n i s t o u R , f ? a j a Annie Löö t s a l e p n e e u l o u p a keskust
Annie Lööfin luotsaama Ruotsin keskustapuolue pyrkii pitämään ympäristöasioita esillä.
Ruotsin keskustapuolue sai viime syksynä uuden puheenjohtajan, kun 28-vuotias Annie Lööf valittiin tehtävään. Millaiseen naiseen alhaisen kannatuksen kanssa kamppaileva puolue on laittanut toivonsa? Päätin tutustua Lööfistä löytyviin tietoihin sekä haastatella häntä sähköpostitse.
A
nnie Lööf vietti lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa pienessä Maramön kylässä Smålannin maakunnassa. Hänen perheeseensä kuuluivat kaksi siskoa, maanviljelyn ja metsänhoidon parissa työskentelevät vanhemmat sekä isovanhemmat isän puolelta. – Kasvuani leimasivat turvallisuus, vapaus ja kestävät arvot – ihan niin kuin keskustapuoluetta, Lööf kuvaa lapsuuttaan. Vaikka valtaosa nuoren Annien ajasta kului jalkapallon parissa, oli hän jo nuorena kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja aktiivinen oppilaskuntatoimija. Lukiossa Annie valitsi yhteiskunnallisesti suuntautuneen linjan ja tilasi abivuonna luettavakseen kaikkien puolueiden periaateohjelmat. Keskustapuolueen arvot tuntuivat sopivimmilta. – Se oli ainoa liberaalipuolue, jossa yhdistyi sekä kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka että yrittäjyys, Lööf muistelee vuonna 2001 tapahtunutta puoluevalintaansa. Ennen kuin Lööf vuonna 2006 valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan, hän oli jo ehtinyt toimia muun muassa nykyisen kotikuntansa Värnamon kunnallispolitiikassa ja Ruotsin keskustanuorten varapuheenjohtajana, saanut stipendin kansainvälisen rauhan ja ympäristökysymysten parissa osoittamastaan aktiivisuudesta sekä aloittanut oikeustieteen opinnot Lundin yliopistossa.
Taistelua äänikynnystä vastaan Ruotsin keskustapuolueen kannatuskäyrä on ollut laskusuuntainen vaali toisensa jälkeen. Vielä vuonna 1973 järjestetyissä vaaleissa puolue sai yli 25 prosentin kannatuksen, mutta nykyään se taistelee reilun kuuden
18
prosentin kannatuksellaan neljän prosentin äänikynnystä ja valtiopäiviltä putoamista vastaan. Samaan aikaan kun keskustapuolueen kannatus on pudonnut, ovat moderaatit (kokoomusta vastaava puolue) nostaneet kannatuksensa 11,5 prosentin syvänteestä 30,1 prosenttiin. Keskustan ja moderaattien kannatus sataa kuitenkin samaan laariin, sillä puolueet kampanjoivat nykyisin vaaleissa porvaripuolueiden yhteisessä Allianssissa. Tuore puheenjohtaja näkee Ruotsin poliittisessa kentässä tapahtuneen blokkiutumisen positiivisena muutoksena: porvariallianssin ansiosta keskustapuolue on saanut mahdollisuuden toteuttaa politiikkaansa hallituksessa. Samalla puheenjohtaja kuitenkin myöntää, että pienen puolueen kasvu osana suurta hallituskoalitiota on vaikeaa. Keskustapuolueen täytyy olla idearikas ja terävä, mutta samaan aikaan vastuunkantaja hallituksessa. Annie Lööf uskoo, että puolueen tulevaisuus pohjautuu ideologiseen kehittymiseen ja uskottavaan politiikkaan esimerkiksi talouden ja hyvinvoinnin alueilla. – Kyse ei ole puolueen omasta asiasta vaan siitä, että Ruotsi tarvitsee tarmokkaan ja vahvan keskustapuolueen poliittisella kentällään. Meidän tulee olla selkeä, visionäärinen ja liberaali voima ruotsalaisessa politiikassa, Lööf visioi. Puolue pyrkii selkeästi profiloitumaan myös ympäristökysymyksiin. Heti valintansa jälkeen tuore puheenjohtaja kuulutti, että keskustapuolue haluaa olla, ei vain porvariallianssin, vaan koko Ruotsin vihreä ääni.
