Page 1

HENKKA HYPPÖNEN

N HIN TA HENK KA HYPPÖ NEN

hes jokaisessa elämämme tärkeässä päätöksessä. Pelon hinta kertoo pelon

tyiselämässä.

I

I ISBN

I päällys Marjaana Virta I

TAM M I

on luova johtaja ja yrittäjä, joka tunnetaan tällä hetkellä erityisesti Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman paneelin puheenjohtajana. Hänen edellinen kirjansa Nautitaan raakana ( ) oli myyntimenestys. Vuoden Puhujaksi vuonna .

P E LO N H I NTA

Pelolla on hinta – siitä voi hyötyä tai maksaa kalliisti.

P E LO

TAMMI

”Kun pelolta riisuu taikavoimat, siitä tulee

taisia.”

Nautitaan raakana -kirjasta ( ”Nautitaan raakana on kiinnostava monella ta-

taa lukijan kokeilemaan asioita, ei pelkästään lukemalla, vaan haastamalla omat tapansa ja

”Nautitaan raakana sopii kaikille, joiden villi elämään negatiivisesti.”


P E LO N H I NTA


P E LO N HIN TA HENK KA HYPPÖ NEN TAMMI


H E N KKA HYPPÖN E N

P E LO N H I NTA

TAMMI • helsinki


© Henkka Hyppönen ja Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014 Graafinen suunnittelu Mar jaana Virta Taitto Jukka Iivarinen / Vitale ISBN 978-951-31-7680-8 Painettu EU:ssa


Sisällys

Prologi Lounaskonsertti Haukat ja pulut ja kuinka niitä tehdään Darwin ja Koponen Paineessa Elävä arkisto Sisäinen uhka Ei niin pientä tai typerää pelkoa, ettei se voisi tehdä onnettomaksi Älä yritä mitään Ryhmät, tyhmät ja äly Pelko, mukana myös haju Corporate Rhapsody Seuraa johtajaa Kuinka johdetaan karvattomia apinoita Mikään ei pane liikettä niveliin niin kuin liekkimeri Epilogi

liitteet Liite 1: Pelkojen syitä Liite 2: Yksilön keinoja pelkojen hallitsemiseen ja voittamiseen Liite 3: Yhteisön keinoja pelkojen hallitsemiseen ja voittamiseen Liite 4: Yrittämiseen liittyvän epäonnistumisen pelon taloudellinen vaikutus Liite 5: K-piste eli yrityksen kiinnostuksen kohde Liite 6: Tyypillistä arkkityypeille Kiitokset

7 18 26 41 68 80 90 104 112 131 144 163 189 212 220 228

237 240 242 244 248 249 251


Prologi

Alussa oli sana. Joh. 1:1 ”Puhu vähän. Se on luonnonmukaista.” Laotse, Tao Te Ching, 2013. suom. Pertti Nieminen, Kai Nieminen

1.

S

teven Spielbergin ohjaama Tappajahai-elokuva sai ensi-­ iltansa vuonna 19751. Elokuvan juoni on yksinkertainen: jättiläismäinen valkohai saalistaa ihmisiä kuvitteellisen Amity Islandin rannoilla. Ennen kuin kaupungin johto suostuu myöntämään ongelman, hai ehtii vetää syvyyksiin ja paloittelemaan joukon asukkaita ja rantalomalaisia. Elokuvan tunnelma on uhkaava. Haita näytetään vain harvoin, mutta ohjaaja Spielberg antaa katsojien ymmärtää, että hai on valmiina hyökkäämään jokaisen veteen uskaltautuvan ihmisen

1

Elokuvan käsikirjoitus perustuu Peter Benchleyn samannimiseen romaaniin.

