Harjakoira 2/2005 by Meira Koponen

Perinteise t kesäpäiv ät Vaherm assa, lue lisää

s. 23 ja ilm oittaudu m ukaan!! 1

Suomen kiinanharjakoirat ry Harjakoira on Suomen kiinanharjakoirat ry:n jäsenjulkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Yhdistyksen kotisivut ovat osoitteessa www.kiinanharjakoirat.fi Suomen kiinanharjakoirat ry on SKKY:n, Helsingin Seudun kennelpiirin ja Suomen Kennelliiton jäsenyhdistys.

Toimihenkilöt 2005 Hallitus Nina Enqvist, puheenjohtaja Siitamantie 745, 36120 Suinula E-mail: crestwood@luukku.com Puh: 040-835 5823 Susanna Syrjänen, sihteeri, rahastonhoitaja Tinamäentie 28 A 2, 04600 Mäntsälä E-mail: susa.syrjänen@pp.inet.fi Puh: 040-840 9446 Muut hallituksen jäsenet:

Kati Savilepo Lunnitie 3 01450 Vantaa E-mail: kati.savilepo@luukku.com Puh. 040-3023368 Päivi Rantanen E-mail: puuskupuh@kolumbus.fi Puh. 040-7344753 Varajäsenet: Lea Alenius Vanha-kulloontie 105-40, 06830 Kulloonkylä E-mail: lea.alenius@pp.inet.fi Puh: 050-535 5033

Sanna Joutsela, jäsensihteeri, varapuheenjohtaja Tourunkulmantie 1209, 31160 Nuutajärvi E-mail: Marja-Leena Puranen jasensihteeri@kiinanharjakoirat.fi Mottitie 4 Puh: 0400-236 050 00370 Helsinki E-mail: Johanna Kakko marja-leena.puranen@pp.inet.fi E-mail: johanna.kakko@pohjola.fi Puh: 0400-454969 Puh: 0400-411 145

Pentuneuvojat: Marianne Salminen Metsontie 3 A 1, 04320 Tuusula E-mail: joyways@surfeu.fi Puh: 040-739 2436 Mirka Rautio Sahatie 4 C 36, 01650 Vantaa E-mail: myytti@hotmail.com Puh: 050-5462605 Lehtitoimikunta: Sanna Joutsela (kts. yllä) Internet (www.kiinanharjakoirat.fi): Pekka Rantanen E-mail: axan@kolumbus.fi

Ilmoitathan viestissä mitä maksat jollei kyse ole viitteellisestä jäsenmaksusta

Jäsenmaksut 2005

Lehden ilmoitushinnat Aukeama (sis. 4 kuvaa) 29 E 1/1 sivu (sis. 2 kuvaa) 17 E 1/2 sivu (sis. 1 kuva) 9 E Lisäkuvat 2 E / Kpl

Tilinumero 151130-100366

Seuraavan lehden deadline Lehden 3/2005 materiaali toimitettava 15.8.05 mennessä.

Ei-jäsenet em. hinnat + 4E

Varsinainen jäsen 20 E Nuorisojäsen 12 E Perhejäsen 10 E Vanha jäsen: Viitenumerosi on osoitetarrassa Uusi jäsen: Kirjoita viesti kohtaa yhteystietosi

Aineiston toimituksesta lehteen: -Deadline päivän jälkeen postitettu tai mailitse lähetetty materiaali siirtyy automaattisesti seuraavaan lehteen. Noudata siis deadlinea. -Lähetä mainoksesi mukana kuitti, kuitittomia mainoksia ei hyväksytä. -Mikäli haluat lähettämäsi materiaalin takaisin, laita mukaan palautuskuori -Kuvat; Sähköisessä muodossa toimitettuna riittävän isoina, älä liitä niitä esim. Word tiedostoon vaan toimita kuvat erillisenä liitteenä. Kuvat voi toimittaa myös cd:llä/tai disketillä tai tavallisena paperikuvana. -Mikäli mainoksessasi on joku harvinaisempi fontti mainitse siitä jotta voimme varmistua mainoksen tulevan pihalle sellaisena kun oli tarkoitus. Mainoksen voi myös lähettää Page Maker tiedostona jolloin se voidaan liittää suoraan lehteen -Ilmaiseksi julkaistaan kuvia valiopalstalla, ulkomaantuloksissa ja näyttelyiden rop/vsp kuvat tulospörssissä sekä In memoriam palstalla. -Kaikki materiaali toimitetaan lehtitoimikunnan osoitteeseen.

Yhdistys vastaanottaa lehteen kirjoituksia ja kuvia. Lehdessä julkaistu aineisto tulee ilman eri korvausta osaksi Suomen kiinanharjakoirat ry:n arkistoa, jolla on kaikki oikeudet aineiston vapaaseen käyttöön ellei muuta ole nimenomaan sovittu.

Tässä numerossa: Toimihenkilöt, ilmoitushinnat 2 Puheenjohtajalta 3 Tulospörssi 4 Koiranäyttelyt, osa 2 6 Ulkomaan tuloksia, uusia muotovalioita 8 Jalostustarkastusraportti 10 Tukholman matka 11 Poppia täysillä 14 Sängyn valtaajien salaisuudet 15 Kasvattajan aapinen 17 Paikallisosastot 19 Kesäpäivät! 23 Harrastajahaastattelu / Elina Rautio 24 Karvaton Pörssi 26 Pentuneuvonta / Miten sitoumuskasvattajaksi 27 Kasvattajahaastattelu / kennel Prefix 28 Sitoumuskasvattajat / Hetki ennen huuhkajaa 30 Kasvattajat 31

Puheenjohtajalta Vuosikokous pidettiin aurinkoisena kevätpäivänä Tuomarinkylässä Helsingissä. Kokous sujui mallikkaasti ja Vuoden Harjakoirat 2004 sekä tietysti parhaat pennut palkittiin samalla. Paikalla oli myös iso joukko koiria, jotka saivat “kisailla” ulkona ennen jalostustarkastuksen aloittamista. Ensimmäinen jalostustarkastus oli mukava tapahtuma. 14 koiraa tarkastettiin ja näin nämä “pilottikoirat” ja niiden ominaisuudet merkittiin ylös kirjoihin ja kansiin. Tämän vuoden aikana pidetään vielä ainakin yksi tarkastus, jotta saadaan ylös riittävä otanta koirien tietoja. Kahdesta syystä. Ensiksi, jotta saataisiin kasaan tarvittavaa perustietoa vuoden 2006 loppuun mennessä tehtävään jalostuksen tavoiteohjelmaan. Toiseksi, jotta nähtäisiin onko tarkastuksista hyötyä rodun jalostuksen kannalta katsottuna ja näin ollen onko käytäntöä syytä jatkaa ja ylläpitää. Tämä edellyttää tietysti sitä, että koiria tuodaan tarkastuksiin riittävässä määrin. Vuoden lopulla olemme viisaampia ja toivon todella saavani ilmoittaa, että tarkastukset on otettu hyvin vastaan ja jtk pääsee tekemään yhteenvetoja ja tiedottamaan jäsenistöä jatkosuunnitelmista positiivisessa mielessä.

Suomen kiinanharjakoirat ry. edustaa rotuyhdistystasolla kiinanharjakoiria Suomen Kennelliiton jäsenenä. Yhdistys keskittyy vain ja ainoastaan rodun asioiden hoitamiseen. Tästä syystä minua suututtaa saada jatkuvaa negatiivista informaatiota koskien yhdistystämme Suomen Karvattomat Rodut ry:n hallituksen väen suusta kuultuna. Milloin mitäkin panettelua ja suoranaista valehtelua. Ko. yhdistyksen sivuilla on mm. julkaistu muistio Kennelliiton toimesta kokoon kutsutusta “selvitystilaisuudesta”. Yhdistyksemme ei lähettänyt tilaisuuteen edustajaa, koska emme katsoneet meillä olevan asioissa mitään epäselvää ja näin ollen selvitettävää. SuKaRo ry:n edustajat olivatkin panneet parastaan siellä ja suoltaneet suustaan toinen toistaan uskomattomampia väitteitä koskien yhdistystämme. Mikään noista väitteistä ei pidä paikkaansa, mutta asiaa tiedustellessani sain kuulla väitteiden olevan “oikeutettuja”, koska emme olleet paikan päällä itseämme puolustamassa. Yhdistystoimintaa on monenlaista. Keskitytään me kiinanharjakoirien etujen ajamiseen ja toivokaamme samalla, että SuKaRo ry. saa myös asiansa järjestykseen. Kesäpäiviä odotellaan täällä jo kuumeisesti! Muistakaahan kaikki halukkaat ilmoittautua ja varata yösijanne hyvissä ajoin. Tsekatkaa ohjelma ja aikataulu toisaalta tästä lehdestä. Ja vielä viimeiseksi omat kuulumiseni; meille syntyi poikavauva 3.5.2005 klo 17.50. Poika painoi 4,395 kg ja oli 54 cm pitkä. Katsotaan paljonko poika antaa minun “harrastaa” lähitulevaisuudessa. Jonkin verran taitaa tahti kyllä hidastua, mutta parhaani mukaan koitan jatkaa samaan malliin;). Oikein lämmintä ja kaunista kesää kaikille jäsenillemme. Club Showssa ja kesäpäivillä nähdään! -Nina-

“Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista…” eli katkeruus ja kiusanteko jatkuu. Joitakin vuosia sitten alkanut “kilpailutilanne” ei tunnu helpottavan, vaikka asian pitäisi jo olla selvää pässinlihaa jokaiselle. 3

Suomen kiinanharjakoirat ry ei vastaa tulosten paikkansa pitävyydestä. Tulospörssin selkeyttämiseksi tittelit on jätetty pois ja valiot merkattu “Ch”. Toistaiseksi osa tulospörssin tuloksista julkaistaan yksityishenkilöiden toimittamina, koska kennelliitto ei ole kyennyt tuloksia kohtuulliessa ajassa toimittamaan. Mikäli tuloksissa on virheitä, ilmoitathan siitä toimitukselle ja asia korjataan seuraavaan lehteen.

Tampere KV la 19.-20.03.2005 tuomari Norman Huidobro Corbett, Espanja, Ryp-tuomari Teresa Gallo, Argentiina, Bistuomari Moa Persson, Ruotsi (4+6, 24+25)

Pori ryhmä la 19.-20.02.2005 tuomari Conny Byström, Ruotsi (0+1, 8+10)

ROP-pentu VSP-pentu

Sippelins Now Or Never Mooncrest August Moon

VSP PU-1, Sert, Cacib Ch My-Little Tommy PU-2, VaCa, VaSert Beddis Back Packer PU-3 Old Chum´s Goldmine PU-4 Ch Secret Line´s American Pie ROP-pentu

Hebblas Delicious Demi

ROP PU-1 PU-2, Sert PU-3, VaSert PU-4

Ch Secret Line´s American Pie Day & Night de GabriTho Sun Dan Punk Ch Yodanites Armado

ROP-vet VSP-vet

VSP PN-1, Sert PN-2, VaSert PN-3 PN-4

Camelina´s Mariquita Joyway´s Flying Star Rahel Fonce Celeste Secret Line´s Burn Birdy Burn

ROP-vet

Ch Yodanites Armado

Pello ryhmä la 05.03.2005 tuomari Hans Almgren, Ruotsi (0+1, 2+3)

ROP, RYP-1, BIS-2 PN-1, Cacib Ch Sun Dan I´m So Funny PN-2, VaCa, Sert, Mva Ch Secret Line´s Hairy Fairy PN-3, VaSert Camelina´s Marquesa PN-4 Ch Ermi´s Place Baltic Queen Ch Ermi´s Place Baltic Queen Ch Yodanites Armado

ROP-Kasvattaja Kennel Secret Line´s Lappeenranta su 27.-28.03.2005 tuomari Soile Bister (2+1, 6+2) ROP-pentu

Sun Dan Funny Face

VSP PU-1, Sert PU-2, VaSert PU-3

Joyway’s Kiss Me Romeo Sun Dan Punk Sasquehanna Angor

ROP-pentu

Kuutarhan Keiju Helinä

VSP PU-1, Sert PU-2, VaSert

Shademate Dilbert Fantasy island Solitaire

ROP PN-1, Sert, Fin Mva Volshebnaja Loshadka Barbaris

ROP PN-1, Sert PN-2, VaSert PN-3

Zhannel’s Hot n’ Sexy Mirbon’s Mindi Proud Pony Worth Waiting For

Outokumpu ryhmä la 09.04.2005 tuomari Zidy Munsterhielm-Ehnberg (1+0, 4+1) ROP-pentu Old Chum’s Happyhiphopper VSP PU-1, Sert PU-2, VaSert PU-3

Kuminaaman Bablo Picasso Kiikunkaakun Ehkäpä Enkeli Secret Line’s Hot Chilimeal

ROP PN-1, Sert

Old Chum’s Gloria

Kankaanpää ryhmä su 16.-17.04.2005 tuomari Andrzej Kazmierski, Puola (3+2, 8+9)

VSP-vet Ch Yodanites Armado ROP-vet Ch Ermi´s Place Baltic Queen ROP-Kasvattaja Kennel Zhannel’s Oulu su 07.-08.05.2005 tuomari Andrew Brace, Iso-Britannia (2+1, 7+7)

ROP-pentu VSP-pentu ROP PU-1 PU-2, Sert PU-3, VaSert PU-4

Sanillan All In Tiny One Sun Dan Funny Face

Ch Secret Line´s American Pie Sun Dan Punk Secret Line´s American Indian Ch My-Little Tommy

VSP PN-1, Sert, Mva Ch Joyway´s Heart Full Of Love PN-2 Ch Joyway´s Guiding Star PN-3, VaSert Secret Line´s Burn Birdy Burn PN-4 Kredo Festa Hope To Joyway´s ROP-vet ROP-Kasvattaja

Ch Yodanites Armado kennel Joyway´s

ROP-pentu VSP-pentu

Kiikunkaakun Hulivilipoika Old Chum´s Honeypie

ROP PU-1, Sert PU-2 PU-3, VaSert PU-4

Beddi´s Back Packer Ch Secret Line´s American Pie Old Chum´s Goldmine Shademate Dilbert

VSP PN-1, Sert Old Chum´s Gloria PN-2 Ch Tre Pe´s Okej Jag Är Tjej PN-3, VaSert Mirbon´s Nougat PN-4 Mirbon´s Mindi ROP-Kasvattaja kennel Mirbon´s Äänekoski ryhmä la 14.05.2005 tuomari Helen Hegarthy, Irlanti ROP-pentu

Sun Dun Funny Face

ROP PU-1

Ch Secret Line´s American Pie

Lahti KV la 23.-24.04.2005 tuomari Liane Horne, Australia (6+2, 19+18)

Salo ryhmä su 15.05.2005 tuomari & Ryp-tuomari Göran Bodegård, Ruotsi, Bis-tuomari Soile Bister

VSP-pentu ROP-pentu

Sun Dan Funny Face Zhannel’s Teeny Weeny

ROP-pentu

ROP PU-1, Cacib PU-2, Sert PU-3, VaSert PU-4, VaCa

Ch Secret Line´s American Pie Sun Dan Punk Zorrazo Adonix Zhannel’s Frontrunner

VSP PN-1 Ch Ermi´s Place Baltic Queen PN-2, Cacib Ch Sun Dan I´m So Funny PN-3, Sert, VaCaZhannel’s Cutie Pie PN-4, VaSert Sun Dan Puzzle

