Hunter, Erin: Soturikissat: Erikoisseikkailu: Vatukkatähden myrsky (WSOY)

ERIN HUNTER

VAT U K K ATÄ H D E N MYRSKY

E R I KO I S S E I K K A I LU W S OY

Englanninkielinen alkuteos WARRIORS, SUPER EDITION: BRAMBLESTAR’S STORM Originally published by HarperCollins Children’s Books under the title WARRIORS, SUPER EDITION: BRAMBLESTAR’S STORM Text copyright © Working Partners Limited 2014 Series created by Working Partners Limited Cover illustrations copyright © Owen Richardson 2020 Map art © Dave Stevenson 2020 Used by permission of HarperCollins Publishers Taitto: Sisko Honkala Kannen Soturikissat-logo: Mikko Valtavaara Suomenkielinen laitos © Nana Sironen ja WSOY 2023 Werner Söderström Osakeyhtiö Suomennos ilmestynyt aiemmin Art Housen kustantamana 2019 ISBN 978-951-0-49712-8 Painettu EU:ssa

Akbarille: Ole rohkea ja elä unelmaa ja tule sellaiseksi taiteilijaksi kuin olet aina halunnut olla.

Erityiskiitokset Cherith Baldrylle

JOITAKIN KLAANIKISSOJA MYRSKYKLAANI Päällikkö

– tummanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

Varapäällikkö

– punaruskea naaras, jolla on vihreät silmät

Parantajat

närhisulka

vatukkatähti

oravaliito

– harmaa raidallinen kolli, jolla on sokeat siniset silmät – vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on meripihkanväriset silmät

lehtilampi

Soturit

(kollit sekä naaraat, joilla ei ole pentuja) harmaaraita

– pitkäkarvainen harmaa kolli

tomuturkki

– tummanruskea raidallinen

kolli hiekkamyrsky – vaalean kellanpunainen naaras, jolla on vihreät silmät saniaisturkki

– kullanruskea raidallinen

kolli – pitkäkarvainen valkoinen kolli, jolla on siniset silmät pilvihäntä

kirkassydän – valkoinen naaras, jolla on kellanpunaisia läiskiä milli – juovikas harmaankirjava naaras, jolla on siniset silmät okakynsi

– kullanruskea raidallinen kolli

– pitkäjalkainen musta kolli, jolla on ruskea vatsapuoli ja meripihkanväriset silmät; pihkatassun (vaalean kellanpunainen naaras) mestari lukkikoipi

koivuruska

– vaaleanruskea raidallinen kolli

valkosiipi – valkoinen naaras, jolla on vihreät silmät; kastetassun (harmaavalkoinen kolli) mestari marjanenä hiiriviiksi

– kermanvärinen kolli

– harmaavalkoinen kolli

tuhkasydän

– harmaa raidallinen naaras

– hopeanharmaan ja valkoisen kirjava naaras, jolla on tummansiniset silmät; lumitassun (valkoinen pörheä kolli) mestari murattilampi

– kullanruskea raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät leijonaroihu

– vaaleanharmaa naaras, jolla on siniset silmät kyyhkysiipi

ruusukukka

– vaaleanruskea naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras; liljatassun (tumma raidallinen naaras, jolla on valkeita laikkuja) mestari unikkohalla

– tummanruskea naaras, jolla on taivaanväriset silmät; halvaantunut takaruumiistaan varpuloiste

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras

kukkasade

– hyvin vaalean harmaa kolli, jolla on mustia raitoja; siementassun (hyvin vaalean kellanpunainen naaras) mestari kimalaisraita

kirsikkasade

– kellanpunainen naaras

kontiaisviiksi

– ruskean ja vaalean kirjava kolli

Kuningattaret

(naaraat, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja) – kermanvaalea pitkäkarvainen kissa, joka on kotoisin hevospaikasta

kaunokainen

Klaanin­ vanhimmat

(entiset soturit ja kuningattaret, jotka viettävät vanhoja päiviään) – pulska raidallinen kolli, jolla on harmaa kuono; entinen erakko

sulo

VARJOKLAANI Päällikkö

– suurikokoinen valkoinen kolli, jolla on valtavat pikimustat käpälät

Varapäällikkö

pihlajakynsi

Parantaja

pikkupilvi

Soturit

varishalla

mustatähti

– kellanpunainen kolli

– erittäin pieni raidallinen kolli – mustavalkoinen kolli

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on vihreät silmät; ruohotassun (vaaleanruskea raidallinen naaras) mestari

