Issuu on Google+

Eilan, Rampen ja Likan parhaat

Eilan, Rampen ja Likan parhaat WSOY


Sinikka Nopola

Eilan, Rampen ja Likan parhaat

werner sรถderstrรถm osakeyhtiรถ helsinki


Š sinikka nopola 2014 ISBN 978-951-0-40878-0 painettu eu:ssa


Sisällys Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Ei tehrä tästä ny numeroo 2003 . . . . . . 21 Hiekkalaatikolla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

Balettikoulussa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Soittotunnilla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Sairaalassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Huusissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Mää en viitti kiirehtiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

Rippikoululainen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

Opiskelija. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 Ammattilainen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41

Mun ei oo eläissäni tarvinnu vaivata ihmisiä . . . . . . . 45

Eila ja Rampe kasvattavat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

Eila ja Rampe taidenäyttelyssä. . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

Eila ja Rampe kirjoittavat joulukortteja. . . . . . . . . . . 55 Peenis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 Lähtö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 5


Pöpö, eli mää matkustan melkein aina äiten kanssa. 67 Se on myähästä ny (Hämäläinen kohtaa kesän). . .

Mää otan aina pätkän meetvurstia mukaan (Hämäläinen matkustaa) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

70 74

Liivinsäästäjä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

78

Tulipaloihminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

81

Tyhjentäjä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

85

80-vuotiaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

88

Pöksyjensäästäjä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 Jätteiden kerääjä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84 70-vuotiaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86

90-vuotiaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 100-vuotiaana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 Sanastoa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 Se on myähästä ny 2004. . . . . . . . . . . . . .

101

Meijän likka on ihan sievä. . . . . . . . . . . . . . . . . . .

103

Mää ostin mökkikenkät. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

106

Herra rupes katuun . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

112

Pyyrä ny joku kylään . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Herra paransi syylän. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

107 114

Jolla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

116

Mää kävin konsertissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

123

Tuhkan asema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

6

119


Helmutti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

125

Mää kävin jätepisteessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

133

Mää kävin Pariisissa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

138

Mitä varten me ollaan allergiahytissä? . . . . . . . . . .

141

Mää varaurun ukonilmaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131

Kyä tossa jotain häikkää o . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135 Mää kävin Italiassa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139 Mää ymmärrän afrikkalaisia. . . . . . . . . . . . . . . . . .

145

Eila ja Rampe etsivät suurinta suomalaista. . . . . . .

147

Mihkä sää mussa ihastuit? . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

154

Missä kaikki tän maan ihmiset o? . . . . . . . . . . . . . Mää en pääse kesän ytimeen . . . . . . . . . . . . . . . . . Mää seurustelin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

152

159 161

Mää en kuulukkaan Suomeen . . . . . . . . . . . . . . . . . 162 Kiitos ny . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

164

Kyä tässä jotain häikkää o 2006. . . . . . 167 On soitot loppunu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169 Kuinka kauan mun tarttee olla missäkin?. . . . . . . . . 171 Mää luin feng shui -oppaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173

Mää säästän itteeni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175

Likka kelmuttaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177 Siälä se hutsu tulee. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179

7


Mää ostin kumikanan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182 Mää hankin parisuhdetaulun. . . . . . . . . . . . . . . . . . 184

Kuinka pörisee? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185 Mää otin kontaktia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187

Viksun näkönen mies. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192 Rampe tutkii jätöstä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197 Me istutaan vierekkäin sohvalla. . . . . . . . . . . . . . . 204 Kyllä Pirkka tietää. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206

Hieno luonne. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211

Ookko sää sovussa maailmankaikkauden kanssa?. . . 216 Eila ja Rampe testaavat ydinminänsä. . . . . . . . . . .

