Ensimmäinen painos
Alkuteos Moana 2
Copyright © 2025 Disney Enterprises, Inc.
All rights reserved.
Kirjaksi sovittanut Suzanne Francis
Kuvitus Disneyn taiteilijat
Suomennos Jenni Rapelo
Suomenkielinen laitos Tammi 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
ISBN 978-952-04-6908-5
Painettu EU:ssa 2025
Tuoteturvallisuusasioihin liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Taitava merenkävijä Vaiana seisoi kallion huipulla kaukaisella saarella. Hän puhalsi kotiloon, ja sen sävelmä kiiri meren halki.
Vaiana kuulosteli hetken ja kääntyi sitten ystäviensä Puan ja Heihein puoleen. ”Kuuletteko te mitään?” hän kysyi.
Oli aivan hiljaista lukuun ottamatta aaltojen vaimeaa loisketta rantakallioita vasten. Vaiana oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että tuolla jossain oli muitakin ihmisiä. ”Ja vielä jonain päivänä joku vastaa minulle”, hän totesi varmana.
Laskeuduttuaan alas vuorelta Vaiana huomasi, että Heihein päähän oli juuttunut saviruukku. Vaiana tahtoi näyttää sen viivyttelemättä muille. ”Mennään kotiin!”
Vaiana kiirehti rantaan ja kapusi veneeseen meren pyörteillessä hänen ympärillään. Purjehdittuaan läpi päivän ja yön horisontissa siinsi Motunuin saari.
Vaiana vapautti purjeen ja suuntasi vikkelästi kohti kotia. Hän ei malttanut odottaa, että muut näkisivät hänen löytämänsä saviruukun.
Vehreä Motunui kukoisti ja oli täynnä elämää. Joka päivä kylän tarinankertoja Moni opetti muille saaren historiaa tapa-kankaiden avulla. Lapset kokoontuivat mielellään hänen ympärilleen kuuntelemaan tarinoita Vaianan seikkailuista.
Veneenveistäjä Loto oli aina työn touhussa ja kehitteli entistä parempia luomuksia.
Maanviljelijä Kele hoivasi vehmaita viljelyksiään... ja keksi aina jotain napisemisen aihetta.
Kuullessaan Vaianan äänen kyläläiset riensivät rannalle häntä vastaan.
Päällikkö Tui ja Sina toivottivat ylpeinä tyttärensä tervetulleeksi kotiin. Yhtäkkiä joku huudahti: ”Isosisko!” ”Pikkusisko!” Vaiana hihkaisi, kun kolmevuotias Simea loikkasi hänen syliinsä.
Vaiana näytti päällikkö Tuille löytämäänsä saviruukkua. ”Isä, jossain on oltava muitakin ihmisiä”, hän sanoi ja osoitti astiaan kaiverrettua saaren kuvaa. ”He varmaankin asuvat tuolla.”
Simeaan saviruukku ei tehnyt vaikutusta. ”Mitä sillä tehdään?” hän kysyi kulmat kurtussa.
Vaiana pohti hetken vastausta. Sitten hän hymyili ja nappasi siskon mukaansa.
Vaiana vei Simean merenkävijöiden luolaan, joka oli kuulunut heidän esi-isilleen. Siskokset katselivat yhdessä kalliopiirroksia, jotka esittivät muinaista päällikköä, tautai Vasaa. Vaianan mukaan Vasa oli yrittänyt yhdistää kansat valtameren kaikista kolkista. ”Koska olen nyt merenkävijä, on minun tehtäväni jatkaa hänen työtään.” Vaiana kohotti saviruukkua ja lisäsi: ”Ja tämä näyttää minulle oikean suunnan.”
”Käske Mauin mennä”, Simea ehdotti. ”Sinä jäät tänne MINUN kanssa.”
Vaiana nauroi. Hän ei ollut nähnyt Mauia vuosiin.
Jossain kaukana Maui kiisteli puolijumala Matangin kanssa. Matangin ääni kaikui pimeydestä ja varoitti, että Nalo-jumala tuhoaisi Mauin, jos tämä yrittäisi yhdistää valtameren kansat. ”Ja sitten hän tuhoaa tytön.”
”Vaiana ei liity tähän mitenkään”, Maui tokaisi.
Lepakkoparvi lehahti tiehensä ja paljasti Matangin. Kun Maui syöksyi tätä kohti, Matangi katosi. ”Sinä teit hänestä merenkävijän, Maui, joten nyt hän liittyy tähän kaikin tavoin.”
Sillä välin Motunuilla juhlittiin Vaianan löytöä. Monet kylän lapset, mukaan lukien Faniana-nimellä tunnettu porukka, ihailivat syvästi Vaianaa ja yrittivät matkia häntä kaikessa.
”Vaiana löytää lisää väkeä”, yksi lapsista riemuitsi.
Päällikkö Tui saattoi tyttärensä juhliin. ”Kauan sitten oli merenkävijä, jolla oli yhtä suuret unelmat kuin sinulla. Hänelle annettiin kunnianimi, joka merkitsee enemmän kuin päällikköä.
Tautai on johtaja, joka yhdistää maat ja meret”, Tui lausui.
Nyt päällikkö tahtoi nimittää Vaianan tuohon tehtävään.
”Näytä meille tie taivaanrannan taa.”
Vaiana otti luottamuksen osoituksen vastaan ylpeänä ja liikuttuneena.
Kesken seremonian myrsky nousi ja salama iski majaan, johon juhlaväki oli kokoontunut. Samassa Vaiana sai näyn.
Hän seisoi muinaisessa veneessä tautai Vasan vieressä.
Purjetta koristi sama kuva kuin Vaianan löytämää saviruukkua.
Tautai Vasa kehotti Vaianaa etsimään Motufet ū-saaren ja yhdistämään kansat. ”Motufet ū on tuon tähtikuvion alla. Tuli taivaalla on oppaasi”, hän neuvoi.
Kun Vaiana havahtui näystään, hän kertoi esi-isänsä viestistä vanhemmilleen ja lähti sitten etsimään Monia.
