Jari Mäkipää • Jii Roikonen Etsiväkerho
ja PAHA PORO
TAMMI
LUE MYÖS: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14.
Etsiväkerho Hurrikaani ja kadonneet kortit Etsiväkerho Hurrikaani ja kammokellari Etsiväkerho Hurrikaani ja hohdon saalistajat Etsiväkerho Hurrikaani ja Jyrinäjengi Etsiväkerho Hurrikaani ja tähtikolmion vartijat Etsiväkerho Hurrikaani ja kiiturivarkaat Etsiväkerho Hurrikaani ja mysteeri Lontoossa Etsiväkerho Hurrikaani ja petosten pilvi Etsiväkerho Hurrikaani ja Mustakynsi Etsiväkerho Hurrikaani ja hämärän majatalo Etsiväkerho Hurrikaani ja kettuliiga Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja Etsiväkerho Hurrikaani ja Lehväjärven hirviö Etsiväkerho Hurrikaani ja Salamasankarit
Etsiväkerho Hurrikaanin käsikirja Etsiväkerho Hurrikaanin uusi käsikirja Etsiväkerho Hurrikaanin mysteerikirja
Jari Mäkipää • Jii Roikonen Etsiväkerho
ja PAHA PORO
TAMMI • HELSINKI
Teksti © Jari Mäkipää, 2022 Kuvitus © Juha Roikonen, 2022 Teoskokonaisuus © Tekijät ja Tammi, 2022 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä ISBN 978-952-04-4575-1 Painettu EU:ssa
MAANANTAI 29.11.
1
– Tuntuu kuin saapuisi satumaahan! Viivi hihkui astuessaan vasta avatusta portista. Hänen eteensä levittäytyivät tunnelmalliset pikkukojut täynnä houkutuksia: käsintehtyä suklaata, sokerissa paahdettuja pähkinöitä, värikkäitä villalapasia, savivateja ja muita taidokkaita käsitöitä. Korkealla keinuvan kyltin koukeroiset kirjaimet toivottivat terve tulleeksi Porokylään. 9
Viivi seisahtui keskelle kulkuväylää välittämättä sivuitseen virtaavasta väkijoukosta. Hän sulki silmänsä ja hengitti joulutorin mausteista tuoksua. Raisa, Julius ja Avi pysähtyivät Viivin viereen. – Okay, päätit sitten parkkeerata tähän, Avi tokaisi. – Ensin jonotetaan sisään puolitoista tuntia ja sitten isketään jarrut pohjaan, Raisa sanoi. – Ehtii makkarat kadota muihin suihin, Julius huokaisi. – Nyt ei valiteta vaan nautitaan, Viivi kehotti ja veti kaverinsa mukaan torikierrokselle. Avajaispäivä oli innostanut paikalle melkoisen joukon Pihlakylän asukkaita. Väki kulki mökkimäisten kojujen välissä ihastellen näkemäänsä. Kauppiaat erottuivat joukosta päässään keikkuvien huopaisten poronsarvien ansiosta. He kehuivat tuotteitaan kilpaa, ja nopeimmat ostajat kaivoivat jo esiin maksukorttejansa. Etsiväkerho Hurrikaanin jäsenet löysivät kukin omat suosikkinsa. Viivi hypisteli kirjava 10
raitaista villahuivia. Raisaa houkutti valko suklaalevy, johon oli upotettu vaikka mitä suolapähkinöistä vaahtokarkkeihin. J ulius nuuhki ilmaa yrittäen paikantaa makkarakojun. Avin huomion veivät torin yllä risteilevät ledivalonauhat, jotka välkehtivät kaiuttimista soivien joululaulujen tahtiin. Kierroksen keskivaiheilla mökkikuja laajeni aukioksi. Sen yllä leijui ilmalla täytetty, veikeästi virnuileva poron pää. Maskotin sarvet heiluivat villisti niiden läpi puhaltavan ilmavirran voimasta. Toriaukion perällä kohosi valkoisin joulukuusin koristeltu esiintymislava. Sitä vastapäätä aukion toisella laidalla seisoi kahvilakoju. Tiskin takana touhusi koulun keittäjä Aurajuusto-Anita ja ojenteli tähtitorttuja kahvittelijoille. – Mä niin tahdon tortun, Viivi sanoi kavereilleen. – Mä niin tahdon ensin tietää, mitä sen täytteenä on, Raisa tokaisi. – Tuskin Anita joulutorttuun laittaisi sinihomejuustoa, Julius arveli. 11
– Really? Avi kysäisi kulmat koholla. – Jos sitä työntää tortillan väliin, kalakeittoon ja mannapuuroon, niin tuskin torttukaan on turvassa. Arvuuttelu keskeytyi, kun Anita tervehti tuttua nelikkoa. Viivi tilasi koko sakille tähtitortut ja kylkeen kuumat glögit. Anita vaihtoi tiskille täyden korin tuoreita leivonnaisia. – En odottanut näin vilkasta alkua, hän sanoi asetellessaan torttuja punaisten serviettien viereen. – Loppuu tortut ennen aikojaan! – Onko niissä luumumarmeladia? Raisa kysyi. – Juu, Anita vastasi, – on niissä sitäkin. Vastaus kuulosti sen verran epäilyttävältä, että Raisa pyysi: – Voisinko mä sittenkin vaihtaa tuollaiseen pullaan? – Yksi piparipuusti, Anita sanoi ojentaen Raisalle pullan, jota koristi vaaleasta taikinasta leikattu tähti. Julius kurotti ottamaan vastaan torttunsa ja ihmetteli, ettei Anita käyttänyt samanlaisia poronsarvia kuin muut kauppiaat. Selitykseksi keittäjä osoitti muhkeaa kiharapehkoaan, 12
