Heikura, Pasi: Aika velikultia (WSOY)

Pa s i H ei ku ra

AIKA VELI KULTIA. W SO Y

T U N T E M AT TO M A N SOT ILA AN SAN ON TO JA KAIKK EEN KÄYT TÖÖN

Pasi Heikura

aika velikultia

werner sรถderstrรถm osakeyhtiรถ helsinki

3

Sitaatit Väinö Linnan kirjasta Tuntematon sotilas (WSOY 1954) Sitaatit valinnut ja valikoiman toimittanut: Kaisa Laaksonen Selitykset: Pasi Heikura © pasi heikura ja WSOY 2014 ISBN 978-951-0-40766-0 painettu eu:ssa

4

Sisällys suomi 11 Suomalaisuus 13 Suomalainen mies 13 Suomalainen yhteiskunta 36 elämänhallinta 53 Huumori 75 työelämä 85 Johtaminen 87 Kuinka menestyn työntekijänä 111 Sosiaalinen media 133 tervehdykset ja puheet 141 ruokapöydässä 155 tieteellisiä selityksiä 167

5

»Kattoka poja! Mää ole lentokone!»

– Hietanen

T

ämä kirja ei käsittele Tuntematonta sotilasta. Ei Väinö Linnan kirjaa, Edvin Laineen elokuvaa eikä näiden jälkeen tehtyjä teatteriesityksiä. En halua nostaa Linnan teosta ja sen henkilöitä jalustalle, jonne heidät on jo moneen kertaan nostettu. Mutta en myöskään yritä irvailla heille ja heidän ystävilleen. Tämä tulkinta Tuntemattomasta sotilaasta keskittyy vain kirjan sanontoihin ja ilmauksiin, jotka ovat jollain lailla jääneet elämään ihmisten kielessä. Niinpä kirjan henkilöitä, tapahtumia ja teemoja käsitellään vain näiden lentävien lauseiden kautta.

Kun kouluissa ei enää laiteta lapsia lukemaan samoja kirjoja, suomalaisilla on yhä vähemmän yhteisiä tekstejä joista puhua, joita siteerata ja joiden kustannuksella hassutella. Raamattukaan ei enää toimi tällaisena yhdistävänä tekijänä maallistuneessa ajassamme.

Yksi teos on kansallisena omaisuutena ylitse muiden.

Kalevala on syntymästään saakka ollut etenkin lukeneiston suosikki ja Seitsemän veljestäkin on joutunut hiukan huonoon valoon, kun sitä on luetettu nuorisolle kouluissa pakollisena lukemistona.

7

Mutta nykykielellä kirjoitettu, kuolemanvakavaa aihetta vastustamattomasti käsittelevä Tuntematon sotilas on temmannut mukaansa kaikki, jotka lukea osaavat, sukupolven toisensa jälkeen. Linnan hahmot ovat muodostuneet arkkityypeiksi, joiden nimet muistamme paremmin kuin Seitsemän veljeksen.

Tuntemattoman sotilaan lukuisat sitaatit ovat jääneet elämään kielenkäyttöömme. Linna käytti kirjassaan paljon jo sodan aikana ja sitä ennen käytettyjä sanontoja ja sutkauksia. Oletettavasti hän kuitenkin loi saman verran omia nasautuksia, joihin kiteytyy niin paljon, että suomalaiset ovat hokeneet niitä riemulla kirjan ilmestymisestä asti.

Seuraavilla sivuilla tutkin, miten Tuntemattoman sotilaan päähenkilöiden kuolemattomat repliikit sopivat nykyaikaan. Meillä on viime sotien jälkeen moneen kertaan peräänkuulutettu talvisodan henkeä milloin missäkin hankkeessa. Oli kyse sitten Nokian jälkeisen talousveturin synnyttämisestä, lamatalkoisiin osallistumisesta tai palkkamaltin säilyttämisestä, kansalta kuulutetaan samaa yhtenäisyyttä kuin vuosina 1939–1940.

Pohdin, olisiko Tuntemattomasta sotilaasta välittyvästä jatkosodan hengestä meille apua nykyajan haasteissa.

