KESLA 50 - Riihipajasta metsäteknologian moniosaajaksi

30 mm x 10,852 mm

Värillinen versio, jota käytetään vaalella pohjalla.

Mustavalkoversio

Riihipajasta

Perforointi 1-2 mm naukkarin jommalle kummalle puolelle (ei kohdalle) merkkien asemointi keskelle arkkia

Logoa voidaan käyttää myös negatekstinä tummalla pohjalla.

metsäteknologian moniosaajaksi

Pienin koko

30 mm x 10,852 mm

Värillinen versio, jota käytetään vaalella pohjalla.

Mustavalkoversio

Riihipajasta

Logoa voidaan käyttää myös negatekstinä tummalla pohjalla.

”Siitä Seppo Ilmarinen, takoja iänikuinen, takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi.

Takoi sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen.

Siitä jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli, jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun syötäviä, toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja.”

- Kalevala -

metsäteknologian moniosaajaksi

Esipuhe

aito arvopohja kantaa

Arvot ovat kuin yrityksen omatunto, ne eivät synny eivätkä muutu hetkessä. Keslan perusarvoja ovat kehittyminen, luotettavuus ja asiakaslähtöisyys. Pitkäjänteinen ja luottamuksellinen yhteistyö keskeisten sidosryhmien –henkilöstön, asiakkaiden ja yhteistyökumppanien – kanssa on mahdollistanut kulloiseenkin toimintaympäristöön sopeutumisen. Perusarvot ovat olleet yhtiön turva myös silloin, kun markkinatalouden mekanismit ovat syytäneet kiviä rattaisiin.

Keslan perustajan Antti Kärkkäisen intohimo oli tehdä asioita paremmin, kehittää, rakentaa tulevaisuutta:

”Sellainen on tuo luonto minulla, että

kelvottoman työvälineen nähdessäni se entinen kehno menee sisuskuntaani.

Alan tuumia, miksi tuo ei ole tehty sillä ja sillä tavalla.”

Keslassa yrittäjyyden punainen lanka on jatkunut katkeamattomana vuosikymmenestä toiseen. Asiakkaiden kuunteleminen, tuotetarpeiden oivaltaminen ja mutkaton keskusteluyhteys eri sidosryhmien kanssa on luonut positiivisen kehän.

Motivoinut henkilöstö on Keslalle selkeä kilpailutekijä. Ihmiset niin firman sisällä kuin yhteistyökumppaneinakin ovat omalla vahvalla persoonallaan rakentaneet kokonaisuutta. Menestystä eivät ole ratkaisseet yksilöt, vaan kokonainen voittajajoukkue.

Yhtiön strateginen tavoite ja tahtotila on kirkas – Kesla haluaa olla yksi johtavista metsäteknologian osaajista maailmassa myös tulevaisuudessa. Keslalaiset voivat olla ylpeitä 50-vuotisesta historiastaan.

Tämän vuosikymmenten tarinan kirjoittaminen on ollut upea kokemus. Kiitos kaikille haastatelluille, jotka ovat tuoneet kirjaan oman äänensä, muistelunsa ja tarinansa. Erityinen kiitos yhtiön pitkäaikaiselle toimitusjohtajalle ja hallituksen puheenjohtajalle Esko Paajaselle. Maa- ja metsätalouden koneellistumisen murros, suhdanteiden heilahtelut, lamat ja taantumat, kaikki eletty vahvistaa Paajasen usein toistamaa ajatusta – firman perustaminen ei ole vaikeaa, mutta sen luotsaaminen eteenpäin vaikkapa nyt 50 vuottakin on jo jotakin.

Joensuussa 13.päivänä toukokuuta 2010 Sirkka-Liisa Salmela

Genuine values as a foundation

Values are the conscience of a company – they are not created nor changed in an instant. Continuous development, reliability and customer oriented operations are Kesla basic values. Persistent and confidential cooperation with key interest groups – the personnel, customers and partners – has enabled Kesla to adapt to the prevailing operating environment. The basic values have protected the company when the mechanisms of market economy have thrown a spanner in the works.

The founder of Kesla, Antti Kärkkäinen, had a passion to do things better, to improve, and to build for the future:

“It is in my character that when I see a good-for-nothing tool, it gets to me, and I start to ponder why it hasn’t been done this way or that way.”

At Kesla, the thread of entrepreneurship has run through the decades without breaking. Listening to the customers, understanding product needs, and straightforward dialogue with the interest groups has created a positive circle.

Well motivated staff is clearly an asset for Kesla. Both the people in the company and those working for our partners have contributed with their own, strong personalities. The success cannot be accredited to single persons, but to the entire winning team.

The company has a clear strategic objective and intent – Kesla wants to be among the world’s leading forest technology experts now and in the future. The staff of Kesla can be proud of their 50-year history.

Writing this history has been a splendid experience. I wish to acknowledge all those who have contributed to this book with their recollections and stories. My special thanks go to Esko Paajanen, Kesla’s long-time Managing Director and Chairman of the Board. The radical change in agriculture and forestry due to mechanisation, economic fluctuations, depression and recession periods – Kesla has survived them all. Like Mr. Paajanen often says, it is not difficult to establish a company, but piloting it through, say, 50 years – that is something.

In Joensuu, on the 13th of May 2010

Sirkka-Liisa Salmela

Sisällys

Kuohuva 1950-luku

Eletään sotien jälkeistä toivon ja jälleenrakentamiseen aikaa. Heinäkuussa vuonna 1952 Suomi on maailman keskipisteenä, kun olympialaiset saapuvat Helsinkiin. Samana vuonna Veikko Hakulinen hiihtää 50-kilometrin olympiakultaa Oslossa. Paria vuotta myöhemmin Väinö Linna viimeistelee Tuntemattoman sotilaan.

Urho Kekkonen valitaan Suomen presidentiksi vuonna 1956, tovin kuluttua maata hämmentää yleislakko.

Varttuneempi väki ihastelee Olavi Virtaa ja Annikki Tähteä, nuoriso innostuu rock ´n rollista, Elviksestä ja James Deanista.

Vuoden 1957 lokakuussa neuvostoliittolaiset lähettävät Sputnikin kiertämään maata.

Vuoteen 1960 mennessä Suomessa lasketaan olevan jo 72 000 maataloustraktoria. Yksi niistä on rantasalmelaisen Antti Kärkkäisen Fordson Major, joka innostaa Kärkkäisen kivipelloille vyöryvään keksintöön. Vuonna 1960 Antti Kärkkäinen perustaa oman yrityksen, jolle nimeksi tulee Rantasalmen Raivausväline.

Maatalouden koneellistaminen käynnistyi voimakkaasti 1950-luvulla. Raivauskoukku Iso-Kita oli tarpeellinen työkalu Suomen kivisillä pelloilla. Agricultural mechanisation started in the 1950s. The clearing hook, Iso-Kita, was a useful tool on Finland’s stony fields.

”Ei tiennyt kivien ja kaskimaiden kanssa myllertävä isä-Gabriel poikansa tulevista kyvyistä”

Keksijä Antti Kärkkäinen

Henrika ja Gabriel Kärkkäisen kymmenes lapsi syntyi huhtikuisena aamupäivänä vuonna 1909 Rantalan vuokratilan saunassa Rantasalmella. Poika Antti oli sisarussarjansa pahnanpohjimmainen, kymmenes lapsi.

”Ei tiennyt kivien ja kaskimaiden kanssa myllertävä isä-Gabriel poikansa tulevista kyvyistä”, kirjoittaa Antti Kärkkäisen poika Raimo Kärkkäinen Kolkontaipaleen kylähistoriakirjassa lähes 90 vuotta myöhemmin.

Antti Kärkkäinen kävi kansakoulunsa Kolkontaipaleella. Aktiivinen poika ehti mukaan yhtälailla kylän nuorten harrastuksiin kuin myös urheilukentille. Keskimatkojen juoksussa vikkeläkoipinen Antti ylsi piiritason juoksijoiden joukkoon.

Maanviljelyksen taitoja Antti Kärkkäinen opiskeli Itä- ja Suur-Savon maamieskoulussa sekä Otavan kansanopistossa.

Vuonna 1938 Antti Kärkkäinen avioitui naapurikylän tyttären Tyyne Maria os. Kolehmaisen kanssa. Lapsia Kärkkäiset saavat seitsemän: Marja-Leena ( s.-39). Raimo (s.-40), Seppo (s.-43), Arto (s. -44), Pauli (s. -46), Vesa (s.-48) ja Tuula (s. -53).

”Isä oli ideoitsija, keksijä ja kehittelijä. Ja musiikkimies. Aina kun taloon tuli vieraita, meidät lapset kutsuttiin laulamaan vieraille, ja isä säesti”, Antin pojat Raimo ja Seppo Kärkkäinen muistelevat. Yhä vielä kotitilan salissa vanha harmoni ja seinälle ripustetut viulut viestivät isä-Antin musisoinnista. Pojat luonnehtivat isää myös syvästi eläväksi tunneihmiseksi. 1)

Rantalan kivipellot

Välirauhan aikana Antti ja Tyyne Kärkkäinen lunastivat Rantalan tilan itselleen. Seudun pellot olivat kovin kivisiä. Mutta nuo viljelyä haittaavat ja koneita rikkovat kivet oli saatava pinnalle ja pois pelloilta. Syksyllä vuonna 1955 kiviä oli nostettu traktorin avulla. Kivien kuskaaminen pois pellolta oli kovin rankkaa ja hidasta – niin hidasta, että Rantalankin tilalla syyskynnöt jäivät eräänkin kerran tekemättä.

Kun talvi koitti, Antti Kärkkäinen pohti ratkaisua kiviurakkaan. Vuonna 1954 hankitun Fordsonin nostolaite oli jo osoittautunut vahvaksi. Mutta miten traktoria oli viisainta kiviurakassa hyödyntää? Tätä pohtiessaan Antilta kului Rantalan yläkerrassa talven selkään kuulemma Klubi-aski poikineen.

”Aikansa mietittyään ja piirrettyään Antti hyppäsi Fordsonin pukille ja lähti kyläseppä Erkki Uotisien pajalle ja pakeille. Tilasipa Osuuskaupalta samalla reissulla rautoja. Rauta taottiin, käännettiin, väännettiin ja hitsattiin. Taisipa joku ilta kääntyä aamuksi pajalla töissä. Koitti helatorstaiaamu. Traktori oli yön aikana ilmestynyt pihaan. Alle oli valmistunut uusi laite”, Kolkontaipaleen kylähistoria kertoo.

Yhtiön perustaja Antti Kärkkäinen asiakirjasalkkuineen Rantasalmen kirkonkylän raitilla. Antti Kärkkäinen, founder of the company, with his briefcase in the village of Rantasalmi.

”Kivi-Antilla saa kivet yhtä helposti pois pellolta, kun naiset saavat leipälapiolla leivät uuniin”

Uutta innovaatiota lähdettiin heti innokkaasti kokeilemaan likeisille Uotilan rajapelloille. Traktorin pukille kiipesi pieni poika Raimo Kärkkäinen. ”Pelto tyhjentyi kivistä, ei ollut yhtään niin suurta kiveä, etteikö olisi pois viety”, Raimo Kärkkäinen muistelee. 2)

Kivi-Antti

Kivi-Antti-nimen laitteelle keksi Tyyne-vaimo. Suurelle yleisölle Kivi-Antti esiteltiin ensimmäistä kertaa Mäntyharjun maatalousnäyttelyssä kesäkuussa vuonna 1956.

Kivi-Antin myynti lähti ketterästi käyntiin, kivisten peltojen isännät olivat innoissaan traktorin uudesta lisälaitteesta. Kivi-Anttien valmistus aloitettiin Erkki Uotisen pajalla Kolkontaipaleella. Tuotantoa jatkettiin myöhemmin Tuusmäessä Pentti Baggen korjaamolla sekä Viljo Viljakaisen pajalla. Muita Kivi-Antin sopimusvalmistajia olivat Moottori-koneistus Kuopiossa sekä Tmi T. Leikas Mikkelissä.

Menestystuotteen markkinoinnista huolehti ”Kivi-Antti” Kärkkäinen itse. Kaavin maatalousnäyttelyssä vuonna vuonna 1957 Kivi-Anttia mainostettiin toteamalla, että ”Kivi-Antilla saa kivet yhtä helposti pois pellolta, kun naiset saavat leipälapiolla leivät uuniin”. 3)

Kahteen kappaleeseen

Anekdoottina Antin kehittämästä raivauskoukusta kerrotaan, miten joku naapurin mies oli moittinut Kivi-Antin vehkeitä ja epäillyt Iso-Kidaksi nimetyn raivauskoukun kestävyyttä. Naapuri aikoi näyttää, miten moinen metalli vääntyy, kun kovasti kiskotaan. Hän pani Iso-Kidan kiinni tuliterään traktoriinsa ja yritti oikaista koukkua rykäisemällä traktorilla kovalla vauhdilla. Tarinan mukaan Kivi-Antin koukut eivät oienneet, sen sijaan naapurin isännän traktori katkesi kahtia.

teollistuva 1960-luku

Kohti teollisuus-Suomea

1960-luvulla eletään maailmanpoliittisesti keskellä kylmää sotaa. DDR:n hallitus päättää elokuussa 1961 rakentaa 155 kilometriä pitkän muurin halki Berliinin.

USA:ssa Eisenhowerin jälkeen presidentiksi valitaan John F. Kennedy, joka jo kolmen virkavuoden jälkeen murhataan Dallasissa. Kennedy aloittaa Yhdysvaltojen Apollo-avaruusohjelman.

Jo vuonna 1961 neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin kiertää maan Vostok-raketilla.

Voimallinen hippiliike yhdistää maailman nuoria. Protestiliikkeeksi voimistunut hippiaate pyrkii luomaan vaihtoehtoisen yhteiskunnan monella tavalla kuohuvalla 60-luvulla.

Maatalousvaltaisesta Suomesta kehittyy 1960-luvulla teollisuusmaa. Muuttoliike maalta kaupunkiin voimistuu.

Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa vasemmistoliike on voittaja. Työpaikoilla ammattiyhdistysten vaikutusvalta kasvaa. Ihailtu elokuvatähti Marilyn Monroe löydetään kuolleena kotoaan vuonna 1962. Televisio tulee suomalaisiin koteihin. Kesla muuttaa Joroisiin.

Talikko oli yhtiön merkittävin tuote aina 1970-luvun puoliväliin saakka. A fork was the company’s main product until the mid-1970s.

Rantasalmen Raivausväline

Nykyisen Keslan alku sijoittuu savolaisten kivisten peltojen kupeeseen Rantasalmelle.

”Kärkkäisen sivutila oli aikoinaan paikkakunnan kivisin, joten mahdollisuuksia raivausvälineiden kokeiluun on ollut runsaasti”, uutisoi Maaseudun tulevaisuus 17.8.1968.

Vuonna 1960 Antti Kärkkäinen rakensi tilan vanhaan riiheen oman pajan. Tuolloin perustettiin virallisesti Rantasalmen Raivausväline. Rantalan tilan vanhaan riiheen tehdyssä pajassa valmistettiin kahden miehen voimin ensimmäiseksi kivensiirtolaite Kivi-Antti.

”En ole tekniikan miehiä enkä kouluja käynyt. Mutta sellainen on tuo luonto minulla, että kelvottoman työvälineen nähdessäni se entinen kehno menee sisuskuntaani. Alan tuumia, miksi tuo ei ole tehty sillä ja sillä tavalla. Niinhän sen pitäisi olla,” Antti Kärkkäinen sanoo. 4)

Kivi-Antin patenttia odoteltiin peräti yhdeksän vuotta. Tuona aikana lopulta suurin osa Kivi-Anteista valmistettiin isäntien toimesta kyläseppien pajoilla lähinnä matkimalla. Vuoteen 1964 mennessä laitteesta oli valmistettu peräti 65 erilaista mallia. Vuonna 1964 Kivi-Antin valmistus lopetettiin. 5)

Raivauskoukku ja kivitalikko

Antti Kärkkäisen seuraava innovaatio oli parannettu malli raivauskoukusta. Markkinoille aiemmin tullut Fiskarsin raivauskoukku oli osoittautunut heikonlaiseksi kivisillä pelloilla. Koukku ei uponnut maahan riittävän syvälle kivien alle. Kivi-Antin uusi tuote sai nimekseen Iso-Kita, Iso-Kitaan oli saatavilla myös lisälaitteena perkauslevy, joka myöhemmin varustettiin irrotettavilla ja vaihdettavilla kärkiterillä.

Raivauskoukun jälkeen keksijä suunnitteli jo hyvää vauhtia traktoritalikkoa. Kivitalikosta sukeutui sittemmin koko vuosikymmeneksi yhtiön päätuote. Kivitalikon erikoisuuksia oli luja ja kestävä rakenne. Talikon piikit valmistettiin alkujaan vanhoista auton jousilateista T-muotoon hitsaamalla. Näin talikkoon saatiin mahdollisimman vankka rakenne. Yksittäisen piikin nostokyky oli peräti 1 500 kiloa ja sivuttaislujuus 750 kiloa. Omassa ajassaan nerokas oli myös talikon kipin laukaisulaite, joka oli varmatoiminen sekä kuorman kanssa että ilman. Toimivan laukaisulaitteen Antti keksi sittemmin avainta aitan lukossa vääntämällä.

Toimivan laukaisulaitteen ansiosta kivikuormat voitiin kipata talikon ollessa ylhäällä. Vahva ja erinomaisesti toimiva kivitalikko oli vaikuttava yleisön vetonaula paikallisissa maatalousnäyttelyissä: traktorin nokka ylös nostettuna hara kesti yhden piikin varassa. 6)

”En ole tekniikan miehiä enkä

kouluja käynyt”

Traktorireki

Hevostyövoima väheni vinhaa vauhtia koneellistumisen edetessä. Myös Kivi-Antti suunnisti kehityksen mukana. Seuraava keksintö oli traktorin jälkiä seuraava traktorireki. Traktorirekiä markkinoilla jo oli, mutta vedettäessä ne oikaisivat, koska aisasta puuttui nivel. Traktorireen kehno käytettävyys kismitti myös järven toisella puolella asunutta Kärkkäisten naapuria. Antin vaimon puolelta sukua olevaa naapuria kutsuttiin Valo-Kärkkäiseksi.

”Valo-Kärkkäinen tuli yhtenä päivänä pajalle kysymään, josko nivel saataisiin syntymään. Ratkaisua sitten mietimme ja muistaakseni hänelle se ensimmäinen nivel tehtiin”, Seppo Kärkkäinen kertoo.

”Reen aisa kiinnitettiin normaaliin traktorin vetokoukkuun. Aisa niveltyi traktorin vetovarsien takaa, ja vetovarsissa oleva karttu ohjasi reen traktorin jäljille. ”

”Valitettavasti ei tullut haetuksi patenttia nivelelle, ja kaikki valmistavat rupesivat sitä sitten valmistamaan myös peräkärreihin.” 7)

Tuhoisa tulipalo

Onni ei aina ollut bisneksissä myötä. Vuonna 1964 Antti Kärkkäisen pajalla roihusi tulipalo.

”Seppo hitsasi talikon piikkiä seinän vieressä. Läksi siitä ruokailemaan. Hetken päästä Tilda-täti tuli huutamaan ruokatunnilla, että paja on tulessa! Hehkuva hitsauspuikon pätkä meni ehkä hirren välistä. Ja kun poistopuhallin pyöri yläpuolella, se sai valtavat tulet aikaan. Paja paloin maan tasalle, onneksi toinen hitauskone pelastui.”

”Isä ei tullut tulipaloa katsomaan. Katseli vain ikkunasta ja muistan, että äiti vei hälle viskiä. Isällä oli sydänvaivoja jo silloin”, Seppo Kärkkäinen kertoo.

Kun tulipalo lokakuussa teki tuhojaan, jo tammi-helmikuussa uusi halli oli valmis. Itse asiassa tuotanto ei keskeytynyt tulipalon takia, sillä töitä puskettiin taivasalla.

”Kun saatiin sähkövirrat, se riitti ja talikoiden hitsaus jatkui. Vähän se talvi siinä pelotti.” 8)

Joustopiikkiäes

Vuonna 1964 palaneen riihen tilalle rakennettiin uusi tehdasrakennus, jossa työt päästiin aloittamaan jo vuoden 1965 helmikuussa. Työntekijöitä oli jo yhteensä kuusi.

Uusi noin 180 neliön tehdashalli oli paljon entistä tilavampi. Näin Antti Kärkkäinen pääsi suunnittelemaan ja toteuttamaan jo paljon entistä suurempia työkoneita. Seuraava innovaatio oli joustopiikkiäes, josta sittemmin tulikin varsinainen hittituote. 9)

”Olipa Rantalaan ostettu kotimainen äes, ja sitä kokivat Antti itse ja pojat vedättää traktorin kanssa kotitilan kivisillä pelloilla. Eihän siitä mitään tullut. Se äes ohjaili traktoria, jäykästi kun oli kiinni, eikä sitä saanut ahtaissa paikoissa kääntymään normaalilla tavalla. Alettiin tuumia, mitä nyt tehdä. Tuhat tuhannesta olisi kiroillut ja yritellyt turhaan taitonsa mukaan tulla juttuun äkeen kanssa. Kärkkäisillä ryhdyttiin kehittämään tuotetta.” 10)

Kivi-Antti muisti ikivanhan hevosvetoisen notkean äkeen. Antti jatkoi tuotteen kehittelyä ja tiedossa on, että kehittely tuotti muutaman sudenkin. Sitkeä kehitystyö jatkui, sillä keskeneräisiä tuotteita Kivi-Antti ei maailmalle laskenut.

Keskeinen innovaatio äkeessä oli sen kytkentä traktoriin. Äes ei seurannut traktoria jäykästi vaan ikään kuin uiden myötäili pellon pintaa; äkeen vetolaite salli vapaan liikkeen.

”Isän keksimää vetolaitetta ei silloin heti älytty patentoida. Tanskalainen konevalmistaja Kongskilde ryhtyi sekin käyttämään sittemmin samanlaista vetolaitetta”, Seppo Kärkkäinen muistelee. Kun Seppo Kärkkäinen Ruotsin Elmia-näyttelyssä näki isän keksinnön ison konevalmistajan tuotteissa, voi sitä iloa ja ylpeyttä!

Äestä valmistettiin 4-piikkirivisenä, joka mahdollisti tukkeutumattoman rakenteen. Äes sai nimen Patu Antti Kärkkäisen pojan Paulin mukaan. Äkeiden markkinoinnista ryhtyi vastamaan Valmet Oy. Keltaiseksi maalatut äkeet esiteltiin ensi kerran Anianpellon maa- ja metsätalousnäyttelyssä Vääksyssä heinäkuussa vuonna 1968. Muut Kivi-Antin tuotteet markkinointiin kaikkien keskusliikkeiden kautta. 11)

Kasvu toi haasteita logistiikalle

Rantasalmen Raivausvälineen tehdastilat Kolkontaipaleen kylässä sijaitsivat kuljetuksia ajatellen perin hankalan matkan päässä rautatiestä. Kelirikkoaikaan materiaalien tuominen ja valmiiden koneiden kuljettaminen oli osin mahdotonta. ”Piti hommata erikoisluvat, että sai rautoja kuljetella, tie ei ollut valtion maantie. Aika pian todettiin, että on etsittävä tehtaalle paikka rautatien varresta”, Seppo Kärkkäinen muistelee. Suurempia tuotantotiloja ryhdyttiin tosissaan etsimään alkuvuodesta 1969.

Kivi-Antti

oli Antti Kärkkäisen ensimmäinen keksintö. Tuotetta valmistettiin vuosien aikana useilla eri pajoilla.

Kivi-Antti was Antti Kärkkäinen’s first invention. Over the years, the product was manufactured in various workshops.

”Piti hommata erikoisluvat, että sai rautoja

kuljetella, tie ei ollut valtion maantie. Aika pian todettiin, että on etsittävä tehtaalle paikka rautatien varresta”

14 Perintäkirjeessä 1960-luvulla asiakasta lähestyttiin ystävällisin mutta päättäväisin sanakääntein. In a collection letter from the 1960s, the customer is approached gently but in a determined fashion.

”Matkustettiin KTM:n neuvovan insinöörin Matti Sinivuoren kanssa. Lähdettiin tutkimaan, minkälaista hallia tarvitsemme. Kierrettiin monta päivää erilaisia teollisuushalleja katsomassa Mikkelissä, Jyväskylässä ja ihan Länsi-Suomeakin myöten. Päädyttiin sitten arvioissa sellaiseen 600 neliön lämpimään ja 400 neliön kylmään tilakokoon. Neuvotteluja käytiin Rantasalmenkin kunnan kanssa ja myös Säämingissä. Sieltä löytyi silloin seurakunnan omistama maa-alue. Tontille oli kuulemma kaavailtu kanalaa, ja hinta oli kova. Seurakunta olisi voinut vuokrata tontin, mutta isä ei tahtonut vuokramaalle ryhtyä rakentamaan”, Seppo Kärkkäinen kertoo. 12)

Uutteraa testausta

”Joustopiikkiäestä kokeiltaessa jouduttiin kerran joulukuun puolivälissä työntämään lumet pois aika isolta peltoalueelta ja kyntämään se. Sitten vasta päästiin kokeilemaan äestä. Homma oli hyvin tarpeellinen, eikä kevättä ehditty odottaa. Kestävyyttä kokeiltaessa Antti joskus myös jopa maksoi pojille, jotta nämä löytäisivät jonkun heikon kohdan ennen kuin tuote menee asiakkaalle.”

Viides tulppa kohtalona

Antti Kärkkäisen kehittämien tuotteiden teollinen suunnittelu käynnistyi suurten kivien kuljettamiseen tarkoitetusta Kivi-Antista. Viimeiseksi Antti Kärkkäisen suunnittelemaksi tuotteeksi jäi pienten kivien keruukone vuodelta 1969.

”Isäukko poltti tupakkaa, sytytti entisestä uuden. 55-vuotiaana sydämestä koppasi ensimmäisen kerran, tulppa meni läpi. Lääkäri sanoi, että tupakka pois. Ja isä oli tupakatta muutaman viikon. Sitten hän kävi ostamassa sylillisen kartonkia todeten, että tästä nautinnosta hän ei luovu. 32-vuotiaana sodassa aloitti”, Raimo Kärkkäinen muistelee. 13)

Yhtiön valmistamia ensimmäisiä äkeitä. Vuonna 1969 saatu iso äestilaus vauhditti uusien tuotantotilojen etsintää.

One of the first harrows manufactured by the company. A large order of harrows in 1969 prompted the company to look for new production premises.

Elokuisilla järviverkoilla Antti sai sydänkohtauksen ja joutui Savonlinnaan sairaalaan. ”Sitten isä tuli pariksi päiväksi takaisin kotiin. Käytiin läpi paja, hän kiersi rannat ja pellot. Seuraavana päivänä puolilta päivin sydämessä ollut kuolio teki lopun. Isä tiesi lopun tulevan ja halusi tulla kotiin kuolemaan.” 14)

Iso äestilaus

Vuonna 1969 Antti Kärkkäisen kuoleman jälkeen yritys sai syksyllä ison ennakkotilauksen äkeistä. Uusiin tiloihin oli pakko päästä, sillä niitä äesmääriä ei vanhoissa tiloissa oltaisi pystytty tekemään. Tuolloin Joroisten kunnalla oli 400 neliön halli, josta toinen pää oli tyhjänä ja toisessa päässä toimi autokorjaamo Sutinen.

”Teimme kunnan kanssa suullisen sopimuksen, että kunta rakentaa meille lisää hallitilaa sekä pistoraiteen”, Seppo Kärkkäinen kertoo.

Vuoden 1970 alussa Rantasalmen Raivausväline muutti Joroisiin teollisuushalliin. 15)

”Kivi-Antti Joroisiin

Kolkontaipalella toiminut keksijä ja pienteollisuusyrittäjä Antti Kärkkäinen siirtää yrityksensä teollisen valmistuksen Joroisiin. Kivensiirtolaitteita, Patu-talikoita ja joustopiikkiäkeitä valmistava yritys majoittuu kunnan teollisuushalliin. Yritys tuo mukanaan 13 työntekijää ja sanoo tarvitsevansa ennen ensi syksyä viisi työntekijää lisää!” – Joroisten lehti vuoden 1970 marras-joulukuussa

Jo parin vuoden sisällä kauppa kävi niin hyvin, että oli aika miettiä laajentamista rautatieaseman kupeeseen. Kunta vaikuttui suopealta yhäkin, tarvittiin vain piirustukset ja kustannusarvio.

