Page 1

pasi lampela markiisin unet ja muita n채ytelmi채

wsoy


Pasi Lampela

markiisin unet ja muita näytelmiä

werner söderström osakeyhtiö helsinki


Näytelmien esitysoikeuksia valvoo näytelmäkulma - nordic drama corner oy, Meritullinkatu 33 e, 00170 Helsinki Esitysluvat sähköpostitse office@dramacorner.fi © pasi lampela ja WSOY 2013 ISBN 978-951-0-40345-7 painettu eu:ssa


Sisällys 7  Esipuhe

9  Markiisin unet 57  Tiimi

119  Nollaneljäviisi 139  Geneve

241  Päätepysäkki

299  Meidän poika

355  Hanna Korsberg: Jälkisanat


Voiko näytelmää lukea? Ei oikeastaan, koska sitä ei voi kirjoittaakaan. Se mitä näytelmässä on, ei ole saatavissa näkyviin kirjoittamalla: tilanne tai väärinkäsitys – ja aina se, että toinen tietää toinen ei, mutta kohta tietää ja karvaasti! Jouko Turkka


Esipuhe Freudin mukaan sivilisaatiomme ytimessä kohtaavat elämän ja kuoleman vietit, Eros ja Thanatos. Markiisi de Saden kirjoituksissa nämä voimat sekoittuvat toisiinsa tavalla, joka pakottaa meidät ajattelemaan uusiksi kaikki sovinnaiset käsityksemme siitä mitä pidämme inhimillisenä. Millaiset voimat synnyttävät tai tuhoavat meidät? Kenelle olemme vastuussa olemassaolostamme? Mitä merkitsee vapaus, mitä merkitsee henkilökohtainen vastuu? Onko vapaus etuoikeutettujen poikkeus­ yksilöiden mahdollisuus toteuttaa itseään heikompien kustannuksella, vai onko todellinen vapaus itse asiassa mielikuvituksen, luovuuden vapautta? Koittaako vapaus jumalien ja kuninkaiden kuoleman jälkeen, vai täytyykö vapautta etsiä jatkuvasti, täytyykö se valloittaa joka päivä ja valloittaa nimenomaan siellä missä vaikeimmat kamppailut käydään, omien korvien välissä? Jos näytelmäkirjailija toivoo saavuttavansa jotain olennaista, hänen täytyy ymmärtää ihmistä. Draama on inhimillisten motiivien luovaa tulkintaa. Tarvitaan henkilöitä, jotka haluavat jotain mitä ilman eivät voi elää, henkilöitä jotka lihallistavat kokemusmaailmamme ääripäitä. He löytävät itsensä suljetusta tilasta ja ymmärtävät, että he pääsevät ulos vain itsensä ja toistensa läpi. Syntyy toimintaa ja toiminnan kautta, toisin sanoen motivoidusti kehiteltyjen draamallisten tilanteiden kautta, tiedostamaton murtautuu tietoisuuteen. Näyttämö on armoton, lahjomaton paikka. Mitä tahansa sinne tuodaan, sen on muututtava joksikin toiseksi. Kielen takaa täytyy löytyä mieli, jaettavissa oleva kokemus. Aikaa on pari tuntia, sitä ei ole tuhlattavaksi asti. On mentävä asiaan ja pysyttävä siinä, kunnes päästään toiselta puolelta ulos. 7


Vaikka näytelmät tuntuvat niin usein päiväperhoilta, ne saattavat lepatella aikojen ja maisemien halki. Perhosen siiven liikahdus 1800-luvun loppupuolen Ruotsissa ja Norjassa aiheuttaa myrskyn toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa, 1990-luvun Englannissa, 2000-luvun Suomessa... Eikä loppua näy, ei ennen kuin ryöstö­ kapitalismista, uskonnollisesta fundamentalismista, ympäristökatastrofeista ja median ja populismin mädättämästä henkisestä ilmapiiristä syntynyt behemot talloo jalkoihinsa viimeisetkin syyt pohtia inhimillistä olemassaoloa taiteen keinoin. En ole valinnut näytelmiä tähän kokoelmaan paremmuuden vaan temaattisen johdonmukaisuuden perusteella. Olisin voinut päätyä toisenkinlaisiin ratkaisuihin, mutta juuri nyt nämä tekstit tuntuvat soivan yhdessä. Pasi Lampela

