Lampela, Pasi: Markiisin unet ja muita näytelmiä (WSOY)

pasi lampela markiisin unet ja muita n채ytelmi채

wsoy

Pasi Lampela

markiisin unet ja muita näytelmiä

werner söderström osakeyhtiö helsinki

Näytelmien esitysoikeuksia valvoo näytelmäkulma - nordic drama corner oy, Meritullinkatu 33 e, 00170 Helsinki Esitysluvat sähköpostitse office@dramacorner.fi © pasi lampela ja WSOY 2013 ISBN 978-951-0-40345-7 painettu eu:ssa

Sisällys 7 Esipuhe

9 Markiisin unet 57 Tiimi

119 Nollaneljäviisi 139 Geneve

241 Päätepysäkki

299 Meidän poika

355 Hanna Korsberg: Jälkisanat

Voiko näytelmää lukea? Ei oikeastaan, koska sitä ei voi kirjoittaakaan. Se mitä näytelmässä on, ei ole saatavissa näkyviin kirjoittamalla: tilanne tai väärinkäsitys – ja aina se, että toinen tietää toinen ei, mutta kohta tietää ja karvaasti!

Jouko Turkka

Esipuhe Freudin mukaan sivilisaatiomme ytimessä kohtaavat elämän ja kuoleman vietit, Eros ja Thanatos. Markiisi de Saden kirjoituksissa nämä voimat sekoittuvat toisiinsa tavalla, joka pakottaa meidät ajattelemaan uusiksi kaikki sovinnaiset käsityksemme siitä mitä pidämme inhimillisenä.

Millaiset voimat synnyttävät tai tuhoavat meidät? Kenelle olemme vastuussa olemassaolostamme? Mitä merkitsee vapaus, mitä merkitsee henkilökohtainen vastuu? Onko vapaus etuoikeutettujen poikkeus­ yksilöiden mahdollisuus toteuttaa itseään heikompien kustannuksella, vai onko todellinen vapaus itse asiassa mielikuvituksen, luovuuden vapautta? Koittaako vapaus jumalien ja kuninkaiden kuoleman jälkeen, vai täytyykö vapautta etsiä jatkuvasti, täytyykö se valloittaa joka päivä ja valloittaa nimenomaan siellä missä vaikeimmat kamppailut käydään, omien korvien välissä?

Jos näytelmäkirjailija toivoo saavuttavansa jotain olennaista, hänen täytyy ymmärtää ihmistä. Draama on inhimillisten motiivien luovaa tulkintaa. Tarvitaan henkilöitä, jotka haluavat jotain mitä ilman eivät voi elää, henkilöitä jotka lihallistavat kokemusmaailmamme ääripäitä.

He löytävät itsensä suljetusta tilasta ja ymmärtävät, että he pääsevät ulos vain itsensä ja toistensa läpi. Syntyy toimintaa ja toiminnan kautta, toisin sanoen motivoidusti kehiteltyjen draamallisten tilanteiden kautta, tiedostamaton murtautuu tietoisuuteen.

Näyttämö on armoton, lahjomaton paikka. Mitä tahansa sinne tuodaan, sen on muututtava joksikin toiseksi. Kielen takaa täytyy löytyä mieli, jaettavissa oleva kokemus. Aikaa on pari tuntia, sitä ei ole tuhlattavaksi asti. On mentävä asiaan ja pysyttävä siinä, kunnes päästään toiselta puolelta ulos.

7

Vaikka näytelmät tuntuvat niin usein päiväperhoilta, ne saattavat lepatella aikojen ja maisemien halki. Perhosen siiven liikahdus 1800-luvun loppupuolen Ruotsissa ja Norjassa aiheuttaa myrskyn toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa, 1990-luvun Englannissa, 2000-luvun Suomessa... Eikä loppua näy, ei ennen kuin ryöstö­ kapitalismista, uskonnollisesta fundamentalismista, ympäristökatastrofeista ja median ja populismin mädättämästä henkisestä ilmapiiristä syntynyt behemot talloo jalkoihinsa viimeisetkin syyt pohtia inhimillistä olemassaoloa taiteen keinoin.