”Patu tarvitsee lisää tilaa Kolme vuotta kunnan teollisuushallissa työskennellyttä Rantasalmen Raivausvälinettä on alkanut seinät ahdistaa. Johtaja Seppo Kärkkäinen kertoi neuvotelleensa kunnan kanssa kovapohjaisesta tontista lähellä rautatietä. Lämmintä teollisuustilaa rakennettaisiin 1 000 ja kylmää 500 neliötä. Laajennusmahdollisuutta pitäisi

Raimo Kärkkäinen ja Armas Uotinen esittelemässä kiviharaa Antin puolisolle Tyyne Kärkkäiselle.

Raimo Kärkkäinen and Armas Uotinen demonstrating a stone rake to Antti’s wife Tyyne Kärkkäinen.

olla kahteen suuntaan. Tila työllistäisi alkuvaiheessa 20 työntekijää. Tarkoitus olisi rahoittaa hanke Kehitysaluerahaston ja kunnan varoin ja yritys lunastaisi sen maksamalla vuokraa. Yritys on lähdössä Ruotsin markkinoille kivitalikoilla ja raivauskoukulla.” - Joroisten lehti 1972 elokuussa

”Kunnanhallitus: Raivausvälineelle uusi halli

Rantasalmen Raivausväline tarvitsee kipeästi lisätilaa pyytäen kunnalta hallia rautatien läheltä. Hallitus esittää valtuustolle yhtiölle vuokrattava teollisuushallin rakentamista asemalle Puttilan raiteen viereen. Suunnitelmat meneillään ja rakentamispäätöksen tekee valtuusto.” - Joroisten lehti 1973 helmi-maaliskuussa. 16)

Kesälahti toivottaa tervetulleeksi

”Vielä vuonna 1972 kävimme Joroisissa katsomassa tontilla maastoa. Sorapohja oli hyvä, sille olisi hyvä rakentaa. Asia kunnassa eteni, meni kunnanhallituksen käsittelyyn, myötämielisiä oltiin kaikin puolin. Pyydetyt lisäselvitykset rahoituk-

sesta, valtion takauslaitokselta ja KTM:ltä hankittiin. Vuoden 1973 alussa sitten Joroisten kunta päätti rakentaa asemalle teollisuushallin, muttei meille vaan Varkaudesta tulevalle yritykselle, Vesiuralle.” 17)

Seppo Kärkkäinen käänsi jokaisen kiven, jotta halli olisi saatu, sillä Joroinen oli sopivasti lähellä valtatietä, lentokenttää ja kaupungin tarjoamaa työvoimareserviä; mitä parhain paikka yrityksen sijoittua.

”Esko Kuismin oli Joroisissa paikallinen mylläri ja yrittäjien henkinen puheenjohtaja. Kuljimme kaalinistutuksen aikaan Junttasen Taunon kaalipellolla koneen perässä. Tauno istui koneessa taimia istuttamassa ja me yritimme puhua, että Keskustapuolue olisi pystynyt asian hoitamaan jos vain Tauno olisi innostunut asiasta. Mutta homma oli jumiutunut”, Seppo Kärkkäinen kuvailee viimeisiä taivutteluyrityksiä.

Seppo Kärkkäinen otti yhteyksiä useiden kuntien johtajiin. Sitten tuttu hallisuunnittelija kertoi tietävänsä kunnan, jossa metalliteollisuudelle ”rahat ovat valmiina”. Seuraavaksi Kärkkäinen kävikin jo neuvotteluja Kesälahden kunnanjohtajan Matti Alaluodon kanssa.

Talikon piikkien kestävyyttä esiteltiin asiakkaille paikallisissa maatalousnäyttelyissä. The robustness of the fork teeth were demonstrated to customers at a local country fair.

”Kunnanjohtaja Alaluoto vetäisi

pöytälaatikosta rahat valmiiksi ja sanoi, että päätös pystytään tekemään pikaisestikin”

”Kunnanjohtaja Alaluoto vetäisi pöytälaatikosta rahat valmiiksi ja sanoi, että päätös pystytään tekemään pikaisestikin”, Seppo Kärkkäinen muistelee kohtaamista.

Kesälahden kunnan luottamusmiehet matkasivat Joroisiin katsastamaan Rantasalmen Raivausvälineen ahtaita tiloja. Yhteistyöneuvottelut lähtivät ripeästi eteenpäin. Kesälahtelainen kunnallismies Sulo Suomalainen vaikutti omalla erityisellä panoksellaan asioiden myönteiseen kehittymiseen. 18)

Kunta rakensi yhtiölle 1 800 neliön tuotantotilat, joihin muutettiin vuoden 1974 keväällä.

”Raivausväline Kesälahdelle Rantasalmen Raivausvälineen tj. Seppo Kärkkäinen sanoi kyllästyneensä odottamaan kunnan rakentamaa teollisuushallia rautatien varresta. Vuoden jahkailun jälkeen yritys lähtee Kesälahdelle ensimmäiselle kehitysaluevyöhykkeelle. Metallituotteiden kysyntä on hyvä ja Kesälahden kunta laittoi tuulemaan. Se rakentaa pistoraiteen ja 1 800 neliön halli, jonka yritys lunastaa pitkällä sopimusajalla. Työväkeä tarvitaan aluksi n. 40 henkilöä. Valitamme, ettei kunta jaksanut rakentaa meille hallia ja meidän on lähdettävä. Eikö jaksanut, kh:n pj. Veli-Jussi Hynninen? Ei jaksanut. On karu totuus, ettemme saaneet hallin rahoitusta kuntoon. Pyysimme odottamaan ensi vuoteen, mutta siihen ei suostuttu.” - Joroisten lehti 1973 lokakuussa.

”Teollisuusyritys poistuu Joroisista

Joroinen on yrittäjäystävällinen kunta, mutta paikkakunnan omia yrittäjiä ei täällä ole huomioitu tarpeeksi, näin on käynyt ainakin meidän kohdalla…Meidät asetettiin liian alhaiselle sijaluvulle siinä listassa, missä uuteen teollisuushalliin tulijat pantiin arvojärjestykseen”, Seppo Kärkkäinen lausui. 19)

Kehittyvä 1970-luku

Öljykriisin sävyttämää

”Itä- ja Pohjois-Suomen pienviljelijä-metsätyömiehet ja heidän perheensä muuttivat 1960- ja 1970-luvun taitteessa suurin joukoin Ruotsiin ja kotimaan asutuskeskuksiin, ja laudat jäivät harmaantumaan ovien ja ikkunoiden päälle. Moderni Suomi esittäytyi uusina uljaina, harmaina betonilähiöinä. Öljykriisi 1973 loi yllättävää hämärää harmautta, sähkövaloa piti säästää, ainakin nimeksi, ainakin jonkin aikaa. Mustavalkoiseen TVruutuun ilmestyi säännöllisin väliajoin Tarmo Ropponen, joka seisoi Eteläranta kympin neuvotteluhuoneen oven takana odottamassa harmaisiin pukeutuneiden miesten ilmaantumista kertomaan tulopoliittisen kokonaisratkaisun synnystä”, kirjoittaa professori Pauli Kettunen Kansan Arkistossa.

Japanin talous on nousussa, ja Kiinassa opetellaan Maon aikakauden jälkeistä elämää markkinataloudenkin ajatuksille avoimempana.

Muodissa valttia ovat korkeat korot, leveät lahkeet, neonvärit ja haisaappaat. Ruotsalainen ABBA-yhtye valloittaa maailmaa. Suomalaisten ehdottomaksi sankariksi nousee Lasse Viren Münchenin olympialaisten kultamitaleillaan vuonna 1972.

Kesla muuttaa Kesälahdelle.

Kuva Kesälahden tehtaalta vuodelta 1975. Kuva kertoo koko yhtiön; tehtaan, etualalla olevan tuotteiston sekä työntekijöiden autot. The Kesälahti factory in 1975. The photo spans the entire company: the factory, the products at the front, and the employees’ cars.

22 Sanomalehti Karjalainen uutisoi Kesälahden tuotannon käynnistymisestä 1.5.1974. The newspaper Karjalainen reported on the commencement of production in Kesälahti on 21 May 1974.

Vientinäkymät vahvistuvat

Joroisista Kesälahdelle vuonna 1974 muuttanut Rantasalmen Raivausväline Oy työllisti jo parikymmentä työntekijää. Yhtiön menestyksekkäitä päätuotteita olivat joustopiikkiäkeet, metsäreet ja traktoritalikot. Vientimarkkinat Norjaan olivat juuri avautuneet, ja Ruotsin markkinat vaikuttivat lupaavilta. Osaavissa käsissä yhtiö oli hyvässä kasvussa, ja Joroisten 400 neliön tuotantotila oli käynyt kiistatta ahtaaksi. ”Ei tehdasta ole tarkoitus moneen kertaan muuttaa. Mutta siirtyminen Joroisista Kesälahdelle oli ankaran harkinnan tulos ja merkitsi työtilojen nelin- ja työvoiman kaksinkertaistamista jo heti alussa. Alkukankeuksista on selvitty, ja nyt työ on todella päässyt vauhtiin”. sanoo Seppo Kärkkäisen haastattelu Karjalaisessa 21.5.1974.

Muuton mukana entisiä joroislaisia muutti Kesälahdelle kuusi. Viisi kesälahtelaista työntekijää puolestaan oli etukäteen ollut koulutuksessa Joroisissa. Ja lisää tekijöitä yhtiöön palkattiin tasaiseen tahtiin.

Kesälahden tehdas keskittyi valmistamaan 8- ja 10-piikkisiä Patu-talikoita sekä maakauhoja ja joustopiikkiäkeitä. Kevään 1974 aikana oli tuotettu jo 500 joustopiikkiäestä, osa niistä ehdittiin valmistaa jo Joroisissa. Talikoita valmistui 2 000 kappaleen vuosivauhtia. Kysyntää Keslan tuotteille oli enemmän kuin tehdas pystyi valmistamaan. Keslan tuotantopäällikkö Hannu Eskelinen oli varsin tyytyväinen siihen, että paikkakunnalla riitti nuorta ja innokasta työvoimaa. Eskelisen mukaan myös terve me-henki oli uudella tehdaspaikkakunnalla syntynyt. 20)

1970-luvun puolivälissä öljykriisi heijastui myös Keslan arkeen. Työt ja tuotteet olivat ajoin hakusessa, ja uusia mahdollisia tuotealueita etsittiin aktiivisesti. Kuvassa yhtiön valmistama liekoharava, jota ehdittiin valmistaa vain muutamia kymmeniä kappaleita.

The oil crisis in the mid-1970s impacted Kesla’s everyday operations. There was a lack of work and products at times, and new products were actively sought. Pictured is a rake for removing fallen trees from peat bogs. Only a few dozen of these were made.

Kesla yhtiön nimeksi

“Raivausväline Kesälahdelle

Johtaja Seppo Kärkkäinen kertoi töiden alkaneen rivakasti Kesälahden suuressa hallissa. Väljät tilat parantavat työtehoa. Töissä on 30 miestä ja joka päivä lähtee kaksi rautatievaunullista tuotteita, joustopiikkiäkeitä, kivitalikoita ym. Traktorireki on myös kysytty tuote. – Muutto tuli kalliiksi, mutta näkymät ovat valoisat. Kysyntä kasvoi puolella, eikä kaikkea pystytä toimittamaan, sanoi Seppo” - Joroisten lehti, 1974 heinäkuu.

Muutto Kesälahdelle merkitsi myös yhtiön nimen vaihtoa. Kesla-nimen keksi konsultti Jyrki Karttila. Kesla-nimi muodostui lopulta oivaltavasti Kesälahden kuntanimestä. Nimi oli sopivan neutraali ja taipuisa sekä ylimääräisistä merkityksistä vapaa vientiäkin ajatellen. 21)

Patu-kortit painettuina

Kesälahdelle muuttanut yritys ei enää loogisesti voinut toimia Rantasalmen Raivausvälineen nimellä. Vaan mikä yhtiölle nimeksi? Pohdintojen jälkeen firmassa oli jo päädytty nimeen Patu Oy. Patutuotemerkillä oli jo myyty yhtiön tuotteitakin. Nimiehdotukseen uskottiin niin vahvasti, että nimivaihdoksesta kertovat osoitteenmuutoskortit oli jo painettu. Yllättäen nimiehdotus ponnahti tuloksettomana takaisin Patentti- ja rekisterihallinnosta. Kävi ilmi, että joku oli jo ehtinyt perustaa Patu-nimellä firman, pienen tupakkakaupan Helsinkiin. Patu Oy:n osoitteenmuutoskortit jäivät lähettämättä.

Kuvassa ojanperkuukone, yksi yhtiön innovatiivista kokeiluista. Toiminta-ajatuksena oli, että koneen rumpu pyörii ja nostaa ojamaata hihnalle, joka siirtää maa-aineksen sivuun. Tuotetta ei valmistettu myyntiin saakka. The ditch clearing machine was one of the company’s innovative experiments. The idea was that the machine’s drum rotates and lifts soil from the ditch onto a belt that moves the soil aside. The product was never manufactured for sale.

Markkinointipäällikkö taloon

Elokuun 1. päivänä vuonna 1974 Keslaan palkattiin markkinointipäällikkö. Markkinointipäälliköksi pestattiin 30-vuotias kauppateknikko Esko Paajanen Savonlinnasta. Paajanen oli aiemmin toiminut Keskon koneosastolla erilaisissa myynnin ja huollon esimiestehtävissä. Ennen siirtymistään Keslaan hän toimi Koneliike Viljakaisen raskaskoneosaston osastopäällikkönä Savonlinnassa. 22)

Esko Paajanen toimitusjohtajaksi

Vuoden 1976 huhtikuussa toimitusjohtaja Seppo Kärkkäinen siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi. Toimitusjohtajaksi hänen jälkeensä nousi Esko Paajanen. Pari vuotta aiemmin taloon tullut Paajanen ehti aiemmin toimia Keslan markkinointipäällikkönä sekä runsaan vuoden ajan Kesälahden tehtaan tehtaanjohtajana.

”Kesla Oy:n toiminta on ollut vilkasta, vaikka paljon puhuttu lama onkin hallitseva. Firmassamme on myynti päässyt kasvamaan aivan todellista vauhtia, eikä vain inflaation takia.” – toimitusjohtaja Esko Paajanen Karjalan Maan haastattelu 2.8.1978.

On uskallettava tarttua mahdollisuuksiin

Elämä on kiinni myös sattumista, vaikka suunnitelmia kuinka olisikin. Vuonna 1974

Keslan palvelukseen tullut Esko Paajanen muistelee, miksi hän siirtyi Koneliike Viljakaiselta Rantasalmen Raivausvälineen palvelukseen:

”Viljakaisella työ oli paljon reissaamista, pari-kolme yötä viikossa vähintään, toimialue kun ulottui Lappeenrannasta Iisalmeen. Lapset olivat tuolloin pieniä. jonakin maanantaiaamuna olin jälleen lähdössä reissuun, kun silloin 6-vuotias tyttäreni sanoi, että ´kiitos isä käynnistä´.”

Kun Rantasalmen Raivausväline sitten haki markkinointipäällikköä, Paajanen tarttui haasteeseen. Talo oli jo Keskon koneosaston ajoilta tuttu.

”Yrityksen perustaminen ei ole kovin konstikas asia. Mutta että yritys kasvaa ja kehittyy 50 vuotta, se on jo jotakin”, Esko Paajanen muistuttaa.

Rantasalmen Raivausvälineellä oli 1970-luvun puoliväliin mennessä ollut monia hyviä tuotteita ja ideoita. Mutta varsin nopeasti Paajanen tuli siihen tulokseen, että pelkät hyvät ideat eivät pitkälle kanna.

”Kesälahdella meitä oli parikymmentä henkeä, samaa ikäluokkaa kaikki. Ja

samanvertaisia, toisiaan ymmärtäviä – ei

ollut isoja herroja ja insinöörejä kuten maailmalla”

”Firma voidaan perustaa ideoiden ja innovaatioiden ympärille. Mutta arvoa kaikelle tulee vasta siinä vaiheessa, kun innovaatioita ryhdytään kaupallisesti hyödyntämään. Tässä yhtiöllä oli vielä paljon opeteltavaa.”

”Olin ollut talossa markkinointipäällikkönä noin vuoden. Traktoritalikko on tärkeä tuote – varsinainen lypsylehmä pitkään, samoin äes. Mutta ymmärsin, että tarvittiin uutta. Rupesin Sepolle puhumaan, että täällä tarvitaan tuotekehitystä.”

Seppo Kärkkäinen oli itse yhtiön keskeisin innovaattori. Mutta hänen harteillaan oli myös toimitusjohtajan vastuu.

”Minusta tehtiin sitten ensin Kesälahden tehtaanjohtaja. Yhteistyö Sepon kanssa sujui hyvin, mutta tehtaanjohtajan ja toimitusjohtajan työjärjestely oli kuitenkin hankala. Parin vuoden kuluttua Seppo ehdotti, että ryhtyisin toimitusjohtajaksi.”

Esko Paajanen otti toimitusjohtajan vastuu, ja samaan aikaan yhtiön tuotekehitykseen ryhdyttiin satsaamaan tosissaan. Tuotekehityksen johtajaksi nimettiin Seppo Kärkkäinen, jonka aisaparina vuonna 1975 taloon tullut suunnittelija Raimo Ahonen muodosti tehokkaan aisaparin. Ahonen oli Seppo Kärkkäisen ohella yhtiön merkittävä innovaattori.

Juontopankko oli tuote, jolla juonnettiin tukkeja. Tuotteella ei ollut suurta kaupallista merkitystä.

Juontopankko oli tuote, jolla juonnettiin tukkeja. Tuotteella ei ollut suurta kaupallista merkitystä.

The skidding bunk was a product for hauling logs from the forest. The product did not have great commercial value.

The skidding bunk was a product for hauling logs from the forest. The product did not have great commercial value.

”Kyllä rupesi uusia tuotteita tulemaan”, Paajanen muistaa. Yhtiössä paiskittiin töitä suuren innostuksen vallassa. Seppo Kärkkäinen, Raimo Ahonen, talouspäällikkö Irma

Malinen ja Esko Paajanen uurastivat pitkää päivää.

”joskus totesinkin Irmalle, Sepolla ja Raimolle, että heiltä pitää kai ruveta perimään vuokraa, kun ovat kaiken aikaa työpaikalla.”

hydraulikuormain

Talikon ja äkeen jälkeen uusi hydraulikuormain oli seuraava kultasuoni. Esko Paajasen mukaan Hankkija-Maatalouden työkonepuolella työskennellyt tuotepäällikkö

Mauri Ylinen oli se, joka ensimmäisenä oli ääneen arvioinut, että maatilakuormaimelle on muodostumassa markkinoita.

”Ylinen puhui siitä, että ensimmäiset suomalaiset istutusmetsät ovat tulossa harvennusvaiheeseen ja että pian tarvitaan työhön sopiva kevyt maatilakuormain.”

”Matti Auramo palkattiin tuolloin taloon suunnittelijaksi. Hän ja Raimo kehittivät sitten yhdessä ensimmäisen Patu 200 -puutavarakuormaimen.” 23)

Parikymppisenä Raimo Ahonen lähti serkkupojan mukana töihin Ruotsiin. Viisi vuotta hän hitsasi telakalla järkälemäisiä laivoja. Mutta veri veti takaisin Suomeen. Vuonna 1975 Ahosen ja juuri Kesälahdelle siirtyneen Keslan tiet kohtasivat. ”Kesälahdella meitä oli parikymmentä henkeä, samaa ikäluokkaa kaikki. ja samanvertaisia, toisiaan ymmärtäviä – ei ollut isoja herroja ja insinöörejä kuten maailmalla”, Raimo Ahonen muistelee Kesälahden henkeä. Ahonen kuvaa työyhteisöä yhdeksi perheeksi, jossa töitä tehtiin viikonpäivästä ja kellonajasta piittaamatta. ”Omat tehtävänsä oli kullakin, ja omatoimisia olimme. Se oli aikaa, jolloin ryhdyttiin omaksumaan aidosti yritysajattelua.”

Ei huuliveikkoja

Ahonen aloitti Kesla-uransa korjaustöistä sekä proto- ja työkalusuunnittelusta. ”Suunnittelutyö vaati intensiivistä paneutumista, asioita piti miettiä paljon vielä kotonakin. Seppo Kärkkäisen kanssa ideoimme yhdessä, ja minun tehtäväni oli sitten valvoa ja valmistuttaa niitä ideoita eteenpäin tuotteiksi. Muistan, että Seppo oli kovin innokas keksimään. Paajasen Eskon mielestä välillä turhankin innokasta – Esko välillä vähän jarrutteli asioita ja esitti toisenlaisiakin näkemyksiä.”

Kemiaa

Tuotesuunnittelija Raimo Ahonen muistelee Mustanmeren rannalla pitämäänsä asennuskoulutusta. Sikäläisen vieraanvaraisuuden tapaan ilta oli venähtämässä pitkäksi. Vodkaryyppyjä piti ottaa tämän tästä, muu olisi katsottu epäkohteliaaksi. Ahosella onnekseen oli tiedossa, että juomisen taito olikin kemiaa – jos juot, syö mahdollisimman rasvaista ruokaa, johon alkoholi imeytyy. Tulkki-polo ei ehtinyt riittävästi ruokailemaan, ja niinpä Ahosella oli puhdetta auttaessaan tulkkia illan junalle.

”Muutoin sikäläisten isäntien kanssa pärjäsimme aina hyvin. Se piti muistaa, että politiikasta ei puhuta eikä oloja arvostella. Ja syödä piti se, mitä tarjottiin. Vaan yhden yhtäkään vatsatautia edes en niiden kymmenen vuoden aikana sieltä saanut.”

Ahosen mukaan hyvä suunnittelija on enemmänkin tosikko.

”Suunnittelijan piti pystyä tekemään asioita yksin, päättämään yksin. Huuliveikkoja ei näissä hommissa ollut.”

”Aiemmin tuotekuvia piirrettiin lyijykynällä, sitten tulivat 2D- ja 3D-mallinnukset. Lyijykynähomma oli nopein ja tehokkain. Protomiehille pystyi kertomaan olennaisen, turhaa piirtämistä ei tarvittu. Nyt tuotteen pitää olla melkein valmis ennen kuin se mallinnetaan.”

Miehissä itään

Raimo Ahonen muistaa 1980-luvun voimallisena Neuvostoliiton kaupan vuosikymmenenä.

”Eskon kanssa parivaljakkona usein menimme. Eskolla oli kaupallinen puoli ja minulla tekninen. ja kun tuotteisiin piti tehdä teknisiä muutoksia, sikäläiset ihmettelivät nopeuttamme. Neuvostoliitossa olivat tottuneet byrokratiaan, että tarvitaan leima leiman päälle ja kaikki vie paljon aikaa. Mutta me Eskon kanssa olimme nopeita.”

”Ei ollut isoja herroja”

Elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2007 piikkinokka-Mosse kurvasi Keslan Kesälahden-tehtaalle noutamaan suunnittelija Raimo Ahosen eläkkeelle. Takana oli yli 30 vuoden työrupeama, jona aikana Ahonen ehti nähdä yrityksen kasvun ja saatella valmiiksi lukemattoman määrän suunnittelemiaan tuotteita.

Näyttely- ja messumatkat Minskiin ja Moskovaan olivat työteliäitä parin viikon työkomennuksia. Idänkaupan kiireisinä vuosina Raimo Ahonen osallistui tuotekehitystyöhön neuvostoliittolaisten kanssa.

”Saman pöydän ääressä minun kanssani oli joukko tohtoreita, se oli kiinnostavaa ja myös opettavaista, tietotaitoa heillä oli paljon. Tulkki oli mukana ja se oli etu – kerkesi paremmin miettiä vastauksia.”

Kesla

1970-luvun puolivälissä ohjaamoja amerikkalaisiin Yale-pyörökuormaajiin, joita Valmet

Tuotteen elinikä jäi lyhyeksi. In the mid-1970s Kesla manufactured cabins for American Yale wheel loaders imported by Valmet. The product was not long-lived.

valmisti

toi maahan.

Joka vuosi uutta

jo 1970-luvulta lähtien suunnittelijan piti kehitellä joka sesongille uusia tuotteita tai ainakin tehdä asiakkaisiin vetoavia muutoksia entisiin.

”Pienikin mallin muutos puri aina. Niin talikoissa, rehuleikkureissa kuin äkeissäkin lujuus ja kestävyys oli kaiken perusta. Hankkijan yliagronomi Reino Seppälä oli toimissaan hyvin patruunamainen kaveri. Hän se sanoi, millainen äkeen pitää olla ja niitä sitten Hankkijan koetilalla paljon testattiin.”

Vaikea paikka

Kun 1990-luvun taitteen lama ravisteli myös Keslaa, Raimo Ahosellakin alkoi pakkoloma joulukuusta seuraavan vuoden helmikuuhun.

”Lama veti tiukoille yrityksen. ja vaikeaa oli pakkoloma minullekin, vaikeampaa kuin sittemmin eläkkeelle lähteminen. Paajasen Esko pystyi sittenkin hyvin vetämään läpi raskaat vuodet, paljon asioita oli hänen hartioillaan.”

Raimo Ahonen uskoo, että Kesla pärjää jatkossakin hyvillä tuotteillaan. ”Minusta porukka oli ylpeä firmasta ja keslalaisuudestaan. Kesälahtea ajatellen ongelma on kuitenkin se, että Kesälahti ei vedä ammattilaisia puoleensa – insinööri ei löydä täältä omiaan. Kesälahti pienenee. ”(24

Yhteistyö Hankkijan kanssa käynnistyy

Ensimmäiset vientitoimitukset - talikoita Norjaan - toteutuivat vuonna 1972. Uusia tuotteita kehiteltiin lähinnä maatalouteen. Vuonna 1977 Keslan kehitys sai todellisen hevosenpotkun, kun tiivis yhteistyö Keskusosuusliike Hankkijan kanssa alkoi. Valmistusmäärät kasvoivat huomattavasti. Äkeen edustus oli hetkeä aiemmin siirtynyt Valmetilta Keskolle. 25)

Keslan tiivis suhde Hankkijaan ja sen seuraajaan Hankkija Maatalouteen on kestänyt yli kolme vuosikymmentä. Hankkija-yhteistyön rakentumiseen vaikutti keskeisesti yliagronomi Reino Seppälä. Yhteistyön alku liittyy Kesälahdelle muuttoon ja äkeiden toimitusvaikeuksiin.

”Kun sitten vuonna 1976 neuvottelimme Keskon kanssa seuraavan vuoden äesmääristä ja ennakkotilauksesta, he ilmoittivat, että ostavat jatkossa äkeensä Turengilta”, Esko Paajanen taustoittaa.

”Hankkija oli jo aiemmin ostanut meiltä talikoita. Kun sitten olimme Mikkelin maatalousnäyttelyssä vuonna 1977, Reino tuli meidän asuntovaunullemme ja kysyi, pystyttekö tekemään 3 000 äestä. Katsottiin Eskon kanssa toisiamme ja vastasimme, että kyllä”, Seppo Kärkkäinen kertoo.

Miehissä Reino Seppälä, Seppo Kärkkäinen ja Esko Paajanen lähtivät näyttelyalueelle katsomaan äkeitä.

”Pienikin mallin muutos puri aina.

Niin talikoissa, rehuleikkureissa

kuin äkeissäkin lujuus ja kestävyys

oli kaiken perusta”

Pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Hankkijan ajalta Reino Seppälä ja Pentti Mutka (kesk.) vierailivat Kesälahden tehtaalla vuonna 2009. Isäntinä Esko Paajanen ja Jari Nevalainen.

Long-time partners Reino Seppälä and Pentti Mutka of Hankkija visited the Kesälahti plant in 2009. They were hosted by Esko Paajanen and Jari Nevalainen.

”Kampraatit olivat minua jo ennakolta varoittaneet, että se on hirmuinen mies se Seppälä. Ja kyllä häneltä paljon juttua tulikin. Reino katsoi äkeitä ja sanoi, että tuo ja tuo kohta pitää muuttaa. Yksinmyynti Hankkijalle ei ensin oikein miellyttänyt, mutta sopimukseen pääsimme”, Seppo Kärkkäinen jatkaa. 26)

Keskusliikkeissä oli vallalla vahva yksinmyynti- ja jopa yksinvalmistusajattelu; ajatuksena oli, ettei arvokasta tuotekehitystä haluttu tehdä kilpailevan keskusliikkeen hyödyksi. Yliagronomi Reino seppälä –yksinvalmistuksen puolustaja

”Se oli Mikkelin maatalousnäyttely vuonna 1977, kun Seppo Kärkkäinen vastasi minulle, ettei yksinmyyntisopimus tule kysymykseenkään”, yliagronomi Reino Seppälä muistelee.