Sun Dun Funny Face

ROP, RYP-1, BIS-1 PU-1, Sert, Fin&Est MvaCh Passer-By Cool Wizard PU-2, VaSert Hebblas Daredevil PU-3 Ch Oika Bull Zazzerazecchino PU-4 Ch Secret Line´s American Pie VSP PN-1, Sert PN-2, VaSert PN-3 PN-4

Hebblas Deluxe Dendy Camelina´s Marquesa Kredo Festa Hope To Joyway´s Proud Pony Worth Waiting For

KOIRANÄYTTELYT, osa 2 Kirj. Päivi Rantanen Koiranäyttelymaailma on ihan omanlaisensa. Joskus tuntuu siltä, ettei se ole ihan täysipäisten hommaa ja ripaus lievää luovaa hulluutta näyttelyharrastuksessa tarvitaankin. Kun päätät ilmoittaa koirasi näyttelyyn, niin mistä löydät tiedon näyttelyistä? Kennelliittoon kuuluville ihmisille tulee kerran kuussa Koiramme-lehti ja siinä on aina tiedot tulevista näyttelyistä. Toinen paikka mistä tiedot saa, on Suomen Kennelliiton internetsivustot osoitteessa: http://www.kennelliitto.fi/ nayttelyt.shtml Samoilta sivuilta löytää myös näyttelyyn ilmoittautumislomakkeet. Täytä lomake, maksa ilmoittautumismaksu ja lähetä ennen viimeistä määräpäivää näyttelystä kertovilla sivuilla olevaan osoitteeseen ja ala odottelemaan postia näyttelytoimikunnalta. Noin viikkoa ennen näyttelyä saat kirjeen, missä on aikataulu mukana, josta näet, mihin aikaan koirasi arvostellaan ja mihin aikaan viimeistään sinun pitää olla näyttelypaikalla. Mukana on myös ajo-ohjeet ja koirasi numerolappu. Kun näyttelyaamu valkenee, niin on monta muistettavaa asiaa ja mukaan otettavaa tavaraa. Ihan ensimmäisiä mukaan otettavia on avoin mieli ja hyvä huumorintaju, ne auttavat näyttelyfriikkien pähkähullussa maailmassa. Muita hyvin tärkeitä ja muistettavia mukaan otettavia on tietenkin koira itse ja sen rokotustodistus. Pidä hyvää huolta siitä, ettei koirasi rokotukset ole päässeet vanhentumaan, muuten näyttelyreissu pysähtyy jo näyttelypaikan ovella tapahtuvaan rokotusten tarkastukseen. Samoin koirallasi on pakollisena tunnistusmerkintä. Joko tatuointi tai mikrosiru. Niitä tarkistetaan pistokoeluonteisesti näyttelypaikoilla. Varaa riittävästi aikaa näyttelypaikalla sisään menoon. Rokotusten tarkistuspaikassa voi välillä olla tosi pitkä jono ja siellä voi joutua jonottamaan jopa puoli tuntia isosta näyttelystä puhuttaessa. Varaa koirallesi mukaan vettä tai edes vesikuppi. Yleensä näyttelyistä saa jostakin pisteestä vettä, mutta ilman kuppia koiran on sitä vaikea juoda. Näin kertoo nimimerkki, joka on luovalla mielikuvituksella tehnyt näyttelypaikalla erilaisia juomavirityksiä koiralleen kupin unohduttua kotiin. Varaa koiralle ja itsellesi lämmintä ylle ja alle. Näyttelypaikoilla voi olla kylmä, jopa sisänäyttelyissä. Monissa ei ole lainkaan penkkejä ja kylmällä lattialla/ maassa on ikävä istua ilman mitään alustaa. Varsinkin nakut palelevat herkästi, joten ota nuttu mukaan, vaikka aamulla sää näyttäisikin aurinkoiselta kotoa lähtiessä. Varaudu myös sateeseen. Ulkonäyttelyt ovat usein avoimilla kentillä, missä ei ole mitään suojaa sateen sattuessa. Omat koirani ovat tottuneet saamaan kehässä arvostelun lomassa pieniä makupaloja. Niitä kytätessään ne ovat terävämmän näköisiä ja liikkuvat iloisemmin, kuin 6

ilman nameja. Kaikki koirat eivät nameista välitä, mutta jos omasi niistä tykkää, niin ne eivät suinkaan ole kehässä kiellettyjä. Tietenkin niiden annossa on oltava järkevä. Tuomarin on ikävä yrittää katsoa koiran hampaita, jos sillä juuri sillä hetkellä on suu täynnä nakin tai lihapullan paloja. Muista kanssa pitää huolta, ettei nameja putoile pitkin kehää, sillä se häiritsee muita koiria ja herättää närää kanssakilpailijoiden keskuudessa. Ota koirallesi mukaan ohut mahdollisimman huomaamaton näyttelyhihna ja –panta ja koiran kampa ja harja. Varaa myös hakaneula mukaasi. Näyttelypaikoilta saa usein ostaa numeronpidikkeitä, mutta ei aina ja silloin hakaneula on hyvin tarpeellinen tavara. Kolikoita kannattaa autolla näyttelyyn menevällä ihmisellä olla mukana. Usein näyttelypaikalla maksaa pysäköinti muutaman euron ja sisään menoa nopeuttaa kovasti, jos kolikot ovat käden ulottuvilla. Näyttelypaikalla voi ostaa näyttelyluettelon, johon on merkitty jokainen näyttelyyn osallistuva koira. Yleensä koiran mukana pääsee sisälle ilmaiseksi yksi ihminen, joten jos lähdette koiranne kanssa näyttelyyn koko perheen voimin, joutuvat muut maksamaan sisään pääsymaksun. Kun arvostelu kehässä alkaa, ole tarkkana siitä, että menet ajoissa kehään oman koirasi avostelu-luokan alkaessa. Usein kehää pyörittävä kehäsihteeri huutelee koiria paikalle numeroittain, mutta yleisestä hälinästä johtuen hänen äänensä ei aina kuulu joka nurkkaan. Joka luokassa ensin koirat seisovat numerojärjestyksessä. Tuomari katselee seisovat koirat yleissilmäyksellä läpi. Sitten hän pyytää juoksemaan jonossa kerran tai pari kehän ympäri. Sitten alkaa varsinainen yksilöarvostelu. Hän ottaa yksitellen koirat pöydälle seisomaan käyden niiden rakenteen käsin siinä läpi. Hän myös tarkistaa, että uroksilla on molemmat kivekset ja katsoo koirien purennan ja hampaat. Tätä varten jokaisen onkin hyvä totuttaa koiraansa jo etukäteen siihen, että vieras ihminen kopeloi sitä pöydällä ja nostelee vielä huuliakin. Äkkiseltään se nimittäin on koiralle aika yllättävä kokemus ja koira saattaakin pistää oikein urakalla hanttiin. Siitä taas ei kukaan tuomari oikein tykkää. Varaudu myös siihen, että tuomari voi kysyä pöydän ääressä esimerkiksi koirasi ikää. Jos et ymmärrä ulkomaalaisen tuomarin kieltä, niin kysy vaan reippaasti vierellä olevalta kehäsihteeriltä, että mitä tuomari haluaa tietää.

Kun tuomari on katsonut koiran pöydällä, hän pyytää esittäjää liikuttamaan koiraa. Toiset tuomarit pyytävät koiraa juoksemaan edestakaisin, toiset tekemään kolmion ja toiset pyörittävät ympyrää kehässä. Tämän jälkeen asetat koirasi tuomarinpöydän eteen seisomaan ja tuomari sanelee arvostelun kehäsihteerille, jonka tämä kirjoittaa ylös arvostelulipukkeeseen ja arvostelun jälkeen kehäsihteeri antaa laatuarvostelua osoittavan nauhan. Jos koirasi saa vaaleanpunaisen nauhan, niin kaikki sellaisen saaneet koirat tulevat vielä takaisin kehään ja tuomari laittaa koirat haluamaansa järjestykseen. Joissakin tapauksissa punaisen nauhan saaneet koirat osallistuvat myös lopuksi kilpailuarvosteluun, mutta ne on selitetty edellisessä lehdessä olleessa osassa. Kun kaikki samaa sukupuolta olevat koirat on arvosteltu, niin kaikki vaaleanpunaisen nauhan saaneet urokset/nartut tulevat vielä kerran kehään. Siinä tuomari sijoittaa rodun neljä parasta urosta ja narttua. Kehäsihteeri ohjaa koirakot oikeille paikoilleen ennen arvostelua ja tuomari käy vielä kerran koirat maassa läpi. Pöytää harvemmin enää siinä vaiheessa käytetään. Tuomari saattaa juoksuttaa koiria yksitellen ja yhdessä ympäri kehää, mutta lopuksi hän valitsee neljä ensimmäistä.

Kun kaikki urokset ja nartut on arvosteltu, tulee kehään enää paras uros ja narttu ja näiden kahden välillä tuomari tekee rodun parhaan-valinnan. Hän saattaa juoksuttaa tässäkin kehässä kumpaakin yksin ja yhdessä ja ottaa yhtä aikaa pöydälle seisomaan. Kuuntelet vain mitä hän pyytää ja usein pyyntöä seuraa myös erilaista tuomarin käsien huidontaa, mistä voi päätellä tämän tahdon. Aina nimittäin tuomarit eivät kovinkaan kuuluvasti puhu kehässä ja käsin huitominen auttaa kovasti asioiden ymmärtämisessä ☺ Jokaiselle ihmiselle se oma koira on se kaikkein paras ja kaunein. Harjakoira on hyvin vaikea rotu arvostella. Siinä on kaksi eri karvanlaatua ja kaksi eri rotutyyppiä ja näistä kahdesta on erilaisia variaatioita. Jonkun tuomarin mielestä ihannetyyppi on kaurismainen harja ja jonkun toisen mielestä pieni jämäkkä cobbytyyppi. Joku tuomari pitää enemmän nakuista ja toinen puutereista. Mitään absoluuttista totuutta ei ole ja siksipä ei pidäkään hirveästi pahoittaa mieltään, jos juuri tämän tuomarin mielestä koirasi ei ollutkaan se paras. Toisella tuomarilla tilanne voi olla aivan toinen.

Näihin tilanteisiin tarvitset sitä avointa mieltä, mistä alussa kirjoitin. Ikävänä lisämausteena on kehässä ja kehään huutelijat. Joidenkin ihmisten elämäntarkoituksena tuntuu olevan muiden koirien, näiden omistajien ja esittäjien ja jopa tuomareiden ilkeä kovaääninen ivaaminen. Tähän tarvitset apinasuodattimen ja sen huumorintajun, mistä myös alussa puhuin. Aina ilkeyksien kuunteleminen harmittaa, mutta kannattaa muistaa, että siinä nolaa itsensä vain ja ainoastaan se suupaltti, joka niitä sammakoita suustaan ulos päästelee. Onneksi näitä ihmisiä on kuitenkin vähän ja toivottavasti he ovat kokonaan katoava luonnonvara. Muista hakea arvostelulipukkeesi kehäsihteeriltä arvostelun jälkeen ja tarkista, että lipukkeen alalaidassa olevat kohdat on rastitettu oikein. Jos koirasi on saanut Sertin, Vara-Sertin, Cacibin, VaraCacibin, ollut Rop tai Vsp, niin käy arvostelulipukkeen kanssa tarkistamassa toimistosta, että saako niistä jonkun palkinnon. Useimmiten Vara-Sertistä ja VaraCacibista saa vain rusetin ja pahviläpyskän, mutta joskus joissakin näyttelyissä saa jonkun pienen esinepalkinnonkin. Palkintona on useimmiten pokaali tai vaihtoehtona joissakin näyttelyissä kiinnityskortti. Kiinnityskortti on rahan arvoista tavaraa, eli se on kortti, jolla on joku euromääräinen arvo. Niitä keräämällä voit vaihtaa ne tavaraan joissakin näyttelyissä olevissa koiratarvikeliikkeiden myyntipisteissä tai Kennelliiton omassa pisteessä. Joissakin näyttelyissä on palkintona pokaalien ohella astioita, pyyhkeitä ja onpa meillä yksi iso nallekin palkintohyllyssä. Koiranäyttelymaailma tuntuu oudolta ja salaperäiseltä, mutta kannattaa edes kerran käydä siellä kokeilemassa. Ja kannattaa aina varautua siihen, että näyttelykärpänen pistää jo ensimmäisellä kerralla ja äkkiä huomaatkin viettäväsi kaikki viikonloppusi eripuolilla Suomea ja muita maita erilaisilla kentillä tai halleissa.

Koiran omistajan tulee itse ilmoittaa koiransa tulokset toimitukselle. Ilmoita koirasi nimi, kasvattaja sekä omistaja, näyttelyn paikka, aika ja tuomari. Kuvia julkaistaan mikäli tilaa on

Koiran omistajan tulee itse ilmoittaa koiransa saavutetut valioarvot toimitukselle. Kansalliset valioarvot julkaistaan kun ne on saavutettu. Kansainvälisen muotovalion tiedot vasta kun FCI on vahvistanut sen.Saavutetuista serteistä mainitaan kaksi ensimmäistä ja viimeinen sekä saavutettujen sertin yhteismäärä, mikä li se ylittää em. 3 kpl. Halutessasi voit ilmoittaa myös vara sertit. Ilmoita koirasi nimi, kasvattaja sekä omistaja, näyttelyn paikka, aika ja tuomari.

