Issuu on Google+

Vilja-Tuulia Huotarinen

werner söderström helsinki

osakeyhtiöö


Kiitos tuesta Taiteen keskustoimikunnalle.

Š vilja-tuulia huotarinen isbn 978-951-0-38440-4 painettu eu:ssa 2013


Veljelleni Juhanalle


lahtoja lennossa Enot lähtivät suon laidasta, rentukkapenkereeltä. Muistatteko kun etsimme yhteistä maata karttapallosta, yhteistä ihan kaikille?


Aikaalaiset lähtivät Aikaasta, jaanilaiset Jaanin maasta. Pienet lähtivät Pienestä, isot Isosta, kerkot Kerkosta, kallavuot Kallavuosta, hallavaaralaiset Hallavaarasta, hyväläiset Hyvästä, hauskat Hauskasta. Juttujuurelaiset lähtivät Jutunjuuresta, samoojat Samoseudulta, jatkajat Jatkosta, ketjulaiset Ketjusta, ketunnäköiset Ketun läheltä, kahtalaiset Kahtaalta, kumpulat Kumpulan notkelmasta, menneet Menneestä, kaiut Kaiusta. Väärät lähtivät Väärästä ja vinot Vinon laelta, raivot Raivosta, raukut Raukkujoelta, selättäjät Selältä, tiettömät Tiettömän takaa, tollolaiset Tollon kylästä, säijäläiset Säijänmaasta, laulut Laulunmaasta. Lituskaiset lähtivät Lituskaisesta, halonpitelijät Halosta, vierittäjät Vierin kylästä, poluttomat Poluttomasta, katajaiset VanhaKatajasta, soraiset Soraisilta. Järvet lähtivät Järvestä, sudet Susihukkasesta, niemenheitot Heittoniemestä ja Keisar-Mäenpäät lähtivät Mäenpään Keisarista.

8 9


Lähtöjä lennossa? Lupauksen jälkeen? Sopimuksen särkyessä? Hämärän saapuessa? Tuttuun tapaan? Tulvan noustessa? Tulipalon syttyessä? Paljain jaloin? Kissa kannoilla? Vieraan mentyä? Hiljaisuuden vallitessa? Huvin vuoksi? Suunnitelmien mukaan? Suunnitelmitta? Henkeä haukkoen? Maantietä pitkin? Hellin tuntein? Harppoen? Hiihtäen? Huijattuna? Metri kerrallaan? Sentti kerrallaan? Taskut täynnä? Nyrkki taskussa? Pala kurkussa? Kaula pitkällä? Jalat edellä? Side silmillä? Katse tiessä? Kori käsivarrella? Kädet selän takana? Kierrellen? Kaarrellen? Kyynärpäätaktiikalla? Huojuen? Horjuen? Vapisten? Väristen? Kokonaan täristen? Pysähdellen? Poukkoillen? Huutaen? Rikkirevittynä? Sydän syrjällään? Sormet ristissä? Salaisuutta suojaten? Totuutta kantaen? Valheita peitellen?

11 10


Joskus myöhemmin, jossain muualla heitä tervehditään saapujina eikä lähtijöinä. Lähtijät ovat jättäneet kaiken, saapujilla ei ole mukanaan mitään.

10 11


Ja he elävät meren takana maassa joka ei ole heidän isänmaansa Joka ei ole heidän isänmaansa mutta he tulevat rakastamaan sitä

13 12


Etkö sinä tiedä, että nämä ovat luodinreikiä? Hyvä, et. Hyvä. Et.

12 13


Siella mista tulen Ei sota yhtä miestä kaipaa mutta näistä tarvittiin jokainen. Se oli sota jossa käki ampui rivimiehen kapteenin vierestä. Tiedäkkö miksi? Rivimiehellä oli paremmat vaatteet. Missä sodassa se tapahtui? Eno Yö vastasi: Kaikissa.


Älässano, siellä mistä minä tulen ei hameen pituudella ole väliä. Mitä muuta muistaa kuin töitä ja töitä, kaivettiin ojaa, vappuna sun enosi loivat valkolakit päässä lantaa. No sen muistaa kun sateella pääsi pellolta polvilleen pudonneeseen latoon. Maa omisti meidät, ei sunkaan me sitä, vainajat vietiin veneillä, mikä tahansa kulki vesiä pitkin. Joitakin neuvoja annoin itselleni: Älä koskaan ajattele näitä tyhjinä vuosina. Älä ole näkymätön. Sano rakastavasi kun rakastettavaa on.