Yliagronomi Reino Seppälä toimi 34 vuotta Hankkijan vaikutusvaltaisena johtajana, eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1988. Mikkelin maatalousnäyttely vuonna 1977 oli tuloksellisen Kesla-yhteistyön alku. Kävi nimittäin niin, että Kärkkäisen jyrkkä ”ei” taipui samassa neuvottelussa yhteistyösopimukseksi, kun Seppälä pääsi perustelemaan yksinmyyntisopimusta Esko Paajaselle.

”Hankkija oli aiemmin myynyt Turengin äkeitä, enemmänkin juurikkaan viljelijöille tarkoitettuja. Vaan sitten Turenkiin tuli uusi markkinointipäällikkö, joka ryhtyi vähän hyppimään silmille ja perääntyi yksinmyynnistä. Hankkijalla oli silloin 14 yksinmyyntikonevalmistajaa, ja kaikki olivat olleet tyytyväisiä”, Reino Seppälä taustoittaa Kesla-yhteistyön syntyvaiheita.

Hankkijalla oli siten kiire ja motiivi hankkia uusi äesvalmistaja, joka kykenee tekemään lujia koneita myös savimaille. jo Mikkelin maatalousnäyttelyssä Seppälä tilasi Keslalta 500 äestä.

”Äkeiden varpajyräsysteemiä piti vähän muuttaa. Muutosten jälkeen koeajot tehtiin Tuusulassa Anttilan koetilalla. Meillä oli 100 hevosvoiman traktori. Katsottiin, tuleeko äes perässä vai hajoaako pellolle. Ei se Kärkkäinen mitään muutoksia luvannut, mutta sanoin Eskolle, että muutokset on pakko tehdä, jotta koneet kestävät savialueilla.”

Uusia artikkeleita

Agronomiksi vuonna 1952 valmistuneelle Reino Seppälälle kehittyi vuosien mittaan vankka kokemusperäinen tieto siitä, mitä ominaisuuksia isännät koneilta vaativat. Seppälä osallistuikin monien Keslan tuotteiden teknisten yksityiskohtien kehittelemiseen ja koeajoihin.

jo heti toisena yhteistoimintavuonna Hankkija myi Keslan valmistamia äkeitä 1 000 kappaletta. Äkeiden lisäksi isännille myytiin rehuleikkureita sekä isäntälinjan metsäkoneita.

”Kilpailu markkinoilla kiristyi, mutta sanoin aina, että kun tehdään vahvaa ja kestävää, niin se saa olla vähän kalliimpaakin kuin muut”

”Karjataloudessa käytettiin valtaosin tuorerehua. Ihmistyön vähentäminen kuormauksessa ja purkutyössä oli olennaista. Yhdessä kehitimme rehuleikkurin, jollaista ei kellään muulla ollut. Siitä tulikin oikein hyvä artikkeli Keslalle.”

”Seuraavaksi esille tulivat istutusmetsien harvennushakkuut. Isännät eivät oikein mielellään antaneet isoilla metsäkoneilla harvennushakkuille mennä, tuli metsään syvät jäljen jos maa ei ollut jäässä. ja yhäkin nämä leudot talvet ovat riesana”, Seppälä muistelee Keslan isäntälinjan metsäkoneiden kehittämistä.

”Niiden 34 vuoden aikana maatalouden koneellistumisessa tapahtui niin suuri muutos, ettei vastaavaa nähdä enää seuraavan 50 vuoden aikana. Toki tulee hydrauliikkaa ja tietokoneita, mutta ihmistyön suhteen vastaavanlaista parannusta ei enää tule tapahtumaan.”

Maalia pintaan

”Sanoin aina, ettei Hankkija voi panna nimeään sellaisiin koneisiin, jotka eivät kestä. Piti olla kunnon raaka-aine. Kesla valmisti hyviä ja lujia koneita. Kilpailu markkinoilla kiristyi, mutta sanoin aina, että kun tehdään vahvaa ja kestävää, niin se saa olla vähän kalliimpaakin kuin muut.”

”1970-luvulle tultaessa selvää oli jo sekin, että koneissa piti olla maalia pinnassa, kunnon kiiltävä maalaus. Koneiden piti mennä isäntien pihaan hyvännäköisinä – käytössä ne koneet naarmuuntuivat, mutta se oli jo kokonaan toinen asia. Niinpä Keslan maalaamossakin tarvittiin täysremontti.”

”Esko osasi järjestää”

Reino Seppälä muistelee erityisen lämpimästi yhteistyötään Esko Paajasen kanssa. ”Seppo Kärkkäinen oli kehittelijä, mutta niin kovin lyhytjänteinen. Oli viisautta hankkia firmaan hyviä ihmisiä ja Esko toimitusjohtajaksi. Eskon kanssa meille ei tullut erimielisyyttä mistään.”

Vielä eläkkeelle siirtymisensä jälkeenkin Reino Seppälä on pitänyt tiivistä yhteyttä Keslaan.

”Vielä nytkin olen tavannut kysyä, että onko proto jo valmis, tulenko sitä mulkosilmilläni katsomaan. Tapasin aina vitsailla, että näiden silmieni ansiosta näen vähän tarkemmin kuin muut”, Reino Seppälä nauraa.

”Myyntimiehiä pidin aikalailla kovassa kurissa. Vuoden alussa sovittiin, että kuka myy ja montako konetta. ja niin sitten tapahtui. Muistutin, ettei toisten valmistajien koneita saa haukkua, vaan että omista koneista tuodaan selkeästi hyvät puolet esille. ja puhua piti isäntien kielellä yhtälailla kuin tehtailijoidenkin. ja isäntien kanssa pitää olla jämpti.”27)

Farmer hoitamaan vientiä

Keskusosuusliike Hankkija oli perustanut Farmer-nimisen tytäryhtiön vuonna 1968. Farmerin tehtävä oli viedä suomalaista maatalous- ja metsäteknologiaa maailmalle. Farmer edusti lähinnä sellaisten yhtiöiden tuotteita, joita Hankkija jälleenmyi myös Suomen markkinoille. Suomalainen maatalouskoneteollisuus oli sodan jälkeen kehittynyt voimakkaasti, suomalaisten maine maailmalla oli hyvä, hinta ja laatu kohdillaan. Hankkijassa Farmer hoiti länsivientiä, Neuvostoliiton-kauppaa hoiti Keskusosuusliike Hankkijan oma erillinen vientiosasto.

Farmerin yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Ylö-Tehtaat, Juko ja Junkkari. Vuonna 1975 listaan liittyi myös Kesla. Kun Keskusosuusliike Hankkija vuonna 1992 teki konkurssin, Hankkija-Maatalous jatkoi konekauppaa. Samassa yhteydessä Oy Farmer Ab irrottautui konkurssipesästä; Farmerin henkilökunta osti yhtiön, ja vuodesta 1970 Farmerissa työskennellyt Ari Koskivaara ryhtyi yrittäjäksi. 28)

Farmer oli Keslan varsinaisen viennin aloittaja. Yhtiö hoiti Keslan vientiä ansiokkaasti yli 15 vuotta.

”Kesla oli aikaansa edellä”

”Keslan kanssa yhteistyö käynnistyi vuonna 1975 siitä, kun asiakkaamme Norjassa etsi myytävää äestä. Asiakas oli aiemmin myynyt Rosenlewin äkeitä, mutta niiden valmistus loppui. Samoihin aikoihin Kesla ja Hankkija olivat kotimaassa sopineet äesyhteistyöstä”, Farmerin toimitusjohtaja Ari Koskivaara pohjustaa. Farmerin kautta norjalaisille lähti sitten muutama rekkakuormallinen PATU-äkeitä. Keslalla yhteistyö vientiyhtiön kanssa oli sujuvaa – Kesla vastasi tuotannosta, tekniikasta ja takuuasioista, Farmer kantoi vastuun vientiasiakkaiden suuntaan. Kun äkeiden menekki muutaman vuoden kuluttua hiipui, metsäkoneista saatiin uusi vientiartikkeli.

”Kesla oli aikaansa edellä, kun se lähti metsäkoneiden kehittelyyn. Mitään varsinaista metsäkonebuumia ei tuolloin vielä eletty. jYTY-metsäperävaunu ja vaunun päälle sijoitettava kuormain olivat ensimmäiset artikkelit. Farmerin omassa toimintakertomuksessa vuonna 1980 kerrotaan, että metsäkoneiden vientinäkymiä tutkitaan.”

jYTY-metsäperävaunujen vienti Ruotsiin, Englantiin ja Norjaan lähti hyvin liikkeelle.

Rehuleikkuri

Suomalaista maatalouden

The silage cutter was a significant product for the company for many years, despite missing the highest market demand by several years.

ajatellen

oli yhtiölle usean vuoden ajan merkittävä tuote.

kehityskulkua ajatellen rehuleikkuri kuitenkin myöhästyi kuuminta kysyntää

useilla vuosilla.

Gunnar Nilssonin oivallus

”Ruotsalainen Maskinbolaget Trava oli alussa merkittävä asiakas. Varsinainen harppaus eteenpäin oli se, kun tehtailija Gunnar Nilsson Gisebo-nimisestä yrityksestä innostui Keslan tuotteista. Gisebo valmisti itsekin perävaunuja. Gunnar Nilsson oli nähnyt jyty-perävaunuja Maskingolaget Travalla. Nilsson katseli Keslan vaunuja aikansa ja totesi sitten, että ´meidän on tehtävä tämä vähän eri tavalla´. Keslan kuormaaja oli asetettu vaunun aisalle. Nilssonin mielestä kuormaaja piti voida kiinnittää traktorin kolmepistekiinnitykseen ja samalla kiinnityksellä myös perävaunun aisaan. Kesla ratkaisi Gunnarin idean hienosti”, Ari Koskivaara kertoo.

Kun Gisebon Nilsson oli aiemmin tilannut Keslan vaunuja yksitellen, nyt tilausmäärät kasvoivat useisiin kymmeniin, toistuvasti. ”En ollut uskoa sellaisia tilausmääriä mahdolliseksi! Nilssonin asemapaikka oli jönköpingissä. Tapasimme Tukholman rautatieasemalla. Gunnar otti taskustaan tilausvihon ja kirjoitti tilauksen siinä samalla. Suomessa ei vastaavantyyppisiä teknisiä ratkaisuja ennen myytykään. Vaan kun kysyntä lähti liikkeelle Ruotsissa, sama tapahtui myös Suomessa”, Ari Koskivaara toteaa.

Vientimaissa Keslan koneet päätyivät isäntien käyttöön. Isäntälinjan koneet mahdollistivat kustannustehokkaan korjuun; koneiden vaatimat investoinnit tienattiin pikavauhtia takaisin.

Rosenqvist Maskin aB

Gisebon Gunnar Nilssonin oli 1980-luvun alkupuolella pakko luopua Kesla-tuotteistosta kilpailijan ankaran painostuksen vuoksi. Tällöin kuvaan tuli Rosenqvist Maskin AB ja Ingemar Rosenqvist.

”Lähdimme Esko Paajasen kanssa tapaamaan Ingemar Rosenqvistiä. Se olikin vähän erikoinen vierailu – vastaanotto oli hajamielinen, vähän kuin ei meitä olisi huomattukaan. Ei mitenkään kovin sulavasti ja näppärästi toimittu”, Farmerin Ari Koskivaara muistelee. Rosenqvist vaikutti keskittyvän kaikenlaiseen muuhun arkiseen puuhaan suomalaisten vieraidensa sijasta.

”Kun lähdimme sieltä, niin Eskokin ihmetteli ääneen, että tuleekohan tästä yhtään mitään.”

”Rosenqvist ei milloinkaan kysynyt, että mitä mikäkin maksaa, vaan että maksaako se jotakin, kostar det något? No, lopulta Rosenqvistillä sitten oli tapana repäistä pala paperia ja kirjoittaa siihen johonkin kulmaan, montako kappaletta mitäkin tilasi. Ei ollut byrokratiaa eikä tilauslomaketta, paperilappu vain”, Ari Koskivaara kertoo.

1980-luvun puolivälissä Kesla ja Rosenqvist Maskin AB solmivat yhteistyösopimuksen. Rosenqvist on siitä lähtien ollut yksi Keslan merkittävistä jälleenmyyjistä.

Vientihanat auki

Keslan ja Farmerin yhteistyö syveni koko 1980-luvun ajan, vuotuiset kaupan kasvuluvut olivat kymmeniä prosentteja.

”Hyvin nopeasti kävimme miljoonakauppaa. Keslan vienti kasvoi vuonna 1983 peräti 66 prosenttia, vuotta myöhemmin jo 82 prosenttia. Vientimaista keskeisiä olivat Saksa, Ranska ja Englanti. japanin ja Australian vientimahdollisuuksia tutkittiin. Vuoden 1985 koviin tavoitteisiin ei päästy, mutta jo seuraavana vuonna vienti kasvoi rajusti. Keslan osuus Farmerin viennistä oli tuolloin jo 45 prosenttia.” Vuonna 1988 Hankkijan Neuvostoliiton-viennin osasto sulautui osaksi Farmeria. jo aiemmin Neuvostoliittoon oli tehty muun muassa merkittäviä henkilönostinkauppoja.

”Keslan kauppa Neuvostoliittoon kauttamme kasvoi sitten jo niin suureksi, että Kesla ryhtyi itse hoitamaan vientiä Ruotsiin Farmerin jäädessä siinä agentin rooliin. Siitä eteenpäin Kesla otti vähän kerrassaan vientiä omaan hoitoonsa, ja 1990-luvun alun matalasuhdanteessa tiemme erkani sitten lopullisesti”, Ari Koskivaara kertoo. Hänen mukaansa viennin siirtyminen Keslan omaksi toiminnoksi oli luontevaa kehitystä, vaikkakin Koskivaara kuvaa yhteistyön päättymistä lopulta masentavaksi ajaksi. 29)

Keslan lumilinko tuotiin markkinoille 1970-luvun lopulla Hankkijan toiveesta. Lumilinko pysyi yhtiön tuotteistossa viitisen vuotta.

Kesla’s snow blower was introduced on the market in the late 1970s at Hankkija’s request. The snow blower remained in Kesla’s product catalogue for about five years.

Markkinat vaativat uutuuksia

Kotimaan markkinoilla Hankkijan yliagronomi Reino Seppälä piti markkinointia vahvasti näpeissään. Seppälä varoitteli varsin herkästi muita puuttumasta asiaan. Seppälä tiesi kovin hyvin myös sen, että markkinoille oli tuotava uusia tuotteita säännöllisesti. Ja se, joka pääsee ensimmäisen markkinoille, sillä on aina etulyöntiasema. Keslan tuotteiden design oli pitkälti Raimo Ahosen käsialaa.

”Joka vuosi tuotiinkin markkinoille uutta – kuormaimet, lumilingot, rehuleikkuri. Viime mainittu tosin oli keksintönä vähän myöhässä. 1970 – 1980-lukujen taitteeseen tultaessa Suomessa oli jo käynnissä karjatalouden alasajo. Jos rehuleikkuri olisi tuotu kymmenen vuotta aiemmin markkinoilla, siitä olisi tullut epäilemättä yksi yhtiön menestystuote.” 30)

Maatalouslaman peikko

Kivisten peltojen raivaaminen ja suomalaisen maatalouden koneellistuminen siivittivät Keslan kasvua vahvasti 1970-luvulle tultaessa. Muutoksen tuulet kuitenkin puhalsivat. Vuosikymmenen lopulla yhtiön hallituksen silloinen puheenjohtaja Seppo Kärkkäinen ja toimitusjohtaja Esko Paajanen osallistuivat Koneviestin opintokerhon retkelle Yhdysvaltoihin.

”Muistan käyntimme New Hollandin -tehtaalla, valtava maatalouskonetehdas. Ja siellä linjat seisoivat, elettiin sikäläistä maatalouskonelamaa. Keskustelimme

Eskon kanssa, että jos maatalouskoneet eivät täällä mene kaupaksi nyt, niin maatalouskonevalmistuksella ei voi olla tulevaisuutta Suomessakaan”, Seppo Kärkkäinen muistelee.

Merkittävin syy yhtiön strategiseen ratkaisuun oli se, että suomalaisilla maatalouskoneilla ei ollut vientimahdollisuuksia. Suomea ei mielletty maatalouskonemaaksi, mutta metsä- ja metsäkonemaaksi kyllä.

”Muuta pitää löytää, siitä olimme yhtä mieltä. Ja luonteva päätelmä oli, että mikä muu kuin metsä kasvaa koko ajan – korjuukalustoa tullaan varmasti tarvitsemaan. Kesla ryhtyi sitten satsaamaan siihen puoleen”, Kärkkäinen kertoo

Tulevaisuuden kannalta strategisesti merkittävä päätös suuntautumisesta puunkorjuukoneiden kehittämiseen ja valmistukseen tehtiin vuonna 1977. Metsäkonemarkkinoiden vahvassa imussa yhtiön toiminta lähti 1980-luvulla voimakkaaseen kasvuun, ja liikevaihto oli vuosikymmenen lopussa jo lähes 80 miljoonaa markkaa. Metsäkoneet tekivät Keslasta myös varsinaisen vientiyrityksen. Kesälahden toimitiloja laajennettiin lähes joka vuosi. 31)

Ruotsissa järjestettävä Elmia-Wood-näyttely on yhä yksi keskeinen tapahtuma, johon Kesla osallistuu. Kuva Elmiasta 1980-luvun puolivälistä.

The Elmia Wood exhibition organised in Sweden every other year is one of the most important forestry exhibitions in Europe. The photo was taken at an Elmia exhibition in the mid-1980s.

Liberalisoituva 1980-luku

Kasinotalouden alkupyörrettä

Koko 1980-luvun Suomessa eletään voimakasta taloudellista nousukautta. Kun luoton hakeminen ulkomailta oli aiemmin ollut luvanvaraista, vuonna 1986 Suomen Pankki vapauttaa luottomarkkinat. Ulkomainen lainaraha on kotimaista rahaa halvempaa. Termi ”kasinotalous” tulee kansalle tutuksi – sijoituksia tehdään lainarahalla merkittävän rikastumisen toivossa.

Vuoden 1981 alkusyksystä presidentti Urho Kekkosen terveys pettää. Kekkonen jää sairauslomalle syyskuussa ja jo lokakuussa hän eroaa tehtävästä. Tehtäviä hoitaa sen jälkeen pääministeri Mauno Koivisto.

USA:n presidentiksi valitaan Ronald Reagan vuonna 1981, ja vuonna 1985 Neuvostoliiton johtoon nousee kylmän sodan liennyttäjä ja uudistaja Mihail Gorbatsov. Ruotsin pääministeri Olof Palme murhataan Tukholmassa helmikuussa 1986.

Vuonna 1982 Helsingissä otetaan käyttöön metro. Tasa-arvoakin edistettiin –vuonna 1987 Suomeen säädettiin tasa-arvolaki, ja seuraavana vuonna naiset saavat pappisoikeuden.

Kesla laajentuu Ilomantsiin ja Joensuuhun ja listautuu pörssiin.

1800 -kuormain on ylivoimaisesti eniten myyty Keslan kuormainmalli. Perävaunussa erikoisuutena ovat laukaistavat pankot.

The Patu 1800 loader was one of the most popular hydraulic loaders of its time. The trailer featured releasable stakes.

Pankkimaailma murroksessa

1980-luvulle tultaessa pankkivallan liberalisointiprosessisin seurauksena KOP:n ja SYP:n mahti oli murenemassa. Rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn purku ja kilpailun vapauttaminen rohkaisivat erityisesti suuria yrityksiä hakemaan uusia keinoja rahoitushuoltonsa järjestämiseen sekä vilkastuvasta pörssistä että kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Entinen vaihtoehdottomuus, joka oli korostanut niukkoja rahavirtoja jakaneiden pankkien asemaa, oli vaipumassa historiaan. 32)

”Seppo Kärkkäinen oli tietynlainen isähahmo, vähän patruunakin. Esko oli vasta tullut taloon. Mentiin pajan puolelle ja Sepolla oli siellä vahva karisma. Sepon luontaisia lahjoja tuotekehittäjänä arvostettiin talon sisällä kovasti. Eskon kanssa he muodostivat mahtavan aisaparin.” 33) Poistetut koneet

Kesla – laduntekijä maakunnan metallissa

Vuonna 1976 kehitysaluerahasto Kerassa yritystutkijana aloittanut juho Björn muistelee: ”Vuonna 1978 avautui mahdollisuus muuttaa Kuopiosta joensuun aluekonttoriin. Tuolloin kaikki metallialan merkittävimmät yritykset tulivat tutuiksi. Keslaan yhteydenpito oli tiivistä. Erityisesti mieleeni on jäänyt se, että heillä oli hyvin aktiivinen tuotekehitys. Maatalouskoneet olivat valikoimissa mukana vielä kun siirryttiin pikkuhiljaa harvesteri- ja nosturipuolelle.”

”Tapaamisemme Keslan johdon kanssa olivat säännöllisiä, he halusivat pitää meitä ajan tasalla. Tulevia rahantarpeita ennakoitiin, osasimme siis varautua. ja sehän oli hyvä toimintatapa, sillä vielä siihen aikaan rahasta oli uupelo.”

”Esko Paajanen ja minä olimme aktiivisia kauppakamarilaisia. 1980-luvulla yhteisiä matkoja Neuvostoliittoon tehtiin paljonkin. Ystävyyskaupunkisuhteet olivat kovasti arvossaan, ja niitä edisti myös silloinen joensuun kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä.”

juho Björnin mukaan kulttuurierot maiden välillä olivat valtavat, mutta kaupankäynti sujui:

”Siihen aikaan vain harvat pk-yritykset pääsivät suoraan asioimaan Neuvostoliittoon, tarvittiin isompia ja vakuuttavia yhteistyökumppaneita. Suomalainen Hankkija oli sellainen, myös Kesla-kaupoissa.”

”Keralle Kesla oli laaduntekijä koko maakunnan metalliteollisuudelle heti RaumaRepolan jälkeen. ja juuri Keslan ympärille perustettiin Pohjois-Karjalan metalliteollisuuden piiriyhdistys. Yhdistykseen kuului kymmenkunta metallialan merkittävintä yritystä. Kyse oli alaa kehittävästä yhdistyksestä – mukana olivat Keslan lisäksi Rakennustempo, Antti Ranta, Tervo ja Outokummun Metalli. Näiden yritysten ympärille on sittemmin syntynyt aika paljon.”

henki jäi mieleen

”Olen eläissäni käynyt sadoissa konepajoissa. Kun ensimmäistä kertaa menin Keslan Kesälahden-tehtaalle, se henki jäi mieleeni!”, juho Björn muistelee.

”Suomalainen liikemiesvaltuuskunta matkasi Leningradiin, Juho Björn ja Esko Paajanenkin olivat mukana. Vilnan kauppakamarin puheenjohtajan johdolla pidettiin seminaaria, jossa Björn ja Paajanen luennoivat liiketoimintasuunnitelman tärkeydestä sekä suomalaisesta tilinpäätöskulttuurista, jossa firmat saattoivat tehdä ylimääräisiä poistoja jopa 40-50 prosenttia. Neuvostoliittolaiset isännät tekivät ahkerasti muistiinpanoja. Seminaarin jälkeen vierailta tultiin kyselemään, että mistä niitä poistettuja koneita ja liiketoimintasuunnitelmia oikein voi ostaa.”

Maakunnan vuoden yritys

Kun Kesla vuonna 1974 aloitti toimintansa Kesälahdella, yhtiön liikevaihto oli liki kolme miljoonaa markkaa. Väkeä yhtiö työllisti noin 25.

Vuonna 1982 yhtiö valittiin Pohjois-Karjalan vuoden yritykseksi. Keslan liikevaihto oli kasvanut 22,5 miljoonaan markkaan. Yhtiön tuotanto jakaantui neljään tuoteryhmään: traktoritalikot, maanmuokkauskoneet, isäntälinjan puunkorjuukoneet sekä lumilingot. Lisäksi yhtiö valmisti pieniä sarjoja erilaisia kivenraivauskoneita. Kaikkiaan tuotannossa oli yli kaksikymmentä erilaista Patu-tuotemerkillä markkinoitavaa konetta. Suurin osa Keslan tuotteista markkinoitiin Hankkijan kautta. 34)

Vahvaa tuotekehitystä

Äkeen ja reen jälkeen uusien tuotteiden rintamalla oli ollut hiljaista. Esko Paajasen toimitusjohtajakauden alettua Keslassa ryhdyttiin määrätietoisemmin panostamaan tuotekehitykseen. Suunnittelija Raimo Ahosella oli paljon annettavaa kehitystyöhön. Uusien tuotteiden tulo markkinoille vaikutti liikevaihdon rivakkaan kasvuun. 1980-luvun alussa yrityksen merkittävimmäksi tuoteryhmäksi mainittiin hydrauliset maatilakuormaimet, joista valmistettiin kolmea eri mallia.

Viennin osuus yhtiön liikevaihdosta oli kasvanut noin kymmeneen prosenttiin. Vientimaista merkittävimmäksi oli noussut Ruotsi ja vientituotteista tärkein oli hydraulinen maatilakuormain. Myös Norja oli yhä tärkeä vientimaa, sinne myytiin traktoritalikoita. 35)

Kesälahden

metsäperävaunujen valmistuslinja 1980-luvulta. Kesla oli kasvanut liikevaihdoltaan liki 46 miljoonan

pinta-ala oli kasvanut yli 6 000 neliöön. Forest trailer production line at the Kesälahti plant in 1980s. Kesla’s turnover had increased to nearly 46 million Finnish marks. The plant’s surface area had increased to more than 6,000 square metres.

tehtaan

markan yhtiöksi, myös tehtaan

Vuonna 1987 Kesla palkittiin Pohjois-Karjalan kauppakamarin vientipalkinnolla. Vientimaista kärkiryhmään olivat Neuvostoliiton ja Pohjoismaiden ohella nousseet myös Keski-Eurooppa ja Kanada.

Kasvu-uralla

Kesla oli 1980-luvun puoliväliin mennessä kasvanut liikevaihdoltaan liki 46 miljoonan markan yhtiöksi. Kun liikevaihdon kasvu vuonna 1985 oli kahdeksan prosenttia, vuonna 1986 kasvua oli peräti 39 prosenttia. Myös henkilöstömäärä kasvoi ollen vuonna 1986 jo 147 ja vuonna 1987 jo 160 työntekijää. 36)

Kesla Oy:n Kesälahden-tehtaalla sijaitsivat yritysjohto, markkinointi, tuotekehittely sekä kokoonpanotuotanto. Tehdaspinta-alaa oli yhteensä 6 300 neliötä.

Kesälahti ilman naisia

Vuoden 2009 aikana suurin osa Kesälahden tehtaan konttoritoiminnoista keskitettiin joensuuhun.

”Kesälahden tehtaalla ei ole enää yhtään naista, ja siitä pojat siellä ovat kyllä pahoillaan. Naiset ovat kumminkin kautta aikojen olleet suola siellä miehisessä tekijäporukassa. Muistan hyvin, miten väki tuli mainiosti juttuun keskenään, ruokalassa ehdittiin haastella monet asiat. Niin ja Ahosen Raimo, miten meidät naiset hän aina huomioi ja hyvänä piti! Hän se aina herrasmiehenä nosti naiset vähän kuin jalustalle. Yhä vielä Ramin kanssa yhteyttä pidämme.”

Neuvosen perheelle Kesla on leiväntuoja; sekä aviomies että poika käyvät samassa firmassa töissä.

”Aikalailla pitkä matka yhdessä on Keslan kanssa kuljettu. Muutoksia vuosien varrella on ollut paljon. Itselleni uutta on nyt jokapäiväinen työmatka Kesälahdelta joensuuhun. Kesälahdella asun aivan tehtaan lähellä, matkaa oli vain viitisen minuuttia.”

Kirjanpitoa käsityönä

Keslan henkilöstömäärä oli kasvanut vuoden 1985 loppuun mennessä 126 työntekijään. Vuonna 1982 – eli 28 vuotta sitten - yksi taloon tulleista työntekijöistä oli merkonomi Leila Neuvonen.

”Olin valmistunut merkonomiksi ja hain työtä, olin jo paikkakunnalta lähdössä. Isä Väinö Repo oli sitten haastellut Seppo Kärkkäisen kanssa, josko tytölle löytyisi töitä. ja niin sitten jäin Kesälahdelle”, Leila Neuvonen muistelee uransa alkua.

Neuvonen ryhtyi hoitamaan reskontraa. Tietokoneita ei ollut, vaan työt hoidettiin käsityönä, laskut kirjoiteltiin kirjoituskoneella.

”Toimihenkilöitä talossa ei juuri ollut. ja kun väkeä oli vähän, kaikenlaisia töitä piti tehdä. Ryhdyin tekemään palkkalaskentaakin sitten. Olin kolmas taloon tulleista naistyöntekijöistä.”