Scherry Lady Favonius om.Sanna Joutsela kasv. Jolanta Mikolajczak Sillamäe, 23.4.2005 Tamara Sarmont, Venäjä Jun sert, Rop jun, PN-1, Rop, Est & Ltu J Mva Tallinna KV, 15.5.2005 Marit Sunde, Norja PN-4

Fin & Est & Lv Mva JV-03 BaltV-04 Secret Line´s American Pie om. Päivi Rantanen ja Osku Reinikainen kasv. Merja Sorsa Tukholma KV 26.03.2005 Marina Guidetti, Italia Sert, Cacib, ROP, S Mva

Dragon Moon Exquisite om. Shirley Bruce, Etela Afrikka kasv. Sanna Joutsela Sasolburg 2.10.2004. Sert & RYP-2 Transvaal 09.10.04.Sert RYP-2 junior S.A. Ladies Kennel Association 10.10.04. Sert & RYP-3 Jubilee Toy Club 8.5.2005 Sert S.A. Mva

Fin & S Mva Secret Line´s Hairy Fairy om. Maarit ja Anni Nord kasv. Merja Sorsa Tukholma KV 26.03.2005 Marina Guidetti, Italia Sert, VaCa, pn-2, S Mva

Joyway’s Heart Full Of Love om& kasv. Marianne Salminen Helsinki 24.7.2004, Margaret Giles, Australia Seinäjoki 23.10.2004 Giuseppe Alessandro, Italia Kankaanpää 17.4.2005 Andrjzej Kazmierski, Puola Fin Mva 8

Est & Lv Mva Lemiz Bring Him Joy om. Sanna Joutsela & Anita Rowntree kasv. A & C Rowntree Pietari 17.4.2005 Åke Cronander, Ruotsi Rus Mva

Secret Line´s Hairy Fairy om. Maarit ja Anni Nord kasv. Merja Sorsa Kankaanpää 28.03.2004 Annukka Paloheimo Joensuu 23.5.2004 Soile Bister Tampere KV 19.03.2005 Norman Huidobro Corbett, Espanja Tukholma KV 26.03.2005 Marina Guidetti, Italia Fin & S Mva

Fin & Est & Lv Mva JV-03 BaltV-04 Secret Line´s American Pie om. Päivi Rantanen ja Osku Reinikainen kasv. Merja Sorsa Tukholma KV 26.03.2005 Marina Guidetti, Italia S Mva

JALOSTUSTARKASTUS 3.4.2005 Annetut jalostussuositukset Camelina’s Marquesa s. 21.2.2003 pp narttu Kasv. Jaana Johansson Om. Maarit Karlsson

Secret Line’s Tiny Toon s. 11.7.1999 hl narttu Kasv. Merja Sorsa Om. Nina Enqvist

Loppulausunto: Hyväksytty

Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; jalostuksessa otettava huomioon koiran karvaisuusaste 4

Crestwood Juicy Rumour s. 14.8.2003 hl narttu Kasv. Nina Enqvist Om. Nina Enqvist ja Lea Alenius Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; jalostuksessa otettava huomioon koiran karvaisuusaste 3 In-Sa-In Patrisija Svift s. 8.5.2001 pp narttu Kasv. Inna Uzakina Om. Ulla Saarinen Loppulausunto: Hyväksytty Joyway’s Everlasting Love s. 25.6.2001 hl narttu Kasv. ja Om. Marianne Salminen Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; jalostuksessa otettava huomioon koiran karvaisuusaste 3 Moonswift Mystic Wind s. 11.1.0.2002 hl narttu Kasv. Diana Bowdler-Townsend Om. Nina Enqvist ja Lea Alenius

Secret Line’s Viva La Vita s. 16.4.2001 hl uros Kasv. Merja Sorsa Om. Päivi Rantanen Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; jalostuksessa tulee ottaa huomioon häntämutka, lievä alapurenta ja karvaisuusaste 4. Häntämutkan synnynnäisyyttä ei pystytty toteen näyttämään. (toim.huom. jalostussuosituskäytäntö häntämutkaisten koirien kohdalla tullaan käsittelemään seuraavassa jtk:n kokouksessa) Well La De Da N’Co s. 11.7.1999 hl narttu Kasv. Pamela Litz Om. Marianne Salminen Loppulausunto: Hyväksytty Muut tarkastetut Crestwood Kaptain Kool s. 15.8.2003 hl uros Kasv. Nina Enqvist Om. Heli Puikkonen

Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; jalostuksessa otettava huomioon koiran karvaisuusaste 3

Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; jalostuksessa tulee ottaa huomioon tasapurenta (jtk:n jalostussuositus astuu voimaan kun koiralla on silmä- ja polvitarkastustulokset ja ne ovat jalostusohjesääntöjen mukaiset)

Secret Line’s American Pie s. 1.12.2002 pp uros Kasv. Merja Sorsa Om. Päivi Rantanen ja Osku Reinikainen

Joyway’s Entirely Yours s. 25.6.2001 Kasv. Marianne Salminen Om. Liisa Kauppi

Loppulausunto: Hyväksytty

Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; Jalostuksessa tulee ottaa huomioon koiran koko (36 cm) ja kippurahäntä . (jtk:n jalostussuositus astuu voimaan heti kun koiralla on jalostusohjesääntöjen mukainen näyttelytulos) JATKUU seuraavalla aukeamalla..

Pieni matka Tukholman KVnäyttelyyn Kirj. Päivi Rantanen Päätin ilmoittaa meidän pojat Tukholmaan koiranäyttelyyn. Pelkkä ilmoittautuminen sinne tuntui hankalalta, mutta mitäpä ei sisukas suomalainen tee, kun on jotakin päättänyt. Huonolla ruotsilla tavailin Ruotsin Kennelliiton sivuja ja tulin siihen tulokseen, että ilmon voi tehdä netissä, jos koirat on lisätty sikäläiseen koiratietokantaan. Ilmoittautumisaika oli menossa umpeen, joten mitään etanapostia en enää ehtisi lähettää, siis mikä neuvoksi. Näppäränä tyttönä otin puhelimen käteen ja napsuttelin SKK:n numeron. Numero meni sikäläiseen infoon, johon sain änkytettyä asiani ja sieltä puheluni siirrettiin tietokantaosastolle. Ruotsia rääkäten sain kerrottua huoleni ja sieltä ystävällisesti neuvottiin minua heti faksaamaan koirieni tiedot ja pistämään kiirehtimispyynnön mukaan, niin seuraavana päivänä olisivat koirani liitetty tietokantaan. Kiitin kauniista ja taputtelin itseäni hengessä olalle, osasinpas vain hoitaa tämän puhelun ihan itse ilman kenenkään apua kielellä, jossa olen tosi huono. Seuraavaksi aloin tilaamaan laivalippuja. Katselin netistä hintoja ja pyörtyilin hengessä. Kylläpä on kallista lähteä autolla Ruotsiin. Halvin matka oli Sea Windillä ja ei kun lippuja tilaamaan. Rehvakkaasti ilmoitin lipputoimistossa tarvitsevani koirahytin. Eipä ollut semmoisia enää vapaana. No hätäpäissäni varasin sitten koirattoman hytin ja vakuutin luurin toisessa päässä olevalle virkailijalle, että jätän ilman muuta koirat kotiin… Seuraavana päivänä PuuskuPuh ja Ihaa näkyivät ruotsin tietokannassa. Siispä siirryin netti-ilmon ihmeelliseen maailmaan. Arvailin, että mitähän tuossa ja tuossa lokerossa tahdotaan ja täyttelin niitä sen kun kerkisin. Kun kaikki oli täytetty, painoin lähetä nappulaa ja sinne meni ilmot nettiavaruuteen. Printtasin paperille vahvistuksen ilmojen perillemenosta ja aloin makselemaan netissä osallistumista näyttelyyn. Voi kun sekin oli helppoa. Villeinä arvauksina panin rahat menemään ja myöhemmin sain todeta, että kaikki oli mennyt ihan oikein. Hyvä minä!

Matkalla päätin oikaista liikenteenjakajan yli ja koirat tietenkin hyppäsivät ennen minua siihen. Kuului kaksi kertaa plums. Se perkuleen jakaja oli vain reunuskivillä varustettu pikimusta muta-allas joka illan pimeydessä näytti asfaltilta. PuuskuPuh ja Ihaa olivat kylkiään myötä mustan valuvan mönjävellin peitossa. Mykistyneen katselin hienoja näyttelyföönauksiani. Ei kun kaksi kurakasaa autoon häkkiin ja ajo laivaan. Koska meillä ei ollut koirahyttiä, pitäisi meidän tietenkin salakuljettaa koirat hyttiin. Olimme varautuneet asiaan ottamalla kotoa mukaan ison kassin ja repun. Tarkoituksena oli tunkea Clara reppuun istumaan ja PuuskuPuh ja Ihaa kassiin ja sitten muina miehinä saapastella hyttiimme. Minä otin tietenkin heikompana vain yhden koiran, eli Claran. Se meni ihan kiltisti tyytyväisenä reppuun, eikä sanonut mitään, kun vedin vetoketjun kiinni, heitin repun selkääni ja lähdin tarpomaan hyttiä kohti. Siippa jäi tunkemaan poikia kassiin. Se homma kävi paljon hitaammin, kuin omani. PuuskuPuh asettui heti kassin pohjalle, mutta Ihaa ei. Se tunki koko ajan ulos niin, ettei vetoketjua meinannut saada kiinni. Käytävällä kävellessäni ihmettelin vastaan tulevien ihmisten hymyileviä kasvoja. Ajattelin, että kylläpä matkailu saa ihmiset iloiseksi. Hytissä oikea totuus valkeni. En ollut vetänyt vetoketjua repun päässä kunnolla kiinni. Clara oli saanut tungettua pienestä aukosta päänsä ulos ja istui hyvin tyyriin näköisenä repussa pällistellen ihmisiä. Niin, että se siitä salakuljetuksesta. Onneksi ei tullut laivan henkilökuntaa vastaan. Kohta tuli siippa perässä kassinsa kanssa. Eipä hänen salakuljetusyrityksensä ollut sujunut yhtään sen kummemmin. Hän kantoi pitkää isoa kassia, joka etupäässä makoili PuuskuPuh läpän alla ja jonka loppupäässä istui Ihaa, myöskin vetoketjun aukaisseena, pää ulkona kassista käytäviä ihaillen. Meillä ei olisi salakuljettajina kovinkaan loistokasta uraa tiedossa.

Näyttelyyn lähtöpäivänä pesin ja föönasin meidän pojat hyvin. Varmuuden vuoksi viime tipassa kiireessä työnsin jo pakattuun laukkuun mukaan föönin ja yhden pienen shampoopullon. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä sattuu ja jos jompikumpi pojista tai mukaan tuleva Clara-tyttö onnistuu tuhrimaan vaikkapa jalkojaan, niin voin ne pikaisesti viruttaa ja kuivata föönillä. Voi miten viisas olinkaan! Ajoimme Turkuun satamaan ja lähdimme pissattamaan koiria ennen laivaan pääsyä. Meidän pojat eivät malttaneet pissiä lainkaan Claran mukana ollessa, joten päätimme “jakautua”. Siippani lähti pissittämään Claraa toiseen päähän satamaa ja minä tepsuttelin poikien kanssa toiseen päähän. Olin tyytyväinen siihen, että katu oli asfalttia ja kuiva, eipä sotkeutuisi poikien jalat.

Sillä aikaa, kun kävimme hakemassa matkakassin, ehtivät pojat petaamaan sängyt. Niiden valkoisista lakanoista tuli oikein mielenkiintoisen näköisiä mustalla kurakuorutuksella varustettuja tönkköjä. Miten viisas olinkaan pakatessani mukaan viimehetkellä shampoon 11

ja föönin. Kiva oli alkaa juuri muutama tunti sitten pestyjä koiria pesemään uudestaan laivan ahtaassa pikkuvessassa. Siihen sataman mustaan mutaan oli vuosien ajan imeytyneet kaikki mahdolliset autoista lähtevät lyijy- ja öljypäästöt ja se musta velli istui tiukassa kuin tauti poikien turkissa. Pesin ensin pojat raaasti laivan käsisaippualla ja jatkoin omalla shampoolla, mitä oli todellakin vain se pikkupullo mukana. Kaikkea saastaa en saanut pois, joten “valkoisten” koipien pissankeltaisessa oli mukana lyijynharmaa mudan sävy. Aamulla menimme meriaamiaiselle ja syötyämme hyttiin palatessa, kuulimme jo hyvin kauas haikeaa kolmiäänistä ulvontaa. Samaa matkaa kanssamme kävelevät ihmiset tuumasivat, että taitaa laivalla olla harjakoiria, kun on niin tutun kuuloista laulua. Ihan pienellä kiireellä pistelimme juoksujalkaa hyttiimme, ettei vaan laivan henkilökunta ehdi ennen meitä ja nosta ulinaakin suurempaa metakkaa kolmesta koirasta koirattomassa hytissä.

Suomessakin. Siispä takaisin tiskille. Sinnepä olikin tullut paikalle suomea puhuva nainen ja sujuvasti hän lateli meille rusetteja ja kivoja nallepyyheteline palkintoja. Onneksi Pirkon omistajat olivat meitä viisaampia, muuten olisimme tulleet tyhjin käsin kotiin pelkällä hyvällä mielellä varustettuna. Kyllähän ne palkinnotkin ovat kivoja muistoja ulkomaan reissusta, missä nyt ei ihan jokaisena viikonloppuna tule piipahdettua. Kotimatka sujui hyvin, emmekä enää viitsineet salakuljetella koiria. Reippaasti kävelimme käytävillä piskien kanssa, emmekä kertaakaan törmänneet niiden kanssa henkilökuntaan. Kotimatkalla kävimme kyläilemässä yhdellä perhetutulla, jonka koti pullistelee erisortin eläimistä ja pojat ja Clara saivatkin ihmetellä ja tutustua niihin pupusta hevosiin ja kaikkea niiden väliltä, mutta se onkin jo sitten ihan eri tarina.

JALOSTUSTARKASTUS 3.4.2005 jatkoa sivulta 10

Samaan laivaan oli tullut harjakoira Pirkon omistajat koirineen menossa samaan määränpäähän. Minulla oli hirveä stressi siitä, että ehtisimme ajoissa satamasta näyttelypaikalle, sillä harjat arvosteltaisiin heti aamusta ensimmäisenä rotuna. Sovimme Pirkon ihmisten kanssa, että ajamme näyttelypaikalle peräkanaa ja jos eksyisimme, olisimme neljään pekkaan tietä pähkäillessä viisaampia, kuin kahdestaan. Mutta ei mitään hätää ollut. Mallikkaasti ajelimme messuhalliin ja ehdimme hyvin arvosteluun. Ihaa oli kehässä taattua Ihaa-laatua. Korvat luimussa häntä alhaalla se hiippaili pitkin kehää sen näköisenä, että sitä oltaisiin juuri vähintäänkin piikkipäisillä saappailla potkittu ja hirressä hetken roikotettu. PuuskuPuh oli myös oma itsensä. Häntä pystyssä se viuhtoi pitkin kehää karvat hulmuten ja joka pysähdyksessä kerjäsi nameja. Puusku hulmusikin itsensä ensimmäiselle palkintopallille ja olimme onnesta soikeina. Clara meni kasvattajansa kanssa kehään ja ylti miltei samaan PuuskuPuhin kanssa tullen toiseksi parhaaksi nartuksi saaden sertin. Näyttely meni siis ihan yli odotusten ja kotiin meille tuli viemisinä kaksi ruotsin muotovaliota. Eikä PuuskuPuhin menoa haitannut lainkaan pieni mutakerros karvoissa. Hallissa teimme viisaita ostoksia ja tuhlasimme hirveän läjän rahaa. Pakko oli kuitenkin ostella, sillä tavarat siellä olivat paljon halvempia, kuin kotimaassamme. Menimme hakemaan palkintojamme ja tiskillä ruotsalainen tyttö sanoi, että meidän pitää ostaa rusetit eikä puhunut muista palkinnoista yhtään mitään. Päätimme, että emme ala ostelemaan rusetteja ja lähdimme pois tiskiltä. Myöhemmin törmäsimme Pirkon omistajiin hallissa ja he olivat matkalla hakemaan palkintoja. He kertoivat meille, että ainut rusetti, mikä tarvitsee ostaa, on Vara-Cacib ja kyllä Roppi ja Serti tuo palkintoja mukanaan Ruotsissa siinä missä 12

Joyway’s How About A Hug s. 9.12.2002 pp uros Kasv. Marianne Salminen Om. Sanna Karlsson

