Ensimmäinen painos
Ranskankielinen alkuteos PERSEPOLIS
Originally published in French under the following title: Persepolis by Marjane Satrapi © Marjane Satrapi & L’Association – 2000
Translation rights arranged through Agence Rouz, France
Suomenkielinen laitos © Taina Helkamo ja WSOY 2025
Werner Söderström Osakeyhtiö
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
Tarkistettu suomennos Ilmestynyt suomeksi aiemmin kahtena niteenä nimillä Persepolis (Otava 2004) ja Persepolis 2. Kotiinpaluu (Like 2007).
ISBN 978-951-0-51946-2 Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@wsoy.fi
Kun Persepolis julkaistiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 2000, olin vakuuttunut, että maailma oli matkalla oikeaan suuntaan. Käynnissä ei ollut mittavia sotia ja tuntui siltä, että ihmiskunta oli oppinut virheistään ja 2000-luvulla me viimein ymmärtäisimme, että maapallo kuuluu kaikille ja me kaikki edustamme yhtä ja samaa rotua – ihmisrotua.
Niin minä uskoin, ja olin varma, että ajan mittaan kirjastani tulisi tarpeeton. Että pian kaikki se, mistä olin kirjoittanut – elämä vallankumouksen ja sodan jaloissa ja varttuminen Iranin islamilaisen tasavallan diktatuurin alaisuudessa – vaikuttaisi kaukaiselta historialta. Valitettavasti olin väärässä.
Yhdysvalloissa Persepolis ilmestyi vuonna 2003, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkimainingeissa, jolloin meidät iranilaiset oli liitetty osaksi Pahan akselia. Minut kutsuttiin esiintymään eri puolille maata, jopa West Pointin sotilasakatemiaan, missä puhuin siitä, miten tärkeää on tehdä ero iranilaisten ihmisten ja islamilaisen tasavallan toiminnan välillä. Arvostelin äänekkäästi Irakin sotaa ja sitä, miten tekopyhää on perustella pommituksia sillä, että siten muka levitetään demokratiaa maailmaan. Persepoliksen julkaisua seuranneina vuosina kirjani on saanut osakseen rakkautta mutta yhtä lailla se on haluttu kieltää. Se on kielletty seksuaalisen sisältönsä vuoksi (en edelleenkään tiedä, missä siinä sellaista on), siinä kuvatun kidutuksen vuoksi (sillä on toki hyväksyttävää, että rynnäkkökiväärit ovat Yhdysvalloissa laillisia, vaikka se johtaa usein viattomien ihmisten murhaamiseen, mutta ensimmäistäkään poliittisen vangin kiduttamista esittävää piirrosta lukijan ei tule nähdä) sekä sittemmin kirjan islamofobisen sisällön vuoksi.
Pidän kirjan kieltämistä valtavan suurena kohteliaisuutena. Kielletty kirja on aina hyvä kirja. Onko muka parempaa seuraa kuin Oscar Wilde ja Mark Twain?
Kun nyt kirjoitan tätä, Iranissa on meneillään uusi vallankumous, jonka nuoret naiset aloittivat vastalauseena Mahsa Aminin surmaamiselle. Tämä on ensimmäinen feministinen vallankumous, jossa naiset ja miehet taistelevat yhdessä, käsi kädessä vapautensa puolesta.
Olen varma, että saavutamme tavoitteemme.
Mistä moinen toiveikkuus?
Ensinnäkin Persepoliksessa kuvaamani vuoden 1979 vallankumouksen aikaan vain neljäkymmentä prosenttia iranilaisista osasi lukea ja kirjoittaa – nykyisin lukutaitoisia on yli kahdeksankymmentä prosenttia kansasta. Toisekseen digitaalinen vallankumous on mahdollistanut sen, että kokonaisella uudella sukupolvella on rajoittamaton pääsy tietoon, mahdollisuus olla yhteydessä ulkomaailmaan ja päättää itse, mitä he haluavat uskoa. Kolmanneksi diktatuuri, joka on valmis hyväksymään uudistuksia, ei ole enää diktatuuri. Lopulta kunkin maan tulevaisuus riippuu sen nuorisosta, ja nykyaikainen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon uskova uusi sukupolvi pyrkii luomaan vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan.
Minkä lisäksi heillä ei ole samanlaisia vallankumouksen ja sodan aiheuttamia traumoja kuin meillä.
Yksikään toinen maa maailmassa ei ole käynyt läpi yhtä monta vallankumousta kuin Iran. Mutta tällä kertaa nuoret eivät ole ainoastaan koulutettuja, he taistelevat pelottomasti demokratian suurimpia vihollisia – sukupuolisyrjintää ja patriarkaalista kulttuuria – vastaan.
Pelon muuri ei ole ainoastaan sortunut, vaan pelko on vaihtanut puolta.