En ole valinnut näytelmiä tähän kokoelmaan paremmuuden vaan temaattisen johdonmukaisuuden perusteella. Olisin voinut päätyä toisenkinlaisiin ratkaisuihin, mutta juuri nyt nämä tekstit tuntuvat soivan yhdessä.

Pasi Lampela

8

markiisin unet HENKILÖT: Donatien Alphonse Francois de Sade, n. 70 Marcel, 20–25 Vieras nainen, 30 TAPAHTUMAPAIKKA JA -AIKA: Markiisin huone Charentonin mielisairaalassa 1800-luvun alkuvuosina

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS (Markiisin huone Charentonin mielisairaalassa. Oviaukko käytävälle. Ikkuna.

Kirjoituspöytä. Suuri sänky, jonka päällä ylenpalttisen mässäilyn jäännökset.

Markiisi istuu pöydän ääressä ja kirjoittaa. Marcel tulee ja kompastuu kynnykseen. Ämpärillinen punaisia omenoita vyöryy lattian yli.)

MARKIISI Marcel – !

MARCEL Anteeks kauheesti... ajattelin vaan että te ilahtuisitte...

MARKIISI Marcel...

MARCEL Ihan teitä varten... anteeks nyt kun mä olen tämmönen...

MARKIISI Marcel. Sinä muistat millainen sopimus meillä on herra ylilääkärin kanssa?

MARCEL Muistan, muistan...

MARKIISI Jos sinä olet varastanut nämä sairaalan puutarhasta, herra ylilääkäri ei enää anna sinun juosta minun asioillani... Ymmärrätkö sinä?

MARCEL Joojoo...

MARKIISI Ottaa vielä sinutkin tänne sisään eikä päästä ikinä pois.

MARCEL Ei, ei, kyl nää on ostettu, ihan rehellisesti... Julien isällä on se hedelmäkauppa, sain halvalla...

MARKIISI Valehteletko sinä minulle?

MARCEL En! MARKIISI Minä tarvitsen sinua täällä.

MARCEL Kyllä muhun voi luottaa. Te tiedätte sen.

(Tauko. Markiisi viittaa kädellään omenoihin ja Marcel kerää ne takaisin ämpäriin.)

MARKIISI Julie...

MARCEL Niin, oonhan mä siitä puhunu.

11

MARKIISI Sellainen varsamainen viisitoistavuotias...

MARCEL Punainen tukka sillä on...

(Tauko.)

MARKIISI Tiedätkö, Marcel, ei voisi vähemmän kiinnostaa. Näin on käynyt.

Minua on liian kauan pidetty kuin eläintä häkissä. Jokin on kuollut siltä kohtaa, kuollut ja kuopattu.

MARCEL Jaa-a, enpä tiedä...

MARKIISI Et tiedä mitä?

MARCEL Mä näin teistä kerran unta...

MARKIISI Unta?

MARCEL Niin, te olitte kuollu ja mä tulin teidän haudallanne...

MARKIISI Minä olin kuollut?

MARCEL Niin, ja mä tulin kattomaan teitä Julien kanssa. Ja tiedätteks te mitä tapahtu? Julie menee polvilleen siihen ja laskee ne kukkansa ja yhtäkkiä teidän hautakumpunne alkaa kohota just siltä tietyltä kohdalta!

MARKIISI Mitäs sinä oikein kuvittelet tietäväsi niistä asioista? Et kai sinä tosissasi väitä päässeesi nuuhkimaan pikku kuonollasi sitä puhkematonta umppusta?

MARCEL No en... en tietenkään...

MARKIISI Sinun pitäisi joskus tuoda hänet tänne.

MARCEL Siis – tänne?

MARKIISI Niin.