Kun talvisodan hengestä kertova kertomus noudattelee vanhan tutun Daavidin ja Goljatin tarinan latuja, jatkosodan tarina on monimutkaisempi. Ensin lähdetään puoliväkisin sotaan liittoutuman mukana, sitten innostutaan helposta menestyksestä, sen jälkeen jämähdetään vuosikausien uuvuttavaan asemasotaan ja lopulta peräännytään ylivoiman edellä takaisin ja menetetään 8

taas lisää maa-alueita. Monen vuoden koetukseen mahtuu monenlaisia vaiheita kostonhalusta voitonriemuun, näännyttävään hermopeliin ja lopulta selviytymiseen häviöstä. Olisiko näiden vaiheiden tutkimisesta apua nykyarjen paineissa? »Niin, olen syvästi tietoinen tähän keksintöön liittyvistä vaikeuksista, mutta en anna sen lannistaa mieltäni.»

– Honkajoki

Tampereella 14.9.2014 Pasi Heikura

9

Suomi

11

Suomalaisuus

Kansallisrunoudeksi päätyy yleensä runous, joka on aiheiltaan ja asenteiltaan kansallisvaltion ihannetta korostavaa. Johan Ludvig Runeberg kirjoitti kauniita ja yleviä kuvauksia mm. Suomen sodasta (1808– 1809) runoelmassaan Vänrikki Stoolin tarinat. Ruotsi– Suomen tappiollinen puolustussota Venäjää vastaan saattoi Vänrikin kirjoitusaikoina noin 40-vuotiaan runoilijan mielessä kajastaakin romanttisena, olihan hän sen sotimisaikana neljästä viiteen vuoden ikäinen.

Vänrikki Stoolin sotakuvaukset olivat myös Runebergin aikalaisille sopivan etäännytettyjä, koska niissä veri on hurmetta, isänmaallisuus voittaa kuolemanpelon ja henkensä menettäminen taistelussa parasta mitä mies voi tehdä kansalleen ja suvulleen.

Suomalaisten mielestä runoelman hienoimpia kohtia on aina ollut kuvaus Sven Tuuvasta, jossa yksinkertainen suomalainen sotamies kuolee puolustaessaan erästä siltaa. Suomalaiset pitävät runosta niin paljon, 13

että oikeastaan koko suomalaisten omakuva perustuu tähän runoon.

Väinö Linna hyökkäsi kirjallaan niitä vastaan, jotka pyrkivät romantisoimaan jatkosodan vaiheita ja rakentamaan suomalaisista sotilaista runebergiläisiä jaloja kansallisromanttisia sankareita. Hän kuvasikin sotilaat ja heidän käytöksensä niin realistisesti kuin kaunokirjallisessa teoksessa 1950-luvulla oli mahdollista.

Seuraavien vuosikymmenten aikana suomalaiset ovat puolestaan romantisoineet Linnan esittämät rempseät, kurittomat jermut ja rakentaneet heidän varaansa sankaritaruston, joka on sävyltään veijarimaisempi, mutta hengeltään yhtä juhlallinen kuin Vänrikki Stoolin tarinat, Finlandia-hymni ja jääkiekon maailmanmestaruus 1995. ◆◆◆ – Nääntyin nälkään pakkaseen voi voiton iskut lyödä, khihihi. Suomi-konepistooli ja suomalainen eränkävijäkorpisoturi on pelottava yhdistelmä, khihihi.

Vanhat kirjallisuuden klassikot ovat niin päteviä teoksia, että ne kestävät uusia tulkintoja miten paljon tahansa.

Väsyneenä taisteluiden jälkeen miehet löytävät J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista uuden näkökulman, kun puhe kääntyy nälkään ja Lahtinen ei usko, että herrat ymmärtäisivät suolten murinaa. Hietanen ehdottaa vatsasta puhumista, josta Lahtinen epäilee saavansa luettavaksi »nälkähistorian» Vänrikki Stoolin tarinat.

14

Vanhalaa alkaakin naurattaa ajatus Vänrikki Stoolin tarinoiden sodankäyntitekniikan nykyaikaistamisesta.

Suomi-konepistoolin tuotanto aloitettiin jo vuonna 1931, joten Vänrikki tarvitsisi jälleen kipeästi ajanmukaistamista Hornet-hävittäjien, Nato-yhteensopivien nopeantoiminnan joukkojen sekä tämänhetkisen puolustuspoliittisen selonteon tasalle.

– Valmistautuka kualeman kodin uskonnon ja isänmaan pualesta. Reput selkkä! Taas Suomen karhu elämöi, se nosti kämmentäs ja löi.

– Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen, hihitti Vanhala nostaen reppua selkäänsä. (…)

– Vaik kuin Tööpel, mut mitä teilt puuttu? Leipälaukut täys sokeri. Mee ole Suamen ihmeteltävi sankaripoikki.

Laului on luvattu tehr jälkkentulevaisil. Kyl kannatta marssi vaik iankaikkisutte.

Runeberg esitteli Vänrikki Stoolin tarinoissa uuden näkökulman isänmaan puolesta kuolemiseen. Runossa »Heinäkuun viides» Runeberg runoilee everstiluutnantti Dunckerin kaatumisesta tunnetut rivinsä: Ei huku järveen unholan, vaan lailla saaren vihannan hän nousee alta laineen: hän kuollen välttää kuoleman.

15

Näin ihminen voi kuolemalla jäädä eloon, tosin vain jälkeenjäävien tarinoissa. Ajatus ei ole Runebergin oma, hän oli löytänyt sen kreikkalaisen Simonideen runoista persialaissodan sankareille. Vielä ensimmäisten taisteluiden jälkeenkin Hietanen jaksaa lyödä asiasta leikkiä, vaikka muita hyökkäykseen lähtö harmittaakin.

Sankarikuolemateoriaa on testattu noista ajoista usein, toisen maailmansodan aikanakin jopa 25 miljoonaa kertaa. Sen pätemisestä ei kuitenkaan ole päästy tiedeyhteisön keskuudessa yksimielisyyteen.

– Verinen päivä, poja. Kuis se oikke mene se laulu, ku koulus opetetti? See et: Ihanainen päiv oli loppunu Lapual. Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen. Vai olik se runo, tai joku semmone? (…)

– Niin, niin. Semmotti koulus opetetti. Mist mää ne niin tarkast muista. Mul on kyl muutkin tekemist ku opetel semmotti mitä jokku paljast tyhmyrestäs kirjottava. Mää nääs pirän kaikki semmotti mahrottoman typerin.

Rankan taistelupäivän päätteeksi voi vaikka muistella suomalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Moderniin teollisen ajan sodankäynnin käytäntöön tutustunut Hietanen ei täysin jaa Runebergin ihanteellisia näkemyksiä sodasta.

Hietasen mainitsema »Tööpel» on Georg Carl von Döbeln, ruotsalainen kenraali, joka osallistui Suomen sotaan Uudenmaan rykmentin varakomentajana. Suomen sodan aikoihin 50-vuotias von Döbeln oli palvel16

lut parikymppisenä Ranskan armeijassa ja sotinut mm.

Itä-Intiassa.

Koska realistinen sotakirjallisuus saisi koululaiset itkemään, opettajat oksentamaan ja molemmat vihaamaan sotaa, Runebergin Vänrikki Stoolia käytettiin koulujen opetusmateriaalina pitkään isänmaallisuusaine äidinkielessä.

Vänrikki sai kuitenkin lopulta koululaiset ja opettajat nukahtamaan, joten se vaihdettiin William Goldingin klassikkoon Kärpästen herra, jossa kuviteltujen yhteisöjen synty kuvataan oppilaille ymmärrettävämmin.

Siinä he seisoivat, hieman vaivalloisesti aikaansaadussa rivissä, nämä Suomi-Äidin maailmanhistorialle valitsemat uhrit.

Sankarillisen isänmaallista näkökulmaa tarvitaan etenkin silloin, kun viattomat nuoret ihmiset ovat joutumassa tykinruoaksi sotaan, aivan kuten nuori ikäluokka paloaukealla kirjan alussa.

Isänmaallinen juhlavuus on paikallaan myös silloin, kun nuoret ovat juuri valmistuneet ammattiin, jota ei enää tarvita, kun kunta on lopettanut kaikki koulukuraattorin virat tai kun joukkue löntystelee altavastaajaksi sarjan parasta joukkuetta vastaan.

Niinpä aina kun tilaisuudessa puhuja mainitsee sanat Suomi-äiti ja maailmanhistorian uhrit, kannattaakin tarkistaa varauloskäytävien sijainti.

17

– Hyvä, niin pitääkin suomalaisen kestää. Vaasan veri ei vapise eikä Kauhavan rauta ruostu. Vanhaan suomalaiseen malliin, pojat. Ei kovaa vastaan seiso perkelekään.

Sisu on yksi suomalaisten kalleimmista omaisuuksista.

Köyhässä maassa kasvaneelle kansalle onkin hyvä arvostaa mieluummin jotain henkistä ominaisuutta kuin sellaista, josta voisi joutua maksamaan jotain tai jonka joku voisi varastaa.

