NÄKYMÄTTÖMÄT NAISET
Mies, maapallon mittayksikkö Virpi Salmi Kalle Järvenpää
Näkymättömät naiset on kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Se kertoo valtavan tutkimusaineiston pohjalta, kuinka mieskeskeistä on jopa ruotsalainen lumenauraus.
J
oskus oikein hyvä kirja herättää niin voimakkaita tunteita, että se on laskettava välillä käsistään kesken lukemisen. On hengiteltävä rauhallisesti, noustava ylös ja ajateltava hetki jotakin muuta. Caroline Criado Perezin hiljattain suomeksi ilmestynyt Näkymättömät naiset (WSOY) on juuri sellainen kirja. Sen herättämät tunteet ovat ällistys, epäusko, pettymys ja raivo. Sen verran perusteellisesti brasilialaissyntyinen tietokirjailija ja journalisti kirjassaan todistaa, kuinka nykyaikainen, näennäisesti ”sukupuolineutraali” maailma on suunniteltu miesten ehdoilla. Sukupuolineutraali-termiä ei itse asiassa pitäisi käyttää lainkaan. Se häivyttää faktan, kuinka mieskeskeisesti maailma toimii. Tasa-arvoinen kohtelu ei nimittäin tarkoita, että asiat tehdään yhdellä samalla tavalla. Tasa-arvo on sitä, että erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet otetaan huomioon. Perezin kirja myös huvittaa. Osittain maailman älyttömyyden, osittain hänen sarkastisen huumorinsa takia. Otetaan Perezin esimerkeistä vaikkapa lumen auraus. Ruotsalainen Karslkronan kaupunki päätti vuonna 2011 ryhtyä selvittämään eri toimialueiden sukupuolivaikutuksia. Eräs leipääntynyt virka48
mies tokaisi, että lumenauraus ei ainakaan voi olla sukupuolisesti epätasa-arvoista. Sitä ryhdyttiin kuitenkin tutkimaan ja kappas, niin se vain olikin sukupuolittunutta. Auraus aloitettiin pääväylistä, minkä jälkeen aurattiin jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät. Maailma sattuu kuitenkin makaamaan niin, että pääväyliä käyttävät miehet, jotka ajavat yksityisautoillaan kodeistaan suoraan työpaikoilleen. Jalkakäytävillä liukastelevat naiset, jotka menevät julkisilla ja hoitavat työmatkallaan lasten tai iäkkäiden vanhempiensa asioita tai käyvät kaupassa. Kai lumessa on helpompi ajaa autolla kuin kävellä ja lykkiä rattaita, Karlskronassa pääteltiin, eikä aurausprioriteetin muuttaminen maksanutkaan mitään. Sitä ei osattu ennustaa, että rahaa myös säästyi, kun jalankulkijoiden onnettomuudet vähenivät. Mies-ellei-toisin-osoiteta on olettama, joka vääristää näkökulmaamme myös historiaan. Birkan soturi on yksi kuuluisimpia löydettyjä viikinkiluurankoja. Yli sadan vuoden ajan tutkijat väittivät, että soturi on mies, olihan se haudattu aseiden ja kahden uhratun hevosen kanssa. Pakkohan sen oli olla mies! Tosin sitä pientä faktaa lukuunottamatta, että luurangon lantio oli selvästi naisen. Vasta vuonna 2017 DNA-testit osoittivat, että Birkan soturi todellakin on nainen. Tämä ei kuitenkaan uponnut kaikkiin heti: entä jos luita on siirrelty tai haudan kanssa on tehty jotakin muuta vilunkipeliä. Niin vahvasti kulttuurimme läpäisee ajatus, että soturi on mies. Eikä pelkästään soturi, vaan lähtökohtaisesti ihminen on mies. Eikä pelkästään ihminen, vaan myös piirretty mielikuvitusolio on lähtökohtaisesti mies. Lastenohjelmien ei-inhimillisistä hahmoista 87 % on miehiä. Piirrosauto on tietysti mies, ellei sillä ole ripsiä, jolloin yksi kahdeksas-
