Palacio, R. J.: Auggie ja minä - kolme Ihme-tarinaa (WSOY)

WSOY

AUGGIE JA MINÄ – KOLME IHME-TARINAA

Lainauksen Rudyard Kiplingin Viidakkokirjasta on suomentanut Ilkka Rekiaro, Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssistä Irma Packalén ja William Goldingin Kärpästen herrasta Juhana Perkki.

Englanninkielinen alkuteos Auggie & Me, Three Wonder Stories The Julian Chapter first published by RHCP Digital, an imprint of Random House Children’s Publishers UK A Penguin Random House Company RHCP Digital edition published 2014 Pluto first published by RHCP Digital, an imprint of Random House Children’s Publishers UK A Penguin Random House Company RHCP Digital edition published 2015 Shingaling first published by RHCP Digital, an imprint of Random House Children’s Publishers UK A Penguin Random House Company RHCP Digital edition published 2015 Copyright © R. J. Palacio, 2014, 2015 Cover and interior illustrations © Ted Carpenter, 2014, 2015 All rights reserved.

Suomenkielisen laitoksen copyright © Inka Parpola ja WSOY 2018 ISBN 978-951-0-42106-2 Painettu EU:ssa

Sisällys

Esipuhe 7 Julian 15 Pluto 109 Shingaling 195

Esipuhe

”Saako Ihme jatko-osan?” kysyy joku yleisön joukosta. ”Ikävä kyllä ei”, vastaan hivenen nolostuneena. ”Se ei taida olla niitä kirjoja, joille voi kirjoittaa jatkoa. Haluaisin ajatella, että Ihmeen ystävät kuvittelevat itse, mitä Auggie Pullmanille ja hänen maailmansa ihmisille seuraavaksi tapahtuu.”

Tämänkaltainen sananvaihto on käyty likipitäen jokaisessa signeeraus- ja puhetilaisuudessa, johon olen osallistunut sen jälkeen, kun Ihme julkaistiin helmikuun 14. päivänä vuonna 2012. Se on kysymys, joka minulle useimmiten esitetään ”Tehdäänkö Ihmeestä elokuva?” - ja ”Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan Ihmeen?” -kysymysten ohella.

Mutta tässä minä nyt kirjoitan esipuhetta kirjalle, joka periaatteessa on Ihmeen jatko-osa. Miten siinä niin pääsi käymään?

Vastatakseni kysymykseen minun on puhuttava hiukan Ihmeestä. Jos olet ostanut tämän kirjan tai saanut sen lahjaksi, on todennäköistä, että olet jo lukenut Ihmeen, joten minun ei tarvinne kertoa tarinasta sen kummemmin. Riittää kun sanon, että Ihme on kertomus kymmenvuotiaasta pojasta nimeltä Auggie Pullman, jonka kasvot ovat pahasti epämuodostuneet, sekä niistä vastoinkäymisistä, joita hän joutuu kohtaamaan aloittaessaan viidennen luokan Beecher Prepin yläkoulussa. Kertojina toimivat Auggien itsensä lisäksi monet muutkin henkilöt, joiden elämä risteää Auggien kanssa. Heidän tarkat havaintonsa auttavat lukijaa ymmärtämään paremmin, mitä kaikkea Auggie joutuu kokemaan, ennen kuin hän oppii hyväksymään itsensä tuon käänteentekevän vuoden aikana. Ne henkilöt, joiden näkökulma ei 7

suoranaisesti tarkenna Auggien tarinaa tai joiden käsitys Auggiesta on niin rajoittunut, ettei se pysty tuomaan uutta Auggien henkilöhahmoon, eivät saaneet ääntään kuuluviin. Ihmehän on loppujen lopuksi Auggien tarina. Halusin ehdottomasti pitää kerronnan yksinkertaisena ja johdonmukaisena, ja mikäli joku henkilöhahmo ei vienyt juonta eteenpäin – tai jos hänen tarinansa kulki Ihmeen tapahtumien rinnalla tai niitä ennen tai niiden jälkeen – hän ei saanut kertojan roolia.

Se ei suinkaan tarkoita, ettei näillä muilla hahmoilla olisi ollut kiintoisaa kerrottavaa. Heillä oli omat tarinansa, jotka olisivat saattaneet hiukan selventää heidän motiivejaan mutta jotka eivät varsinaisesti vaikuttaneet millään tavoin Auggien elämään.

Juuri siksi olen kirjoittanut tämän kirjan.

