jättiläinen, jättiläinen, jättiläinen. Siinä kisassa ei rotumääritelmän kokorajat painaneet vaa´assa mitään.
olin toimittanut tarpeeni, ojensin käteni infrapunavaloa kohti, joka automaattisesti aiheutti vesien vedon. Mutta ei siinä vielä kaikki. Olin juuri poistumassa kopista, kun kuulin takaani hurinaa. Käännyin katsomaan ja näin kuinka pytyn istumalauta alkoi pyörimään paikallaan. Samalla työntyi seinästä pesin, joka pyyhki laudan ja sen jälkeen pesin meni takaisin paikalleen ja lauta lakkasi pyörimästä. Käsien pesupaikalla kaikki toimi tietenkin infrapunalla, myös käsipaperin saanti. Lopulta en päässyt enää avainkortillani ulos vessasta. Se ei vaan enää toiminut. Ratkaisin pulman ryömimällä matomatalana vessan portin alta ulos. Että semmoisiakin vessoja löytyy maailman turuilta. Tähän asti olin matkoillani törmännyt vaan siihen toiseen ääripäähän, eli reikään betonilattiassa, jonka ympäristö on kuorutettu “sillä itsellään” ja haju tyrmäävä.
Koko matkan Itävaltaan asti oli satanut ja ollut aika kylmä, mutta Itävallassa paistoi aurinko ja paistoikin huolella. Näyttelyalueella lämpötila varjossa oli n.30C, mitä sitten lie ollutkaan auringossa. Kiertelimme kehän jälkeen alueella olevissa kymmenissä myyntipisteissä, mutta sikäläisellä huimalla hintatasolla varustettua tavaraa ei tarvinnut ostaa. Olisihan siellä kaikkea kivaa ja erikoista ollut, mutta eivät meidän rahavarat niihin taipuneet. Koko tulomatkan aikana emme olleet nähneet ainuttakaan suomalaista autoa, mutta jo näyttelypaikan parkissa tuli viereemme suomalainen auto ja itse alueella tuntui suomenkieli olevan yksi eniten puhutuista kielistä. Ainakin sitä kuuli koko ajan jossain ympärillä.
Ajomatkalla nukahdin jossakin välissä ja heräsin vasta Tanskan ja Ruotsin välisessä lauttasatamassa. Pekka oli sitkeästi ajanut Itävallasta yhtä soittoa Ruotsin rajalle. Vasta siellä loppui sade. Ruotsiin päästyämme aloimme katselemaan nukkumapaikkaa. Siellä oli ihan yhtä hankala päästä hotelliin, kun Puolassakin. Lopulta törmäsimme matkalla yhteen motelliin, joka toivotti meidät tervetulleeksi. Nukuimme muutaman tunnin ja ehdimme juuri ja juuri paikalliseen matkamuistomyymälään tekemään lisää viisaita ostoksia. Mm. poikani sai tuliaisiksi hirvensarvilla varustetun lippalakin ja muita lähimmäisiä muistimme yhtä järkevillä tuomisilla.
Kotimatkalle emme olleet varanneet mihinkään hotellihuoneita tai laivalippuja, siksipä päätimmekin mennä Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin. Pistin pojalleni tekstiviestin, että varaa meille laivaliput Tukholmasta Suomeen määrätylle päivälle ja kohta tulikin pojaltani tekstarina lippujen varausnumero ja ohjeet, missä sen voi vaihtaa lipuiksi. Lähdimme ajamaan kotiinpäin ja heti Itävallan rajan ylitettyämme alkoi taas sataa. Koko matkan Saksan halki satoi kaatamalla. Meillä oli autoradio päällä ja Saksassa on tapana varoitella sikäläisistä liikennesumista, joita esimerkiksi huono sää moottoriteillä aiheuttaa. Kaatosade muuttui oikeaksi rajuilmaksi. Ajoimme tuntikausia keskellä ukkosmyrskyä. Komeat salamat leiskuivat illan ja yön pimeydessä ympärillämme ja teillä oli nilkkaan asti vettä. Kuuntelimme radiosta, kuinka takanamme liikenne puuroutui ja aiheutti useiden tuntien paikallaan seisovia ruuhkia hurjan kelin aiheuttamien kolareiden ansiosta, mutta me olimme koko ajan myrskyn kanssa samassa rintamassa ja ehdimme pahimpien myräköiden aiheuttamien ruuhkien alta pois. Pakko on tähän väliin kertoa. Kävimme taas kerran yöllä jollakin bensaasemalla kahvilla ja vessassa. En olekaan ikinä nähnyt sellaista vessaa. Rahalla sain automaatista lipun, jolla sain hotellin avainkortin tapaan avattua vessan porttimaisen oven. Vessassa leijaili vieno parfyymin tuoksu. Istumaluukun ovi avautui samalla kortilla. Kun 22
Koko matkan ajan olivat koiramme olleet mitä mukavimpia ja helpompia matkalaisia, mutta täällä ruotsin motellissa ne päättivät tehdä olonsa kotoisaksi. Ensin ne meidän tehdessä oivia ostoksia, olivat levittäneet ja talloneet kaksi kiloa mansikoita huoneemme kokolattiamatolle. Ne olivat pudottaneet huoneessamme olleen hotellikansion lattialle, riipineet siitä sivut irti, levittäneet ne mansikkasotkun päälle ja jompikumpi kruunasi koko kasan kakkimalla sen huipulle. Kun päästimme ne motellihuoneemme takapihalle, pinkaisivat ne yhtenä poikana karkuun. Huoneittemme vieressä aukesi laajat golfkentät. Yksi kentän rei´istä oli juuri huoneemme kohdalla, siinä oli lauma saksalaisia miehiä puttailemassa pallojaan reikään, kun meidän pojat päättivät lähteä myös pelaamaan. Ne syöksyivät suoraan mieslaumaan ja alkoivat hyppimään silityksiä kerjäten heitä vasten. No mokomat hirveät villipedot aiheuttivat tietenkin täyden kaaoksen mieslaumassa. He huusivat ja huitoivat ja meidän pojat innostuivat oikein leikkimään. Ne kiisivät tuulenlailla peräkanaa mieslauman ympärillä haukkuen sen mitä kurkusta lähti. Me taas Pekan kanssa seistiin viheriön laidalla huutaen kitarisat pihalla Puuskua ja Ihaata. Lopulta ne saivat tarpeekseen saksalaisista ja hirveiden kiroilujen ja nyrkinpuistelujen saattamina pinkaisivat takaisin meidän luo.