Loppulausunto: Hyväksytty (jtk:n jalostussuositus astuu voimaan heti kun koiralla on jalostusohjesääntöjen mukaiset silmäja polvitarkastustulokset ja näyttelytulos) Just Call Me Lucky Luke s. 17.7.2001 pp uros Kasv. Larissa Westerlund Om. Pia ja Ada Poteri Loppulausunto: Hyväksytty (jtk:n jalostussuositus astuu voimaan heti kun koiralla on jalostusohjesääntöjen mukainen näyttelytulos) Tippytoes Mad Madam Mim s. 18.2.2003 hl narttu Kasv. Minna Eskola Om. Titta-Maria Lahtinen Loppulausunto: Hyväksytty ohjeistuksin; Jalostuskäytössä otettava huomioon nartun suuri koko (36 cm) ja rintakehän/etuosan puutteet (jtk:n jalostussuositus astuu voimaan heti kun koiralla on jalostusohjesääntöjenmukaiset silmä- ja polvitarkastustulokset)

purina

POPPIA TÄYSILLÄ... Alkujohdantona kerrottakoon, että nyt jaloissani pyörivä naku harjakoira on monen vuoden ja pitkän haaveen täyttymys. Sillä tämä minun nakun kiinaharjakoiran hankintaprojekti alkoi olla jo ikuisuus luokkaa. Rodustahan olen ollut tietoinen vesikoiriemme kasvattajan kautta jo vuosia. Siinähän niitä on jaloissa pyörinyt, mutta täytynee myöntää, että alkuun en niitä mitenkään erityisesti huomioinut. Rapsuttelin kyllä kun jalkoihin änkesivät. Mieheni oli alkuun itse asiassa niistä enemmän kiinnostunut kuin minä. Kiinnostus kasvoi kuitenkin pikku hiljaa ja pian huomasin hakeutuvani näyttelyissä varta vasten harjakoirakehän laittaa koiria tuijottelemaan. Keväällä 2002 olin jo siinä pisteessä, että sellaisen olisin jo kotiinkin halunnut. Kuitenkin kyselyni ja varaukseni jokainen onnistui silloin mennä jotenkin pieleen. Syksyn koitettua huomasin edelleen olevani ilman koiraa. No harjakoira haave jäi ja kotiin ilmestyi loppu vuodesta podenco. Ajatus haudattiin siis odottamaan parempaa aikaa. Kunnes reilu vuoden päästä tyttäreni alkoi vaatimaan lupauksen lunastamista vuoden aktiivisen koiranhoidon jälkeen eli nimikko koiraa itselleen. Kun hän ilmoitti olevansa kiinnostunut myös harjakoirasta ajattelin jo, että nyt… Tyttöpä halusikin puuterihuiskun ja periksi ei siitä annettu ( mistä lienee perinyt itsepäisyytensä ja oveluutensa koska varmasti tiesi minun helposti harjakoiraan suostuvan ). Niin meille sitten saapui kotiin ihana, rauhallinen puuterihuisu-neito Hebblas Little Flame “Pilli”. Monet koirattomat ystäväni tässä kohtaa totesivatkin, että nythän minunkin haaveeni toteutui. Voi niitä tietämättömiä… ; )

Kyllähän jokainen rodunharrastaja tietää että puuteri on puuteri ja naku on eri asia, vaikka molemmat ihania ovatkin. No en välittänyt näiden tietämättömien kommenteista ja jatkoin haaveilemista siitä, että meillä vielä joskus nakukoira olisi. Välillä olin asian suhteen aktiivisempi ja välillä oli pidempiäkin kausia kun asia vain oli. Kunnes viime syksynä kun mieheni totesi, että kyllä meille ensi vuoden aikana se naku voisi tulla, aktivoiduin jälkeen. Sen jälkeen tuli häiriköityä kyselyillä kasvattajia niin kotimaassa kuin ulkomailla. Siinä 14

jäi muutama narttu tyhjäksi ja kyselyitä oli jälleen vetämässä alkuvuodesta kasvattajille. Tiesin kyllä, että espanjanvesikoira kasvattajallemme oli tulossa pentuja jopa emälle josta pidin. Tämä ruona vain kyllä ilmoitti jo heti tekstiviestissä, jossa kertoi pentujen syntyneen pitävänsä ainoan naku nartun itse. En siis osannut edes ajatella, että tästä pentusesta meille koiraksi olisi. Jatkoin siis etsintää. Kävin kyllä jo viikon vanhoja pentuja ihailemassa pentulaatikon reunalla ja voi ei… Se naku narttu oli kuin kopio väreiltään meidän vesikoirasta ( vink, vink eihän se voinut olla kuin kohtalon johdatusta ). Tuo pentu jäi siis kaivamaan mieltäni. Minä kun vielä harvoin ihastun pentuihin yksilönä. Onhan pennut aina suloisia, mutta minä kun yleensä ihastun aikuisiin yksilöihin ( tästä johtuen meille varmasti on kaksi koiraa aikuisina tullutkin ). Ihastukseni ei jäänyt peittoon ja pian kasvattaja alkoi puhumaan jo, että jos hän ei pidä niin… Pian kuitenkin pentu ja yksi sen sisaruksista sai pahan ripulin ja nyt sai jännittää pennun hengenkin puolesta. Kiitos taitavan ja sitkeän kasvattajan pennut jäivät henkiin. Kun kyselin pentujen kuulumisia tekstiviestillä sainkin vastauksen mikä salpasi hengen…” Pennut voivat jo hyvin. Koskas tulet taas tyttöäsi katsomaan” Arvatkaa kuka oli hyvin pian taas pentulaatikon reunalla kamera kädessä. Saimme tietää, että pennun viralliseksi nimeksi tulisi Zorrazo Cheers. Sitten alkoi tuskainen odotus ja pähkäily kutsumanimestä… Mieheni oli vakaasti sitä mieltä, että pennusta tulee Joku. Hän kun oli sitä mieltä, että tällä saataisiin poistettua se kummallinen Joku meiltä, joka teki kotonamme milloin mitäkin. Nyt sitten tiedettäisiin kuka se Joku olisi. No itse olin jo siinä vaiheessa miettinyt nimeä Pop, mutta koin sen suht vaikeaksi lausua. Kasvattaja kun kuuli mieheni ehdotuksen ja minun pähkäilyni tuli hänelle kiire kannattamaan Poppia : ))) Varsinkin kun sen pystyi lausumaan myös pitemmässä muodossa eli Poppi. Joten nyt siis tiesimme jo kutsumanimenkin eli meille oli tulossa Pop. Jotenkin tuosta naku narttu asiasta oli haaveillut niin kauan, että sen oikeasti tajuaminen kesti. Oikeastaan se tuntui vasta todelliselta silloin kun nimeni oli ilmestynyt kasvattajan kotisivuille pennun omistajaksi. Sitten se iskikin ja kuin sain vielä jo onnitteluitakin... Apuaa minullahan ei ollut mitään tavaroitakaan sille. Niin alkoi äidin ja tyttären kulutusjuhlat. Mieheni katsoi päätä puistellen kun tavalliselta ruokakauppa reissultakin tultiin milloin mikä lelu mukana. Täytyihän pennulle hankkia sänkykin. niin ja puruluita. Kyllä se tarvitsi puvunkin. Ilmassa oli haikeita muisteluita kun kaapien kätköistä kaivettiin podencomme vauvapuku, tosin sekin oli liian iso pikkuisellemme. Jouduin siis vielä itse ompelemaan pienemmän fleece manttelin sille kun mummo oli kutonut sille vauvalangasta villapuvun. Suvun naiset olivat siis kaikki vauvahuumassa.

kommentoinut minulle, että ne on sellaisia varautuneita rääpäleitä. No viime viikonlopun jälkeen on ääni kellossa toinen. Totesi jopa, että jos joskus kääpiökoiran hankkii, voisi olla tuollainen kuin Pop. Meillä on siis käsissämme unelmien täyttymys, hyvän mielen tuoja ja ihana perheenjäsen. Eli kävi niin kuin Pillinkin kohdalla, että kuvittelin tietäväni mitä olin saamassa, mutta sainkin jotain paljon enemmän…

Sitten vihdoin koitti se ilta kun Pop lähdettiin hakemaan kotiin. Voi että se oli pieni. Jännitti vähän miten toiset koiramme suhtautuisivat siihen ja mitä se niihin. Vähän olikin ensi pelottavaa, kun kolme aikuista vierasta koiraa ympäröi pennun. Pian kuitenkin sen häntä jo alkoi vispaamaan. Ei mennyt montakaan minuuttia siitä, kun se jo alkoi haastaa leikkimään. Kun pentu ryhtyi riehumaan riitti Pillille. Se lähti tuhahtaen pois. Sitä ei voinut vähempää kiinnostaa mokoma rääpäle. Tilanne jatkui sen kohdalla välinpitämättömänä melkein pari viikkoa. Kunnes se ensin hyväksyi kylkeen kaivautuvan pennun aina silloin tällöin. Sitten lepohetket alkoivat olemaan lähes aina sallittuja. Nyt se jopa leikkiin sen kanssa ja itse asiassa meidän sohvaperunalle pentu on tehnyt todella hyvää. Se leikkii paljon useammin ja se ei ole se joka jää aina yksin ulkopuolella. Ringa vesikoiramme joka oli ollut mukanani joka kerta Poppia katsomassa taas otti sen heti huomaansa. Se hoivasi ja leikki sen kanssa kuin paraskin tarhatäti .Riehunta hetket olivat välillä suorastaa rajuja, vaikka aina selkeästi Ringa ohjasi leikkejä. Kiki podencomme taas on koko ajan ollut näiden kahden väliltä, mutta kaikki on pitänyt sujua hänen tahdissaan. Eli pentu sujahti koiralaumaamme todellakin helposti. Tosin saa nähdä kun pentumaisuus katoaa ja tämä itsevarma pentunen on aikuinen tuleeko sen ja itsevaltiaamme Kikin kanssa vielä välien selvittely. Vaikka tällä hetkellä näyttää, että Pop tiedostaa sen hiuksen hienon rajan mikä Kikille olisi jo liikaa. Toivotaan, että näin sujuu jatkossakin. En siis ole voinut kuin hämmästellä tätä ikiliikkujaa kotonamme ja hämmästellä hyvää tuuriani, kun kotonani on kaksi noin varma luonteista harjakoiraa. Tosin toinen on itse rauhallisuus ja toinen ei todellakaan. Popin ihmisrakkaus herättää hilpeyttä mihin tahansa menemmekin. Kun koko koira heiluu kun häntä vispaa puolelta toiselle. Rokotuksissakin piti meidän Popin takapäätä rauhoittaa, jotta koira ei heilunut rokottaessa. Kun rokotus oli tuikattu, lähti taas häntä propelli heilumaan. Viime viikonloppuna pääsin Popin ja Pillin avulla kääntämään erään collie-kasvattajankin mielipiteen harjakoirista. Sillä hän oli jo aikaisemminkin

-Kati Savilepo-

SÄNGYNVALTAAJIEN SALAISUUDET Viime numerossahan pyysin halukkaita ilmoittautumaan, jotta voisimme esitellä halukkaiden koirat alla olevilla kysymyksillä. Meira Koponen oli ainoa, joka ilmoittautui mukaan. Joten oli hyvin helppoa valita hänen koiransa esittelyn kohteeksi. Jos mahdollisesti sinun nurkistasi löytyisi pyörimästä esittelyn arvoinen kiinanharjakoira otahan yhteyttä minuun viimeistään elokuun ensimmäisellä viikolla. Terveisin: Kati ( email: kati.savilepo@luukku.com tai puh. 0403023368 ) Sitten itse esittelyyn eli

sängynvaltaajan salaisuudet ala Otto : Koiran virallinen nimi, kutsumanimi ( ja tietysti muut lellittelynimet) ja ikä: - Bonzer’s Bumble Bee, “Otto” perheen kesken myös “Nuppu”, 2,5-vuotias. Jos kuvaisit koiraasi yhdellä sanalla mikä se olisi? - Ottoa on vaikea kuvata vain yhdellä sanalla. Se on todella rauhallinen, lapset saavat roikkua sen korvissa eikä se räpäytä silmääkään ja toisaalta myös itsenäinen: se ei tule jatkuvasti syliin ja anna suukkoja vaan nauttii omasta ajastaan, eikä pistä hanttiin vaikka se jäisikin yksin. Mutta vaikka se onkin välillä aika “kovis”, niin toisinaan sille kuitenkin tulee ihania hellyyskohtauksia, jolloin se työntää pään syliin ja pyytää rapsutuksia. 15

Minkälainen on koirasi tavallinen päivä tai viikko ( Harrastatteko jotain, onko sillä jotain hauskoja päivärutiineja yms.) ? - Otto torkkuisi mielellään aamupäivän, mutta raahaan sen pihalle seitsemän aikaan ennen koulua. Pikkuveli Nuutti on innoissaan jo oven edessä, mutta Ottoa pitää herätellä ennen kuin sen saa ylös. Käymme päivittäin koirapuistoilemassa, toisinaan harjistreffeillä ja agilityssakin. Pari kertaa kuussa matkustamme mummolaan bussilla ja bussimatkustus onkin Otolle jo ihan tuttua puuhaa, vaikkei se autossa istumisesta nautikaan. Se tunnistaa paikat ikkunasta ja ennen meidän pysäkkiä alkaa tekemään jo lähtöä.

Mikä on yllättänyt eniten sinua harjakoirassa? - Koko rotu oli minulle täysin uusi ja ensimmäinen livenä nähty harjakoira taisi olla juuri Otto perheineen. Itse olin suunnitellut “metsänkestävää” spanielia, mutta onneksi sattuman kautta sain Oton. Se jättää metsäjuoksuillaan jälkeensä palveluskoirakaverinsa, uimisesta tosin se ei ole koskaan välittänyt, hyvä niin. Yksi isoista yllätyksistä oli turkin hoito, jossa olisin alusta alkaen kaivannut paljon neuvoja ja apua. Taisin tehdä kaikki virheet Oton turkin kanssa. Turkista onkin tullut minulle ikuisuusprojekti! Onko koirasi kaikki ruokainen ? Mikä on se lempiherkku? - Ottoa nirsompaa koiraa en ole koskaan tavannut. Pentuna ja nuorempana se oppi vedättämään ruokinnassa koko perhettä ja vaati mitä ihmeellisempiä syöttökeinoja, välillä ojensin sille kädessä yhden nappulan kerrallaan, jotta se söisi edes jotain. Vanhemmiten se on alkanut syömään vähän paremmin, mutta ei lähellekkään sitä määrää, jonka se saisi kokonsa puolesta syödä. Eipä tarvitse ainakaan huolehtia sen lihomisesta. Mikä on sen bravuuritemppu ( onko sellaista? ) - Otto oppii todella nopeasti, eri asia sitten huvittaako sitä esittää temppuja yleisön edessä. Kaikista näyttävimmässä tempussa se ottaa vauhtia ja hyppää kumartuneen ihmisen selän päälle seisomaan. Se osaa myös tanssia kahdella jalalla ja kumartaa esityksen päätyttyä.

Viihtyykö koirasi ulkona säällä kuin säällä? - Sateella Ottoa on vaikea saada ulos, myös märkä maa on todella inhottavaa. Muutoin Otto on lähestulkoon joka sään koira: pakkanen ei sitä pelota ja aurinkoisina päivinä se heittäytyy selälleen parantelemaan rusketustaan. Ja Ottohan on siis puuteri!

Ego, mikä ego? Onko koirasi ujo vai valtakunnanvaltias? - Otto on omasta mielestään maailman napa ja se käyttäytyy sen mukaisesti. Sillä on iso reviiri, jota se käy välillä tutkailemassa ihan yksinään. Valitettavasti reviiri kattaa pari korttelia, joten muu perhe jää pihalle huutelemaan sen perään kun se oikoo naapurien pihoille nostamaan kinttua. Luonteeltaan se on tosi rohkea ja itsenäinen. Sen ei tarvitse (useimmiten) rähjätä tai haukkua muille koirille, sillä se tietää että se pystyisi voittamaan ne takatassut sidoittuina ja silmät kiinni. Onko koirasi ehta sängyn valtaaja? Tarvitaanko öisin tyynyä, missä se nukkuu ? - Pentuna Otto olisi saanut nukkua minun sängyssäni, mutta se ei halunnut. Sillä on sänkyjä ja vilttejä yllin kyllin, mutta se nukkuu mieluiten lattialla. Tosin kun Nuutti-vauva tuli taloon ja tahtoi sänkyyn nukkumaan, Otto päätti että sänky on sen paikka. Tulokas siirtyi mukisematta lattialle ja yllätyksekseni Otto hyppäsi ensimmäistä kertaa elämässään minun kainalooni unille. Loppuyöstä se vaihtaa paikkaa jalkopäähän ja silloin Nuuttikin voi livahtaa sänkyyn nukkumaan. Mikä on koiran lempilelu? - Muhvi on pieni dobermanni-pehmolelu. Otto tuntee sen nimeltä ja hakee sen jos sitä pyytää tai kun sitä leikityttää. Muhvilta puuttuu toinen korva ja silmät, mutta on se vaan aina niin ihana. Sen ainokaisesta monta kertaa paikatusta korvasta saa hyvän otteen hampailla. Lisäkysymys seuraavalle vastaajalle: - Koirasi ikimuistoisin hetki tai tempaus?