8


markiisin unet HENKILÖT: Donatien Alphonse Francois de Sade, n. 70 Marcel, 20–25 Vieras nainen, 30 TAPAHTUMAPAIKKA JA -AIKA: Markiisin huone Charentonin mielisairaalassa 1800-luvun alkuvuosina


ENSIMMÄINEN NÄYTÖS (Markiisin huone Charentonin mielisairaalassa. Oviaukko käytävälle. Ikkuna. Kirjoituspöytä. Suuri sänky, jonka päällä ylenpalttisen mässäilyn jäännökset. Markiisi istuu pöydän ääressä ja kirjoittaa. Marcel tulee ja kompastuu kynnykseen. Ämpärillinen punaisia omenoita vyöryy lattian yli.)

MARKIISI  Marcel – ! MARCEL  Anteeks kauheesti... ajattelin vaan että te ilahtuisitte... MARKIISI  Marcel... MARCEL  Ihan teitä varten... anteeks nyt kun mä olen tämmönen... MARKIISI  Marcel. Sinä muistat millainen sopimus meillä on herra ylilääkärin kanssa? MARCEL  Muistan, muistan... MARKIISI  Jos sinä olet varastanut nämä sairaalan puutarhasta, herra ylilääkäri ei enää anna sinun juosta minun asioillani... Ymmärrätkö sinä? MARCEL Joojoo... MARKIISI  Ottaa vielä sinutkin tänne sisään eikä päästä ikinä pois. MARCEL  Ei, ei, kyl nää on ostettu, ihan rehellisesti... Julien isällä on se hedelmäkauppa, sain halvalla... MARKIISI  Valehteletko sinä minulle? MARCEL En! MARKIISI  Minä tarvitsen sinua täällä. MARCEL  Kyllä muhun voi luottaa. Te tiedätte sen. (Tauko. Markiisi viittaa kädellään omenoihin ja Marcel kerää ne takaisin ämpäriin.) MARKIISI  Julie... MARCEL  Niin, oonhan mä siitä puhunu. 11


MARKIISI  Sellainen varsamainen viisitoistavuotias... MARCEL  Punainen tukka sillä on... (Tauko.) MARKIISI  Tiedätkö, Marcel, ei voisi vähemmän kiinnostaa. Näin on käynyt. Minua on liian kauan pidetty kuin eläintä häkissä. Jokin on kuollut siltä kohtaa, kuollut ja kuopattu. MARCEL  Jaa-a, enpä tiedä... MARKIISI  Et tiedä mitä? MARCEL  Mä näin teistä kerran unta... MARKIISI  Unta? MARCEL  Niin, te olitte kuollu ja mä tulin teidän haudallanne... MARKIISI  Minä olin kuollut? MARCEL  Niin, ja mä tulin kattomaan teitä Julien kanssa. Ja tiedätteks te mitä tapahtu? Julie menee polvilleen siihen ja laskee ne kukkansa ja yhtäkkiä teidän hautakumpunne alkaa kohota just siltä tietyltä kohdalta! MARKIISI  Mitäs sinä oikein kuvittelet tietäväsi niistä asioista? Et kai sinä tosissasi väitä päässeesi nuuhkimaan pikku kuonollasi sitä puhkematonta umppusta? MARCEL  No en... en tietenkään... MARKIISI  Sinun pitäisi joskus tuoda hänet tänne. MARCEL  Siis – tänne? MARKIISI  Niin. MARCEL  Tänne sairaalaan? MARKIISI  Tänne, tänne. MARCEL Miks? MARKIISI  Minä voisin opettaa teille yhtä ja toista lemmentöistä. MARCEL  Anteeks vaan, mutta mä en halua että se tietää mitään tällasista paikoista. Mä haluan sille pelkkää hyvää. MARKIISI  Marcel, Marcel, Marcel, mikä tahansa on hyvää kun sen vie äärimmäisyyksiin. Ja loppujen lopuksi – kuolema voi olla irstain kaikista majesteeteista. MARCEL  Mä en kyl tarkottanu »hyvällä» ihan sitä mitä te – 12


