Tilanteen lauettua ja luettuani erilaisia tulkintoja tapahtuneesta halusin välttämättä tietää, mikä oli totuus Suomen ja Neuvostoliiton suhteista. Muistissa olivat myös elävästi sekä Paasikiven että Kekkosen sanat suhteesta itänaapuriimme »ratkaisevana maamme tulevaisuuden kannalta» sekä »Suomen ulkopolitiikassa kaikkea vallitsevana kysymyksenä, varsinaisena ulkopoliittisena ongelmanamme». Näitä auktoriteetteja oli uskominen. Arvelin, että vastaus minua vaivanneeseen peruskysymykseen Suomen sekä sen suuren ja mahtavan itänaapurin suhteista oli löydettävissä, ei niinkään yliopistolta, vaan ulkoministeriöstä Ritarikadulta ja suurlähetystöstä Moskovasta. Lisäksi laskelmoin, ettei ulkoministeriöuralle kerran lähtevälle olisi lainkaan pahitteeksi tehdä heti alkuun parin kolmen vuoden mittaista opintomatkaa itänaapuriin. Sen jälkeen olisikin sitten jo lännen vuoro. Näissä mietteissäni valitsin yliopistolla lopputyöni aiheeksi Suomen ensimmäisen ulkoministerin Otto Stenrothin toiminnan vuonna 1918. Osallistuin lisäksi Turun yliopiston poliittisen historian professorin Juhani Paasivirran Suomen edustamista ulkomailla käsitelleille luennoille. Uravalintaa tehdessäni tietoni diplomatiasta ja ylipäätään käsitykseni koko alasta olivat kuitenkin perin hatarat. Elämäni ensimmäiset diplomaatit olin nähnyt Kaivopuistossa, kun 1940-luvun lopulla pääsin Kuopiosta mukaan matkalle pääkaupunkiin isoäitini 75-vuotisjuhlille. Hän asui nyttemmin jo puretussa vanhassa puuhuvilassa Itäisellä puistotiellä vastapäätä Amerikan suurlähetystöä. Uteliaana seurasin aidan takaa, kun lähetystön väki pelasi tennistä. Sitä ihmettä en ollut Kuopiossa vielä osunut näkemään. Minusta ei silti koskaan tullut tenniksen pelaajaa, ei edes Moskovassa, missä suurlähetystöllä oli pihallaan oma kenttä. Ylioppilasvuosinani tapasin ensimmäisen suurlähettilään osallistuessani Savolaisen osakunnan edustajana Pielavedellä järjestettyyn kotiseutujuhlaan. Torvisoittokunnan ja savolaisen sananrieskan lomassa Neuvostoliiton tervehdyksen tilaisuuteen toi suurlähettiläs Aleksei Zaharov, maansa entinen varaulkoministeri. Hän oli saapunut paikkakunnalle tehdäkseen virallisen visiitin presidentti Kekkosen synnyinkotiin Lepikon torppaan. 19