Copyright © 2025 MARVEL. All rights reserved. Published by Marvel Press, an imprint of Disney Book Group. No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information storage or retrieval system, without written permission from the publisher.
Ensimmäinen painos
Alkuteos: DoctorStrange:MysteryoftheDarkMagic
Suomentanut Antti Hulkkonen
Suomenkielinen laitos: Tammi, 2025 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä. Lönnrotinkatu 18 A, 00120, Helsinki
ISBN 978-952-04-6943-6 Painettu EU:ssa.
Tuoteturvallisuusasioihin liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Kirjoittanut BRANDON T. SNIDER
Kuvittaneet KHOI PHAM, SIMONE BUONFANTINO ja CHRIS SOTOMAYOR
Suomentanut ANTTI HULKKONEN
alkuperä
Jo nuorukaisena Stephen Strange uskoi lujasti omiin kykyihinsä. Valmistuttuaan lääkäriksi huippuarvosanoin hän ryhtyi kirurgiksi, ja pian häntä pidettiin yhtenä alansa etevimmistä ammattilaisista. Menestys toi mukanaan mainetta ja mammonaa. Ikävä kyllä se
nosti esiin myös nuoren tohtorin omahyväisyyden ja itsekkyyden.
Lääkärinä Strange tunnettiin tarkkuudestaan ja varmoista otteistaan, mutta yksityiselämässään hän oli vastuuton ja varomaton. Eräänä iltana hän kaahaili kalliilla urheiluautollaan niin kovaa, että törmäsi puuhun.
Työtoverit onnistuivat pelastamaan Strangen hengen, mutta hänen murtuneet sormensa eivät parantuneet ennalleen. Niiden myötä hän menetti tärkeimmän kykynsä: hän ei enää koskaan pystyisi suorittamaan haastavia ja monimutkaisia leikkauksia.
Strange ei kuitenkaan antanut katkeruuden ja kiukun pilata elämäänsä. Hän lähti etsimään valaistumista
Tiibetin vuoristoon, missä hän kohtasi Muinaisen , salaperäisiä maagisia voimia hallitsevan olennon.
Muinainen opetti Strangelle nöyryyttä ja varovaisuutta ja paljasti tälle mystisen mahtinsa salat.
Kun Muinainen tunsi aikansa koittaneen ja toisen olevaisuuden tason kutsuvan, hän nimitti Strangen
seuraajakseen ja myönsi tälle Maan mahtavimman velhon arvonimen. Kohtalo oli johdattanut Strangen
uudelle, ihmeelliselle uralle, josta hän nautti täysin rinnoin. Hänestä tuli
1 LUKU
”Täältä tullaan!” Haukka huusi liitäessään Long Islandin ostoskeskuksen läpi. Otettuaan siivekkään sankarin roolin Sam Wilson oli nähnyt jo vaikka mitä merkillistä. Hän oli mitellyt voimiaan superandroideja, avaruusolentoja ja jopa vuorenpeikkoja vastaan. Nyt vuorossa oli muotoa muuttavien liskohirviöiden armeija – mikä olisi enää upeampaa? Haukka laskeutui taitavasti ostoskeskuksen pääkäytävälle, missä Rautamies , Kapteeni Ihme, Thor ja Purppuranoita odottivat
häntä. ”Kaikki asiakkaat on viety turvaan. Rakennus on tyhjä”, hän ilmoitti. ”Näytetään niille ihmisliskoille, kuka käskee. Kostajat koolle!”
”Älähän hosu, Sam”, Rautamies toppuutteli. ”Ensin meidän on selvitettävä, millaisista olennoista on kyse. Meidän täytyy tuntea vastustajamme.”
”Otukset ovat isoja , rumia ja pahanhajuisia ”, Sam sanoi. ”Mitä muuta meidän tarvitsee tietää?”
Lauma raivopäisiä ihmisliskoja rynnisti ulos ravintolasta, jossa ne olivat olleet ahmimassa tacoja. Kiilto petojen silmissä paljasti niiden olevan yhä nälissään, ja Kostajat kai vaikuttivat niistä houkuttelevalta pikku välipalalta.
”Seis, kammotukset!” Thor jyrähti. Hän heilautti mahtavaa Mjölnir-vasaraansa ja sinkosi sen päin olentoja. Kokonainen rivi kummajaisia kellistyi kumoon yhdellä iskulla.
