Kunnas, Kirsi: Puut kantavat valoa (juhlapainos) (WSOY)

wsoy

Puut kantavat valoa

Kirsi Kunnas

Puut kantavat valoa runot 1947–1986

Kirsi Kunnas Puut kantavat valoa runot 1947–1986 ja suomennok si a

werner söderström osakeyhtiö helsinki

Kokoelmat Villiomenapuu (1947) Uivat saaret (1950) Tuuli nousee (1953) Vaeltanut (1956) Kuun kuva meissä (1980) Kaunis hallayö (1984) Valoa kaikki kätketty (1986)

© Kirsi Kunnas 2017 ISBN 978-951-0-43085-9 Painettu EU:ssa

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 5

KOKOELMAT:

VILLIOMENAPUU

1947

UIVAT SAARET

1950

TUULI NOUSEE

1953

VAELTANUT

1956

KUUN KUVA MEISSÄ KAUNIS HALLAYÖ

1980

1984

VALOA KAIKKI KÄTKETTY

1986

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 6

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 7

VILLIOMENAPUU 1947

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 8

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 9

P U N A I N E N RU S E T T I HUILUNSOITTAJAN LAULU

Päiväni on unia ja säveleitä täynnä.

Huiluni valittaa ja laulaa.

Ihmiset, joita en näe, kulkevat ohitseni välinpitämättöminä, kiireisin askelin, ja aurinko paahtaa heidän väsyneitä kasvojaan.

Rakastan huiluani, joka itkee kanssani kadunkulmassa.

Rakastan huiluani, jolla on minun uneni.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

9

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 10

VÄRIT

Värit, värit!

Tiedättekö kuinka teitä rakastan.

Tunnetteko kuinka hengitän olemuksenne sieluuni.

Teidän elämänne on sykkivän villiä, sointuvaa leikkiä kaikkialla.

Kosketukseni värisee sinipunaisen hauraassa sumussa, suudelmani hehkuu mustan samettisessa silmässä, olemukseni sykkii punaisen ilakoivassa tuskassa.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

10

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 11

Oi syksy, ihmeelliset värisi eivät kuole, vaikka valkeus peittää maan.

Ne elävät minussa, sydämessäni.

Sydäntäni ei koskaan lasketa pimeään hautaan.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

11

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 12

PUNAINEN RUSETTI

Punaisen rusetin sidoin hiuksiini ja nauroin onnellista naurua.

Iloitsin nuoruudesta, joka rakasti minua eikä vielä nähnyt ryppyä kasvoillani.

Punaisen rusetin kiinnitin hiuksiini ja katselin itseäni sokein silmin.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

12

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 13

»BARBAARISIA RUNOJA»

Rajujen sävelten alta, pauhaavan hekuman alta purkautuu musta onni naurua ja hymyä täynnä.

Vartalon jännittynyt kaari, käsien ihmeellinen kosketus, puhallussoittimen odottava läähätys ja patarumpujen etäinen loimotus.

Minä nauran —!

Yht’ äkkiä tuska on viisautta ja rakkaus katkennut kieli.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

13

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 14

KULTASATEESSA

Koivu irroitti keltaiset viime lehtensä tuulen vietäväksi.

Minä seison hulmuvin hiuksin kultasateessa.

Ole tervehditty sinä suurisilmäinen lapsi, silmäsi ovat täynnä sanattomia kysymyksiä.

Ole tervehditty sinä vaalea metsän impi, nimesi on Murheellinen Lintu.

Ole tervehditty sinä iankaikkinen Laupeus.

Seison kultasateessa hulmuvin hiuksin ja odotan: joku sinun koivusi lehdistä suutelee kerran silmiäni ja pelastaa minut elämälle.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

14

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 15

AAMULLA

Minun on niin kevyt olla, ja on kuin halu elää olisi lakannut.

Kuitenkin joka soluni elää, joka soluni suree, kärsii ja riemuitsee, joka solun on niin hyvä olla.

Olen pukeutunut kehäkukkien väriin, väkevään auringon huntuun ja lähtenyt vaeltamaan siniseltä pöytäliinalta siniselle taivaalle.

Ja siellä pilvivuoteella maaten minun on niin kevyt olla.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

15

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 16

Joka aamu vaellan sinne puettuna kehäkukkien väriin.

Mutta jonakin aamuna ovat kukat kuihtuneet ja tummentuneina varisseet siniselle liinalle.