keltaturkki

pöllökynsi

– vaaleanruskea raidallinen kolli

karsiturkki

– tummanharmaa kolli

tiikerisydän

– tummanruskea raidallinen kolli

hillerikynsi

– vaaleanruskea-harmaa kolli; (tummanruskea kolli) mestari

tähkätassun mäntynenä

– musta naaras

– kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras

kärppäturkki

loikkahäntä

– ruskea raidallinen kolli

Kuningattaret

– puhtaanvalkoinen naaras

lumilintu

– kermanvärinen naaras

huomenkarva

Klaanin­ vanhimmat

– tummanruskea kolli, jolla on raidallinen häntä käärmehäntä

– valkoinen pitkäkarvainen naaras, jonka toinen silmä on sokea

valkovesi

rotta-arpi

– ruskea kolli, jolla on selässä pitkä

arpi tammiturkki savujalka

– pieni ruskea kolli

– musta kolli

sykkyräturkki – raidallinen naaras, jonka pitkät karvat sojottavat eri suuntiin

– mustan, valkoisen ja kilpikonnakuvioisen kirjava naaras

murattihäntä

TUULIKLAANI Päällikkö

yksitähti

– ruskea raidallinen kolli

Varapäällikkö

– ruskeavalkoinen kolli; (musta kolli, jolla on rinnassa valkoinen läikkä) mestari jänisloikka

hoikkatassun

Parantaja

haukkalento

Soturit

varissulka

– täplikäs harmaa kolli

– tummanharmaa kolli; (harmaa raidallinen naaras)

sulkatassun

mestari – musta naaras; huuhkajatassun (tummanharmaa kolli) mestari

yöpilvi

– hyvin vaalea harmaavalkoinen naaras, jolla on siniset silmät

piikkihernehäntä

lumikkoturkki – kellanpunainen kolli, jolla on valkeat käpälät

– tumma raidallinen kolli, jolla on meripihkanväriset silmät; kauratassun (vaaleanruskea raidallinen kolli) mestari lehtihäntä

hiillosjalka – harmaa kolli, jolla on kaksi tummaa käpälää

– vaaleanruskea raidallinen naaras, jolla on siniset silmät kanervahäntä

– musta kolli, jolla on meripihkanväriset silmät

viimaturkki

hernekarva

– harmaavalkoinen naaras

– kellanpunainen kolli

kyyryjalka kiurusiipi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

Kuningattaret

saraviiksi

– vaaleanruskea raidallinen naaras

Klaanin­ vanhimmat

viiksinenä

– vaaleanruskea kolli – pieni valkoinen naaras

valkohäntä

JOKIKLAANI Päällikkö

usvatähti – harmaa naaras, jolla on siniset silmät

Varapäällikkö

– musta kolli; liskotassun (vaaleanruskea kolli) mestari

Parantajat

perhonsiipi

ruokoviiksi

pajuhohde

Soturit

– täplikäs kullanvärinen naaras

– harmaa raidallinen naaras

minttuturkki

kolli

– vaaleanharmaa raidallinen

särkihäntä

– tummanharmaa naaras

malvanenä – vaaleanruskea raidallinen kolli; suojatassun (mustavalkoinen naaras) mestari ruohokarva

– vaaleanruskea kolli

hämyturkki

– ruskea raidallinen naaras

– kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on siniset silmät; ahventassun (harmaavalkoinen naaras) mestari

sammalturkki

säihkyturkki järvisydän

– harmaa raidallinen naaras

haikarasiipi

Kuningattaret

jääsiipi

– hopeanvärinen naaras

– tummanharmaa-musta kolli

– valkoinen naaras, jolla on siniset

silmät kukkaturkki

Klaanin­ vanhimmat

– harmaavalkoinen naaras

– kellanpuna-valkea kolli sorajalka – täplikäs harmaa kolli kaislahäntä – vaaleanruskea raidallinen kolli loikkahäntä

KLAANIEN ULKOPUOLISIA KISSOJA – lihaksikas valkoharmaa kolli, joka asuu ladossa hevospaikassa korianteri – valko-kilpikonnakuvioinen naaras, joka asuu savun kanssa savu