Haluan tehdä heti kättelyssä selväksi: Auggie ja minä ei ole jatko-osa. Se ei jatka siitä, mihin Ihme jäi. Se ei kerro siitä, miten Auggie Pullman selviää ylemmillä luokilla. Itse asiassa Auggie on vain sivuhenkilö näissä kertomuksissa.

Auggie ja minä pikemminkin laajentaa Auggien maailmaa.

Kirjan kolme novellia – Julian, Pluto ja Shingaling – on julkaistu alun perin lyhyinä sähkökirjoina ja ne on kerrottu Julianin, Christopherin ja Charlotten näkökulmista. Ne ovat itsenäisiä tarinoita, joiden päähenkilöt esiintyvät vain satunnaisesti toistensa kertomuksissa, jos lainkaan. Heitä yhdistää kuitenkin yksi asia: Auggie Pullman. Hänen läsnäolonsa toimii katalyyttinä, joka saa heistä jokaisen muuttumaan sekä hienovaraisin että vähemmän hienovaraisin tavoin.

Auggie ja minä ei ole jatko-osa siinäkään mielessä, ettei Auggien tarina jatku millään lailla lukuun ottamatta Julian-novellin lyhyttä loppuepisodia, joka ajoittuu viidennen luokan jälkeiseen kesään. Muutoin lukijat eivät saa tietää, mitä Auggie Pullmanille tapahtuu kuudennella luokalla tai lukiossa tai sen jälkeen. Voin vakuuttaa, että sitä kirjaa, var8

sinaista jatko-osaa, ei kirjoiteta koskaan. Ja se on hyvä asia.

Yksi hienoimmista Ihmeen synnyttämistä ilmiöistä on uskomaton fanikirjallisuus. Kun oppilaat ovat lukeneet kirjan, opettaja on pyytänyt heitä asettumaan jonkun henkilöhahmon nahkoihin ja kirjoittamaan oman lukunsa Auggiesta tai Summerista tai Jackista. Olen lukenut tarinoita, jotka on omistettu Vialle, Justinille ja Mirandalle. Lukuja, jotka on kirjoitettu Amoksen, Milesin tai Henryn näkökulmasta.

Olen lukenut jopa tavattoman liikuttavan luvun, jonka kertojana on Daisy!

Mutta koskettavimmat tarinat ovat käsitelleet Auggieta, johon lukijat tuntuvat samastuvan intohimoisesti. Lapset ovat kertoneet tietävänsä, että Auggiesta tulee isona astronautti.

Tai opettaja. Tai eläinlääkäri. He ilmoittavat tämän minulle erittäin varmoina, ikään kuin olisivat itse olleet paikalla. He eivät epäröi, eivät arvaile. Joten mikä minä olen väittämään vastaan? Ja miksi kirjoittaisin jatko-osan, joka rajoittaisi kaikkia noita vaihtoehtoja? Minä uskon, että Auggiella on edessään loistava ja uljas tulevaisuus täynnä lukemattomia mahdollisuuksia, joista kukin on edellistä huikeampi.

Minusta tuntuu todella hienolta, että Ihmeen lukijat kokevat pääsevänsä niin lähellä Auggieta, että pystyvät kuvittelemaan, miten hänelle käy elämässä. Tiedän heidän ymmärtävän, ettei Auggien tulevaisuus välttämättä ole ruusuilla tanssimista vain siksi, että päätin lopettaa Ihmeen onnelliseen päivään Auggien elämässä. Hän joutuu varttuessaan varmastikin kohtamaan enemmän kuin tarpeeksi haasteita, uusia myötä- ja vastoinkäymisiä, uusia ystäviä, uusia julianeja ja jackeja ja, tietenkin, summereita. Auggien ensimmäiseen Beecher Prepin -vuoteen mahtuu runsaasti koettelemuksia ja vastoinkäymisiä, mutta uskon lukijoiden käsittävän, että Auggiella on jo kaikki se, mitä hän tarvitsee selvitäkseen tulevista hankaluuksista ja haasteista, ja että hän pystyy tuijottamaan lakoon tuijottajat (tai nauramaan 9

heidät tiehensä). Hänen ikuisena tukenaan on uskomaton perhe – Isabel ja Nate ja Via. ”Ihmisen voi parantaa ainoastaan tinkimätön rakkaus”, kirjoitti Elizabeth Kübler-Ross.

