Juuri - Nuorkeskustalainen aikakausilehti 3/13 by Suomen Keskustanuoret

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

PÄÄKIRJOITUS

Älkääkä vain katsoko siinä!

odistin autosta ohi ajaessa pahoinpitelyä. Monta roikaletta yhtä miestä vastaan. Epäröin hetken ajaako kylmästi ohi, mutta pysähdyin ja soitin poliisille. Tilanne meni ohi jo puhelun aikana. Avattuani auton oven nyrkkiniilot ottivat jalat alleen. Kieltämättä hieno tunne. Paikalle jäi yksi henkilö pahoinpidellyn seuraksi, ja he vakuuttivat, että kaikki oli hyvin. Kenties olikin. Puhelimen toisessa päässä aiottiin kuitenkin lähettää partion paikalle. Hyvä. Vaikuttaa siltä, että fyysisen tai henkisen pahoinpitelyn ja kiusaamisen sivusta seuraaminen on suomalaisten juttu. Muistan, miten peruskouluaikanani luokkahuoneen tai käytävän jalkalistat veivät yllättäen joidenkin opettajien huomion, kun häiriköt alkoivat soveltaa pienempiin viidakon lakeja. Oppilaissa taas oli sellaisia, jotka seurasivat toimitusta kuin naulittuina, joskus jopa huvittuneina. En muista, että kukaan olisi ilmiantanut kenenkään kiusaamista opettajalle. Nyt on tv:stä suosittua katsoa ohjelmia,

VIIMEISET KURVAILUT

joissa autenttisissa tilanteissa ihmiset riitelevät keskenään, häpäisevät toisiaan ja vahvemmat kiusaavat heikompia. Puhun tietysti ohjelmista kuten Idols, Viidakon tähtöset, Big Brother jne. Yksi tunnettu, avoimesti kovien arvojen

mikä tapahtuu koulussa, pysyköön siellä. He, jotka videoivat, kun jotakuta koulussa lyödään ja julkaisevat sen verkossa, taltioivatko he myös sen, kun lyödään sovinnon kättä? Lehdessämme uhri kertoo, miten hänen

Vaikuttaa siltä, että fyysisen tai henkisen pahoinpitelyn ja kiusaamisen sivusta seuraaminen on suomalaisten juttu. kykyjenetsintäformaatti jopa perustuu siihen, että keskenkasvuisia nuoria nolataan julmasti miljoonayleisön edessä. Ei siis pidä yllättyä, jos peruskoulussa tehdään jo samaa. Joku kuvaa kännykällä oppilaan kiusaamista tai opettajan provosointia. Sitten taltiointi ladataan nettiin. Katsojaluvut voivat olla vähän pienempiä kuin Idolsissa, mutta se ei uhria lohduta. Hänelle muutaman kymmenen ihmisen joukko voi olla koko maailma. Kännyköitä ei peruskoulussa tarvita. Se

kiusaamistaan ei kukaan estänyt. Lopulta hän otti oikeuden käsiinsä ja antoi takaisin. Kertomus ei ole sama kuin Pekka-Erik Auvisen, mutta huolestuttava se on. Se kertoo, kuinka kovien arvojen maailmalle luodaan kasvualusta. Älkäämme siis vain katsoko. Katsomalla olemme osallistujia.

Juhani Ojalehto | PÄÄTOIMITTAJA juhani.ojalehto@keskustanuoret.fi

Elämän ja politiikan koulu

len neljä vuotta kirjoittanut tätä palstaa. Lukuisten kurvien jälkeen maali häämöttää. On ollut kunniatehtävä johtaa Suomen parasta poliittista nuorisoliikettä. Keskustanuorista on noustu Nokian johtoon, pääministeriksi ja TV-toimittajaksi. Keskustanuoret luo enemmän pariskuntia kuin Eliittikumppanit. Nuorkeskustasta saa kaikki valmiudet toimia politiikassa kotikunnasta YK:hon. Kuluneet puheenjohtajavuoteni ovat olleet monella tavalla haastavia ja raskaita. Vuoden 2011 eduskuntavaaleja edeltävinä ja seuranneina aikoina keskustalaisuuden olemassaolo oli vaakalaudalla. Nyt ovat leppoisammat tuulet. Keskustanuoret ovat tulleet 2010-luvulle: meillä on uusi logo, netti-

sivut, lehti, järjestötyössä käytössä uusia toimintatapoja. Poliittinen linjamme on terävä sekä kilpailijoita että ukkopuoluetta kohtaan. Luovuttaessani liiton vetovastuun lokakuun lopussa Mikkelissä haluan jättää Juuren lukijoille muutaman ajatuksen tulevaisuuteen. Ensinnäkin Keskustanuorten on oltava avoin erilaisille ihmisille. Ihmisyyttä ja suvaitsevaisuutta tarvitaan ennen kaikkea järjestön sisällä. Toiseksi nuorisojärjestön menestyäkseen on oltava radikaali, rohkea ja hauska; on koko ajan elettävä ajassa. Viimeksi emme saa unohtaa juuriamme ja keskustalaisuuden omaleimaisuutta. Keskustanuorten on puolustettava vahvaa Keskustaa, joka ei huoju oikealle eikä vasemmalle. Omaleimaisuuden takaa vain köyhän asiasta, | 2

sivistyksestä, vihreydestä ja hajautetusta yhteiskunnasta huolehtiminen. Puheenjohtajavuodet ovat olleet valtava politiikan ja elämän koulu. Ne kantavat läpi elämän. Olen tutustunut näinä vuosina satoihin loistaviin ihmisiin. Politiikkaa jatkan kunnallisissa ja maakunnallisissa tehtävissä ja siirryn oman alani töihin. Vaikka vetäydyn vanhana isäntänä taka-alalle, järjestöä en jätä. ”Kerran keskustanuori, aina keskustanuori”. Keskustanuoria tarvitaan tässä ajassa ja tulevaisuudessa. Pitäkää edistyksen lippu liehumassa. Kiitos. Antti Kurvinen KESKUSTANUORTEN PUHEENJOHTAJA 2009-2013

Rauhallista koulua.

KOULUKIUSATUN TARINA:

Olin helppo kohde | s.14

s.16

s.14

s.18

ALKUPÄÄ

LOPPUPÄÄ

s.5 s.6 s.8

s.22 s.24

POLITIKOINTI VÄISTYY POLKUPYÖRIEN TIELTÄ / Matias Ojalehdolla monta rautaa tulessa

JUURI NYT / Kuvareportaasissa Lappi taikaa

KVARTAALIN KOVIMMAT /

Politiikan viimeisimmät villitykset

s.31 | 3

PUHEENJOHTAJAEHDOKKAAT PIINAPENKISSÄ /Tästä viisikosta löytyy

Keskusanuorten seuraava puheenjohtaja

JÄRJESTÖAKTIIVIKUMMAJAISET / Miksi kuluttaa aikaansa luottamustehtäviin ja kokouksissa istumiseen?