MARCEL Tänne sairaalaan?

MARKIISI Tänne, tänne.

MARCEL Miks?

MARKIISI Minä voisin opettaa teille yhtä ja toista lemmentöistä.

MARCEL Anteeks vaan, mutta mä en halua että se tietää mitään tällasista paikoista. Mä haluan sille pelkkää hyvää.

MARKIISI Marcel, Marcel, Marcel, mikä tahansa on hyvää kun sen vie äärimmäisyyksiin. Ja loppujen lopuksi – kuolema voi olla irstain kaikista majesteeteista.

MARCEL Mä en kyl tarkottanu »hyvällä» ihan sitä mitä te – 12

MARKIISI Sinä kuvittelet että rakkauden eliksiiriä ovat parfymoidut suudelmat, niinkö? Minäpä kerron sinulle jotain. Minun ensimmäinen käyntini bordellissa, jotakuinkin sinun ikäisenäsi. Minä menen vahingossa väärään huoneeseen ja mitä minun eteeni avautuukaan?

Pari vanhempaa matamia siivoilee huonetta: verta on lakanoilla, seinillä, lattialla, joka puolella. »Mitä täällä on tapahtunut», minä kysyn. Ämmät vilkaisevat toisiaan, ja toinen vastaa että yksi tytöistä on murhattu. Toista huvittaa minun hämmennykseni. Hän pyyhkäisee isoa syylää nenänpielessään, tarttuu minua niskasta ja vetää huoneen puolelle. Minä en vastusta, minut on lumottu. Ämmä raahaa minut sängyn luokse ja painaa minun kasvoni lakanoilla lilluvaan verilammikkoon. Ja kun minä nostan katseeni ja kosketan sormillani tahmeaa verta kasvoillani, sanoo ämmä:»Maista poika sitä, äläkä koskaan unohda. Se on rakkauden maku se.»

(Tauko.)

MARCEL Ei se varmaan suostu. Julie.

MARKIISI Tulemaan tänne?

MARCEL Niin.

MARKIISI Oletko sinä kysynyt?

MARCEL No en... se sen isä, se ei ikinä päästä sitä...

MARKIISI Parempi onkin ettet liiaksi innostu, Marcel. Sinä joudut kilpailemaan isän kanssa. Varjellessaan kalleinta omaisuuttaan hän on varmasti valmis mihin tahansa... (Tauko.) Onkos sinulla jotain kerrottavaa minulle? (Tauko.) Ei voi olla totta....

MARCEL Mä tein kaiken minkä voin!

MARKIISI Siis ei mitään, niinkö?

MARCEL Ei mitään...

MARKIISI Ei yhtään mitään?

MARCEL Mä tein kaiken just niinku oli puhe.

MARKIISI Ihan kaiken?

MARCEL Alusta loppuun.

MARKIISI Veit sen itse, perille saakka, ja ojensit sen hänelle henkilökohtaisesti, niinkö?

MARCEL Niin...

13

MARKIISI Hänelle itselleen, Napoleon Bonapartelle?

MARCEL Niin...

MARKIISI Ja odotit vastausta?

MARCEL Just niinku te käskitte.

MARKIISI Eikä mitään! Ei voi olla totta!

MARCEL Mä menin sinne ja kysyin tietä ja sanoin että mulla olis tällanen kirje ja että mua on käsketty viemään se henkilökohtasesti perille saakka. Mä kerroin keneltä se on, vartija mietti hetken ja pyys mua sitten seuramaan... hirvee sokkelo se oli... Lop­pujen lopuks me tultiin sellaselle mahtavalle tammiovelle. Kaks vartijaa kurkki sisään avaimenreijästä ja yritti naamat punasina pidätellä naurua...

MARKIISI Tirkistelivät avaimenreijästä...