Sitkeyteen kansallisena ominaisuutena ja sen eri heimoissamme ilmeneviin erityismuotoihin vetoaminen sopii tilanteeseen, kun eversti kannustaa pilkkopimeässä marssivia miehiä eteenpäin. Kaikkihan tuntevat eteläpohjalaisen uhon ja suhtautuvat siihen positiivisesti, vaikka muualla maassa samalla lailla uhoavaa pidettäisiinkin huonon itsetunnon ja riittämättömyyden tunteen kantajana.

Koska nykyään marssitaan öisin niin harvoin, näitä perinteisiä sisunlietsontasloganeita käytetään usein urheilukenttien laitamilla, onnettomuustilanteissa loukkaantuneiden rohkaisemiseksi ambulanssia odotellessa ja yöhön saakka kestävissä työehtoneuvotteluissa.

– Pitäisi olla hyvin onnistunut tyyppi tämä uusi. Mutta siltä näyttää, etteivät niiden taitavimmatkaan suunnittelijat löydä mitään keinoa suomalaista päättäväisyyttä ja rohkeutta vastaan.

Suomalaiset tiedemiehet ovat todenneet, että paraskin teknologia on voimatonta kohdatessaan suomalaisen si18

sun. Tähän lopputulokseen päätyy majuri Sarastiekin tutkiessaan Hietasen tuhoamaa panssarivaunua.

Suomalaisen sisun edessä neuvostopanssareilla oli sodassa vaikeuksia pysyä ehjinä. Amerikkalainen Motorola ei 1990-luvulla ollut millään pysyä suomalaisen sisunnäytteen Nokian rinnalla. Nykysuomalaisten loppumaton sisu taas näkyy kaatopaikkojen jättimäisissä kodinkonevuorissa.

– Tuskin suurimmatkaan toiveajattelijat uskalsivat toivoa näin paljon.

– Tuskin toiveajattelijat. Mutta laskijat kyllä. Saksan sodanjohdolla on eräs kultainen perinne. Se ei toivo, se laskee.

Luottamus saksalaiseen insinööritaitoon ja sen laskemiskykyyn on suuri kaikkialla maailmassa. Tätä majuri Sarastiekin painottaa keskustellessaan adjutanttinsa kanssa saksalaisten nopeasta etenemisestä. Samanlaisia luotettavia kansallisia ikoneja ovat amerikkalainen mainosmies, ranskalainen kokki ja suomalainen palttinapaitainen hullu saunoja, joka vihtoo selkäänsä puukolla ja nauttii ateriakseen pullollisen viinaa ennen lähtöään leipätyöhönsä istumaan muurahaispesään.

Jos joku alkaa haastamaan riitaa porukas, niin kaikki sen kimppuun. Mitä semmoselle tehdään?

– Rasvataan munat kiväärinrasvalla.

19

Suomalainen konsensus on aarre, jonka muotoutumiseen on kulunut satoja, jollei tuhansia vuosia. Tuloksena on kuitenkin ainutlaatuinen kyky olla samaa mieltä vaikka oltaisiinkin eri mieltä; harvinainen tunne samassa veneessä olemisesta, vaikka kaikki soutaisivatkin eri suuntiin.

Suomalaiset ovatkin aina valmiita olemaan samaa mieltä, kun vain jokin omaa elämää suurempi yhteinen asia vaatii. Tällaisia asioita ovat mm. taistelu itäisen naapurimaan armeijan kanssa, kamppailu läntisen naapurimaan urheilujoukkueen kanssa tai juopottelu salaa esimiehiltä. Kolmas joukkuekin päätyy keskinäiseen rauhansopimukseen jakaessaan salaa toisilleen tehtyä kiljua, jotta humalassa ei syntyisi rähinää.

Tasa-arvoisen yhteisymmärryksen kannustimena on paitsi syvällinen oivallus siitä, miten samanlaisia kaikki ihmiset ovat, myös pullikoijien kohtaama ankara rangaistuslinja.

– Vain esimerkki vaikuttaa suomalaiseen. Lisäksi on sopivasti yllytettävä hänen kunnianhimoaan. Sotamies tuntee tiettyä alemmuutta esimiehen suhteen, ja tämä tunne on ohjattava suorittamaan tekoja, joissa mies voi tuntea nousevansa esimiehen rinnalle. Mutta ennen kaikkea. Ei mitään heikkoutta… Sulje sisääsi mitä tahansa. Ulospäin ole kuin kiveä.