DALMAATTIEN JÄLJILLÄ /

Kuvareportaasi purjehduksesta Egeanmarellä

LEHDEN TEKIJÄT

Juuren avustajat KUVITTAJA:

Salli Hentilä Turussa asusteleva entinen oululainen Salli Hentilä (23) taiteili lehteemme vaikuttavan kansikuvan sekä kuvitti lehden teemasivuja. – Sain Koulurauha-teemasta hyvin kiinni ja piirustukset tulivat aika helpolla päätoimittajan kanssa asiaa pähkäiltyämme, Salli kertoo. Omasta tyylistä kysyttäessä Salli sanoo hieman vielä etsivänsä tyyliään kuvittamisessa, mutta kertoo lyijykynän olevan tällä hetkellä mieluisin työväline. Salli on hakenut opiskelemaan toimintaterapiaa ja aikaisemmin mm. kuvataide-alaa, ja toivookin saavansa tulevaisuudessa yhdistettyä nämä intohimot jotenkin työssään. Salliin voi ottaa yhteyttä osoitteeseen sallihen@gmail.com

VALOKUVAAJATOIMITTAJA:

TOIMITTAJA:

Hannu Savolainen

Venla Kaikkonen

Oululainen Hannu Savolainen

Oulussa vaikuttava 23-vuotias

kokosi lehteemme Koulurauhaa-

opiskelija Venla Kaikkonen

teemaan johdattelevan aukeaman

kuvasi ja kokosi Murkina-osioon

(s.10). – Sain tehdä taustoittavan

värikkään mustikkavälipal-

tiedonhakujutun tärkeään aihee-

aohjeen (s.29). Venla sanoo fiilistelevänsä kovasti syksyisiä mus-

seen. Suomen koulujärjestelmässä on kadehdittavaa mutta myös

tikoita sekä valokuvausta, joten juttua oli luonnollisesti hauska

parannettavaa, Hannu miettii. 33-vuotias Savolainen on kirjoit-

koota kasaan. Ohje tuli simppelisti omasta päästä. Pääasiassa

tamisessa konkari. Hän kirjoitti paljon kansanedustajien avusta-

Venlan päivät kuluvat kuitenkin arkkitehtiopintojen parissa.

jana sekä kirjoitti mm. useisiin Nuori Keskusta -lehtiin ajankohtai-

Venla oli lehdessä avustajana ekaa kertaa ja toimitus toivookin

sista poliittisista aiheista. Tällä hetkellä Hannu toimii avustajana

kovasti näkevänsä Venlan valokuvaustaitoja myös tulevissa

Suomenmaassa opintojen ohella ja toivoo saavansa tulevaisuudes-

lehdissä!

sakin paiskia lehtitoimittajan hommia.

Markus Ylimaa Maija Tahkola

PAINOPAIKKA

JUURI - Nuorkeskustalainen aikakau-

Jonne Maaninka

Punamusta Oy

silehti

Jukka Koivula

Lehti on painettu ympäristö-

ISSN 0453-7769

Päätoimittaja

Mari Mäki

ystävälliselle Suomalaiselle

Juhani Ojalehto

Jussi Äijälä

Kuusankosken paperitehtaan

Toimitussihteeri

Niku Hyytinen

UPM Fine paperille.

Minna Rantala

Venla Kaikkonen

TOIMITUS

AVUSTAJAT Salli Hentilä

Silvia Hentilä Tiina Fiskaali Heli Hämäläinen

Onni Kilpeläinen

Tiina Nyyssönen

Hannu Savolainen

Kaisa Kulmala

Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. JUURI on kulttuuri-, mielipide-, ja tiedelehtien

JULKAISIJA

liiton jäsen.

Suomen Keskustanuoret

Seuraava lehti ilmestyy

Apollonkatu 11 A, 00100 HELSINKI info@keskustanuoret.fi

| 4

joulukuussa 2013

JUUREVA

jalehdon Matiaksella on viime vuosien aikana ollut monta rautaa tulessa. Kolmilapsisen perheen isä toimii Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana, viimeistelee insinöörinopintojaan, rakensi talon ja on toiminut aktiivisesti Keskustanuorten Pohjois-Pohjanmaan piirissä sekä jäsenenä liittohallituksessa. Näiden lisäksi hän on vielä jaksanut lähteä pyöräilemään emopuolueen puheenjohtajan Juha Sipilän kanssa.

Oululainen vaikuttaja Matias ei saanut keskustalaisuutta äidinmaidostaan, kuten moni muu puolueen toimija yleensä poliittista heräämistään kuvailee. – Liityin Keskustanuoriin jo 16-vuotiaana, mutta puolue ei löytynyt vielä silloin. Myöhemmin olin mukana viemässä Töllin Tapania eduskuntaan ja osallistuin Vaikuta.Nyt -koulutukseen, joista kipinä keskustapolitiikkaan leimahti. Matias haki Oulun valtuustoon ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä vuonna 2008. Myös nuorten piirin toiminta alkoi kiinnostaa. – Toisella hakukerralla paikka piirin johtokuntaan aukesi, ja luottamusta on riittänyt puheenjohtajaksi asti.

2010 tulin valituksi Keskustanuorten liittohallitukseen. Mun teemat on ollut perhe- ja tasa-arvoinen aluepolitiikka. Ne on purreet ihmisiin, Matias miettii.

Pyöräilyä monen asian puolesta Keskusta on viime aikoina ollut hyvin pyöräilevä puolue. Sipilän Pyörät Pyörimään -kampanja pisti Matiaksenkin pyöräilemään, vaikka pyörä oli jo aiemminkin keksitty. – Oomma täälä Oulusa pyöräilly kunnallisjärjestön porukalla kuntaliitoksen mukana Ouluun liittyneisiin kuntiin. Tänä syksynä järjestetään pyöräilyn yhteyteen tapahtumia ja Sipiläkin on mukana pyörän selässä, Matias kertoo. Ihka ensimmäisen pyöräilytempauksen, Bensa loppuu, ketju ei -kampanjan, keskustanuoret pistivät käyntiin jo vuonna 2008. BLKE -kampanjassa pyöräiltiin ilmastonmuutosteeman puolesta, kun taas Pyörät Pyörimään -tempauksessa korostettiin liikunnan merkitystä. Oulun kuntaliitoskuntien pyöräilyssä korostui yhteisöllisyys. Miksi keskustalaiset haluavat niin kovasti pyöräillä? – Kaikenlainen kuntoliikunta on nousussa ja

Matias Juha Sipilän kanssa Pyörät

Politikointi väistyy polkupyörien tieltä mikä sen matalampi kynnys osallistua puolueen tapahtumiin kuin pyöräileminen. Tapahtumissa ei kiinnosta politiikka vaan porukka, ja nykyään myös Sipilä, Matias miettii. Liikunta on nosteessa Matiaksellakin, jos Googlea on uskominen. Hakukone tietää Matiaksen harrastuksiin kuuluvan moottoriurheilun, jääkiekon, salibandyn, laulun...

Keskustan aito yhteisöllisyys Matias puhuu paljon yhteisöllisyydestä. Hän kertoo, miten Pyörät Pyöriitempauksessa pikkukylät kokoontuivat yhteen ottamaan pyöräilijöitä vastaan ja mummot pyhäpuvuissa keittelivät kaffet. – En usko, etta muista puolueista tämmönen porukka löytys joka kylästä. Ihmiset ovat ihan aidosti tulleet koolle, ilman mitään mainoskampanjointia ja markkinointia, Matias fiilistelee. Keskustan Oulun kunnallisjärjestö järjestää Pyörät pyörimään! -minitourin Uuden Oulun ympäri 21.9.

BLKE? Pyörät pyörimään? Keskustanuoret keksivät vuonna 2008 parantaa maailmaa pyöräilemällä. Bensa Loppuu Ketju Ei -kampanjassa pyöräiltiin ilmastonmuutosta vastaan syöttämällä pyöräiltyjä kilometrejä nettisivuille, jossa animoitu Matti Vanhanen polki sitä kovempaa mitä enemmän kilometrejä oli taulussa. BLKE oli yksi menestyneimpiä keskustanuorten kampanjoita koskaan.

Vuonna 2008 lähes tuhat kampanjaan osallistunutta polki yhteensä 108 824 kilometriä, jolloi bensaa säästyi 3867 litraa. Elokuussa 2013 Sipilän johdolla haastettiin kaikkia suomalaisia pyöräilemään autoilun sijaan. Tapahtumassa haluttiin herätellä yhdessä tekemisen henkeä, keskustella avoimesti tulevista päätöksistä sekä kokea liikunnan riemua. Reitti lähti

| 5

Oulusta 18. elokuuta ja päättyi eduskuntatalolle 25.elokuuta. Tapahtuma innosti myös muiden puolueiden jäseniä, mm. Alexander Stubb oli polkemassa yhden etapin.

pyörimään -välietapilla.