Prologi

7


kimppuun. Spielbergin valitsemia pahaenteisiä kuvia säestää John Williamsin hyytävä musiikki2. Tappajahaista tuli jättimenestys. Se muutti monia asioita, kuten Steven Spielbergin uranäkymät ja sen, miten Hollywoodelokuvia tehtäisiin tulevaisuudessa. Spielbergin verenhimoisella valkohailla oli kuitenkin myös kauaskantoisempia vaikutuksia. Vaikka hait ovat aina herättäneet pelkoa ihmisissä, nyt nuo pelot saivat uudet mittasuhteet. Monet asiantuntijat olivat vielä reilut 30 vuotta elokuvan ensiesityksen jälkeen sitä mieltä, että elokuva teki ison loven haikantaan. Elokuvan takia tapettiin paljon haita3. Kalastajat suuntasivat suurin joukoin merille saadakseen voitonmerkin tämän ihmisiä syövän hirviön kukistamisesta. Hainmetsästyskilpailuja järjestettiin, eikä niihin osallistuneiden tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa, koska suuri yleisö ja he itse uskoivat tekevänsä palveluksen yhteisölle. Hai sai väkivaltaisen tappajan leiman, joka ei ole vieläkään täysin haalistunut. Elokuva vaikutti kuitenkin myös niihin, joilla ei pitänyt olla mitään järkevää syytä pelätä haita: järvissä, lammissa ja uima-­ altaissa uiviin ihmisiin. Kylmä virtaus jaloissa tai sopiva varjo järven pinnassa ajoi uimareita rantaan. Jotkut eivät uskaltaneet mennä edes uima-altaaseen, jos altaassa ei ollut muita. Tuollaisessa käytöksessä ei ole mitään järkeä. Hain hampaisiin kuoleminen on niin harvinaista, että sille ei pitäisi uhrata kahta ajatusta edes meressä uidessa4. Mutta vaikka järjellä voi ajatella, että järvi, 2 Elokuvan lopulliseen leikkaustyyliin vaikutti se, että kuvauksia varten rakennettu mekaaninen hai oli jatkuvasti epäkunnossa, eikä Spielberg voinut käyttää sitä kaikissa haluamissaan kohtauksissa. Kuvausaikataulujen venyessä ja budjetin paukkuessa Spielberg teki päätöksen: vaikka hän ei voisi näyttää haita, hän voisi antaa katsojien ymmärtää, että hai vaanii pahaa aavistamattomia ihmisiä pinnan alla. 3 Esim. National Geographic Newsin haastattelema biologi George Burges sanoo, että elokuvan takia Yhdysvaltain haikanta väheni äkisti, kun tuhannet kalastajat jahtasivat haita. http://news.nationalgeographic.com/news/2005/06/0615_050615_ jawssharks.html 4 Todennäköisyys kuolla hain hyökkäykseen: 0,00003 %. Lähde: ”The Brain”, Discover Magazine Special.

8

PE LON H I NTA


lampi tai uima-allas on turvallinen, se ei auta, jos pelkää jonkin vaanivan pinnan alla ja selän takana. Yksi elokuva, jonka päätähtenä rellesti pelko, aiheutti tämän kaiken5. 2.

Ihminen tekee päivittäin valtavan määrän päätöksiä6. Osa valinnoistamme pohjaa perimäämme, osa iskostuneisiin tapoihin, osa oppimiimme malleihin. Osa taas perustuu sen hetkisiin tunteisiin ja osa analyyttiseen pohdiskeluun7. Kaikissa näissä tapauksissa käytöksemme on jossakin vaiheessa käynyt läpi seulan, jossa tilanne tai valinta on luokiteltu turvalliseksi, vaaralliseksi tai hengenvaaralliseksi. Pelko liittyy selviytymiseen. Eikä näin tärkeän asian ohittaminen ole pelkkä muodollisuus. Pelko – oli se sitten hyvin perusteltua tai täysin kuviteltua – on aina mukana yhtälössä, kun kyse on ihmisen käytöksestä. Ne, joiden päätöksenteossa pelko ei ole ollut mukana, eivät ole päässeet jatkamaan sukuaan laajoin joukoin. Ja jos yksi Hollywood-elokuva saa aikaan sen, että tuhannet ihmiset joutuvat paniikkiin uima-altaassa, miten ihmisluonnon syvyyksissä oleva voima vaikuttaakaan käytökseemme arkipäiväisissä tilanteissa, joissa on eritasoisia riskitekijöitä. Valintojen Kuten haiasiantuntija Peter Klimley sanoo Livescience-­sivuston haastattelussa: ”Tuo elokuva säikäytti kaikki. On vaikea pyyhkiä ihmisten muistia ja saada heidät ajattelemaan toisella tavalla.” Hain hyökkäyksen pelon pohjalla on mitä ilmeisimmin myös primitiivinen pelko tulla syödyksi elävältä. 6 Päätösten määrään vaikuttaa se, mitä yleensä voidaan pitää päätöksenä. Tietoisten päätösten määrä on Columbian yliopiston tutkijan Sheena Iyengarin mukaan noin 70 päivässä, kun taas alitajuisten päätösten määrää ei tunnu tietävän kukaan. Arviot vaihtelevat tuhansista jopa 35 000:een päivässä. Ei ole ihme, että olo on sekava. 7 Mikä sekin on tunteiden sävyttämää, vaikka ihminen kuinka yrittäisi uskotella olevansa järkiolento. 5