220

Eila ja Rampe testaavat onnellisuutensa. . . . . . . . . . 226 Eila, Rampe ja viimeinen päivä . . . . . . . . . . . . . . . . 231

Mitä onni on eli tuulenpyörre paskerissa . . . . . . . . . 237 Mitä onni on eli tyhjän puntun tuokio. . . . . . . . . . . 239

Eila ja Rampe Senaatintorilla. . . . . . . . . . . . . . . . . 240 Eila ja Rampe Likan luona. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244 Tarttisikko sää ammattiauttajaa? . . . . . . . . . . . . . . . 248

Pirkan kirje Likalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253 Seurustelu on ylimainostettua . . . . . . . . . . . . . . . . . 254

Mää rupesin aatteleen glopaalisti. . . . . . . . . . . . . . . 255

8


Eila, rampe ja elämän tarkoitus 2009. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 259 Aivastuksen taajuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261

Työläisten sokeri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

268

Mää pidin kannustani kiinni . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275 Se kaatu! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277 Musta tuli rouva. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

286

Väärin sijoitettu nuohooja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289 Herkkä lapsi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 292 Mustan saaran lähtö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Mää tykkään pitää seuraa vanhoille ihmisille. . . . .

294

296

Mää halusin pysyä hyvällä tuulella. . . . . . . . . . . . . 299 Mää yritin olla lapsirakas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301

Navettageeni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 303 Marie Curie hillosi keksittyään alkuaineen . . . . . .

304

Mua vaivaa ne syyskuun yhdennentoista hyppääjät. 305 Ihmiskunnan kärsimys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307 Onkohan mulla mersua? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309

Me ollaan avaruusolioitten koekaniineja . . . . . . . . . 311 Mää pystyn ittekkin hankkiin makkarani. . . . . . . . . 313 Likka, äite ja rouva obama 2013 . . . . . . 323 Syntymä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325 Kävin päiväkerhoa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 327

9


Mua höynäytettiin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329 Häijää, Krääkkiö, Röyhiö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 331

Rekvisiitta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 335

Partiolainen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 337

Trappin perheen lapsi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 340

Nutriapäähine . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 342 Puolisoa ei pidä valita itse . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344 Mua luultiin mormooniks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346 Ne tarkkailee mua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 349 Erilainen maku . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 351 Lantakokkare. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354 Samoilla linjoilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356

Vieroksuksää työtä?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 358 Viisi lottonumeroa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 360 Pää. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364 Miksi en voi ottaa koiraa? . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

369

Elämä on harjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372

Likka ja rengas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 375 Velka sinkuille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 379 Pirkka ottaa yhteyttä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 381

Herkkyyden merkki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 384 Likka odottaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 389 Likka synnyttää. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

390

Likka imettää (1) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393 10


Likka imettää (2). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 395 Mää en voi sietää Santanaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399

Likka häiriintyy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 401

Prostikeikkaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 404

Likka siirtää iltapesua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

407

Yksinhuoltajuus on joki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 409 Likka on humaani . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 414

Likan kirje Pirkalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 422

Vaihdoitko sää mut printteriin?. . . . . . . . . . . . . . . . 425 Onnistunut perhe. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 428

Likka ja rouva Obama. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 431

Likka menee psykologille. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 434

11


Esipuhe Ensimmäisen »hämäläiskirjani» Ei tehrä tästä ny numeroo esipuheessa 2003 kiitin Tamperetta, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni, sekä äitiäni, jolta tarkistin joitakin kirjan ilmauksia. Kiitin myös sisartani Tiina Nopolaa, joka oli auttanut kirjoittamisessa, pudottanut hihastaan esimerkiksi idean tekstiin »Lähtö». Kiitän heitä edelleen, viiden Eila ja Rampe -kirjan jälkeen. Varhaisin sytyke hämäläisteksteihini oli oivallus, jonka sain lukiessani Ilkka Malmbergin kirjaa Heimoerot esiin ja härnäämään. Hoksasin, että Suomi jakautuu yhä heimoihin ja murrealueisiin. Mentaliteettiraja vedetään siihen kohtaan, missä otetaan omat lakanat kyläreissulle mukaan. Kirjoitin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen 1990-­luvun lopulla pakinan siitä, miten hämäläinen huutaa jo porstuassa: »Minulla on omat lakanat!» Itäsuomalainen antaa isäntäväen petata sänkynsä. Toisen heimo­herätyksen koin Hannu Hyttisen toimittamien tampereen kie13