MARCEL Tää joka toi mut siihen käski niitten lopettaa, mutta pakko senkin sit oli vaan kumartua kattomaan... ja siinä ne sitten yritti kolmestaan olla nauramatta liian kovaäänisesti. »Mitäs asiaa pojalla on?», toinen niistä vartijoista kysy multa, enkä mä ehtiny edes vastata kun se jo kysy että haluunks mä kattoo kans?

MARKIISI Kysyi sinulta haluatko sinä...?

MARCEL Tää joka mut toi sinne ei olis antanu, mutta nää kaks sano että mitäs tosta, antaa pojan vilkasta, muistaapahan lopunikäänsä mitä se yksinvaltius teettää...

MARKIISI No mitä sinä näit?

(Marcel imitoi Napoleon Bonapartea.)

MARCEL »Eurooppa, se olen minä!»

(Markiisi nauraa.)

MARKIISI Ja tältä mieheltä minun on sitten anottava armahdusta!

MARCEL Äkkiä se sitten säikähtää jotain, se hyppää sängyn päälle ja hivuttautuu kattomaan sen alle... mutta ei siellä mitään ole.... Se tempaa komeron oven auki, ei mitään sielläkään... Sitten se tarttuu äkkiä jalkoväliinsä ja kiljuu että »Josephine, Josephine!», avaa sepaluksensa ja säntää peilin eteen ja huhhuh... tallessa on... siinä se huohottaa hetken ja sitten... lyö nyrkillä sen peilin pirstaleiks...

MARKIISI Ja kun sinä menit sinne sisään...

14

MARCEL Ei mitään...

MARKIISI Sinä et siis koskaan päässyt sisälle asti?

MARCEL Pääsin. Loppujen lopuks.

MARKIISI Ja? MARCEL Mä annoin sille sen teidän kirjeenne, kerroin keneltä se oli ja että mä voisin saman tien viedä vastauksen...

MARKIISI Niin?

MARCEL Ei mitään.

MARKIISI Ei sanaakaan?

MARCEL Se ottaa sen kirjeen, repii sen, nyökkää vartijoille, ne tulee ja vie mut pois.

(Tauko.)

MARKIISI Mitä tapahtui Suurelle Vallankumoukselle? Siihen kyllästyttiin. Se meni muodista. Vapaudesta tuli taakka, se maksoi liikaa ihmishenkiä. Eikä urhoollisinkaan elin jaksa loputtomiin seistä oikeuksiensa puolesta. Raha kiinnostaa aina lopulta enemmän – varsinkin niitä joilla sitä ei ole. Tulee Napoleon Bonaparte ja palauttaa järjestyksen. Miestä juhlitaan pelastajana. Tuollaista haisevaa korsikalaisretaletta. Minä kirjoitan hänestä pienen viattoman pilan ja hän julistaa minut mielisairaaksi! Siihenkö minun olisi tyytyminen, mitä? Muistatko sinä mitä herra ylilääkäri sanoi minulle?

MARCEL Muistan.

MARKIISI »Herra de Sade, mitä tahansa muuta te voitte olla, mutta mielisairas, sitä te ette ole.»

MARCEL Niin...

MARKIISI Niinpä.

MARCEL Teidän ei pitäs vaan antaa periks.

MARKIISI Antaa periksi?

MARCEL Niin...

MARKIISI Minä en anna periksi, Marcel, siitä voit olla aivan varma.

Mutta Napoleon Bonaparte ei enää leiki minun kustannuksellani.

MARCEL Mutta... ette kai te... tarkottaaks tää että...

MARKIISI Minä pysyn täällä. Sitä se tarkoittaa.

15

MARCEL Ei...

MARKIISI Minä pysyn täällä. Mikäs minun on täällä ollessa? Täällä minulla on kaikki mitä minä tarvitsen.

MARCEL Mitä teillä täällä on – ? Eihän tää – MARKIISI Marcel. Minäpä kerron sinulle jotain. Napoleon voi pitää minua telkien takana. Hän voi vangita minun ruumiini. Hyvä.