Vuosien varrella työkenttä on laajentunut ja muuttunut. Leila Neuvonen hoitaa tällä hetkellä koko konsernin ostolaskut. Koko Kesla-uransa aikana Neuvonen on ollut aktiivisesti mukana henkilökuntakerhossa.

”joka tehtaalla on toiminut oma kerhonsa. Ennen muinoin kerhojen toiminta olikin perin vilkasta; erilaisille retkille riitti aina väkeä. On keilattu, metsästetty, vietetty loman alottajaisia, tehty kylpylä- ja messumatkoja, käyty firman Lapin-mökillä. ja koko perheen pilkkikisat ovat aina perinteisesti vetäneet hyvin väkeä. Nyt kun katsoo kuvia henkilökuntakerhon tapahtumista, mieleen nousee paljon mukavia muistoja! Täällä työkaverit ovat kyllä aina olleet hitsin mukavia”, Leila Neuvonen pohtii. Hän muistelee vähän kaihoisastikin aikaa, jolloin henkilökuntakerhon puolesta muistettiin väen syntymäpäivät, naimisiinmenot ja vauvojen syntymät.

”Tietty epävarmuus heijastuu tietysti myös henkilökuntaan. Silloin 1990-luvun taitteen laman aikaan olin itse äitiyslomalla. Äitiysloman jälkeen ehdin hetken olla pakkolomalla. Mutta sitten kun nousu vuonna 1993 alkoi, työtä oli uupumiseen asti, se oli hurjaa nousua.” 37)

Kuvassa Farmer Oy:n toimitusjohtaja Ari Koskivaara, Kesla Oy:n toimitusjohtaja Esko Paajanen sekä

Rosenqvist Maskin Ab:n toimitusjohtaja Ingemar Rosenqvist allekirjoittavat maahantuontisopimusta

Kesälahdella vuonna 1985. Yhteistyöstä muodostui Keslalle merkittävä. Farmer Oy’s Managing Director Ari

Koskivaara, Kesla Oy’s Managing Director Esko Paajanen and Rosenqvist Maskin Ab’s Managing Director Ingemar Rosenqvist signing an import agreement in Kesälahti in 1985. The cooperation continues.

Kartekki Ky

Kartekki Ky oli Keslan hallituksen puheenjohtajan Seppo Kärkkäisen ja toimitusjohtaja Esko Paajasen yhteisesti omistama yritys. Kaksikko oli perustanut yrityksen tekemään kivenkeruuta Keslan koneilla. Kartekki valmisti Keslalle myös joitakin joustopiikkiäkeen osia.

Pelkkä kivenkeruuhomma ja osavalmistus ei kuitenkaan riittänyt pyörittämään firmaa. 1970-luvun lopulla Esko Paajanen ja Seppo Kärkkäinen tapasivat eräässä KTM:n tilaisuudessa ilomantsilaisen Thermoplan-nimisen yrityksen yrittäjäpariskunnan Irmeli ja Markku Laitilan. Tapaaminen poiki yhteistyötä, ja Kartekki ryhtyi valmistamaan alihankintana kaukolämpöputkien metalliosia ja muun muassa kaukolämpöverkostossa tarvittuja jakolaatikoita.

Kun Laitilat yrityskaupan myötä sittemmin luopuivat Thermoplanista, Kartekin tulevaisuutta piti pohtia uudelleen - vaihtoehtoina oli joko laajentaa tai lopettaa. Ilomantsi kuului silloin valtion erikoistukialueisiin. Aluekehitystuki oli merkittävä koneinvestoinneissa. 38)

Lopettamisen sijasta yhtiö halusi pitää kiinni työntekijöistä. Kartekille rakennettiin Ilomantsiin uusi noin 2 400 neliön tehdas, joka valmistui vuonna 1982. Tuotantotilaa saatiin noin 1 600 neliötä.

Kartekki fuusioitiin Keslaan vuonna 1984, ja jo vuonna 1986 tehdasta jälleen laajennettiin. Kolmas laajennus tehtiin vuonna 2005. Kaikkiaan 4 200 neliön tehdas on erikoistuntunut laadukkaiden koneistusosien ja muun muassa hydraulisylintereiden valmistukseen. 39)

Metsäkonemarkkinoille

1970-luvun lopulla vielä vahvasti maatalouskoneisiin panostanut Kesla suuntasi yhä pontevammin metsäkonemarkkinoille. Yhtiö suunnitteli ja valmisti metsätöihin tehokkaita koneita, joiden keveys, ketteryys ja lujuus toivat työtehoa ja samalla myös säästivät luontoa.

Lähikuljetukseen tarkoitettujen kuormainten ja vaunujen rinnalle kehitettiin suorituskykyisiä puunkorjuun työkoneita, kuten kaatopää ja prosessori. Markkinoita nähtiin myös metsäojituksessa. Kun Suomen soita oli 1960- ja 1970-luvilla kuivattu ojituksin rivakkaan tahtiin, ojitukset olivat jo kunnostamisen tarpeessa. Yhtiön uusi metsänkaivukone oli suunniteltu vaativiin ojituksiin ja ojitusten perkaukseen sekä metsäautoteiden rakentamiseen.

1980-luvulla Patu oli Keslan tunnettu tuotemerkki yli kahdessakymmenessä maassa. Patu-metsäkoneet muodostivat tuotesarjan puunkäsittelystä urakointiin. Maatalouskoneista sortimentissa olivat yhä äkeet ja rehuleikkurit. 40)

Keslan toimitusjohtaja Esko Paajanen ja Farmerin toimitusjohtaja Ari Koskivaara Tallinnan konenäyttelyssä 1980-luvun alussa.

Kesla’s Managing Director Esko Paajanen and Farmer’s Managing Director Ari Koskivaara at a machine exhibition in Tallinn, Estonia, in the early 1980s.

1980-luvulle tultaessa Keslan Neuvostoliiton-kauppa oli merkittävää. Parhaana vuonna Kesla myi yhdistettyjä tavara-henkilönostimia Belarus-traktoreihin 300 kappaletta. Neuvostoliiton kauppa pidettiin tietoisesti kurissa riskit tiedostaen.

Vuoden 1987 lopulla yhtiö kertoi merkittävästä sopimuksesta, jonka mukaan Kesla valmisti kivipoimureita Liettuaan. Liettuan neuvostotasavallan maatalousministeriön kanssa tehdyn sopimuksen oli määrä jatkua vuoteen 1995 saakka. Pitkään neuvoteltu sopimus oli uutta Keslan johdolle: ”Kokemuksia tämäntapaisesta yhteistyöstä ei ole olemassa, mutta mikäli tuotanto käynnistyy odotetulla tavalla, kyse on miljoonista markoista”, toimitusjohtaja Esko Paajanen totesi Sanomalehti Karjalaisen haastattelussa. 41)

Kivipoimurikokeiluja tehtiin myös muun muassa Puolassa, Tshekkoslovakiassa ja Bulgariassa. Vuonna 1987 Moskovassa järjestetyssä Finteknologia-näyttelyssä Kesla esitteli uudet Patu-nosturit. Nostureista tehtiin merkittäviä vientikauppoja heti vuodelle 1988. Vientimaista tärkein oli Ruotsi, jossa maahantuojana oli jo yli kymmenen vuoden ajan toiminut Rosenqvist Maskin Ab Jönköpingistä.

Kahden miehen myyntitiimi

Neuvostoliittoon kauppamatkoille yhtiöstä lähti usein kahden miehen tiimi, toimitusjohtaja Esko Paajanen sekä suunnittelija Raimo Ahonen. Kaupanteko oli sikäli selkeää, että avata tarvitsi vain yksi ovi, jonka takana päätökset tehtiin. Ja sen jälkeen kun ystävyys venäläisten kanssa oli syntynyt, kaupantekoa saattoi luonnehtia lähinnä muodollisuudeksi.

”Toki hintaneuvottelut olivat tiukkoja. Kärsivällisyyttä vaadittiin, jotta ovia saatiin auki. Moni asia perustui jonkinlaiseen sertifiointiin.”

”Usein neuvottelut olivat pysähtymässä siihen, että venäläiset asiakkaat halusivat muutoksia tuotteeseen, että palataan asiaan ensi kuussa. Vaan kun Raimo oli mukana, saimme muutokset tehtyä huomiseksi”, Esko Paajanen myhäilee. 42)

Viennin kasvu palkitaan

Käännyttäessä 1980-luvun loppupuolelle Keslasta oli kasvanut merkittävä konepaja, jonka osaaminen ulottui perinteisestä konepajateollisuudesta hydrauliikkaan ja automatiikkaan. Vuonna 1980 yhtiön toiminta oli laajentunut Ilomantsiin, jossa tehdas oli erikoistunut vaativiin koneistuksiin. Niin ikään Kesla oli osakkaana myös hydrauliventtiileitä valmistavassa Rotec Hydraulic Oy:ssä. 43)

Keslan tuotekehityksen mielestä Rotecin venttiilit olivat hyviä ja hinnaltaan kilpailukykyisiä. Kun Rotec oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin ja toisaalta Kesla halusi turvata venttiilitoimituksensa, Keslasta tuli Rotecin osakas enimmillään 60 prosentin omistusosuudella. Myöhemmin Rotec myytiin uudelle omistajalle Finnhydraulic Oy:lle. Kaupan yhteydessä Kesla irtautui omistuksesta. 44)

“Keslan omistuspohjan

laajentamista ryhdyttiin toteuttamaan, tavoitteena

oli listautua OTC-listalle

tammikuussa 1988”

Vuosikymmenen loppupuolella Keslan tuotteita vietiin jo kahteenkymmeneen maahan. Vientimaista tärkeimpiä olivat Neuvostoliitto, Pohjoismaat, Keski-Eurooppa sekä Kanada. Vahva vientiosaaminen noteerattiin vuonna 1987 myös PohjoisKarjalan kauppakamarin vientipalkinnolla.

Kohti pörssiä

1980-luvun puolivälin jälkeen kasvuhakuinen Kesla tarvitsi pääomaa. Toimitusjohtaja Esko Paajanen kääntyi KHT-tilintarkastajana toimineen Mauno Sihton puoleen.

”Sihto piti pörssiin menoa hyvänä vaihtoehtona. Se oli sen ajan henki.” 45) Keslan omistuspohjan laajentamista ryhdyttiin toteuttamaan, tavoitteena oli listautua OTC-listalle tammikuussa 1988. Samoihin aikoihin Pohjois-Karjalassa kolme keskeistä yhtiötä pohti listautumista pörssiin: Tulikivi, Pohjois-Karjalan Kirjapaino sekä joukon ensimmäisenä ehtinyt Kesla.

Kesla Oy:n osakkeita tarjottiin myyntiin 30.11. – 4.12.1987. Yhtiö halusi laajentaa omistuspohjaansa ja turvata kasvuedellytyksensä myös jatkossa. Rahaa arveltiin tarvittavan muun muassa Patu M100 -metsäkaivurin kehittämiseen.

Patu M100

Suomalaisen metsäluonnon käsittelyyn ja luontoarvojen vaalimiseen kiinnitettiin huomiota. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio oli esitellyt vankat laskelmat siitä, miten paljon suomalaismetsissä kunnostusojituksia olisi lähivuosina tehtävä. Valtio suunnitteli merkittävää varojen satsaamista metsänparannukseen. 46)

Myös Keslassa metsätalouden trendejä oli seurattu valppaasti, ja uuden metsäkaivukoneen suunnitteluun oli panostettu tosissaan. Uudessa metsäkaivukoneessa arvot ja toisaalta tehokas työskentely yhdistyisivät oivallisesti. Konetta suunnitelleessa tuotekehitysryhmässä edustettuina olivat myös urakoitsijat. Tuotepäälliköksi kehitystyötä johtamaan oli palkattu Lännen Konepajan entinen johtaja Mikko Vuorinen.

”Patu M100:sta odotettiin paljon, koneesta piti tulla yhtiölle huipputuote. Yhtiön historiassa minkään muun tuotteen kanssa ei tehty niin perusteellista taustatyötä kuin tämän metsäkaivukoneen. Ja olisi siitä menestys varmasti tullutkin, ellei maailma olisi äkkiä radikaalisti muuttunut. Kunnostusojituksen varat jäädytettiin lähes totaalisesti 1990-luvun laman myötä. Kyse oli yritystoiminnan riskistä, johon emme konkreettisesti voineet vaikuttaa. Konetta ehdittiin myydä noin kymmenen kappaletta, kunnes koko hanke hyytyi täysin”, Esko Paajanen kertoo. 47)

Omaa pääomaa

Keslan listautumisvaiheessa myynnissä oli enintään 50 000 kappaletta A-sarjan osakkeita 180 markan kappalehintaan. Myytävästä osakemäärästä 5 000 kappaletta oli varattu yhtiön henkilökunnalle. Osakkeiden nimellisarvo oli 20 markkaa. Helsingin pörssin meklarilistalla yhtiö noteerattiin tammikuussa vuonna 1988. 48)

Keslan osakkeiden välittäjä Suomen Sijoitusosake Oy:n talouspäällikkö Ahti Lääperi kertoi osakeannin sujuneen suunnitelmien mukaan. Tarjolla olleet 50 000 osaketta merkittiin viidessä päivässä. Osakkeenomistajia oli vajaat 700. Osakkeiden kysyntä ylitti tarjonnan liki kolminkertaisesti. 49)

Yritysostojen aika

Ensimmäinen vuosi pörssiyhtiönä oli hyvä. Toimitusjohtaja Esko Paajanen kuvasi toimitusjohtajan katsauksessaan yhtiön taloudellista asemaa vakaaksi. Liikevaihto oli vuonna 1988 72,4 miljoonaa markkaa, jossa kasvua edellisvuoteen oli 12 prosenttia. Kotimaan myynnin osuus liikevaihdosta oli 54 prosenttia, länsiviennin osuus 23 prosenttia ja Neuvostoliiton kaupan osuus niin ikään 23 prosenttia.

Liikevaihdon kehitystä oli jarruttanut tuotantokapasiteetti siitä huolimatta, että vuoden 1988 aikana yhtiö teki kaksikin merkittävää yrityskauppaa. Huhtikuussa Kesla oli ostanut joensuulaisen Karjalan Rautarakenne -konepajan rakennusliike S.A Tervo Oy:ltä.

Karjalan Rautarakenteen 20 työntekijää siirtyivät Keslan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Yhtiön työntekijämäärä kasvoi samalla noin 180 henkilöön. Suurin tehtaista oli edelleen Kesälahti 110 työntekijällä. ”Toimitusjohtaja Paajanen paljastaa, että Kesälahden ja Ilomantsin tehtaille on vaikea saada niin ammattitaitoisia metallityöntekijöitä kuin toimihenkilöitäkin muun muassa siksi, että puolisoille ei tahdo löytyä töitä.” 50)

Konenäyttelyssä Moskovassa 1980-luvun lopulla esiteltiin Patu-kuorma- ja henkilönostimia. Isompi nostimista on prototyyppi, jota ei lopulta viety varsinaiseen valmistukseen. Nostimista pienempää Patu 5000 -nostinta myytiin merkittäviä määriä. Patu loaders and elevating work platforms were introduced at a machine exhibition in Moscow in the late 1980s. The larger access platform is a prototype which was never produced commercially. The smaller access platform, Patu 5000, was sold in significant quantities.

Patu 5 -nostin kehitettiin yhteistyössä Neuvostoliiton maatalousministeriön

Tuote

Neuvostoliiton markkinoilla. Patu 5 work platform was developed in cooperation with experts from the Soviet Union Ministry of Agriculture. The product was a hit in the Soviet market.

”Keslan kannalta ratkaisevaa oli, että

toteutetut yrityskaupat pystyttiin

rahoittamaan omalla pääomalla. Jos ne rahat olisi pitänyt hankkia valuuttalainoin, se olisi vuonna 1991 toteutuneen

devalvaation takia vakavasti vaarantanut yrityksen tulevaisuuden”

Mr Foresteri

”Pienet asiat ja valinnat elämässä ratkaisevat”, muistuttaa joensuulaisen Porokka Forest Oy:n toimitusjohtaja jouni Porokka. Porokka tunnetaan metsäalalla armoitettuna Foresterimiehenä, Keslan puutavaranostureiden huippumyyjänä.

joensuussa valmistettiin Esko Utriaisen kehittämiä Peku-nostureita jo vuonna 1976. Utriaisen liiketoiminnot olivat tiukoilla, ja sittemmin hän myi nostureiden valmistuksen S.A. Tervolla. Tervo valmisti Pekuja aina vuoteen 1984 saakka.

”Pekujen valmistuksen myynnin jälkeen Puutavarakuormaaja Utriainen meni kuitenkin konkurssiin. jo vuonna 1981 Utriainen perusti yhdessä Pekuja tekemässä olleiden työntekijöidensä kanssa uuden yrityksen, Foresteri Oy:n, joka ryhtyi valmistamaan samantyyppisiä puutavaranostureita”, jouni Porokka muistelee.

Vuonna 1984 Foresterin osake-enemmistön osti metsänhoitaja Klaus Rantapuu. Hän oli Valmetin vientiorganisaatiossa erikoistunut Venäjän kauppaan.

Keslan pääkonttori säilyi Tervo-kaupan jälkeenkin Kesälahdella. Sen sijaan joitakin suunnittelu- ja tuotekehitystehtäviä siirtyi Joensuuhun, jossa Patu M100 -metsäkaivurin sarjatuotantoa suunniteltiin aloitettavaksi vuoden 1988 syksyllä. 51)

Foresteri Oy

Syyskuussa 1988 Kesla jatkoi yritysostoksiaan hankkimalla Joensuussa puunkorjuukoneita valmistaneen Foresteri Oy:n osake-enemmistön. Keslan tuotevalikoima kasvoi huomattavasti, kun suuret puutavara-auto- ja teollisuusnosturit tulivat toimintaan mukaan.

Foresterin aiempina omistajina olivat Klaus Rantapuu sekä Pertti Hakkarainen, joka jatkoi itsenäisesti toimineen Foresterin toimitusjohtajana. Foresteri-kauppaa perusteltiin sillä, että Foresterin raskaammat nosturit täydensivät hyvin Keslan valikoimaa. Yhteisellä markkinoinnilla toimintaan haettiin lisävahvuutta. Foresterin nostureiden Neuvostoliiton vientiä ryhtyi hoitamaan Rantapuu Ky. Vuoden 1989 alusta lähtien Foresteri Oy toimi Keslan valmistamien metsänparannuskoneiden ja suurten puutavaranosturien kotimaan markkinoijana.

Kaupan julkistamisen yhteydessä Kesla kertoi korottavansa osakepääomaansa viidestä miljoonasta markasta 7,5 miljoonaan markkaan loppuvuodesta 1988 järjestettävällä uusmerkinnällä. Foresteri Oy fuusioitiin Keslaan vuoden 1991 joulukuussa.

”Keslan kannalta ratkaisevaa oli, että toteutetut yrityskaupat pystyttiin rahoittamaan omalla pääomalla. Jos ne rahat olisi pitänyt hankkia valuuttalainoin, se olisi vuonna 1991 toteutuneen devalvaation takia vakavasti vaarantanut yrityksen tulevaisuuden”, Esko Paajanen arvioi. 52)

”Rantapuun aika oli iso askel eteenpäin. Tuolloin jonakin vuonna esimerkiksi Venäjälle myytiin yli sata nosturia. Vuona 1988 Kesla sitten osti Rantapuulta Foresterin osakeenemmistön. Kauppa oli Keslalle hyvä, tuotteetkin täydensivät hyvin tosiaan. ja Keslan mukaantulo oli jälleen merkittävä hyppy eteenpäin.”

jouni Porokka oli työskennellyt kahdeksan kuukautta Tervon palveluksessa myyjänä. Vuoden 1985 alusta hän siirtyi Rantapuun palvelukseen, ja vuonna 1988 työnantajaksi kaupan myötä tuli Kesla.

”Ostatko kotimaisen vai kiinalaisen – Suomi menee eteenpäin pienillä asioilla. Yrittäjäjärjestössä itsekin mukana olevana tapaan sanoa, että pidetään rahat mieluummin tuttavassa porukassa”, jouni Porokka myhäilee todeten, että pienestä aikoinaan myös Foresteri ponnisti.

”Kun Foresteri aloitti, se oli pieni valmistaja, jolle isommat nauroivat. Tiukoilla oltiin monta kertaa.”

Tänään Kesla on ainut kotimainen puutavaranosturien valmistaja.

”jos olet kotimarkkinoilla vahva, voit olla vahva muuallakin. Itse olen markkinointistrategiassa kotimaisuutta pyrkinyt pitämään esillä.”

hulluko lähtee yrittäjäksi!

Edessä oli 1990-luvun alun lama.

”Korkokanta oli 18 prosentin paikkeilla. Ei silloinkaan myyty kuin arviolta 20 prosenttia normaalivuoden määrästä. Se oli pohdinnan paikka. Tulossa oli lomautuksia, ja sellainen vaihtoehto ei ollut minulle mieleen.”

”joku piti minua hulluna, kun sanoin lähteväni yrittäjäksi. Mutta totesin, että jos huonoina aikoina pärjää, pärjää kyllä hyvinäkin. Lähtökohtana oli se, että Keslayhteistyö jatkui. Neuvottelin silloisen Keslan toimitusjohtajan Timo Sunin kanssa, ja yhteistyön malli muotoutui varsin nopeasti.”

Porokka Forest Oy on alallaan Suomen suurin myyjä. Vuonna 2008 yhtiön liikevaihto oli noin 7,2 miljoonaa euroa. Puutavaranostureiden osuus liikevaihdosta on noin 60 prosenttia. Loppu muodostuu puutavaraperävaunujen sekä käytettyjen koneiden kaupasta. Yhtiön työllistää yhteensä viisi henkilöä.

Yhteinen kieli

Porokka Forestin ja Keslan yhteistyö on sujuvaa. Porokka antaa kiitosta tuotteiden kehittämisestä – laadusta ja kilpailukyvystä huolehtiminen on yhteinen tavoite. Kilpailu alalla on kovaa, ote markkinoista on pidettävä aktiivisena herkeämättä. ”Olen itse vuonna 1976 ajanut puuta, velipoika on autoyrittäjä. Saman kielen puhuminen asiakkaiden kanssa lujittaa luottamusta”, jouni Porokka pohtii. Mies tunnetaan karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja persoonallisista otteista. Aivan viime aikoina Porokka kertoo tepastelleensa erilaisissa tilaisuuksissa Reino-tossut jalassaan. Siis ne aidot kotimaiset Reinot, jotka myös puutavaranostureiden tapaan valmistetaan PohjoisKarjalassa.

Kesla-yhteistyön ajalta lopulta vain yksi asia harmittaa Porokkaa. Vuonna 2006 Kesla päätti tuotemerkkimuutoksesta. Tuolloin yhtiö luopui Patu- ja Foresteri-merkeistä ja päätti keskittyä vain yhteen Kesla-tuotemerkkiin.

”Tuotemerkkien karsiminen ei ollut minulle mieleen, Foresteri on näissä metsähommissa hyvä sana ja merkki”, jouni Porokka sanoo painokkaasti. 53)

Irma Malinen

Irma Malinen (s. 17.4.1945, k. 19.6.2002) tuli Keslan palvelukseen elokuussa vuonna 1975, kun yhtiöön haettiin konttoristia. Nuori konttoristi oli ulospäin suuntautunut ja toimelias. Varsin pian hänen hoidettavakseen tuli myös myyntitehtäviä.

Koulutukseltaan Irma Malinen oli merkantti. Sittemmin hän opiskeli työn ohessa kauppateknikoksi.

”Hänen kykynsä huomattiin ja myös hyödynnettiin. Hänellä oli sekä tahtoa että taitoa ottaa vastuullisia tehtäviä”, Malisen kanssa vuotta aiemmin Kesla-uransa aloittanut Esko Paajanen muistelee.

Irma Malinen yleni urallaan ensin talouspäälliköksi ja lopulta talousjohtajaksi. Keslan hallituksen jäseneksi hänet nimitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1987. Hallitustyöskentelyään hän jatkoi aina vuoteen 1992. Eläkkeelle Irma Malinen siirtyi 31.8.2000. Malisen jälkeen talousjohtajan tehtävään tuli Marke Tyrväinen.

Miesvaltaisessa yhtiössä naisen nouseminen keskeiseksi päätöksenteon vaikuttajaksi ei 1980-luvun Suomessa ollut tavanomaista. Maa- ja metsätalouskoneita valmistavassa yhtiössä nainen myyntitehtävissä oli jopa peräti tavatonta. ”Olen aina pyrkinyt olemaan ennakkoluuloton. Arvostin Irma Malisen osaamista. Hänen panoksensa oli vahva muun muassa pörssiin listautumiseen liittyvissä asioissa ja solmituissa yrityskaupoissa,” Esko Paajanen muistelee.

Ansiomerkin saajia vuonna 1985, jolloin Kesla täytti 25 vuotta. Takarivissä (vasemmalta) Esko Paajanen, Vesa Asikainen, Tuomo Oinonen, Raimo Ahonen, Pekka Pelkonen, Erkki Makkonen, Pekka Paakkunainen, Aulis Haverinen. Eturivissä Vilho Saikkonen, Seppo Kärkkäinen, Ossi Lappalainen ja Irma Malinen. Recipients of medals for merit in 1985 when Kesla celebrated its 25th anniversary. Back row (from the left): Esko Paajanen, Vesa Asikainen, Tuomo Oinonen, Raimo Ahonen, Pekka Pelkonen, Erkki Makkonen, Pekka Paakkunainen, Aulis Haverinen. Front row: Vilho Saikkonen, Seppo Kärkkäinen, Ossi Lappalainen and Irma Malinen.

Talousjohtaja Irma Malinen. Financial Director Irma Malinen.

”Henkilönostin nähtiin yhdeksi

mahdolliseksi tuotelinjaksi, jolla voitaisiin jatkossa tasata

suhdanteita”

”Oma näkemykseni on, että talousjohtajan on sopivaa olla hallituksessa sihteerinä, jolloin hallitus saa laajempaa informaatiota yrityksen tilasta. Sukupuolikiintiöihin en usko – Irma ei ollut hallituksessa naisena vaan älykkäänä ja terävänä ihmisenä.” 54)

Kotimaan markkinajohtaja

Kesla jatkoi voimakkaasti puunkorjuuteknologian ja metsänparannuskoneiden kehittämistä. Yhtiö panosti tuotekehityksen vuosittain noin viisi prosenttia liikevaihdostaan. Puutavaranosturien valikoima kattoi koko käyttöalueen kevyistä traktorinostureista järeisiin työkone-, auto- ja teollisuusnostureihin. 55)

Keslan tuotevalikoimiin 1980-luvulla kuuluivat kevyet metsäkoneet, Foresterinosturit sekä Patu-pyörä-äkeet. Kotimaassa yhtiön tärkein jälleenmyyjä Hankkija oli nostanut Patu-merkkiset kuormaimet, vaunut ja juontokourat selkeästi markkinajohtajiksi. Niin ikään Ruotsin markkinoilla Keslan kevyet metsäkoneet nousivat markkinajohtajaksi. Ensimmäiset Patu 350 -kouraharvesterit tuotiin markkinoille vuonna 1989. Kasvavan puunkysynnän sekä metsänkäsittelyn uusien suositusten myötä markkinoiden uskottiin yhä kasvavan. 56)

Foresteri-tuotteet niveltyivät nopeasti osaksi Keslan valikoimaa. Maantieliikenteeseen oli tehty sääntömuutoksia puutavaranostureiden teho- ja painosuhdetta koskien. Foresteri-nosturit myötäilivät erinomaisesti näitä sääntöjä kevyinä mutta tehokkaina.

Maatalouskoneista esiteltiin vielä vuosikymmenen lopulla uutuutena Patu-pyörääes, jonka kysyntä käynnistyi erittäin hyvin. Kokonaan uusille markkinoille Kesla laajeni 80-luvun lopulla, kun henkilönostimien suunnittelu ja markkinointi aloitettiin.

Henkilönostimet

”1980-luvun lopulla suomalaisella konemaahantuojalla Rotatorilla oli idea ja protokokeilu henkilönostintuotteesta suomalaisen konepajan kanssa. Kokeilu epäonnistui ja Rotator etsi vaihtoehtoiseksi yhteistyökumppaniksi Keslan”, Jari Nevalainen kertoo. 57)

Itsekulkevan henkilönostimen kehittäminen ja valmistuksen pohtiminen käynnistettiin. Keslalla oli jo entuudestaan hydrauliikan osaamista. Henkilönostimen kehitys- ja valmistustyön tiedettiin olevan vaativampaa kuin mitä puutavaranostureiden tuotanto edellytti.