len sanakirjojen äärellä. Teokset Pipa päässä rotvallir reunalla ja Musa taskussa pulteri­airalla olivat suorastaan ratkaisevia: huomasin, että muistan yhä lapsuuteni sanonnat, ja päätin kokeilla kirjoittamista jo hieman unohtuneella murteella. Kirjoittaessani Ei tehrä tästä ny numeroo kertasin myös monikymmenvuotisen kesämökkipaikkakuntani Vesilahden murresanoja (esim. pruuttaspaska ja prehjuhousu) kirjoista Wesilahti veistelee 1 ja 2 (toim. Eila Jakovuori, Antti Ahti ja Reino Mäenpää). Vesi­ lahden värikästä kieltä taitavan sukulaiseni Eila Jako­vuoren kanssa kävin myös hedelmällisiä keskusteluja ensimmäisiä kirjoja tehdessäni. Tuntemani vesi­lahtelaiset, etenkin hieman ikääntyneemmät, puhuvat hätkähdyttävän ilmaisuvoimaista kieltä. Siitä sain nauttia lapsuuden mökkikesinä, kun oli aikaa vielä kahvitella kiireettömästi naapurien ja sukulaisten kanssa. Muistan yhä vesilahtelaislähtöisen isäni – herkkäkorvaisen verbalistin – kertoman tapauksen Vesilahden Narvasta 1930-luvulta. Isäni isä oli ihmetellyt, miksi naapuri pyytää järvestä roskakalana pidettyjä säynäviä. Naapuri vastasi: »Kyä niitä ämmä ja plikka rouskii.» Asuin Tampereella vuodet 1958-77. Vanhempani eivät puhuneet kovin tamperelaista. Sukujuuriltaan 14


he ovat hämäläis-varsinaissuomalaisia. En ole siis kasvanut perheessä, jossa olisin kuullut kaikkein aidoimman tamperelaisen puheenpoljennon. Kuulin murretta tietenkin koulussa ja kaveripiirissä. Ehkä lievän ulkopuolisuuden takia korvani herkistyi murteen koomisille sävyille. Kun ensimmäisen kerran kokeilin kirjoittaa hämeen murteella, komiikka tihkui tekstiin kuin sivutuotteena. Eila ja Rampe syntyivät alun perin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen pakinapalstalleni, Kuukausiliitteen silloinen päätoimittaja Heleena Savela ja toimitussihteeri Jyrki Jahnukainen suhtautuivat suopeasti fiktiivisiin juttuihin. Kahden ensimmäisen hämäläiskirjan teksteistä Kuukausiliitteessä ilmestyivät »Eila ja Rampe kasvattavat», »Se on myähästä ny», »Mää otan aina pätkän meetvurstia mukaan» sekä »Eila ja Rampe etsivät suurinta suomalaista». Tähän teokseen olen valinnut kirjojeni teksteistä noin puolet. Otin mukaan ne tekstit, jotka tuntuivat hauskimmilta ja koskettavimmilta, kuin hihasta pudonneilta. Ne ovat kronologisessa järjestyksessä. Kirjassa Ei tehrä tästä ny numeroo on muutama teksti, joissa ei vielä esiinny Eilaa, Rampea tai Likkaa. Esimerkiksi dialogin »Eila ja Rampe kasvattavat» tytär ei ole vielä »likka» vaan joku toinen fiktiivinen hen15


kilö. Seuraavissa kirjoissa Eilan, Rampen, Likan ja Pirkan elämää seurataan löyhän juonellisesti. Olen hieman korjannut joitain teksteistäni, lähinnä yksittäisiä sanoja. Isoin korjaus on neljän esimmäisen kirjani »meitin», jonka olen korvannut sanalla »meijän». Eilan ja Rampen ikäiset hämäläiset eivät käytä »meitin» -sanaa. »Savu» taas on vaihtunut hämäläiseksi »sauhuksi». Likan persoonassa huomasin hienoisen ristiriidan, minkä oikaisin teoksessa Likka, äite ja rouva Obama. Likka on filosofian kandidaatti, ja hän kirjoittaa runoja. Hän ei puhu kovin leveää murretta. Tähän teokseen en kuitenkaan ryhtynyt Likan aiem­pia puheita juuri korjaamaan, tein vain joitain viilauksia likan käyttäessä hieman liian usein ä-kirjainta. »Miälenkiintosta» on Likan suussa pikemminkin »mielenkiintosta». Eila ja Rampe käyttävät ä-kirjainta e:n paikalla useammin. En ajatellut tekeväni kuin yhden »hämäläiskirjan», joten Rampe kuolee ensimmäisessä kirjassa äkillisesti (tekstissä »Lähtö»). Se on valitettavasti erehdys. Rampe elää yhä. Ensimmäiset Eila ja Rampe -näytelmäni esitettiin Lappeenrannassa ja Tampereella. Niissäkin sis16