Mutta on olemassa mahti, jolle ei edes Napoleon Bonaparte mahda mitään, koska sitä eivät pidättele mitkään muurit.

MARCEL Ja mikähän se sitten mahtaa olla?

MARKIISI Mielikuvituksen mahti, Marcel. Ja se mahti kypsyy minussa näitten muurien sisällä kuin viini tynnyrissä.

MARCEL Mutta eihän se... eihän se riitä... ette te ole mies joka – MARKIISI Joka – mitä?

MARCEL Ei mitään. Anteeks.

MARKIISI Miksi hän haluaa pitää minut täällä?

MARCEL Älkää multa kysykö.

MARKIISI Koska pelkää. Se mies pelkää omaa varjoaan. Ja minä olen hänen varjonsa.

MARCEL Mutta yrittäsitte nyt vielä!

MARKIISI Marcel...

MARCEL Täytyy uskoa ja täytyy – täytyy – eihän tässä muuten tule mistään mitään!

MARKIISI Marcel – MARCEL Te olette sairas! Te kuolette! Kyllä te haluatte vielä kerran kulkea vapaana!

MARKIISI Marcel!

MARCEL Te ette saa antaa periks nyt! Napoelon Bonaparte on teidän ainoan mahdollisuuttenne!

MARKIISI Marcel!

(Tauko.)

MARCEL Anteeks... antakaa anteeks... emmä tiedä mikä muhun meni...

MARKIISI Älähän nyt... minä luulen että sinä olet aivan oikeassa.

16

MARCEL Eiku ihan totta, älkää te mua kuunnelko, tämmöstä houkkaa...

MARKIISI Ei, minä olen vakavissani. Minä... minä luulen että sinä olet aivan oikeassa. Minun on kirjoitettava hänelle vielä kerran.

Kyllä.

MARCEL Mä lupaan teille ettei se mene hukkaan.

MARKIISI Ja tällä kertaa sinä et tule takaisin ennen kuin olet repinyt vastauksen vaikka paljain käsin sen rotan sisuksista.

MARCEL Mä lupaan teille! Mä vannon! (Markiisi istuu pöydän ääreen kynän ja paperin kanssa. Tauko.) Julie... Julie... Miks sellanen tyttö edes kattos mun suuntaani? Mitä mulla on luvata sille? Kun Rouva Fortuna jakeli antimiaan meikäläinen tais olla käymälän takana tuottamassa ittelleen yksinäistä lohtua... Julie, Julie... Yhtäkkiä koko mun ullakkokamarini nytkähtää sijoiltaan ja lähtee liikkeelle... kadut on autiot ja sateesta märät... koirien kusessa ajelehtii appelsiininkuoria... valot palaa kelpo kansalaisten ikkunoissa... ja just kun mä ajattelen että nyt mun sydämeni pysähtyy, että nyt tuli lähtö, sillon mun silmäni revähtää auki ja siinä se seisoo, ovenraossa, Julie... kelluu siinä laskevan auringon oranssissa nestemäisessä valossa... mä nousen ja ojennan käteni sitä kohti ja sillon siihen ilmestyy se sen isäukko ja tempasee Julien pois ja ovi on taas kiinni, eikä siinä ole ketään, aurinko painuu kattojen taakse, verho liikahtaa iltatuulen henkäyksestä, »nyt pääsit hengestäs huora!», kuuluu kadulta, »nyt pääsit hengestäs!»... ja mä tartun mun veitseeni ja viillän hitaasti mun käsivarteeni että heräisin, että tietäsin olenks mä vielä järjissäni vai onks tää unta kaikki... (Markiisi yskii, hänen suustaan tulee verta.) Antakaa kun mä – MARKIISI Menehän nyt... minulla on töitä tehtävänä...