Kuva: Onni Kilpeläinen

Lumoava Lappi L

addjuvaggi, Ruotsin Lapissa, kello 7:30, lämpötila +9°C. Määränpäänä Kebnekaise, 2106m. Alue on suosittu vaelluskohde ruska-aikaan. Fjällstationin majapaikasta on noin 10km matka ja 1,5km nousu huipulle. Polku on paikoin jyrkkä ja kivinen, eikä huipulle pääsy ole itsestäänselvää. Huiputtaminen kuitenkin kannattaa, sillä hyvällä säällä sieltä voi nähdä jopa 10% Ruotsista. Muistathan, että huipulle päästyäsi olet vasta matkan puolivälissä. Onni Kilpeläinen on amatööri-valokuvaaja ja innokas vaeltaja. Takana ovat reitit muun muassa Utsjoen Kevolla, Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Hetta-Pallaksella. Kuva on otettu syyskuussa 2013.

| 6

| 7

KVARTAALIN KOVIMMAT

Kvartaalin kovimmat -palstalla lehti esittelee politiikan viimeisimmät villitykset.

Italian hallinto on kuin leikkikenttä

Ike vapautettiin hovissa

Italiassa räs edustaja kohahdutti ja loukkasi sanomalla, että maan maahanmuuttoministeristä tulee mieleen oranki. Hän kuitenkin pyysi anteeksi ja lahjoitti ministerille banaanin.

Käräjäoikeudessa Kanervan Iken muistetaan kuvailleen tuntojaan tuomion jälkeen omaperäisellä tavalla: ”tuntuu kuin ihmiseltä olisi siivet katkaistu”. Kesäkuun lopussa Iken tapaus käsiteltiin uudelleen hovioikeudessa ja Iken tuomio kumottiin. Helpottuneena Ike kertoi omantuntonsa olleen puhdas koko ajan, mutta hovioikeuden narikassa syyttäjän kerrotaan kuiskanneen ”kuin ihmiselle olisi sarvet kasvaneet takaisin”.

Saapasmaan 80-vuotias pojankossi Silvio Berlusconi kokee, ettei häntä koske mitkään säännöt. Hän tekee mitä huvittaa ja väistelee sitten vastuuta. Berlusconi käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi, ja niinpä hänelle langetettiin sopiva tuomio oikeudessa: vuosi kotiarestia.

Kvartaalin eriparit USA:n vakoiluohjelman vuotanut Edward Snowden on saanut rakkaudentunnustuksen yllättävältä suunnalta. Snowdenia on median kautta kosinut venäläinen ex-vakooja Anna Chapman. Myös täällä kotimaassa voidaan todeta, että rakkaus ja järjenlähtö liittyvät toisiinsa. Perussuomalaiskriitikkona tunnettu, entisen kansanedustajan Tuulikki Ukkolan tytär, toimittaja Sanna Ukkola on mennyt kihloihin, ja kihlatun nimi on todellinen uutispommi. Tunteiden kuumain kohde on Homma-foorumin entinen isäntä, Perussuomalainen -lehden nykyinen päätoimittaja Matias Turkkila. Toimitus toivottaa aidosti onnea.

| 8

Kim Jong-un suivaantui juoruista Pohjois-Korean johtaja pahoitti mielensä kansainvälisesti levinneistä puheista, joissa maata verrataan natsiSaksaan. Harmistunut Kim Jong-un vaati, että tällainen pötypuhe lopetetaan. Valheiden levittäjät otetaan kiinni ja tapetaan, Kim ilmoitti.

KVARTAALIN KOVIMMAT

Järjestön puheenjohtajan nimi vaihtuu! Nimi on viesti. Niinpä Juuri toivoo puheenjohtajan nimestä samanlaista syvällistä pohdintaa kuin tämän lehden nimestä käytiin. Teemmekin nyt valinnan uudesta nimestä sen ensivaikutelman perusteella. Aloitetaan Elina Lappalaisesta. Hei, tämän puolueen nimi on keskusta ei jänkhä. Ei tätä. Seuraavaksi Joonas Könttä. Könttähän on sama kuin yhteis-, kokonais-, kokoomu.. Ei tätäkään. Sitten oli joku Asikainen. Miten mieleen tulee vain nyrkit ja lyöminen? Ei hyvä! Jatketaan Säkki Tepposella. Mitä se tuo mieleen? Kenut tekee nuorisolle tepposet? Ei jatkossa. Sallamaarit Markkanen. Hmm.. Navakka tuulahdus menneisyydestä.. ajalta ennen talous- ja rahaliittoa. Seuraava!

Hunnut Suomeenkin lain mukaisesti Ajatus kasvojen peittämisestä toisinaan vastustaa. Mutta toisaalta, mikä ettei? Ensinnäkin, Lounais-Suomen aluehallintovirasto on lukenu lakia ja linjannut, että kasvojen näkyminen loukkaa tietosuojaa ja on lainvastainen. Lailla on maata rakennettava! Toiseksi, kasvot peitettynä voi vaikkapa asiakaskontaktissa kätevästi välttää pakkohymyilyn. Teinikontaktissa taasen ei tarvitse enää kuunnella niitä ”etsä oo ennen näköalattomuutta nähny” -huutoja. Kokoomuksen kylmien rattaiden kuljettaja Ben-setä kysyykin, että käykö, jos lääkärille mennään jatkossa pussi päässä. Tähän Juuri ei voi muuta lisätä kuin että käytetäänkin sitten vain lähellä tuotettua ja biohajoavaa pussia!

| 9

Rauhallista koulua.

Teksti: Hannu Savolainen Kuvitus: Salli Hentilä

AIKA JULISTAA KOULURAUHA! Suomalaisella peruskoululla menee hienosti. Menestys kansainvälisissä PISA-vertailuissa hämmästyttää ulkomailla. Tasa-arvoisesta koulumallistamme puuhataan merkittävää vientituotetta. Suomalaisella peruskoululla menee huonosti. Vaikka pärjäämme vertailuissa, koulutuksellinen tasa-arvo rapistuu, koulut uhkaavat jakautua hyviin ja heikkoihin, oppilaat ovat stressaantuneita ja opettajat harkitsevat alanvaihtoa.

Tutkimus: Asuinalueen huono-osaisuus on riskitekijä opettajan sitoutumiselle. Hyväosaisten alueiden kouluissa oli paljon pitkän työsuhteen omaavia opettajia, kun taas huono-osaisemmilla alueilla lyhyet työsuhteet olivat tyypillisiä. (Lähde: Terhi Linnansaari, pro gradu 2010)

Opettajista yli 70 % kertoo koulujen työrauhan heikentyneen viime vuosien aikana. (Lähde: OAJ 2012)

Yleissivistävän koulutuksen opettajista liki 30 prosenttia on tosissaan harkinnut ammatin vaihtamista ja

17 prosenttia vaihtaisi muuhun työhön niin voidessaan. Syynä mm. työn raskaus ja oppilaiden rauhattomuus. (Lähde: OAJ:n tiedote 16.7.2013, KTL:n toistaiseksi julkaisematon tutkimus)

| 10

Opettajan potku-uhka kuohuttaa Alppilan yläasteella (HS 29.3.2013)

Entistä useampi oppilas hakkaa, puree ja uhkailee

13 % yhdeksäsluokkalaisista kertoi kokeneensa loukkaavaa käytöstä ja

2 % väkivaltaa opettajan taholta.

