Smith, Noble: Konnun kootut viisaudet (WSOY)

Konnun kootu t v iisaude t Ly h y t o pa s p i t k ä ä n j a o n n e ll i s e e n e l ä m ä ä n

N o b l e S m i t h S u o m e n ta n u t T e r o Va l k o n e n

W ERNER S Ö D ERSTR Ö M OY HE L SINKI

Englanninkielinen alkuteos The Wisdom of the Shire: A Short Guide to a Long and Happy Life the wisdom of the shire. Copyright © 2012 by Noble Smith. Foreword copyright © 2012 by Peter S. Bea­gle. All rights reserved.

Taru Sormusten herrasta -sitaatit suomentanut Kersti Juva Suomenkielinen laitos © Tero Valkonen ja WSOY 2012 ISBN: 978-951-0-39472-4 Painettu EU:ssa

Is채lleni, joka ei ymm채rt채nyt hobitteja ja sittemmin, kumma kyll채, muuttui hobitiksi.

Q

S i s ä lly s

Suomalaisille lukijoille

11

Esittely

13

Missä Kontu on?

15

1. luku

Miten viihtyisä hobitinkolosi on?

19

2. luku

Syö kuin Rankkibuk, juo kuin Tuk

27

3. luku

Oma Klonkkusi

38

4. luku

Nuku kuin hobitti

47

5. luku

“Ison väen” kanssa toimeen tuleminen

57

6. luku

Sarkun sääntöjen repiminen

69

7. luku

Kääpiöt, lohikäärmeet ja Säkinheimo-Reppulit

80

8. luku

Enttien viisaus

93

9. luku

Puolituisen urheus

102

10. luku

Ukon puutarha

112

11. luku

Kävele kuin hobitti

121

12. luku

Haltioiden kauneus

129

13. luku

Rakkaus kolmannella ajalla

139

14. luku

Konnun ritarit

148

15. luku

Juhlapuu

157

16. luku

Laula kuin hobitti

164

17. luku

Istarin tavat

173

18. luku

Sormuksen taakan kantaminen

184

19. luku

E채rendilin valo

193

20. luku

Nelj채s aika

203

Hobittikoe

208

Ohjeet pienen hobittipuutarhan luomiseen

211

Minä olen itse asiassa hobitti (paitsi koon puolesta).

Minä pidän puutarhoista, puista ja luonnosta ilman koneita, minä poltan piippua ja pidän hyvästä yksinkertaisesta ruoasta... Minä menen nukkumaan myöhään ja nousen myöhään (jos mahdollista).

– J. R. R. Tolkien (teoksesta Kirjeet, #213)

Takka on oikein kodikas, ruoka on erinomaista. Mitä sitä muuta voisi toivoa?

– Bilbo puhuu Rivendellistä Kuninkaan paluussa

Kon n u n ko o t u t v i i s au de t

11

Q S u o m a l a i s i ll e l u k i j o i ll e

Tapasin elämäni ensimmäisen suomalaisen ollessani 17-vuotias. Hänen nimensä oli Minna, ja hän oli vaihtooppilas, joka oli tullut melkein 8 000 kilometrin päästä opiskelemaan vuoden verran yläasteella kotikaupungissani Yakimassa, Washingtonin osavaltiossa. Hän toi vahvasti mieleeni hobitin, sillä hän oli ystävällisin ja iloisin koskaan tapaamani ihminen. Lisäksi hän oli ensimmäinen tapaamani tyttö, joka osasi kutoa (hän oli myös todella taitava siinä). Hän ei koskaan puhunut epäkohteliaasti, enkä pannut pahakseni edes sitä, kun hän huomautti minulle tekemistäni englannin kielioppivirheistä! Pyysin usein häntä puhumaan suomea, koska hän kuulosti minusta silloin haltiamaiselta.

Kun J. R. R. Tolkien löysi nuorena miehenä suomen kielen, hän vertasi sanojen kauneutta siihen, että olisi löytä-

12 Nob l e Sm i t h

nyt kellarillisen huikeaa viiniä. Hän juopui myös Kalevalasta, ja kuten useimmat suomalaiset varmasti tietävät, teidän kansallisrunonne vaikutti suuresti hänen mytologiaansa. Luin Kalevalan yliopistossa ja hämmästyin, miten paljon se muistutti Silmarillionia ja Tolkienin haltiarunoutta.