Kohtuullisesti nautittuna alkoholi johdattaa ihmisen tilaan, jossa hän näkee asiat selvästi ja kirkkaasti. Siksi suomalaiset ovatkin niin tarkkanäköistä kansaa, joka 20

on perillä kaikkien asioiden perimmäisestä olemuksesta.

Kariluotokin oivaltaa tärkeitä perusasioita organisaationsa toiminnasta ryypättyään reippaasti marsalkan syntymäpäivän kunniaksi tarjottua jaloviinaa komentokorsussa.

Ulkomailla tehtyjen tieteellisten kokeiden mukaan humalassa koetut kirkastumisen hetket johtuvat siitä, että alkoholi on vaimentanut kokijan itsekritiikistä huolehtivia aivon alueita. Suomalaiset tiedemiehet ponnistelevat yötä päivää tämän tutkimustuloksen kumoamiseksi.

Jäljittelemättömän omaleimainen oli tämä armeija. Joskus perääntyessään ja paetessaan ovat maailman muut armeijat saattaneet muistuttaa sitä, mutta eivät milloinkaan muulloin. Se oli samanlainen edetessään ja perääntyessään. Hajanaisena laumana se teki taivalta eteenpäin.

Jäljittelemätön omaleimaisuus on leimannut suomalaisten parhaita kehitelmiä aina Kalevalan ajoista saakka.

Vaikka rasitus tylsistyttääkin Tuntemattoman sotilaita armeijan marssiessa halki Laatokan Karjalan ja katkeruus nostaa päätään, omaleimaisuuttaan he eivät menetä.

Sittemmin suomalaisten jäljittelemätön omaleimaisuus on saanut monia jäljittelijöitä ulkomailta, oli kyse sitten raitoihin keskittyvästä vaateteollisuudesta, huonojen akustisten tilojen ympärille rakennettavasta arkkitehtuurista tai matkapuhelimen vaikeaselkoisesta käyttöjärjestelmästä.

21

– Pataljoona tulee toimeen ilman teitä aivan hyvin. Sota ei kaipaa yhtä miestä, olkoonpa tämä sitten millainen tahansa.

Vanha suomalainen sanonta »ei sota yhtä miestä kaipaa» korostaa sodan yhteisöllistä luonnetta ja sitä, että bussi voi jo lähteä, vaikka ryhmän viimeinen ei tunnin odotuksesta huolimatta ole saapunut eikä vastannut puheluihin.

Majuri Sarastiekin uhkaa sotilaskurista piittaamatonta Rokkaa sanonnan sisältämällä ajatuksella, että kurittomat voidaan erottaa rakkaasta yhteisöstään.

Harva pataljoona kaipaa yksilöjäseniään, mutta monet yksilöt kaipaavat pataljoonaansa, oli kyse sitten oikeasta pataljoonasta, AA-kerhosta tai vaikka paperitehtaasta, jonka eteen on koko aikuisikä ponnisteltu ja josta on saatu potkut.

– Ei poja, sanoi Hietanen. – Mää ole sitä miält, et jos meit olisis kolmekymment miljona, niin me sanosi mailmal kosk pelut piäni on.

– Korpisoturi määräilisi vaan, hihihi, naureskeli Vanhala.

Suomessa keksitty maailmanpolitiikan laji reaalipolitiikka tarkoittaa sitä, että vaikka kaikki suvereenit valtiot ovat kansainvälisten sopimusten mukaan keskenään tasa-arvoisia, pienemmät valtiot ovat isompien valtioiden puristuksessa enemmänkin koulukiusaamisen kohteita kuin tasaveroisia toimijoita. Koska kansainvälisen politiikan säännöt ovat tuttuja kaikille koulun pihalta, 22

tavalliset sotamiehetkin pystyvät tekemään aiheesta päteviä analyysejä.

Kun joukkue ihmettelee vasta mukaan liittyneitä kokeneempia sotilaita Rokkaa ja Suentassua, joilla sentään on jo vaimo ja lapsiakin, Rokka ilmoittaa haluavansa vain Karjalan takaisin ja antavansa hitot koko Euroopalle. Hietasen mielestä se olisikin helppoa, jos suomalaisia olisi enemmän.