KAKSIJALKOJE VIHERLEHTIPAIK KAKSIJALANPESÄ

u

lk

en

oj

lk

en

po

oj

lk

ija

ks

ka

u

po

ij

k al

ks

ka

aukio

varjoklaanin leiri

KAKSIJALKOJEN VIHERLEHTIPAIKKA

puolisilta

pie ukkospni olku

puolisilta

KIS

SAN SILMIN

saari pur

o

jokiklaanin leiri

hevospaikka 2

KUULAMPI

EN KKA HYLÄTTY KAKSIJALANPESÄ

KLAANIT

u

lk

o sp

ko

k au

h

n va

myrskyklaanin leiri MYRSKYKLAANI

vanha tammi

järvi

JOKIKLAANI

VARJOKLAANI

Tuuliklaanin leiri

TUULIKLAANI

rikkinäinen puolisilta

TÄHTIKLAANI

KAKSIJALkala

POHJ

OINEN

u

lk

o sp

ko

uk

3

JÄNÖTIENOON RETKEILYALUE RAUHALANMÖKKI

satulasepänmetsä

män

tylä

NTIE

MÄNTYLÄN PURJEHDUSKESKUS

K AK

SIJALAN SILMIN

MÄNTYLÄNSAARI

i

ok

j va al

VALK

OKIR

KON

4

TIE

ritarin vesakko

E i kUH äy OK tö SE ss N ä) TI (e

VI LO KI

HYLÄTTY TYÖMIEHEN TALO

kristallilampi

MAASTO

kivilouhos

jänökummun metsä LEHTIMETSÄÄ

MÄNTYMETSÄÄ

N SUOTA

RAUHALANJÄRVI

jänökumpu

JÄRVI

POLKUJA POHJ

JÄNÖKUMMUN RATSASTUSTALLI

OINEN

E

TI

UN

M

M

U ÖK

N

JÄ

5

ESINÄYTÖS

Tuli­tähti kahisteli heinikossa puiden alla ja imi suuhunsa lämpimiä riistantuoksuja. Aurinko työnsi säteitään oksien välistä ja loi täpliä hänen liekinväriselle turkilleen. Hän pysähtyi hetkeksi tietämättä, mitä houkuttelevaa aromia olisi seurannut. Sitten hän haistoi oravan; se oli kavunnut lähellä kasvavaan tammeen ja piileskeli jossakin oksistossa hänen päänsä yllä.

Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi kokeillut puissakiipeilytaitojani, hän ajatteli muistellen, miten oli opettanut klaani­ toverinsa saalistamaan maanpinnan yläpuolella. Leijona­roihu todella inhosi sitä alkuun. Hän kehräsi muistaessaan, miten kullanruskea soturi oli seisonut puun juurella halua­matta nostaa tassuakaan rungolle. Toisin kuin Tuhkasydän, joka tuntui olevan valmis vaikka nukkumaan linnunpesässä heti kun oli oppinut kiipeämään.

Tuli­tähti vilahti ylös puuhun upottaen kyntensä karheaan kaarnaan ja huomasi oravan yhdellä ulommista oksista. Hän loikkasi sitä kohti nauttien takajalkojensa voimasta ja mielissään siitä, että hänellä oli edelleen tasapaino tallella. Orava pakeni oksalta toiselle hyppien, yhä korkeammalle. Kun Tuli­ tähti kyyristyi lähteäkseen perään, hän kuuli että joku huusi alhaalta.

15

”Tuli­tähti! Tuli­tähti!”

Hän pysähtyi; lehdet ympärillä rapisivat, kun orava katosi tiheään lehvistöön. Hän päästi harmistuneen sihahduksen, kääntyi sitten ja kapusi runkoa myöten maahan.

Puun juurella häntä odotti Myrsky­klaanin aiempi päällikkö Sini­tähti. Naaraan siniharmaa turkki säihkyi auringossa. ”Anteeksi että häiritsen”, Sini­tähti maukui. Hänen silmänsä välkähtivät. ”Et näköjään ole menettänyt saalistustaitojasi ollenkaan. Näytit viihtyvän hyvin tuolla ylhäällä… Minä kyllä mieluusti jätän puusaalistuksen muille. Kävele kanssani”, hän lisäsi nyökäten kohti metsän siimestä.