Se nuori Marji, joka minä olin, ei taatusti lähtisi kotimaastaan. Olen varma, että hän jäisi ja taistelisi. Silloin kun minä kirjoitin tämän kirjan, hän ei kuitenkaan voinut niin tehdä. Kun Persepolista nykyään lukee, käy selväksi, että itse tilanne on muuttunut varsin vähän – kehitys on tapahtunut ihmisten asenteissa. Sen sijaan, että me pakenisimme tyranniaa, me taistelemme.
Kirjan alkuperäisessä esipuheessa minä kirjoitin: Anteeksi voi antaa, mutta koskaan ei pitäisi unohtaa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin lisäisin: On myös ymmärrettävä, miksi näin tapahtui. Sillä jos meillä on vastaus siihen, voimme estää historiaa toistamasta itseään.
Kaikkien vapaudelle kaikkialla.
Marjane Satrapi
Esipuheen englannista suomentanut Taina Helkamo
tässä olen kymmenvuotias vuonna 1980.
tämä on luokkakuva. istun äärimmäisenä vasemmalla, joten minua ei näy. vasemmalta oikealle: golnaz, mahŠid, narin, minna.
1979 tapahtui vallankumous, jota myöhemmin kutsuttiin islamilaiseksi.
vuonna 1980 huntu tuli ensimmäistä kertaa pakolliseksi koulussa.
olepa hyvä.
emme juuri välittäneet käyttää huntua, kun emme ymmärtäneet miksi pitäisi.
tää on kuuma!
vapauden nimeen. Kuole.
anna se takaisin!
nuole ensin kenkäni.
hopotihoi!
pöö! olen kostaja pimeydestä.
vuotta aiemmin olimme käyneet ranskalaista, uskonnollisesti sitoutumatonta koulua,
jota pojat ja tytöt kävivät yhdessä,
ja äkkiä vuonna 1980... kaikki kaksikieliset koulut suljetaan!
ne symboloivat kapitalismia!
rappiota.
bravo ! viisas mies!
* tätä kutsutaan ”kulttuurivallankumoukseksi” meidät hunnutettiin ja erotettiin ystävistämme.
ja se siitä!
kaduilla osoitettiin mieltä sekä hunnun puolesta että sitä vastaan.
eräässä mielenosoituksessa joku saksalainen toimittaja oli kuvannut äitini.
minä olin hirmu ylpeä äidistä. kuva levisi koko eurooppaan.
jopa erääseen täkäläiseen aikakauslehteen. äitiä pelotti.
näitkö tämän? älä siitä huoli rakas.
hän värjäsi hiuksensa. ja kulki pitkään aurinkolaseissa.
en oikein tiennyt miten suhtautua huntuun. olin oikeastaan hyvin uskonnollinen, mutta perheemme oli moderni ja edistyksellinen.
jo kuusivuotiaana tiesin olevani viimeinen profeetta. Tämä tapahtui muutamaa vuotta ennen vallankumousta.
synnyin uskossa.
ennen minua oli ollut muutama muu...
nainenko?
olen viimeinen profeetta!
halusin profeetaksi...
koska palvelijamme joutui syö mään eri pöydässä,
koska isälläni oli cadillac
ja eritoten koska isoäitini polvet olivat aina kipeät.
tulehan marji! auta minut ylös.
älä välitä. pian pääset kivuistasi. saatpa nähdä.
kuten kaikilla edeltäjilläni, minullakin oli pyhä kirjani.
kolme ensimmäistä sääntöä otin zarathustralta. hän oli maamme ensimmäinen profeetta ennen arabien hyökkäystä.
kaiken tulee perustua näihin kolmeen sääntöön: käyttäydy hyvin puhu hyvää tee hyvää
halusin myös viettää zarathustralaisia perinnejuhlia, kuten tulen juhlaa.
ennen persialaista uutta vuotta, nawrozia, kevään ensimmäisenä päivänä 21.3.
vain isoäitini tiesi kirjastani.
kuudes sääntö: kaikilla pitää olla auto.
seitsemäs sääntö: palvelijoiden on syötävä yhdessä muiden kanssa.
kahdeksas sääntö: yksikään vanhus ei saa kärsiä.
jos näin on niin minusta saat ensimmäisen oppilaasi.
ihan tosi?
mutta kerrohan miten aiot saada vanhusten tuskat loppumaan.
no ne vaan kielletään.
joka ilta keskustelin pitkään jumalan kanssa.
jumala, anna minulle vielä hieman aikaa. en ole vielä valmis.
olet sinä, taivaallinen valo! sinä olet valintani, viimeinen ja paras.
itseni lisäksi ilmeisesti vain isoäitini uskoi minua.
no miksikäs sinä haluat isona?
profeetaksi. HA HA HA HA HA HA
vanhempani kutsuttiin koululle.
