Li, Yiyun: Yksinäisyyttä kalliimpaa (Tammi)

Boyang mietti, saiko virkailija – jota kukaan ei olisi suonut tapaavansa ja jonka tapaamisesta tuli osa raskasta muistoa – lohtua noista sanoista; ehkä hän iloitsi tietäessään, että ne jotka kohtelivat häntä nyt huonosti, tulisivat kylmenneinä takaisin. ajatus sai Boyangin pitämään virkailijasta.

Kun vanha mies oli saanut teensä juoduksi, he kävivät läpi shaoain tuhkaamiseen tarvittavat paperit; kuolintodistuksen, johon oli merkitty kuolinsyyksi keuhkojen pettäminen akuutin keuhkokuumeen seurauksena, kellastuneen kotipaikkakortin, jossa oli virallinen mitätöimisleima, kansalaisen henkilökortin. Virkailija tutki asiakirjat tarkasti, tarkisti myös Boyangin henkilökortin, ja lyijykynästä jäi pieni piste jokaisen Boyangin kirjoittaman numeron ja päivämäärän alle. Hän mietti, mahtoiko virkailija huomata, että shaoai oli kuusi vuotta vanhempi. ”sukulainenko?” virkailija kysyi nostettuaan katseensa. ”Ystävä”, Boyang sanoi ja kuvitteli vanhan miehen katseessa pettymystä siitä, ettei hän ollutkaan tuore leski kolmekymmentäseitsemänvuotiaana. Boyang lisäsi, että shaoai oli ollut sairaana kaksikymmentäyksi vuotta. ”Hyvä, että asioilla on loppunsa.”

Boyangin oli pakko myöntää vanhan miehen lohduttomat sanat tosiksi. Boyang oli iloinen siitä että oli saanut tädin, shaoain äidin, suostumaan siihen ettei tämä tulisi krematorioon. Boyang ei olisi pystynyt varjelemaan tätiä vieraiden ihmisten hyväntahtoisuudelta ja pahansuopuudelta, ja tädin suru olisi nolottanut häntä.

Virkailija käski Boyangin tulla takaisin kahden tunnin kuluttua, ja tämä meni ikuisen vihreyden puutarhaan. shaoai olisi pilkannut sypressejä ja mäntyjä – ikuisen 10