Tuli­tähti tassutti hänen rinnallaan ja nautti turkkiinsa imeytyvästä auringon lämmöstä. Tähti­klaani täyttää kissan kaikki tarpeet, hän ajatteli. Silti minulla on ikävä vanhaa kotiani ja klaani­tovereitani. Joskus tuntuu että jätin heidät juuri kun he tarvitsivat minua eniten. ”Myrsky­klaanilla on tainnut olla vaikeaa”, Sini­tähti totesi kuin olisi arvannut Tuli­tähden ajatukset. ”Haavoittuneet kissat olivat tuskin ehtineet toipua suuren taistelun jälkeen, kun se viheryskä iski.”

Tuli­tähti empi hetken ja nielaisi sisältään nousevan vaikerruksen ennen kuin vastasi. Me olimme jo taistelun heikentämiä; meillä ei ollut mahdollisuuksia taistella sitä viheryskää vastaan.

Hän veti henkeä ja päästi pitkän huokauksen. ”On nähty niin paljon menetyksiä, niin paljon kärsimystä. Sairaus on kuitenkin ohi, kiitos Lehti­lammen ja Närhi­sulan.” Hän pakotti äänensä toiveikkaammaksi. ”Kirkassydämen ja Pilvi­ hännän pennuista on tullut oppilaita. Ja Vatukka­tähti on reilu ja itsevarma päällikkö. Myrsky­klaani selviää tästä.” ”Tietenkin.” Sini­tähti nyökkäsi. ”Vatukka­tähdellä oli hyvä mestari. Käytkö sinä hänen unissaan?”

16

”Ei minun tarvitse”, Tuli­tähti vastasi. ”Luotan häneen.”

Hän tunsi vatsassaan tutun kiukunpiston. ”Minun ei olisi pitänyt jättää klaaniani”, hän sihahti. ”Olisin voinut palvella sitä vielä monta vuodenaikaa.” ”Olisitko voinut pelastaa kissat viheryskältä? Parantaa heidän vammansa nopeammin?” Sini­tähti laski häntänsä Tuli­tähden lavalle. ”Annoit Myrsky­klaanille yhdeksän hyvää henkeä. Ei sinulta voisi enempää pyytää.”

He pujahtivat kippuraisten saniaisenlehtien ali ja tassuttivat läpi kirkkaanvihreää ruohoa kasvavasta metsäaukiosta, jota ympäröivät rauduskoivut. ”Kaikki klaanit ovat olleet tämän lehtikadon aikaan kovilla”, Sini­tähti naukui. ”Varjo­klaanilla on enemmän klaanin­ vanhimpia kuin sotureita, ja Tuuli­klaani menetti suuressa taistelussa valtaosan parhaista saalistajistaan. Kaikkien Tähti­ klaanin kissojen on raskasta katsella, miten klaani­toverit kärsivät.” Hän vaikeni hetkeksi siirtääkseen vatukanoksan pois Tuli­ tähden tieltä. ”Mutta aina on toivoa. Etenkin ­Tähti­klaanissa.” ”Niin”, Tuli­tähti naukaisi. ”En kyllä aiemmin tajunnut, miten kauas omasta klaanistani joutuisin. Ja minä – minä olin aina luullut, että Täplälehti olisi täällä opastamassa minua.”

Hän kuvitteli mielessään kauniin kilpikonnakuvioisen naaraan, Myrsky­klaanin entisen parantajan, joka oli kadonnut olemattomiin taistellessaan elävien klaani­toveriensa puolesta. Naaraan meripihkanväriset silmät hohtivat surua hänen muistoissaan. ”Täplälehteä kaivataan suuresti”, Sini­tähti myönteli hieman terävään sävyyn. ”Mutta jonakin päivänä Hiekka­myrsky tulee tänne luoksesi.”

Jonakin päivänä. Kipu vihlaisi Tuli­tähden sydäntä taas kerran, kun hän ajatteli kumppaniaan. Miten monta vuodenaikaa minun pitää häntä odottaa?

17

Tuli­tähti oli tehnyt itselleen lämpimän makuusijan onton puun tyveen. Hänestä tuntui oudolta ettei hän nukkunut leirissä muiden kissojen kanssa, vaikkakin tarkasti kuunnellessaan hän kuuli ympärilleen saniaisten sekaan asettuvien Tähti­klaanin soturien vaimean supinan. Silmänsä sulkiessaan hän toivoi että pystyisi uneksimaan itsensä Myrsky­klaaniin.

