I K unin g as M ausoloks e n t e m p p e li , Ensimm ä in e n mausol e umi
Valkoinen talo on vain muutaman korttelin päässä. Jättiläismäinen rakennus, joka sijaitsi Washington D.C:ssä osoitteessa 1733 Sixteenth Street NW, oli kopio esikristillisestä temppelistä – kuningas Mausoloksen temppelistä, ihka ensimmäisestä mausoleumista… kuninkaan viimeisestä leposijasta. Pääsisäänkäynnin edustalla oli kaksi seitsemäntoista tonnin painoista sfinksiä, jotka vartioivat rakennuksen pronssisia ovia. Sisäpuoli oli taas kuin koukeroinen labyrintti, joka koostui rituaalisista kammioista, saleista, suljetuista holveista, kirjastoista ja jopa ontosta seinästä, johon oli kätketty kahden ihmisen maalliset jäännökset. Rakennuksen jokaisella huoneella oli kuulemma omat salaisuutensa, mutta kokelas tiesi, että kaikkein suurimmat salaisuudet piilivät siinä suunnattomassa salissa, jossa hän oli nyt polvillaan ja piti pääkalloa käsissään. Temppelihuone. Huone oli täydellinen nelikulmio. Ja tavattoman suuri. Vihreästä graniitista veistettyjen massiivisten pilarien tukema katto kohosi yli 30 metrin korkeuteen. Huoneen laidoilla oli kahdessa rivissä venäläisestä saksanpähkinäpuusta tehtyjä istuimia, joiden päälliset olivat käsinkoristeltua siannahkaa. Länsiseinää hallitsi kymmenmetrinen eli tasan 33 jalan korkuinen suurmestarin istuin, kun taas vastapäisellä seinällä oli näkymättömiin kätketyt urut. Seinät olivat kirjavanaan ikivanhoja symboleita – egyptiläisiä, heprealaisia, astronomisia, alkemistisia ja monia muita vielä tuntemattomia. Tänä iltana temppelihuonetta valaisi joukko tarkoin sijoitettuja kynttilöitä. Niiden himmeän hehkun tukena oli vain kuun heittämä kelmeä juova, joka siivilöityi katon suuren oculuksen lävitse ja valaisi huoneen hämmästyttävimmän yksityisDAN BROWN 4