© 2023 Disney Enterprises, Inc. Tammi, 2023 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä. Alkuteokset: Walt Disney’s Snow White and the Seven Dwarfs. Suomentanut Mary A. Wuorio, 1975. Walt Disney’s Cinderella. Suomentanut Leena Vento, 1976. Walt Disney’s Sleeping Beauty. Suomentanut Marita Lehtonen, 1976. Tarinat on julkaistu aikaisemmin suomeksi erillislaitoksina Lasten Oman Kirjakerhon Disneyn satulukemisto -sarjassa vuosina 1975–1976. Suomennokset tarkistanut vuonna 2023 Tammi. Kansi: Laura Lyytinen Painettu EU:ssa. ISBN 978-952-04-3879-1
LUM IK KI JA SEITSEMÄN K ÄÄPIÖTÄ • TUHKIM
O • P R I N S E S S A RU U S U N E N
TAMMI • HELSINKI
Kauan sitten eli prinsessa nimeltä Lumikki. Hän oli hyvin kaunis. Ja kuten kaikki prinsessat, hänkin asui linnassa.
11
Hänen äitipuolensa, kuningatar, asui myös linnassa. Kuningattarella oli taikapeili. Hän katsoi siihen joka päivä ja kysyi samaa asiaa.
– Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin! Kuvastin antoi aina saman vastauksen: – Sinä, kuningatar, olet maan kaunein. 12
Mutta eräänä päivänä kuvastin vastasi toisin. – Lumikki on maan kaunein, se sanoi. Ylpeä kuningatar hirmustui. Hän halusi olla maan kaunein nainen.
Kuningatar haetutti hovimetsästäjän luokseen. – Vie Lumikki pois, hän sanoi miehelle. – Hän ei enää milloinkaan saa palata linnaan. Sinun on surmattava hänet! 13
Hovimetsästäjä vei Lumikin metsään. Mutta hän ei saattanut surmata suloista prinsessaa. Hän näet piti prinsessasta oikein paljon. Sen sijaan hän sanoi: – Pakene, lapsukainen, nopsasti! Kätkeydy kuningattarelta. Hän haluaa tappaa sinut. 14
Lumikki juoksi metsän halki niin lujaa kuin jaksoi. Puiden siimeksessä oli aika pimeää, ja hän kuuli pelottavia ääniä. Mutta hän jatkoi juoksemistaan.
Lopulta Lumikki ei enää jaksanut juosta. Hän vaipui maahan ja itki itsensä uneen. 15
Kaksi jänöä loikki uteliaana Lumikin luokse. Pieni lintu laskeutui laulamaan hänelle. Sitten kaksi kaurista tuli seisomaan hänen taakseen. Pesukarhu ja kilpikonna nököttivät hänen jaloissaan.
Lumikki heräsi ja nousi istumaan, eikä häntä enää pelottanut.
Ystävälliset eläimet johdattivat häntä pitkin polkua.
Pian he tulivat pienen talon luokse. Lumikki koputti ovelle. – Onko kukaan kotona? hän huusi. 17
Eläimet työnsivät oven auki ja Lumikki seurasi heitä sisään.
Hän näki pöydän ja sen ympärillä seitsemän pientä tuolia. Pöydällä oli seitsemän pientä kulhoa.
– Hyvänen aika! Lumikki huudahti. – Täällähän asuu seitsemän lasta. Missähän he mahtavat olla? 18
Lumikki meni keittiöön. Olipa siellä siivo! Joka puolella oli likaisia astioita. – Seitsemän oikein sottaista lasta, hän päätteli.
– Minäpä siivoan heidän talonsa. Ehkä he sitten antavat minunkin asua täällä. 19
Lumikki kuurasi lattian.
Sitten hän tiskasi kaikki likaiset astiat. Kauris, jänis, orava ja linnut auttoivat häntä. 20
Siivouksen jälkeen Lumikki ja eläimet menivät yläkertaan.
Sieltä hän löysi seitsemän pientä vuodetta. Lumikki kellistyi vuoteille ja oli pian sikeässä unessa. 21
Samaan aikaan aivan lähistöllä seitsemän pikku miestä nousi kaivoksesta. He olivat olleet siellä koko päivän louhimassa timantteja, ja nyt oli aika mennä kotiin. Kulkiessaan he lauloivat:
– Hih hei! Hih hei! Jo matka kotiin vei! 22
Seitsemän kääpiötä marssivat taloon, jossa Lumikki parasta aikaa nukkui.
Se oli heidän kotinsa.
– Talossamme on valot! sanoi yksi. – Siellä on joku, tuumi toinen. 23
He olivat hieman peloissaan. Vaivihkaa he hiipivät sisään ja katselivat ympärilleen.
– Lattia on puhdas, sanoi yksi. – Astiat on tiskattu, totesi toinen. – Kukahan tämän kaiken on tehnyt? aprikoi kolmas. 24