(Markiisi hoipertelee tukehtumaisillaan käytävään. Marcel aikoo ensin mennä perään, mutta pysähtyy sitten. Menee katsomaan mitä Markiisi on kirjoittanut; ottaa paperin käteensä: siihen on piirretty »hämähäkki väärinpäin». Marcel rypistää paperin ja heittää sen roskien joukkoon, menee. Vieras nainen tulee. Katselee selliä; kirjoja, 17

edellisillan mässäilyn jälkiä: lautasia, ruuantähteitä, hedelmienkuoria.

Marcel tulee luutun ja ämpärin kanssa.)

VIERAS NAINEN Anteeksi, minä... minä etsin herra de Sadea...

MARCEL Se on... tota, se tulee varmaan kohta...

VIERAS NAINEN Niin, niin... Ja sinä? Kukas se sinä olet?

MARCEL Mä vai?

VIERAS NAINEN Sinä niin.

MARCEL En paljon kukaan.

VIERAS NAINEN Kai sinulla nyt joku nimi on?

MARCEL Marcel. Mä olen Marcel.

VIERAS NAINEN Marcel... Kerrohan... millainen mies tämä herra de Sade oikein on?

MARCEL Emmä tiedä...miten niin »millainen» – ?

VIERAS NAINEN Hänestä liikkuu kaikenlaisia puheita. Hänen maineensa on suoraan sanoen aika...

MARCEL Siitä mä en tiedä mitään.

VIERAS NAINEN Niin, te taidatte elää täällä aika lailla eristyksissä...

MARCEL Mä olen kyl ihan vaan käymässä täällä.

VIERAS NAINEN Sinä et siis ole – ?

MARCEL Ei, en, mä vaan niinku juoksen asioilla, teen pieniä palveluksia, ja tienaan siinä muutaman kolikon, siinä kaikki.

VIERAS NAINEN Palveluksia? Minkähänlaisista palveluksista mahtaa olla kyse?

MARCEL Miten niin millasista?

VIERAS NAINEN Sikäli kuin juoruihin on uskominen, herra de Sade on yhtä kaikkiruokainen kuin kyltymätönkin...

MARCEL Nyt te taisitte kyllä ymmärtää hieman väärin...

VIERAS NAINEN Niinkö?

MARCEL Mä en tee mitään muuta kun vien kirjeitä, tuon kirjoja ja herkkuja, sellasta...

VIERAS NAINEN Ja siinä kaikki?

MARCEL Niin.

VIERAS NAINEN Hän ei vaadi sinulta sen enempää?

MARCEL Ei... mitä mä nyt joskus vähän siivoan täällä...

18

VIERAS NAINEN Sisäkön asussa tietysti?

MARCEL Sisäkön – ?

VIERAS NAINEN Ja sen jälkeen hän käskee sinut polvillesi...

MARCEL Miten niin – ?

VIERAS NAINEN Sinä ymmärrät kyllä mitä minä tarkoitan, Marcel.

MARCEL Anteeks vaan, mutta nyt mä en kyllä – VIERAS NAINEN Hän käskee sinut nelinkontin ja mitä sitten tapahtuu?

MARCEL Nelinkontin – ?

VIERAS NAINEN Mitä tapahtuu?

MARCEL Ei mitään – !

VIERAS NAINEN Hän käskee sinut nelinkontin. Kummalta suunnalta hän lähestyy sinua?

MARCEL Kummalta suunnalta – ?

VIERAS NAINEN Sinä avaat alttarisi edestä ja takaa. Kummalle hän uhraa?

MARCEL Anteeks nyt, mutta – !

(Tauko.)

VIERAS NAINEN Entä hänen naisensa?

MARCEL Naiset – ?

VIERAS NAINEN Naiset, niin. Näistä käytäviä mittailevista ihmisraunioista hän tuskin on löytänyt tyydytystään. Vai olenko minä erehtynyt hänen suhteensa?

MARCEL No, Madeleine ainakin...

VIERAS NAINEN Madeleine?

MARCEL Rouva Leclercin tytär... se käy täällä iltasin...