Aina kun tapaan matkoillani suomalaisen, kysyn häneltä, pitääkö hän Sormusten herrasta. Melkein jokainen on vastannut saman tien: “Totta kai!” aivan kuin olisin esittänyt järjettömän kysymyksen jostain elämän perusasiasta, kuten vaikkapa siitä, pitävätkö he auringonvalosta tai ruoasta. On siis suuri kunnia, että kirjani Tolkienille niin rakkaista hobiteista käännetään suomeksi, kokonaiselle Keski-Maa-intoilijoiden kansakunnalle.

– Noble Smith

Kon n u n ko o t u t v i i s au de t

13

Q E s i t t e ly

Löysin J. R. R. Tolkienin ollessani hobitti. Tosiasiassa olin 12-vuotias poika, ikäisekseni todella lyhyt ja kaipasin seikkailua. Voisi sanoa että olin hobittimainen. Astuin miljoonien muiden lukijoiden lailla Keski-Maahan aivan kuin olisin mennyt portista vaihtoehtoiseen todellisuuteen, josta en halunnut poistua.

Kävin koko Tolkienin tuotannon läpi Gandalfin Hallavaharja-hevosen vauhdilla; jännitin Hobittia, ahmin Tarun Sormusten herrasta ja uppouduin Silmarillionin jokaiseen yksityiskohtaan. Kun Peter Jacksonin elokuvat vuosikymmeniä myöhemmin ilmestyivät, olin riemuissani intohimosta, jota ne huokuivat. Elokuvantekijät arvostivat kirjoja aivan yhtä paljon kuin me muut.

En ole missään vaiheessa lakannut ilahtumasta, kun löydän jonkun toisen joka rakastaa Tolkienia. Olen nähnyt hänen teoksiaan kuuluisien näytelmäkirjailijoiden,

14 Nob l e Sm i t h

uutterien maanviljelijöiden, menestyksekkäiden liikemiesten ja huippupätevien tietokoneasiantuntijoiden hyllyillä.

Kaikilla noilla miehillä ja naisilla on ollut jotain yhteistä: he rakastavat hobitteja enemmän kuin mitään muuta Tolkienin tarinoissa.

Syynä on se, että hobittien hahmossa (eikä siis hobiteiksi kutsutuissa hahmoissa) on jotain, joka saa heidät elämään sisällämme syvästi ja pitkään. Tolkien hahmotteli Keski-Maan mielessään, mutta hobitit syntyivät hänen sydämestään. Oma elämämme voisi olla parempaa, jos jotkin näiden iloisten, rehellisten, sitkeiden ja uutterien veikkojen piirteistä olisivat myös meidän piirteitämme.

Ja juuri siihen pyrin tässä kirjassa. Haluan näyttää, kuinka hobittien tavat ja Konnun viisaus voivat puhutella myös meitä, jotka asumme Keski-Maan ulkopuolella. Tolkienin sankarit saattavat olla kuvitelmaa, mutta heidän seikkailujensa opetukset ovat ihastuttavan tosia ja merkityksellisiä myös meidän elämämme kannalta.

Kon n u n ko o t u t v i i s au de t

15

Q M i s s ä K o n t u o n ?

Ajattelen mielelläni, että Tolkien oli ensimmäinen vaihtoehtotodellisuuksien historioitsija. Keski-Maa oli professori Tolkienille aivan yhtä tosi kuin maa jossa hän asui. Hän oli kävellyt mielikuvituksessaan halki Konnun kukkuloiden ja metsämaiden, hän oli istunut Rivendellin valkean edessä ja jopa kavunnut Cirith Ungolin pyörryttävät portaat. Hän oli käynyt mielikuvituksessaan kaikissa näissä paikoissa ja kirjoitti niistä sitten kirkkaudella, johon harva kirjailija on yltänyt. * Keski-Maa oli hänen mielessään. Mutta onneksemme se on nyt myös meidän mielessämme.

Konnun taustana ei ole varhaiskeskiajan Englanti, mutta monet sen nimistä tulevat kyllä anglosaksiselta ai* J. R. R. Tolkien perheineen asui vuosina 1930–1947 Oxfordissa, osoitteessa 20 Northmood Road. Tolkien kirjoitti juuri tämän talon työhuoneessa Hobitin ja melkein koko Tarun Sormusten herrasta.