lapsenne on häiriintynyt. hän aikoo profeetaksi.
entä sitten?
eikö se teistä ole outoa? ei! ei lainkaan.
asia kuitenkin mietitytti vanhempiani.
kerrohan marji, mikä sinusta tulee isona? profeetta.
koin syyllisyyttä jumalan edessä.
lääkäri! hienoa kultaseni, hienoa.
no ei, profeetta minusta tulee. mutta muille ei parane kertoa.
onko se totta? haluatko lääkäriksi? ja minä kun luulin…
halusin olla Jumalan oikeuden, rakkauden ja vihan lähettiläs.
uskoni ei ollut horjumaton.
vallankumousvuonna 1979 oli toimittava, joten sysäsin profeetallisen kohtaloni sivuun joksikin aikaa.
tänään minä olen Che guevara
ja minä fidel minä haluan olla trotski
osoitimme mieltä meidän pihalla.
kuningas alas!
kuningas alas!
ja niin eteni maani vallankumous.
vallankumous on kuin polkupyörä. Kun pyörät eivät pyöri, se kaatuu.
totta puhut.
”vallankumous herätti kansamme 2500 vuotta kestäneestä unesta.”
”2500-vuotisesta hirmuhallinnosta ja alistamisesta” kuten isäni sanoi. ensin meitä alistivat omat keisarimme
sitten hyökkäsivät arabit lännestä
heidän jälkeensä mongolit idästä
ja viimein saapui moderni imperialismi.
sain kirjoja, jotta minäkin heräisin.
amerikkalaisten surmaamista vietnamilaisnuorista,
tiesin kaiken palestiinan lapsista, fidel castrosta,
oman maani vallankumouksellisista...
lempikirjani oli sarjakuva nimeltään “dialektinen materialismi”.
kirjassa keskustelivat marx ja descartes.
materiaalinen maailma on vain mielikuvituksemme luomaa harhaa. näinköhän?
siis vaikka sinä näet tämän kiven, sitä ei oikeasti ole, koska se on vain mielikuvituksesi tuotetta
Täsmälleen.
ai! mitä sinä nyt karl? aiotko murskata minut?
jumala ja marx olivat jotenkin hupaisan samannäköisiä. marxilla taisi tosin olla hieman kiharammat hiukset.
jumala tuli yhä silloin tällöin tapaamaan minua.
sinusta ei sitten tulekaan profeettaa?
voidaanko puhua jostain muusta?
näytänkö minä sinusta marxilta?
johan minä sanoin, puhu jostain muusta!
27 astetta varjossa.
shh! odota hetki.
elokuvateatteri rex poltettiin tänään.
voi luoja!
ovet oli lukittu muutamaa minuuttia ennen palon alkua.
poliisit olivat paikalla. he eivät päästäneet ihmisiä auttamaan sisään teljettyjä uhreja.
sitten he tarttuivat pamppuihin.
palokunta saapui vasta 40 minuuttia myöhemmin.
bbc:llä kerrotaan 400 kuolleen. Šaahin hallitus syyttää joukkomurhasta uskonnollisia ääriryhmiä, mutta ihmiset tietävät, että oikea syyllinen on Šaahi!!!
huomenna on sitten taas mielenosoitus.
no selvähän se. ei tällaisen voi antaa jatkua.
tai ehkäpä olisin fidel castrona vielä parempi.
minä haluan mukaan.
enkö minä muistutakin vähän che guevaraa?
hei missä sinä... ...huhuu?
minä haluan huomenna mukaan! Kop!
KOSKETTAVA SARJAKUVAROMAANI NUOREN TYTÖN KASVUSTA IRANIN ISLAMILAISEN VALLAN IKEESSÄ
Persepoliskertoo Marjane Satrapin ja hänen perheensä vaiheista läpi Iranin vallankumouksen, sodan, ja maanpakolaisuuden. Se on kertomus yhteiskunnallisesta mullistuksesta, mutta samalla kasvukivuista, ensirakkauksista, elämästä.
Tämä yhteisnide sisältää teoksen kaikki neljä osaa ja Satrapin uuden esipuheen.
”Persepolison ollut suurmenestys monessa maassa. Teos onkin inhimillinen, liikuttava ja vilpitön. Sen sanoma totalitarismin ja uskonkiihkoilun vaarasta on aina ajankohtainen.”
Heikki Jokinen, HelsinginSanomat
MARJANE SATRAPI (s. 1969) on iranilainen sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja elokuvantekijä, joka on asunut Ranskassa vuodesta 1994. Moninkertaisesti palkittua Persepolissaagaa (2000–2004) on myyty miljoonia kappaleita ja se on käännetty yli 100 kielelle. Satrapi on muokannut teoksesta myös César-palkitun animaatioelokuvan.
ISBN 978-951-0-51946-2 85.32 www.wsoy.fi *9789510519462*