”Henkilönostin nähtiin yhdeksi mahdolliseksi tuotelinjaksi, jolla voitaisiin jatkossa tasata suhdanteita. Suhdanneriskiä ajateltiin tasattavan metsän ja rakentamisen välillä siinä missä myös Euroopan ja Amerikankin markkinoiden välillä. Valitettavasti 1990-luvun taitteen lama koetteli näitäkin suunnitelmia, rakentaminen ei edennytkään suunnitellusti.” 58)

Legendaarinen kauppamies Mr. Foresteri eli Jouni Porokka. The legendary salesman “Mr. Foresteri” alias Jouni Porokka.

Patu M 100:sta odotettiin merkittävää tuotetta yhtiölle. Taustatyötä tuotteesta ja markkinoista tehtiin huolellisesti. 1990-luvun lama mullisti markkinat täysin eikä valtakunnallisesti merkittäviksi suunniteltuja kunnostusojituksia käynnistetty.

Patu M 100 was expected to become a major product for the company. Preparatory work and market research had been done carefully. However, the 1990s depression shook up the market and the planned nation-wide improvement trenching project was never launched.

Rankka investointivuosi 1989

Syksyllä 1989 valmistuivat Keslan Joensuun-tehtaan laajennustyöt. Foresterille rakennettiin Joensuun Käpykankaalle uudet noin 1 600 neliön myynti- ja huoltotilat. Kaikkiaan samaisena vuonna tehdyt yli 17 miljoonan markan investoinnit ja tuotannon muutokset rasittivat yhtiön vuoden 1989 tulosta, jota kuvattiin epätyydyttäväksi. Myös tytäryhtiö Foresteri Oy:n aiemmat tappiot painoivat tulosta.

Markkinoilla kasvua saatiin länsiviennistä sekä kotimaasta samalla kun Neuvostoliiton viennin osuus liikevaihdosta romahti edellisen tilikauden 23 prosentista 2,4 prosenttiin. Konsernin vakavaraisuus säilyi edelleen korkeana ollen 62,3 prosenttia.

Vuoden 1989 lopussa Kesla työllisti kaikkiaan jo 220 henkilöä. Konsernin liikevaihto oli 79,3 miljoonaa markkaa. Tulevia markkinanäkymiä luonnehdittiin yhä suotuisiksi, vaikka uhkia talouden taivaalla oli havaittavissa.

”Suomalaisilla puunkorjuukoneilla on hyvät vientinäkymät. Vientiä varjostavat kuitenkin kohtuuttoman vahva markka ja korkea kustannustaso. Suomen talouspolitiikan suurin virhe oli kevään 1989 revalvaatio. Metalliteollisuuden viennin kehittäminen on tapahtunut kannattavuuden kustannuksella”, toimitusjohtaja Esko Paajanen analysoi vuotta 1989 toimitusjohtajan katsauksessaan. 59)

Arvostusta ja kuluja

”Muutos pörssiyhtiöksi toi Keslalle paljon arvostusta ja myös myönteistä julkisuutta. Mutta se toi myös paljon kustannuksia ja velvoitteita, jotka rasittavat yhä pientä yhtiötä. Kvartaaliajattelu oli omaksuttava. Ja tässä ajattelussa pitkäjänteisyys tietyllä tavalla katoaa, kun jokaisen kvartaalin on oltava toistaan parempia”, Esko Paajanen pohtii. Avoimuuden vaade ja pörssiyhtiön muut velvoitteet vaikuttivat yhtiön johtotapaan myös myönteisesti.

”Kaikille asioille on olemassa tarkat päivämäärät. Se on tehnyt toiminnasta entistäkin täsmällisempää ja johdonmukaisempaa.” 60)

Valekaupoista riesaa

Keväällä 1993 Kesla joutui pörssispekulanttien hampaisiin. Yhtiön A-osakkeen kurssinousu alkoi maaliskuussa, ja huhtikuussa hinta ponnahti jo 80 markkaan – yli nelinkertaiseksi vuoden alhaisimpaan hintaan verrattuna. Pankkitarkastusvirasto ryhtyi tutkimaan asiaa.

”Näin hurjaan hintaralliin ei yhtiön todellinen tilanne anna mitään aihetta. Keslan toimitusjohtaja Timo Suni kertoo, että yhtiön talous on kehittynyt viime vuodesta myönteiseen suuntaan, mutta mitään dramaattisia käänteitä yhtiössä ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen”, uutisoi Helsingin Sanomat. 61)

Sanomalehti Karjalaisen haastattelema arvopaperivälittäjien yhdistyksen toimitusjohtaja Markku Savikko kuvasi tapahtumaa uudentyyppiseksi petolliseksi toiminnaksi.

”Petoskuviota on pyöritetty niin, että myyjä ja ostaja ovat toimineet yhdessä. Osakkeiden hintaa on nostettu ja myyjä on saanut välittäjältä pörssissä noteeratun hinnan osakkeesta. Mutta melko pian kävi kuitenkin ilmi, että pankkitilit, joilta arvopaperivälittäjien piti ostot veloittaa olivat joko tekaistuja tai niillä ei ollut katetta.” 62)

Pörssispekulanttien jäljet johtivat Länsi-Suomeen. ”Kaiken takana olivat ovelat mutta viekkain motiivein toimineet ostajat, jotka ostouhossaan lähtivät nostattamaan yhtiön osakkeita sillä taka-ajatuksella, että myyjä hyötyy. Operaation amatööriyttä kuvaa se, että kyseiset veijarit toimivat omissa nimissään.” 63)

Yhtiölle tilanne oli erittäin kiusallinen. Toimitusjohtaja Timo Sunin mukaan spekulointi aiheutti ymmärrettävästi levottomuutta osakkeenomistajissa. Keslan pääomistajia olivat Seppo Kärkkäinen ja Esko Paajanen, heidän hallussaan oli kaksi kolmannesta osakkeista ja yli 90 prosenttia yhtiön äänivallasta. Yhtiön pääosakkaat eivät olleet millään muotoa vedätyksen takana. 64)

Pörssiyhtiö sai kosolti harmia pörssispekulanttien valekaupoista lehtiotsikoita myöten. Rötöksen jäljet johtivat Länsi-Suomeen, Keslan pääosakkailla ei ollut minkäänlaista osuutta tapahtumaan. Kesla suffered plenty of harm due to sham transactions by stock exchange speculators – this was even displayed in newspaper headlines. The offence was traced to western Finland. Kesla’s principal shareholders had nothing to do with the incident.

Nostimia myytiin Neuvostoliittoon vuonna 1985, ja välillä myös vierailtiin. Agroma Oy:n toimitusjohtaja Pentti Mutka sekä talouspäällikkö Esko Lummelampi, Traktoro Exportin pääjohtaja Ahanov, Konela Belaruksen pääjohtaja Kroulkevits sekä Keslan toimitusjohtaja Esko Paajanen Kesälahden tehtaan edustalla. Elevating work platforms were sold to the Soviet Union in 1985, and visits were made on occasion. Agroma Oy’s Managing Director Pentti Mutka and Financial Manager Esko Lummelampi, Traktoro Export’s General Director Ahanov, Konela Belarus’ General Director Kroulkevits and Kesla’s Managing Director Esko Paajanen in front of the Kesälahti plant.

Lamasta toipuva 1990-luku

Markkinat myllerryksessä

1990-luvun kriisille on löydetty monia syitä: rahoitusmarkkinoiden taitamaton vapauttaminen, pankkien holtiton luotonanto, puutteellinen valvonta, kansalaisten kulutusvimma, vakaan markan politiikka ja Neuvostoliiton romahtaminen.

Suomen rahoitusmarkkinat olivat 1980-luvulle saakka suljetut. Suomen Pankki säänteli korkoja, markan ulkoista arvoa ja valuutan liikkeitä aina siihen saakka, kun rahoitusmarkkinat liberalisoituivat: vuonna 1986 antolainauksen korkosääntely purettiin ja pankkien väliset interbank-markkinat syntyivät. Pääoman tuontija vientimahdollisuuksia lisättiin, ja pankit sekä yritykset saattoivat ottaa luottoa myös ulkomailta. Pankkien luotonanto kasvoi voimakkaasti. Koko kansantalous velkaantui, mikä ilmeni kasvavana vaihtotaseen alijäämänä.

”Säännöstelyn purkamiselle ei ollut realistisia vaihtoehtoja, Euroopan taloudellinen integraatio, johon Suomi osaltaan pyrki osallistumaan, eteni nopeasti 1980luvulla. Samalla teknologia kehittyi ja taloudet kansainvälistyivät. Säännöstelyn purkaminen oli jo aloitettu muualla… Liberalisoinnin päätavoitteena oli tarjota suomalaisille yrityksille samat mahdollisuudet saada kansainvälistä rahoitusta kuin niiden kilpailijoilla oli”, kirjoittaa Jaakko Kiander Laman opetukset -tutkimusohjelmassaan vuonna 2001.

Suomen metsätaloudessa uskotaan puunkorjuun jatkuvaan koneellistumiseen. Eritoten harvennussavotoiden uskottiin lisääntyvän.

Kesla taistelee itsensä lamasta, kansainvälistyminen alkaa todenteolla.

Ammattitaitoinen henkilöstö on Keslan menestyksen tukijalka. 1990-luvun alun laman pyörteissä myös työntekijät joutuivat venymään äärimmilleen ennen kuin lama oli selätetty. Skilled personnel are the foundation for Kesla’s success. During the depression in the 1990s, the staff had to stretch to the utmost before the depression was overcome.

Erityisesti Ruotsissa suosittu sykeprosessori 40 LF tuli markkinoille jo 1990-luvun alussa. The 40 LF stroke harvester introduced in the early 1990s was especially popular in Sweden.

Raskaat lamavuodet

90-luvun alussa lama iski voimakkaasti myös Keslaan, ja toimintaa oli saneerattava. Vuoden 1990 toimintakertomuksessa toimitusjohtajan katsauksen päätössanat ennakoivat vaikeuksia, mutta kannustivat uskomaan tulevaisuuteen. Tultaessa

1990-luvulle Kesla työllisti noin 200 henkilöä. ”Keslalla on hyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta. Vallitsevan hiljaisemman kauden aikana valmistaudumme tulevaan nousuun ja markkinoiden laajentumiseen mm. rakentamalla uuden laatujärjestelmän sekä kouluttamalla henkilökuntaa. Huonon ajan jälkeen tulee aina parempi aika, siihen me Keslassa uskomme. Panostamme tuotekehitykseen, markkinointiin ja koko toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.” 65)

”Sukellus tapahtui hyvin nopeasti 1989 syksystä lähtien. Kesälomien jälkeen kysyntä pysähtyi. Eikä silloin ollut kokemusta mistään vastaavasta”, Esko Paajanen kuvailee 1990-luvun taitteen laman kaikuja.

”Sopeuttamistoimet aloitettiin lomautuksilla. Ei ollut mitään käsitystä siitä, miten pitkään lama jatkuisi. Karu totuus valkeni vähitellen, ja ryhdyttiin turvautumaan irtisanomisiin. Väkimäärä putosi noin 130 työntekijään. Ja lähes puoleen putosi yhtiön liikevaihtokin.”

”Hallitustyöskentelyssä mukana olivat hallituksen puheenjohtaja Seppo Kärkkäinen, talousjohtaja Irma Malinen ja minä toimitusjohtajana. Meillä oli hyvät keskustelusuhteet, asioita voitiin pohtia päivittäin yhdessä – yksin murheita ei tarvinnut kantaa. Kvartaalitalous on kuitenkin kovaa, aikaansaannokset arvioidaan ankarasti koko ajan”, Esko Paajanen kuvailee. 66)

Vahva tase ja taito kantoivat

”Kesla koki 1990-luvun taitteessa vakavan notkahduksen siinä missä moni muukin yritys. Mutta yhtiön tase oli vahvempi kuin samankokoisten metallialan yritysten keskimäärin. Kesla pystyi kompensoimaan menetetyt markkinat varsin nopeasti. Se kuvastaa ammattitaitoa sekä niitä oikeita ratkaisuja, joita yhtiössä tuolloin tehtiin. Arvioni on, että laman jälkeinen tilanne hoidettiin yhtiössä erittäin hyvin ja nopeasti. En pelännyt lainkaan Keslan puolesta, pelkoni oli vallan muissa firmoissa. Keslalla oli hyvät tuotteet, eikä yhtiö ollut liian riippuvainen Neuvostoliiton kaupasta”, Keran aluejohtajana 90-luvun alussa toiminut Juho Björn sanoo.

Björnin mukaan lama koetteli pohjoiskarjalaisia yhtiöitä ankarasti. Metallin puolella puolenkymmentä yritystä oli todella suurissa vaikeuksissa ja konkurssejakin nähtiin.

”Jokaiseen lääniin perustettiin kriisiryhmä, johon kuuluin 4-5 henkilöä. Kera tiesi tarkkaan firmojen tilanteen. Työkaluna käytössä oli suhdannelaina, ja maakuntaan ohjattiin eri valtion laitosten hankintoja useiden kymmenien miljoonien edestä siihen aikaan. Kera hoiti käyttöpääoman rahoitusta raaka-aineita ja palkkoja varten. Kesla ei tällaista tukea kuitenkaan tarvinnut, se oli yhtiönä siinä parhaassa kvartiilissa.” 67)

Kirje henkilöstölle 7.6.1991

Ennen kesälomia vuonna 1991 toimitusjohtaja Esko Paajanen kirjoitti henkilöstölle kirjeen, josta tuskien takaa kuvastui kuitenkin myös usko tulevaisuuteen:

Suomen Yhdyspankkiin

Vielä 1990-luvun taitteessa Pohjois-Karjalan Säästöpankki oli Keslan päärahoittaja, Postipankki ja sittemmin Leonia toimi kakkospankkina. Säästöpankin pankinjohtaja Niilo Nylanderin aikaan yhteistyö sujui. Mutta kun Esa Puolakka siirtyi pankin johtoon, yhteistyö alkoi säröillä. Kun pankinjohtaja Puolakka tuli firmaan vierailulle, hän totesi ensi töikseen, että Keslan on syytä muuttaa asiakasrakennetta. Paajanen vastasi tuolloin Puolakalle, että ”huolehdi sinä vain rahoituksesta, me huolehdimme kyllä firman tuotannosta ja markkinointipuolesta”.

Suomen Yhdyspankista tuli pian sen jälkeen Keslan pääpankki. ”Ja hyvä niin, jos olisimme jääneet Säästöpankin hoiviin, olisimme varmasti päätyneet lopulta Arsenaliin. SYPin kanssa yhteistyö toimikin sitten erinomaisesti”, Esko Paajanen muistelee.

”Taloudellinen tilanne on heikentynyt maassamme kuluneen talven ja kevään aikana romahdusmaisesti. Valitettavasti mitään merkkejä paremmasta ei tällä hetkellä ole näkyvissä.

Ainoa nopeasti vaikuttava keino teollisuutemme ja sitä kautta koko kansataloutemme saamiseksi kasvu-uralle olisi ollut markan arvon tarkistus. Se on kuitenkin kerta toisensa jälkeen tyrmätty, niin hallituksen kuin Suomen pankinkin toimesta Nyt sitten lopullisesti. Meidän on siis kuljettava hyvin pitkä ja raskas tie kansataloutemme tervehdyttämiseksi ja kilpailukyvyn palauttamiseksi teollisuudellemme. Keslan kohdalla tämä merkitsee sitä, että osa lomautuksista jatkuisi vuosikausia, mikä ei varmasti olisi hyvä ratkaisu kenenkään kannalta. Tämän vuoksi joudumme toteuttamaan myös irtisanomisia.

On hyvin vaikea luopua edes osasta hyvää henkilökuntaa. Teen sen sydäntä särkien, mutta muutakaan vaihtoehto ei nyt ole.

Huonon ajan jälkeen tulee hyvä aika tai ainakin parempi. Toivon, että kaikki olisivat silloin käytettävissä.” 68)

Markan devalvointi

”Muistan, kun menin SYP:iin pankinjohtaja Erik Pulkkisen luokse. Tokaisin, että kerrankin tulin käymään muissa asioissa kuin lisää velkaa pyytämään. Erik totesi, että 1,5 miljoonaa lisävelkaa oli viime yönä tullut pyytämättäkin. Valuuttalainoja oli meilläkin. Rahat olivat isoja ja niin olivat ongelmatkin”, Paajanen muistelee marraskuisen päivän tuntoja.

Laman seurauksena kulutus ja investoinnit putosivat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yritysten konkurssien määrä ryöpsähti. Työttömyys oli vuosina 1992-1997 yli 12 prosenttia, rakennusteollisuudessa vuonna 1994 peräti 36,7 prosenttia.

Vuosina 1991-93 pankkien luottotappiot olivat yli 50 miljardia markkaa, kun luottotappiot sitä edeltäneinä kolmena vuotena olivat yhteensä noin 5 miljardia markkaa. Vuosina 1994 ja 1995 luottotappioita kirjattiin vielä yhteensä noin 30 miljardia. Tässä luvussa on mukana omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin luottotappiot. 69) Ennen 1990-luvun taitetta Suomen Neuvostoliiton-kauppa oli ollut 15–20 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta. Vuosina 1990-91 tapahtunut idänkaupan romahdus pysäytti kaupan lähes tyystin. Yritysten kilpailukykyä heikensi vahvan markan politiikka, ja paperiteollisuudessa päällä oli maailmanlaajuinen ylituotanto.

Suni jatkaa Paajasen jälkeen

Esko Paajanen luopui Keslan toimitusjohtajuudesta vuonna 1992: ”Olin kerta kaikkiaan niin väsynyt, että katsoin, että luopuminen siinä kohtaa oli sekä oma että yhtiön etu. Taloudelliset ongelmat eivät niinkään syöneet miestä, raskainta olivat irtisanomiset. Ihmiset olivat luottaneet minuun, rakentaneet tulevaisuuttaan. Vaikeille ajoille emme voineet lopulta mitään.” 70)

Esko Paajasen jälkeen toimitusjohtajaksi 23. maaliskuuta 1992 tuli Timo Suni. Hän siirtyi Keslaan Junkkarin toimitusjohtajan tehtävistä. Ennen Junkkaria Suni oli toiminut SOK:n palveluksessa.

Metsäkoneinvestoinnit romahtavat

Vuosi 1991 oli koetellut ankarasti Suomen metsäalaa. Puun kehno markkinatilanne näkyi nopeasti metsäkoneinvestoinneissa. Metsäkalustoa myytiin peräti 60 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Keslan liikevaihto ja tulos notkahtivat niin ikään, mutta 41 prosentin vakavaraisuus antoi edelleen tukevan nojan tulevaan. 71)

Keslan toimitusjohtajana vuonna 1992 aloittanut Timo Suni löysi kuitenkin ilonaiheita viennistä sekä sarjatuotantovaiheeseen saadusta itsekulkevasta henkilönostimesta:

”Kesla jatkaa panostusta vientiin, joka on jo alkanut elpyä. Jos vielä kotimaan puukaupat käynnistyvät kunnolla ensi syksynä, edellytykset tulokselliselle toiminnalle ovat olemassa.” 72)

Yhtiö oli onnistunut saamaan myös merkittävän tilauksen Keski-Euroopasta

Scanlift SL 180 -henkilönostimelle. Uudessa henkilönostimessa oli hyödynnetty Patu- ja Foresteri-puutavarakuormainten hydrauliikkaosaamista. Scanlift SL 180 oli tuhansia kiloja kilpailijoitaan kevyempi. Toinen vuoden 1991 ylpeydenaihe oli puunkorjuuseen kehitetty Syke-Patu, joka toimi pelkällä traktorihydrauliikalla. Molemmista tuotteista odotettiin vientimenestystä.

”Kuin sulaa voita!”

Kesla Oyj:n toimitusjohtajana vuosina 1992–1997 toiminut Timo Suni muistelee suurella innostuksella yhtiön vientiosaston taitavia ihmisiä.

”Urani aikana parhaat vienti-ihmiset olivat Keslassa. Nuoria, energisiä, koulutettuja – Leea Törönen, Asko Kinnunen, jaakko Martikainen sekä viennin kanssa paljon tekemisissä ollut tuotekehityspäällikkö Seppo Honkanen”, Timo Suni luettelee.

Kesla oli hoitanut vientiään pitkään vientiyhtiö Farmerin kautta. Vaiheittain vientivastuuta oli otettu yhtiön omiin hoteisiin, ja vuonna 1989 Keslaan oli perustettu oma vientiosastonsa.

Kun Timo Suni keskellä raskainta 1990-luvun alun lamaa ryhtyi Keslan toimitusjohtajaksi, vientiasioiden ja eritoten Keski-Euroopan markkinoiden saaminen omaan hallintaan nousi keskiöön.

”jo Esko Paajasen aikoihin yhtiön vientitoimintaa oli määrätietoisesti kehitetty. Lamasta selviytymisen urakassa viennin kehittäminen oli keskeinen asia. Olin päättämässä pitkään jatkunutta Farmerin yhteistyötä. Muistan kysyneeni Leealta ja Askolta, että olisiko saksan kielen opiskelu mitään. Kielihän oli aivan keskeinen Euroopan markkinoita ajatellen.”

Leea Törönen ja Asko Kinnunen tarttuivat oitis haasteeseen, opettelivat kielen. ”ja hommahan lähti kehittymään aivan erinomaisesti! Koko tämä viennin porukka yhtiössä oli erityisen lahjakasta ja asiansa osaavaa.”

Kiitos hyvälle henkilökunnalle

Ennen Keslalle siirtymistä Timo Suni toimi noin kahdeksan vuotta junkkari Oy:n toimitusjohtajana. Liike-elämän palveluksessa olleena ja konekauppaa pitkään tehneenä Kesla ja yhtiön keskeiset toimijat olivat Sunille tuttuja.

”Eräässä yritystilaisuudessa Esko Paajanen illan myöhäisessä keskustelussa kertoi, että hän aikoo jättää toimitusjohtajan tehtävät. Esko kysyi minulta, otanko homman. Ensin en ajatellut hänen olevan tosissaankaan. En osannut lainkaan nähdä, miten uupunut Esko siinä vaiheessa työhön oli. Mutta kun hän seuraavana aamuna toisti kysymyksen, ymmärsin, että asialla oli aika kiirekin. Elettiin helmikuuta.”

The company’s 35th anniversary was celebrated in the Carelia auditorium in Joensuu. Pictured are the recipients of medals for merit.

Yhtiön 35-vuotisjuhlaa vietettiin Joensuun Carelia-salissa. Kuvassa ansiomerkin saajat.

Kesla on maailman johtava sykeharvestereiden valmistaja. Patu 400 SH -sykeharvesteri käynnisti sykeharvestereiden valmistuksen 90-luvun puolivälissä.

Kesla is the world’s leading manufacturer of stroke harvesters. Patu 400 SH stroke harvester marked the beginning of the manufacture of stroke harvesters in the mid-1990s.

Suni mietti ratkaisuaan, ja jo maaliskuun lopulla vuonna 1992 hänet oli nimitetty Keslan toimitusjohtajaksi.

”Lama oli kova, ja yhtiön tilanne vaikea. Päätös oli tietyllä tavalla itsellenikin rankka. Mutta tunsin firman ja ihmiset. Tiesin, että perusta on hyvä. ja erityisen hyvin muistan sen, että maaliskuussa tuloni jälkeen ihmiset syttyivät mukaan! Ihmiset olivat sitoutuneita, ja tärkeitä päätöksiä voitiin taas tehdä. Paajasen aikana lomautuksia ja irtisanomisia oli jo tehty, mutta sain minäkin niistä osani.”

Sunin mukaan keslalaisten vahvalla tuella ja ammattimaisella otteella vaikeiden ja tappiollisten vuosien kelkka saatiin kääntymään.

”Rankoista tappioista huolimatta firma oli tukevasti omavarainen. jälkikäteen ajateltuna tuo muutosajankohta, Seppo Kärkkäisen ja Esko Paajasen viisaus nähdä, että nyt tarvitaan uutta, vierasta voimaa tähän, oli yhtiön kannalta ratkaisevaa. Nyt se vieras tulija osuin olemaan minä.”

Korjausliikkeitä

Laman louskeesta selviytymistaistelun Timo Suni muistaa aloittaneensa nimenomaan viennin ponnistelujen vahvistamisella sekä tuoterakenneasioita muokkaamalla. Rahoittajien, Finnveran ja SYP:n usko Keslaan oli horjumaton.

”Finnveran juho Björn ja SYP:n yrityspankinjohtaja Vesa Pakarinen olivat minulle äärimmäisen tärkeinä yhteistyökumppaneina. Vaikeana hetkenä muistan kerran soittaneeni Björnille, että mitäs meinaat, jos Kesla tarvitsee sittenkin lisää rahaa. Björn vastasi oitis, että kyllä rahaa löytyy, jos sellainen tilanne tulee. No, silloin rahantarvetta ei lopulta tullut.”

tiet erkanevat

Sunin mukaan koko 1990-luvulla Keslan tuotekehityksessä panostettiin puutavaranostureiden ja metsäperävaunujen tehokkuuden kasvattamiseen. Lama hellitti otettaan, ja parin vuoden kuluttua yhtiöön ryhdyttiin taas haalimaan lisää työvoimaa.

”Yhtiön maine oli edelleen hyvä, työvoiman saannissa en muista olleen mitään ongelmia”, Timo Suni kertoo.

Kesla oli onnistuneesti korjannut kurssinsa, ja yhtiön omistajat tähysivät voimakkaasti jo kasvuun. Toimitusjohtajan ja omistajien näkemykset yhtiön kasvusuunnasta ja kehittämisestä erosivat lopulta niin voimakkaasti, että Timo Sunin ja Keslan tiet erkanivat. 73)

”Lamavuosien turbulensseissa

on vähitellen opittu elämään”, kirjoittaa toimitusjohtaja Timo Suni

helmikuussa 1994”

Yhtiön strategian mukaan yhden asiakkaan osuus ei saanut ylittää kolmannesta liikevaihdosta. Hankkijan osuus oli kotimaassa jo suuri, jonka vuoksi viennin kehittämistä pidettiinkin erittäin tärkeänä.

Puukauppa elpyy

Toimitusjohtaja Timo Sunin toive kotimaan puukaupan käynnistymisestä kävi toteen vuonna 1992. Puun liikkuminen merkitsi kasvavaa kysyntää varsinkin Keslan Foresteri-tuotelinjalle. Kevyempien metsäkoneiden myyntiä kotimaassa kuitenkin yhä odoteltiin, sillä hankintahakkuut elpyivät hitaammin. Maailmalla koko 1990luvun ajan yleistynyt puunkorjuun tavaralajimenetelmä siivitti myös Keslan tuotteiden menekkiä.

Raskasnosturipuolella markkinoille tuotiin Foresteri 400/500 -mallisto vuonna 1992. Vuotta myöhemmin lanseerattiin Ruotsin markkinoille kehitetty vinssillä varustettu syökesyöttöprosessori. Patu 40 edusti kokonaan uutta ajattelua maataloustraktoriasenteisissa karsimakoneissa. 74)

Puutavara-autonosturit tulivat Keslalle Foresteri-kaupassa vuonna 1988. Tänäpäivänä tuotevalikoima on kattava kaikkiin asiakastarpeisiin. Kesla acquired timber truck cranes in the Foresteri deal in 1988. Today the product range covers all customer needs.

Turbulenssi helpottaa

Laman kovasta kurituksesta huolimatta Keslan ydin säilyi ehjänä ja laman hellitettyä otteensa vuosina 1993-1994 yhtiö aloitti uuden kasvun, jossa vientitoiminnoilla oli entistä merkittävämpi rooli. Viennin määrä ylitti kotimaan myynnin vuonna 1992 ollen 54 prosenttia. Vuonna 1993 Kesla onnistui avaamaan Scanlift-henkilönostinten markkinat USA:ssa. Suomalaisen vientiteollisuuden mukana Keslassa katsottiin luottavaisena tulevaan. ”Lamavuosien turbulensseissa on vähitellen opittu elämään”, kirjoittaa toimitusjohtaja Timo Suni helmikuussa 1994. 75)

Vuotta myöhemmin toimitusjohtajan katsauksessa talouden elpymisestä saadaan lisämakua:

”Maamme taloutta on voitu verrata viime vuosina merisairaan kalpeisiin kasvoihin, joista tervettä punaa on saanut hakemalla hakea. Vuosi 1994 osoitti, että verevyys olisi kuitenkin palaamassa.” 76)

Sadan miljoonan ylitys 1990-luvun puoliväliin tultaessa puukauppaa tehtiin jälleen ennätystahtiin ja metsäja metalliteollisuuden vienti veti hyvin. Vuonna 1994 Kesla teki historiansa ennätyksellisimmän liikevaihdon, 80 miljoonaa markkaa. Edelliseen vuoteen verrattuna liikevaihto koheni peräti 53 prosenttia. Vuonna 1995 yhtiön liikevaihto ylitti jo 102 miljoonaa markkaa. Myönteiseen kehitykseen vaikuttivat sekä yleisen talouden suhdanteen kohentuminen että myös yhtiössä tehdyt kustannusleikkaukset sekä tehostamistoimet. Yhtiön Kesälahden-tehtaalle suunniteltiin yhdeksän miljoonan markan investointeja tuotannon tehostamiseen ja laadun parantamiseen.

