TOMMI KINNUNEN
Kirjailija kysyy Sirkku Saariaho Kalle Järvenpää
Suvi-Tuuli Kankaanpää
Tommi Kinnunen on kirjoittanut kolme teosta, neljäs on lukijoilla elokuussa. Puolet kirjan tekemiseen kuluvasta ajasta menee ideointiin ja kirjoittamiseen, toinen puolikas taustojen tutkimiseen. Kinnunen ei lakkaa hämmästelemästä, kuinka auliisti kysyvälle vastataan. Nämä kysymykset hän on asiantuntijoille esittänyt. Mihin sokea ihastuu Tiedustelen, että toisessa, kun ei näe valmistiko tehtaanne häntä? lakritsia sota-aikana? ”Kun aloin kirjoittaa Lopotissa ”Lopottiin halusin kohtaukHelenaa, otin yhteyttä Näkösen, jossa isä rintamalta vammaisten liittoon. Kerroin tullessaan antaisi lapsilleen heille, että haluan kirjoittaa lakritsia. Mutta saiko silloin niin, että sokean Helenan maalakua? Lähetin sähköpostia ilma on täysi ja ehjä. Sain nelkaikkiin suomalaisiin sota-aikana toimineisiin kark- jä informanttia, nuorin oli 13-vuotias, vanhin yli kitehtaisiin. Sain vastauksen joka ikiseltä. Selvisi, 90-vuotias. Kaikilla oli tietokone, joka luki tekstit että porvoolainen karkkitehdas oli ainoa, joka oli ääneen. Aina kun olin kirjoittanut luvun, lähetin saanut sokeria vuonna 1945 ja tehnyt lakritsia. sen heille. Se tuli heti takaisin, jos jotakin oli vääNe oli myyty Helsingissä Stockmannilla, tiskin rin. En minä tiennyt, miten näkövammainen laskeutuu linja-autosta alas. Ihan samalla tavalla kuin alta. Koillismaalla lapset saimuutkin.” vat Sisuja.” Millainen Ensimmäinen Mitkä ovat tuon ajan linja oli 1950-luvulla? ihmiselle mahdollisia ”Kirjamessujen 2014 tai 2015 ajatuksia? aikaan lähdin yhtenä aamuna ”Olen niin pöljä, että soitan katsomaan entistä Helsingin suoraan eri alojen asiansokeainkoulua. Otin taksin tuntijoille tai lähetän heille Pasilasta. Kerroin kuljettajalle, sähköpostia. Hämmästelen mitä pitäisi kirjaa varten kerta kerralta, että saan niin seikkaperäisiä vastauksia. Neljäntienristeyksen päästä katsomaan. Kuljettaja Onnille en voinut kirjoittaa homoidentiteettiä, oli vanha mies, joka oli lapkoska sellaista ei ollut 1930-luvulla olemassa- suutensa asunut Kalliossa. Hän innostui: Joo, mä kaan. Muun muassa apulaisprofessori Solja Nie- muistan sokeainkoulun. Mies pisti taksamittarin pois päältä ja kierrätti minua ympäri Kalliota, melä auttoi Onnin hahmon kehittelyssä.” 42
