Page 1

l a  –  Me r v i L i ndma n Te i j a Re k o

ja ruma Rusina

wsoy


ja

ruma Rusina Teija Rekola  Mervi Lindman

Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki


4


Tunkeilija   hypnotisoi   äidin ja  isän Eräänä päivänä Eetu sai varjon. Tai ei se ollut eräs päivä, vaan päivä, jolloin vauva tuotiin kotiin. Siitä se alkoi.

Isä ja äiti hössöttivät.

– Tui, tui, tui, isä jokelteli.

– Pieni nöpönenä, söpönöpö, äiti lirkutti.

– Isän pieni kulta!

– Pikkuruinen sokerimuru! Eetu tuijotti vanhempiaan kauhuissaan. Vauva oli

hypnotisoinut heidät. Ja isä oli sentään insinööri.

5


Sitten Eetu tunsi tönäisyn selässään.

– Katso nyt, miten suloinen sisko sinulla on, isä sanoi onnesta

velttona ja työnsi Eetun vauvan sängyn viereen.

6


Siellä se makasi.

Punainen nyytti.

– Eikö ole ihana? äiti kujersi ja Eetu arvasi heti, mitä hänen pitäisi vastata.

– Joo, ihan ihana, hän sanoi maireasti, mutta hänen

selkänsä taakse ilmestynyt varjo näytti oksentavan.

– Sehän on kaamea, tosi kaamea, varjo kuiskasi. – Ihan kalju ja kurttuinen!

– Eikö ole kiva saada pikkusisko? isä kysyi ja Eetu tiesi taas, että

kysymykseen oli vain yksi oikea vastaus. – Joo, ihan kiva.

Seinällä suureneva varjo oli

aivan toista mieltä.

7


Mitä kivaa tuollaisessa tunkeilijassa on? Mokoma ruma rusina on vain häiriöksi.

– Voit ottaa vauvan syliin, jos haluat, äiti sanoi. Mutta ennen kuin Eetu ehti avata suutaan, varjo huusi:

Eetu epäröikin hetken. – En minä nyt oikein…

Mutta samassa äiti iski nyytin Eetun syliin. 8


– Ja nyt otetaan kuva, isä intoili ja juoksi hakemaan kameran.

– Hymyä, Eetu! Sinä olet isoveli, äiti sanoi.

– Niin, sinun täytyy olla kiltti pikku-Miisalle, isä säesti laukaistessaan kameran.

9


Kun salamavalo välähti, Eetu hymyili enkelimäisesti ja

näytti ihanteelliselta isoltaveljeltä. Samaan aikaan varjo

kuitenkin seisoi hänen takanaan isona ja mustana ja huusi:

10


11


Kurttunaama valtaa talon Kaksi viikkoa Eetu jaksoi kuunnella huutoa. Rusina ulvoi

päivin ja öin. Miten sellaisesta kääpiöstä saattoikin lähteä niin paljon ääntä?

– Miksei ne pane sille tuttia suuhun? varjo kysyi korviaan pidellen.

– En minä tiedä, Eetu sanoi. – Mutta kohta me olemme

kaikki niin väsyneitä, että nukahdamme seisaalleemme. 12


Ei ihme, että isä on ruvennut tekemään ylitöitä.

– Kyllä minäkin olisin mieluummin missä tahansa muualla kuin täällä, varjo tuhahti ja heristi

nyrkkiään yläkerran suuntaan, jossa Rusina itki loppumatonta itkuaan. – Tälle on tehtävä jotain! – Totta! Tässä metelissä tulee sekopäiseksi. 13


– Mitä jos sen veisi talvisäilöön, varjo ehdotti. – Tai lähettäisi lentokoneella autiolle saarelle.

– Loistoidea, Eetu innostui, mutta tajusi heti, etteivät äiti ja isä suostuisi siihen. – Ei taida onnistua, hän huokaisi lannistuneena.

– Voisiko sille panna suuhun äänenvaimentimen, jossa on volyyminappula, varjo sanoi, mutta Eetu puisti päätään. Ei kun ei.

– No jos sen sietämättömän ipanan veisi ulos talosta, varjo keksi. – Ai kokonaanko? Eetu kysyi.

14


15


– Niin. Kaikilla olisi rauhallisempaa.

– Voisihan sitä kokeilla… Tai ei, ei sekään onnistu.

Samassa Rusina ulvaisi oikein kovaa, ja varjo pomppasi

säikähdyksestä kattoon.

– Tämä on hirveää piinaa! Hankitaan heti kuulosuojaimet tai pannaan edes pumpulia korviin! se mylväisi.

– Ei meillä ole kuulosuojaimia eikä kai pumpuliakaan.

– No jotain muuta sitten, varjo kiljui ja juoksi ikkunalaudan luo. Ennen kuin Eetu tajusikaan, varjo oli repinyt äidin

ruukkukukasta kasan lehtiä ja tunkenut ne korviinsa.

– Helpottiko? Eetu kysyi ja katseli, miten multaa varisi varjon rintakehää pitkin lattialle.

– EI! varjo karjaisi muuttuen raivosta punaiseksi.

Eetua alkoi naurattaa. Varjo näytti hupaisalta lehtien tursutessa korvista.