Paratiisinmäeltä – Toritusta – Vinnenmaalta – ja

16 17


Kihlajaislahjaksi saatiin hoijakka & harmaa hevonen. Istuin yksin junassa, nuo samat ohkaiset puut. Puutarhat. Ajattelin miestä ja hevosta eläinvaunussa, istuin yksin, kihlajaismatka. Haluakkos tietää mitä toin miehelään: vesurin, sirpin ja perunakuokan. Jääketun ja kiviketun. Leipäsarven. Työvajassa tuoksuu juolaniityltä, mieheltä, kaissentietää, kaluliiteri, nahkaiset vasaranpäät. Joka kesä äiti sanoi ettestuu klooti kainalossa kotio. Mies kutsuttiin pian, isäs. Kyllä se tiesi kihlajaisissa jo, tolppasängyssä, ristiäisissä. Miehet tiesi, naiset ei.

Koppaselta – Parikankorvesta – Ohralahdesta – ja

19 18


Kotiliedestä luin töistä joita naiset tahtoo & tavoittelee: sairaanhoitaja, lentoemäntä ja mannekiini. Eisevväliä, meillä on tätä kanataloutta ja hauteiden keittämistä. Kylvämistä, kitkemistä, ripustamista, suolaamista, nyhtämistä, karttuamista, liottamista, loukuttamista, höyhentämistä, parsimista ja säkkien paikkuuta. Ennyvviitti mainita kokoaikasta leipomista. Kuka muu metsäpolkua kulkisi jos en minä, rintojen alla helteisten rypäleitten tuoksu, paksuja tikkuja kantapäissä. Jos Jumala tulee vastaan kysyn siltä uskooko se minuun jo.

Kierimontieltä – Kollolasta – Kyrsänkurusta – ja

18 19


Ansmää kerron välillä. Äidille huudettiin hassakkaiita, lumppumiina, taivaankaroliina, ne oli vanhoja nimiä, happamia, ne säilytti taikansa valheinakin. Isä antoi lapsille sodan säännöt, aamulla riviin ja kuultiin päivän työt. Mars, se meinaa marssimista, mars mars, silloin juostaan. Yksi niistä sanoi: minä en tänne jää. Tätä ette usko mutta isä käski kylän poikien hakata lapsensa. Se oli niistä älykkäin, niin laiha etteivät ensin huolineet sotaväkeen. Siitä tuli Suurkaupungin eno. Kun äiti kuoli se polvistui arkun edessä, lapsesta pitäen se tiesi mitä teki.

Leivinlaudasta – Orialhosta – Ruumiinnokasta – ja

21 20


Ja niitten huoneitten nimet oli keskukamari, peräkamari, sali, pitkäveranta ja vintti. Leikkipaikat oli pikkumetsä, hevoslaidun, lammasmäki ja rotko. Kuraprunni, sinne ei saanut mennä. Ei sun enosi viskannut kanaa pelumyllyyn mutta milläs todistat. Päästäkkös lapsen yksin kaivolle? Kaivolle tai hakeen hevosella heiniä, se saa valita. Oli semmoisia varjoisia hajuheinien kasvupaikkoja. Mäkimurarotko, märät ojat, kanalantakainen. Äiti me kiivettiin. Äiti me rikottiin, me rikottiin se maja. Äiti minä otin seitsemän kolikkoa sinun pussistasi. Äiti mahdunko minäkin syliin.

Ristilästä – Siivolasta – Lehtovuorelta – Kopulista – ja

20 21


Sitte toinen perhe muutti mökkiin. Siinä oli sauna, ne otti siskon luokseen ja siskon lapset. Ne kävi monessa talossa , ne käännytettiin pois, ne kulki mustalla hevosella & kärryillä. Tänne ne jäi, ehto oli ettei omasta kylästä saanut varastaa. Eikä ne varastaneet mistään, ne teki sepän töitä ja ajoi tukkeja. Toiset oli ystäviä, miten niin erottuiko ne muista. Ehkä silloin kun ukko kuoli. Ne tuli viimeisinä kirkkoon ja kaikki kulta oli riisuttu ja niillä oli valkoiset hohtavat puserot, ne toi kylän suurimman seppeleen, laakerin oksia, liljoja. Ehkä siinä.

Hemmingistä – Väinölästä – Piskinmäeltä – ja

23 22


Huotarinen, Vilja-Tuulia: Seitsemän enoa (WSOY)