Kesälahden tehtaan uusi maalaamolinja otettiin käyttöön vuonna 1995. Uutta hallitilaa Kesälahdelle nousi 1 700 neliötä.

Vaikka vuosikymmenen puoliväliin tultaessa talouden kehittyminen näytti edelleen suotuisalta, puunjalostusteollisuuden kehityksen nihkeys tuotti varovaisia arvioita – jopa uuden taantuman tulemista aprikoitiin. 77)

Viimeiset maatalouskoneensa eli äkeet Kesla valmisti vuonna 1995.

Kaksi liiketoimintaryhmää

Vuosi 1996 alkoi metsäsektorilla jälleen mollivoittoisesti. Sellun ja hienopaperin hinnat putosivat, ja raakapuun kauppa jäi vaisuksi. Muutokset tiesivät metsäkonemarkkinoille jälleen vaikeita aikoja. Keslan liikevaihto laski reiluun 70 miljoonaan markkaan, notkahdus näkyi yhtälailla kotimaassa kuin viennissäkin. Yhtiön omavaraisuusaste sen sijaan kohosi 50 prosentista 56 prosenttiin. Yhtiö jatkoi kuitenkin investointiohjelman toteuttamista, vaikkakin Kesälahden tehtaan koneinvestointien aikataulua suunnitellusta hieman lykättiinkin. Kone- ja laiteinvestointeja painotettiin vuosina 1997-1998 tehokkuuden ja laadun parantamiseksi. 78)

Vuoden 1997 elokuussa Keslan liiketoiminta jaettiin kahteen päätuoteryhmään. Metsäkoneryhmään sijoittuivat Patu- ja Foresteri-puutavaranosturit sekä muut puunkorjuuseen liittyvät koneet. Henkilönostinryhmään puolestaan sijoittuivat Scanlift-henkilönostimet.

Kesla 2000 -ohjelma

Timo Suni jätti Keslan toimitusjohtajuuden marraskuussa vuonna 1997. Näkemykset yhtiön kehityssuunasta johtivat Timo Sunin lähtöön.

Heti Timo Sunin lähdön yhteydessä uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin vientiosastolla aiemmin toiminut vientipäällikkö Asko Kinnunen. Yhtiön hallituksessa olivat Esko Paajanen, Seppo Kärkkäinen ja Harri Lallukka.

Hallitus ajoi yhä voimakkaan kasvuhakuista politiikkaa. Yhtiössä käynnistettiin laaja Kesla 2000 -kehitysohjelma. Keskiöön nostettiin aktiivinen markkinointi, tuotekehitys, tuotanto sekä myös henkilöstön kehittäminen. Tavoitteena oli kasvattaa yhtiön liikevaihto 300 miljoonaan markkaan vuoteen 2005 mennessä. Vuonna 2008 se sitten ylitettiinkin.

Vuonna 1998 liikevaihto oli 112 miljoonaa markkaa – tavoite oli siten varsin kunnianhimoinen. Uusi toimitusjohtaja Asko Kinnunen ryhtyi viemään kasvutavoitetta läpi monella rintamalla yhtä aikaa. Vuoden 1998 aikana yhtiön tuotannonohjausjärjestelmät sekä markkinointi-, taloushallinto- ja raportointijärjestelmä uusittiin kokonaan. Niin ikään tiimipohjaisesta työskentelytavasta tuli arkea yhtiön kaikilla kolmella tehtaalla Kesälahdella, Joensuussa ja Ilomantsissa. Henkilöstön koulutusohjelman tavoitteena oli ammattitaidon kohottaminen sekä työilmapiirin parantaminen. Keslasta oli tullut myös merkittävä alihankkijoiden työllistäjä; yhteistyökumppaneita oli toistakymmentä. 79)

Vuonna 1999 Keslan liikevaihto oli noussut 121,5 miljoonaan markkaan. Kotimaan osuus myynnistä oli 43,5 prosenttia. Vientialueista merkittävin oli Keski-Eurooppa. Kahdesta liiketoiminta-alueesta metsäkoneiden osuus oli 97 miljoonaa markkaa ja henkilönostimien osuus 13,8 miljoonaa markkaa. Loppuosa muodostui varaosamyynnistä sekä alihankinnasta. Yhtiö jatkoi voimakasta panostamista tuotekehitykseen, johon liikevaihdosta käytettiin vuonna 1999 noin 5,6 prosenttia. Oman tuotekehityksen ohella kasvua haettiin myös tuoteoikeuksien ostoilla.

Vuonna 1999 Kesla osti saksalaisen Georg Weissin puuhakkurimalliston tuoteoikeuden ja patentit. Yhtiössä uskottiin bioenergian lisääntyvään käyttöön ja sitä kautta tulevaan hakkurien kysyntään. Yhtiö hankki samaan aikaan itselleen myös loimaalaiselta Vilakoneelta perässä vedettävien henkilönostimien tuoteoikeudet. Kaupan myötä Keslan henkilönostinmallisto kaksinkertaistui. 80)

Scanlift SL 240 -nostimella pystyttiin operoimaan myös kaltevalla tasolla.

Scanlift SL 240 mobile elevating work platform can also be operated on slanting surfaces.

Mahdollisuuksien 2000-luku

Terrorismi ravistelee maailmaa

Yhdysvalloissa terroristit iskevät World Trade Centeriin. Maailma tuntuu syyskuun 11. päivänä 2001 muuttuvan hetkessä monella tapaa, iskujen vaikutukset tuntuvat voimakkaina myös talouselämässä.

Televisiosta katsellaan X-Men-elokuvaa ja Tarua sormusten herrasta. DVD yleistyy, ja videonauhurit väistyvät. Maailma siirtyy 3G-, MP3-, 3D- ja internetaikaan.

Vuosituhannen urheilijanimeksi nousee Michael Schumacher, joka voittaa formula 1 -mestaruuden neljänä peräkkäisenä vuonna.

Vuonna 2008 viimeistään uutinen jättimäisen Lehman Brothers -finanssitalon kaatumisesta pysäyttää maailmantalouden. USA:n asuntomarkkinoiden ongelmaluotoista käynnistynyt kriisi syvenee nopeasti maailmantalouden syväksi taantumaksi. Luottamus markkinoilta katoaa, ja täydellinen romahdus on lähellä.

Suomessa koko metsäsektori ottaa ensimmäisenä talouden iskut vastaan, metalli- ja konepajateollisuus seuraavat pian perässä. Uutiset kertovat massiivisista lomautuksista ja irtisanomisista. Taloutta kommentoivat hakevat vertailukohtia 1990-luvun taitteen lamaan.

Keslan toimitusjohtaja Asko Kinnunen jättää tehtävänsä. Toimitusjohtajaksi tulee Esko Paajanen. Hän pitää kiinni toimitusjohtajapestinsä väliaikaisuudesta, vaikka työntekijäpuolelta Paajasta pyydetään ottamaan ohjat pysyvästi käsiinsä. Toimitusjohtajan paikka pannaan julkiseen hakuun, ja kandidaatteja ilmaantuu kaikkiaan 35. Ripeästi edenneen haun jälkeen toimitusjohtajaksi valitaan 34-vuotias diplomi-insinööri, kauppatieteiden kandidaatti Jari Nevalainen.

Japanin metsäkonemessut Kamasutessa lokakuussa 2007. Samana vuonna Kesla allekirjoitti merkittävän yhteistyösopimuksen japanilaisen Sumitomon kanssa. Forest machinery exhibition in Kamasute, Japan, in October 2007. In the same year Kesla signed an important cooperation agreement with the Japanese company Sumitomo.

Kunniakkaat 40 vuotta

”Metsäkoneiden historia on myös Pohjois-Karjalan historiaa. Kymmenet tuhannet miehet ovat Pohjois-Karjalan metsissä hankkineet elantonsa kirveellä ja sahalla. Työ oli kovaa, hevosia uupui pakkaseen, ja metsureiden keski-ikä oli vielä 1950–1960-luvulla Suomen ammateissa alhaisin”, Pohjois-Karjalan maakuntavaltuuston varapuheenjohtaja Mauri Vänttinen totesi puheessa, jonka hän piti Keslan 40vuotisjuhlassa 19.8. vuonna 2000.

Vänttinen muistutti, että pohjoiskarjalainen metsuri on osa tietoyhteiskuntaa siinä missä tietokoneinsinöörikin:

”Automaattinen puunkaato- ja satelliittivälitteinen puunkeruujärjestelmä antavat mahdollisuuden sekä säästää luontoa että luoda metsäkoneiden käyttäjille uudenlaiset työolosuhteet. Poissa ovat hikinen työ lumihangessa ja uupuneet hevoset – tilalla tietojärjestelmät ja robotit.”

Kymmenen vuotta sitten pitämässään puheessa Vänttinen ennakoi osuvasti meneillään olevaa ilmastomuutoskeskustelua:

”Metsäkeskustelu jatkuu voimakkaana ja ehkä myös ristiriitaisena tulevien vuosikymmenien ajan. Puutuotteiden kysyntä hiilidioksidisopimusten myötä tulee todennäköisesti kasvamaan samalla kun luonnonsuojeluvaatimukset kovenevat. Metsäteollisuus tulee olemaan todellisten haasteiden edessä. Teiltä ei varmasti työ lopu, jos pystymme yhdessä hyödyntämään Pohjois-Karjalassa olevaa tietotaitoa”, kuuluivat Vänttisen sanat Kesälahden Ruokkeen lomakylään kokoontuneelle juhlaväelle. 81)

Kunniavieraana juhlassa mukana on myös Antti Kärkkäisen puoliso Tyyne Kärkkäinen.

Vastoinkäymisiä

Asko Kinnusen toimitusjohtajakausi yhtiön johdossa jäi parin vuoden mittaiseksi. Tuona aikana Kesla ajautui vähän yllättäenkin uudelleen taloudellisiin vaikeuksiin. ”Kesla antoi tulosvaroituksen, metsäkoneiden kauppa ei käynnistynyt toivotulla tavalla. Tulosvaroituksen taustalla ovat alkusyksyn vaisu metsäkoneiden myynti ja polttoaineen hinnannousu, joka on huonontanut kuljetusyrittäjien ja metsäkoneurakoitsijoiden taloudellista tilannetta sekä vähentänyt alan investointeja.” 82)

Keslan 40-vuotisjuhlia vietettiin Ruokkeen lomakylässä. Mukana oli myös Antti Kärkkäisen puoliso Tyyne Kärkkäinen (86), joka muisteli juhlassa värikkäitä vuosikymmeniä. Kesla’s 40th anniversary was celebrated in the Ruoke Holiday Village. Antti Kärkkäinen’s wife Tyyne Kärkkäinen (86) was one of the participants. She reminisced about the colourful history of the company.

Keslan toimitusjohtajalla Asko Kinnusella oli monta rautaa tulessa. Organisaatio sitouttaminen voimakkaaseen kasvuun tähtäävään Kesla 2000 -projektiin osoittautui erittäin haasteelliseksi. Keinot tavoitteeseen pääsemiseksi eivät tuntuneet kirkastuvan työntekijöille.

Niin ikään Weissilta ostetun puuhakkurimalliston piirustukset vaativat uudelleen piirtämistä. Samoin Vilakoneelta ostettujen henkilönostinten piirustukset piti piirtää uudelleen – sellaisenaan kumpikaan tuotteista ei suoraan soveltunut Keslan tuotantoon.

Uudelleen piirtäminen vei aikaa, mikä tarkoitti sitä, että tuotteet viivästyivät noin vuodella suunnitellusta markkinoille tulosta. Samaan aikaan käynnisteltiin myös uuden tuoteryhmän eli laikkahakkureiden suunnittelu.

Työpöydällä oli siten kolme isoa uutta tuoteprojektia samaan aikaan kun yhtiössä vietiin läpi tuotannonohjausjärjestelmän uusimista. Olemassa olevien tuotteiden kehittämiseen ei juuri aikaa jäänyt. Kaiken lisäksi tuotannonohjausjärjestelmän uusiminen osoittautui suunniteltua haasteellisemmaksi. Markkinoilla tapahtui samaan aikaan pieni notkahdus alaspäin.

Vuoden 2000 syksyllä Asko Kinnunen jätti toimitusjohtajan tehtävät, jonka jälkeen hallituksen puheenjohtajana toiminut Esko Paajanen nimitettiin väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi.

Wärtsilän kasvatti taloon

Syntyjään joensuulaisen jari Nevalaisen opiskelu- ja urapolku oli vienyt Vaasaan, jossa hän toimi Wärtsilä Finlandin Vaasan-tehtaan päällikkönä. Nevalainen oli ehtinyt edetä urallaan ripeään tahtiin kymmenen Wärtsilä-vuoden aikana.

”Kun näin toimitusjohtajan paikasta ilmoituksen, kiinnostuin. Olihan kyseessä pörssiyhtiö, ja toimitusjohtajan työt kiinnostivat. Niin ikään paluu Itä-Suomeen synnyinseudulle tuntui houkuttelevalta,” jari Nevalainen kertoo.

Harkitsevana miehenä Nevalainen kertoo perusteellisesti pohtineensa lopullista päätöstään. Teknisen ja kaupallisen koulutuksen saanutta miestä monipuoliset tehtävät kiinnostivat.

Keslan hakkuri työnäytöksessä Saksan KWF-messuilla kesäkuussa 2008.

Kesla’s chipper was demonstrated at the KWF exhibition in Germany in June 2008.

”Työtehtävä houkutteli, mutta sisältyi siihen riskikin, toimitusjohtajan tehtävät voivat olla tuulisia hommia. ja samaan aikaan Wärtsilässä oli annettu ymmärtää, että urakehitys talossa olisi edelleen kovasti mahdollinen.”

”Viiden vuoden pesti”

”Muistan olleeni Esko Paajasen, Seppo Kärkkäisen ja Harri Lallukan haastateltavana. Lallukka muistutti, että johtajapesti on luonteeltaan sellainen on-off-työsuhde, mutta että aloittaa voitaisiin sellaisesta viiden vuoden pestistä,” Nevalainen muistelee.

Esimies Wärtsilässä, Allan Lassila, ymmärsi hyvin tavoitteellisen nuoren miehen urasuunnitelmat ja kannusti eteenpäin.

”En tuntenut Keslan väkeä, mutta tiesin yhtiön kiinnostavaksi ja perusteiltaan hyväksi firmaksi. Kun päätös sitten oli tehty ja valinta pörssitiedotteessa julkistettu, muistan, että Talouselämän toimittaja soitti kysellen haastattelua. Tuo haastattelu voitiin järjestää vielä entisen työnantajan tiloissa.”

jari Nevalainen myöntää, että nuorella yritysjohtajalla oli heti alusta pitäen kokolailla monta asiaa opeteltavaksi. Yksi niistä oli median kohtaaminen.

”Kun Talouselämän toimittaja sitten tuli, hänellä oli oikeastaan vain yksi kysymys. ja se olikin sitten kuin metrin halolla päähän olisi lyöty.”

Nevalainen oli ehtinyt jo perehtyä tulevaan työantajaansa jonkin verran. Tiedossa oli sekin, että vuosi 2000 oli yhtiössä ollut tappiollinen.

”En vain ollut tappiollisuuteen liittyvää riskikysymystä miettinyt etukäteen ollenkaan. ja toimittaja sitten kysyi suunnilleen niin, että olenko nyt oikeasti fiksu, kun menen sellaiseen tappiota tekevään yritykseen.”

Nevalainen kertoo tovin harkinneensa vastausta, johon sitten kertoo olleensa itsekin tyytyväinen.

”Tiedän viime vuoden tuloksesta sen, mitä tiedotusvälineillekin on kerrottu, Mutta tiedän myös edellisten vuosien tulokset, ja uskallan siksi ottaa tehtävän vastaan”, kirjoitti Talouselämä 15.1.2001.

suman selvittelyä

Uusi toimitusjohtaja tarttui ruoriin 9. maaliskuuta vuonna 2001. jari Nevalainen myöntää yltiöpäisen optimismin siitä, missä ajassa heikkoon tuloskuntoon ajautuneen firman talous saataisiin taas ojennukseen. Hän arvioi, että jo noin puolessa vuodessa laiva olisi taas oikeassa kurssissa.

”No se ei todellakaan kääntynyt niin nopeasti. Sittemmin olen oppinut, että kun uusi toimihenkilö tulee taloon, sisäänajovaiheen jälkeen kovempia näyttöjä sopii odotella vasta noin kahden vuoden kuluttua.”

”Päätöksiä piti ryhtyä tekemään, mutta ensin piti kuitenkin selvittää, mistä laiva vuotaa. Mitään siirtymäaikaa entisen ja uuden toimitusjohtajan välillä ei ollut. Kun

”En tuntenut Keslan

väkeä, mutta tiesin yhtiön

kiinnostavaksi ja perusteiltaan

hyväksi firmaksi”

tulin firmaan, Esko istutti minut välittömästi toimitusjohtajan paikalle todeten, että päätökset kuuluvat toimitusjohtajalle. Hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan yhteistyön sujuminen on yhtiölle kriittisen tärkeätä. Meillä henkilökemiat sopivat alusta alkaen yhteen.”

”Voin kuvitella, että kun taloon tulee 34-vuotias johtaja ulkopuolta, kokeneempi porukka mietti, että tuollaisen poikasen tänne ottivat. Arvioin, että organisaatiossa oli tiettyä epävarmuutta hyvinkin sen pari vuotta,” jari Nevalainen muistelee.

tappion syyn metsästystä

Ennen Nevalaisen tuloa Kesla 2000 -ohjelman painotus oli ollut uusien tuotteiden markkinoille saannissa. Kun taloon nyt saatiin tuotantotaustainen mies, tehdashallien puolella ounasteltiin parempien aikojen koittavan.

”En tietoisesti halunnut korostaa tuotantoa, jotta myynti tai taloushallintokaan eivät olisi kokeneet jäävänsä vähemmälle. Päinvastoin, pyrin avoimin mielin mukaan kokonaisuuteen. Helpotusta aloitukseen tietyllä tavalla toi sekin, että heikkojen vuosien jälkeen Esko Paajanen oli jo tehnyt sopeuttamistoimia yrityksessä, väkeä oli vähennetty. Osakseni tuli enää muutamien lomautusten hoitaminen.”

jari Nevalainen tutki yritystä – tuotteita, ihmisiä, numeroita, markkinoita. ja tutkimustyössään hän myöntää tuskastuneensakin.

”Yritin sitkeästi hakea syitä tappioihin, mutta yhtä tiettyä syytä ei löytynyt millään. Se aiheutti tietysti tiettyä epävarmuuttakin. Vuodesta 2001 vuoteen 2003 yhtiö teki vaatimatonta tulosta. Se oli suuri haaste. Iso kysymys pyöri mielessäni koko ajan – miksi tulos on heikko, missä on se vika.”

Osien tasapainotusta

Asko Kinnusen aikakaudella yhtiötä oli piiskattu kasvuun monella rintamalla. Panostukset olivat olleet uusien tuotteiden puolella, olemassa olevia tuotteita ei ehditty jatkokehittelemään.

jari Nevalaisen selviytymiskonsepti oli lopulta yksinkertainen: tasapainottaa tuotekehitystyö, tuotanto, myynti ja markkinointi.

”Selvää oli, että perustuotanto piti saada kuntoon. Hyvin nopeasti lopetimme myös oman laikkahakkurin tuotannon, hakkureita ehdittiin tehdä vain yksi tuotantoerä. Lopetettavaksi joutui myös perässä vedettävä henkilönostin. Nostimia ehdittiin myydä Suomeen ja keski-Eurooppaan” jari Nevalainen taustoittaa. ”Oli tärkeä onnistuminen itselleni, että näitä vuotoja saatiin tukittua.” 83)

Rotator ja Ramirent

Jo 1980-luvun lopulla oli käynnistetty yhteistyö suomalaisen konemaahantuojan Rotatorin kanssa. Henkilönostimista kaavailtiin Keslalle toista vankkaa tukijalkaa.

Uusia tekijöitä

Vuoden 2003 alussa Keslaan palkattiin henkilönostinpuolelle Jukka ”Jack” Silvennoinen ja Mikko Lehikoinen metsäkoneryhmään.

”Jackilla oli hyviä markkinoinnillisia ajatuksia, näkemystä. Hänen ansiostaan henkilönostimien markkinointimateriaali pantiin kokonaan uusiksi. Pohdintojen jälkeen entinen valjulta tuntunut puna-harmaa väri muutettiin sini-oranssiksi. Väritys ei sinänsä sopinut Keslan väreihin, mutta tuotteeseen ja siihen liiketoimintaympäristöön se sopi äärettömän hyvin. Metsäkoneryhmää ryhdyttiin Mikon kanssa viemään voimakkaasti eteenpäin”, toimitusjohtaja Jari Nevalainen kertoo. 84)

Scanlift oli Rotatorin omistama tuotemerkki, jolla Keslan henkilönostimia markkinoitiin sekä kotimaassa että viennissä. Scanlift oli aikaansa edellä oleva ja vähän erikoisempi nostin, jolla ei ollut juurikaan kilpailijoita. Erityisten tukijalkojen ansiosta nostimella saattoi operoida kaltevilla pinnoilla, siihen kilpailijat eivät kyenneet.

”Hyvä esimerkki Scanliftin asiakaskunnasta olivat suomalaiset vankilat. Siellä muurien ulkopuolella on nurmea ja monenlaisia kaltevia pintoja – ja myös valvontakameroita. Näillä meidän nostureillamme päästiin kaltevillakin pinnoilla kätevästi huoltamaan ja korjaamaan näitä kameroita. Scanlift oli Suomen vankiloissa eniten käytetty henkilönostin”, Jari Nevalainen kertoo. Vankiloiden lisäksi Kesla saavutti Scanlift-nostureilla myös toisen merkittävän päänavauksen, kun kansainvälisesti merkittävä konevuokraamo Ramirent otti Scanliftin valikoimiinsa.

”Se oli todella iso juttu, vahva meriitti Keslalle. Onnistuminen Ramirentin kanssa valoi meihin onnistumisen uskoa”, Jari Nevalainen kertoo. Ensimmäiset nostintoimituksen Ramirentille tehtiin vuonna 2005.

Henkilönostimet tuotiin Keslan metsäkoneiden rinnalle myös muutamilla messuilla. Maastokelpoisia nostimia käytettiin muun muassa käpyjen keruuseen sekä

Tanskassa kasvatusjoulukuusien leikkaamiseen. 85)

Haasteellinen tuotemerkki

Scanlift-tuotemerkin kanssa oli ongelmia sekä Englannin että Baltian markkinoilla; tuotemerkki oli molemmilla markkina-alueilla jo käytössä toisten yritysten tuotemerkkinä.

Tuotemerkin käyttökelpoisuutta aikansa pohdittuaan Keslan johto päätti siirtyä

KESLA-tuotemerkkiin: vuonna 2003 Scanliftistä tuli KESLA XS. Henkilönostimien osuus liikevaihdosta oli noin kymmenen prosenttia.

”Uskoin itse tuotteeseen, vaikka tuote oli kaiken aikaa lapsipuolen asemassa. Pyysin hallitukselta lisäaikaa muutamaankin otteeseen, mutta näin jälkikäteen arvioiden olisi pitänyt pyytää myös lisää rahaa”, toimitusjohtaja Jari Nevalainen pohdiskelee.

”Henkilönostimen kanssa emme onnistuneet markkinoinnillisesti. Harmitti, ettemme pystyneet vakuuttamaan markkinoita tuotteen innovatiivisuudesta”, Nevalainen muistelee.

Syksyllä 2006 Kesla myi henkilönostimet euralaiselle Nostolift Oy:lle. Myynnin jälkeen Kesla keskittyi yhteen liiketoiminta-alueeseen, metsäteknologisen osaamiseen, ja sen edelleen kehittämiseen sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Myyntipäätöksen tekoa helpotti lopulta sekin, että vapautuvat tilat ja henkilöt tarvittiin vahvasti kasvussa olevan metsäkoneryhmän käyttöön. 86)

Ripeästi nousuun

Vielä vuoden 2003 kesäkuussa Keslassa väläyteltiin henkilöstön lomautuksia. Toimihenkilöt päätyivät ehdottamaan johdolle, että kukin toimihenkilö vuorollaan kantaisi kortensa kekoon, jotta ketään yksittäistä henkilöä ei tarvitsisi lomauttaa pidemmäksi ajaksi.

”Jokainen oli sitten muutaman päivän lomautettuna, se oli porukan oma päätös. Ja kun siltä kesälomalta palattiin, nousu alkoi”, Jari Nevalainen muistelee. Tuolloin alkanut voimakkaan kasvun kausi jatkui aina syksyyn 2008 saakka.

”Kun kasvuun päästiin, siirsin painopistettä entisestään myynnin ja markkinoinnin puolelle. Kasvun toteutukseen liiketoimintojen liian tiukka tasapaino olisi mielestäni ollut liian hidas kasvun väline. Myynnin ja markkinoinnin painottaminen aiheutti myös ongelmia. Kun myynti etenee kärjessä, ilmenee turhautumista, jos muu organisaatio ei pystykään tukemaan myynnin kasvua. Se on se kolikon toinen puoli.” 87)

“Pyysin hallitukselta lisäaikaa

muutamaankin otteeseen, mutta

näin jälkikäteen arvioiden olisi pitänyt

pyytää myös lisää rahaa”

Motivaation turvaamista

”Myynnin motivaation ylläpito oli kasvukauden iso haaste. Kasvua oli helppo saada, mutta tavoitteena oli nimenomaan kannattava kasvu. Myynnille ajat olivat haastavia – tuotteiden hinnat nousivat, sillä raaka-aineiden hinta oli nousussa. Myös toimitusajat uhkasivat venyä komponenttien ja henkilöresurssien niukkuuden seurauksena. Kasvukauden Tupo-korotukset olivat nekin korkeita”, Jari Nevalainen kiteyttää.

Kannattavasta kasvusta kiinnipitäminen edellytti myös, että tehokkuutta toiminnan kaikilla tasoilla oli pystyttävä nostamaan. Kasvua ei ollut varaa tehdä ylitöillä ja sähläämällä.

”Kun vuotuista kasvua oli 30 prosenttia, porukka piti saada ymmärtämään, ettei kyse ollut mistään tilapäisestä piikistä. Sen kasvun päälle olisi kyettävä tekemään seuraava vastaavanlainen kasvun vuosi. Paineet myynnillä olivat kovat: hintapaine, tavaran saatavuuspaine. Ja tuotannolla riitti paineita saada kasvavaa volyymia läpi tilanteessa, jossa tavarantoimittajatkin olivat vaikeuksissa toimitustensa kanssa. Myös uusien henkilöiden sisäänajo kuormitti organisaatiota.” 88)

”Painetta pakko sietää”

Vuoden 2008 lopulla maailmantalous lähti sukeltamaan jälleen. Ja kuten aiemminkin, tiukentuvien aikojen kolhut jouduttiin ottamaan ensimmäisenä vastaan juuri metsäsektorilla.

”Kun tulin taloon, liikkeelle lähdettiin haasteellisesta tilanteesta, yhtiö teki tappiota. Tuota seurasivat vahvat kasvun vuodet, ja nyt ollaan jälleen kuopassa. Yksi talouden sykli on siten eletty. Tässä työssä epävarmuutta on voitava sietää, muuten hommaa ei pysty tekemään. Ja ehdottomasti suhdanteista huolimatta on pystyttävä valamaan porukkaan uskoa ja itseluottamusta. Kun tästä nykyisestä suhdanteesta nousemme, tuskin samanlaista kasvubuumia on odotettavissa kuin oli 2003 vuodesta eteenpäin. Mutta se on varmaa, että moni asia on nyt paremmalla tolalla kuin edellisen taantuman aikaan. Olemme oppineet paljon asioita”, Jari Nevalainen summaa.

Elmia-Wood metsämessuilla kesäkuussa 2005 toimitusjohtajat Jari Nevalainen ja Ingemar Roseqvist sekä Ernst Andersson. Managing Directors Jari Nevalainen and Ingemar Roseqvist as well as Ernst Andersson at the Elmia-Wood forest exhibition in June 2005.