VIERAS NAINEN Rouva Leclerc?

MARCEL Se on yks hoitaja täällä. Madeleine haluaa kovasti näyttelijäks. Ja se on sellanen tyttö että jos se jotain haluaa, niin se sen myös saa. Niinpä se puhu äitinsä ympäri ja sai sen esittelemään ittensä herra de Sadelle.

VIERAS NAINEN Siis – harrastetaanko Charentonissa teatteria?

MARCEL Teatteria, teatteria! Herra de Saden näytelmät on hyvin suosittuja, ihmisiä tulee kaupungista saakka.

19

VIERAS NAINEN Sitä minä en tiennytkään.

MARCEL Joo. (Tauko.) Ja sitten on Renee tietysti... siitä se aina puhuu...

VIERAS NAINEN Anteeksi?

MARCEL Reneestä, entisestä vaimostaan.

VIERAS NAINEN Käykö hänen entinen vaimonsa täällä?

MARCEL Ei. Mutta herra de Sade puhuu siitä paljon. Musta tuntuu että se on vähän... tai no, mitä se mulle kuuluu...

VIERAS NAINEN Onneton nainen? Niinpä niin, rakkauden rikokset...

Kerrohan, elätteleekö herra de Sade toiveita vapautumisestaan?

MARCEL Ei se mitään muuta teekään!

VIERAS NAINEN Niinkö?

MARCEL Kyllä. Siitä se puhuu ja puhuu ja puhuu, että kun kerran vielä pääsis...

VIERAS NAINEN Pääsisi mitä?

MARCEL La Costeen.

VIERAS NAINEN La Coste?

MARCEL Niin, se on sen linna... La Coste... Siitä se uneksii... ja on se kerran itkenykin siitä puhuessaan...

VIERAS NAINEN No mutta onko hänellä toivoa?

MARCEL Siis mä olen kiikuttanu niitä sen anomuksia ties minne, virastoihin, jopa ittelleen Napoleon Bonapartelle...

VIERAS NAINEN Ja? MARCEL Ainoo tulos on ollu rakot mun kantapäissä.

VIERAS NAINEN Luuletko että hän osaisi arvostaa apua erittäin korkealta taholta?

(Markiisi ilmestyy oviaukkoon ja tulee sisään.)

MARKIISI Marcel... meillä on täällä nainen. Voisitko sinä...

(Markiisi viittaa ruuantähteisiin. Marcel alkaa siivota niitä.)

MARKIISI Mitä jää jäljelle loisteliaimmasta, herkullisimmasta ateriasta? Mitä tapahtuu läpikuultavassa, mansikoin koristellussa hyytelössä uinuvalle nuoren tytön rinnalle? Yhdessä yössä se on pelkkää paskaa. Ja tänään se pulppusi ulos niin iloisesti, että tuntui kuin sisukset olisivat tulleet mukana.

20

VIERAS NAINEN Vatsa kuralla, niinkö?

MARKIISI No...

VIERAS NAINEN Ehkä teidät yritetään myrkyttää?

MARKIISI Saattaa olla. Ehkä jokin vaikutusvaltainen taho on lopullisesti kyllästynyt minuun... Napoleonin kätyrit...

MARCEL Anteeks, mutta...

MARKIISI Ei muuta tällä kertaa, Marcel.

MARCEL Mä meen nyt sitten.

(Marcel menee ja vie astiat jne. mukanaan.)

MARKIISI Minun ainoa lohtuni täällä. Minä piehtaroin herkuissa, ryven keittiön antimissa kuin porsas mutalammikossa. Hitaasti minä nielen sisääni tämän loukon, nämä muurit, Pariisin... Yhdessä yössä koko maailma kulkee lävitseni ja lohduttaa minua hetken.

VIERAS NAINEN Pieneksi on maailma kutistunut.

MARKIISI Mistä mitattuna?

VIERAS NAINEN No...

