Ensimmäinen painos
Copyright © 2025 MARVEL. All rights reserved. Published by Marvel Press, an imprint of Disney Book Group. No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information storage or retrieval system, without written permission from the publisher.
Alkuteos: Black Panther: Battle for Wakanda
Suomentanut Antti Hulkkonen
Suomenkielinen laitos: Tammi, 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
ISBN 978-952-04-7474-4 Painettu EU:ssa.
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
alkuperä MUSTAN PANTTERIN
Prinssi T’Challa huomasi jo nuorena, ettei kuninkaallisessa perheessä varttuminen ollut aina helppoa. Hänestä odotettiin samanlaista suurmiestä kuin isästään T’Chakasta, Wakandan kunnioitetusta kuninkaasta. T’Chaka myös johti muinaista Pantteriklaania, aivan kuin esiisänsä jo monessa sukupolvessa. Hovin elämä
kuitenkin mullistui, kun Wakandaan tunkeutui ulkopuolinen – superroisto nimeltä Ulysses Klaw. Klaw halusi ryöstää valtion arvokkaita luonnonvaroja ja käyttää niitä omiin kataliin tarkoituksiinsa. Klaw ja T’Chaka kohtasivat taistelussa, ja tunkeilija onnistui surmaamaan kuninkaan. T’Chakan kuolema oli isku, josta kuningasperhe ei toipunut. Iän myötä T’Challa kuitenkin oppi olemaan miettimättä liikaa menneitä. Hän halusi olla enemmän kuin pelkkä kruununperijä. Kaikki tieteisiin liittyvä kiehtoi häntä. Hän opiskeli ahkerasti ja kehitti mieltään ja kehoaan toimimaan saumattomasti yhdessä.
T’Challa harjoitteli taistelulajeja ja vahvisti kykyjään salaperäisen sydämen muotoisen yrtin avulla. Hän valmisti itselleen liki särkymättömän taisteluasun lujasta Vibraniummetallista. Sen jälkeen T’Challa oli valmis perimään isänsä valta-aseman. Hänestä oli
kasvanut todellinen sankari. Ihmiset kautta maailman saisivat pian kohdata väkivahvan, ylvään urhon, joka tunnettiin tarunhohtoisella nimellä...
PUMM PUMM! TIK...TIK...TIK...
Valtava räjähdys vavahdutti Suurta Kumpua, kun joukko Valkoisen Gorillan salaseuran jäseniä hyökkäsi teollisuusalueelle. Ryhmää johti hurja sotapäällikkö nimeltä M’Baku , joka usutti sotureitaan tuhoamaan kaiken tielleen sattuvan. Salaseuran hirmuteoista huhuttiin kautta Wakandan. Syytä riehumiseen saatiin kuitenkin vain arvailla. Kuten aina aikaisemminkin,
gorillasoturit eivät olleet tulleet ryöstelemään. Vaikutti siltä, että joukkion ainoa pyrkimys oli kylvää kauhua.
”Juoskaa henkenne edestä!” joku kaivoksen työläisistä huusi.
Kauhistunutta työväkeä säntäili sinne tänne, kun salaseura pani tuulemaan. Kummulle levisi täysi sekasorto. Kaikki koettivat parhaansa mukaan selviytyä hyökkäyksestä ehjin nahoin.
Yksi salaseuran sotureista suuntasi keihäänsä kohti suojatonta työläistä, mutta ennen kuin konna ehti iskeä, musta hahmo viiletti salamannopeasti ja ääntäkään
päästämättä Suuren Kummun poikki. Tulija oli MUSTA PANTTERI , ja hän oli hyvin vihainen. Hän loikkasi
kelmin kimppuun, riuhtaisi keihään tämän kädestä ja paiskasi miesparan päin rikostovereitaan!
Nujerrettu roisto kuitenkin vain tuhahti. ”Et osaa edes aavistaa, mitä on tekeillä.”
Uhkaava varoitus sai huolen häivähtämään Mustan Pantterin sydämessä.
Kostajien tehtävät olivat nielleet kaiken hänen aikansa. Hän oli ollut aivan liian
pitkään poissa Wakandasta, ja hänestä oli alkanut tuntua, ettei hän oikein edes tiennyt, mitä hänen valtakunnassaan oli tekeillä.
”Mitä haluatte?” Musta Pantteri ärisi vastustajalleen.
”Se selviää sinulle ajallaan”, mies hymähti pilkallisesti.