Prologi

9


tekemisen ongelma liittyy tietoisen mielen rajalliseen prosessointikykyyn. Pystymme käsittelemään vain murto-osan siitä informaatiosta, joka tulisi aistien kautta käsiteltäväksi8. Tämän vuoksi meillä on sekä sisäsyntyisiä (usein automaattisia) että opeteltuja työkaluja valintojen tekemiseen. Ihmisillä on käytössä kaksi vahvaa työkalua, jotka auttavat hallitsemaan riskejä: tunteet ja nyrkkisäännöt. Tunteet kertovat, pitääkö jotain asiaa lähestyä vai onko siitä syytä etääntyä. Aina nämä tunteet eivät nouse edes tietoisuuden kynnyksen yli, vaan ne ohjaavat käytöstä tietoisuuden alapuolella9. Nyrkkisäännöt taas ovat älyllisiä, joskus logiikkaan pohjaavia, joskus toisilta ja toisinaan omista elämäntilanteista opittuja ohjeita, jotka auttavat hallitsemaan riskejä. Usein nyrkkisäännöt ja tunteet toimivat hyvin yhdessä: ne estävät meitä tekemästä typeryyksiä ja pitävät meidät henkisesti ja fyysisesti turvassa. Liian pitkälle vietyinä niistä on kuitenkin suoranaista haittaa. Niillä on kova hinta yksilölle ja yhteisölle – tai vapaa-ajan uimareille ja haille. Tappajahai-esimerkki antaa hyvän kuvan siitä, miten pelko vaikuttaa. Se voi saada ihmisjoukot liikkeelle, niin hyvässä kuin pahassa, ja tekemään tunteen vallassa asioita, jotka myöhemmässä tarkastelussa osoittautuvat ylimitoitetuiksi tai jopa suoranaisen typeriksi. Toisaalta se voi myös saada ihmiset tekemään asioita, joiden seuraukset ovat myönteisiä. Tässä kirjassa pyrin näyttämään, miten nämä kaksi asiaa erotetaan toisistaan: milloin pelko on hyvä liikkeelle paneva voima ja milloin sillä taas on tuhoava vaikutus, johon pitää puuttua. Yhtälailla Tappajahai-esimerkki kertoo siitä, miten paljon ihmisiltä jää pelkojen takia tekemättä. Kun kysyin Twitterissä Esittelin edellisessä kirjassani (Nautitaan raakana, 2011) tietoisuuden rajallista kapasiteettia. Aihetta on monien muiden joukossa tutkinut muun muassa Karl Kupfmuller sekä Ap Dijksterhuis esimerkiksi artikkelissa ”Think Different: The Merits of Unconscious Thought in Preference Development and Decision Making”, Journal of Personality and Social Psychology 2004, Vol. 87, No. 5, 586–598. 9 Neurologi Antonio Damasio nimittää tätä taustatunteeksi. 8

10

PE LON H I NTA


seuraajiltani, miten Tappajahai-elokuva on vaikuttanut heidän käytökseensä, yksi vastaajista esitti hyvän oivalluksen. Hän oli sukeltanut ilman häkkiä tiikerihaiden seassa Etelä-Afrikassa ja pohti sen jälkeen: ”Mitä muuta tulee missattua turhien pelkojen takia?” Tässä kirjassa huomio ei kuitenkaan ole haikaloissa tai Spielbergin pelottelemissa uimareissa vaan arkisissa tilanteissa, joihin pelko on uinut sisään. 3.

Kun kerroin ystävälleni kirjoittavani peloista, hän piti aihetta hyvänä mutta totesi heti perään, että pelosta on vaikea kirjoittaa konkreettisesti. Pelko tuntuu olevan ihmisten mielissä jonkinlainen epämääräinen taikavoima, joka ilmestyy sotkemaan asioita silloin kun sitä kaikkein vähiten tarvitsee, eikä pelolle oikein voi mitään. Tuollainen ajattelu ei kuitenkaan ole ainoastaan laiskaa vaan myös suoranaisesti haitallista. Pelko ei ole epämääräinen eikä hahmoton, ja se on kaikkea muuta kuin taikavoima. Pelko on salakavala ja helposti leviävä, mutta se on myös konkreettinen ilmiö, josta voi saada tiukan otteen. Tämä kaikki paljastuu kuitenkin vasta, kun alkaa tarkastella pelkoa muunakin kuin myyttisenä tai psykologisena ilmiönä10. Pelon todellinen luonne paljastuu, kun sitä tarkastelee myös elimistöllisenä ja ihmisten välisenä ilmiönä. Eli miksi sydän hakkaa, kämmenet hikoavat ja ihmisäänet etääntyvät, kun pelko ottaa vallan, tai mitä kollegoiden välillä tapahtuu, kun toinen käyttäytyy aggressiivisesti tai pelkää. Kun pelkoa katsoo tällä tavalla, sen voi purkaa alkutekijöihinsä ja sen toimiin voi vaikuttaa. Ja silloin kun etääntyy tunteistaan ja tarkastelee omia kokemuksiaan edes jokseenkin objektiivisesti.