16 Nob l e Sm i t h

kakaudelta. Esimerkiksi Konnun alkuperäisnimi “Shire” tarkoittaa muinaisenglannissa “kreivikuntaa”. * Konnun pinta-ala on hieman yli 45 000 neliökilometriä. Englanti on noin viisi kertaa Konnun kokoinen. Hobittila, jossa Repunpää sijaitsee, on lähes tarkalleen Konnun keskipisteessä. † Kun hobitit asettuivat pienelle maa-alueelleen noin 1 300 vuotta ennen Bilbo Reppulin syntymää, he kiintyivät siihen heti ja solmivat Tolkienin sanoin “läheisen suhteen maahan”. Se on kaunis tapa ilmaista, että he ovat osa Kontua siinä missä maaperä, kivet, joet ja puutkin.

* Kontu jakautuu neljään osaan, joita kutsutaan neljännyksiksi (alkuperäisteoksen käsite “farthing” on niin ikään muinaisenglantilainen sana): Itä-, Länsi-, Pohjois- ja Eteläneljännys. Hobittila sijaitsee Länsineljännyksessä.

† Bukinmaa, josta Rankkibukien kuuluisa suku on kotoisin, on kuin oma pikkuruinen valtionsa, eikä se ole “virallisesti” osa Kontua. Se sijaitsee Konnun itälaidalla ja rajoittuu toisella puolella Rankkivuohon, toisella Vanhaan metsään.

Kon n u n ko ot u t v i is au de t

Kon n u n ko o t u t v i i s au de t

19

1. luku: ‘‘‘‘‘‘ M i t e n v i i h t y i s ä h o b i t i n k o l o s i on?

Olen usein kuullut ihmisten luonnehtivan viihtyisää kotia tai poikkeuksellisen mukavaa huonetta “kuin hobitinkoloksi”. Paljon sen suurempaa kohteliaisuutta ei Tolkienfani voi lausua, sillä juuri sellaisessa paikassa he haluaisivat vapaa-aikaansa viettää – lukea kirjaa, keskustella, syödä herkullisen aterian tai vain istuskella ja miettiä maailman menoa.

Tolkien esitteli heti Hobitin ensimmäisellä sivulla maailmalle Bilbo Reppulin (ja Keski-Maan) kuvailemalla hobitin­koloa pitkällisesti ja rakastavasti. Hänen hobittinsa ovat ilmiselvästi mukavuudenhaluisia olentoja. Mutta he eivät elä pröystäilevissä kartanoissa tai kivilinnoissa. Heidän viihtyisät kotinsa, jotka on parhaan eristyksen takaamiseksi rakennettu kukkuloiden rinteisiin, ovat tun­­nelmallisia puupaneloituja turvapaikkoja, joissa on takka, hyvin varustetut ruokakomerot,

20 Nob l e Sm i t h

höyhenpehmusteiset sängyt ja kauniit puutarhat heti syvien ikkunoiden takana. * Peter Jacksonin elokuvasovituksessa Repunpää hohtaa koko tammipaneeli- ja takkatuliloistossaan. Kukapa ei haluaisi asua kutsuvassa kolossa, jossa on itse kaadettua puuta, suuri pyöreä ovi ja mukava auringon täplittämä keittiö? Se, että luet tätä kirjaa, tarkoittaa että hymyilet luultavimmin juuri nyt kaihoisasti ja ajattelet: Muuttaisin sinne nopeammin kuin ehdit sanoa “Drogo Reppulin vene!” † Kun Bilbo jää Hobitissa vangiksi haltiakuninkaan palatsiin – jossa hän elää näkymättömänä ja yksinäisenä vorona vailla vuodetta jota voisi omakseen kutsua – hän kaipaa takaisin rakkaaseen kotiinsa, takan ääreen lampun viereen. Juuri se edustaa hänelle kaikkein suurinta mukavuutta. Lämpö. Valo. Mielenrauha. Meidän täytyy muistaa, että Bilbo ryntäsi kotoaan Thorin Tammikilven ja muun kääpiöjoukon mukaan niin kiireellä että unohti nenäliinansa!

Yritin poikavuosinani muuttaa ankean esikaupunkilaishuoneeni omaksi yksityiseksi hobitinkolokseni. Löysin paikalliselta kirpputorilta vanhan nojatuolin – siinä sopi lukea Tarua Sormusten herrasta vaikka kuinka pitkään.