Ja Rusina jatkoi itkuaan.

– Siis jos sitä ulvovaa epeliä ei saada ulos…, varjo jupisi itsekseen. – Sitten on vain yksi vaihtoehto. Tule!

Varjo tarttui Eetua kädestä, veti hänet vauhdilla portaita pitkin yläkertaan, sieppasi Eetun sängystä vuodevaatteet, kiskoi 16


Eetun takaisin portaita alas, avasi pihalle vievän takaoven, heitti peiton ja tyynyn puutarhakeinun päälle ja huudahti: – Tässä on meidän uusi sänkymme. Loistavaa, vai mitä?

Ja totta. Pihalle Rusinan huuto ei kuulunut, ei ainakaan niin kovaa, ettei siellä saisi nukutuksi.

Kun isä tuli illalla kotiin, Eetu esitteli hänelle uuden keinuvuoteensa.

– Tuota, onhan tämä nyt hieman…, isä empi. – Etkö sinä todellakaan saa nukutuksi sisällä?

– EN!!! varjo karjui Eetun puolesta, mutta isä ei kuullut, joten Eetun oli puhuttava itse.

Tai ei tarvinnut, koska isä jatkoi:

– Niin, eihän siellä kukaan saa nukutuksi. Minäkin torkun töissä…

– Huijari! varjo kiljaisi väliin. – …mutta älä kerro äidille.

– No en, Eetu lupasi. – Saanko minä siis nukkua keinussa? – Ainakin yhden yön, isä myöntyi. 17


– Yhden yön, varjo

huudahti. – Mitä se

auttaa, kun kurttunaama mylvii

senkin jälkeen?

Ja ihan kuin isä olisi kuullut varjon sanat

hän sanoi:

– Etsitään huomenna kellarista minun vanha

telttani ja tehdään sinulle peti sinne.

– Jipii! varjo hihkaisi yhtä aikaa Eetun

kanssa.

Ja niin Eetu nukkui sen kesän teltassa. Koulun alkaessa hän muutti takaisin

huoneeseensa, mutta siinä vaiheessa Rusina oli jo rauhoittunut eikä itkenyt enää taukoamatta.

18


19


Hajupommista on päästävä eroon Lokakuussa äiti keksi, että Eetun pitää opetella vaihtamaan Rusinalle vaipat.

– Tulepa tänne niin harjoitellaan, äiti käski.

Eetu käveli jalkoja laahaten hoitopöydän ääreen, vaikka varjo huusi:

– Seis! Stop! Älä ryhdy tuohon ollenkaan! Kohta joudut hoitamaan sitä koko ajan.

– No niin, otetaan ensin tähän viereen puhdas vaippa ja sitten riisutaan Miisalta pöksyt pois, äiti sanoi. Eetu puolestaan ei sanonut mitään, mutta varjon kurkusta kuului hermostunutta korinaa.

20


21


– Riisu Miisa, äiti kehotti.

– Mitä? Minäkö? Eetu parkaisi.

– Sinä, sinä! Sinähän tässä olet opettelemassa. – Niin mutta onko se pakko riisua?

– Tietysti. Älä nyt höpsi. Olethan sinä nähnyt, miten isä ja minä vaihdamme Miisalle vaippoja.

Eetu nyökytti epävarmasti päätään. Itse asiassa hän ei ollut nähnyt, miten vaippoja vaihdetaan. Varjokin tiesi sen:

– Eihän kukaan halua olla paikalla, kun tuollaista haisevaa yllätyspakettia avataan. Koko aika tässä on yritetty

olla mahdollisimman kaukana ja nimenomaan löyhkän ulottumattomissa.

– Ja onnistuttukin, Eetu mutisi. – Mitä sinä sanoit, äiti kysyi. – E…en mitään.

– Selvä. Hommiin sitten vain!

Eetu tarttui Rusinaa jaloista ja tunsi heti lievän haiskahduksen.

– Se lemuaa, varjo kuiskasi.

22


Eetun perheeseen on saapunut uusi vauva. Isä ja äiti ovat onnesta soikeina, mutta Eetu on toista mieltä. Tulokas itkee koko ajan ja vie vanhempien kaiken huomion. Torjuntakannalla on myös Eetun taakse ilmestynyt varjo, joka kasvaa päivä päivältä isommaksi. Vaan mikä eteen, kun synnytyssairaala ei ota vauvoja takaisin eikä naapurikaan huoli yllättävää joululahjaa? Nyt on kiire ennen kuin pikkusisko hurmaa veljensäkin!

rekola  – lindman

Eetu ja ruma Rusina käsittelee railakkaasti lapsiperheille tuttua aihetta, sisarkateutta. Hilpeä teksti ja vauhdikkaat kuvat pursuavat huumoria ja hykerryttävät niin isoja kuin pieniä lukijoita.

ja ruma Rusina

ISBN 978-951-0-39558-5

wsoy

L85.2

www.wsoy.fi

l a  –  Me r v i L i ndma n Te i j a Re k o

ja ruma Rusina

wsoy

Rekola, Teija: Eetu ja ruma Rusina (WSOY)  

Pikkusisko käy Eetun hermoille. Minne sen voi palauttaa?

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you