10

Prologi

11


Ensimmäinen askel pelon selättämisessä on ymmärtää, että pelko on sana. Ja aivan erityisen hankala sana, koska jokainen liittää siihen omat merkityksensä11. Tieteessäkään ei olla yksimielisiä siitä mitä pelko on. Psykologeilla, neurologeilla ja biologeilla on usein toisistaan eroavia käsityksiä pelon luonteesta. Sen lisäksi soppaa sekoittavat new age -gurut, filosofit, eri uskontojen edustajat, kulttuuriantropologit ja turvallisuusasiantuntijat12. Sana ”pelko” on ollut käytössä vasta hetken13. Sitä edelsi emootion ja myöhemmin tunteen syntyminen14, mitä taas edelsi muutaman miljardin vuoden hermostollinen kehitystyö, jossa evoluutio seuloi meille selviytymisen todennäköisyyksiä parantavan keskushermoston. Kaikki nämä esihistorialliset mekanismit ovat edelleen meissä. Ne ovat tumakkeina ja neuroneina aivoissamme, hermoston haaroina kehossamme ja hormoneina verenkierrossamme. Me ihmiset poikkeamme muista eläimistä siten, että voimme olla huolissamme asioista, jotka eivät ole tapahtuneet tai jotka eivät välttämättä tule tapahtumaan. Osaamme pelätä jopa asioita, joita ei ole olemassa, esimerkiksi kummituksia. Olemme kerta kaikkiaan ihmeellinen laji, sillä voimme saada kaikki nämä historialliset 11 Pelko on tässä mielessä sukua pornolle. Sitä on vaikea määritellä täsmällisesti, mutta sen tunnistaa kyllä, kun se osuu kohdalle. 12 Pelko voidaan määritellä vaikka näin: se voi olla amygdalan eli mantelitumakkeen viritystila, keskushermoston aktivoitumista, intuitiivinen aavistus tai alkukantaisten puolustusmekanismien käynnistymistä. Jollekin se on liian epämääräinen psykologinen käsite, toiselle viisauden alku tai kaikkien ongelmien juuri; syy siihen, ettei Venetsiaan voi matkustaa, koska siellä on liikaa puluja. Se voi liittyä kauhunautintoihin, adrenaliinipotkuihin, vallankäyttöön, kommunikaation esteisiin tai aavistukseen siitä, että ostoskassien kantoapua tyrkyttävän miehen tarjouksesta on syytä kieltäytyä. 13 Jos sitä verrataan puolustusreaktioihin liittyvän hermoston ikään, joka on periytynyt meille matelijoilta ja nisäkkäiltä miljoonien vuosien saatossa. Arviot modernin ihmisen ”iästä” vaihtelevat 200 000 ja 300 000 vuoden välillä. Kielen kehittymisen ajankohdasta kiistellään. 14 Emootio on elimistön toimintaa, kun sen sijaan tunne edellyttää tietoisuutta, joka on ominaisuutena kehittynyt vasta myöhemmin. Tunne on tietoinen ja sille löytyy vastine sanastosta.

12

PE LON H I NTA


mekanismit käyntiin vaikka omassa olohuoneessamme, ilman että mikään uhkaa meitä. Se on melkoinen saavutus. Eikä kielen valta rajoitu pelkästään omaan kykyymme ajatella. Muutkin voivat käyttää sitä hyväkseen. Käyttämällä kieltä, joka käynnistää pelkoon liittyvät reaktiot, voi saada paljon aikaan mediassa, politiikassa ja yrityksissä. Pelkoa hyödynnetään tietoisesti ymmärtämättä sen vaikutusta. En halua väittää, että pelolla manipulointi olisi riistäytynyt käsistä, onhan ihmiskunta onnistunut löytämään omat epärationaaliset ja rationaaliset pelon aiheensa kaikkina aikakausina, mutta kaikesta tieteen, yhteiskunnan ja kulttuurien kehityksestä huolimatta pelkoa käytetään edelleen työkaluna mitä ihmeellisimpien pyrkimysten toteuttamisessa. Pelon alkuperäinen tehtävä on ollut suojella meitä vaaroilta, eli pitää meidät hengissä siinä äärimmäisen vaarallisessa ympäristössä, jossa ihmislaji ja sen edeltäjät ovat kehittyneet. Suojelijan tehtävässään se on toiminut erinomaisesti, sillä vain harva pelottomuutta aiheuttava geenimutaatio on selvinnyt luonnon tiukassa valintaprosessissa tähän päivään. Pelottomia ihmisiä on hyvin vähän. Ja kuten myöhemmin osoitan, heidän pelottomuudellaan on karmea hinta. Pelko on kuitenkin niin vahva ja salakavala vaikutin, että se ei jää suojelijan rooliin, vaan siitä voi kasvaa hirviö. Se ilmestyy yllättäviin paikkoihin sotkemaan ja vaikuttamaan asioihin, ja usein sen tekemä myyräntyö on vaikea paljastaa. Mutta ei suinkaan mahdotonta. Pyrin kirjassani avaamaan pelon kätkettyjä toimintamekanismeja ja etsimään työkaluja hirviöksi kasvaneen pelon kesyttämiseen ja voittamiseen. Pelko on kaikkea muuta kuin merkityksetöntä inhimillisille olennoille15. Se on alkukantainen tunne, jolla on kaikista tunteista kriittisin tehtävä, eli pitää meidät hengissä ja suojella vaaroilta. On tosin olemassa ainakin kaksi ryhmää, jotka eivät koe pelkoa: sosiopaatit ja ne joiden amygdala on vaurioitunut.

