Pystynen, Tiina: Jos ei lintu laula sinulle, laula sinä linnulle (WSOY)

Tiina Pystynen

Wsoy

Tiina Pystynen

Werner S รถderstrรถm Osakeyhtiรถ

Työtäni ovat tukeneet: Alfred Kordelinin säätiö, Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta, Kirjastoapurahalautakunta, Kuvittajat ry, Suomen Kulttuurirahasto WSOY:n kirjallisuussäätiö Graafinen suunnittelu: Tiina Pystynen ja Olavi Hankimo Kustannustoimittaja: Silja Koivisto Kirjasin: Pikkutintti Bold (Tiina Pystynen) © Tiina Pystynen 2013 ISBN 978-951-0-39942-2 Painettu EU:ssa

»Morituri te salutant.»

Kuolemaan menevät tervehtivät sinua.

DĂśdens tyrannij.

I dag mig, I mĂĽrgon dig.

Homo memento mori.

Tämä

Mikäs kiire sinulla on? Kun katsoo elämää taaksepäin, päivät sen kun lisääntyvät!

Se oli sellainen nuori nainen.

Meidän k i äinen.

on sitten

loppuelämäni ensimmäinen päivä.

A i nuori?

Nyttuli

Hih hih

kiire.

Ai niin mehän ollaan jo vanhoja.

Pitää ryhtyä antamaan dementiapisteitä.

7

En ylety enää solmimaan kengännauhoja.

Vatsa

on tiellä.

Onkohan S

e

vakavaa?

Pitäiskötilata aika lääkärille?

Olen vähän katsellut ympärilleni.

Kaikilla meidän ikäisillä naisilla näyttää olevan huomattava vatsa, silloinkin kun ne muuten näyttää solakoilta.

Kauheaa, se ei sitten olekaan sairautta!

Mä taidan alkaa sopivasti lihavaksi.

Ikääntymisen ensimmäinen taistelu käydään vaa ´an kanssa.

8

Mustatuntuu, kuolemaonminulla alkanutjaloista.

Mitäs minä olinkaan tekemässä?

Konjakki kuulemmapitää aivosolutnotkeina.

Siitäon tutkittuatietoa.

Minäkin olen valmis eläkkeelle.

Toisilla kuolema alkaa päästä.

9

Missäs se lippu nyt onkaan?

Eihän tässä edesnäe mitään.

No löytyihän se lippu sieltä.

Ne Älä välitä. kohtelee E i m inuakaan enää kuin lasta! kukaan ota todesta.

Minulle aina sanotaan, että se on sitä mummutautia.

Ja missäs silmälasit ovat?

10

Kun keskiikäinen mies kohentaa ulkomuotoaan, se hankkii hilseshampoon ja uudet hampaat.

Karmean kliseinenkäsitys miehistä!

Karmeinta siinä on se, että se on totta.

11

Elän ssimalla. a n t

Uskalsin viimein tulla ulos kaapista.

Huomasin, että mulla on tanssijan sielu.

Jalkaterä leviää kavioksi. Periaatteessa se on kaunis jalka.

Luonnontilassa.

Korkokenkä korostaa jalan kauneutta.

12

Naapurin rouva paheksui, että vanhat naiset esiintyy.

Katsoisivat peiliin, se ilkkui – kateellinen.

He elävät Kauhea melske kun sä nukut.

Mitä kaikkea sä unissas puuhailet?

öisin!

S en jälkeen kun jätin alkoholin, l o en alkanut kännätä unissani.

Tulee halvaksi eikä aamulla ole krapulaa.

Miksei voisi samalla sekoilla oikein kunnolla!

13

Kaikki digitalisoidaan, julkaiseminen tapahtuu sähköisesti,mutta sano mun sanoneeni, yksi PAMAUS RIITTÄÄ –ja koko kulttuuriperintö katoaa bittiavaruuteen.

S ehän on hyvä!

S en jälkeen kirjailijat voivat aloittaa puhtaalta pöydältä.

14

Oli kuitenkin mukava elää juuri h tä än aikaan ja saada vielä kokea sekin ihanuus, kun kirjat olivat kirjoja.

Täällä ne on taas ne kaksi kummitusta, yövalvojaa valmiina pauhaamaan kommenttejaan päivän uutisiin.

Aamuyönkukkujille pitäisi järjestää omia kerhoja.

–Auringonnousu ranskantunnilla?

Kellohan on jo neljä.