Juuri tämän vuoksi ohikulkijoiden ajattelemattomat sanat tai ystävien joskus vääriltä tuntuvat valinnat eivät koskaan murra Auggieta. Hänellä on nimittäin ystäviä – niin tuttuja kuin tuntemattomiakin – jotka ovat valmiita puolustamaan häntä tosipaikan tullen.

Ja loppujen lopuksi uskon lukijoiden tietävän, ettei Ihme ole oikeastaan koskaan kertonutkaan siitä, mitä Auggie Pullmanille tapahtuu. Se kertoo siitä, mitä Auggie Pullman tekee maailmalle.

Ja se tuo minut takaisin tähän kirjaan – tai pikemminkin niihin kolmeen kertomukseen, jotka sisältyvät Auggie ja minä -teokseen.

Kun minulle ensimmäisen kerran ehdotettiin, että kirjoittaisin nämä Ihme-novellit, tartuin innoissani tilaisuuteen – erityisesti Julianin takia, sillä hänestä oli tullut hyvinkin inhottu hahmo Ihme-fanien keskuudessa. Hänestä on jopa tehty varoittavia ”Keep calm and don’t be a Julian” -sloganilla varustettuja julisteita. (Suomeksi: Pysykää rauhallisina älkääkä ryhtykö Julianiksi.)

10

Ja ymmärränhän minä, miksi Julian on niin epäsuosittu.

Olemme tähän mennessä nähneet hänet ainoastaan Auggien, Jackin, Summerin ja Justinin silmin. Hän on törkeä.

Hän on ilkeä. Hän tuijottaa Auggieta, kehittelee tälle pilkkanimiä ja manipuloi luokkatoverinsa kääntymään Jackia vastaan. Kaikki tämä on pahimmanlaatuista kiusaamista.

Mutta mitä tämän Auggieen kohdistuvan raivon taustalla piilee? Mikä Juliania vaivaa, ja miksi hän on sellainen ääliö?

Jo kirjoittaessani Ihmettä tiesin, että Julianilla oli tarina kerrottavanaan. Tiesin myös, että se, mikä hänestä teki kiusaajan, ei merkinnyt mitään Auggielle eikä sillä ollut vaikutusta juoneen, joten se ei kuulunut Ihmeeseen. Kiusaamisen uhrien ei totisesti tarvitse tuntea myötätuntoa kiduttajiaan kohtaan. Mutta pidin ajatuksesta tutkia Julianin hahmoa hänen omassa tarinassaan – en vapauttaakseni häntä vastuusta, sillä hänen tekonsa Ihmeessä ovat paheksuttavia eikä niitä voi puolustella mitenkään. Halusin kuitenkin ymmärtää häntä paremmin. On tärkeää muistaa, että Julian on kaikesta huolimatta pieni lapsi. Hän on ilman muuta käyttäytynyt huonosti, mutta ei se välttämättä tarkoita, että hän on ”paha tyyppi”. Virheemme eivät määritä meitä, ja kaikkein vaikeinta on hyväksyä omat virheensä. Pystyykö Julian sovittamaan tekonsa? Voiko hän tehdä sen? Haluaako hän? Vastaan näihin kysymyksiin Julian-tarinassa ja valaisen hiukan syitä siihen, miksi Julian käyttäytyy Auggieta kohtaa niin kuin käyttäytyy.

Auggie ja minä -kirjan toinen novelli on Pluto, jonka kertojana on Auggien vanhin ystävä Christopher. Christopher on muuttanut pois monta vuotta ennen Ihmeen tapahtumia, joten Pluto esittelee Auggien elämää ennen Beecher Prepiä.

Christopher oli Auggien ystävä varhaisten koettelemusten ja sydänsurujen aikaan – hän on elänyt Auggien rinnalla tälle tehtyjen kammottavien leikkausten aikana ja ollut läsnä päivänä, jona Nate Pullman toi Daisyn ensi kertaa ko11

tiin. Hän tuntee myös kotikulmien vanhat kaverit, jotka lipuvat pois Auggien elämästä. Christopher on nyt vanhempi, ja Auggien ystävänä pysyminen on muuttunut haastavaksi: ihmiset tuijottavat, uusien kaverien reaktiot ovat kiusallisia. Tuntuu houkuttelevalta hylätä vanha toveri tilanteen muuttuessa vaikeaksi – eikä Auggie ole ainoa, joka koettelee Christopherin uskollisuutta. Pystyykö hän pitämään kiinni Auggiesta, vai luovuttaako hän?