(Länsiväylä 15.2.2012)

Kännykät pois oppitunneilta (Turun Sanomat 16.8.2013 pääkirjoitus)

Lapsiasiavaltuutettu: Koulun työrauha ei synny voimakeinoin (Kotimaa24 10.4.2013)

Tilasto:

Opettajiin kohdistuva häirintä on yleistä: 45 % opettajista oli

Vuonna 2012 peruskoulun oppilaista lähes 13 %

taholta. Väkivallan uhkaa oli kokenut 7 %, väkivaltaa 4 % ja

oli erityisopetuksessa. Vuosien 1995-2012 välisenä

seksuaalista häirintää 3 % opettajista.

aikana erityisopetusta saavien oppilaiden määrä

(Lähde: Salmi & Kivivuori 2009)

lukuvuonna 2007–08 kokenut loukkaavaa käytöstä oppilaan

yli kaksinkertaistui.(Lähde: Tilastokeskus)

Koulujen työrauha ei ole yhdentekevä asia Jokaisella oppilaalla pitää olla mahdollisuus oppia, sivistyä, kasvaa kansalaisiksi ja kehittää omia lahjakkuuksiaan ja taipumuksiaan. Tämä on mahdollista vain turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Samoin opettajilla on oikeus keskit-

tyä opettamiseen järjestyksen pidon ja työrauhan turvaamisen sijaan. Koulurauhan häiriöissä on kyse monimutkaisesta ilmiöstä. Syitä on etsitty niin oppilaista, opettajista kuin kodeista ja yhteiskunnasta. Kouluissa joudutaan usein ratkomaan ongelmia, jotka ovat

| 11

syntyneet ympäröivässä yhteiskunnassa. Tämän vuoksi koulurauha ei ole vain koulujen sisäinen asia, vaan siihen kytkeytyvät vanhemmat, viranomaiset ja poliitikot.

Rauhallista koulua.

Teksti: Heli Hämäläinen ja Markus Ylimaa

Yläkouluissa työrauha on vaikea saavuttaa

ekoilua, sirkusta ja sukkahien polttelua oppitunnin aikana. Sellaista kuuluu yläkoulussa olevan ainakin mäntsäläläisten Riihenmäen koulun oppilaitten mukaan. Kusti Hämäläisen, 14, tunneilla on kova meno, kuten kahdeksannella luokalla yleensä on. – Jotkut pojat ääntelevät, ravaavat ympäri luokkaa ja polttelevat sukkahikeään ja pyyhekumeja. Muut nauravat, Kusti kertoo. – Kokonaisuudessaan ilmapiiri on ihan hyvä, yhdeksäsluokkalainen Hilla Mäkinen, 15, kuitenkin toteaa. Työrauha ei ole paras mahdollinen. Kustin ja Hillan mukaan oppilaista on pelleilijöitä pieni mutta sitäkin äänekkäämpi joukko. – Sekoilijoitten kaverit yleensä nauravat, ja muut pyörittelevät silmiään. Voiko olla mitään ärsyttävämpää, Hilla puuskahtaa. Hilla Mäkisen ja Kusti Hämäläisen

Nuoret kertovat, että koululla on omat perussäännöt, mutta luokissa voidaan sopia lisäsäännöistä. Opettajilla on suuri vastuu kurista. – Jotkut opettajat saavat luokan tosi hyvin kuriin, mutta toiset vain huutavat, eikä työrauhaa synny. Naisopettajien saarnaaminen tai huutaminen ei toimi, Hilla toteaa. – Pitkään koulussa olleilla opettajilla on hyvä auktoriteetti. Huutamisen sijaan kannattaa kokeilla vitsailua, Kusti neuvoo. – Opettajilla asiallisuus on hyväksi. Kaverimaisuus ei auta, jos ei saa oppilaita kiinnostumaan asiasta, Hilla lisää. Sähköisen palautejärjestelmän Wilman merkinnöistä ei Kustin mielestä ole apua kurinpidossa, mutta Hillan mukaan on hyvä, että vanhemmat saavat tietää häiriöistä. – Koulussamme annetaan paljon positiivisia Wilma-merkintöjä, Hilla kiittää.

mukaan opettajien kaverimaisuus tai huutaminen ei työrauhaan auta.

Kiusaaminen näkyy koulussa monella tavalla. – Pojilla kiusaaminen on tahallista ärsyttämistä, kuten suoraa kettuilua tai herkkujen mussuttamista toisten nenän edessä, Kusti sanoo. – Tytöillä on vähemmän fyysisiä selkkauksia ja enemmän selän takana puhumista kuin pojilla. Lähinnä vakavammat riidat ja huutelu päätyvät opettajien tietoon, Hilla kertoo. Nettikiusaaminen on nuorten mukaan yleistä. Erityisesti Facebookissa kirjoitetaan ”kaikkea tyhmää”, ja joskus arkaluonteisia kuvia levitellään.

| 12

Opettajat: Rauhattomuuden syynä perheiden ongelmat Nuorten opettajien mielestä koulujen työrauha on todellinen ongelma. Juuri sai kommentteja viideltä nuorelta opettajalta, joilla on koulumaailmaan hyvä näköala. – Antti Korhosen tapaus puhutti keväällä laajalti opettajainhuoneissa. Vaikka kyseessä oli yksittäistapaus, antoi se kasvot pinnan alla kyteneelle koulutyön rauhattomuudelle. Samalla heräsi esiin kysymys siitä, missä menevät opettajien toimivaltuudet ongelmatapauksissa, kertoo alakoulun opettaja.

päästään tekemään rauhallisissa merkeissä, lukiossa kolme vuotta opettanut rauhoittelee. Haastateltavista yksi työskentelee alakoulussa, kaksi yläkoulussa ja neljäs lukiossa. Viides viimeistelee luokanopettajaopintojaan, mutta on tehnyt paljon sijaisuuksia. Koulujen työrauha on usein niin arka asia, etteivät useimmat haastatelluista halunneet kommentoida kokemuksistaan omalla nimellään.

– Koulussamme oli viime vuonna oppilas, joka ei suostunut minkäänlaisen yhteistyöhön ja häiritsi koulutyötä. Opettajana koin itseni voimattomaksi, kun en tiennyt mitä hänen kanssa voisi tehdä. Nyt hän vaihtoi toiseen kouluun uudelle paikkakunnalle. Toivon mukaan hän löytää sieltä uuden alun, sanoo opettaja yläkoulun puolelta. Koulurauhan taustalla on usein perheiden ongelmat. Nuoret opettajat kertovat, että perheiden tukipalveluista ja hyvinvoinnista leikkaaminen näkyy koulutyön arjessa.

“Hyvätuloisten alueella opettajiin saatetaan suhtautua ylimielisesti.“

– Mielestäni pääasiallinen syy oppilaiden rauhattomuuteen on perheiden rikkonaisuus ja muut vaikeudet. Lapset oireilevat koulussa kotien ongelmien kasvaessa, alakoulun opettaja jatkaa. – Opettaja ei ole enää samanlainen auktoriteetti kuin ennen. Toisaalta on hyvä, että myös opettajaan uskalletaan suhtautua kriittisesti. Asiassa on kuitenkin menty toiseen ääripäähän. Opiskelukaverini opettaa hyvätuloisten alueella, jossa useat lapset suhtautuvat opettajaa kohtaan hyvin ylimielisesti, kertoo luokanopettajaksi opiskeleva. – Luokkakoot ovat kasvaneet. Opettajana en pysty ottamaan jokaista oppilasta riittävästi huomioon. Tilannetta ei ole helpottanut se, että koulunkäyntiavustajien määrää on vähennetty. Opettajana koen jääväni usein yksin, yläkoulussa opettava kertoo. – Julkisuudessa esillä olleet ongelmatilanteet ovat yksittäistapauksia, joita vain harva opettaja joutuu urallaan kohtaamaan. Koulurauhan kanssa on haasteita, mutta ongelmia ei saa liioitella. Suurimmassa osassa Suomen kouluja koulutyötä

| 13

Rauhallista koulua.

Teksti: Maija Tahkola Kuvitus: Salli Hentilä

Olin helppo kohde Mikkoa kiusattiin koko alakoulun ajan. Koulusta ei ollut apua kiusaamisen lopettamisessa, vaan lopulta hänen piti itse toimia. Kiusaaminen jätti syvät jäljet, mutta Mikko pärjää nykyään elämässäni hyvin.

iusaaminen alkoi kun menin kouluun. Minut jätettiin porukoiden ulkopuolelle, haukuttiin ja naljailtiin. Sain minä kyllä ihan turpiinikin. Siinä oli muutama päätekijä, ja heidän ympärillään vaihteli eri porukat. En usko, että ala-asteaikoina kaikki kiusaajat edes tajusivat mitä tekivät, vaan toimivat samoin kuin ne johtohahmot.