Tuntui kuitenkin kuluneen vain silmänräpäys hänen vaipumisestaan uneen, kun hänet herätti lapaan tökkivä käpälä.

Hän nosti päänsä ja räpytteli silmiään. ”Herää, Tuli­tähti”, maukui ääni.

Hänen edessään seisoi kissa: lihaksikas harmaa kolli, jonka turkissa oli valkoisia laikkuja. ”Pilvi­tähti!” Tuli­tähti huudahti.

Taivasklaanin entinen päällikkö nyökkäsi. ”Tervehdys, Tuli­tähti.”

Tuli­tähti kömpi käpälilleen ja ravisti karvoistaan sammalhippuja. Hän oli nähnyt Pilvi­tähden viimeksi monen monta vuodenaikaa sitten, sen jälkeen kun tämä oli johdattanut hänet metsästä ­joen yläjuoksulle jälleenrakentamaan kadonnutta Taivasklaania. Kun Taivasklaanin uusi päällikkö Lehtitähti oli saanut yhdeksän henkeään, Tuli­tähti ja Pilvi­tähti olivat hyvästelleet toisensa. Tuli­tähti ei ollut uskonut heidän tapaavan koskaan enää. ”Mitä sinä täällä teet?” hän kysyi. ”Sinähän kuljet siellä kaukaisilla taivailla.” ”Sain luvan vierailla luonasi”, Pilvi­tähti vastasi. ”Meidän on puhuttava. Tule.”

Hän tassutti Tuli­tähden edellä alas ruohikkoista rinnettä aina metsänreunaan asti. Heidän edessään levittäytyi lampi, jonka hopeinen pinta heijasti täyden kuun valoa. ”Haluan kiittää sinua vielä siitä, että ymmärsit miksi oli niin tärkeää perustaa Taivasklaani uudelleen”, Pilvi­tähti 18

maukui pysähtyen vedenrajaan ja katsoen Tuli­tähteä tyynillä sinisillä silmillään. ”Joskus käy niin, ettei klaani selviä ilman toisten apua.”

Tuli­tähti nyökkäsi. ”Olemme takuulla oppineet sen viime aikoina, jos emme aiemmin tienneet”, hän sanoi hiljaa.

Silmänräpäyksen ajan hänet tuntui taas ympäröivän suuren taistelun pimeys, veren löyhkä ja kuolevien kissojen rääkynä. ”Näin teidän hirvittävän taistelunne”, Pilvi­tähti maukui. ”Ja ensi kertaa olin iloinen siitä, että minun oli ollut pakko johdattaa klaanini etsimään uutta kotia, koska sen ansiosta me säästyimme Synkän Metsän kostolta.” ”Ei se ollut kosto. Se oli verilöyly.” Tuli­tähti tunsi selkäkarvojensa nousevan pystyyn. ”Minun oli katseltava miten klaani­toverini kuolivat. Annoin viimeisen henkeni pelastaakseni heidät… eikä se riittänyt.” ”Taistelu voitettiin”, Pilvi­tähti huomautti hiljaa. ”Et sinä turhan takia henkeäsi menettänyt.” Hän lähti kulkemaan lammen reunaa pitkin astellen taidokkaasti rantakasvillisuudessa.

Tuli­tähti pysytteli samassa tahdissa hänen kanssaan turkki kiinni turkissa. ”Et tullut tänne saakka vain kiittämään minua Lehtitähden avustamisesta, tai puhumaan suuresta taistelusta.

Mikä on vialla, Pilvi­tähti? Onko Taivasklaanissa jokin vinossa?”

Pilvi­tähti pysähtyi ja istuutui ja katseli lammen yli. Äkkiä hän nosti takatassuaan ja viilsi etukynnellä polkuanturaansa.

Veri kihosi pintaan, ja veteen tipahtelevat pisarat levisivät helakanpunaiseksi pilveksi hopeaa vasten.

Tuli­tähti hätkähti Pilvi­tähden rajua temppua. Hän seisoi suu auki ja tuijotti verikiehkuraa vedessä. ”Tuon viestin, joka sinun on vietävä Vatukka­tähdelle”, Pilvi­tähti maukui edelleen veteen tuijottaen.