Kolmas novelli on Shingaling, joka on kerrottu Charlotten näkökulmasta. Hän on ainoa tyttö, jonka herra Tushman valitsi Auggien koulukummiksi. Charlotte suhtautuu koko Ihmeen ajan Auggieen ystävällisesti joskin etäisesti. Hän moikkaa nähdessään Auggien eikä koskaan mene niiden lasten puolelle, jotka ovat ilkeitä Auggielle. Hän yrittää auttaa Jackia, tosin salaa, jotta kukaan muu ei saa tietää.

Hän on mukava tyttö – siitä ei ole epäilystäkään. Mutta hän ei koskaan pyri olemaan muuta kuin mukava. Shingaling kaivautuu Charlotte Codyn elämään Beecher Prepin viidennen luokan aikana, ja lukijat saavat tietää, että tuona vuonna tapahtui paljon sellaista, mistä Auggie Pullmanilla ei ollut aavistustakaan: tanssiesityksiä, ilkeitä tyttöjä, vanhoja ystävyyssuhteita ja uusia klikkejä. Mayalla, Ximenalla, Savannalla ja erityisesti Summerilla on tärkeä rooli Shingalingissä, tarinassa, joka Pluton ja Julianin tavoin kertoo tavallisesta lapsesta, joka joutuu kohtaamaan epätavallisia asioita.

Auggie ja minä -kirjan kolme tarinaa tutkivat ystävyyssuhteiden monimutkaisia kiemuroita, uskollisuutta ja myötätuntoa. Mutta ennen kaikkea ne kertovat siitä, miten tärkeä ja kestävä vaikutus ystävällisyydellä ja kiltteydellä on. Yläkoulusta ja esiteinivuosista on kirjoitettu paljonkin.

Lapset joutuvat noiden vuosien aikana selviytymään omin voimin uusissa sosiaalisissa tilanteissa, useimmiten ilman vanhempiensa tukea, ja jostain syystä heidän milteipä odotetaan käyttäytyvän inhottavasti toisiaan kohtaan.

12

Mutta minä olen nähnyt lasten toisenkin puolen – heidän taipumuksensa jalouteen, heidän halunsa toimia oikein.

Uskon lapsiin ja heidän pohjattomaan kykyynsä välittää ja rakastaa, heidän haluunsa pelastaa maailma. En epäile hetkeäkään, etteivät he voisi johdattaa meitä nykyistä suvaitsevaisempaan maailmaan, jossa kaikki universumin linnut hyväksytään sellaisina kuin ne ovat. Tämä kirja on omistettu kaikille altavastaajille ja sopeutumattomille. Ja Auggielle ja minulle.

RJP

13

JULIAN

Ole ystävällinen, sillä kaikki tapaamasi ihmiset käyvät ankaraa taistelua.

Ian McLaren

ENNEN Kenties minä olen luonut tähdet ja auringon ja tämän valtavan talon, mutta en enää muista sitä.

Jorge Luis Borges, The House of Asterion

*

Pelko ei voi satuttaa yhtään enempää kuin uni.

William Golding, Kärpästen herra

Tavallinen

Okei, okei, okei.

Minä tiedän, minä tiedän, minä tiedän.

En ole ollut kiltti August Pullmanille!

Onpa kamalaa. Ei maailma siihen kaadu! Lopetetaan tämä pelleily, jooko? Maailma on valtavan suuri paikka, eivätkä kaikki ole kivoja kaikille. Niin se vain menee. Eli voisitteko jo antaa olla? Minusta meidän on aika siirtyä eteenpäin ja jatkaa elämää, eikö niin?

Ei hitto!

Minä en tajua sitä. En todellakaan. Yhtenä hetkenä minä olen niinku viidennen luokan suosituin tyyppi. Ja heti sen jälkeen olenkin, no, en tiedä. Aivan sama. Tämä on syvältä. Koko vuosi on syvältä! Kunpa Auggie Pullman ei olisi koskaan tullut Beecher Prepiin! Kunpa hän olisi pitänyt karmivan pikku naamansa piilossa niin kuin Oopperan kummituksessa tai jotain. Naamari päähän, Auggie! Pysyttele loitolla minusta, ole hyvä. Kaikki olisi paljon helpompaa, jos sinä vain katoaisit.

Ainakin minun kannaltani. En muuten väitä, että elämä on pumpulilla tanssimista hänellekään. Tiedän, ettei hänen voi olla helppoa katsoa peiliin joka päivä, tai kävellä kadulla. Mutta se ei ole minun ongelmani. Minun ongelmani on, että kaikki on ollut toisin siitä lähtien, kun hän tuli minun kouluuni. Oppilaat ovat erilaisia. Minä olen erilainen. Ja se on todella pahasti perseestä.