Minusta ei ollut vastusta Uskon olleeni helppo kohde. Olin lapsena pyöreä enkä osannut puolustaa itseäni lainkaan. Kotini lähellä ei liiemmin asunut ikäisiäni lapsia. En siis ollut tottunut painimaan ja kiusoittelemaan.Välituntien kahakat, jotka olivat aluksi harmitonta touhua, karkasivat käsistä. Siitä tuli erittäin raskasta, niin henkisesti kuin fyysisesti. ”Älä välitä” -mentaliteetti vain pahensi asioita. Hurskastelua oli myös kääntää toinen poski, sillä ihan varmasti vedeltiin turpaan uudestaan.

Koulu ei ota vakavasti Vanhempani yrittivät saada koulun puuttumaan kiusaami-

seeni. Valitettavasti koulussa tilanteen vakavuus tajuttiin aivan liian myöhään. Koulu meni pitkään sen taakse, että pojat ovat poikia, vähän nahistelevat vain. Minulle tämä vähäinen nahistelu oli vuosikausia kestänyttä systemaattista henkistä ja fyysistä kiusaamista. Ala-asteen lopulla koulussakin ymmärrettiin mistä oli kyse. Viesti selkeni: kiusaaminen joko loppuu, tai kiusaajat siirretään toiseen kouluun. Koin sen kauhean lohduttavaksi: minun ei tarvitsisi yrittää sopeutua uuteen kouluun ja uuteen ympäristöön. Vika ei ollut minun, vaan syylliset joutuisivat opettelemaan uudet kuviot. Ketään ei kuitenkaan siirretty minnekään.

Päätin toimia itse Systemaattinen kiusaaminen päättyi vasta yläasteella, kun opin puolustamaan itseäni. Tähän vaadittiin toki se, että menin itsepuolustuskurssille. Ratkaisevaa kiusaamisen loppumisessa oli, että pystyin lyömään takaisin. En ollut enää helppo kohde, vaan kiusaajalle kävi itselleenkin kipeää, ehkä jopa kipeämpää. Yläasteikäisenä aloin myös muutoin kuntoilla. Kilot tippuivat ja vauhtia tuli lisää. Totuus on, että

| 14

kiusaaminen päättyi vasta siihen. Eivät kiusaajat silloin tajunneet mitä tekivät, saati viisastuneet tai aikuistuneet. Ei, vaan he eivät enää pärjänneet minulle ja se oli heistä noloa. Aloin kuulua urheilijaporukkaan ja lopulta se sanallinenkin kiusanteko väheni. Itsetuntoni parani pikkuhiljaa.

Kokemukset tekivät empaattisen Taakse jäänyt kiusaaminen ei ole mielessäni päivittäin. En ole vihainen, enkä toivottavasti myöskään katkera. Lapsuuteni oli kaikesta huolimatta turvallinen ja hyvä. Uskon, että vuosien aikana kokemani on tehnyt minusta empaattisemman, ja osaan luontevammin kulkea niiden vierellä, joilla elämä nyt on vaikeaa. En voi silti väittää, etteikö kiusaamisella olisi minuun edelleen vaikutusta.

Itsetunnossani on parantamista Ryhmätilanteissa tiedostan koettavani minimoida kaikki kuittailua aiheuttavat tekijät. Olen äärimmäisen tarkka siitä miltä näytän; mitä minulla on päällä, miten hiukset ovat, enhän

erotu joukosta. Kieltämättä käytökseni ja ajatukseni joskus naurattavat itseänikin. Kavereitani ei pahemmin haittaa, vaikka hiukset olisivat joskus huonosti. Olin jo lapsena erittäin sosiaalinen luonne. Yritin olla kaikkien, myös kiusaajien kaveri ja yritin päästä mukaan porukkaan. Nykyisin tajuan sen, etteivät kaikki minusta tykkää, eikä minunkaan tarvitse jokaisesta tykätä.

Kiusaajieni kanssa olen suunnilleen sinut Yhden kiusaajan kanssa sovinto tehtiin jo vuosia sitten, vanhempiemme avustuksella. Toisen kanssa kaikesta nykyisestä kanssakäymisestämme näkee, että kiusaaminen loppui silloin kun niin viimein sovittiin, eikä kukaan kanna enää kaunaa mistään. Pahimman kiusaajan kanssa emme ole asiasta koskaan puhuneet. Tervehdimme kyllä jos satumme kadulla vastakkain. Voin siis sanoa, että olen osalle antanut anteeksi. Ja jos tämä viimeinenkin joskus pyytäisi anteeksi, niin kyllä minä anteeksi antaisin. – Mikko

Vaikean peruskoulun jälkeen Mikko aloitti lukion ja sosiaaliset ympyrät vaihtuivat. Pian Mikko löysi uusia ystäviä ja harrastuksia. Nyt tämä nuorimies on päättänyt ammattikorkeakouluopinnot ja pyörittää omaa yritystään eikä halua että mennyt määrittää tätä päivää.

Kännykät ja netti kiusaamisen välineinä Tavallisimmin kiusaaminen on sanallista loukkaamista tai julkista nolaamista. Ryhmän ulkopuolelle sulkeminen ja ilkeiden juttujen levittäminen ovat yleisiä kiusaamisen muotoja. Fyysistä satuttamista esiintyy paljon vähemmän, kertoo Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivalli. Salmivallin mukaan uusi piirre viimeisen 10 vuoden aikana on kännykän ja internetin mahdollistamat uudenlaiset kiusaamisen muodot – tai oikeastaan välineet. Niitä voidaan

käyttää tavanomaisten kiusaamisen muotojen apuvälineinä: netissä voidaan haukkua ja pilkata, voidaan levittää ilkeitä juttuja, ja jättää joku ryhmän ulkopuolelle. Netissä voidaan myös levittää luvattomasti kuvia. – Se on paitsi rikollista myös äärimmäisen loukkaavaa, huomauttaa Salmivalli. – Vaikka nettikiusaamisesta puhutaan paljon, se on vain suhteellisen pieni lisä kaikkeen tavanomaiseen kiusaamiseen. Salmivallin mukaan parhaiten koulukiusaamiseen voi puuttua toiset oppilaat,

| 15

ne jotka sitä kohtaavat. Kaiken kaikkiaan kavereiden merkitys kiusaamistilanteessa on Salminvallin mukaan suuri. – Jos oppilaat päättävät yhdessä etteivät hyväksy kiusaamista ja myös tuovat sen esille, menee kiusaamiselta vähitellen pohja pois. Usein muita kiusaavat oppilaat tekevät sen saadakseen huomiota, ollakseen cool toisten silmissä. – Oppilaiden on tärkeä kertoa aikuisille kiusaamisesta aina kun sitä kohtaavat.

Rauhallista koulua.

1235 + 865 - 55 =

Teksti : Jonne Maaninka

VALITTAMISTA JA HUOMIOTA KAIKILLE Oulun yliopistosta luokanopettajaksi kolmisen vuotta sitten valmistunut Sanna Isopahkala on ehtinyt tutustumaan opetustyöhön jo useassa koulussa eri ikäryhmien parissa. Viimeinen vuosi on vierähtänyt Savonlinnassa ykkösluokan luokanopettajana ja Kajaanissa yläkoulun puolella uskonnon aineenopettajana.

miin kouluaikoihin verrattuna opettaja ei ole enää nykykoulussa ehdoton auktoriteetti, kertoo nuori opettaja Sanna Isopahkala. Yhtenä syynä kulttuurin muutokseen on ollut seminaarin käyneiden kansankynttilöiden vaihtuminen yliopistokoulutettuihin opettajiin. Yliopistossa käytäntö yhdistyy tutkimustietoon. On hyvä, ettei opettajaa tarvitse pelätä. Toisaalta auktoriteettiaseman murtuminen lisää työn haasteita. – Luontaisen auktoriteettiaseman etteen pittää tehä hirviästi töitä. Kun astut luokkaan, niin oppilaat ei automaattisesti hiljene opettajaa kunnioittamaan.

ennen kuin hyväksyvät opettajan. Sannasta on mukavaa, kun pikkukoululaiset osoittavat luottamustaan tulemalla päivän päätteeksi halaamaan opettajaa. Samanlaista mahdollisuutta voi hänen mukaansa tarjota aivan hyvin myös isommille oppilaille. – Kasiluokkalaisia aluksi nauratti, kun kerroin että he voivat tunnin jälkeen käydä halaamassa opettajaa ja sanomassa heippa. Lopulta melkein kaikki kävivät kuitenkin reippaasti halaamassa tai kättelemässä.