15

Prologi

13


Pelko on mahdollisesti vahvin16 ja eniten ihmisen käytökseen vaikuttava emootio17. Se määrittää elämässä lähes kaikkia valintoja. Vaikka ihminen on täysin turvassa, uhkia kartoittava järjestelmä on koko ajan valppaana. Se on valmiina ohjaamaan ja toimimaan heti, jos vaaran merkit ovat ilmassa. Eivätkä vaaran merkit jää yleensä huomaamatta, sillä aivot ja niihin kiinnittyvä hermosto on rakennettu niin, että vaaran havaitseminen, sen välttäminen ja siltä pelastautuminen ajavat kaikkien muiden toimintojen edelle18. Siitä, onko ihmisillä universaaleja emootioita, kiistellään edelleen. Esimerkiksi Paul Ekmanin mukaan ihmisillä on vain muutama perusemootio ja niihin liittyvät universaalit ilmaisut kasvoilla. Näitä ovat esimerkiksi pelko, viha, inho, ilo ja suru. Joissain tapauksissa listaan voidaan lisätä yllättyneisyys, häpeä, halveksunta ja itseluottamus. Esimerkiksi psykologian professori Lisa Barrett haastoi Paul Ekmanin tulokset matkustamalla Himba-heimon luokse Namibiaan ja antamalla heille kuvia ihmisistä, joilla oli kasvoillaan jokin tunne. Ekmanin kokeista poiketen hän ei kuitenkaan antanut vihjeitä siitä mitä kuvissa oli, hän vain pyysi heitä laittamaan samaa tunnetta esittävät kuvat samoihin pinoihin. Barretin tulokset eivät olleet yhdenmukaisia Ekmanin kanssa. Kokeeseen osallistuneet sekoittivat vihaan, inhoon ja suruun liittyvät kuvat lähes säännönmukaisesti. Kahden ilmaisun kohdalla Barret kuitenkin sai samanlaisen tuloksen kuin Ekman: nämä ilmaisut olivat hymy ja pelokas ilme. 17 Pelkoreaktio voi ohittaa kokonaan tietoisen harkinnan. Se voi terästää ja himmentää aisteja uhkaavien kohteiden havaitsemiseksi ja viedä meidät tajuttomuuden tilaan. Monet tutkijat pitävät pelosta juuri siksi, että se on helposti mitattava ja tutkittava ilmiö. Pelkoon liittyvät elimistön tilan muutokset ovat voimakkaita ja ihminen on helppoa saada oppimaan pelkoja. Esimerkiksi myöhemmin kirjassa esiintyvä pelkomuistotutkija Daniela Schiller kertoi häntä haastatellessani, että yksi syy tutkimusaiheen valinta oli nimenomaan pelon tutkimisen tietynlainen helppous. 18 Erityisesti pelon (ja vihan) säätelyssä tärkeän limbisen järjestelmän osan eli mantelitumakkeen (amygdala) toiminta on olennainen käytöksen ohjauksessa. Tieto voi saapua mantelitumakkeeseen suoraan tai aivokuoren kautta. Suoraan mantelitumakkeeseen saapuvat informaatio aiheuttaa nopean automatisoidun muutoksen, kun taas aivokuoren kautta tapahtuviin käytöksen muutoksiin taas voi vaikuttaa. Sinä et esimerkiksi tee tietoista päätöstä, käpertyykö vartalosi suojelemaan tärkeitä sisäelimiä, kun kuulet äkillisen kovan äänen. Elimistön puolustusjärjestelmät toimivat nopeammin kuin ajatus. Siinä vaiheessa kun ymmärrät, että ääni oli vaaraton, puolustusjärjestelmä on jo suorittanut oman tehtävänsä. Tämä puolustusjärjestelmä ei kuitenkaan ole pelkästään reaktiivinen. Se on päällä koko ajan ja tekee arvioita kehon ulko- ja sisäpuolelta saamiensa tietojen perusteella siitä, olemmeko turvassa, vaarassa vai hengenvaarassa, ja aloittaa tarvittavat valmistelut tai käynnistää rajummat toimenpiteet varmistaakseen hengissä säilymisen. 16