Toivon, että kaikki olisi niin kuin neljännellä luokalla.

Meillä oli silloin niin, niin, niin hauskaa. Me leikimme pihalla hippaa, enkä tosiaan halua brassailla, mutta kaikki halusivat aina ottaa minut kiinni, tiedättekö? Kunhan vain 19

sanon. Kaikki halusivat aina minun parikseni, kun teimme yhteiskuntaopin ryhmätöitä. Ja kaikki nauroivat aina, kun sanoin jotain hassua.

Ruokavälkällä istuin aina oman jengini kanssa, ja me olimme niin kuin ne. Me olimme totaalisesti ne. Henry.

Miles. Amos. Jack. Me olimme ne! Se oli tosi siistiä. Meillä oli kaikenlaisia sisäpiirinvitsejä. Pieniä käsimerkkejä eri jutuille.

En käsitä, miksi sen kaiken piti muuttua. En käsitä, miksi kaikista tuli yhtäkkiä niin typeriä.

Kyllä minä itse asiassa tiedän: se johtui Auggie Pullmanista. Sillä sekunnilla kun hän ilmestyi paikalle, asiat eivät enää olleet entisellään. Ensin kaikki oli totaalisen tavallista.

Ja nyt kaikki on ihan sekaisin. Ja se johtuu hänestä.

Ja Tushmanista. Oikeastaan kaikki on totaalisesti Tushmanin syytä.

20

Soitto

Muistan, miten äiti nosti kauhean hässäkän Tushmanin soitosta. Hän paasasi sinä iltana päivällisellä siitä, miten valtava kunnia se oli. Yläkoulun rehtori oli soittanut meille kotiin ja pyytänyt minua jonkun uuden oppilaan koulukummiksi. Vau! Mahtava uutinen! Äiti käyttäytyi ihan kuin olisin voittanut Oscarin tai jotain. Hänen mukaansa se osoitti, että koulu todella tunnisti ”ainutlaatuiset” oppilaat, ja hänen mielestään se oli ihan huikeaa. Äiti ei ollut koskaan aiemmin tavannut Tushmania, koska hän oli yläkoulun reksi, ja minä olin yhä alakoulussa, mutta hän ei lakannut riehkaamasta siitä, miten kiva reksi oli ollut puhelimessa. Äiti on aina ollut jonkinlainen iso kiho koulussa. Hän kuuluu johonkin johtokuntajuttuun. En edes tiedä, mikä se on, mutta ilmeisesti se on tosi tärkeää. Hän osallistuu aina vapaaehtoisena kaikkiin juttuihin. Hän on esimerkiksi ollut luokkaäitinä jokaisena vuonna, kun olen ollut Beecherissä.

Aina. Hän tekee paljon koulun hyväksi.

Eli sinä päivänä, kun minun piti ryhtyä koulukummiksi, hän heitti minut autolla yläkoulun eteen. Hän halusi saattaa minut sisään, mutta minä sanoin, että: ”Äiti, se on yläkoulu!” Hän tajusi vihjeen ja ajoi pois, ennen kuin minä menin sisään.

Charlotte Cody ja Jack Will olivat jo aulassa, ja me moikkasimme toisiamme. Jack ja minä teimme jengin kädenpuristuksen ja moikkasimme vartijaa. Sitten me lähdimme kohti reksin kansliaa. Oli niin outoa olla koulussa, kun siellä ei ollut ketään muuta! ”Jäbä, voitaisiin skeitata täällä eikä kukaan saisi tietää!”

21

minä sanoin Jackille ja juoksin ja liu’uin käytävällä, kun vartija ei enää nähnyt meitä. ”Hah, joo”, Jack sanoi, mutta huomasin, että hän muuttui koko ajan hiljaisemmaksi mitä lähemmäs me reksin kansliaa pääsimme. Itse asiassa hän näytti vähän siltä kuin laattaisi ihan kohta.

Kun pääsimme portaiden yläpäähän, hän pysähtyi. ”Minä en halua tehdä tätä!” hän sanoi.

Pysähdyin hänen viereensä. Charlotte oli jo päässyt ylätasanteelle. ”Tulkaa jo!” hän sanoi. ”Et sinä täällä pomo ole!” vastasin.