Ongelmatilanteisiin osattava varautua Luottamus saavutetaan välittämisellä Haastavimpia ovat oppilaat, jotka eivät ole oppineet luottamaan aikuisiin. Läsnäolon ja välittämisen osoittaminen on toimiva keino luottamuksen rakentamiseksi. – Pienten kans auttaa, ku mennee viereen, silittää selkää ja juttelee rauhallisesti. Isommat saattaa angstata puolikin vuotta

Hyvät välit eivät välttämättä ole tae työrauhan säilymiselle ja aggressiivisen koululaisen hillitsemiselle. – Voi olla että on aggressiivinen oppilas, jonka kanssa opettajalla on hyvät välit ja silti aggressiivisuutta esiintyy. Turvallisuuden takaamiseksi opettajalla on velvollisuus pyrkiä rauhoittamaan tilanne. Kaikkien kurinpidollisten toimien kieltäminen vaikeuttaa opettajan työtä.

| 16

Vaikka omilla oppilailla ei häiriökäyttäytymistä olisi esiintynyt, opettaja ei voi sen varaan tuudittautua. Oppilaan joutuminen pois tolaltaan voi tapahtua yllättäen. – Olen käynyt omalla ajalla sellaisen kiinnipitotilanteisiin harjaannuttavan kurssin. Sellaisen voisi lisätä hyvin opettajien koulutusohjelmaan.

Ymmärrystä kohuopettaja Korhoselle Mediassa paljon huomiota saaneelle opettaja Antti Korhoselle Sannalla riittää ymmärrystä. Tarpeen vaatiessa opettajalla tulee olla oikeus poistaa oppilas tilasta. Tietenkään oppilasta ei saa satuttaa. Kasvatus ei vain toimi niin, että käskyjä tottelemasta kieltäytyvän oppilaan edessä nostetaan kädet pystyyn. Sanna arvelee, että tulevaisuudessa koulujen henkilökuntaan kuuluu vartija ylläpitämään järjestystä. Se ei silti ole hänen toivelistallaan. Ennemmin pitäisi pyrkiä palauttamaan osia takavuosina hyvin toimineista malleista.

“Pienten kans auttaa, ku mennee viereen, silittää selkää ja juttelee rauhallisesti. Isommat saattaa angstata puolikin vuotta ennen kuin hyväksyvät opettajan.“

Opettaja ei ole vastustaja Sannan periaate on, että jokaista oppilasta arvostetaan yksilönä. Opettajan tehtävä on auttaa ja ohjata lasta eteenpäin. Vanhempien tulisi myös ymmärtää kodin ja koulun yhteistyön tärkeys. Pahimpia virheitä on tartuttaa lapsiin mielikuva opettajista jonkinlaisina vastustajina.

Hyperkoulut ovat huono trendi Sanna kertoo itse käyneensä aikoinaan alle sadan oppilaan kyläkoulun, jossa opettajat ja oppilaat oppivat tuntemaan hyvin toisensa. Myös muu henkilökunta kuten keittäjä ja talonmies olivat omaa tuttua väkeä. Tämä loi rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin. Sanna kertoo avoimesti vastustavansa kehitystä kohti jättikouluja ja suuria ryhmäkokoja. Hänellä on kokemusta 1000 oppilaan yhtenäiskoulusta. Enää ei ole halua työskennellä yli 400 oppilaan laitoksissa. Isoissa kouluissa opettajien vaihtuvuus on suurta ja muu henkilökunta usein ulkoistettua keikkatyövoimaa. Tuttuuden tunteen puuttuminen ja vieraiden ihmisten vaeltelu koulun käytävillä aiheuttaa lapsissa rauhattomuutta. Tuntemattomia ihmisiä ei osata välttämättä tervehtiä eikä heistä tarvitse muutenkaan välit-

tää. – Tässä lapsille annetaan väärä kuva yhteiskunnan toiminnasta ylipäätään.

Isossa ryhmässä huomiota ei riitä

A N N HA <3 E N N JO

Yli 20 oppilaan ryhmä on liian iso. – Siinä ei ehdi millään huomioimaan jokaista yhden päivän aikana.Opettajan kuormaa lisäävät ryhmässä mukana olevat erityisoppilaat. Sanna kertoo opettajien joutuvan pahimmillaan suunnittelemaan etukäteen, ketä oppilaista huomioidaan tänään ja kenen vuoro tulee seuraavana päivänä. – Kun joukossa on paljon huomiota vaativia yksilöitä, niin pakosti siellä osa jää liian vähälle huomiolle.

Erityisoppijoiden sopeuttaminen ei toimi Nykyään erityisoppilaat ovat osa isoa ryhmää, josta he käyvät välillä pienryhmissä. Sannan mukaan malli voi toimia, mikäli niin kutsuttu iso ryhmä ei ole liian iso. Pienryhmän opetus tulisi myös pystyä järjestämään lähellä muuta opetusta, jotta yhteistyö opettajan ja erityisopettajan välillä olisi helppoa ja sujuvaa. Tämänhetkistä tilannetta Sanna pitää lähinnä opettajien huijaamisena. Monissa paikoissa erityisoppilaat on tuotu osaksi muuta ryhmää, mutta ryhmäkokoja ei ole vastaavasti pienennetty. Liian usein myös lain määräämiä koulupsykologin ja kuraattorin palveluja ei ole riittävästi tarjolla.

Opettaminen on vielä mielekästä Työnsä Sanna kokee yhä mielekkääksi. Mikäli opettajien työn itsenäisyyttä yhä enenevissä määrin rajoitetaan ja byrokratiaa lisätään, joutuu hänkin harkitsemaan uudelleen liittyäkkö siihen kolmannekseen opettajista, joka harkitsee alalta poistumista. Päättäjien suuntaan lähtee terveisiä, että riittävät resurssit pitää taata ja estää ylimääräisen byrokratian lisääntyminen koulussa. – Usein ongelmat tulee työn ulkopuolelta eli resurssit on liian pienet. Opettajat tekee työtään täydestä sydämestä ja silti koko ajan rassataan säästöillä. Jaksan joka päivä siksi, että saan olla tekemisissä niin hienojen ihmisten kans, pienten ekaluokkalaisten ja isojen murkkuikäisten. Kun siihen lisätään vielä toimiva työyhteisö, nautin työstäni suunnattomasti.

Rauhallista koulua.

Teksti: Jukka Koivula Kuvitus: Salli Hentilä

Opettajilta viedään työkalut Kansanedustaja ja opettaja Inkeri Kerola turvaisi koulurahaa pitämällä luokkakoot pieninä ja lisäämällä opettajien valtuuksia häiriökäyttäytymiseen puututtaessa. Ensisijainen kasvatusvastuu on edelleen kodeissa ja koulun tehtävänä on opettaa, hän painottaa.

| 18

eskustelu opettajien toimivaltuuksien rajoista on Keskustan kansanedustaja Inkeri Kerolan mukaan hakoteillä. – Opettajien mahdollisuuksia puuttua häiriötilanteisiin on rajoitettu niin rajulla kädellä, että puuttuminen on tehty melkein mahdottomaksi. Onhan se aivan sairas tilanne, kun opettaja ei saa poistaa välinettä oppilaan repusta tai pulpetista saati taluttaa häiriköivää ja väkivaltaisesti käyttäytyvää oppilasta ulos luokkahuoneesta. Opettajan arkea ei saisi kuormittaa liikaa lainsäädännöllisin pakottein vaan maalaisjärjen käyttö olisi sallittava, kansanedustaja painottaa. – Kaikkea ei voi eikä pidä lainsäädännöllisesti sanella. Opettajien pitää pystyä puuttumaan ongelmatilanteisiin ilman, että pitää pelätä oikeudellisia toimia. Opettajalta edellytetään tilannekuvan hahmottamista erilaisten ongelmien selvittämisessä.