MARKIISI  Sinä kuvittelet että rakkauden eliksiiriä ovat parfymoidut suudelmat, niinkö? Minäpä kerron sinulle jotain. Minun ensimmäinen käyntini bordellissa, jotakuinkin sinun ikäisenäsi. Minä menen vahingossa väärään huoneeseen ja mitä minun eteeni avautuukaan? Pari vanhempaa matamia siivoilee huonetta: verta on lakanoilla, seinillä, lattialla, joka puolella. »Mitä täällä on tapahtunut», minä kysyn. Ämmät vilkaisevat toisiaan, ja toinen vastaa että yksi tytöistä on murhattu. Toista huvittaa minun hämmennykseni. Hän pyyhkäisee isoa syylää nenänpielessään, tarttuu minua niskasta ja vetää huoneen puolelle. Minä en vastusta, minut on lumottu. Ämmä raahaa minut sängyn luokse ja painaa minun kasvoni lakanoilla lilluvaan verilammikkoon. Ja kun minä nostan katseeni ja kosketan sormillani tahmeaa verta kasvoillani, sanoo ämmä:»Maista poika sitä, äläkä koskaan unohda. Se on rakkauden maku se.» (Tauko.) MARCEL  Ei se varmaan suostu. Julie. MARKIISI  Tulemaan tänne? MARCEL Niin. MARKIISI  Oletko sinä kysynyt? MARCEL  No en... se sen isä, se ei ikinä päästä sitä... MARKIISI  Parempi onkin ettet liiaksi innostu, Marcel. Sinä joudut kilpailemaan isän kanssa. Varjellessaan kalleinta omaisuuttaan hän on varmasti valmis mihin tahansa... (Tauko.) Onkos sinulla jotain kerrottavaa minulle? (Tauko.) Ei voi olla totta.... MARCEL  Mä tein kaiken minkä voin! MARKIISI  Siis ei mitään, niinkö? MARCEL  Ei mitään... MARKIISI  Ei yhtään mitään? MARCEL  Mä tein kaiken just niinku oli puhe. MARKIISI  Ihan kaiken? MARCEL  Alusta loppuun. MARKIISI  Veit sen itse, perille saakka, ja ojensit sen hänelle henkilökohtaisesti, niinkö? MARCEL  Niin... 13