Hän pudisti päätään ja pyöritteli minulle silmiään. Minä nauroin ja töykkäsin Jackia kyynärpäällä. Meistä oli hauskaa kiusata Charlotte Codya. Hän oli aina ihan kamalan hyveellinen! ”Tämä on ihan syvältä”, Jack sanoi ja hieroi naamaansa. ”Mikä on?” minä kysyin. ”Tiedätkö sinä, kuka se uusi tyyppi on?” hän kysyi.

Pudistin päätäni. ”Sinä tiedät, kuka hän on, vai mitä?” Jack kysyi Charlottelta ja katsoi häntä.

Charlotte laskeutui portaita meitä kohti. ”Luultavasti”, hän sanoi. Hän väänsi naamaansa, ihan kuin olisi juuri maistanut jotain pahaa.

Jack pudisti päätään ja mäiskäytti sitä sitten kolmesti kämmenellään. ”Olen ihan täysidiootti kun suostuin tähän!” hän sanoi hampaitaan kiristellen. ”Hetkinen, kuka se oikein on?” minä kysyin. Töykkäsin Jackia olkapäähän, jotta hän katsoisi minua. ”Se on se tyyppi, jonka nimi on August”, hän sanoi minulle. ”Se, jolla on se naama, tiedätkö?”

Minulla ei ollut hajuakaan, mistä hän puhui.

22

kertoo Pullmanin elämästä: ”Älä viitsi”, JackAugust sanoi. ”Etkö muka koskaan oleepänähnyt tavallisten kasvojen taakse kätkeytyvän tavallisen häntä? Hänhän asuu ihan täällä lähellä! Hän hengaa jostarinan kouluvuodesta, joka muutti kus pojan leikkipuistossa.

Pakkohan sinun on ollut nähdähänen hänet.

Kaikki ovat!” omansa ja ystäviensä maailmankuvan. Vuoden 2018 ”Ei hän asu täällä”, Charlotte vastasi. alussa Auggien tarina valloittaa myös valkokankaat. ”Asuupas!” Jack sanoi kärsimättömänä. ”Mitä tekemistä sillä on minkään kanssa?” minä sanoin. ”Ihan sama!” Jack keskeytti. ”Ei sillä ole väliä. Usko pois, äijä, et ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.” ”Älä viitsi olla ilkeä, Jack”, Charlotte sanoi. ”Se ei ole kivaa.” ”En minä ilkeä!”

Jack ajallisesti sanoi. ”Sanon vain totuuden.” tuoole kolme uutta, rinnakkaista, ”Miltä hän niin kuin tarkalleen ottaen näyttää?” minä koskettavaa näkökulmaa Ihmeeseen. kysyin.

Jack ei vastannut.

Hänhäijy vain seisoi siinä ja pudisteli pääJulian on Auggien kiusanhenki: miksi hän tään. Katsoin Charlottea, joka kurtisteli kulmiaan. päättää tehdä kaikkensa, että uusi oppilas katoaisi ”Kyllä sinä sen pian näet”, hän sanoi. ”Hei, mennään jo, hänen Mikä saisi portaat Julianinjanäkemään jooko?”

Hänelämästään? kääntyi ympäri ja nousi kääntyi käyAuggien kasvojen taakse? tävälle kohti reksin kansliaa. ”Hei, mennään jo, jooko?” sanoin Jackille matkien CharChristopher Auggien lottea viimeisen päälle.onLuulin, ettävanhin se saisiystävä. hänet repeämään. Turha toivo.

Kuinka pysyä uskollisena ystävälle, jota on ”Jack, ala oppinut tulla!” minä sanoin. muiden silmin? katsomaan Leikin, että mäjäytin häntä naamaan. Se itse asiassa sai hänet nauramaan vähän, ja hän vastasi hidastetulla nyrkin­ Charlotte on aina ollut Auggielle kiva, mutta ei iskulla. Tämä johti nopeaan ”perna”-leikkiin, jossa yritetään ystävä. Käänteentekevä lukuvuosi opettaa myös sohia toista kylkiluihin. hänelle uutta ystävyydestä ja sen eri sävyistä. ”Hei, nyt paljon mennään!”

Charlotte komensi portaiden päästä.

Hän oli tullut takaisin hakemaan meitä. ”Hei, nyt mennään!” minä kuiskasin Jackille, ja tällä kertaa hän tavallaan nauroi.

Mutta heti kun me käännyimme kulmasta ja tulimme 789510 Tushmanin kanslian eteen,9me kaikki421062 vakavoiduimme. www.wsoy.fi

N84.2

ISBN 978-951-0-42106-2

Kannen suunnittelija © Ted Carpenter

23