Häiriökäyttäytyminen johtuu taustasta Kasvatusvastuun pallottelu kodin ja koulun välillä pitää lopettaa, sillä vastuualueet ovat selvät. – Erotetaan toisistaan kodin kasvatusvastuu, joka on aina ensisijainen ja koulun opetusvelvollisuus. Opetusvelvollisuuteen liittyy myös kasvatustehtävä, mutta peruslähtökohta on oltava, ettei vastuuta lastenkasvatuksesta ulkoisteta kodeista kouluille. Toisaalta koulurauhasta puhuttaessa on osattava katsoa mitä on häiriökäyttäytymisen takana, Kerola painottaa. – Lapsi harvoin tahallaan käyttäytyy sääntöjenvastaisesti. Monesti toiminnan aiheuttaja on jokin taustatekijä. Jälleen on lähdettävä siitä, että ensisijaisesti kodeissa tehdään kaikki voitava. Jos asioita ei saada ennaltaehkäisemällä korjattua, mennään koulurauhan tukitoimien puolelle.

Taustalla myös yhteiskunnallinen murros Kerola uskoo laajemman yhteiskunnallisen murroksen vaikuttavan lasten käyttäytymiseen. – Taustalla on auktoriteettien rapautumista, kodeissa vaikuttavia tekijöitä, yhteiskunnan mekaanistumista ja sähköistymistä, työelämän murrosta ja muita asioita. Nämä kaikki yhdessä vaikuttavat eri lapsiin eri tavoin. Myös kyläkoulujen lakkauttamisaalto näkyy eräänä syynä koulurauhaongelmien taustalla. – Kysymys on kuitenkin niin monisyinen, että ongelmia on osattava analysoida laajemmin.

Luokkakoot säilytettävä kohtuullisina Kyläkouluja on suljettu tasaisen tappavalla tahdilla halki Suomen viime vuosikymmeninä. Tämä aiheuttaa oppilasmassojen keskittymistä, mutta Kerola kiinnittää enemmän huomiota luokkakokoihin kuin koulujen kokoihin.

– Joillekin pienempi kouluyksikkö soveltuu paremmin. Tärkeintä kuitenkin on keskittyä siihen, mitä luokkahuoneissa tapahtuu. Luokkakokojen paisuessa kokonaisuuden hallinta vaikeutuu. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä opintojen nivelvaiheisiin, kuten alakoulusta yläkouluun siirtymiseen. – Yläkouluun tultaessa useat oppilaat siirtyvät pienestä koulusta suurempaan yksikköön. Aina ei huomioida tarpeeksi sellaisia oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea koulunvaihdoksessa. Teini-iässä kukin hakee sitä omaa reviiriä ja paikkaa omalla tavallaan.

Koulupäivään liikkumista ja väljyyttä Liikunnanopetuksen määrän lisäämiseen Kerola suhtautuu myönteisesti. – Tässä kohden pitää kuitenkin osata jaotella, mistä asteesta puhutaan. On selvää, että mitä pienemmistä oppilaista on kysymys, sitä helpompi koululiikuntaa on lisätä. Mitä ylemmäs mennään, sitä tahmeammaksi oppilaiden liikuttaminen pakolla muuttuu. Koulu ei voi koskaan täysin tyydyttää lasten ja nuorten luontaista liikkumisen tarvetta, mutta se voi toimia todella hyvänä apuna. Lukujärjestysten orjallisen tiukan seuraamisen sijasta Kerola väläyttää väljyyden lisäämistä koulupäivien sisällä. – Opettajan on osattava lukea tilannetta. Jos luokan oppilaista viisi on levottomalla tai huonolla tuulella, ei opettamisesta tule mitään ennen kuin tilanne saadaan hallintaan. Esimerkiksi ala-asteella pieni happihyppely poistaa turhat höyryt, jonka jälkeen opetus sujuu aivan eri lailla. Teoreettisia oppiaineita voisi opettaa entistä useammin käytännön keinoin, hän ehdottaa. – Olen erityisen ihastunut teknologiakasvatukseen siitä syystä, että tekemisen ja tekniikan avulla opitaan asioita, jotka olisi täysin mahdotonta pänttäyttää ala- tai yläkouluikäisen päähän teoriaopetuksella.

Kouluterveydenhuoltoon tarvitaan resursseja Kerolan mukaan kouluterveydenhuollon resurssit ovat tällä hetkellä riittämättömiä. – Ammattilaisten apu ja vertaistuki korostuvat siinä vaiheessa, kun opettajan omat voimat eivät enää riitä. Kouluterveydenhoito reagoisi tähän, jos se olisi kunnossa. – Tällä hetkellä kouluissa on liikaa oppilaita yhtä opettajaa tai terveydenhoitajaa kohti. Kaikissa oppilaitoksissa ei ole mahdollisuuksia edes pitää omaa terveydenhoitajaa. Silloin käytetään muualta tuotua työvoimaa, eikä lapsia tunneta riittävän hyvin. Kouluterveydenhuollon puutteisiin on kyettävä puuttumaan ja lisää resursseja on löydyttävä, Kerola korostaa.

| 19

ARKADIAN TERVEISET

Koulurauhaa

oka syksy, kun ekaluokkalaiset aloittavat koulutiensä, palaan muistoissani 1980-luvun lopun Kokkolaan ja ensimmäiseen koulupäivääni. Ensimmäinen tehtävämme oli kirjoittaa oma nimi valkoiselle nimilapulle. Opettaja kehotti meitä olemaan kirjoittamasta keltaisella, koska se näkyy huonosti. Olin kuitenkin niin hämmentynyt kaikesta uudesta, että unohdin ohjeen ja menin kirjoittamaan nimeni tietenkin juuri keltaisella. Siinä meinasi tulla parku, kun ymmärsin tehneeni väärin. Opettaja rauhoitteli minua kertoen, ettei asia ole nyt niin vakava. Tuon päivän jälkeen olin kohtuullisen kiltti ja kuuliainen koululainen. Työrauhakin oli hyvien opettajien toimesta taattu. Opin tapahtuneesta kuitenkin sen, että opettajaa on kuunneltava tarkalla korvalla. Ohjeiden seuraaminen takaa koulutyön sujuvuuden.

“Joku ongelma meillä on, kun tällaisiin perusasioihin tarvitaan järeää lainsäädäntöä.” Ensimmäisen koulupäiväni opetus on hyvä viisaus tarkasteltaessa viimeaikaista koulurauhasta käytyä keskustelua. Olen vahvasti sitä mieltä, että opettajan on oltava oppilaiden kunnioittama auktoriteetti. Tämä ei tarkoita paluuta aikaan, jolloin kuria pidettiin karttakepin avulla, vaan normaalin koulurauhan turvaamista.

lainsäädäntöä. Olennaisimman muutoksen on tapahduttava arvoissa ja asenteissa. Myös perheiden jaksamiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Rauhattomuus on usein seurausta perheiden ongelmista. Lapset ja nuoret käyttäytyvät levottomasti voidessaan pahoin. Koulujen on tuettava perheitä kasvatuksessa. On herätettävä ajatus siitä, että tulevien sukupolvien kasvattamisen on tapahduttava kotien, koulun ja koko muun yhteiskunnan välisenä yhteistyönä. Kasvatusvastuu on aina kuitenkin kodeilla. Viime kädessä kysymys on maalaisjärjen käytöstä. Lainsäädännön lisäksi yhteisiä pelisääntöjä voitaisiin tarkentaa kussakin koulussa erikseen. Paikallisessa sopimisessa opettajat, oppilaat ja vanhemmat määrittävät yhdessä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, ja mitä pelisääntöjen rikkomisesta seuraa.