”Apua!” joku kirkui jossakin lähistöllä.
”Kuulostaa siltä, ettemme pelastaneet vielä kaikkia”, Carol Danvers – Kostajien Kapteeni Ihme – totesi.
”Minä hoidan asian.”
Hän seurasi ääntä Poloskin tavarataloon, missä pieni tyttö piileskeli vaatetankojen takana. ”Ei hätää, kulta pieni. Minä suojelen sinua”, Kapteeni Ihme vakuutti lapselle.
”Varo!” tyttö kiljahti ja osoitti kohti ihmisliskoa, joka oli hiipinyt vaivihkaa heidän taakseen.
Kapteeni Ihme potkaisi petoa leukaan ja sai sen hoipertelemaan tokkurassa kauemmas. ”Sitten vielä viimeinen silaus”, hän tokaisi, tarrasi olioon ja nakkasi sen korkealle ilmaan.
”Kiinni jäit!” Haukka huudahti, kaappasi ihmisliskon lujaan otteeseen ja lennätti
sen ulos kaupasta.
”Minusta sinä et tarvitse ateriaa vaan kylpyä.” Hän kaartoi ostoskeskuksen suihkulähteen ylle ja pudotti pökertyneen kummajaisen altaaseen.
”Otit syöttöni hienosti vastaan, Sam”, Kapteeni Ihme kiitteli toveriaan.
”Mehän olemme harjoitelleet ryhmätyötä”, Haukka vastasi. Laskeutuessaan hän ei kuitenkaan muistanut katsoa ympärilleen eikä siis huomannut kahta nälkäisen näköistä liskoa, jotka lähestyivät häntä huuliaan lipoen.
”Ette silti selviytyisi ilman komeaa, huippuälykästä Tony Starkia”, Rautamies sanoi ja tärskäytti salakavalat saalistajat Haukan kimpusta repulsorisäteellä.
”Kaiken muun lisäksi olen näet myös taitava taistelija.
Mitä mieltä olet olennoista, Wanda?”
”Nämä hirviöt ovat luonnottomia”, Purppuranoita
Wanda Maximoff vastasi. Hän koetti aistia jotakin olioiden alkuperästä, mutta edes kaaosmagia ei osannut ratkaista arvoitusta. ”Ne on luotu jollakin oudolla loitsulla, jonka tunnistaminen ei onnistu minun voimillani”, hän selitti.
”Taikuutta. Sepä hienoa”, Rautamies puuskahti ja
pyöritteli silmiään.
Kaikki kyllä tiesivät, ettei tieteeseen ja tekniikkaan mieltynyt
Tony arvostanut mitään yliluonnollista.
Kaupungissa asui kuitenkin eräs, joka selvittäisi ihmisliskojen alkuperän hetkessä. Ongelma oli, ettei tuo henkilö aina sietänyt silmissään Kostajia – tai muitakaan sankareita – koska he tapasivat tulla tervehtimään häntä vain kaivatessaan apua. Hänestä ei erityisemmin pidetty, mutta hänen mahtiaan ei kukaan tohtinut kiistää. Hän oli Tohtori Outo, maagisten taitojen suurmestari, ja oli suorastaan ihme, ettei hän ollut vielä ilmestynyt paikalle.
Kostajien ja kaameiden muodomuuttajien kahakka
oli yltynyt ankaraksi tappeluksi, kun ostoskeskuksen käytävillä kajahti tuttu ääni: ”Perin merkillisiä pikku otuksia. Kukahan ne on luonut?”
”Näyttäydy, Loki!” Thor ärähti. ”Meillä ei ole aikaa sinun metkuillesi.”
Sakea sumuverho vyöryi seinämänä salin poikki, ja Loki, Asgardin juonittelun jumala, ilmestyi näkyviin.
Hän leijaili sankareiden yläpuolella ja katseli viekkaasti virnistellen heidän kamppailuaan.
”Ovatko nämä kuvottavat kummajaiset sinun tekosiasi, kavala velveni?” Thor tivasi.
”En ikimaailmassa kyhäisi mitään näin alkeellista.
Tulin vain seuraamaan ottelua”, Loki hekotteli.
Thor rynnisti velipuoltaan kohti. Häntä tapaus ei naurattanut lainkaan. ”Puolustaudu!” hän karjui.