Täytin hyllyni antikvariaateista ostamillani Tolkien-kir* Neoliittisen ajan ihmiset eri puolilla muinaista Britanniaa asuivat karkeissa maakuoppa-asumuksissa, jotka oli kaivettu kukkuloiden kylkeen. Ne saattoivat innoittaa Tolkienin hobitinkoloja.

† Drogo Reppuli oli Frodon isä. Hän ja Frodon äiti Primula kuolivat veneonnettomuudessa.

Kon n u n ko o t u t v i i s au de t

21

joilla. Aloin kerätä käytettyjä piippuja (vakuutellen äidille että ne olivat “Vain katselua varten!”), ostin halpaa piipputupakkaa nimeltä Borkum Riff ja panin sitä suureen lasiastiaan, jonka kylkeen liimaamassani etiketissä luki Pitkänpohjan pehkua. Aina kun avasin kannen, se täytti huoneeni tuoksulla, josta tuli mieleen (ainakin minun mieleeni) Repunpää. Huone oli turvapaikkani, vaikka se luultavimmin löyhkäsi työläisyhdistyksen salin perältä.

Olen vuosien mittaan huomannut, etten ollut ainoa joka kaipasi omaa hobitinkoloa. Ajatus voi olla älytön, mutta se vetoaa moneen Kontu-intoilijaan. Jotkut ovat todella kyenneet luomaan oman Repunpäänsä; esimerkiksi englantilainen Simon Dale on rakentanut perin hobittilamaisen asuinpaikan. Puoliksi walesilaiseen maalaismaisemaan upotettu talo tehtiin täysin käsityönä paikallisista aineksista, kuten läheisten metsien kivistä ja puista. Siinä on puutarhaan vettä keräävä katto ja ilmalla jäähdytettävä jääkaappi. * Puolituisten seikkailujen kuluessa nähdään vain harvoja paikkoja, joissa on yhtä äärimmäisen mukavaa kuin Konnun kodissa: näitä ovat lumottu Rivendell jossa on kahisevia puita, pehmeät vuoteet, kaihoisia haltioita ja * Simon Dale rakentaa uutta taloa osana Lammas-projektia, joka on luontoa rasittamaton ekologinen kylä Walesin Pembrokeshiressä.

Kyseessä on kestävä yhteisö, jonka asukkaat kasvattavat oman ruokansa, yhdistävät resurssejaan ja rakentavat kotinsa paikallisista aineksista suurelti Keski-Maan Konnun tapaan. Siihen voi tutustua osoitteessa lammas.org.uk.

22 Nob l e Sm i t h

menneet ajat mieleen tuovia runoiltoja; Tom Bombadilin mökki metsässä lähellä kuiskivaa Halavaista, ja mökissä vieläpä kokkina Kultamarja, Joen tytär; ja Beornin sali, jossa on loputtomasti hunajaa ja simaa sekä tarjoilijoina koulutettuja eläimiä.

Näillä paikoilla on omalaatuisista asukkaistaan huolimatta jotain yhteistä. Ne ovat hobitinkolojen tavoin turvallisia, lämpimiä, mukavia ja täynnä hyvää ruokaa. Ne ovat kotoisia paikkoja joissa levätä ja kerätä voimia ennen pitkää matkaa, ja ne ovat yhteydessä luontoon tavalla joka tekee niistä melkein osan ympäristöään.

Nykykodit ovat aivan muuta kuin hilpeät hobitinkolot; niistä on tullut säilytyspaikkoja halvalle muualta tuodulle roinalle, jonka heitämme roskan lailla pois muutaman lyhyen käyttövuoden jälkeen. Monen ihmisen yhteys ulkomaailmaan rajoittuu siihen, mitä autosta näkyy ruuhkassa matkalla tiukasti eristettyyn toimistorakennukseen. Kaupunkilainen talopaljous tai “örkkiintyminen” * muuttaa kylämme ja kaupunkimme suuriksi rumiksi ostoskeskuksiksi.

Kaikki hobitinkolon sisä- ja ulkopuolella oli käsintehtyä. Kaikki myös tehtiin kestämään koko elämän, niin suuren pyöreän etuoven messinkinuppi, keittiön savimukit kuin tuoli tulisijan edessä. Missä vaiheessa meistä tuli niin avuttomia, ettemme osaa enää korjata yksinkertai* Örkkiä tarkoittava englannin “orc”-sana tulee muinaisenglannin “demonia” tarkoittavasta sanasta.