MARKIISI  Hänelle itselleen, Napoleon Bonapartelle? MARCEL  Niin... MARKIISI  Ja odotit vastausta? MARCEL  Just niinku te käskitte. MARKIISI  Eikä mitään! Ei voi olla totta! MARCEL  Mä menin sinne ja kysyin tietä ja sanoin että mulla olis tällanen kirje ja että mua on käsketty viemään se henkilökohtasesti perille saakka. Mä kerroin keneltä se on, vartija mietti hetken ja pyys mua sitten seuramaan... hirvee sokkelo se oli... Lop­pujen lopuks me tultiin sellaselle mahtavalle tammiovelle. Kaks vartijaa kurkki sisään avaimenreijästä ja yritti naamat punasina pidätellä naurua... MARKIISI  Tirkistelivät avaimenreijästä... MARCEL  Tää joka toi mut siihen käski niitten lopettaa, mutta pakko senkin sit oli vaan kumartua kattomaan... ja siinä ne sitten yritti kolmestaan olla nauramatta liian kovaäänisesti. »Mitäs asiaa pojalla on?», toinen niistä vartijoista kysy multa, enkä mä ehtiny edes vastata kun se jo kysy että haluunks mä kattoo kans? MARKIISI  Kysyi sinulta haluatko sinä...? MARCEL  Tää joka mut toi sinne ei olis antanu, mutta nää kaks sano että mitäs tosta, antaa pojan vilkasta, muistaapahan lopunikäänsä mitä se yksinvaltius teettää... MARKIISI  No mitä sinä näit? (Marcel imitoi Napoleon Bonapartea.) MARCEL  »Eurooppa, se olen minä!» (Markiisi nauraa.) MARKIISI  Ja tältä mieheltä minun on sitten anottava armahdusta! MARCEL  Äkkiä se sitten säikähtää jotain, se hyppää sängyn päälle ja hivuttautuu kattomaan sen alle... mutta ei siellä mitään ole.... Se tempaa komeron oven auki, ei mitään sielläkään... Sitten se tarttuu äkkiä jalkoväliinsä ja kiljuu että »Josephine, Josephine!», avaa sepaluksensa ja säntää peilin eteen ja huhhuh... tallessa on... siinä se huohottaa hetken ja sitten... lyö nyrkillä sen peilin pirstaleiks... MARKIISI  Ja kun sinä menit sinne sisään... 14


MARCEL  Ei mitään... MARKIISI  Sinä et siis koskaan päässyt sisälle asti? MARCEL  Pääsin. Loppujen lopuks. MARKIISI  Ja? MARCEL  Mä annoin sille sen teidän kirjeenne, kerroin keneltä se oli ja että mä voisin saman tien viedä vastauksen... MARKIISI  Niin? MARCEL  Ei mitään. MARKIISI  Ei sanaakaan? MARCEL  Se ottaa sen kirjeen, repii sen, nyökkää vartijoille, ne tulee ja vie mut pois. (Tauko.) MARKIISI  Mitä tapahtui Suurelle Vallankumoukselle? Siihen kyllästyttiin. Se meni muodista. Vapaudesta tuli taakka, se maksoi liikaa ihmishenkiä. Eikä urhoollisinkaan elin jaksa loputtomiin seistä oikeuksiensa puolesta. Raha kiinnostaa aina lopulta enemmän – varsinkin niitä joilla sitä ei ole. Tulee Napoleon Bonaparte ja palauttaa järjestyksen. Miestä juhlitaan pelastajana. Tuollaista haisevaa korsikalaisretaletta. Minä kirjoitan hänestä pienen viattoman pilan ja hän julistaa minut mielisairaaksi! Siihenkö minun olisi tyytyminen, mitä? Muistatko sinä mitä herra ylilääkäri sanoi minulle? MARCEL  Muistan. MARKIISI  »Herra de Sade, mitä tahansa muuta te voitte olla, mutta mielisairas, sitä te ette ole.» MARCEL  Niin... MARKIISI  Niinpä. MARCEL  Teidän ei pitäs vaan antaa periks. MARKIISI  Antaa periksi? MARCEL  Niin... MARKIISI  Minä en anna periksi, Marcel, siitä voit olla aivan varma. Mutta Napoleon Bonaparte ei enää leiki minun kustannuksellani. MARCEL  Mutta... ette kai te... tarkottaaks tää että... MARKIISI  Minä pysyn täällä. Sitä se tarkoittaa. 15


