Rotkirch, Anna: Yhdessä (WSOY)

jännyt paremmin, mutta voimme arvata, että se koskee ravinnon, hoivan ja sosiaalisen tuen saamista.

Tutkijat kokosivat eri lähteistä tietoa eri sukulaisten vaikutuksesta lasten eloonjäämiseen. Seurattu ajanjakso vaihteli muutamasta vuodesta aina 15 ikävuoteen asti. Katsaus osoitti selkeästi, että eri sukulaisilla on yhteys lapsen eloonjäämisen todennäköisyyteen. Yleensä yhteys on myönteinen – yhteisöllinen kasvatus siis toimii. Kaikissa yhteisöissä äidin olemassaolo edisti lapsen selviämistä, ja hänen lisäkseen ainakin yhden sukulaisen vaikutus oli samanlainen.

Searin ja Macen katsauksesta ilmeni, että isän merkitystä oli tutkittu 22 tutkimuksessa. Seitsemässä niistä isän läsnäololla oli myönteinen vaikutus lapsen eloonjäämiseen. Yhdessä vaikutus oli kielteinen, ja 15:ssä ei löydetty yhteyttä isän läsnäolon ja lapsen selviämisen välillä. Isovanhempien, erityisesti isoäitien, läsnäolo vaikutti pääsääntöisesti myönteisesti lapsen elossa säilymiseen, vaikka kielteisiäkin vaikutuksia oli. Vanhemman sisaruksen vaikutusta oli tutkittu vain kuudessa tutkimuksessa. Viidessä niistä löytyi myönteinen yhteys nuorempien sisarusten selviämiseen. Kielteistä vaikutusta ei löydetty yhtään, mutta yhdessä ei ollut vaikutusta suuntaan tai toiseen.

On mielenkiintoista, miten eri sukulaisten vaikutus vaihtelee yhteisöstä toiseen. Yhteisöllisyys voi merkitä avunantoa, mutta myös voimavarojen siirtämistä muualle. Esimerkiksi isänisän läsnäolon vaikutusta lapsen hengissä selviämiseen oli mitattu 12 tutkimuksessa. Kuudessa tutkimuksessa isänisällä ei näyttänyt olevan vaikutusta, ja silloin kun vaikutusta oli, se oli yhtä usein myönteinen kuin kielteinen.

Sukulaisten vaihtelevasta merkityksestä oli yksi selkeä poikkeus: äidillä on aina selvä vaikutus lapsen eloonjäämiseen, ja tämä vaikutus on aina myönteinen. Kaikissa 28 tutkimuksessa äidin olemassaolo edisti lasten selviämistä.

21