tämän kirjan omistaa:
ja joulun lahjat
Ensimmäinen painos
© 2025 Disney Enterprises, Inc.
Tammi, 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
Alkuteokset:
The Almost Missed Christmas. Ruotsinkielisestä laitoksesta Knattarnas drömjul suomentanut Eeva Kalaja vuonna 1985. The Christmas Helpers. Ruotsinkielisestä laitoksesta
Farmor Ankas julklapp suomentanut Pälvi Kuosmanen vuonna 1989. A Christmas Surprise for Uncle Scrooge. Ruotsinkielisestä laitoksesta Farbror Joakims julafton suomentanut Pirjo Helasti vuonna 1983.
Tarinat on julkaistu aikaisemmin suomeksi erillislaitoksina Lasten Oman Kirjakerhon Disneyn satulukemisto -sarjassa vuosina 1983–1989.
Suomennokset tarkistettu 2025 / Tammi.
Kansi: Laura Lyytinen Painettu EU:ssa. ISBN 978-952-04-7446-1
Tuoteturvallisuusasioihin liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
ja joulun lahjat
TAMMI • HELSINKI
Tupu Hupu Lupu
Joulupukin pikku apulaiset
Joulu oli ovella. Akun ja veljenpoikien oli määrä viettää aattoilta maalla Mummo Ankan luona.
Iines ja Roope-setä olivat matkustaneet sinne jo etukäteen. Matkatavarat oli pakattu. Kaiken piti olla valmista lähtöä varten.
Mutta mikä kumma poikia viivytti?
– Lyönpä vetoa, että ne unikeot vetelehtivät vielä vuoteessa, Aku tuumi. Sitten hän huusi yläkertaan tiukkasävyisen komennon:
– Pitäkää kiirettä, pojat! Meidän on lähdettävä tuota pikaa.
Aku oli ollut ainakin osittain oikeassa. Tupu ja Hupu olivat yhä yöasuisina vuoteessa. Lupu sen sijaan oli noussut ylös ja ryhtynyt verkkaisesti pukemaan päälleen. Kaikki kolme ankanpoikaa näyttivät hirvittävän huonovointisilta.
– Minun silmiäni kivistää, valitti Tupu.
– Ja minun päätäni särkee, voihki Hupu.
– Ja minun kurkkuni tuntuu jotenkin karhealta, lisäsi Lupu. – Mutta ei kerrota tästä Aku-sedälle, sillä jos hän saa vihiä vaivoistamme, hän peruuttaa koko matkan. – Me tulemme aivan kohta, Lupu yritti huutaa Akulle alakertaan, mutta hänen äänensä hiipui surkeaksi pihinäksi.
– Nyt eivät asiat ole kohdallaan, Aku mietti. – Tuo vaisu piipitys ei kuulostanut lainkaan poikien ääneltä.
Aku odotteli vielä kotvan, mitta lähti sitten yläkertaan ottamaan selvää, mikä poikia viivytti.
Kovaääninen niiskutus ja aivastelu kuului poikien huoneesta portaisiin saakka.
Lupukin oli tällä välin ryöminyt takaisin peiton alle. Pojat loikoivat vuoteessa vieri vieressä Akun astuessa huoneeseen.
Jo vilkaisu poikiin kertoi kaiken.
– Lupu, sinähän näytät surkealta! Aku kauhisteli. – Ja sinä, Tupu, tunnut olevan vielä kehnommassa kunnossa. Ja Hupu näyttää suorastaan kurjalta.
– On parasta, että mittaan teiltä lämmön, sanoi Aku ja kävi noutamassa kolme kuumemittaria.
– Asia on juuri niin kuin arvelinkin, Aku totesi. – Joka pojalla on kuumetta. Minä soitan heti Mummo Ankalle ja kerron, että emme pääsekään tulemaan.
– Ei, Aku-setä! pojat vastustelivat. – Älä soita äläkä puhu meidän voinnistamme mitään. Oikeastaan me voimmekin jo paljon paremmin.
– Höpsistä, Aku tokaisi. – Te olette sairaita ja saatte pysytellä vuoteessa koko jouluaaton. Minä jään tietenkin kotiin teidän seuraksenne.
Aku meni alakertaan soittamaan Mummo Ankalle.
– Pojat ovat vilustuneet, hän kertoi. – Emme pääsekään tulemaan. Kyllä, mekin olemme hirveän pahoillamme, mutta nyt ei auta muu kuin levätä ja odotella paranemista.
Iines kuori parhaillaan omenoita piirakkaa varten. Hän keskeytti työnsä kuullessaan Mummo Ankan puhuvan puhelimessa. Iines käsitti heti Mummon puheista, että jokin oli mennyt vikaan.
– Voi pikku ressukoita, Mummo Ankka kuului päivittelevän. – Toivon sydämestäni, että tauti hellittää oikein pian. Kerro pojille paljon terveisiä ja pikaista paranemista.