”Missä M’Baku on?” Musta Pantteri tivasi. Kummulla puhkesi kuitenkin uusi metakka ennen kuin hän ehti saada vastausta.
”Vetäytykää!” eräs hyökkääjistä komensi. Salaseura ei aikonut jäädä paikalle kuulusteltavaksi. Jostain lensi savupommi, ja Valkoisen Gorillan sissit hajaantuivat ja katosivat sakeiden savupilvien sekaan.
Kun savu viimein hälveni, vain hävityksen jäljet olivat todisteena salaseuran vierailusta. Musta Pantteri ei ollut oppinut joukkiosta oikeastaan mitään uutta.
”Onko kaikki hyvin?” hän tiedusteli säikähtäneen näköisiltä kaivostyöläisiltä.
”Ei!” kajahti ääni väkijoukosta. ”Kaikki ei todellakaan ole hyvin!” Äkäinen kaivosmies nimeltä Ato työntyi työtoveriensa välistä joukkion eteen.
”Sano sanottavasi, Ato. Sinua kuunnellaan” , Musta Pantteri julisti hallitsijoiden perinteiseen tapaan.
Aton koko keho jännittyi, kun hän alkoi kuvailla viime aikojen tapahtumia.
”Valkoisen Gorillan salaseuran rähinöitsijät ovat hyökänneet Suurelle Kummulle jo kolme kertaa viimeisen kuukauden aikana. Mutta tietääkö kukaan, mistä se johtuu?” Ato huusi.
Hän asteli puhuessaan edestakaisin ja suorastaan uhkui huolta ja harmistusta. ”He eivät varasta kaivoksemme vibraniumia. Mitä he sitten haluavat? Ja loppuuko tämä kiusanteko koskaan?” Ato haki katseellaan tukea tovereiltaan.
Hän selvästi toivoi myös heidän kertovan huolestaan, mutta muut työläiset seisoivat vaitonaisina ja katselivat maahan.
Ato kääntyi taas kohti Mustaa Pantteria. ”Missä olet ollut, kunnianarvoisa kuninkaamme? Tiedätkö lainkaan, mitä omassa kuningaskunnassasi on tekeillä?”
Musta Pantteri oli aina pitänyt itseään suopeana ja helposti lähestyttävänä hallitsijana. Hän ei ollut tottunut kuulemaan noin katkeraa vuodatusta omalta alamaiseltaan. Aton turhautumista oli kuitenkin helppo ymmärtää. Musta Pantteri toivoi kovasti pystyvänsä tyynnyttämään hänen mielensä. Hän harkitsi sanojaan hyvän tovin ennen kuin vastasi. ”Olen tietoinen valtakunnassa vallitsevasta rauhattomuudesta. Ymmärrän hyvin, kuinka kalliin hinnan joudumme maksamaan jokaisesta hyökkäyksestä. Vakuutan, että aion selvittää levottomuuksien syyn pohjia myöten” , hän lausui niin sovittelevasti kuin suinkin osasi.
”Hah!” Ato puuskahti. Hän kääntyi viittaamaan työtovereihinsa. ”Luuletko, että tuo lohduttaa meitä? Tarvitsemme oikean johtajan. Emme kuningasta, joka leikkii supersankaria.”
Aton sanat kirpaisivat. Musta Pantteri kantoi syvää vastuuta Wakandan kansasta ja oli aina koettanut toi-
mia alamaistensa edun mukaisesti. Se oli päällimmäisenä hänen mielessään silloinkin, kun hän lähti kotoaan, liittyi Kostajien seuraan ja auttoi heitä puolustamaan Maata pahoja voimia vastaan. Nyt hän ei kuitenkaan enää ollut aivan varma, oliko toiminut oikein.
”Isäsi asetti maamme aina etusijalle. Hän menehtyi puolustaessaan Wakandaa”, Ato tuhahti.
Musta Pantteri tunsi myös oman kiukkunsa heräävän. ”Rakastan tätä maata ja teen kaikkeni puolustaakseni sen asukkaita.”
”Todista se!” Ato puuskahti.
”Jo riittää!” Musta Pantteri suuntasi tiukat sanansa koko väkijoukolle. ”On totta, etten vietä kaikkea aikaani kansani luona. Olen ylpeä siitä, että saan kulkea Maan mahtavimpien sankareiden joukossa, mutta he eivät määräile minua. Kukaan ei komentele kuningastanne!”
