Ensimmäinen painos
Alkuteos Elio
Copyright © 2025 Disney Enterprises, Inc and Pixar. All rights reserved.
Kirjaksi sovittanut Suzanne Francis
Kuvitus Disneyn taiteilijat
Suomennos Jenni Rapelo
Suomenkielinen laitos: Tammi 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
ISBN 978-952-04-5944-4
Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Elio Solís kyhjötti pöydän alla. Olga-täti oli toivonut, että avaruusmuseo saisi Elion innostumaan, mutta poika halusikin vain pysytellä piilossa. Elio oli muuttanut Olgan luokse menetettyään vanhempansa, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Kun Olga ei huomannut, Elio pujahti tiehensä. Hän ei tiennyt, minne oli menossa. Hän halusi vain olla rauhassa. Sattumalta Elio päätyi uskomattomaan paikkaan...
Museossa oli häikäisevä näyttely Voyager 1 -avaruusluotaimesta. Se matkasi kosmoksen kaukaisissa äärissä, missä yksikään ihminen ei ollut koskaan käynyt. Luotain lähetti avaruuteen viestiä Maasta, ja jonain päivänä se toivottavasti tavoittaisi kaukaiset maailmat.
Elio katseli tähtiä ja planeettoja ja pohti: Onko avaruudessa oikeasti elämää? Ajatus sai hänet tuntemaan olonsa hieman vähemmän yksinäiseksi.
Ajan myötä avaruusolioista ja ulkoavaruudesta tuli Elion suurin mielenkiinnon kohde. Hän suuntasi joka päivä rannalle ja lintsasi joskus jopa koulusta. Hän napsautti aina amatööriradionsa päälle vastaanottamaan signaaleja avaruudesta ja teki kaikkensa kiinnittääkseen avaruusolioiden huomion.
Eräänä iltana rannalle ilmestyi kaksi poikaa nimeltä Bryce ja Caleb. Bryce oli ottanut oman amatööriradionsa mukaan ja odotti innolla Elion tapaamista. Mutta Elio piittasi vain tehtävästään. Hän yhdisti nopeasti radiot toisiinsa ja toivoi, että kantama laajenisi.
Radio rätisi. ”Tervehdys, Maa-planeetta!” ääni sanoi. Caleb ennätti radion luo ensimmäisenä, mutta Elio yritti kiskoa sen itselleen. Radio lipsahti poikien otteesta, kolahti Elion silmään ja tömähti maahan.
Raivostunut Elio syöksyi nyrkit pystyssä Calebin kimppuun. Läheisen sotilastukikohdan sotilaat kuulivat metelin ja ryntäsivät poikien luo.
Pian Olga talutti kiukkuisena Eliota sotilastukikohdan käytävällä. Ilmavoimien majurina hänellä olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin selvitellä ongelmia, joita pojan avaruuspakkomielle aiheutti. ”Uskomatonta!” Olga huudahti. ”Tappelit rannalla. Lintsasit koulusta. Pitääkö sinuun kiinnittää jäljitin?” Hän huokaisi vilkaistessaan Eliota, jonka toinen silmä oli peitetty lapulla. Olga käski Elion odottaa työhuoneessa sillä välin, kun hän kävisi palaverissa.
Elio ei kuitenkaan totellut vaan hiippaili kokoushuoneeseen ja piiloutui roskikseen. Analyytikko nimeltä Gunther Melmac väitti löytäneensä avaruusolioita. Ne olivat saaneet Voyagerin viestin ja lähettivät saman sanoman takaisin Maahan vastauksena. Elio henkäisi. Juuri tätä hän oli odottanut!
Melmac oli valmis puhumaan avaruusolioille. ”Jos joku tai jokin kutsuu maapalloa, kuka on oikea tyyppi vastaamaan kutsuun?”
Olga huokaisi. Hän lähetti Melmacin kotiin ja käski hänen pitää vähän lomaa.
Muiden mentyä Elio riensi Melmacin työpisteelle ja nappasi mikrofonin. ”Täällä... Elio Solís”, hän aloitti, ”Maa-planeetalta. Tulen rauhassa ja haluaisin liittyä joukkoonne. Ööh... olen luova, ahkera... timmi.” Kuullessaan lähistöltä ääniä hän päätti kiireesti viestinsä. ”Öö, eli tulkaa hakemaan. Odotan teitä. Okei, heippa, olet rakas!”
Elio painoi nappia ja lähetti viestin. Yhtäkkiä liekit leimahtivat näytöstä ja sähköt katkesivat koko tukikohdasta.