Suomen on tehnyt teknologian ja tiedon suurvallaksi tasa-arvoinen koulutuspolitiikka, jonka seurauksena naisten synnyttämien lasten lukumäärä on pienentynyt ja Suomesta on tullut väkiluvultaan pienvalta.

– Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.

Urheiluvertaukset kattavat kaikki elämän ilmiöt kilpakentillä hikoilusta sotatantereiden kautta erilaisiin laukaisemisiin, ampumisiin ja nujertamisiin.

Urheilu on myös ollut suomalaisille aina mieleen, koska pienellä kansalla ei voi olla muuta kuin rauhanomaiset keinot olemassaolonsa oikeutuksen osoittamiseen. Toisesta vaihtoehdosta muistuttaa Vanhalan tokaisu sotimisen lopuksi.

Siitä lähtien kun Hannes Kolehmainen »juoksi Suomen maailmankartalle» Tukholman olympialaisissa vuonna 1912, suomalaiset ovat urheilullisissa yhteyksissä asettaneet maansa tottuneesti suurempiensa rinnalle. Jos vanhat paraatilajit kestävyysjuoksu ja mäkihyppy pettävätkin, aina löytyy uusia menestyslajeja, ku23

ten purjelautailun RS:X-olympialuokka, purjehduksen Match Racing tai naisten slopestyle.

– Et kui ihmine ollenka voi semmottos kiäri ympärs! Ku mää meijän puales tanssasi, niin flika oliva semmotti et tuntu niinku olis Fiskarsin kympi aura käänelly.

Eri kulttuurien ihmisissä kiinnostaa usein heidän erilaiset tapansa ja joskus aivan uudenlainen temperamentti.

Parhaiten tämä temperamenttien ero käy esiin tanssiessa, siinä miten lihakset käsittelevät musiikin rytmiä.

Hietanenkin hämmästelee Petroskoissa tapaamansa venäläisen Veran villiä tanssia.

Siinä ei puheen kahlitsema tapakulttuuri ohjaa merkitysten tulkintoja aivojen monimutkaisten prosessien kautta, vaan kehon refleksit välittyvät suoraan tanssikumppanin kehoon ja selkärankaan.

Siksi suomalaiset käyvätkin ulkomailla vieraillessaan mielellään tutustumassa paikalliseen tanssikulttuuriin sellaisissa paikoissa kuin Ulvova Mylläri Kanariansaarilla, Suomi Baari Vietnamissa ja Sepon baari Turkissa.

– Levy pyörimään, pojat. Valse Triste, sanoi Kariluoto, tajuten innostaan huolimatta tilanteen kaameuden.

Jean Sibeliuksen Valse Triste (suomeksi: surullinen valssi) on suomalaisten keskuudessa yksi suosituimpia Sibeliuksen kappaleista. Ei ihme, että se vetoaa iloluontoisiin suomalaisiin, sävelsihän Sibelius sen Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema vuonna 1903.

24

Kariluodollekin tulevat klassikon alkutahdit mieleen, kun hän komentaa miehiä ampumaan keskellä peltoa vetäytyvää venäläisjoukkoa.

Niinpä Valse Triste tai jopa pelkästään sen mainitseminen sopii moniin elämäntilanteisiin sairaalan syöpäosastolta yt-neuvottelutiedotteen jakamiseen työntekijöille ja avioeropapereiden viemiseen käräjäoikeudelle.

25

T IÄ AU K I TA IVA S T M YÄ R E

!

AS IA LL IS ET HO M M AT SU OR IT ETAA N, M UU TE N OL LA AN KU N EL LU N KA NAT.

E I S ’O O IH M IS E S . S ’O O N SUUREMMAS KÄRES.

P

ASI HEIKURA on koonnut Tuntemattoman sotilaan tunnetuimmat totuudet ja rakastetuimmat repliikit yksiin kansiin. Hän kertoo, miten nämä

klassikkoteoksen lentävät lauseet toimivat ja saavat uusia merkityksiä globalisoituvassa Suomessa, kasvuyrityksissä, ruokapöydässä ja sosiaalisessa mediassa. Suomessa on viime sotien jälkeen tarvittu ja peräänkuulutettu moneen kertaan talvisodan henkeä. Tässä kirjassa tutkitaan, olisiko Tuntematt oman s otilaan sitaattien välittämästä jatkosodan hengestä meille apua nykyajan haasteiden edessä.

Päällys Mika Tuominen Kuvat SA-Kuva

*9789510407660* 84.2

ISBN 978-951-0-40766-0