Keslan Kesälahden-tehtaan johtaja Martti Haverinen luotsaa vuosittain eri puolilla Suomea metsäpäiviä, jotka keräävät vuodesta toiseen satamäärin osanottajia.

Martti Haverinen, Director of Kesla’s Kesälahti plant, heads the annual Forest Days organised in various parts of Finland. The event attracts hundreds of participants every year.

”Täydellisiä yrityksiä ei ole, on vain inhimillisiä ihmisiä. Yhteistyö hallituksen puheenjohtajan Esko Paajasen kanssa on antanut paljon voimia tähän 2008 alkaneeseenkin taantumaan. Jos yrityksen omistaja olisi kasvoton, koko tilanne olisi täysin erilainen.” 89)

Kesla-konserni

Joulukuun alussa vuonna 2005 Kesla Oyj:sta muodostui konserni, kun Kesla yhtiöitti Ilomantsin tehtaan toiminnot itsenäiseksi Kesla Oyj:n kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi. Tytäryhtiön nimeksi tuli Kesla Components Oy.

Yhtiöittämisellä haluttiin luoda Kesla Components Oy:lle vahva perusta kehittää itsenäisesti omaa liiketoimintaosaamistaan ja asiakaskuntaansa tukien kuitenkin samalla Kesla-konsernin kannattavan kasvun tavoitetta.

”Ilomantsin tehdas oli yhtiöittämiseen saakka elänyt emoyhtiön siivellä ilman todellista markkinapainetta. Toiminta oli liian passiivista – tehtiin se, mitä Kesla tilasi. Yhtiöittämisellä tähän tilanteeseen haettiin muutosta, myynnillistä aktivoitumista. Jatkossa tehtaan piti osoittaa aitoa kilpailukykyä,” toimitusjohtaja Jari Nevalainen taustoittaa. 90)

MFG Componentsin osto

Vuonna 2007 Kesla osti tohmajärveläisen MFG Components Oy:n koko osakekannan. Yritysosto toi Keslaan konepajajärjestelmien myynnillistä osaamista sekä uusia ulkoisia asiakkuuksia. MFG Components Oy on yksi Suomen johtavista voimansiirtotuotteiden ja -ratkaisujen suunnitteluun, markkinointiin ja valmistukseen erikoistuneista yhtiöistä. Yhtiöiden osaamisen ja kapasiteetin yhteistyön katsottiin hyödyttävän molempien yhtiöiden kasvavaa asiakaskuntaa. Yhtiön toimitusjohtajaksi nimitettiin insinööri Timo Ala-Jääski.

MFG Components oli Keslan komponenttiliiketoiminnalle tuntuva vahvistus. Kaupan myötä liikevaihto lähes kaksinkertaistui. Talouselämä-lehti uutisoi:

”MFG Components tuo Keslalle uusia asiakkaita, mutta myös lujittaa tärkeitä vanhoja suhteita. Esimerkiksi porilainen Sampo Rosenlew on vanhastaan molempien asiakas. Keslalla meni viime vuonna mainiosti. Liikevaihto kasvoi viidenneksen 34 miljoonaan euroon. Kasvusta yhtiö voi repiä ylimääräistä iloa, sillä kotimaisista metsäkonevalmistajista suurin, vieremäläinen Ponsse ei juuri saanut aikaan kasvua viime vuonna.” 91)

Pohjois-Karjala voitti

Keslan toimitusjohtaja Jari Nevalainen kertoo yrityskauppaa edeltäneistä vaiheista: ”Meitä oli muutamasta pohjoiskarjalaisesta yrityksestä kollegoita

matkalla Sortavalassa. Olimme etsimässä hitsaukseen lisää osaavia

resursseja. Matkalla silloinen Josek Oy:n toimitusjohtaja Keijo Mutanen tuli maininneeksi, että MFG Componentsin perustajayrittäjän ja jokin aika sitten edesmenneen Pekka Shemeikan leski etsii yhtiölle ostajaa.” ”Heti heräsi ajatus, että tässä voisi olla meille jotakin. Keijo Mutasen avustuksella lähestyin Aila Shemeikkaa heti matkalta palattuamme. Kävi selväksi, että hän oli käynyt jo varsin pitkälle edenneitä kauppaneuvotteluja erään eteläsuomalaisen yrityksen kanssa.” Aila Shemeikka päätti lopulta, että kauppa tehdään pohjoiskarjalaisen Keslan kanssa. Jari Nevalainen arvioi, että taustalla oli tahto pitää yritys ja työpaikat omassa maakunnassa.

Kaupan julkistuksen jälkeen osa MFG Componentsin asiakkaista hermoili hetken sitä, että Kesla haki kaupassa vain itselleen lisää valmistuskapasiteettia. Piti pystyä viestimään, että MFG panostaa jatkossakin ulkoisiin asiakkaisiin. Vuonna 2010 MFG Components Oy on hydrauliikka- ja voimansiirtotuotteiden ja -ratkaisujen suunnitteluun, markkinointiin, valmistukseen, maahantuontiin ja vientiin erikoistunut vahva ja luotettava ammattilainen. Keskeinen osa yhtiön toimintaa on myös asennusvalmiiden koneenosien ja koottujen modulien sopimusalihankinta. 92)

Venäjän tytäryhtiö

”Kesla on perinteisesti ollut kotimaassa vahva, monessa tuoteryhmässä markkinajohtaja. Selvää on, että liiketoiminnan merkittävämpää kasvua pitää hakea viennistä. Viennissä taas olemme olleet alisuoriutuja. Vientitoiminnan rakentaminen ja kehittäminen on kallista ja pitkäjänteistä toimintaa”, Keslan toimitusjohtaja Jari Nevalainen pohjustaa.

Keslassa tiedostettiin tarve lähteä lisäämään näkyvyyttä muhkeiden metsävarojen Venäjälle, jossa markkinoiden kasvupotentiaalia näytti olevan reippaastikin.

”Lähtökohtaisesti en itse lämpene tytäryhtiöille niiden kalleuden vuoksi. Kesla on rakentanut vientiä maahantuojien ja jälleenmyyjäverkoston kautta. Vuonna 2006 kuitenkin nähtiin Venäjän markkinoiden strateginen merkittävyys”, Jari Nevalainen muistelee.

Pohdintojen jälkeen elokuussa vuonna 2006 Kesla perusti tytäryhtiön PietariinOOO Keslan.

”Keslan hallituksessa oli tuolloin Venäjä-asiantuntijana Jussi Kuutsa. Jussi varoitteli, että tytäryhtiön perustaminen Venäjälle on hidas operaatio. Ja niin se olikin, lähes vuoden se käytännössä vei”, Jari Nevalainen kertoo. Pietarin yhtiön miehittäminen oli sekin oma haasteensa. Muuttohalukasta, alan tuntevaa ja kielitaitoista henkilöä ei sittenkään ollut kovin helppo löytää. 93)

Tytäryhtiön alasajo

Pörssitiedote 4. elokuuta vuonna 2009 kertoo: ”Keslan hallitus päätti osana konsernin sopeuttamistoimenpiteitä ajaa Venäjällä toimivan tytäryhtiön operatiiviset toiminnot alas kolmannen kvartaalin loppuun mennessä. Keslan tuotteiden myynti Venäjällä jatkuu jatkossakin jo olemassa olevien jälleenmyyjien ja yhteistyökumppaneiden kautta. Tytäryhtiön toimintojen sopeuttamisen jälkeen jälleenmyyjien ja yhteistyökumppaneiden ohjaus ja tuki hoidetaan Suomesta käsin. Venäjän ja muiden CIS-maiden markkinat muodostavat jatkossakin merkittävän kasvupotentiaalin Keslan tuotteille ja yhtiö on valmis markkinatilanteen muuttuessa tarkastelemaan panostuksia ko. markkinoille uudelleen.” ”Venäjä säilyy edelleen merkittävänä markkina-alueena. Nyt vain olimme tulleet siihen tilanteeseen, että kun Suomessa tehtiin rankkoja sopeuttamistoimia, Pietarin tytäryhtiön tappiota emme pysty kantamaan”, Jari Nevalainen kertaa. 94)

Vienti iso haaste

Kun toimitusjohtaja Jari Nevalainen määrittelee Keslan viennin alisuoriutujaksi, toteama ei ole poikkeuksellinen moite omaa yhtiötä kohtaan. Nevalaisen mukaan vienti on ylipäätään pienille ja keskisuurille yrityksille vaikea asia: ”Puutteita on moniakin – henkinen puute, rahan ja myös osaamisen. Kasvua on haettava viennistä, vaikka maailmanvalloitus on hidasta, kallista ja oppirahoja on maksettava. Keslassa olemme lähteneet hakemaan kansainvälisiä partnereita. Meillä on tuotetekninen osaaminen, mutta markkinoinnillinen osaaminen tuleekin sitten globaaleista toimijoista, joilla verkostot ovat jo valmiina. Viennissä kyse ei ole vain myynnistä, vaan myös jälkimarkkinoinnista ja huollosta”, Nevalainen linjaa. 95)

Merkittävä Sumitomo

Vuonna 2007 Keslalla oli merkittäviä uutisia yhteistyörintamalta. Yhtiö allekirjoitti tammikuussa yhteistyösopimuksen japanilaisen Sumitomon kanssa. Japanilaiseen Sumitomo SHI -ryhmään kuuluva Sumitomo (S.H.I) Construction Machinery Sales

Co, Ltd on yksi johtavista kaivinkonevalmistajista maailmassa valmistaen vuosittain lähes 10 000 kaivinkonetta.

“Kesla Oyj ja Sumitomo (S.H.I) Construction Machinery Sales Co, Ltd. ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen, jonka tavoitteena on kehittää nykyaikaiseen puunkorjuuseen soveltuva tehdasvarusteltu telaharvesteri. Solmitussa yhteistyössä yhdistyy kahden alallaan merkittävän yrityksen osaaminen; Sumitomon vahva kaivinkoneosaaminen ja Keslan merkittävä metsäteknologiaosaaminen. Kaivinkonepohjainen harvesteri on kokonaiskustannuksiltaan ja laadultaan kilpailukykyinen vaihtoehto pyöräalustaiselle harvesterille erityisesti kehittyvillä koneellisen puunkorjuun markkinoilla.” 96)

Yhteistyö käynnistyi ensivaiheessa Japanin markkinoilla. Yhteistyöltä Sumitomon kanssa odotetaan paljon. Kesla tavoittelee myynnillistä näkyvyyttä alueilla, jonne yhtiö ei yksin yltäisi.

Toimitusjohtaja Jari Nevalainen pohtii kansainvälistymistä: ”Yksinään Kesla on liian pieni yritys kansainvälistymään. Kansainvälistyminen ei sinänsä ole itseisarvo, mutta totuus on, että mistä suuremmat volyymit, sitä kustannustehokkaampi valmistus. Ja Keslalle kotimaan volyymit eivät tavoiteltuun kustannustehokkuuteen riitä, tarvitaan globaaliutta.” 97)

Jo seuraavana vuonna Kesla kertoi yhteistyön käynnistämisestä maanrakennuskoneita valmistavan Case Construction Equipmentin kanssa. Aiemmin yhteistyökumppaniksi tullut Sumitomo on myös Case-kaivinkoneiden valmistaja. Kyse oli kansainvälisten markkinoiden ensimmäisestä kaivinkoneiden varustelupaketista, joka mahdollistaa kaivinkoneen monikäytön puunkorjuusta kaivuun, maanmuokkaukseen ja kuormaukseen.

Jari Nevalainen pitää Sumitomo-kumppanuutta Keslalle erittäin merkittävänä virstanpylväänä.

”Yhteistyö on jo nyt poikinut myyntiä Japaniin ja edelleen Casen kautta Eurooppaan. Sumitomolla on verkosto myös Amerikassa, jossa Keslaa ei vielä hyvin tunneta. Sumitomon ja Casen kautta voimme rakentaa luottamusta markkinoille.” 98)

Liikemerkki uudistuu

Jo vuonna 2003 Keslassa oli ryhdytty uudistamaan henkilönostinten markkinoinnillista ilmettä. Seuraavana vuonna työtä jatkettiin, nyt metsäkonepuolen tuotemerkkien ja yrityksen logon kanssa.

Vanhan logon kantavista perusteemoista eli kuokasta ja pellosta haluttiin pitää kiinni. Maakunnallisesta punaisesta ja mustasta väreinä ei lähdetty tinkimään. ”Entinen liikemerkki oli vanhahtava. Meidän piti saada siihen vauhtia, nuorekkuutta, eteenpäinmenoa.”

Erilaisten suunnitelmien ja kokeilujen jälkeen mieleinen ratkaisu kirkastui – kehittyi nykyinen liikemerkki, joka on myönteisesti ja kasvuhakuisesti eteenpäin suuntautuva.

”Tietty jykevyys siinä säilyi, pienet tuulet eivät Keslaa heiluttele, kumoon meitä ei puhalleta”, Jari Nevalainen luonnehtii. 99)

Yksi tuotemerkki

Elokuun lopulla vuonna 2006 Kesla tiedotti luopuvansa PATU- ja FORESTERI-tuotemerkeistä ja siirtyvänsä käyttämään yhtenäisesti KESLA-tuotemerkkiä.

Samassa yhteydessä yhtenäistettiin tuotteiden väritys musta-hopeaksi. Uudistettu väritys ja tuotemerkki esiteltiin ensimmäistä kertaa FinnMetko-näyttelyssä Jämsänkoskella vuonna 2006.

Yritysilmeen uudistamisen Keslalle toteutti mainostoimisto Statiivi Oy Ylivieskasta. Yhtenäistetty tuotenimitys ja -väritys muodostivat Keslasta entistä vahvemman markkinoinnillisen kokonaisuuden vahvistaen Keslan näkyvyyttä ja kiinnostavuutta niin kotimaassa kuin viennissäkin.

Tuotemerkin osalta perussuunnitteluprojekti kesti noin vuoden.

”Markkinassa, jossa Kesla toimii, markkinoinnin kulttuuri on suhteellisen ohut. Myyntisuuntaisuus on ollut markkinoinnin perusta. Tavaramerkki- tai brändistrategiaa on käytetty vähän. Siksi Keslan ilmeen kirkastus, tuoteperheiden yhtenäistäminen ja tunnettuuden lisääminen oli paikallaan. Kyse oli siis kilpailuedusta”, mainostoimisto Statiivi Oy:n toimitusjohtaja Asko Männistö kertoo. 100)

Männistön mukaan Keslan viestinnän sisältöä ja tyyliä selkeytettiin, tuotemerkkien määrää vähennettiin.

”Tuoteperheet yhtenäistettiin ja tuotteiden tunnistettavuutta lisätiiin. Näin saavutettiin tehokkuutta viestintään ja markkinointiin.”

”Tuotemerkissä tunnistettavuus on a&o. On muistettava, että todellinen tuotemerkki on tuotteen tai yrityksen nimi. Muoto, värit ja äänet tukevat merkkiä. Erilaistaminen on hyvin tärkeää. Merkin avulla viestitään lupauksia, yksinkertaistetaan viestejä ja luodaan mielikuvia. Merkki on muotokieltä, joka kertoo ajasta, laadusta, uskottavuudesta, luotettavuudesta. Merkkiin ja nimeen liitetään myös maine eli historia”, Männistö määrittelee.

Uudistustyön jälkeen brändäyksen ammattilainen pitää Keslan tyyliä aiempaa selkeämpänä:

”Laatumielikuvan viestiminen on selkeämpää. Uuden ilmeen kautta Kesla on selkeästi tässä ajassa ja myös tyyliltään kansainvälisellä tasolla.” 101)

Oikea ajoitus

Aivan kivutonta yhteen tuotemerkkiin siirtyminen ei ollut, sillä sekä Patu että Foresteri olivat vakiinnuttaneet asemansa vuosikymmenten saatossa lujasti. Esimerkiksi Liettuassa Patu-sanasta oli muodostunut synonyymi metsäperävaunulle. ”Koko muutoksen hallinta vaati oikean ajoituksen ja johtamisen. Keslan tuotemerkkimuutos tapahtui nousukauden puolivälissä, ajankohta oli siten erittäin hyvä. Myös jälleenmyyjät ottivat myönteisen kannan muutokseen”, Nevalainen muistelee. 102)

FinnMETKO 2006 -konenäyttelyssä Jämsänkoskella Kesla ensi esitteli uudistetun yritys- ja tuoteilmeensä. Vahvat tuotemerkit PATU ja FORESTERI sekä niihin

Agrimarket valitsi Keslan vuoden yhteistyökumppanikseen vuonna 2008. Huomionosoitusta vastaanottivat hallituksen puheenjohtaja Esko Paajanen, Kesälahden tehtaan johtaja Martti Haverinen sekä kotimaan myyntipäällikkö Seppo Levänen, palkitsemispuheenvuoron käytti Hankkija-Maatalous Oy:n toimitusjohtaja Ensio Hytönen. Agrimarket selected Kesla as its Cooperation Partner of the Year in 2008. The distinction was received by Esko Paajanen, Chairman of the Board, Martti Haverinen, Director of the Kesälahti plant, and Seppo Levänen, Domestic Sales Manager. Ensio Hytönen, Managing Director of Hankkija-Maatalous Oy, gave the award speech.

Ilomantsin tehdaslaajennuksen vihkiäiset joulukuussa 2005, maaherra Pirjo Ala-Kapee leikkasi nauhan, mukana myös hallituksen puheenjohtaja Esko Paajanen, tehdaspäällikkö Petri Turunen, Kesla Components Oy:n hallituksen puheenjohtaja Harri Forss ja toimitusjohtaja Jari Nevalainen. Governor Pirjo Ala-Kapee cut the ribbon at the inauguration of the extension of the Ilomantsi plant, December 2005. Esko Paajanen, Chairman of the Board, Petri Turunen, Plant Manager, Harri Forss, Chairman of the Board of Kesla Components Oy and Jari Nevalainen, Managing Director also participated.

liittyvät omat väritykset yhtenäistettiin KESLA -tuotemerkiksi sekä musta-hopea tuoteväritykseksi. Yritys- ja tuotemerkkien ja -väritysten yhtenäistäminen teki Keslasta markkinoinnillisesti yhtenäisen kokonaisuuden parantaen yhtiön näkyvyyttä niin asiakas- kuin muissakin sidosryhmissä.

Värillä on väliä

Markkinoinnillisen ilmeen muutostyössä värillä on väliä. Keslan yhtiöväreinä oli käytetty punaista ja mustaa, eikä yhdistelmästä tässä kohtaa haluttu luopua.

Punainen on vahva väri maataloudessa.Punaista yksinään pidettiin vähän vanhahtavana, eikä sen katsottu soveltuvan ammattilaisten metsäkalustoon. Vihreäkään ei ottanut tulta, ja sinisiäkään koneet eivät voineet olla. Keslan Kesälahden-tehtaan johtaja Martti Haverinen muistelee, miten hän soitteli tutuille urakoitsijoille kysellen, röyhistyttäisikö hopean värinen tuote rintaa punaista enemmän. Saatuaan rohkaisevia kannanottaja Haverinen tilasi muutamia hopeasävyjä koemaalauksia varten. Musta väri sai rinnalleen hopean, värit pystyttiin liittämään kaikkiin tuotteisiin.

”Kärkiyritys

vetää muita mukanaan”

jorma Turunen on toiminut Kesälahden kunnanjohtajana vuodesta 1981. ”Eteenpäin menevänä yrityksenä Kesla on generoinut merkittävää metalliteollisuutta tälle seudulle. Vuosikymmenten aikana seudulle on syntynyt useita pienempiä yrityksiä. Osa on keskittynyt alihankintaan, osa on lähtenyt kehittämään myös omia tuotteita. Kärkiyritys vetää muita mukanaan,” Turunen summaa.

Kesälahden kunnan teollisista työpaikoista noin 70 prosenttia on metallialalla. Monen muun pienen kunnan tapaan työmahdollisuuksia on paremmin perinteisillä miehisillä aloilla, puolisoille työmahdollisuudet ovat tiukemmassa. Sosiaali- ja terveysalaa lukuun ottamatta palvelusektorin työpaikat ovat vähentyneet vuosi vuodelta.

”Tulevaisuudessa rekrytoinnit puolisotyöpaikkoineen ovat kasvava haaste Kesälahden tapaiselle pienelle kunnalle, haaste alkaa olla samanlainen jo joensuullekin. Itse näen hyvänä seudullisen elinkeinoyhteistyön – enää ei tapella naapurikunnan kanssa verissä päin mahdollista tulijoista, vaan voima on yhteistyössä.”

sujuvaa vuoropuhelua

Kunnanjohtaja jorma Turunen aloitti Kesälahden kunnanjohtajan työt muutama vuosi sen jälkeen, kun Kesla oli uutena yrityksenä sijoittunut paikkakunnalle. Elinkeinoasiamiehenä Kuusamossa aiemmin toimineelle Turuselle Kesla oli tuttu brändi. Sellaisen yhtiön sijoittuminen kuntaan enteili hyvää.

Seppo Kärkkäinen (vas.), Ossi Lappalainen ja Esko Paajanen nauttivat kahvit Ossi Lappalaisen siirtyessä eläkkeelle. Lappalainen ehti olla Keslan palveluksessa 40 vuotta. Seppo Kärkkäinen (left), Ossi Lappalainen and Esko Paajanen celebrating Ossi Lappalainen’s retirement. Lappalainen served Kesla for 40 years.

KESLA XTimber, Case 135SR varustettuna Keslan metsävarustuksella tekee kaivinkoneesta harvesterin.

KESLA XTimber, Case 135SR equipped with Kesla’s forestry accessories turns an excavator into a harvester.

”Elinkeinopolitiikkaa pidettiin jo silloin tärkeänä. Päättäjissä ja virkamiehissä oli valmiutta keskustella ja tehdä nopeita päätöksiä. Kun yhtiö etsi sijoittumispaikkaa, nopeus oli valttia.”

”Kun paikkakunnalle tuli uusi kasvava yritys, huomiota oli kiinnitettävä myös muihin palveluihin lasten päivähoidosta asuntotarjontaan. Tähänkin haasteeseen kunta vastasi.”

Turunen pitää tärkeänä mutkatonta vuoropuhelua kunnan ja elinkeinoelämän välillä. Kanavien – niin virallisten kuin epävirallistenkin – pitää olla avoinna molempiin suuntiin niin isoissa kuin pienissäkin kysymyksissä.

seinät eivät ratkaise

Kun Kesla 1970-luvun alussa muutti Kesälahdelle, kunta rakensi tulokkaalle hallitilaa. ”Kunta voi yhä rakentaa halleja ja tarjota edullista tonttimaata, huolehtia kaikin puolin infran rakentamisesta. Kunnan takaukset yrityksille ovat jääneet lähes kokonaan pois, tilalle on tullut muita rahoitusinstrumentteja. Mutta seinät eivät enää yri-

tystä paikkakunnalle sido, vaan sitoutuminen tulee muuta kautta,” jorma Turunen tietää.

”Kun yrittäjillä ja omistajilla on juuria paikkakunnalle, lopettamiskynnys on korkeampi. Kasvottomat filiaalit ovat siinä mielessä kunnan kannalta paljon epävarmempia. Kunnat pyrkivät houkuttelemaan yrityksiä, ja kai niitä isoja kaloja aina vain pyydetään. jatkuvuudessa pienet ja keskisuuret yritykset ovat kuitenkin kunnan kannalta turvallisempia.”103)

Lähellä asiakasta

Martti Haverinen on työskennellyt Keslan Kesälahden-tehtaan johtajana vuoden 2002 tammikuusta lähtien. Hän siirtyi Keslaan Nokka-Yhtiöiden tuotantojohtajan tehtävistä.

”Tiesin tulevani hyvään yhtiöön, tunsin tuotteet ja yrityksen”, konekaupan tunnettuihin konkareihin kuuluva Martti Haverinen muistelee.

Antero Tiimosta ja Keslaa yhdistää moni asia, muun muassa se, että kumpainenkin täyttää 50 vuotta vuonna 2010.

Antero Tiimonen and Kesla have many things in common. One of them is the fact that they will both turn 50 in 2010.

Vuosittain Haverinen yhteistyökumppaneineen organisoi metsäpäiviä ympäri Suomea. Vuotuiset metsäpäivät hän määrittelee yhdeksi kotimaan perustyökaluksi, tapahtumaksi, joka tavoittaa alan ammattilaiset ja metsänomistajat. Metsäpäiville tullaan pitkänkin matkan päästä katsomaan koneita, työnäytöksiä ja tapaamaan tuttuja. Parhaimmillaan tapahtuvat vetävät paikalle satamäärin kävijöitä. Viime vuosina metsäpäivien vahvana teemana on ollut omatoimisen puunkorjuun tehostaminen ja harvennushakkuut.

”Keslalle äärettömän tärkeätä on käyttäjäläheisyys. Perusarvoihimme kuuluu olla lähellä käyttäjää ja olla luotettava”, Haverinen linjaa. 104)

Vuoden yhteistyökumppani

Hankkija-Maatalous Oy:n maatalouskoneiden myyntiketju Agrimarket on valinnut Keslan maatalous- ja konekaupan yhteistyökumppaniksi vuosina 2003 ja 2008. Vuoden 2008 valintaperusteluissa todettiin, että Kesla on jo pitkään panostanut tuotekehitykseen, jonka tulokset ovat nyt nähtävillä niin tuotteiden kestävyydessä

kuin ulkonäössäkin. Tuotteiden ja toiminnan kehittämisen ohella tärkeitä valintakriteerejä ovat myös yhteistyön sujuvuus ja taloudellinen menestys.

”Kesla on vastannut esitettyihin haasteisiin sekä tuotekehityksessä että valmistuskapasiteetin osalta, kuten myös isompaan ammattikäyttöön suunnattujen tuotteiden kehityksessä”, Hankkija-Maatalouden konekaupan johtaja Matti Pullinen kiitti. 105)

Pullisen mukaan Kesla on tehnyt pitkään työtä asiakkaiden parissa ollen mukana erilaisissa Agrimarket-ketjun tapahtumissa. Yritys on myös ollut kehittämässä uusia tapahtumia, kuten metsäpäiviä. Lisäksi Keslan huolto- ja varaosapalvelut sekä tuotetuki toimivat kiitettävästi.

”Määrätietoinen ja aito yhteistyö synnyttää erinomaisia tuloksia. Kesla ja Hankkija-Maatalous edeltäjineen ovat tehneet tuloksekasta yhteistyötä jo yli 30 vuoden ajan. Yhteistyössämme näkyy sitoutuminen sekä henkisinä että fyysisinä resursseina”, Keslan toimitusjohtaja Jari Nevalainen vastasi huomionosoitukseen. 106)

Syksyllä 2003 Kesla esitteli uuden 300-sarjan kuormainmalliston yhdessä uuden musta-hopea-värityksen kanssa Kesälahdella. In autumn 2003, Kesla introduced in Kesälahti its new 300-series range of loaders as well as the new black and silver colouring.

Viides yhdistelmä menossa

Sulkavalainen Antero Tiimonen on vuodesta 1985 lähtien luottanut KESLA-tuotteisiin. Tiimonen määrittelee itsensä monialayrittäjäksi.

”Monimuotoista maatalousyrittämistä, koneurakointia. Vuosien mittaan olen tehnyt puuajoa Tehdaspuulle ja sittemmin UPM:lle, yhden paikallisen metsurin jälkiä olen ajanut. ja energiapuuhommaa teen, olen mukana sulkavalaisessa kahden lämpölaitoksen osuuskunnassa.”

Maailmantaloutta kurittanut suhdanne on näkynyt myös Tiimosen allakassa; metsurin työt ovat seisahtuneet ja sitä myöten Tiimosenkin ajot.

”Suhdanne vaikuttaa, metsurin hommia pyritään nyt entisestään vähentämään. Tiedä häntä käykö niin, että monitoimikone syrjäyttää viimeisetkin keveät kalustot. Vaikka toisaalta moni metsänomistaja tykkää teettää hommat miestyönä ja traktorikalustolla. Suosivat näitä pehmeämpiä menetelmiä, korjuujälki on mieluisampaa.”

”ihan ykköstavaraa”

Vuonna 1985 Antero Tiimonen osti ensimmäisen Patu-nosturin ja -telivaunun, rehupihdit ja kahmarin.

”Nosturista tuli varsinainen yleistyökalu! Koneellistuminen oli iso askel. Sinällään tilalle oli 1970-luvulla hankittu jo se kivitalikkokin, myöhemmin pilke-Patu, äes ja rehuleikkurikin,” Tiimonen myhäilee.