joka hytkyi naurun tahtiin kuin korkea kaneli hyytelö. Sen päälle oli vaikea kuvitella sen enempää sarvia kuin muitakaan päähineitä. Samassa joulumusiikki vaimeni ja kuului mikrofonin naksahtelua. Esiintymislavalle loikki innokkaasti nainen pitkähelmaisessa, punaisessa untuvatakissa ja poronsarvet päässä keikkuen. Hän lausui mikkiin: – On jälleen tullut aika kokea joulun maut ja tuoksut sekä antamisen ilo Porokylässä! Väki taputti tumppujaan tampaten. Nainen esittäytyi Kiti Kettulaksi, Poro kylän pormestariksi. Hän hehkutti toria perinteeksi, joka kuudetta vuotta peräkkäin toi joulun Pihlakylään. Runsaimmat kehunsa hän osoitti torin kauppiaille ja näiden maukkaille herkuille ja taidokkaille käsitöille. Kiti Kettula kutsui väen viettämään koko kaupungin yhteistä puurojuhlaa perjantai-iltana. Hän kannusti esiintymishaluisia nousemaan silloin lavalle jouluisten esitystensä kanssa. Kettula ilmoitti myös järjestävänsä torikauppiaiden keskuudessa mantelikeräyksen. Sen tuottama rahasumma lahjoitettai13
siin jollekin Pihlakylässä toimivalle ryhmälle puurojuhlan huipennuksena. Kiti Kettula otti yleisön taputukset vastaan hymyillen. – Porokylä on minulle rakas projekti, mutta en selviäisi tästä yksin, hän lausui ja osoitti nuorta naista lavan sivussa. – Ahkera apulaiseni, skeittaava ilopilleri Nanna Hallamaa! 14
Nanna heilutti reippaasti ja nyökkäsi kiitoksen taputuksista. Kiti jatkoi: – Enkä voisi viettää koko joulukuuta täällä torilla ilman taitavaa ja vastuullista tytärtäni Mettiä! Yleisö jatkoi taputtamista. Nanna Hallamaan vierellä seisova Metti Kettula hämmentyi huomiosta. Nanna kumartui Mettiä päin niin, että heidän poronsarvensa sotkeutuivat toisiinsa, ja sai Metin naurahtamaan. Hurrikaanilaiset seurasivat tilannetta herkkuja mutustaen. – Metti on seiskalla, Julius totesi. – Ai samalla luokalla kuin seniorit? Avi kysyi. – Mitkä ihmeen seniorit? Viivi ihmetteli. – Jenni, Jesse, Matias ja Karoliina, of course, Avi vastasi viitaten Etsiväkerho Hurrikaanin perustaneeseen nelikkoon. Raisa silmäili joulupullaansa arpoen, uskaltaisiko maistaa vai paljastuisiko siitä suolainen sinihomeyllätys. Hän ei halunnut ottaa riskiä vaan kääntyi kysymään asiaa Anitalta. Raisa avasi suunsa mutta huomasi keittäjän puhuvan kännykkäänsä. 15
Anita näytti erilaiselta kuin tavallisesti: paksuksi piirretyt kulmat olivat kurtussa ja punattu suu sykkyrällä. Raisa kuuli Anitan sähisevän: – Äläkä enää ikinä soita minulle! Keittäjä näpäytti puhelun poikki ja pudotti kännykän esiliinansa rintataskuun. Hän kohensi kiharoitaan ja pakotti hymyn huulilleen ennen kuin palasi tiskille. – Saako olla jotakin lisää? hän tiedusteli. – Mietin vain, mitä tässä pullassa on täytteenä, Raisa vastasi. – Piparitaikinaa, Anita ilmoitti. – Eli tässä ei ole sinihomejuustoa? – Eipä muuten ole, Anita vastasi itsekin yllättyen. – Täytyykin testata sitä huomenna! – Kiva juttu, Raisa mutisi. Anita tervehti seuraavaa asiakasta. Raisa jäi tuijottamaan keittäjän kaulalle kivunneita kuumanpunaisia läikkiä.
16
jouluisen mysteerin kimpussa! Pihlakylän suosittu joulutori Porokylä on avattu. Etsiväkerho Hurrikaanikin nauttii torin tunnelmasta, kunnes Aurajuusto-Anitan kahvilakojulta kantautuu tuskaisia huutoja. Sinihome-piparipuusteihin on ujutettu tulista chilijauhetta! Viivi, Avi, Julius ja Raisa ryhtyvät selvittämään tapausta, mutta kumma kiusanteko vain yltyy. Vihjeet johtavat etsivät kovan kysymyksen eteen: löytyykö toria piinaava paha poro oman lauman sisältä? 24 luvusta koostuvan jouludekkarin voi nauttia luku kerrallaan joulukalenterimaisesti tai halutessaan ahmaista kerralla. Suositun sarjan 15. tarina on taattua Hurrikaania: vauhtia, vaaraa ja aimo annos huumoria – nyt myös nelivärikuvitettuna!
*9789520445751* www.tammi.fi
L84.2
Kannen kuva: Jii Roikonen
ISBN 978-952-04-4575-1