Ensimmäinen painos
Alkuteos Zootopia 2
Copyright © 2025 Disney Enterprises, Inc.
All rights reserved.
Kirjaksi sovittanut Erin Falligant
Kuvitus Disneyn taiteilijat
Suomennos Jenni Rapelo
Suomenkielinen laitos: Tammi 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
ISBN 978-952-04-7467-6
Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Vruuum!
Konstaapelit Judy Hopps ja Nick Wilde kiisivät Zootropoliksen halki jahdatessaan muurahaiskarhua, joka oli pihistänyt pitopalveluauton. Hetkeä aiemmin työpari oli yrittänyt pidättää kyseisen pitkäkyntisen, koska tämä oli auttanut salakuljettamaan laitonta lastia satamaan. Kelmi oli onnistunut pakenemaan pakulla, joten Judy ja Nick olivat ampaisseet karjukaaralla hänen kannoilleen.
”Perääntykää, kokelaat!” kapteeni Hoggbottom huusi partioautostaan heidän takanaan. ”Jättäkää tämä oikeille poliisitiimeille!”
”Rouva hyvä, me olemme oikea tiimi”, Judy vakuutti ja painoi kaasua.
Takaa-ajon tuoksinassa autovoro kolautti päänsä, ja paku viiletti kohti Zootavuotisjuhlan paraatia! Nick tarttui vuorostaan karjukaaran rattiin niin, että Judy pääsi loikkaamaan pitopalveluautoon ja ohjaamaan sen paraatin ohi, mutta silloin...
RYSKIS! Paku kaatoi patsaan, joka esitti Ebenezer Lynxleytä, Zootropoliksen perustajaa ja rakastettua säämuurien keksijää.
Seebroidit saapuivat paikalle kreivin aikaan ja nappasivat kunnian rikollisen pidätyksestä. Homma selvä!
Judy kuitenkin vasta aloitteli tutkimuksiaan. Hän löysi pakun perältä laatikollisen Zootavuotisjuhlan esitteitä ja... palasen käärmeennahkaa?
Mutta eihän Zootropoliksessa ollut käärmeitä!
Poliisiasemalla poliisipäällikkö Bogo soimasi Judya ja Nickiä kaupungin turmelemisesta ja siviilien vaarantamisesta. Hän väitti, että Judy teki uhkarohkeita valintoja, koska hän välitti liikaa. Nick puolestaan ei piitannut mistään vaan löi kaiken leikiksi.
Päällikkö Bogo hyllytti kaksikon kenttätyöstä ja uhkasi erottaa heidät toisistaan – paitsi jos he ottaisivat vastaan uuden erityistehtävän. Mikäli Nick ja Judy onnistuisivat, se olisi heidän tilaisuutensa loistaa. Mutta jos he tyrisivät, se olisi yhteistyön loppu.
Hetken kuluttua Judy ja Nick aloittivat erityistehtävänsä osallistumalla Poliisiparit pinteessä -työpajaan, jota veti terapiaeläin tohtori Fuzzby. Judy ja Nick eivät mielestään olleet epäsopivia toisilleen, mutta heillä ei ollut vaihtoehtoja.
Kun Judy myöhemmin opiskeli työpajaa varten, hän avasi television. Paikallisuutisissa kerrottiin Zootavuotisgaalasta, jossa Ebenezer Lynxleyn kuuluisa päiväkirja olisi näytillä ensimmäistä kertaa. Sata vuotta sitten eräs kilpikonna oli saanut myrkkyhampaista estäessään käärmettä varastamasta päiväkirjaa. Siitä saakka Lynxleyt olivat pitäneet päiväkirjan visusti lukkojen takana eikä Zootropoliksessa ollut enää koskaan nähty käärmeitä.
Judy höristi korviaan. Hänhän oli löytänyt käärmeennahkaa varastetusta pakusta – ja nyt juhlapaikan ulkopuolella seisoi tismalleen samanlaisia pitopalveluautoja.
Judya alkoi pelottaa, että joku toinenkin saattaisi joutua pian käärmeen puremaksi, joten hän kiiruhti Nickin luo ja taivutteli hänet mukaansa gaalaan. Nick kuitenkin huomautti, että mikäli Judyn vaisto olisi väärässä, päällikkö Bogo erottaisi heidät toisistaan.
”Jos emme onnistu pian todistamaan, miten loistava työpari olemme, päällikkö hajottaa tiimimme joka tapauksessa!” Judy muistutti.
Lopulta Nick suostui, ja kaksikko huristi suorinta tietä lumiseen Tundrakylään. Judylla oli jo suunnitelma valmiina.
Kun he saapuivat Lynxleyn kartanoon, Judy ja Nick pukivat viestintäkojeet ylleen ja sonnustautuivat juhlavaatteisiin sulautuakseen paremmin gaalavieraiden joukkoon. Sisällä Judy huomasi päiväkirjan, jota ympäröi joukko vartijoita. ”Tuolla se on!” hän kuiskasi. Nick harhautti vartijoita sillä välin, kun Judy vilkaisi päiväkirjaa lähempää. Hän huomasi, että sen kansi oli metallia. Kirjan sivuilla oli Zootropoliksen säämuurien alkuperäinen patentti ja piirustukset.
Silloin Nick varoitti työpariaan, että poliisipäällikkö
Bogo lähestyi. Judy perääntyi päiväkirjan luota ja törmäsi ilvekseen, joka esittäytyi Pawbertiksi. Uusi tuttava hurmasi heti Judyn huumorintajullaan.
”Ei täällä mitään ole.
Eiköhän lopetella tältä illalta”, Nick napisi Judyn korvakuulokkeeseen, mutta
Judy sammutti sen vikkelästi.
Juuri silloin Ebenezer
Lynxleyn kuuluisa perillinen, hänen lapsenlapsensa
Milton, työntyi Pawbertin ohi perässään kaksi nuorempaa ilvestä, jotka käskivät
Pawbertiä tylysti väistymään. Judy oivalsi, että he olivat Pawbertin perhettä. Hän oli juuri jutellut Lynxleyn kanssa!
Samalla kun Milton asteli lavalle, Nick äkkäsi lattialla jotain: palan käärmeennahkaa!
”Porkkana... kuuletko minua?
Löysin johtolangan”, hän kuiskasi.