koni Tiina on auttanut. Yhteen hän keksi näytelmän parhaan repliikin. Sittemmin draamoja on esitetty niin Lapualla, Helsingissä kuin Rääkkylässä. Eilaa ovat esittäneet niin Eila Roine kuin Heidi Herala, Rampea muun muassa Esko Roine, Ilmari Saarelainen ja Pertti Koivula. Likan roolin ovat tehneet muun muassa Heidi Kiviharju, Leena Rapola, Mia Selin, Kirsi-Kaisa Sinisalo, ja Likan poikaystävänä Pirkkana ovat näytelleet muun muassa Janne Kallioniemi ja Petri Poikolainen. Ohjaajia on ollut sekä ammatti- että harrastajateattereissa Heidi Räsäsestä Katja Krohniin, Tapio Parkkiseen ja Antti Majanlahteen. Näytelmien säveltäjiä ovat olleet Maija Kaunismaa (Eila, Rampe ja palvattu onni) sekä hämäläisssanaston säveltänyt Lauri Maijala, (Heidi Heralan esitys Nainen ja anjovis).­ Äänikirjojen lukijoina ovat olleet muun muassa Seela Sella, Esko Roine, Heidi Herala, Kirsi-Kaisa Sinisalo ja Ville Tiihonen. Näyttelijät ovat alkaneet vaikuttaa siihen, miten kuulen henkilöideni puhuvan. Se on etuoikeus. Kirjoittaessani Eilalle repliikin, välillä äänessä on Eila Roine, välillä Heidi Herala. Olen kirjoittanut lähes kaikki viisi kirjaa kesällä, lapsuudenmökillä Vesilahdessa, joko luhdissa tai 17


saunakamarissa. Ei ole yhdentekevää, missä kirjansa kirjoittaa. Uskon että näihin teksteihin on vaikuttanut se, että näkymä ikkunasta on kaikkein varhaisin »sielunmaisema». Murre on lieventynyt sitten kirjan Ei tehrä tästä ny numeroo. Viimeisimmässä teoksessa Likka, äite ja rouva Obama Likka puhuu osin jo yleiskieltä, Eila ja Rampekin hiukan miedontunutta murretta. Ehkä kirjojeni henkilöt ovat muuttuneet. Tai ehkä leveä murre ei enää innosta minua niin paljon kuin vuonna 2003, jolloin hytkyin naurusta lasketellessani hämettä henkilöitteni suusta. En oikeastaan pidä itseäni murrekirjailijana. Murre on esteettinen ratkaisu, se lisää koomisuutta ja tuo ilmaa, hienoista keveyttä käsitellessäni vaikeita asioita kuten perheen valtasuhteita ja yhteiskuntaluokkien ja sukupolvien yhteentörmäyksiä. En sittenkään kerro ensisijaisesti hämäläisistä tai tamperelaisista. Uskon kuvaavani ihmisiä ylipäänsä − elämämme häilyvyyttä. Eilan sanoin: »Mun onneni ei oo koskaan pitkäikäne.»

18


EI TEHRÄ TÄSTÄ NY NUMEROO 2003


hiekkalaatikolla (Likka) Mää istun hiekkalaatikolla ämpärini ja lapioni kanssa ja oon ihan tyytyväinen. Mää kattelen, kun muut lapset tekee hiekkalinnaa. Mun ämpärini ja lapioni viätiin taas, ne tarttee nääs lisää tyäkaluja siihen linnan tekoon. Mää oon kyä erelleen tyytyväinen. Aurinko paistaa ja hiekkalinna kohoo. Ny puistotäti tönäsee mua ja sanoo, että »pirä likka leluistas kiinni». Toinenkin puistotäti tulee kyseleen: »Onko tällä plikalla päässä vikaa, kun se vaan istuu?» Toinen sanoo: »Istuu kun pataässä.» Ne ottaa mun ämpärini ja lapioni niiltä lapsilta ja antaa ne mulle takasin. Mää näytän siltä niinkun mää oisin ilahtunu ja kiittelen tätejä. Mää lappaan näon vuaks hiekkaa ämpäriin ja kumoon sen sitten hiekka­laatikkoon. Mää teen viälä toisenkin kaakun ja taputtelen ämpärin pohjaa lapiolla niinkun mää oon nähny ikästeni tekevän. 23


Puistotädit kattelee tyytyväisenä. »Tommoselle plikalle tekee kyä hyvää olla muitten seurassa», sanoo toinen. »Näin o», sanoo toinen. »Ei siittä muuten ihmistä tuu.»

