tämän kirjan omistaa:
Mikki ja Hessu suuret seikkailijat
© 2025 Disney Enterprises, Inc. Tammi, 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä.
Alkuteokset:
Goofy and the Pirate Treasure. Ruotsinkielisestä julkaisusta Långben och Musse på skattjakt suomentanut Helena Tuppurainen 1980. Sinbad and the Robber Birds. Ruotsinkielisestä julkaisusta Sinbad Sjöfararen och rövarfåglarna suomentanut Pirjo Helasti 1983. Sir Goofy and the Dragon. Ruotsinkielisestä julkaisusta Långben och drakjakten suomentanut Eeva Kalaja 1983.
Tarinat on julkaistu aikaisemmin suomeksi erillislaitoksina Lasten Oman Kirjakerhon sarjassa vuosina 1980–1983. Suomennokset tarkistettu 2025, Tammi. Kansi: Laura Lyytinen
Painettu EU:ssa. ISBN 978-952-04-6879-8
Mikki ja Hessu suuret seikkailijat
TAMMI • HELSINKI
Mikki ja Hessu aarrejahdissa
Mikki Hiiri oli vierailulla Hessun luona. Hessu asui vanhassa, rapistuneessa huvilassa meren rannalla. Eräänä päivänä, kun he istuskelivat verannalla, tokaisi Hessu yhtäkkiä: – Olen ajatellut myydä tämän vanhan röttelön!
Mikki tuijotti Hessua silmät hämmästyksestä tapillaan.
– Missä sinä sitten aiot asua? Mikki kysyi.
– En tiedä, huokaisi Hessu synkästi. – Minun on kuitenkin pakko muuttaa. Minulla ei ole varaa korjauttaa tätä rähjäistä hökkeliä. Katto vuotaa, ikkunat repsottavat ja lattiakin on aivan laho.
– Ajattele, tässä talossa asui jo minun isoisäni isä – kuuluisa merirosvo Hessu Hurja! jatkoi Hessu silmät palaen.
– Oikea merirosvo, ähkäisi Mikki innostuneesti. – En tiennytkään, että sinulla on merirosvoja suvussasi. Mihin hänen rosvoamansa aarteet ovat joutuneet?
– Sitä ei tiedä kukaan, kertoi Hessu samalla kun hän nousi kapeita ja huojuvia kierreportaita pitkin ullakolle. – Hän toi mukanaan vain merimiesarkun, joka on täynnä vanhoja vaatteita ja tyhjänpäiväistä romua. Tule, niin saat nähdä!
Vintillä oli hämärää. Merimiesarkku seisoi nurkassa paksun pölykerroksen ja hämähäkinverkon peitossa.
– En ole koskaan viitsinyt penkoa hänen vanhoja rojujaan, tunnusti Hessu ja väänsi raskaan kannen auki. Se natisi liitoksissaan.
Arkku oli täynnä mitä ihmeellisimpiä tavaroita.
– Voi miten hieno kaukoputki, ihasteli Mikki.
– Entä mitä sanot tästä merirosvon miekasta? röyhisteli Hessu. – Puhumattakaan tästä tyylikkäästä merirosvohatusta!
He kiipesivät Hessun kattoparvekkeelle tähystämään. Aurinko paistoi, ja Mikki tiiraili kaukoputkella rantaviivaa edestakaisin.
– Ehkäpä isoisäsi isä on kätkenyt aarteen tuonne jonnekin, Mikki pohti.
– Kunpa vain tietäisin minne, sanoi Hessu kaihoisasti. – Jos löytäisin sen, minun ei olisi pakko myydä taloani.
– Voimmehan ainakin yrittää etsiä aarretta, ehdotti Mikki, vaikka juuri sillä hetkellä hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka se kävisi päinsä.
Mikki ja Hessu palasivat vintille. – Aarteelle olisi todellakin käyttöä, mutisi Hessu ja viuhtoi miekalla kuin oikea merirosvo. –Sitten on kyllä parasta, että tutkimme vielä merimiesarkkua, Mikki tuumi.
Mikki penkoi arkkua ja heitteli tavaran toisensa jälkeen lattialle.
Arkku oli jo lähes tyhjä, kun sen pohjalta löytyi salaperäisen näköinen, kellastunut paperikäärö.
– Katso, aarrekartta! huusi Mikki ja kiersi repaleisen paperirullan auki.
– Hurraa! kiljui Hessu ilosta. – Lähdemme tältä istumalta etsimään aarretta. Nyt tiedämme ainakin, että se on todella olemassa.