MARCEL  Ei... MARKIISI  Minä pysyn täällä. Mikäs minun on täällä ollessa? Täällä minulla on kaikki mitä minä tarvitsen. MARCEL  Mitä teillä täällä on – ? Eihän tää – MARKIISI  Marcel. Minäpä kerron sinulle jotain. Napoleon voi pitää minua telkien takana. Hän voi vangita minun ruumiini. Hyvä. Mutta on olemassa mahti, jolle ei edes Napoleon Bonaparte mahda mitään, koska sitä eivät pidättele mitkään muurit. MARCEL  Ja mikähän se sitten mahtaa olla? MARKIISI  Mielikuvituksen mahti, Marcel. Ja se mahti kypsyy minussa näitten muurien sisällä kuin viini tynnyrissä. MARCEL  Mutta eihän se... eihän se riitä... ette te ole mies joka – MARKIISI  Joka – mitä? MARCEL  Ei mitään. Anteeks. MARKIISI  Miksi hän haluaa pitää minut täällä? MARCEL  Älkää multa kysykö. MARKIISI  Koska pelkää. Se mies pelkää omaa varjoaan. Ja minä olen hänen varjonsa. MARCEL  Mutta yrittäsitte nyt vielä! MARKIISI  Marcel... MARCEL  Täytyy uskoa ja täytyy – täytyy – eihän tässä muuten tule mistään mitään! MARKIISI  Marcel – MARCEL  Te olette sairas! Te kuolette! Kyllä te haluatte vielä kerran kulkea vapaana! MARKIISI  Marcel! MARCEL  Te ette saa antaa periks nyt! Napoelon Bonaparte on teidän ainoan mahdollisuuttenne! MARKIISI  Marcel! (Tauko.) MARCEL  Anteeks... antakaa anteeks... emmä tiedä mikä muhun meni... MARKIISI  Älähän nyt... minä luulen että sinä olet aivan oikeassa. 16


MARCEL  Eiku ihan totta, älkää te mua kuunnelko, tämmöstä houkkaa... MARKIISI  Ei, minä olen vakavissani. Minä... minä luulen että sinä olet aivan oikeassa. Minun on kirjoitettava hänelle vielä kerran. Kyllä. MARCEL  Mä lupaan teille ettei se mene hukkaan. MARKIISI  Ja tällä kertaa sinä et tule takaisin ennen kuin olet repinyt vastauksen vaikka paljain käsin sen rotan sisuksista. MARCEL  Mä lupaan teille! Mä vannon! (Markiisi istuu pöydän ääreen kynän ja paperin kanssa. Tauko.) Julie... Julie... Miks sellanen tyttö edes kattos mun suuntaani? Mitä mulla on luvata sille? Kun Rouva Fortuna jakeli antimiaan meikäläinen tais olla käymälän takana tuottamassa ittelleen yksinäistä lohtua... Julie, Julie... Yhtäkkiä koko mun ullakkokamarini nytkähtää sijoiltaan ja lähtee liikkeelle... kadut on autiot ja sateesta märät... koirien kusessa ajelehtii appelsiininkuoria... valot palaa kelpo kansalaisten ikkunoissa... ja just kun mä ajattelen että nyt mun sydämeni pysähtyy, että nyt tuli lähtö, sillon mun silmäni revähtää auki ja siinä se seisoo, ovenraossa, Julie... kelluu siinä laskevan auringon oranssissa nestemäisessä valossa... mä nousen ja ojennan käteni sitä kohti ja sillon siihen ilmestyy se sen isäukko ja tempasee Julien pois ja ovi on taas kiinni, eikä siinä ole ketään, aurinko painuu kattojen taakse, verho liikahtaa iltatuulen henkäyksestä, »nyt pääsit hengestäs huora!», kuuluu kadulta, »nyt pääsit hengestäs!»... ja mä tartun mun veitseeni ja viillän hitaasti mun käsivarteeni että heräisin, että tietäsin olenks mä vielä järjissäni vai onks tää unta kaikki... (Markiisi yskii, hänen suustaan tulee verta.) Antakaa kun mä – MARKIISI  Menehän nyt... minulla on töitä tehtävänä... (Markiisi hoipertelee tukehtumaisillaan käytävään. Marcel aikoo ensin mennä perään, mutta pysähtyy sitten. Menee katsomaan mitä Markiisi on kirjoittanut; ottaa paperin käteensä: siihen on piirretty »hämähäkki väärinpäin». Marcel rypistää paperin ja heittää sen roskien joukkoon, menee. Vieras nainen tulee. Katselee selliä; kirjoja, 17