Ympäristö ja liberaalius Annie Lööfin valinta puheenjohtajaksi tarkoitti sitä, että hän aloitti syyskuun lopussa myös elinkeinoministerinä. Kysyttäessä tärkeimpiä kysymyksiä Ruotsin ajankohtaisessa politiikassa, Lööfin huomio kiinnittyykin heti juuri työn ja yrittäjyyden edistämiseen. Erityisenä huolenaiheena on nuorisotyöttömyys: – Minua surettaa, että niin moni nuori joutuu aloittamaan aikuiselämänsä syrjäytyneenä. Emme voi hyväksyä tätä, ja siksi meidän täytyy tarttua nuorisotyöttömyyteen esimerkiksi joustavampien työehtojen, oppisopimuskoulutuksen ja matalampien aloituspalkkojen avulla, Lööf kirjoittaa. Keinot ovat tuntuvat olevan melko selkeästi poliittisen työkalupakin oikealta laidalta, vaikka ruotsalainen media onkin arvioinut Lööfin talousliberaaliuden laimentuneen vuosien myötä. Itse nuori puheenjohtaja katsoo olevansa edelleen sama henkilö kuin poliittisen uransa alussa. – Olen aina ollut idearikas ja halunnut herättää keskustelua yhteiskunnan tulevaisuudesta, hän perustelee ja kertoo haluavansa jatkaa samalla linjalla myös tulevaisuudessa. Vaikka Lööf kuvaa vaatimattomasti puoluejohtajuuden tuntuvan jännittävältä ja samalla suurelta kunnialta, näyttää siltä, että tämä nainen ruorissaan keskustapuolueen suunta on selvä: katse liberaalin vihreään tulevaisuuteen päin! Teksti: Eeva Kärkkäinen Sivun 19 kuva: Ruotsin keskustapuolueen kuvapankki
Blokkipolitiikka myös Suomeen? Ruotsissa vuoden 2006 vaaleista vallinnut puoluejako porvariallianssiin ja punavihreään vasemmistoblokkiin on ajoittain herättänyt keskustelua myös Suomessa. Etenkin viime vaalien jälkeisten vaikeiden hallitusneuvottelujen aikana osa kaipaili vastaavaa järjestelmää myös Suomeen. Blokkijärjestelmän puolestapuhujat katsovat, että selkeät hallitusvaihtoehdot pitäisi olla kansalaisten tiedossa jo ennen vaaleja. Kirjavat koalitiomahdollisuudet tekevät tämän näkemyksen mukaan kansalaisille mahdottomaksi arvioida, millaista politiikkaa heidän äänestämänsä puolue ajaa vaalien jälkeen hallituksessa. Esimerkiksi kokoomusta äänestäneet eivät välttämättä olisi äänestäneet muodostunutta sateenkaarihallitusta. Keskustasta tällaisille haikailuille on (mielestäni ihan oikein) annettu tylyt rukkaset. Todellisuudessa blokkijärjestelmä kaventaa kansalaisten valinnanmahdollisuutta. Se tarkoittaisi sitä, että en voisi äänestää keskustaa antamatta samalla ääntäni samalla myös kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja RKP:n hallituspaikalle. Lisäksi Ruotsissa on maahanmuuttokriittisen ruotsidemokraattien nousun kautta törmätty uuteen ongelmaan, kumpikaan blokeista ei ole saanut enemmistöä valtiopäiville. Etukäteen lukitut rintamalinjat johtivat vihreiltä ja ruotsidemokraateilta tukea hakevan porvarien vähemmistöhallituksen syntyyn.
Osana koalitioita myös yksittäisten puolueiden valta omasta politiikastaan kapenee. Samaan blokkiin kuuluvat puolueet eivät anna toisilleen kovin terävää kritiikkiä ja pienen puolueen erottuminen toisista on vaikeaa. Järjestelmä keskittää ääniä blokin suurimmalle puolueelle. Ruotsissa porvariblokin selkeä johtaja on moderaatit, muut puolueet kulkevat vanavedessä. Porvariallianssin syntyminen Ruotsissa on ymmärrettävää, sillä maassa tarvittiin vastavoima pitkään jatkuneelle punavihreälle valtakaudelle. Suomessa tilanne on kuitenkin toinen, meillä lähes kaikki puolueet voivat tehdä yhteistyötä toistensa kanssa. En usko, että vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut vähentävät äänestäjien oikeusturvaa, päinvastoin. Uskon, että monipuoluejärjestelmä, jossa uusillakin puolueilla on mahdollisuudet lyödä itsensä läpi eduskuntaan, vahvistaa demokratiaa. Teksti ja kuva: Eeva Kärkkäinen
19