ALOITTELEVAN KASVATTAJAN AAPINEN Osa 1: “Pieni moraalisaarna” Nina Enqvist Kiinanharjakoira on rotuna nyt huippusuosittu. Kysyntää on - varsinkin nakupennuista - enemmän kuin tarjontaa. Tämä ajaa valitettavasti liikkeelle monenlaista yrittäjää, niin myyjä- kuin ostajapuolellakin. Suomen kiinanharjakoirat ry. pyrkii edesauttamaan tämän ihastuttavan rodun järkevää jaostustyötä keräämällä tietoa ja antamalla sitä jäsenistönsä ja kaikkien rodusta kiinnostuneiden käyttöön. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on antaa vinkkejä vastuulliseen rodun jalostamiseen. ENNEN ENSIMMÄISTÄ PENTUETTA Päätös kasvattajaksi ryhtymisestä saattaa olla pitkän linjan suunnittelun tulos tai seurausta pikaisesta rakastumisesta rotuun. Ottamatta kantaa siihen mikä on oikein ja mikä ei, on kuitenkin sanottava, että yksikin pentue saattaa olla rodun kannalle merkittävä. Sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Pentueen yksilöt kun saattavat saada edelleen aikaan melkoisen määrän jälkeläisiä tulevaisuudessa. Tästä syystä jokainen tehty pentue tulisi suunnitella tarkoin, ottaen huomioon tulevaisuus ja tulevat jälkipolvet. Kukaan ei kasvata yksin ja koskaan ei tiedä miten omat kasvatit tulevat käytetyiksi “jatkojalostukseen” ellei jätä koko pentuetta itselleen;). Näin siis käytän sanaa “kasvattaja” kuvaamaan jokaista, joka aikoo tehdä vaikka vain yhdenkin pentueen. Ennen nartun astuttamista tulisi jokaisen kasvattajan hankkia perustiedot rodusta ja sen ominaisuuksista. Rotumääritelmän tunteminen on perusedellytys, sekä teoriassa että käytännössä. Näin siis ei riitä, että on lukenut sen, vaan täytyisi myös ymmärtää miltä rotumääritelmän kuvailema harjakoira näyttää. Tätä voi opiskella käymällä ahkerasti näyttelyissä katsomassa eri yksilöitä ja tutkiskelemalla niiden ominaisuuksia “sillä silmällä”. Rakenne vaikuttaa liikuntaan ja tästä syystä suurikaan valokuvakokoelma ei korvaa luonnossa nähtyjä koiria ja sitä kautta saatua kokemusta ja näkemystä, miltä rotumääritelmän mukainen rodun edustaja näyttää. Tärkeätä on myös opiskella ja ottaa selvää purennoista ja hampaista (tämän rodun yksi erikoispiirre, hammaspuutokset), korvista ja

erityisesti luonteista. Näistä kaikista löytyy variaatioita joka lähtöön ja ne ovat kaikki myöskin perinnöllisiä ominaisuuksia. Tutki siis eri linjaisia koiria ja kysele toisilta kasvattajilta heidän kokemuksistaan. Kun tarkastelet omia koiriasi ja jalostukseen käyttämiäsi koiria, tee se terveellä tavalla kriittisesti. Liika nipottaminen ei johda välttämättä toivottuun tulokseen, mutta joitakin tiettyjä kriteereitä tulisi jalostukseen käytettävän koiran täyttää. Jos et ole aluksi varma osaatko itse arvioida jalostusmateriaaliasi, pyydä rohkeasti apua. Kysy kokeneemmilta ja “reiluiksi” havaitsemiltasi kasvattajilta neuvoja ja tuo koirasi jalostustarkastettaviksi. Sieltä saat jalostustarkastuslausunnon, jossa koirasi ominaisuudet puntaroidaan puolueettomasti ja ainoastaan rotumääritelmään verraten. Jotta kasvattaja palvelisi jalostustyöllään mahdollisimman hyvin koko kantaa, ottaa hän selvää myös eri linjoissa esiintyvistä sairauksista ja vioista. Kiinanharjakoirissa esiintyy sairauksia, kuten muissakin roduissa. Tyypillisimpiä ovat leggperthes (lonkkaluun pään kuolio, esiintyy eniten kääpiökoirilla ja ilmenee yleensä jo ennen vuoden ikää, vaatii yleensä leikkaushoidon), epilepsia, patella luksaatio (polvilumpion sijoiltaanmeno, sairausasteita 1-4, vain vakavammat vaativat leikkauksen), silmäsairauksia (PRA, kuivasilmä, linssiluksaatio, kirsikkasilmä...) ja selkä- ja tukirangan sairauksia - tässä joitakin mainitakseni. Vikoja löytyy mm. aukottomuus (peräaukottomuus tai korva-aukottomuus), sinisilmäisyys, purentaviat ja hammaspuutokset, luppakorvaisuus karvattomilla samoin liikakarvaisuus nakuilla, lyhytturkkisuus puuterihuiskuilla jne... Näistä kaikista tulisi kasvattajan olla selvillä ennen yhdistelmän toteuttamista. Löytyykö jalostuskoiriesi takaa riskitekijöitä ja mitä löytyy suunnitelmasi toisen osapuolen takaa? Ei siis riitä, että jalostussuunnitelmasi osapuolet sopivat yhteen pelkästään ulkoisilta ominaisuuksiltaan tai että “taulu” näyttää paperilla hyvältä. Kasvattajan olisi hyvä tietää tarkoin mitä kolmen polven sisällä olevat koirat ovat niin ulkoisesti, luonteeltaan kuin riskitekijöiltäänkin. Eikä pahitteeksi olisi tuntea taustoja pidemmällekin. Ainahan tämä ei ole mahdollista. Esimerkiksi kaikkien tuontikoirien taustoja ei tarkkaan tunneta, mutta ainakin kotimaisista koirista ja niiden kotimaisista taustoista löytyy tietoa niitä etsiville. Jälkeläisnäyttö on erittäin tärkeä ja hyvä tiedonlähde, käytä se hyväksesi. Pohdi siis tarkoin onko narttusi jalostuskäyttöön soveltuva. Selvitä kaikki koirasi taustat niin pitkälle kuin se on mahdollista. Koirasi kasvattaja on tässä korvaamattomana apuna. Kun tiedät mitä narttusi 17

takaa löytyy, osaat valita sille partnerin paremmin. Mikäli ensimmäinen narttusi ei olisikaan jalostukseen sopiva, älä lannistu. Sillä välin kun etsit ajan kanssa hyvää jalostuskoiraa, sinulla on aikaa opiskella rotua. Tässä puuhassa ei ole “valmis” koskaan;). Yksi seikka tulee vielä mieleeni mainita ennen pentupuuhiin ryhtymistä. Jos kuvittelet “lyöväsi rahoiksi” kasvatustyöllä, olet hakoteillä. Kokemuksieni pohjalta voin sanoa, että mikäli panostat rodun jalostukseen täysipainoisesti, et tule tekemään tiliä. Koirien ylläpito ja uuden jalostusmateriaalin hankkiminen maksaa ja suurimmat kulut aiheutuvat näyttelymaksuista ja matkoista. Lisäksi tulee muut kulut, kuten esim. terveystutkimukset, keisarinleikkaukset, urosten palkkiot, rekisteröintimaksut, pentujen hoitokustannukset jne...Kuluja riittää ja sitten vielä on muistettava, että korvausvastuu kasvateista on olemassa mikäli jotain ongelmia kasvateissa ilmenee, olipa se kasvattajan “vika” tai ei. Näin siis kiteytettynä; koiria kasvattamalla ei pääse Kroisos Pennoseksi. Loppukädessä viivan alla on miinusmerkkinen lukema jos asioita tarkastellaan pitkällä juoksulla. Syy miksi koiranjalostus kiehtoo, on jokin muu kuin raha, vastuuntuntoisilla kasvattajilla. GEENIPOOLI

jalostusohjesääntöjen suositusten mukaiset. Jtk on tiedottanut kasvattajia tämän asian vakavuudesta jo useita vuosia ja antanut ohjeistuksia yksittäisten urosten käyttöosuusprosenteista. Tieto on pääsääntöisesti sisäistetty hyvin. Aivan viimeisimpiä urosten jälkeläisprosentteja ei ole vielä päästy laskemaan kennelliiton huonon tiedonkulun vuoksi. Tilanne korjaantunee piakkoin. Hyviä kirjoituksia aiheesta löytyy mm. Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki – HETI ry:n kotisivuilta osoitteessa www.koiranjalostus.fi. MUISTILISTA Mitä pitää muistaa ennen nartun astuttamista: -

Kasvattajat kantavat harteillaan suuren vastuun siitä, millaisena rotu säilyy tuleville jälkipolville. Ei siis ole yhdentekevää miten jalostuksen “suuret linjat” suunnitellaan. Rotuyhdistyksen jalostustoimikunta auttaa osaltaan kasvattajia kasvatustyön järkevässä suunnittelussa ja eteenpäin viemisessä keräämällä ja jakamalla jalostuksellisesti tärkeää tietoa. Jalostustoimikunta toivoo mahdollisimman monen kasvattajan ymmärtävän tämän yhteisen mission ja auttavan jtk:aa näissä talkoissa. Lopussa kiitos seisoo. Jtk laskee ja tiedottaa jäsenistöä urostilastojen ym. vastaavien muodossa. Tämä osaltaan edesauttaa kasvattajien järkevän jalostussuunnittelun ja tähtää kannan riittävään perinnölliseen monimuotoisuuteen. Yksittäiset kasvattajat voivat varmistaa tämän järkevällä koirien jalostuskäytöllä. Mm. välttämällä liiallista linjasiitosta (varsinkin mikäli ei riittävän hyvin tunne koirien taustoja, joihin linjaa), astuttamalla narttunsa aina eri linjaisilla uroksilla (ei uusintayhdistelmiä ilman riittäviä perusteluja) ja seuraamalla urosten jalostuskäyttöä ja välttämällä “matador-uroksia” omassa kasvatustyössään. Heti perään mainittakoon, että harjakoirilla urosten jalostuskäyttö on kyllä hyvällä mallilla verrattuna moniinkin rotuihin. Urosten prosentuaaliset käyttöosuudet ovat jo jonkin aikaa olleet 18

käytä jalostukseen vain jalostusohjesääntöjen kriteerit täyttäviä koiria hae koirallesi näyttelytulos (väh. 1 x eh) tutkituta koirasi silmät ja polvet huolehdi, että narttusi on riittävän ikäinen astuttaessasi sen edellytä samoja asioita jalostukseen käyttämältäsi urokselta huolehdi narttusi hyvästä yleiskunnosta; tarkista, että rokotukset ja madotukset ovat ajan tasalla kysy nartullesi urosta jo hyvissä ajoin ennen juoksun alkamista ja sovi uroksen omistajan kanssa kaikista käytännön asioista. Toiset uroksen omistajat haluavat tehdä tapahtuneesta astutuksesta kirjallisen sopimuksen, missä on ylhäällä astutusmaksujen suuruus ja maksukäytäntö. Tämä on ihan hyvä asia ja turvaa myös nartun omistajaa mikäli ongelmia ilmenisi. Sopimukseen voidaan hyvin kirjata ylös myös yhteisesti sovittu käytäntö minkä ikäisistä pennuista maksu peritään. Joskus voi joku pentu kuolla päivän, kahden tai vaikkapa kahden viikon ikäisenä. Sopikaa myös tällaisista asioista, ettei tule suotta riitaa.

Seuraava osa käsittelee koiran synnytykseen liittyviä asioita.

Paikallisosastojen ajankohtaiset tapahtumat ja suunnitelmat löytyvät yhdistyksen nettisivujen foorumilta, www.kiinanharjakoirat.fi osoitteen kautta Oulun seutu Anna Jarva, Oulunsalo P. 050-3790435 e-mail: anna.jarva@airpro.fi

Helsingin seutu Mirka Rautio, Vantaa P.050-546 2605 e-mail: myytti@hotmail.com Susanna Syrjänen, Mäntsälä P.040-8409446 e-mail susa.syrjanen@pp.inet.fi Lahden seutu Susanna Heiskanen, Heinola kk. P. 041-585 8480 e-mail: sundan@surfeu.fi Jyväskylän seutu Heli Puikkonen, Vaajakoski P. 040-5701379 / 0407691829 e-mail:heli.puikkonen@luukku.com

Tampereen seutu Sanna Joutsela, Toijala P. 0400-236050 dragonmoon@pp.inet.fi Turun seutu Etelä-Pohjanmaa Heli Backlund, Övermark heli.backlund@pp.inet.fi

TURUN SEUTU Turun seutu Kupittaa, 7.5.-05, klo 14.00 Vihdoinkin saatiin porukkaa kokoon Turun alueeltakin. Aamulla ajattelin ettei tapaamiseen kuitenkaan tule ketään, koska satoi. Kun kello näytti 13, sade oli loppunut ja päätin käydä kurkkaamassa tulisiko paikalle ketään. Pakkasin koiran autoon ja lähdin Turkua kohti. Kun saavuin kupittaan kupeeseen, pääsi suustani muutama ärräpää. Olin tietenkin ehdottanut tapaamista samalle päivälle, jolloin moottoripyörä kausi avataan kupittaalla. Kupittaan parkkipaikka oli täynnä moottoripyöriä, jotka pian lähtisivät Lietoa kohti. Tyhmä minä. Noh. sain auton kivaan paikkaan parkkiin ja lähdin käpyttelemään koiruksen kanssa puistoa päin moottoripyörien ohi. En nähnyt puistossa ketään. Pian puhelimeni soi ja ystäväni kertoi tulevansa tapaamiseen kunhan saa auton johonkin pysäköityä. Minulle tuli helpottunut olo, että tälläkertaa ainakin yksi tulee minun lisäksi. Muutaman minuutin seisoimme kahdestaan koiriemme kanssa ihmetellen tuleeko ketään, mutta sitten näimme jotain. Pirteän näköinen puuteri uros kipitti meitä kohti hiekkatietä pitkin. Olimme saanee pienen porukan kokoon. Jee!! Teimme pientä lenkkiä Kupittaa yhpäri noin puolentoista tunnin ajan. Koirat tulivat mahtavasti toimeen keskenään. Juttelimme omistajien kesken harjiksista ja muista asioista. Päätimme jättää tapaamisen kohtuu lyhyeen, koska naku tytöt vaatteista huolimatta palelivat jonkin verran. Mutta kivaa oli. Uutta tapaamista emme sopineet vielä, mutta toivottavasti saamme semmoisen pian vielä isommalla porukalla. -Taru Rannikko-

HELSINGIN SEUTU Ensimmäinen koirahieronta kurssi 20.3.2005 Helsingin seudun paikallisosasto järjesti keväällä 2005 useampia koirahierontakursseja, joista osallistuin ensimmäiseen. Luennoitsijana toimi Tapio Nilsson, joka on Tampereen urheiluhierontakoulun ensimmäisen vuoden mittaisen koirahierontakoulutuksen kasvatti. Tunnelma oli mukava ja välitön heti alkuun. Paljon pystyimme vaihtamaan tietoa ihan keskustelulla. Ainoastaan ryhmämme aktiiviset pojat olivat päättäneet, että näin kauniin kevätpäivän kunniaksi olivat emännät päättäneet järjestää heille ryhmätreffit ja rauhoittuminen hierontaa kesti hetken ( ja tarvittiin useamman nartun murahdus ). Viimeinenkin poika tosin rauhoittui kun siirryimme teoriasta hierontaan ( ainakin hetkeksi ).