edellisillan mässäilyn jälkiä: lautasia, ruuantähteitä, hedelmienkuoria. Marcel tulee luutun ja ämpärin kanssa.) VIERAS NAINEN  Anteeksi, minä... minä etsin herra de Sadea... MARCEL  Se on... tota, se tulee varmaan kohta... VIERAS NAINEN  Niin, niin... Ja sinä? Kukas se sinä olet? MARCEL  Mä vai? VIERAS NAINEN  Sinä niin. MARCEL  En paljon kukaan. VIERAS NAINEN  Kai sinulla nyt joku nimi on? MARCEL  Marcel. Mä olen Marcel. VIERAS NAINEN  Marcel... Kerrohan... millainen mies tämä herra de Sade oikein on? MARCEL  Emmä tiedä...miten niin »millainen» – ? VIERAS NAINEN  Hänestä liikkuu kaikenlaisia puheita. Hänen maineensa on suoraan sanoen aika... MARCEL  Siitä mä en tiedä mitään. VIERAS NAINEN  Niin, te taidatte elää täällä aika lailla eristyksissä... MARCEL  Mä olen kyl ihan vaan käymässä täällä. VIERAS NAINEN  Sinä et siis ole – ? MARCEL  Ei, en, mä vaan niinku juoksen asioilla, teen pieniä palveluksia, ja tienaan siinä muutaman kolikon, siinä kaikki. VIERAS NAINEN  Palveluksia? Minkähänlaisista palveluksista mahtaa olla kyse? MARCEL  Miten niin millasista? VIERAS NAINEN  Sikäli kuin juoruihin on uskominen, herra de Sade on yhtä kaikkiruokainen kuin kyltymätönkin... MARCEL  Nyt te taisitte kyllä ymmärtää hieman väärin... VIERAS NAINEN  Niinkö? MARCEL  Mä en tee mitään muuta kun vien kirjeitä, tuon kirjoja ja herkkuja, sellasta... VIERAS NAINEN  Ja siinä kaikki? MARCEL  Niin. VIERAS NAINEN  Hän ei vaadi sinulta sen enempää? MARCEL  Ei... mitä mä nyt joskus vähän siivoan täällä... 18


VIERAS NAINEN  Sisäkön asussa tietysti? MARCEL  Sisäkön – ? VIERAS NAINEN  Ja sen jälkeen hän käskee sinut polvillesi... MARCEL  Miten niin – ? VIERAS NAINEN  Sinä ymmärrät kyllä mitä minä tarkoitan, Marcel. MARCEL  Anteeks vaan, mutta nyt mä en kyllä – VIERAS NAINEN  Hän käskee sinut nelinkontin ja mitä sitten tapahtuu? MARCEL  Nelinkontin – ? VIERAS NAINEN  Mitä tapahtuu? MARCEL  Ei mitään – ! VIERAS NAINEN  Hän käskee sinut nelinkontin. Kummalta suunnalta hän lähestyy sinua? MARCEL  Kummalta suunnalta – ? VIERAS NAINEN  Sinä avaat alttarisi edestä ja takaa. Kummalle hän uhraa? MARCEL  Anteeks nyt, mutta – ! (Tauko.) VIERAS NAINEN  Entä hänen naisensa? MARCEL  Naiset – ? VIERAS NAINEN  Naiset, niin. Näistä käytäviä mittailevista ihmisraunioista hän tuskin on löytänyt tyydytystään. Vai olenko minä erehtynyt hänen suhteensa? MARCEL  No, Madeleine ainakin... VIERAS NAINEN  Madeleine? MARCEL  Rouva Leclercin tytär... se käy täällä iltasin... VIERAS NAINEN  Rouva Leclerc? MARCEL  Se on yks hoitaja täällä. Madeleine haluaa kovasti näyttelijäks. Ja se on sellanen tyttö että jos se jotain haluaa, niin se sen myös saa. Niinpä se puhu äitinsä ympäri ja sai sen esittelemään ittensä herra de Sadelle. VIERAS NAINEN  Siis – harrastetaanko Charentonissa teatteria? MARCEL  Teatteria, teatteria! Herra de Saden näytelmät on hyvin suosittuja, ihmisiä tulee kaupungista saakka. 19