14

PE LON H I NTA


Pelon käytännön vaikutuksia voi lähestyä vaikka seuraavalla tavalla: kuvittele, että olet turistina Etelä-Afrikan Johannesburgissa. Neljän miljoonan asukkaan kaupungissa on turvallista, kun tietää miten pitää toimia. Pimeällä yksin liikkumista on syytä välttää ja tietyt alueet, kuten Hillbrow, Alexandra, Soweto ja Downtown, turistin kannattaa kiertää kaukaa. Turvallisuuden kannalta oleelliset seikat rajaavat, mihin aikaan ja missä voi liikkua. Oletus on, että kun pysyy poissa noilta alueilta ja liikkuu vain valoisana aikana, on turvassa. Yksinkertaistettuna pelko piirtää samanlaisen kartan omasta ympäristöstämme ja tilanteista, joihin joudumme. Pelko on kuin navigointijärjestelmä, johon on merkitty, missä pitää olla varovainen ja mitä pitää välttää. Ihmisillä on yleensä hyvä käsitys siitä, mitä asioita välttää, oli kyse sitten käärmeistä, hämähäkeistä, korkeista paikoista, aggressiivisista ihmisistä, väittelyistä, matematiikankokeista tai julkisesta puhumisesta. Kaikkia pelon aiheita ei voi kuitenkaan hallita välttelemällä. Osa niistä ei pysy paikallaan kartalla. Kuvitellaan, että olet yhä Johannesburgissa ja pelkäät syystä tai toisesta lintuja. Pulut, varpuset ja lokit eivät noudata kaupunginosajakoa, vaan ne liikkuvat miten lystäävät. Mutta kuten jokainen kunnon lintufoobikko tietää, on paikkoja, joissa lintuja on enemmän, ja paikkoja, joissa niitä on vähemmän19. Näin Johannesburg (eli elinpiiri) kutistuu entisestään. Vaikka linnut eivät välittömästi uhkaa kenenkään henkeä, niitä välttelee mielellään, jos kokee ne pelottaviksi. Johannesburgissa liikkumisesta tulee uhkaavaa, koska minkä tahansa kulman takana voi vaania mielenrauhaa järkyttävä siivekäs. Kartalle jäänyt turvallinen alue pienenee entisestään, ja koska kaikkia pelon aiheita ei voi rajata pois välttelemällä niitä, satunnainen matkailijamme jää pysyvään hälytystilaan. Stressihormonien aiheuttama kuorma ja 19 Lintufoobikkojen paratiisi taitaa olla Pohjois-Korea, jossa aliravittu kansa on harventanut lintukantaa niin, että linnunlaulua ei maassa vierailleiden mukaan juuri kuule.

Prologi

15


puolustusmekanismien energiantarve verottavat ja psykologinen stressi kuormittaa kognitiivisia prosesseja. Taas kerran voimme ajatella puluja vertauskuvallisesti. Ne voivat olla mitä tahansa pelkoja – vaikka epäonnistumisen tai paljastumisen pelkoa – joita ei voi ennakoida ja näin ollen välttää. Johannesburg-esimerkissä on kuitenkin muutama hienoinen ero useimpiin arkisiin tilanteisiin: näissä tilanteissa samainen kartta on painunut muistin syövereihin ja iskostunut tapoihin. Pelko ei enää nouse voimakkaina tunteina ja ajatuksina tietoisuuteen, vaan se ohjaa käytöstä paljon hienovaraisemmin, tietoisuuden alapuolella. Tai sitten peloista on tehty sääntöjä, toimintaohjeita ja käytäntöjä, joiden päämäärä on hyvä mutta hinta kova. 4.

Tässä kirjassa otan pelon käsittelyyn sen kaikkine puolineen: sen, mitä ihmiset sanovat peloksi, ja sen, mitä tutkijat pitävät pelkona20. Pelkoon siis sisältyvät sekä huoli, jossa pelon aihe ei ole läsnä, että varsinainen pelko, jossa pelon aiheuttaja on läsnä21. Tappajahai-esimerkin mukaisesti huoli on sitä, kun hai ei ole näkyvissä, mutta ”tunnemme” hain uhan, ja varsinainen pelko sitä, että hain evä näkyy jo ja orkesteri soittaa John Williamsin sävellystä uhkaavasti pauhaten. Molemmille tiloille on yhteistä se, että ne alkavat samasta aivojen osasta ja virittävät samoja hermoston osia. Spielbergin valkohain tavoin myös pelko on kunnioitusta herättävä hirviö, joka voi saada liikkeelle tai lamaannuttaa. Se voi sopivina annoksina olla energiaa, liian suurina myrkkyä, joskus se voi auttaa tehtävissä ja toisinaan taas romahduttaa osaamisen. Eikä sekään kuulkaa ole ihan yksinkertaista tai yksiselitteistä. Englannin kielessä termit fear ja anxiety tarkoittavat eri asioita. Myös tunteita ja erityisesti pelkoja tutkinut Joseph LeDoux myöntää, että raja on häilyvä, ja molempia yhdistää aivoissa sama rakenne: amygdala laukaisee molemmat reaktiot. 20 21