Ensiksi kävimme läpi koska ei pidä hieroa: -

Koira osallistujia oli hyvin tasainen joukko sillä osallistujia oli tasan 4 nakua ja 4 puuteria. Uros narttu jakaumakin meni samalla tasaluvulla. Minulla oli meidän aina rauhallinen Pilli mukana, joka herätti sielläkin huomiota rauhallisuudellaan ( ja taisi herättää Ransun mielestä huomiota jollain muullakin ). Pilli nautti selkeästi suurimman osan ajasta. Muutaman kerran kyllä sain hieman epäilevän katseen itseeni, kun laitoin sitä hyviin hieronta asentoihin. Loppujen lopuksi se kuitenkin käyttäytyi, kuin olisi ollut useammankin kerran hieronnan kohteena; vaikka näinhän ei ollut. Tosin aion kyllä ottaa tavaksi jokaisen koiramme kohdalla kokeilla taitoja joita kurssilla opin. Ensin kävimme läpi siis teoriaosuuden, josta hyvin jäi mieleen se tärkein asia: aina edetään koiran tahdissa. Ensimmäiset kerrat voivat olla todella lyhyitäkin, jos koira ei koe tilannetta omakseen. Pituutta lisätään hierontatuokioihin koiran ehdoilla. Koskaan myöskään ei saa painaa liikaa. Mieluummin liian hellästi hivellen ja lämmitellen kuin kovasti painamalla. Harvassa paikassa tarvitaan kovaa kohdistettua painantaa, vaan mieluummin vaikka kämmensyrjällä leveämmälle alueelle painaen. Samoin jäi lause ei vetäen vaan työntäen mieleen hyvin.

Kun koira ei ole rento. Hierontahetki tulee perustua luottamukseen. Sen tulee olla rauhallinen, että rentouttava hetki niin koiralle kuin ihmiselle shokkitila kuume tulehdustilat akuutit traumat iho-ongelmat kortisoonia saavat koirat ( jos koira reagoi siihen iholla) epilepsia ( hieronta saattaa laukaista kohtauksen) tiineys ( aivan loppuvaiheessa voi hieronta käynnistää synnytyksen) muut oireet, jotka viittaavat alkavaan sairauteen

Taas syitä miksi hierotaan: - erilaiset lihas- ja kalvokireydet - revähdykset ja venähdykset kun ovat jo lähtenee paranemaan ( tuoreeltaan ei saa hieroa) - immobilisaatio eli liikkumattomuus ( esim. leikkauksen jälkeen) - ruuansulatushäiriöt - suoritukseen valmistava/palauttava hieronta - arpi- ja sidekudosmuodostumat Teoria osuudessa kävimme läpi myös koiran luuston ja lihaksiston. Samalla Tapio kertoi paikkoja joihin tulee kiinnittää huomiota niin etu- kuin takapäässä. Hieronnan lisäksi monipuolinen mieluusti vapaaliikunta esim. metsässä jossa maasto vaihtelee on parasta keinoa pitää koiran lihaksisto kunnossa. Selkeästi tuli esille myös ennalta ehkäisevän hieronnan ja venyttelyn tärkeys välttää isompia haavereita ja kiputiloja, varsinkin aktiivisilla koirilla. Hieronnan lisäksi Tapio kertoi myös kylmä- ja lämpöhoidoista, joita voi itsekin koiralle antaa. Kylmä: - laskee turvotusta, hidastaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa - kivun lievitystä - EI KOSKAA AVOIMEEN HAAVAAN TAI AVOMURTUMAA - käyttö, esim. hermosärkyyn - esim. pakasteet, jääpussit, lumi, kylmäkallet, vesi ( kangas esim. pyyhe kohteen ja ihon väliin) lämpö; - nostaa aineenvaihduntaa, lisää verenkiertoa - rentouttaa - EI TULEHDUSALUEELLE - käyttö, lihas/kalvokireys, esim. lämmitys, kramppi - lämpötyyny, lämpöpullot, kaurapussi

Miten varmistat hierontahetken onnistumisen: - etsi rauhallinen paikka, jossa voit rauhassa keskittyä koiran kanssa kahden keskiseen hetkeen - etene järjestelmällisesti ja varmoilla otteilla ( esim. aloita ja lopeta samalla tavalla aina) - ole pitkäjänteinen ja rauhallinen. Etene koiran tahtiin ( koira ei välttämättä ensimmäisillä kerroilla jaksaa kauaakaan hierontaa) - hetken tulisi olla miellyttävä kummallekin hierojalle että hierottavalle. Kaikki koirat eivät osaa rentoutua hierottavaksi - hyvällä hieronta hetkellä vahvistat myös keskenäistä suhdettanne ja luottamusta

Venyttelystä tulisi pidättäytyä jos koiralle on nivelrikkoja. Hierontaa tulisi rajoittaa, jos koira on nuori tai keskenkasvuinen. Päivä oli siis mukava ja itse ainakin sain paljon hyötyä ja varmuutta hieroa lihaksiston ylläpitohierontaa ja myös tietysti venyttelyihin. Erityiskiitokset myös Ullalle mukavasta paikasta ja tarjoilusta! Linkkejä koirahieronnasta joista löytyy myös kuvia venytyksistä ja itsehoidosta yms.: http://koti.mbnet.fi/ shkh/koirat/ ja http://www.activa.fi/ - Kati-

Agilityä Helsingin seudulla Helsingin paikallistoimikunta on järjestänyt tämän kevään aikana harjisaiheista tapahtumaa jos jonkinmoista. Vihdoin saatiin myös kauan kaivattu harjakoirien agilityyn tutustuminen, joka pidettiin Järvenpäässä 17.4.05.

Kun teoria oltiin käyty läpi, käväisivät koirat vähän juoksentelemassa ulkona. Sen jälkeen pääsimme Tapion ohjauksessa kokeilemaan oppimaamme koiriimme. Alkuun näytti, että vain erillaisiin kampausasentovääntelyyn tottuneet puuterit osasivat olla pötköllään ja rentona hierontaa varten. Pian kuitenkin pääsivät nakutkin hieronnan makuun ja puoliummessa olevia silmiä alkoi näkyä siellä sun täällä koirilla. Kun koirien etu- että takapäät oltiin hierottu, näytti Tapio myös venytykset. Venytyksistä jäi mieleen, että venyttelyä ei koskaa tule tehdä kylmiltä. Sekään hieronnan tapaan ei ole voimalaji. Liikeradat venytyksessä tulee olla samat kuin koirilla luonnostaa eli esim. raajojen venytyksissä eteen ja taakse päin. Niskan venytyksissä päätä voi taivuttaa ylös ja alaspäin. Kun niveliä käsittelee niihin ei saa kohdistua liikaa kiertoa. Lämmittelystä käy kevyt hieronta tai esim. lenkki.

Parin peruutuksen takia olin aluksi huolissani tulisiko paikalle ylipäänsä ketään, mutta kun koiria alkoi tassutella kentälle sankoin joukoin, huoleni osoittautui täysin turhaksi. Kentällä meitä opastivat Inka ja Soile, jotka kilpailevat Järvenpään Agilityurheilijoissa. Ensiksi kuultiin hieman yleistä tietoa agilitysta, jonka jälkeen molemmat näyttivät koirineen, mitä laji on käytännössä. Sitten päästiinkin itse asiaan. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan esteitä ja monien yllätykseksi hypyt sujuivatkin melkein jo itsestään! Välillä hyppi sekä ihminen että koira, toisinaan heiteltiin nakkeja esteiden yli ja moni hoksasikin nopeasti jutun juonen. Ovelimmat yksilöt yrittivät sinnikkäästi päästä helpommalla ryömimällä riman alitse, mutta älysivät lopulta miten namit ja kehut irtoavat helpommin… Kun oma nakukulta tai huiskuharja olikin tehnyt ensimmäisen kahden hypyn sarjan ilman hihnaa, ei omistajan riemulla ollut rajoja. Seuraava haaste oli tietysti putki, jossa välillä majaili koiran lisäksi myös puoli perhettä kannustamassa. Vaikka sää suosikin harjakoirakansaa lämpimällä ilmalla ja auringonpaisteella, pienen tuulenvireen käydessä totesi muutama nakuharja, että putki onkin uskomattoman kätevä tuulensuoja. Kukaan ei onneksi kuitenkaan tiettävästi unohtunut putkeen, vaan kaikki löysivät päivän loputtua oman 21

koiransa! Kontakteillekin uskalsi moni ja kepeillä riitti myös yrittäjiä.

Parin vilkkaan tunnin jälkeen harjakoirat alkoivat olla uuvuksissa ja väki vähentyä. Kentälle jäi vielä niitä koiria, jotka olivat jo ennestään ehtineet lajia harrastaa. Inka ja Soile kasasivat yhteen radan, jota pääsimme juoksemaan koiriemme kanssa. Allekirjoittaneen Otto-puuteri teki taas jälleen kerran “otot” ja päätti kesken rataa käväistä haistattamassa pitkät muille koirille. Takaisin tultiinkin uikuttaen, kun vastaanottokomitea ei suitsuttanutkaan maailmanvalloittaja Ottoa ylivoimaisena johtajanaan. Otto toipui onneksi järkytyksestään ja elää yhä uskossa että on voittamaton.

Loppuun saimme hyviä vinkkejä koiran motivoimisesta ja siitä, miten radalla irtautumista voi harjoitella. Sainpahan Oton, jolla paikalla olo käskystä sujuu pihalla ja sisällä mutta ei ikinä agilityradalla, pysymään paikallaan ensimmäisen esteen takana. Se vain katseli siihen malliin, että kyllähän hän tämän on osannut, onpa vain pannut minua herkkäuskoista halvalla kaikki harjoituskerrat. 22

Koiria oli lopulta paikalla parikymmentä kappaletta! Mukana vauhdissa olivat Otto, Hugo, Hitti, Alfons (1), Filemon, Alfons (2), Luukas, Tirri, Paulus, Hipsu, Kukka, Latji, Lotta, Arska, Paddy, Renttu, Rodi, Siru ja Senna, sekä pikkuinen Jessie-pentu, joka ei vielä esteille päässyt, mutta kävi haistelemassa agihajuja, jos vaikka sitten tulevaisuuden varalle.. Toivottavasti kaikilla osallistujilla oli antoisa aamupäivä agilityn merkeissä ja erityiskiitos Soilelle ja Inkalle, joita ilman agilitykertaa ei olisi voitu pitää! Terveisin Meira ja Otto

PERINTEISET KESÄPÄIVÄT VAHERMASSA!! Vaherman leirikeskus, Kärköläntie 769, Pusula

Ohjelma: Perjantai 12.8.2005 -

silmä- ja polvitarkastus klo 18.00 alkaen (varauksella, mikäli koiria ei tule tarpeeksi perutaan) grillausta (sauna tarvittaessa)

Lauantai 13.8.2005 -

aamupala klo 8-9 “yhdistelmäkilpailu” ruokailu klo 12-13 luento aiheesta “harjakoiran koulutus ja ongelmien ratkaisuja” klo 14.00 alkaen iltapäiväkahvit luennon yhteydessä harjakoirien pukukilpailu alkaen klo 18.00 sauna lämpimänä klo 19.00 lähtien vapaata “iltaohjelmaa”; grillausta ja letun paistoa

Sunnuntai 14.8.2005 -

aamupala harjakoirien kiihdytyskisa “Leirin Symppis” – koiran valinta ruoka ja lähtökahvit

Sitovat ilmoittautumiset kesäpäiville xx.xx. mennessä Sanna Joutselalle. Puh. 0400-236050 tai e-mail: dragonmoon@pp.inet.fi

Kartta Vahermaan:

Majoitus/ruokailuhinnat: Koko viikonloppu (pe-su) Aikuinen 60e Lapsi (5-12v.) 30e Alle 5 v. ilmaiseksi Yksi yö (pe-la tai la-su) Aikuinen 40e Lapsi (5-12v.)20e Alle 5 v. ilmaiseksi Silmä&polvitarkastukseen sitovat ilmoittautumiset 15.7. mennessä Nina Enqvistille. Puh. 040-8355823 e-mail: crestwood@luukku.com Hinnat: Silmätarkastus 35e Silmä&polvitarkastus 50e

Kesäpäivä viikonlopun ajan puhelinta päivystävät parhaansa mukaan Sanna ja Nina, puhelin numerot viereisellä palstalla. 23

HARRASTAJAHAASTATTELU; ELINA RAUTIO & AGILITYÄ HARJAKOIRAN KANSSA

Kuvat: Jari Nevalainen

Elina harrastaa agilityä harjakoiransa Ookkidogin Dino-Caurus kanssa pärjäten hienosti. Harjakoiran kanssa agility ja kisaaminen ja kaiken lisäksi menestyminen, eivät ole itsestään selvyys ja helppo juttu, joten hattua täytyy nostaa Elinalle. Kumpi tuli ensin, agility vai harjakoira? Aloitin agilityn vuonna 1995 ensimmäisen oman koirani, englanninspringerspanielin kanssa. Harjakoirani Dinon, Ookkidogin Dino-Caurus, sain vasta 1997. Eli onko Sinulla ollut koiraa ennen harjakoiraa? Meillä oli lapsuudenkodissa muutamia koiria. Ensimmäinen oli rottweiler, jonka aikana olin tosin aivan liian pieni ymmärtämään mitään koirista. Isälläni oli lapinporokoira ja sen sekarotuinen pentu. Englanninspringerspanieli Mira oli ensimmäinen oma koirani, jonka sain 12vuotiaana. Sen kanssa harrastin ja kisasin agilityssä, sekä omaksi iloksemme treenasimme TOKO:a ja MEJÄ:ä. Tällä hetkellä kotoa löytyy myös 3-vuotias rhodesiankoiranarttu Doris. 3. Mikä sai Sinut innostumaan harjakoirasta? Tuttavaperheelläni oli naku harjakoiranarttu, joka oli mielestäni hauska ja upea otus - ulkonäöltään ja etenkin luonteeltaan. Iloinen ja ystävällinen sekä rakastava ja rakastettava luonne ja sopivan pieni koko miellyttivät. Dinon hankinta ei tosin ollut pitkäaikainen prosessi, vaan Dino tuli minulle hieman sattumalta. Niin pikaisesti ei koiraa pitäisi hankkia, mutta minulla kävi loistava tuuri, en voisi kuvitella ikinä saavani parempaa koiraa kuin Dino! Meillä on Dinon kanssa aivan ainutlaatuinen suhde! 24

Mistä innostuit agilityyn? En kyllä muista miten ja mistä kuulin agilitystä, mutta halusin harrastaa jotakin englanninspringerini kanssa. Olisikohan jossain ollut mainos alkeiskurssista? Nopeasti jäin kuitenkin koukkuun lajiin ja Dinon kanssa agilityn aloittaminen oli itsestäänselvyys.