VIERAS NAINEN  Sitä minä en tiennytkään. MARCEL  Joo. (Tauko.) Ja sitten on Renee tietysti... siitä se aina puhuu... VIERAS NAINEN  Anteeksi? MARCEL  Reneestä, entisestä vaimostaan. VIERAS NAINEN  Käykö hänen entinen vaimonsa täällä? MARCEL  Ei. Mutta herra de Sade puhuu siitä paljon. Musta tuntuu että se on vähän... tai no, mitä se mulle kuuluu... VIERAS NAINEN  Onneton nainen? Niinpä niin, rakkauden rikokset... Kerrohan, elätteleekö herra de Sade toiveita vapautumisestaan? MARCEL  Ei se mitään muuta teekään! VIERAS NAINEN  Niinkö? MARCEL  Kyllä. Siitä se puhuu ja puhuu ja puhuu, että kun kerran vielä pääsis... VIERAS NAINEN  Pääsisi mitä? MARCEL  La Costeen. VIERAS NAINEN  La Coste? MARCEL  Niin, se on sen linna... La Coste... Siitä se uneksii... ja on se kerran itkenykin siitä puhuessaan... VIERAS NAINEN  No mutta onko hänellä toivoa? MARCEL  Siis mä olen kiikuttanu niitä sen anomuksia ties minne, virastoihin, jopa ittelleen Napoleon Bonapartelle... VIERAS NAINEN  Ja? MARCEL  Ainoo tulos on ollu rakot mun kantapäissä. VIERAS NAINEN  Luuletko että hän osaisi arvostaa apua erittäin korkealta taholta? (Markiisi ilmestyy oviaukkoon ja tulee sisään.) MARKIISI  Marcel... meillä on täällä nainen. Voisitko sinä... (Markiisi viittaa ruuantähteisiin. Marcel alkaa siivota niitä.) MARKIISI  Mitä jää jäljelle loisteliaimmasta, herkullisimmasta ateriasta? Mitä tapahtuu läpikuultavassa, mansikoin koristellussa hyytelössä uinuvalle nuoren tytön rinnalle? Yhdessä yössä se on pelkkää paskaa. Ja tänään se pulppusi ulos niin iloisesti, että tuntui kuin sisukset olisivat tulleet mukana. 20


VIERAS NAINEN  Vatsa kuralla, niinkö? MARKIISI  No... VIERAS NAINEN  Ehkä teidät yritetään myrkyttää? MARKIISI  Saattaa olla. Ehkä jokin vaikutusvaltainen taho on lopullisesti kyllästynyt minuun... Napoleonin kätyrit... MARCEL  Anteeks, mutta... MARKIISI  Ei muuta tällä kertaa, Marcel. MARCEL  Mä meen nyt sitten. (Marcel menee ja vie astiat jne. mukanaan.) MARKIISI  Minun ainoa lohtuni täällä. Minä piehtaroin herkuissa, ryven keittiön antimissa kuin porsas mutalammikossa. Hitaasti minä nielen sisääni tämän loukon, nämä muurit, Pariisin... Yhdessä yössä koko maailma kulkee lävitseni ja lohduttaa minua hetken. VIERAS NAINEN  Pieneksi on maailma kutistunut. MARKIISI  Mistä mitattuna? VIERAS NAINEN  No... MARKIISI  Entä te? Oletteko te löytänyt lääkkeenne tätä kaikkialla rehottavaa kuolemaa, hajoamista ja elävältä mätänemistä vastaan? Te olette nuori vielä.... vai valehtelevatko minun vanhat silmäni? Joko tekin tuon kauniin pintanne alla haudotte happamia, mustuvia nesteitä... VIERAS NAINEN  Kuulkaahan... tiedättekö te kuka minä olen? MARKIISI  Totta kai minä tiedän. VIERAS NAINEN  Teillä ei ole aavistustakaan kuka minä olen. Te olette aivan liian kauan elänyt eristyksissä tietääksenne kuka minä olen, tai mitä maailmassa ylipäänsä tapahtuu. MARKIISI  Tuskin minä mitään olen menettänyt. VIERAS NAINEN  Älkää pettäkö itseänne, parahin markiisi. MARKIISI  Minä olen elänyt eristyksissä juuri niin kauan kuin minun on haluttu elävän! Luuletteko te että siinä on kyselty mitä minä haluan? VIERAS NAINEN  Kertokaa. MARKIISI  Mitä? VIERAS NAINEN  Mitä te haluatte. 21