Ja jonakin iltana palatessani on ikkunani kiinni, silloin nukahdan tähtien luo rauhallisia unia täynnä.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

16

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 17

VAIN ÖISIN LIIKKUVAT HALTIAT

Suurena, mustana lintuna laskeutuu yö lentäen levollisesti yhä lähemmäksi sydämiämme.

Yö on suuri murhaajatar, se tappaa kaikki värit.

Yö on suuri lumoojatar, joka askeleessa on hurmiota.

Yö on suuri salaperäisyys, se synnyttää unet ja tuhannet, pienet kyynelet.

Vain öisin liikkuvat haltiat.

Vain öisin rakastaa elämä satujani.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

17

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 18

LAULU UNELLE

Uni, tuudita jälleen minua mustien aaltojesi laululla.

Vie keinuen pois sieluni hämyiseen maahasi.

Unisorsien laulu, rantakaislojen hiljainen kahina kauas taakseni jää.

Saattojoutsenten siipien tuskainen havina minua seuraten soi unen mustien aaltojen pauhuna.

Uni, tuudita hiljaa lastasi niin kauan itkenyttä.

Vie keinuen pois maahasi tummaan ja lempeään.

Villiomenapuu – Punainen rusetti

18

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 19

P I T K Ä T K I S KO T MIKSI SAIN SYDÄMEN

Katsokaa mykän sydämeni tuskaa — Jumalat — miksi annoitte minulle sydämen?

Miksi annoitte minulle sydämen, miksi ette taivaan huoletonta lintusta, joka riemuitsisi aamusta iltaan, miksi ette antaneet hiljaista toivoa tai salaista onnea?

Mikä oikku oli antaa mykkä sydän tuhansin särkevin ajatuksin?

Villiomenapuu – Pitkät kiskot

19

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 20

PITKÄT KISKOT

Joka yö ajan yövaunulla kaupungin läpi samoja katuja samalla penkillä, minulle varatulla paikalla, joka ainoa yö.

Eikä kuljettaja erehdy koskaan viemään minua kotiini ennenkuin aamu on koittanut, ja pyörät nääntyneet pitkiin kiskoihin.

Villiomenapuu – Pitkät kiskot

20

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 21

VILLIOMENAPUU

Vaikka se tuottaakin tuskaa, villiomenapuu, kun sinun oksasi leikataan irti, kun sinuun vieraita varsia sidotaan, ole urhoollinen.

Vapaa vartesi ei saa murtua eikä lehtiesi villi laulu sammua.

Villiomenapuu, pidätä henkeäsi, odota!

Sydänyön hetkenä saapuu taika, elokuun yönä tapahtuu ihme: hedelmäsi ovat kypsät, ja jalot oksasi taipuneet niiden painosta.

Villiomenapuu – Pitkät kiskot

21

978_951_0_33307_5_Kunnas_5p 16.4.2007 09:10 Sivu 22

ONNELLINEN MINÄ OLIN

Hän on liekkiä kourallinen, eräs ties, joku toinenkin lankesi vertaukseen: orja on hän, jota painaa elämän kaipuun ies.

Tuli hymyni heidän keskelleen.

Kuka näki sen, hämmästyi: — hän onnellinen on ikeensä alla! — Niin, onnellinen minä olinkin, minä rakastin, rakastin rakastamalla, myös omaa tuskaani rakastin.

Villiomenapuu – Pitkät kiskot

22

K

irsi kunnaksen (s. 1924) runoissa muotoutuu runoilijan elämänkuvan avara asteikko linjakkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Runoilija hallitsee rikkaitten mielikuviensa maailmassa täysin yksilöllisin tunnusmerkein rajattua aluetta. Herkästi ja tuttavallisena hän lähestyy elämää ja luontoa, jonka kieli on hänelle avointa. Kirsi Kunnaksen runous on rytmillisesti hätkähdyttävän valmista; säkeitä kuunnellessa voi aistia kokeneen kirjailijan tuotannon.

Puut kantavat valoa esittelee Kirsi Kunnaksen koko runotuotannon lukuun ottamatta lapsille kirjoitettuja runoja. Kirjailijan omien runojen lisäksi teoksessa on hänen runosuomennoksiaan vuosien varrelta.

päällyksen kuva seppo syrjä

*9789510430859* www.wsoy.fi

82.2

ISBN 978-951-0-43085-9