MARKIISI Entä te? Oletteko te löytänyt lääkkeenne tätä kaikkialla rehottavaa kuolemaa, hajoamista ja elävältä mätänemistä vastaan?

Te olette nuori vielä.... vai valehtelevatko minun vanhat silmäni?

Joko tekin tuon kauniin pintanne alla haudotte happamia, mustuvia nesteitä...

VIERAS NAINEN Kuulkaahan... tiedättekö te kuka minä olen?

MARKIISI Totta kai minä tiedän.

VIERAS NAINEN Teillä ei ole aavistustakaan kuka minä olen. Te olette aivan liian kauan elänyt eristyksissä tietääksenne kuka minä olen, tai mitä maailmassa ylipäänsä tapahtuu.

MARKIISI Tuskin minä mitään olen menettänyt.

VIERAS NAINEN Älkää pettäkö itseänne, parahin markiisi.

MARKIISI Minä olen elänyt eristyksissä juuri niin kauan kuin minun on haluttu elävän! Luuletteko te että siinä on kyselty mitä minä haluan?

VIERAS NAINEN Kertokaa.

MARKIISI Mitä?

VIERAS NAINEN Mitä te haluatte.

21

(Tauko.)

MARKIISI Hetkinen nyt, siis – kuka te oikein olette?

VIERAS NAINEN Minä kysyin teiltä jotain.

MARKIISI Mitäkö minä haluan?

VIERAS NAINEN Niin.

MARKIISI Minä en halua yhtään mitään.

VIERAS NAINEN Tuohon te ette usko itsekään. On jotain mitä te haluatte enemmän kuin mitään koskaan. Te haluatte sitä enemmän kuin yhtäkään naista, yhtäkään hekuman hetkeä. Te haluatte vapaaksi vielä kerran.

(Tauko.)

MARKIISI Mikäs helvetin ennustajaeukko tänne onkaan eksynyt?

VIERAS NAINEN Te haluatte sitä enemmän kuin mitään muuta.

Te haluatte korvauksen menetetyistä mahdollisuuksista, hyvityksen kärsityistä nöyryytyksistä. Te haluatte vielä kerran antaa tulvan nousta ja padon murtua, koska te tiedätte että teidän aikanne alkaa käydä vähiin.

MARKIISI Nyt tämä riittää. Minä en halua mitään muuta kuin että minut jätetään rauhaan. Ymmärrättekö? Minä en tarvitse teiltä yhtään mitään, kuka te sitten olettekin. Niin että jättäkää minut nyt, minulla on töitä tehtävänä.

VIERAS NAINEN Eristys on siis pusertanut teistä viimeisetkin mehut...

MARKIISI Miten te pääsitte sisään tänne? Minä olen ilmoittanut herra ylilääkärille ja rouva Leclercille että minä en ota vieraita vastaan.

VIERAS NAINEN Minä kirjoitin hänelle.

MARKIISI Rouva Leclercille?

VIERAS NAINEN Herra ylilääkärille.

MARKIISI Te kirjoititte herra ylilääkärille?

VIERAS NAINEN Niin.

MARKIISI Saadaksenne tavata minut?

VIERAS NAINEN Miksi se on teistä noin – MARKIISI Ei, ei, minä vain – 22

markiisin unet tiimi nollaneljäviisi geneve päätepysäkki meidän poika

Pasi Lampela kuuluu 2000-luvulla esiin nousseen teatterisukupolven keskeisiin nimiin.

Tähän antologiaan on koottu kuusi hänen näytelmäänsä. Ne tarjoavat lukijalle mahdollisuuden tutustua tunnustetun dramaatikon monipuoliseen tuotantoon.

Teokseen sisältyy teatteritieteen professori Hanna Korsbergin artikkeli Pasi Lampelan näytelmistä.

www.wsoy.fi 83.2 isbn 978-951-0-40345-7 Etukannen kuva Pertti Nisonen

Päällys Martti Ruokonen