Oliko helppoa päästä treenaamaan vai jouduitko jonottamaan kauan? Siihen aikaan agility ei ollut vielä niin suosittua kuin nykyään. Pääsin Rovaniemen käyttökoirien alkeiskurssille suoraan springerini kanssa ja myöhemmin myös harjakoirani kanssa - olinhan jo seuran jäsen ja kilpaillutkin. Kun olin jo yhden koiran kanssa kisannut, pystyin myös itsekseni kouluttamaan Dinoa. Aloin myös kouluttamaan agilityä samoihin aikoihin kun aloin enemmän treenata Dinon kanssa. Oliko harjakoiran opettaminen agilityyn helppoa vai haastavaa? Springeriini ja rhodesiankoiraani verrattuna Dino oppii selkeästi hitaammin. Dino on vaatinut huomattavasti enemmän toistoja oppiakseen asiat. Mutta Dinon kanssa toistoja voikin ottaa enemmän, se ei kyllästy yhtä nopeasti, kuhan namia on tiedossa. Ennen kastraatiota (2003) Dinon mielenkiinto agilityyn oli vaihtelevaa, välillä hajut ja nartut veivät voiton nameistakin! Kastraation jälkeen Dino selkeästi alkoi keskittyä tekemiseen enemmän ja muuttui leikkisämmäksi. Millä motivoit koirasi parhaiten agilityssä? Dino on ahne kuin pieni porsas! Eli namit ovat Dinon paras motivaattori. Pari kertaa Dino on innostunut kentälläkin leikkimään lelulla, mutta yleensä lelut jäävät agilityssä huomioimatta. Säännöllisestä harjoittelusta olemme Dinon kanssa luopuneet jo vuosi sitten, Dino nimittäin on kisoissa innostuneempi, kun samalla viikolla ei ole käyty harjoittelemassa. Joitain yksittäisiä esteitä saatan Dinon kanssa treenata satunnaisesti ja palkita niistä ruhtinaallisesti. Kisoissa palkkana on aina namia! Rhodesiankoirallani käytän harjoiteltavasta asiasta (ja koiran mielialasta) riippuen nameja ja/tai erilaisia leluja ja leikkejä. Ovatko koirasi suoritukset tasaisia vai löytyykö siitä “draamaqueenia” joka sopivassa tilaisuudessa pistää koko jutun läskiksi?

Nykyään Dino on aika varma suorittaja. Dino ei vauhtinsa puolesta enää yllä sijoituksissa korkealle, mutta useimmiten teemme virheettömiä suorituksia, joskin ihanneaikaan emme aina pääse. Silloin tällöin Dino saa radalla hepulit ja ryntäilee ympäriinsä häntä suorana, korvat takana ja “tukka” hulmuten. Tällöin voi lähes kuvitella Dinon nauravan! Dinon kanssa olen useaan kertaan revennyt radalla nauramaan ääneen - suoritukset ovat tällöin menneet pipariksi, mutta hauskaa pitää olla! Erään kerran yleisö radan reunalla taputti ja nauroi Dinolle, jolloin Dino meni korvat ja häntä pystyssä steppailemaan kehänauhan viereen – esitteli molempia puoliaan yleisölle ennen kuin suostui jatkamaan rataa. Erottaako Dino sen, milloin ollaan kisoissa ja milloin vain treenataan? Ehdottomasti erottaa. Oma käytökseni on myös erilaista treeneissä ja kisoissa ja Dino kyllä vaistoaa sen. Harjoituksissa olen rennompi ja kisoissa vieläkin jännitän! Jos olen kisoissa liian jännittynyt, alkaa Dino rauhoittelemaan minua signaaleillaan. Treeneissä emme kumpikaan ole niin skarppeina kuin kisoissa. Viime aikoina, kun Dino on ollut kisoissa mukana vain katselemassa, on hän ollut aivan intona menossa radalle, aivan kuin hän odottaisi omaa vuoroaan. Treeneissä ja oman seuran epävirallisissa kisoissa samaa intoa näkee harvoin. Kisoissa on aina erilainen tunnelma. Ihmisiä ja koiria on paljon enemmän, kisat ovat vieraassa paikassa ja kuulutukset sekä muu hälinä varmasti on tullut koiralle tutuksi merkiksi kisoista. Eihän koira käsitä että kyseessä on kilpailu, mutta ohjaajan ja koiran viretaso nousee helpommin korkeammalle, jolloin suorituksiin tulee oma lisäpotkunsa.

Mitkä ovat parhaat saavutuksesi agilityssä? Kilpailin pari vuotta kaverini manchesterinterrieriVilman kanssa. Sain Vilman agilityvalioksi viime keväänä, se tuntui hienolta saavutukselta. Vilman kanssa pääsin kisaamaan myös SM-kisoihin ja MM-karsintoihin - niistä ei menestystä kuitenkaan tullut. Dinon kanssa paras saavutus omasta mielestäni on 2004 Uudenmaan piirinmestaruuskisojen miniluokan kolmas sija, sekä 2004 Agirodun minien FAO:n Open Class -kisan 6. sija. Sekä tietenkin se että olemme ylipäänsä päässeet kolmosiin asti, sillä kisauramme alkuaikoina meidät hylättiin useasti käytettyämme radalla ihanneajan vähintään kaksinkertaisesti...

Mitkä ovat tavoitteesi tällä hetkellä agilityn suhteen? Olisin halunnut Dinon kanssa tänä vuonna päästä SM-kisoihin, mutta se taitaakin jäädä haaveeksi. Dinolla on nyt ollut hieman ongelmia jalkansa kanssa, joten kisaaminen on jäänyt vähiin. Rhodesiankoirani kanssa pyrimme nousemaan tämän vuoden aikana kakkosiin. Uusimman kisakoirani, kaverini manchesterinterrierin, Viljon, kanssa menen kokeilemaan onneani SMkisoihin kesäkuussa. Tuleeko Sinulle toista agilityharjaa? Toivottavasti! Aika näyttää, milloin. Tällä hetkellä käyn kovaa taistelua pentukuumetta vastaan, sillä opintojeni tässä vaiheessa minulla ei ole tarpeeksi aikaa pennulle. Kiitos Elina vastauksista.

Persoonallisia vaatteita harjakoirille Individuella kläder till nakenhundar Omista ideoista sekä valmiiden mallien mukaan tehtyjä koiran asuja. Toimitus postiennakolla. " " " " " " " " "

Pissavyöt & juoksusuojat Sadehaalarit & -viitat Toppapuvut Fleecehaalarit Trikoohaalarit T-paidat ja hupparit Viilennysloimet Neulepuserot & myssyt Tossut

.....Sekä paljon muuta... kysy lisää! Kankaat ja kuviot toiveiden mukaan Petra 040 7676579 petra_zweygberg@hotmail.com

Vuosikirjat Vuodet 1996-2000 Vuodet 2001-2003

8 E / kpl 10 E / kpl

Sukutaulukirja 2000 10 E / kpl Sukutaulukirja 2004 10 E / kpl

Harjakoira lehden aikaisemmat numerot 1/02 & 2/02 2 E kpl 3&4/03, 2&3/04 3 E kpl

Tilaukset osoitteesta: Lea Alenius, Vanha-kulloontie 105-40, 06830 Kulloonkylä e-mail lea.alenius@pp.inet.fi tai yhdistyksen nettisivujen tilauslomakkeella. Tilauksen mukana saat laskun. Tilauksiin lisätään postikulut. Yhdistyksen T-paita 10 E kpl -Rinnassa painatuksena alla oleva logo -Väreinä musta ja muutama yksittäiskappale muita värejä -Koot L-XL (muutama kappale pienempiä kokoja)

Pentuja Pentulistalla on pentuneuvontaan ilmoitetut ja hyväksytyt pentueet. Päivän tilanteet näet Suomen kiinanharjakoirat ry:n foorumin pentuneuvonta osiosta http://forum/kiinanharjakoirat.fi tai ota yhteyttä pentuneuvojiin. Heidän yhteystietonsa löydät lehden kakkossivulta, yhdistyksen toimihenkilölistasta.

5.5.05 FIN&S&EST&LV MVA JV-03 BALTV-04 CLUB WINNER-04 Secret Line’s American Pie X Sippelins Li Li Secret Line’s Merja Sorsa Metsälinnuntie 9, 04360 Tuusula 09-821787 / 041-5856406 merja@secretlines.net

Syntynyt 14.3.05 Sea Fire’s Bobby Sox X Passer-By Cute Cinderella Passer-By Sari Vanha-Perttula,Turku 02-2547 981 / 040-7279 703 29.4.05 Day&Night De GabriTho X KANS&FIN&RUS&EST&LV MVA V-02 ESTV-02 LV-02 Secret Line’s Crazy Lady Secret Line’s Merja Sorsa Metsälinnuntie 9, 04360 Tuusula 09-821787 / 041-5856406 merja@secretlines.net

Astutettu 30.4.05 Fin & Est mva Lemiz Valjean X Fin mva Camelina’s Marquesa Jade Garden Maarit Karlsson Pääskynpolku 3, 15540 Villähde 044- 721 2834

26.4.05 FIN&S&EST&LV MVA JV-03 BALTV-04 CLUB WINNER-04 Secret Line’s American Pie X FIN & S MVA Secret Line’s Hairy Fairy Scarpebox Maarit Nord Puutarhatie 11 ,31300 Tammela 050- 4323 980

MITEN SITOUMUSKASVATTAJAKSI? Jalostustoimikunta on vastaanottanut kasvattajasitoumuksia, jotka ovat olleet osin puutteellisia. Tässä vielä hieman lisäohjeita sitoumuskasvattajille. Jotta jtk hyväksyy kasvattajan sitoumuskasvattajaksi, tulee allekirjoitetun kasvattajasitoumuksen oheen liittää luettelo omissa koirissa ja kasvateissa esiintyneistä sairauksista ja vioista. Lisäksi jtk haluaa pitää kirjaa mahdollisista keisarinleikkauksista ja muista huomion arvoisista seikoista (tiinehtyvyydet, kuolleet pennut, kuolinsyyt ym…). Kirjaa siis ylös kaikkien omien koiriesi (siis myös muut kuin omat kasvattisi) mahdolliset sairaudet ja viat, samoin kasvattiesi. Harjakoirissa esiintyviä tyypillisiä sairauksia ovat legg-perthes, epilepsia, silmä- ja polvisairaudet, selkärangan sairaudet ym…Vikoja ovat mm. purentavirheet, vakavat hammaspuutokset, luppakorvat nakuilla, samoin

liika karvaisuus nakuilla, lyhyt karva niin nakuilla kuin puutereillakin, siniset silmät, aukottomuus ja aggressiivisuus. Kun allekirjoitettu kasvattajasitoumus ja edellä mainittu luettelo sairauksista, vioista ja muista huomion arvoisista tiedoista koskien koiriesi lisääntymistä, kuolinsyitä yms. on toimitettu jtk:lle, voi jtk hyväksyä uuden sitoumuskasvattajan. Kasvattajasitoumuksessa mainitut Pyrin – kohdassa olevat seikat ovat tarkoitettu noudatettaviksi kaikissa sitoumuskasvattajan tekemissä yhdistelmissä. Mikäli kasvattajan yhdistelmä ei täytä jalostusohjesäännöissä mainittuja vaatimuksia, on sitoumuskasvattajan anottava yhdistelmälle poikkeuslupa ennen astutusta. Lisätietoja ja kaikki ohjeet ja säännöt löytyvät myös yhdistyksen kotisivuilta. Työohjeet (tarkennuksia) koskien jalostusasioita ilmestyvät kotisivuillemme myös piakkoin. Mikäli sinulla on kysyttävää käytännöistä, ota yhteyttä jalostustoimikuntaan. 27

KASVATTAJAHAASTATTELUSSA Gunilla Agronius, kennel PREFIX Miten ja milloin tutustuit rotuun? Koska sinulle tuli ensimmäinen harjakoira? Olin vuonna 1985 Leedsissä, Englannissa koiranäyttelyssä ja siellä näin musta-valkoisen puuterin. Silloin sanoi “klick” ja minun oli pakko saada sellainen. Sitten aloin etsiä kasvattajaa, jolla olisi hyviä koiria ja löysin kennel Moonswiftin. Oli vaikeata saada hyvä puuteri ja vasta vuonna 1988 sain Moonswift Sugar Puff :in . Milloin olet aloittanut kasvatustyösi ja montako pentuetta sinulla on ollut? Moonswift Sugar Puff sai ensimmäisen pentueensa vuonna 1989. Minulla on ollut 47 pentuetta ja 171 pentua.

2. Int Nord Ch PREFIX HOT GOSSIP, Tanskan vuoden harjakoira 2002, vuoden puuteri 2003, vuoden harjakoiranarttu 2004 3. Nord Ch 2 CACIB PREFIX HONK YOUR HORN, pp 4. Int Nord Ch PREFIX HOTLIPS, naku narttu 5. PREFIX HOTMAIL 2 cert, naku narttu Mitä koiria olet tuonut ulkomailta? Useampi koira kennel Moonswiftista, varsinkin GB S LUX CH3 CACIB Moonswift Crazy Horse on ollut jalostuksellisesti tärkeä Pohjoismaissa. NordCH Wenark Anky Panky, puuteri, joka on periyttänyt jälkeläisilleen erinomaisen herrasmiesluonteensa ja uskomattoman näyttelytettävyytensä. Goldenberry Casanova, puuteri Sveitsistä jonka toin sen koon, turkin ja pigmentin takia. Ja sillä on vaikuttava puuterisukutaulu. Millä koirilla on ollut suurin vaikutus kasvatustyöhösi?

Mikä on ollut paras pentueesi? 3.Ehdottomasti paras pentueeni syntyi 17.11 2000. Seitsemästä syntyneestä pennusta viisi on käynyt näyttelyissä:

1. Int Nord GB FR LUX GIB CH PREFIX HOLD YOUR HORSES, vuoden harjakoira 2003 ja serti Cruftsissa vuonna 2004

Int Nord FIN TY VDH BENELUX FR SCH ÖSTERR IT MON GIB CH WW-95-00 PREFIX DAMASCUS, luonne, tyyppi, näyttelytettävyys ja yleensäkin hyvät turkit. Int Nord FIN FR LUX GIB CH PREFIX ABSOLUTELY FABULOUS, erinomaisen ensimmäisen pentueensa ansiosta - toinenkin pentue tuntuu erittäin lupaavalta.