16

PE LON H I NTA


Ja aivan kuten Tappajahai-elokuva, tämä on tarina hirviön voittamisesta. Tässäkin tarinassa selvitetään, mikä se on, mistä se tulee, miten se toimii ja lopulta miten se kukistetaan. Hirviö on hyökännyt myös minun kimppuuni. Se tarttui käsiin ja jalkoihin nuorena pelaajana jääkiekkokaukalossa, kun kasvupyrähdys sekoitti koordinaation. Se täytti ajatukseni paniikilla, kun sain toimitusharjoittelijan paikan paikallisradiosta (”mitä mä olen mennyt tekemään, mähän joudun puhumaan ihmisille”). Ja myös silloin, kun uudessa työpaikassani kollega sairastui ja vastasin ”kyllä”, kun kysyttiin, voisinko tuurata häntä muutaman sadan kriittisen asiantuntijan valmentamisessa (”iskisi edes salama!”). Iän ja kokemuksen karttuessa pelottavia tilanteita alkaa pitää testinä ja oppimisen välineinä (kyllä niitä tilanteita riittää edelleen), mutta nuorena olisin tarvinnut jonkun sanomaan sen, mitä aion sanoa myös tässä kirjassa: pelko on normaalia, se on konkreettista ja sen voi kääntää edukseen. Teen tässä kirjassa eron hyvän ja pahan pelon välille ja näytän, millä tavalla eri ihmiset ovat kärsineet pelosta tai hyödyntäneet sitä. Kerron, miten pelon negatiivisista vaikutuksista on irtauduttu henkilökohtaisen oivalluksen kautta ja mitä asiaan syventyneet tutkijat tietävät pelon eri puolista. Kirjan edetessä hyökkäämme käärmeen kimppuun, kiipeämme esiintymislavalle ja käymme läpi konkurssin. Näytän, miten pelolla voi hallita ihmisiä ja romahduttaa luovuuden, älyllisen kyvykkyyden ja yhteistyön. Osoitan myös, miten turvallisuudentunne palautuu ja mitä sen avulla voi saada aikaan yksilönä, joukkueessa tai työpaikalla. Haluan tässä kirjassa tehdä pelon näkyväksi ja konkreettiseksi, saada ihmiset ajattelemaan tätä merkittävää voimaa uudella tavalla ja pohtimaan sitä, miten käyttäytyisimme, jos emme pelkäisi.

Prologi

17


Lounaskonsertti

”No, millainen on olo tänään?” Ismael kysyi. ”Hikoavatko kämmenet? Pamppaileeko sydän?” Daniel Quinn, Ismael, 1992. Suom. Jaana Kapari

1.

K

uin sähköisku.” Näin kapellimestari Riccardo Chailly kuvaili jälkikäteen konserttipianisti Maria João Piresin reaktiota, kun tämä kuuli Mozartin pianokonsertto nro 20:n ensimmäiset nuotit. Chailly oli juuri heilauttanut tahtipuikkoa alas ja ylös ja orkesteri oli aloittanut soittonsa. Mozartin pianokonsertto nro 20 d-molli KV 466 alkaa jousilla. Seuraa lyhyt puhallinosio, josta alkaa synkkäsävyisten jousien kiihkeärytmisen soiton ja taukojen vuorottelu. Mozart ja lavalla viuhtova Chailly petaavat paikkaa solistille. Yleisö ja solisti tietävät tämän. He tietävät myös, että kun kyse on Mozartin pianokonsertosta, Amsterdamin Concertgebouw’sta ja Chaillyn johtamasta orkesterista, virheisiin ei suhtauduta suopeasti. Mutta miksi Pires säpsähti? Kuvitellaan hetki, että olet itse Piresin asemassa ja odotat orkesterikorokkeella vuoroasi. Konserttisali on täynnä, orkesteri soittaa ja soolosi, jota orkesteri ennakoi, alkaa kahden minuutin ja 28 sekunnin kuluttua. Osuutesi alussa muut vaikenevat. Salissa on niin hiljaista, että pieninkin

18

PE LON H I NTA


virhe kuuluu takariviin asti. Usein pelkkä ajatus vastaavasta tilanteesta riittää viemään tunnon käsistä ja kuivattamaan suun, mutta mikä olisi pahinta, mitä nyt voisi tapahtua, jos alastomuus ja kuolema yleisön edessä jätetään pois laskuista? Miltä lavalla oleminen tuntuisi, jos olisit harjoitellut eri konserton kuin mitä orkesteri parhaillaan soittaa? Täsmälleen näin tapahtui konserttipianisti Maria João Piresille Amsterdamin Concertgebouw’ssa vuonna 1998. Flyygelin takana istuva Pires tiesi ensimmäisestä nuotista alkaen, että reilun kahden minuutin kuluttua hänen pitäisi suorittaa pieni ihmeteko. Hän oli valmistautunut soittamaan Mozartin pianokonserton nro 21, ei pianokonserttoa nro 20 d-mollissa. Hän oli merkinnyt muistiinpanoihinsa väärän konserton. Lounaskonsertista tehdyssä tallenteessa näkyy, kuinka satapäinen yleisö kuuntelee, kun orkesteri lähenee nuotti nuotilta Piresin osuutta. Pires naurahtaa vaimeasti, vilkaisee vasemmalla istuvaa viulistia, nostaa kulmiaan terävästi ja vilauttaa hampaansa jonkinlaiseen puolittaiseen irvistykseen. Hän painaa päänsä alas, nostaa sen uudelleen ylös ja yrittää hymyillä, mutta ei pysty pitämään katsekontaktia toisiin soittajiin. Pires puristaa huuliaan yhteen ja painaa silmänsä kiinni. Lopulta hän jähmettyy täysin paikalleen. Ongelma ei ole, ettei hän tietäisi, mistä konsertosta on kyse. Teos on tuttu. Pires on levyttänyt sen vuonna 1978 ja esittänyt sitä useita kertoja. Ongelmana on, että konsertto pitää kaivaa muistista ja soittaa äärimmäisessä sosiaalisessa ja aikapaineessa. 2.