(Tauko.) MARKIISI  Hetkinen nyt, siis – kuka te oikein olette? VIERAS NAINEN  Minä kysyin teiltä jotain. MARKIISI  Mitäkö minä haluan? VIERAS NAINEN  Niin. MARKIISI  Minä en halua yhtään mitään. VIERAS NAINEN  Tuohon te ette usko itsekään. On jotain mitä te haluatte enemmän kuin mitään koskaan. Te haluatte sitä enemmän kuin yhtäkään naista, yhtäkään hekuman hetkeä. Te haluatte vapaaksi vielä kerran. (Tauko.) MARKIISI  Mikäs helvetin ennustajaeukko tänne onkaan eksynyt? VIERAS NAINEN  Te haluatte sitä enemmän kuin mitään muuta. Te haluatte korvauksen menetetyistä mahdollisuuksista, hyvityksen kärsityistä nöyryytyksistä. Te haluatte vielä kerran antaa tulvan nousta ja padon murtua, koska te tiedätte että teidän aikanne alkaa käydä vähiin. MARKIISI  Nyt tämä riittää. Minä en halua mitään muuta kuin että minut jätetään rauhaan. Ymmärrättekö? Minä en tarvitse teiltä yhtään mitään, kuka te sitten olettekin. Niin että jättäkää minut nyt, minulla on töitä tehtävänä. VIERAS NAINEN  Eristys on siis pusertanut teistä viimeisetkin mehut... MARKIISI  Miten te pääsitte sisään tänne? Minä olen ilmoittanut herra ylilääkärille ja rouva Leclercille että minä en ota vieraita vastaan. VIERAS NAINEN  Minä kirjoitin hänelle. MARKIISI  Rouva Leclercille? VIERAS NAINEN  Herra ylilääkärille. MARKIISI  Te kirjoititte herra ylilääkärille? VIERAS NAINEN  Niin. MARKIISI  Saadaksenne tavata minut? VIERAS NAINEN  Miksi se on teistä noin – MARKIISI  Ei, ei, minä vain – 22


markiisin unet tiimi nollaneljäviisi geneve päätepysäkki meidän poika

Pasi Lampela kuuluu 2000-luvulla esiin nousseen teatterisukupolven keskeisiin nimiin. Tähän antologiaan on koottu kuusi hänen näytelmäänsä. Ne tarjoavat lukijalle mahdollisuuden tutustua tunnustetun dramaatikon monipuoliseen tuotantoon. Teokseen sisältyy teatteritieteen professori Hanna Korsbergin artikkeli Pasi Lampelan näytelmistä.

www.wsoy.fi 83.2 isbn 978-951-0-40345-7 Etukannen kuva Pertti Nisonen

 Päällys Martti Ruokonen

Lampela, Pasi: Markiisin unet ja muita näytelmiä (WSOY)  

Pasi Lampela kuuluu 2000-luvulla esiin nousseen teatterisukupolven keskeisiin nimiin. Tähän antologiaan on koottu kuusi hänen näytelmäänsä:...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you