24


Balettikoulussa (Likka) Kun mää kattoin Maja Plisetskajan Kualevaa joutsenta telkkarista, niin musta alko tuntua siltä, että määkin haluan palettitanssijaks. Mää rupesin käymään palettikoulua, jota piti semmonen vähän vanhempi naisihminen. Mää luulin, että siä on tärkeintä olla taiteellinen, mutta se opettaja huusikin vaan koko ajan, että teijän pitää oppia tekniikka. Kun me ei opittu heti semmosta arapeskia, niin se sano, että »teillä ei oo kellään älyä päässä». Kun mää en heti ymmärtäny, kuinka semmonen atityyri tehrään, se kysy multa että »onko sulla pissaa päässä». Mää vastasin, että »emmää tiärä». Äite ja isä sano, ettei se opettaja oo varmaankaan alkuperäsiä tamperelaisia, kun se on niin kiivas ja kiukkunen. Ne sano, että mää voin lopettaa sen palettikoulun jos mää haluan, kun Hämeenkarulla on siihen aikaan niin kamala liikennekin, neljän ruuhka pahimmillaan. 25


mää menin tunnille ja sanoin opettajalle, että mää lopettasin ny . »mitäs varten sää lopetat?» kysy opettaja . »Siä on… kun siä on toi ruuhka, toi neljän ruuhka niinkun pahimmillaan», mää sanoin . »mitäs sönkötystä toi o», sano opettaja . »mee tankolle, tunti alkaa .»

26


Sinikka Nopola on koonnut viiden »hämäläisteoksensa» parhaat jutut yksiin kansiin. Nopola tekee suomalaisen elämänelämän tavan pinttymistä ja sukupolvien yhteentörmäyksistä komediaa.

Soittotunnilla

Ensimmäisissä teoksissa Likka on äitinsä päsmäämä sinkku, (Likka) joka halveksii keskiluokkaista perhe-elämää. Viimeisissä teksteissä Likka elää itse ydinperheessämun onnellisuustutkija Pirkan syä aina kun mää soipianonsoitonopettajani kanssa. jatkaa pohdisketan .Eila Se ehtii sen mun tuntini aikan syärä kinkkusämluaan Rampen kouluttamisesta pylän, kananmunan ja appelsiinin, ja päälle se hörpmieheksi, »joka lähtis joskus tölkistä maitoo . Välillä se osottaa lakatuilla kynkotoopii kolffimailan kanssa». että toi nuatti meni piäleen . Sitten se jatkaa Muttasillään, salafilosofisella Rampella on pistämätön syämistä . ironiantaju. Se vetää usein jälkiruuaks vispipuuroo, jota

on ottanu kotoo mukaan EILA : se »Mihkä sää mussa

piäneen lootaan . mää en opettajasta kellekkään . Se pitää varmaan ruakatuntiaan mun soittotunnillani, pitäähän ihmisen joskus syärä . mää oon Päällyksen kuvat Markus Majaluoma www.wsoy.fi 84.2 ISBN 978-951-0-40878-0 aatellu, että mää pääsen helpommalla, kun se ei niin tarkkaan kuuntele, mitä mää soitan . tommonen opettaja on mulle oikeestaan etu . Kerran mää kysyin, että »voinko mää haastatella opettajaa koulun esitelmää varten, kun meillä on aiheena jonkun taiteenalan edustajan henkilökuva» . Kun mää sitten haastattelin sitä, niin se söi alatoopia muavipurkista . aikanaan ihastuit?» oo viittiny koskaan sanoo siittä RAMPE : »Sulla oli hyvät hampaat.»

*9789510408780*

27


Nopola, Sinikka: Eilan, Rampen ja Likan parhaat (WSOY)