Li, Yiyun: Yksinäisyyttä kalliimpaa (Tammi)

nuoruuden symboleita krematoriossa. Hän olisi irvaillut äitinsä surua ja Boyangin haikeutta, jopa omaa surkeaa loppuaan. shaoai jos joku olisi osannut elää. Boyang ajatteli taas hänen vastenmielisyyttään kaikkea mitätöntä, ikävää ja arkipäiväistä kohtaan, hänen armotonta terävyyttään. Liian kauan jatkunut rappeutuminen oli tehnyt tragediasta riesan; kun kuolema iskee, sen olisi parasta saada tuhotyönsä ensi yrittämällä päätökseen.

Vanhat puut vartioivat koristeellisia mausoleumeja kukkulan laella. Joukko lintuja – variksia ja harakoita – raakkui niin lähellä, että Boyang olisi osunut niihin männynkävyllä, mutta sellainen poikamainen urheilu vaatisi yleisöä.

Jos Coco olisi täällä, hän osaisi vitsailla Boyangin heitosta ja vaikuttaa innostuneelta, kun Boyang näyttäisi hänelle siemenet käpyjen sisällä, vaikka todellisuudessa hän ei ollut vähääkään kiinnostunut sellaisista asioista. Coco oli kahdenkymmenenyhden, mutta oli jo omaksunut pitkään eläneen ihmisen välinpitämättömän asenteen; hänen himonsa – ahneempi tai köyhempi kuin sen ikäiselle sopi – kohdistui konkreettisiin etuihin ja tavaraan.

Polun päässä paviljongin suojassa oli miehen pronssinen rintakuva. Boyang koputteli pilareita. ne olivat vankkaa tekoa, vaikka puutavara ei ollutkaan ensiluokkaista, ja maali oli kauhtunut ja hilseili sieltä täältä; kilven mukaan paviljonki oli rakennettu alle kaksi vuotta sitten. Patsaan juurelle lasketut muovililjat näyttivät enemmänkin kuolleilta kuin keinotekoisilta. talouskasvun alettua aika tuntui rientävän Kiinassa epätodellista vauhtia, uudesta tuli nopeasti vanhaa, vanha painui unholaan. myös Boyangilla olisi halutessaan varaa muuttua joskus tulevaisuudessa kiviseksi tai metalliseksi rintakuvaksi ja saavuttaa sen 11