mukaansa eikä paljoa tänne myöskään itsestä jää. Siksi pitäisi saada lähteä juuri niin kuin tahtoo, ja kuka muu tahtoni tietää? Puhelin herätti minut todellisuuteen. Kello oli puoli kahdeksan, pojan soittoaika. Joka aamu samaan aikaan hän tarkisti olenko kunnossa, mitä olen tehnyt, mitä aion tehdä. Painoin puhelimestani vihreää luurin kuvaa ja ilmoitin käyneeni läpi vanhempieni ja oman elämäni. Tiesin mitä minun piti tehdä ja tekisin sen nopeasti. Oli mentävä hoitokotiin, kangaskauppaan, rautakauppaan ja musteostoksille.
9