Vasemmalta: Ch Prefix Wingcommander, Ch Prefix Hold Your Horses, Ch Prefix Scandal Beauty, Ch Prefix Absolutely Fabulous 28

Mihin kiinnität erityistä huomiota jalostuskoiria valitessasi? Jalostusuroksen täytyy olla hyvää tyyppiä, kokoa, tyyliä, hyväluonteinen ja -värinen sekä olla hyvin näyttelyssä viihtyvä - ja tietenkin sen on oltava hyvä kaikissa niissä kohdissa missä narttu ei ole. Tärkeitä yksityiskohtia ovat silmät, korvat ja häntä. Ja oma tietämys sukutaulusta on erittäin tärkeätä. Tavoitteesi kasvatustyössä? Temperamenttiset koirat, jolla on mahtavat luonteet. Tietenkin terveet, hyväluonteiset, hyvin muodostuneet, tyylikkäät (inhoan, raskaita ja massiivisia koiria). oikean kokoiset (ei liian pieniä - alle 28 cm tai liian isoja yli 35cm). Puuterit, joilla on oikea turkin laatu ja määrä. Paras näkemäsi harjakoira? GB CH DEBRITA DEFIANT, rotunsa ennätyksenhaltija, jonka näin monta vuotta sitten ja joka on ikuisesti jäänyt mieleeni. Kasvattiesi parhaimmat saavutukset? PREFIX DAMASCUS, ROP PARIISI95, Maailmanvoittaja Brysseli-95 Maailmanvoittaja ROP Milano-2000. BIS voittoja meidän erikoisnäyttelyissä. BIS veteraani Lilla Stockholm 2001. NORD CH PREFIX WILLY WITH THE WIG ROP RYP Maailmanvoittajanäyttelyssä Wien-96 PREFIX ABSOLUTELY FABULOUS Sert Cruftsissa-01, ennalta arvaamatta, odotukset olivat pikemminkin päinvastaiset - MAHTAVAA. Varasert ( PN-2) Crufts-02. PREFIX HOLD YOUR HORSES. BIS pentu Maailmanvoittajanäyttelyssä Portugalissa-01. SERT Crufts-04 Vara-sert Crufts 03. Englannin muotovalio.

joitain autoimmuuni sairauksia, joita täytyy tarkkailla. Sydämen sivuääniä esiintyy aika paljon, mutta useimmiten ne eivät vaikuta koiran elämään. Keneltä olet saanut neuvoja kasvatustyöhösi? Mrs. Diana Bowdler-Townsend. Hän on aina antanut neuvoja ja ollut rehellinen. Aina me emme ole olleet samaa mieltä, mutta aina olemme olleet ystäviä ja voineet keskustella asioista Olet kiertänyt koirinesi paljon ulkomailla. Millainen taso mielestäsi meillä on Pohjoismaissa verrattuna muuhun Eurooppaan? Meillä on korkein taso harjakoirissa Pohjoismaissa, lukuunottamatta Englantia, missä on vakaa kiinnostus rotuun - taso on vaihdellut, mutta mielestäni olemme kuitenkin täysin heidän koiriensa varassa kasvatustyössämme. Kiinnostus kiinanharjakoiria kohtaan on lisääntynyt Euroopassa ja tulemme varmasti näkemään rodun paranemista siellä . Sekä eritoten Venäjällä, jonne on tuotu todella paljon kiinanharjakoiria. Neuvosi Suomalaisille harjakoirakasvattajille? On työskenneltävä enemmän rotumääritelmän mukaisesti ja valikoitava jalostuskoirat tarkemmin kun nyt. On panostettava enemmän tietoon esim. matkustamalla, näyttelykäynneillä ja kasvattajakäynneillä. Terveisesi suomalaisille harjakoira harrastajille? Suomessa on suuri kiinnostus kiinanharjakoiriin pitäkää siitä huolta älkääkä tyrehdyttäkö sitä keskinkertaisella kasvatuksella, vaan panostakaa kaikkenne, pitäkää täydellinen kiinanharjakoira tavoitteenanne. Toivotan kaikille onnea. Gunilla Agronius, kennel PREFIX

Mielipiteesi karvaisista karvattomista ja hammaspuutoksista? Kiinanharjakoirilla, joita käytetään jalostukseen tulee olla saksipurenta ja 10-12 poskihammasta. Meillä ongelmana ovat kulmahampaat, jotka ovat yleensä vain maitohampaita, pysyvät hampaat puuttuvat. Hyvä jos välihampaita on, mutta niillä ei ole niin merkitystä minun kasvatuksessani. Meidän on hyväksyttävä hammaspuutoksia koska ne ovat sidoksissa semiletaaligeeniin. Liian karvainen naku ja liian karvaton naku ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja. Kumpienkin pitäisi olla vain lemmikkikoirina. Kokemuksiasi harjakoirissa esiintyvistä sairauksista? Kiinanharjakoira on todella terve rotu, mutta valitettavasti esiintyy sairauksia, jotka ovat koirakohtaisesti vakavia. Harvoin kuulee enää legg pertheksestä, patella luxaatiosta tai luunmurtumista. Kuivasilmiä esiintyy vielä välillä ja 29

SITOUMUSKASVATTAJAT Crestwood Enqvist Nina Siitamantie 745 36120 Suinula Puh. 040-8355823 crestwood@luukku.com http://www.crestwood.tk Jade Garden Maarit Karlsson Pääskynpolku 3 15540 Villähde Puh. 044-721 2834 jadegarden@phnet.fi http://koti.phnet.fi/jadegarden

Hetki ennen Huuhkajaa -Maritta HienonenKaukana Savon sydämessä, Pertunmaalla Pinnun-tilan mökissä viettävät lomiaan syksyisin, keväisin ja kesäisin neljä reipasta kaupunkilaisharjakoiraa nimeltänsä: Rasmus (Joyway‘s Dream Maker), Tikru (Joyway‘s Golden Spirit), Caesar (Kaunisvirran Caesar) sekä nuorukainen Jafar (Kaunisvirran James Bond). Nämä neljä rohkeaa harjakoiraa ovat vuosien saatossa kasvaneet kaupunkilaisjupista melko neuvokkaiksi retkikoiriksi. On ymmärretty se, että kun mökille mennään, niin emännät eivät salli makoilua sänkyjen pehmeissä uumenissa, vaan korviin kajahtelee jatkuva pirteä komennus: “ Pojat, nyt ei nukuta sisällä vaan ulos leikkimään!” Kaikkein karvain opettelu tässä on ollut “naistenmies” Caesarilla, sillä sen mielestä mökkeily on välillä pitkästyttävää hommaa: ikkunasta ei näe naisia, ei ole jännittäviä lajitovereiden tuoksuja ja mikä kauheinta - ei ole radiota, mistä voisi kuunnella rauhallista jazzia ja hautautua kaikkien peittojen alle raukeasti uneksimaan. Ei - iloisen pirteä emännän ääni kajahtelee ovelta: “ Caesar, nyt ei nukuta!”. Kevät on siitä ihanaa aikaa, että muutoin niin rauhallinen mökkijärvi elää keväällä aktiivisinta aikaa. Laiturin nokassa pienet harjakoirat voivat tuijotella tuntikausia juotsen pariskunnan uiskentelua ja huutelua, joka on harjakoiran mielestä hyvin jännittävä ääni. Se vetää hiljaiseksi ja totiseksi koko katraan. Nakupoika Tikru, joka on joukon “mielikuvitusrikkain” täpisee ystävänsä Caesarin kyljessä kiinni, Rasmus vanhimpana katsoo vakavana järvelle ja pieni Jafar-poika on jatkuvasti kaikesta silmät suurina. Mökillä on opittu paljon; muurahaisten kulkureitille ei kannata istahtaa turkkiansa selvittämään, liukkailla kallioilla on varovasti kuljettava veteen haistelemaan ellei halua liukumäessä laskea. Emännät huokailevat kuitenkin, että kun nämä neljä harjista saataisiin vielä oppimaan se, että - jokainen sisälletulo ei tarkoita ruoka-aikaa - Rasmus oppisi sen, että jokainen lehmänkakkaläjä ja siilinraato ei ole pyörimisen paikka, - Jafar oppisi, ettei tuvan pirtinpöytä iltaisin ole tähystyspaikka eikä varsinkaan silloin, kun emännät ovat koristelleet pöydän kynttilöin - Tikru-poika oppisi ymmärtämään, ettei mehiläisiä kannata pyydystää suoraan suuhun kukasta eikä kanervikkoon kannata sännätä nenä maassa kuin pointteri, jos siellä vähänkin

Joyway’s Salminen Marianne Metsontie 3 A 1 04320 Tuusula Puh. 09-2373698 / 040-7392436 joyways@surfeu.fi http://www.joyways.tk

rasahtaa eikä varsinkaan työntää nenäänsä pelottomasti joka onkaloon, samoin Tikrun harrastamat benzi-hypyt kalliolta voisi tehdä ainaskin köyden kanssa ja - niin........Caesar ymmärtäisi, että maalla olo on mukavaa, vaikkei niitä naisia koko ajan olekaan näkösellä ..........niin silloin omistajatkin voisivat istahtaa kauniin maiseman ääreen nauttimaan hiljaisuudesta - hiljaisuudesta, jonka katkaisee aina korvia vihlova harjakoirien varotushuuto - varotushuuto mistä? No ehkä hauki hyppäsi kaislikossa, pieni lintu tiputti kaarnan puusta maahan, ehkä sisilisko kulki varvikossa vahingossa oksia rapistellen...rauha ja luonnon hiljaisuus on kerrasta mennyt, sillä tämä harjakoiralauma osaa loihtia hirveän paniikin päälle. Kaikki huutavat eri suuntiin jalat jäykkinä ympäri niemeä kunnes tulee hiljaisuus - niin mistäs se tämä haukunta taas saikaan alkunsa. Entä mikä juttu on tämä Huuhkaja? Tänä keväänä mökkimme korkeaan mäntyyn on majoittunut Herra Huuhkaja.Siivet pelottavan suurena se lentää joka ilta kello kymmenen katselemaan pellon myyriä ja emäntien rakkaita harjakoiria männyn latvaan. Tunnelma illassa on sama, kuin Muumien Mörön saapuessa. Huuhkajaa ei pelota harjakoirien karmivat ulvahdukset eikä edes Tikrun verkkapuku-look. Siksipä pojat paimennetaan iltaisin sisään ennen pimeän tuloa emäntien lämpöisiin ja pehmoisiin sänkyihin takkatulen loisteeseen. Sieltä ne tiirailevat raukeina silmät puoliummessa touhukkaan päivän jälkeen, paitsi pieni Jafar-poika, jonka mielestä kaikki on vielä niin jännittävää ja uutta. Jafar istuu edelleen siellä pirtin pöydällä ja tuijottaa pimenevään iltaan silmät suurina miettien:” Mikä se Huuhkaja on?”. Yöllä pitää Tikrunkin vielä tarkastaa verhojen välistä ettei vaan mikään vaara uhkaa ja pienet varoittavat murinat on aina paikallaan. Mitä tekevät Rasmus ja Caesar? Rasmus on kaivautunut vaaleanpunaisen täkin sisään ja uneksii lehmänkakkaläjästä ja on pahoillaan, että emäntä pesee sen turkista pois ja Caesar - mitäpä muuta, kuin uneksii, että jos joku ihana tyttökoira sattuisi kulkemaan ohi täällä Savon sydänmailla. Entä mitä tekevät emännät? Uneksivat, että olisi ihana nukkua omassa sängyssä - mutta - retkivuoteet ja makuupussit ovat sitä varten, että niissä voivat harjakoirien omistajat nukkua. Harjakoira katsoo kovin ylvään ja kärsivän näköisenä ja näyttää kynnellä retkivuodetta sanoen:” Nyt ei valvota, valot sammuksiin ja retkivuode reippaasti esiin”. Niin - kyllä maalla on mukavaa - harjakoirienkin kanssa. terveisin Rasmus, Caesar, Tikru ja Jafar

Kasvattajat Listalle hyväksytään henkilöt joilla on kennelnimi ja jotka ovat yhdistyksemme jäseniä. Pidäthän tietosi ajan tasalla! Bedlam Pauliina Mäkinen Petäjäsuo 107 39530 Kilvakkala Puh. 03-458 9024, 040-729 2170 pauliina.makinen@saunalahti.fi http://www.saunalahti.fi/bedlam2/ Bin Way’s Seija Suomela Käenkuja3 B 18 96900 Saarenkylä Puh. 040-7701631 http://www.geocities.com/binways Calibra’s Marika Mäkelä Peltokoskenkuja 8 60550 Nurmo Puh. 0400 - 605 406 kennel.calibras@nic.fi http://www.nic.fi/~calibras Camelina’s Johansson Jaana Metsäpirtinkatu 24 20740 Turku Puh. 040-501 6927 chinese.chihuahua@luukku.com http://www.camelinas.com Chattanooga’s Laaninen Berit Luopioistentie 757 36910 Rautajärvi Puh. 03-5364161 / 0400-846296 chattanoogas@jippii.fi http://www.chattanoogas.cc Dragon Moon Joutsela Sanna Alatie 38 37800 Toijala Puh. 0400-236050 dragonmoon@pp.inet.fi http://personal.inet.fi/koti/dragonmoon Fine Chine Lindberg Carola Tiilimestarinkuja 51 05400 Jokela Hebblas Antin Leila Staatarinkuja 10 04360 Tuusula Puh. 09-8274639 leila.antin@luukku.com http://www.hebblas.cjb.net Hundred Acres Susanna Syrjänen Tinamäentie 28 A 2 04600 Mäntsälä Puh: 040-840 9446 susa.syrjanen@pp.inet.fi http://www.hundredacres.tk

Just Call Me Westerlund Larissa Meri-Rastilantie 3 D 49 00980 Helsinki Puh. 09-3280581/ 040-7257282 l_westerlund@hotmail.com http://www.geocities.com/ kenneljustcallme Kaunisvirran Fagerström Irma Isoniitynkuja 105 07110 Hinthaara Puh. 019 546 430 http://kaunisvirran.tripod.com Kiikunkaakun Heidi Nummiola Puuperäntie 6 90840 Haukipudas kiikunkaakun@luukku.com http://www.kiikunkaakun.tk Kuminaaman Helena Hyttinen Kehontie 14 37120 Nokia p.050/5949 414 / 03-3422 118 helenahyttinen@netti.fi http://koti.mbnet.fi/helenah/ KennelKuminaaman.htm Kuutarhan Erja Pekkala Peräläntie 60 25260 Vaskio Puh. 040-3488484 kuutarhan@luukku.com Magic Muzzle Anne Vattulainen Näyttelijänkatu 19 K 48 33720 Tampere Puh. 044-319 0883 http://magicmuzzle.tk Mooncrest Ulla Saarinen Viestitie 11 00370 Helsinki Puh. 09-550546 ulla@saariset.net http://www.mooncrest.tk Oromuson Anne Voutilainen Tähtiniemenraitti 13 as 3 41900 Petäjävesi oromuson@yahoo.com http://www.koirat.com/oromuson Puh. 041-7798050 Passer-By Vanha-Perttula Sari Liinahaankatu 21 20320 Turku

Scarpebox Maarit Nord Puutarhatie 11 31300 Tammela http://surf.to/scarpebox scarpeboxpoodles@hotmail.com Secret Line’s Merja Sorsa Metsälinnuntie 9 04360 Tuusula Puh. 09-821787 , 041-5856406 merja@secretlines.net http://www.secretlines.net Shademate Marjatta Korhonen Totontie 12 J 40 97140 Muurola Puh. 016-3752901 / 040-5675494 marjatta.korhonen@pp4.inet.fi Shinyskin Saarinen Sari Maljakatu 17 f 23 04460 Nummenkylä Puh. 040-7334940 shinyskin.saarinen@surfeu.fi Sippelins Niina Johansen Björkbackastigen 40 22520 Kastelholm Puh:018-45314 / 050 4645607 sippelins@aland.net http://www.sippelins.tk Stormblåstens Suominen Essi Karppinen Antti Hirninkuja 1 C 11 03100 Nummela Puh. 041-481 7406, 040 900 3982 stormblastenscc@luukku.com http://www.stormblastens.tk Sun Dan Heiskanen Susanna Vireäntie 17 B 5 18300 Heinola kk Puh 041-5858480 sundan@surfeu.fi http://www.sundan.tk Tulimyrskyn Koivunen Tarja Salpausseläntie 3 C 00710 Helsinki Zixie‘s Taina Meriläinen Hansalaisentie 5 c 19 02780 Espoo puh:040-7758424 taina.merilainen1@luukku.com

Puh. 02-2547 981 040-7279 703 sari.passer-by@pp.inet.fi

Mik채li vastaanottajaa ei tavoiteta lehti pyydet채채n palauttamaan osoitteeseen: Sanna Joutsela Tourunkulmantie 1209 31160 Nuutaj채rvi