Mites lehti näin y m öhään tulee?

Muru, laitetaas aamukahvi tulemaan!

Ottakaa lääkkeenne, peskää hampaanne ja lähtekää lenkille, unohtuu ne ajat. kulta-

15

Ryhdyin skarppaamaan.

Ajattelin, että voisin mättää karkkia suklaan sijasta.

Karkki ei lihota niin paljon kuin suklaa.

Ensin se

ei tuntunut missään.

Yhtäkkiä se jysähti vyötärölle.

16

Ootsä

raskaana?

Kiitos.

Tässä iässä tuon voi jo ottaa kohteliaisuutena.

Kirjan kanssa valvotuistaöistäkin nauttii.

TURHIA HENE, KUIN TURHAAN IMALLA. Ä V STA A AILM MUREHT EI ILO MA ETUKÄTEENSILLÄ ON n ASIOISTA A , J SURRA . Olli Jalone SUREMALLA OSEN V A A ÄÄ ANT HE ISOMPI P

Mutta kun tytär n p y o ryharakka ja pojan kännykän akku on aina tyhjä kun äiti soittaa.

UU, VETTAN N KUI .

PSY OSI EE, KOSKA KY ÄN EI MÄT N OSIe de onvoir Simeau B

17

Ukkonen kolisteli järven takana ja kasteli helteessä nääntyvän puutarhan.

Tätä on mummius ja ukkius: verkkainen aamu kukkamaalla.

Ukki sitoo pioneita ja mummi kitkee.

Lapsenlapset, marjaretket, saunaillat.

Mahdollisuus toveruuteen, yhteisiin kokemuksiin.

18

Kauhean jännää kun ei koskaan tiedä mitä Kuka kuritta kasvaa, se niitylle ilmestyy. kunniatta kuolee. Äitimuorikin sanoo, että kuritetaan vähän Varo omenapuita niin ne kasvaa isoja omenoita. vähän!

Pitäis tutkia alan kirjallisuudesta mikä sopii minnekin.

Seon

UKKI!

Miten kummallinen pieni kukka.

luhtalitukka.

Höpö, höpö.

Mä haluun oppia oman kokemuksen kautta.

Nupista kiinni ja kiskaistaan, kyllä se siitä lähtee.

Et hyväksy mitään mitä mä puutarhaan teen.

Olethan sä saanut määrätä pionienkin paikan.

Niin kun sä ilmoitit ensin missä niiden paikka on.

Mitä sä sitten haluaisit muuttaa?

En mitään.Kaikki on hienosti.

Kaikesta näkee, että olet tehnyt

perusteellisen suunnittelutyön.

Sitä paitsi minähän teen tätä kaikkea sinulle! Haluan, että viihdyt.

Viihtyisin vieläkin paremmin, s jo saisin itsekin suunnitella jotain.

Tiätsä, haluaisin kokeilla tänä vuonna kaislikkoperunoita.

20

Iltalääkkeet.

Orjuutta!

Joku on sentään minustakin kiinnostunut!

Mielenkiintoista!

Taitava mummi!

Miksei mulla ole tälläsiä?

21

Veli soittaa KES KEN TV-ILLAN VIIHDEPUTKEN. »Siellä jossain taitaa sittenkin olla älyllistä elämää», toteaa nainen ja laahustaa puhelimeen.

Hetken kestää elämä

Mites menee?

ja sekin synkkää ja ikävää.

Ihanaa kuulla ihmisääntä.

Tavanomaisesti.

Tapellaan ja

murjotetaan. No niin

mekin.

Täälläkin

on kovasti hiljaista.

Rauhallinen kotiilta.

Mikäs sen mukavampaa!

Koskettavia ja riemastuttavia kuvapakinoita vanhenemisesta ja vanhasta parisuhteesta Vanhenemisen vääjäämättömyys paljastuu lastenlasten suusta tai kumppanin kanssa sänkykamarissa. Kun ikää karttuu, keräilyharrastuksesta saattaa tulla intohimo ja entisen rakkaan tapaa varmimmin terveyskeskuksessa. Kuolemaa alkaa odottaa – samalla tavalla kuin nuorena rakkautta.

Tiina Pystysen kuvat ja tekstit antavat lukijalleen luvan olla sellainen kuin on, rempallaan ja vajavaisenakin rakastettava.

85.32 Päällys Tiina Pystynen ISBN 978-951-0-39942-2