Konserttojen ulkoa opettelu on solistien työtä. Opettelu itsessään on helppoa, mutta kappaleen esittäminen ulkomuistista paineen alla konsertissa on niin vaikeaa, että joidenkin pianistien Lounaskonsertti

19


ura on katkennut siihen. Toiset taas eivät ole koskaan konserteissa päässeet omalle tasolleen. Muisti ei toimi, kun ihminen jännittää liikaa. Äärimmäisen jännityksen tai pelkoreaktion taustalla on järjestelmä, jonka perimmäinen tehtävä on varmistaa selviytyminen uhkaavassa tilanteessa. Kaikki sellaiset toiminnot, jotka eivät ole juuri sillä hetkellä ratkaisevia henkiinjäämisen kannalta, siirtyvät taka-alalle tai ohitetaan kokonaan. Järjestelmän viimeisin kehitysversio on kuitenkin niin vanha, että se on pääosin varautunut suojelemaan meitä vain suoralta fyysiseltä uhalta. Kelailu ei paranna äkillisessä tilanteessa henkiinjäämisen todennäköisyyttä, joten se saa mennä. Erittäin ikävää pianisti Maria Jõao Piresin kannalta, eiväthän hänen aivonsa enää toimi normaalilla tasolla. Korkeammat tiedonkäsittelyyn liittyvät aivojen alueet eivät välttämättä ole enää käytössä. Jos Pires yrittäisi käyttää näitä rakenteita oikeiden nuottien noutamiseen, olisi hänen saatava mantelitumakkeen käynnistämä tapahtumaketju pysähtymään. Mantelitumakkeen käynnistämät prosessit nimittäin ohjaavat nyt happea sinne, missä sitä tarvitaan. Se alkaa valmistella kehoa joko mobilisaatioon tai jähmettymiseen. Pää on tyhjä tai liian täynnä ajatuksia22. Piresin onni on se, että hän on harjoitellut Mozartin pianokonserttoa nro 20 niin monta kertaa, ettei hänen tarvitse muistaa partituuria, vaan se on tallessa hänen aivojensa alemmissa osissa eli kansankielisesti lihasmuistissa. Odottamattoman tilanteen ja sosiaalisen paineen käynnistämä ketjureaktio on kuitenkin edennyt jo lihaksiin. Lisämunuaiset pumppaavat adrenaliinia, nor­ adrenaliinia ja kortisolia verenkiertoon, sydän lyö tiheämmin, verenpaine nousee. Isot lihakset tarvitsevat sokeria ja happea hyökkäykseen tai pikaiseen paikalta poistumiseen, eivät suinkaan Mozartin soittamiseen vaadittavaan hienomotoriikkaan. Pakenemiseen 22 Tämä on syy siihen, miksi meistä kaikista voi äärimmäisen jännityksen hetkellä tuntua siltä kuin yrittäisimme etsiä selitystä sivistyssanalle lasten kuvakirjasta. Työmuisti ei toimi, koska se ei ole oleellinen alue selviytymisen kannalta.

20

PE LON H I NTA


HENKKA HYPPÖNEN

N HIN TA HENK KA HYPPÖ NEN

hes jokaisessa elämämme tärkeässä päätöksessä. Pelon hinta kertoo pelon

tyiselämässä.

I

I ISBN

I päällys Marjaana Virta I

TAM M I

on luova johtaja ja yrittäjä, joka tunnetaan tällä hetkellä erityisesti Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman paneelin puheenjohtajana. Hänen edellinen kirjansa Nautitaan raakana ( ) oli myyntimenestys. Vuoden Puhujaksi vuonna .

P E LO N H I NTA

Pelolla on hinta – siitä voi hyötyä tai maksaa kalliisti.

P E LO

TAMMI

”Kun pelolta riisuu taikavoimat, siitä tulee

taisia.”

Nautitaan raakana -kirjasta ( ”Nautitaan raakana on kiinnostava monella ta-

taa lukijan kokeilemaan asioita, ei pelkästään lukemalla, vaan haastamalla omat tapansa ja

”Nautitaan raakana sopii kaikille, joiden villi elämään negatiivisesti.”

Hyppönen, Henkka: Pelon hinta (Tammi)  

Pelolla on hinta; siitä voi hyötyä tai maksaa kalliisti.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you