19

”Ennustuksenko?” Tulitähti hämmästyi. Ensimmäinen ennustukseni! Olen oikea Tähtiklaanin kissa! ”Niin. Kuuntele tarkoin, Tulitähti. Kun vesi kohtaa veren, veri saa vallan.”

Tulitähti oli ihmeissään. Siinäkö se? ”Mitä se tarkoittaa?” ”Meidän ei tarvitse tietää sen merkitystä”, Pilvitähti sanoi ja kääntyi katsomaan Tulitähteen silmät hehkuen kuin kaksi pientä kuuta. ”Vatukkatähti saa selvittää sen itse.” ”Entä milloin vien tämän viestin Vatukkatähdelle?” Tulitähti kysyi. Hän hillitsi halunsa kysellä vanhalta kissalta enempää. Jakelevatko kaikki Tähtiklaanin kissat profetioita jotka eivät tunnu tarkoittavan mitään? ”Tiedät sitten kun aika on”, Pilvitähti vastasi.

Voisitko olla vielä vähän epämääräisempi? Tulitähti ajatteli ärtyneenä. Hän piti kuitenkin äänensä rauhallisena. ”Tarkoittaako tämä, että klaanilleni on tulossa lisää vaikeuksia?” ”Soturiklaanien elämää riepottelevat aina myrskyt”, Pilvitähti maukui. ”On velvollisuutemme – Tähtiklaanin velvollisuus – varjella klaaneja, tapahtuipa mitä hyvänsä.” Hänen katseensa muuttui lempeämmäksi. ”Anteeksi, Tulitähti. Tiedän ettet halua kuulla tällaista. Takaan kuitenkin, että tämä viesti on loppujen lopuksi Vatukkatähdelle hyödyksi. Sinun on luotettava siinä minuun.”

Tulitähti huokaisi. ”Kyllä minä luotan sinuun. Mutta onko liikaa vaadittu, että Myrskyklaani voisi saada muutaman rauhallisen vuodenajan kaiken tämän kärsimyksen jälkeen?”

20

»Tämä on enne.

On tulossa jotakin kauheaa.»

Myrskyklaanin johtoon on LUKU 1 noussut uusi päällikkö Vatukkatähti. Tilanne klaanissa on kiperä: suuresta taistelusta toipuvat soturit surevat kaatuneita tovereitaan, uusia pentuja ei ole syntynyt ja riistaa on sisäänkäynnin niukasti. Vatukkatähden Vatukka tähti seisoi notkon lähellä ja hengitti syvään.

Taivas oli aamuisen nopeasti, maidonvaalea puiden välissä on otettava paikkansa silläja taivaan­ leijaili vielä usvaa, mutta ilman täyttivät tuoreiden kasvien rannassa häämöttää jo uusi uhka – ennen tuoksut jotka enteilivät uutta elämää. Jokaisen ohuen oksan vedenpaisumus. päässä näkyi kokematon vihreää, ja saniaisten tiukat sykkyrät alkoivat kiertyä auki kuolleiden ruskeiden lehtien seasta.

Vatukkatähden myrsky on itsenäinen Lehtikato oli pitkä ja ankara, Vatukka tähti ajatteli. Runsas lumi teki siitä rankemman, jajoka meillä on kovin vähän sotureierikoisseikkailukirja, jatkaa tarinaa siitä, ta saalistamaan.

Sen viheryskän jälkeen entistä vähemmän… mihin Tähtien enne ­saaga päättyy.

Sitten hän ravisti turkkiaan. Hänen klaaninsa oli selviytynyt purevasta, murheellisesta lehtikadosta, ja lämpimämpi sää oli palaamassa. ”Olemme selvinneet kuusi kuuta suuren taistelun jälkeen”, hän maukui ääneen. ”Ja nyt alamme taas kartuttaa voimiamme. Mikään ei voi tuhota Myrskyklaania.” ”Näin on.”

Vatukkatähti hätkähti kuullessaan Marjanenän äänen.

Hän ei ollut huomannut kermanväristä soturia, joka oli ilmestynyt piikkipensasmuurista hänen taakseen. ”Säikäytit minut melkein ulos turkistani!” hän huudahti. ”Ei sinua mikään säikäytä”, Marjanenä vastasi. ”Minä johdan rajapartiota. Haluatko lähteä mukaan?”

G

www.wsoy.fi

9 789510 497128 T84.2

ISBN 978-951-0-49712-8

Kannen kuva: Owen Richardson

21