Tällä hetkellä Tiimosella on KESLA 112MD -vaunu sekä KESLA 500-nosturi energiapuukouralla varusteltuna. Tiimonen kertoo valinneensa Keslan tuotteet hyvistä syistä:

”Firmana Kesla on sellainen paikallinen toimija. Olin kuullut hyvää tuotteista, ja kun ensimmäinen kauppa tutun myyjän kanssa tehtiin, asiakassuhde muodostui. Mitä on tullut takuuasioihin ja jälkimarkkinoihin, niin hyvin on palvelu sujunut, asiakasta on aina kuunneltu. Kyllä Keslan tuotteet on ihan ykköstavaraa.”

Kehitysyhteistyötä

Vuosien mittaan Kesla on hyödyntänyt Antero Tiimosen näkemyksiä omassa tuotekehityksessään.

”Yksi energiapuukouramalli oli koekäytössä, saivat siitä sitten vinkkejä, miten kehittää,” Antero Tiimonen pohtii. Hän muistuttaa vielä, että niin tärkeätä kuin koneiden toimivuus, ketteryys ja kestävyys ovatkin, myös värillä ja muodolla on väliä. Keslan tuotteissa myös viime mainitut miellyttävät.

KESLA 4560C -hakkuri ja KESLA 600T -nosturi. Asetetut ilmastotavoitteet kasvattavat metsäenergian hyödyntämistä lähivuosina.

KESLA 4560C chipper and KESLA 600T crane. Climate targets will increase the utilisation of forest energy in the years to come.

Maaseutu vireäksi

Antero Tiimosen vanhin poika Tuomo opiskelee konetekniikan diplomi-insinööriksi Lappeenrannassa. Nuorempi poika Toni opiskelee Mikkelin metsäkonekoulussa. jatkaja Tiimosen noin 90 hehtaarin tilalle näyttää löytyvän.

”Uskon, että bioenergiapuoli tulevaisuudessa kantaa. Kilpailua tulee kyllä olemaan. Konevalmistajan kannattaa tähän puoleen satsata ja olla kehitystyössä mukana. Suomessa on paljon huonosti hoidettuja metsiä, joita energiapuuta suosimalla saataisiin kuntoon. Erittäin tärkeätä on, ettei Kemera-tuista luovuta. Sitä kautta voidaan elvyttää maaseutua ja saada metsät kuntoon.”

Tiimonen pitää äärimmäisen tärkeänä suomalaisen maaseudun elinvoimaisuudesta huolehtimista.

”Tyhjenevä maaseutu ei voi olla kenenkään etu. Koko yhteiskunnallinen ajattelutapa pitää kääntää toimimaan sen puolesta, että maaseutu on asutettu, että sinne saadaan yritystoimintaa, työtä ja veronmaksajia.” 107)

Suvorovin kanavat

KESLA-kalusto taipuu moneen työhön, tietää Antero Tiimonen. Kun Museovirasto muutamia vuosia sitten päätti restauroida Ruokolahden, Taipalsaaren, Puumalan ja Sulkavan läpi kulkevat Suvorovin sotakanavat, Tiimonen vastasi kunnostustöiden pääurakasta vastanneen Merenkulkulaitoksen tarpeeseen.

Kenraali Suvorovin johdolla yli 200 vuotta sitten rakennetut kanava ovat osa itärajan puolustamiseksi suunniteltua Kaakkois-Suomen linnoitusketjua. Kokonaisuuteen kuuluva Telataipaleen kanava sijaitsee lähellä Tiimosen kotitilaa.

”Kunnostustyömaalla piti ajaa suuret määrät kiviä ja murskesoraa. Työ vaati erikoiskalustoa, ja minähän sitten muokkasin oman konekalustoni sellaiseksi,” Tiimonen kertoo.

”Talikkoa en sentään käyttänyt, mutta nosturia rakentelin, kahmarit oli siinä kourassa. Työhön kuului myös puutavaran kuljetusta.”

KESLA 2009T -puutavara-autonosturi varustettuna modernilla hytillä. Kesla on tänäpäivänä ainoa kotimainen puutavara-autonostureiden valmistaja.

KESLA 2009T timber truck crane with a modern cabin. Today, Kesla is the only manufacturer of timber truck cranes in Finland.

”Rajutkin väännöt selvitetty puhumalla”

Kun Matti Pitkänen vuonna 1981 tuli Keslaan, hän vaihtoi pienemmän työnantajan suurempaan ja mieli vakaampaa tulevaisuutta. Valintaansa hän ei ole katunut.

”Työkokemusta oli ehtinyt kertyä monesta firmasta isoista pieniin. Keslaan tullessani kaipasin tietynlaista varmuutta.”

Kun Pitkänen oli muutaman vuoden tehnyt töitä hitsarina Kesälahden tehtaalla, hänet valittiin varapääluottamusmieheksi.

”Toisin kuin tänä päivänä, silloin luottamustehtäviin oli vähän kuin pyrkyä. Ammattiosaston toiminnassa olin ollut mukana. Sittemmin näiden vuosien aikana olen ollut kolme kautta pääluottamusmiehenä, varaluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna kaksi kautta.”

hyvässä hengessä

”Ammattiyhdistyselämä on Keslassakin ollut sillä tavoin tavanomaisen selkeälinjaista, että rintamat ovat selvät, ryhmiä ja kuppikuntiakin syntyy. Aina on mukana voimakkaita persoonia, jotka ajavat asioita. Toinen puoli porukkaa on enempi hiljaa. Vielä 1980-luvulla porukka oli aktiivisempaa. Tänä päivänä luottamusmies tekee aikalailla yksinäistä työtä,” Matti Pitkänen pohdiskelee.

Pitkänen muistaa yhtiön historian ajalta kiperiä aikoja ja suhdanteiden kurituksen.

”Kun lomautetaan ja irtisanotaan, niin toki työnantajapuolen ja -tekijäpuolen näkemykset menevät ristiinkin. Rajujakin vääntöjä on joskus ollut, mutta neuvottelemalla kaikesta on aina selvitty. Luottamusmiehen kannalta keskeistä on, että yrityksen kokonaistilanteesta on aina ollut tietoa saatavilla. ja näin Keslassa on kyllä aina ollut.”

KESLA C1045 -autohakkuri varustettuna KESLA 2009TH -puutavaranosturilla.

KESLA C1045 truck chipper with KESLA 2009TH timber crane.

Muutokseen tottuu

Kokenut Pitkänen tietää, että muutos on yrityksessä pysyvä olotila. Silti hän vähän hämmästeleekin sitä, miten sopeutuvainen ihminen jatkuvassa muutoksessa lopulta on. ”Kun toimihenkilöpuolta Kesälahdelta on siirretty joensuuhun, totta kai se aluksi vähän mietitytti. Että mitenkähän Kesälahden jatkossa käy. Nyt tuntuu, että tilanteeseen on jo sopeuduttu. jahka kysyntä taas tästä lähtee nousuun, on kiinnostavaa nähdä, minne investointeja ryhdytään tekemään. Täällä on vähän sellainen pelko, että jääkö Kesälahti syrjäkyläksi,” Pitkänen pohdiskelee.

Tuotannon tehostamiseen vuodesta toiseen on totuttu; vaikka väkeä on nyt vähemmän, tuottavuudessa on koko ajan menty eteenpäin. ”Eikä vain tuottavuudessa. Myös esimerkiksi tapaturmatilastoissa vähennystä on vuosien mittaan tapahtunut rajusti.”

Kun yhtiö 1980-luvun lopussa listautui pörssiin, työntekijät ymmärsivät valitun strategian Pitkäsen mukaan varsin hyvin. ”Ei se hirveä peikko ollut kaiken kaikkiaan se pörssiin meno. Tosin vähän mietitytti, että kelle sitä työtä nyt jatkossa tehdään. Ennen oli totuttu tekemään Eskolle ja Sepolle.” 108)

Uusia innovaatioita

Suomalainen teollisuus eli salskeita vuosia 2000-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2008 saakka. Myös Keslan menestys mainitulla viisivuotisjaksolla oli huikea. Viidessä vuodessa liikevaihtoa pystyttiin kasvattamaan 208 prosenttia ja voittoa peräti 442 prosenttia. Vuoteen 2008 tultaessa Keslan liikevaihto oli kivunnut 17

KESLA 203T -kuormain ja 8T-metsäperävaunupaketti, joka on yksi markkinoiden kaikkien aikojen eniten myyty yhdistelmä.

KESLA 203T loader and 8T forest trailer – one of the all-time most popular combinations on the market.

miljoonasta lähes 60 miljoonaan euroon. Samaan aikaan yhtiön työntekijämäärä on noussut 170 henkilöstä yli 300 työntekijään. Metsäteknologian moniosaaja kykeni näyttämään taitonsa hallita puunkorjuun koko tuotantoketju kannolta tehtaalle.

Tilikauden 2008 aikana yhtiö investoi 3,5 miljoonaa euroa koneisiin ja laitteisiin, tietojärjestelmiin sekä toimitiloihin. Tuotekehitysmenot olivat 1,2 miljoonaa euroa.

Uusia tuotteita ja tuoteuudistuksia tuotiin markkinoille kaikissa tuoteryhmissä.

Keslan tuoteperheeseen kuuluvat puutavara-, harvesteri-, ajokone- ja teollisuusnosturit, metsäperävaunut, hakkurit, koura- ja sykeharvesterit sekä sykeprosessorit menestyivät niin kotimaassa kuin viennissäkin.

”Uudet tuoteinnovaatiot ovat suuri haaste. Yhtiön historiassa Seppo Kärkkäinen armottomana uuden kehittäjänä ja Esko Paajanen hänen työparinaan ovat olleet vertaansa vailla”, Keslan toimitusjohtaja Jari Nevalainen kiteyttää. Nevalainen korostaa sitä, että Keslan kaltaisessa yhtiössä jokaisen on kuljettava maailmalla silmät ja korvat auki, kuunneltava asiakkaita ja sitä kautta löydettävä myös uutta.

”Bisneksen pystyy rakentamaan myös pienten asioiden päälle, kunhan asiat osaa yhdistää oikein.”

Kesla on linjannut tavoitteekseen olla johtava metsäsektorin Attachment-valmistaja, joka pystyy kokonaisvaltaisesti tarjoamaan lisälaitteet eri alustakoneisiin. Professori Asikainen pitää Keslan valitsemaa linjaa viisaana.

”Urbaanien metsien raivaus, tienvarsien putsaaminen, energiapuun korjuu kaikkiaan tulevat lisääntymään. ja tähän tarpeeseen ja kokoluokkaan Keslan tuotevalikoima soveltuu hyvin.”

Vuosituhannen alussa metsäenergian käyttömäärä Suomessa oli vuositasolla noin puolimiljoonaa kuutiota. Nyt käyttömäärät ovat kivunneet noin 3,5 miljoonan kuution tasolle. Professori pitää realistisena vuoteen 2020 ulotettua tavoitetta 12 miljoonasta kuutiosta.

”Vuosituhannen alussa Suomessa oli noin 200 metsähaketta käyttävää laitosta. Nyt laitoksia on jo 600. ja kehitys on ollut samanlainen myös Euroopassa – erikokoisia hakelämpölaitoksia nousee sinne tasaiseen tahtiin. ja omat raaka-ainevirtansa niistä vaatii jokainen.”

Ympärivuotinen työllistyminen

”Markkinat vahvasti suomalaisten hallussa”

”Keslan historia on yhtä pitkä kuin metsätöiden koneellistumisen historia Suomessa. Tapahtunut rakenteellinen muutos on peruuttamatonta – ihmistyöhakkuuseen ei siirrytä takaisin. Suomalaiset konevalmistajat ovat ottaneet markkinat haltuunsa, ja koneellistuminen jatkaa kasvuaan”, Metsäntutkimuslaitoksen metsäteknologiaprofessori Antti Asikainen toteaa.

Suurin osa Euroopassa myydyistä metsäkoneista valmistetaan Suomessa. Professori uskoo, että metsäteknologian osaajana Suomi pitää pintansa.

”Varteenotettavaa sijoituspaikkahaastajaa ei ole näköpiirissä.”

Vientiin vahvasti suuntautuneella Keslalla on tukeva ote Euroopan metsäkonemarkkinoista. Asikainen näkee merkittävän kasvupotentiaalin eritoten Itä-Euroopassa.

”Itä-Euroopan koneellistumisen murros käynnistyi 2000-luvulla. Esimerkiksi Virossa metsätöiden koneellistumisaste on noussut nollasta 70 prosenttiin, Latviassakin noin 50 prosenttiin. Muut Itä-Euroopan maat tulevat hyvää vauhtia perässä.”

”Kesla on kasvanut nopeasti ja mennyt eteenpäin. Yhtiön tuotevalikoimalle löytyy merkittäviä markkinoita, kun puunkorjuun koneellistuminen jatkaa kasvuaan.”

Metsäenergiaa

Antti Asikainen arvioi, että metsäenergian käytön lisääminen on Keslalle jatkuvan kasvun mahdollisuus.

”EU-maat ovat tällä hetkellä tuontienergian varassa. Huoltovarmuus nousee keskiöön, pienet lämpölaitokset yleistyvät ja myös ympäristökysymykset vaikuttavat kehitykseen, Asikainen kiteyttää tulevaisuuden näkymiä.”

Maataloustraktorisovitteisilla ratkaisuilla tehdään iso osa metsätöistä edelleen monissa maissa. Esimerkiksi Puolassa metsätraktorit ovat vasta nyt tulleet mukaan metsäkuljetuksiin. Asikaisen mukaan maataloustraktorien hyödyntäminen metsätöissä ei ole mikään kehityksen välivaihe.

”Monet maatalousyrittäjät tekevät osatöinään metsätöitä. ja esimerkiksi hakebisneksessä yrittäjät suosivat maataloustraktorisovitteisia hakkureita ja kuljetuskalustoa. Näillä pienten lämpölaitosten polttoainehuolto sujuu varsin kilpailukykyisesti.”

Asikainen pitää koneiden monipuolista käyttöä ja ympärivuotista työllistymistä merkittävänä etuna.

”järeille koneille on vaikea löytää riittävästi ympärivuotista työtä. ja ylikalliisiin koneisiin ei kannata investoida, kun kyse on esimerkiksi pienistä lämpölaitoksista ja pienemmistä volyymeistä.”

puulle on kysyntää

Kesla on ollut mukana Metlan tutkimushankkeessa, jossa on tutkittu pieniläpimittaisen puun kuivaamista ja korkealaatuisen hakkeen valmistamista. Korkealaatuinen hake voisi olla varteenotettava kilpailija pelletille.

”Pellettiraaka-aineesta tulee olemaan pula – sahateollisuudesta ei tule purua, joten korvaavia raaka-ainelähteitä tarvitaan.”

Professori Antti Asikainen muistuttaa, että konevalmistajan kannalta ei ole merkitystä, mihin käyttöön puu menee.

”Korjuussa peruskoneet tulevat säilymään. Toivottavaa on, että sellu ja paperi elpyvät myös Euroopassa ja että kuitutuotteille löydetään myös uutta käyttöä – eristeinä, vaatekuituina, polttoaineena.”109)

2010

2010-luku

Väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja siihen liittyvän globaalin energiatuotannon ratkaisun löytyminen ovat niitä visaisia kysymyksiä, joihin alkaneen vuosikymmenen aikana ratkaisua etsitään niin Suomessa kuin maailmallakin.

Tulivuorenpurkaus Islannissa pysäyttää koko Euroopan lentoliikenteen. Ulkomaille jumiin jääneet ihmiset bisnesmatkaajista lomalaisiin joutuvat keksimään vaihtoehtoisia tapoja palata kotiin. Sosiaalinen media facebookkeineen ja twittereineen osoittautuu paljon virallisia kanavia vikkelämmäksi informaatioväyläksi.

EU-maiden valvontajärjestelmä näyttää lopullisesti pettäneen, ja Euroopassa kärvistellään koko unionia uhkaavissa talousvaikeuksissa. Ankea totuus paljastuu Kreikassa, jonka peesissä myös Portugali ja Espanja painivat talousvaikeuksissa.

Talouden epävarmuus värittää yhä myös Keslan vuosikymmenen alkua. Myönteisiäkin signaaleja on näkyvissä, kun valtiot elvyttävät ja paineet myös koneiden ja laitteiden korvausinvestointeihin voimistuvat talouden taantuman jäljiltä. Myös EU:n asettamat uusiutuvien energialähteiden kasvutavoitteet tukevat metsäenergian käyttöön liittyvien koneiden ja laitteiden uusinvestointeja.

Katse tulevaisuuteen

Keslalla on takanaan menestyksekäs puolivuosisata. Historia ei ole kuitenkaan tae tulevaisuudesta; uudet vuosikymmenet tuovat mukanaan uudet haasteet.

Uutta vuosikymmentä tulevat viitoittamaan suomalaisen konepajateollisuuden kannattavuushaasteet kasvun ja sitä myöten investointituotemarkkinoiden siirtyessä entistä voimallisemmin Aasiaan ja toisaalta myös Etelä-Amerikkaan ja kenties Afrikkaan vuosikymmenen lopulla. Suomen kilpailukykyä koetellaan korkean kustannustason maana, josta rahtikustannukset toiselle puolelle maapalloa näyttelevät kasvavaa roolia.

Suomi tunnetaan kuitenkin tulevaisuudessakin vihreästä kullastaan. Laajat metsävarat kotimarkkinaetuna, kansainvälisestikin johtava metsäalan tutkimustoiminta, kansainvälisesti merkittävät metsäyhtiöt, puutavaralajimenetelmän johtavat konevalmistajat, vahva energiatuotannon osaaminen ovat kaikki tekijöitä, jotka luovat pohjaa myös Keslan tulevaisuuden menestykselle.

Keslan 50-vuotinen menestys on osoitus osaavasta ja motivoituneesta henkilöstöstä ja alan parhaista yhteistyökumppaneista.

Vuodesta 1960 lähtien viestikapula on siirtynyt henkilöltä toiselle. Monet Keslan asiakkaat ovat tehneet matkanvarrella sukupolvenvaihdoksen tyttärien ja poikien jatkaessa isiensä viitoittamaa polkua metsäalan yrittäjinä. Kesla on säilynyt yhteistyökumppanina koneiden ja laitteiden toimittajana sukupolvelta toiselle.

Keslan on kiittäminen menestyksestään kaikkia sidosryhmiään; henkilöitä, yhtiöitä ja julkisen sektorin tahoja 50 vuoden ajalta. Yhtälailla Kesla on ollut osaltaan välittämässä tuotteillaan ja palveluillaan taloudellista ja toivottavasti myös henkistäkin hyvää sidosryhmilleen. Olkoon näin myös tulevina vuosikymmeninä.

Eyes on the Future

Kesla has a successful half century of business behind it. However, a successful history is not necessarily a guarantee of a successful future; new decades bring new challenges.

In the new decade, the Finnish engineering industry will be challenged by the shift of the world economy and investment product market to Asia and South America, and maybe to Africa by the end of the decade. Finland’s competitive strength will be tested. We are a country with a high cost level and the freight expenses to the other side of the world are significant.

However, Finland will be known for its “green gold” in the future. The large forests act as a resource for the home market. Europe’s leading forest research activity, forestry companies of international significance, leading machine manufacturers for cut-to-length harvesting, and strong expertise in energy production are factors that lay the foundation for Kesla’s success in the future.

Kesla has thrived for 50 years thanks to its skilled and motivated staff and the best business partners available. The company and the products alone would not have been enough without the people committed to them.

Since 1960, the baton has been passed from one person to another on several occasions. Along the way, many of Kesla’s customers have passed on their estates to their daughters and sons who continue the tradition of forestry entrepreneurs. Cooperation with Kesla continues from one generation to the next.

Kesla owes its success to all its interest groups during these 50 years: private persons, companies and the public sector. Equally, with its operation and products Kesla has brought economic benefit and, hopefully, wellbeing to its interest groups. This equation has worked well for 50 years now. Let the success continue in the decades to come.

Joensuussa 26. päivänä toukokuuta 2010

Jari Nevalainen

In Joensuu, on the 26th of May 2010

Jari Nevalainen

Toimitusjohtajat

Antti Kärkkäinen - 1960-1968

Raimo Kärkkäinen - 1968-1971

Seppo Kärkkäinen - 1971-1976

Timo Suni - 1992-1997

Asko Kinnunen - 1997- 2000

Esko Paajanen - 1976-1992 ja 2000-2001

Jari Nevalainen - 2001-

Hallituksen jäsenet

1987: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja), Esko Paajanen, Irma Malinen

1988: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja), Esko Paajanen, Irma Malinen

1989: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja), Esko Paajanen, Irma Malinen

1990: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja), Esko Paajanen, Mikko Ranta, Irma Malinen

1991: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja), Mikko Ranta, Irma Malinen, Juhani Vehkaoja

1992: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja),

Esko Paajanen, Esko Kaukonen

1993: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja),

Esko Paajanen, Esko Kaukonen

1994: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja), Esko Paajanen, Esko Kaukonen

1995: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja),

Esko Paajanen, Harri Lallukka

1996: Seppo Kärkkäinen (puheenjohtaja 16.8.96 saakka),

Esko Paajanen (puheenjohtaja 16.8.96 alkaen), Harri Lallukka

1997: Esko Paajanen (puheenjohtaja),

Seppo Kärkkäinen, Harri Lallukka

1998: Esko Paajanen (puheenjohtaja),

Seppo Kärkkäinen, Harri Lallukka

1999: Esko Paajanen (puheenjohtaja),

Seppo Kärkkäinen, Harri Lallukka

2000: Harri Lallukka (puheenjohtaja), Esko Paajanen (puheenjohtaja 27.10. saakka), Harri Lallukka

2001: Harri Lallukka (puheenjohtaja 8.3.01 saakka), Esko Paajanen (puheenjohtaja 9.3.01 lähtien), Tapio Nikkanen, Jari Nevalainen, Seppo Kärkkäinen

2002: Esko Paajanen (puheenjohtaja 28.2.02 saakka), Harri Lallukka (puheenjohtaja 1.3.02 lähtien), Seppo Kärkkäinen, Jari Nevalainen, Tapio Nikkanen

2003: Harri Lallukka (puheenjohtaja), Esko Paajanen, Seppo Kärkkäinen, Tapio Nikkanen, Jouni Paajanen, Veli-Matti Kärkkäinen, Jari Nevalainen

2004: Esko Paajanen (puheenjohtaja), Seppo Kärkkäinen, Harri Forss, Veli-Matti Kärkkäinen, Tapio Nikkanen, Jouni Paajanen, Jari Nevalainen

2005: Esko Paajanen (puheenjohtaja), Harri Forss, Seppo Kärkkäinen, Veli-Matti Kärkkäinen, Tapio Nikkanen, Esko Paajanen, Jouni Paajanen

2006: Esko Paajanen (puheenjohtaja),

Harri Forss, Seppo Kärkkäinen, Veli-Matti Kärkkäinen, Tapio Nikkanen, Jouni Paajanen, Jussi Kuutsa

2007: Esko Paajanen (puheenjohtaja), Jussi Kuutsa, Veli-Matti Kärkkäinen, Tapio Nikkanen, Eeva Punta

2008: Esko Paajanen (puheenjohtaja),

Matti Karjula, Veli-Matti Kärkkäinen, Eeva Punta

2009: Esko Paajanen (puheenjohtaja),

Matti Karjula, Veli-Matti Kärkkäinen, Eeva Punta

2010: Eeva Punta (puheenjohtaja),

Harri Forss, Matti Karjula, Veli-Matti Kärkkäinen, Jouni Paajanen

Ilomantsin tehdas

Tohmajärven tehdas

Kesälahden tehdas

Joensuun tehdas

1) Seppo ja Raimo Kärkkäisen haastattelu 16.12.2008

2) Seppo ja Raimo Kärkkäisen haastattelu pvm 16.12.2008

3) Kolkontaipaleen kylähistoria

4) Keslan arkisto

5) Kolkontaipaleen kylähistoria

6) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

7) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

8) Seppo ja Raimo Kärkkäisen haastattelu 16.12.2008

9) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

10) Keslan arkisto

11) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

12) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

13) Raimo Kärkkäisen haastattelu 16.12.2009

14) Seppo ja Raimo Kärkkäisen haastattelu 16.12.2009

15) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

16) Joroisten lehden päätoimittajan haastattelu 15.1.2009

17) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

18) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

19) Seppo Kärkkäinen Savon Sanomat 28.3.1974

20) Sanomalehti Karjalainen 1974

21) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

22) Keslan arkisto

23) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

24) Raimo Ahosen haastattelu 3.4.2009

25) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

26) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

27) Reino Seppälän haastattelu 6.2.09

28) Ari Koskivaaran haastattelu 8.9.2009

29) Ari Koskivaaran haastattelu 8.9.2009

30) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

31) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

32) Murtuva pankkivalta, KOP:n verkostot 1980-luvulla, Markku Kuisma

33) Juho Björnin haastattelu 26.1.2009

34) Keslan arkisto

35) Koneviesti 1982

36) Kesla Oy:n sijoitusmuistio 1987

37) Leila Neuvosen haastattelu 18.8. 2009

38) Seppo Kärkkäisen haastattelu 20.3.2009

39) Seppo Kärkkäisen haastattelu, Keslan osavuosikatsaus 1990)

40) Keslan sijoitusmuistio 1987

41) Sanomalehti Karjalainen 21.11.1987

42) Esko Paajasen haastattelu 19.11.2008

43) Keslan sijoitusmuistio 1987

44) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

45) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

46) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

47) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

48) Keslan sijoitusmuisto 1987

49) Itä-Savo 9.1.1988

50) Itä-Savo 1988 14.4.

51) Keslan toimintakertomus 1988

52) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

53) Jouni Porokan haastattelu 6.10.2009

54) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

55) Keslan toimintakertomus 1988

56) Keslan toimintakertomus 1989

57) Nevalaisen haastattelu 29.10.2009

58) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

59) Keslan toimintakertomus 1989

60) Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009

61) Helsingin Sanomat 15.5.1993

62) Sanomalehti Karjalainen 20.5.1993

63) Itä-Savo 25.5.1993

64) Helsingin Sanomat 15.5.1993

65) Keslan toimintakertomus 1990

66) Esko Paajasen haastattelu 19.11.2008

67) Juho Björnin haastattelu 26.1.2009

68) Esko Paajasen kirje henkilöstölle, Keslan arkisto

69) Taloustieto Oy, Rahoitusmarkkinoiden muutos

70) Esko Paajasen haastattelu 19.11.2008

71) Keslan toimintakertomus 1991

72) Keslan toimintakertomus 1991

73) Timo Sunin haastattelu 11.10.2009

74) Keslan toimintakertomus 1992

75) Keslan toimintakertomus 1993

76) Keslan toimintakertomus 1994

77) Keslan toimintakertomukset 1994,

81)

arkisto, Mauri Vänttisen puhe 19.8.2000

82) Itä-Savo 21.8.2000

83) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

84) Jari Nevalaisen haastattelu 29.10.2009

85) Jari Nevalaisen haastattelu 29.10.2009

86) Jari Nevalaisen haastattelu 29.10.2009

87) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

88) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

89) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

90) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

91) Talouselämä 30.3.2007

92) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

93) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

94) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

95) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

96) Keslan pörssitiedote 16.1.2007

97) Jari Nevalaisen haastattelu 18.11.2009

98) Jari Nevalaisen haastattelu 18.11.2009

99) Jari Nevalaisen haastattelu 18.11.2009

100) Asko Männistön haastattelu 30.10.2009

101) Asko Männistön haastattelu 30.10.2009

102) Jari Nevalaisen haastattelu 27.10.2009

103) Jorma Turusen haastattelu 17.2.2010

104) Martti Haverisen haastattelu 9.11.2009

105) Agrimarketin tiedote 18.10.2008

106) Keslan mediatiedote 23.10.2008

107) Antero Tiimosen haastattelu 17.2.2010

108) Matti Pitkäsen haastattelu 17.2.2010

109) Antti Asikaisen haastattelu 16.3.2009

Kuvat: Kesla Oyj:n arkisto Kesla Oyj:n yhteistyökumppaneiden arkisto Raimo ja Seppo Kärkkäisen kotiarkisto

Kesla Oyj

Joensuun tehdas

Kuurnankatu 24

80100 JOENSUU

Kesälahden tehdas

Metsolantie 2

59800 KESÄLAHTI

METSÄTEKNOLOGIAN MONIOSAAJA

MFG Components Oy

Tohmajärven tehdas

Pajatie 1

82600 TOHMAJÄRVI

Ilomantsin tehdas

Teollisuustie 8

82900 ILOMANTSI

Kesla Oyj

Kuurnankatu 24

80100 JOENSUU

puh. 0207 862 841

fax 013 6100 523

y-tunnus 0168715-8

www.kesla.com