Tuomo Puumala Kansanedustaja

Eduskunnan yhteinen tahto yli puoluerajojen on koulujen työrauhan puolesta toimiminen. Syksyn aikana käsittelyssämme on niin kutsuttu koulurauhapaketti, joka antaa opettajille lisää keinoja työrauhan ylläpitämiseen. Käytännössä tämä koulurauhapaketti antaisi opettajalle oikeuden esimerkiksi tarkastaa oppilaan repun sekä poistaa sieltä vaaralliset tai opetusta häiritsevät esineet. Jälki-istuntoa muutettaisiin puolestaan siten, että sen voisi suorittaa erilaisia kirjallisia ja suullisia tehtäviä tehden. Tärkeässä osassa esitystä on myös oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuuden parantaminen oppilaskuntatoimintaa kehittämillä. Nämä lainsäädäntöpuolen muutokset ovat lähtökohtaisesti tärkeitä ja maalaisjärjen mukaisia. Joku ongelma meillä kuitenkin on, kun tällaisiin perusasioihin tarvitaan järeää | 20

ULKOSUHTEET

Sanaan “Newborn” on maalattu kaikkien niiden maiden liput jotka ovat tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden.

Teksti ja kuva: Jussi Äijälä

Balkanin nuorimmainen Kosovoon lähtemiseen tarvitsee syyn. Minulle se oli ystävän häät. Ystäväni meni naimisiin kosovolaisen miehen kanssa heinäkuussa. Näin päädyin siis viikoksi Kosovoon. Lähdin matkaan valmiina vastaanottamaan kaiken mitä Kosovolla oli antaa.

malla alkeellisella tavallaan Kosovo on yksi mielenkiintoisimpia käyntikohteita. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, muihin turisteihin ei törmää vaikka haluaisikin, ruoka on hyvää, hintataso alhainen ja sää tuona vuodenaikana paahtavan kuuma. Pääsin tutustumaan paikallisiin ihmisiin heidän omassa elinympäristössään. Runsaalla ruualla katettujen ramadan -illallispöytien äärellä voi suomalainenkin tuntea olonsa kotoisaksi. Sulhasen perhe kuuluu siis islaminuskoisiin albaaneihin joihin myös enemmistö väestöstä kuuluu. Ramadanin aikanahan muslimit syövät vasta auringon laskettua, paastottuaan ensin koko päivän. Keskustelimme illallisilla muun muassa politiikasta ja kulttuureista. Näinä aikoina voi olla yllättävää, että jostain löytyy vielä EU:ta suitsuttavia puheita. Sulhasen perheessä tuntui vallitsevan yksimielisesti myönteinen EU-kanta. Rahayksikkönä toimii jo euro, vaikkei Kosovo EU:n tai EMU:n jäsen olekaan. Vielä yllättävämpää on, että amerikkalaiset nähtiin suurina ystävinä. Se lienee harvinaista maissa, joissa pääuskonto on islam. Pristinasta löytyi jopa Bill Clintonin patsas, jonka vieressä liehui tuttu stars and stripes -lippu.

Se mikä sai paikallisen suun kääntymään vielä kirkkaampaan hymyyn ja puheensävyn yhä duurisointuisemmaksi, oli suomalaisuus. Se johtuu pitkälti Martti Ahtisaaren osallisuudesta rauhanneuvotteluihin Kosovon ja Serbian välillä. Kosovossa rauhanturvaajana vuosina 2003-2004 toiminut Antti Saukkonen mainitsi myös kosovolaisten lämpimän suhtautumisen suomalaisiin. Saukkosen mukaan se näkyi esimerkiksi mellakoissa vuonna 2004, kun mellakoitsijat saattoivat jättää suomalaisten pystyttämän tiesulun rauhaan, vaikka yleensä ne joutuivat kivitysten kohteeksi. Vaikka yleistilanne Kosovossa on rauhallinen, esiintyy pohjoisKosovossa Mitrovican kaupungissa vielä levottomuuksia. Kaupunki on jakaantunut kahteen osaan: Ibar -joen pohjoispuoli on serbialuetta ja eteläpuoli albaanien aluetta. Yhteenotot ovat kärjistyneet niin, että joen ylittävälle sillalle on rakennettu kulkueste ja sillalla on jatkuva Nato-joukkojen valvonta. Vaikka itse nautin reissustani suuresti, turismille Kosovo ei vielä ole aivan valmis. Liikkuminen ja tiedon hankkiminen maasta on vaikeaa ilman paikallista linkkiä. Onnistuin näkemään ja kokemaan paljon, mutta Kosovo kestäisi toisenkin vierailun. | 21

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| KASVUN PAIKKA||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| Kasvun paikka -palstalla kerrotaan nuorkeskustalaisia kasvutarinoita.

Ylhäältä myötäpäivään: Sallamaarit Markkanen, Joonas Könttä, Katja Asikainen, Teppo Säkkinen ja Elina Lappalainen

Teksti: Mari Mäki Kuva: Minna Rantala

Kasvattava kampanja Keskustanuorten puheenjohtajuutta tavoittelee viisi rohkeaa kandidaattia: Katja Asikainen, Joonas Könttä, Teppo Säkkinen, Elina Lappalainen ja Sallamaarit Markkanen. Vaaleissa mukanaolo vaatii ehdokkailta itsensä likoon laittamista, mutta on samalla myös antoisa ja kasvattava kokemus. Vai mitä tuumivat ehdokkaat itse?

| 22

1) Mikä on kasvattavin kokemus, jonka olet keskustanuorissa toimiessasi tähän mennessä kohdannut? 2) Mitä odotat puheenjohtajakampanjan sinulle opettavan? 3) Millaista osaamista haluat erityisesti kehittää puheenjohtajapestiä varten?

Katja Asikainen (24), Pohjois-Karjala 1) Eniten on opettanut Keskustan selviytyminen. Tullessani mukaan 2008 syksyllä oli puolueen lasku alkanut ja sitä jatkui aina viime syksyyn asti. Keskustalaiset alkoivat kuitenkin luottaa toisiinsa ja puoluejohto näytti, että luovuttaminen ei ole ratkaisu. Tämä maa tarvitsee Keskustaa, vaikka kilpailijat väittäisivät mitä. 2) Toivon saavani kampanjan aikana selkeän kuvan järjestön monenlaisista käytännöistä ja jäsenistön odotuksista. Tulevaisuuden tien määritteleminen on oleellista. 3) Itsekriittisyyttä ja entistä syvällisempää ja pidemmälle vietyä analysointikykyä mielipiteistä. Haluan puheenjohtajana pystyä reagoimaan ja tekemään johtopäätöksiä nopeasti ja varmasti. Tässä kokemus tuo varmuutta. Myös delegointitaidot kaipaavat hiomista, olen turhan kova pitämään kaikkia lankoja omissa käsissäni.

Joonas Könttä (23), Keski-Suomi 1) Vuosien varrella olen tutustunut suureen määrään toimijoita. On ollut kasvattavaa huomata, että pystymme liittona toimimaan tehokkaasti ja yksituumaisesti, vaikka emme aina olekaan joka asiassa yhtä mieltä. 2) Näkeväni ja kokevani hyvin monipuolisesti erilaisia keskustanuoria. Tapaamisten ja keskusteluiden kautta haluan olla koko kentän äänenä. 3) Ihmisten vastuuttamista ja tavoitteellisuutta, sekä niissä onnistumista.

Teppo Säkkinen (23), Lappi 1) Kasvattavinta on ollut tappioiden kohtaaminen, erityisesti eduskuntavaaleissa ja puoluekokouksessa. Puoluetyön arki olikin pitkään vastatuuleen kulkemista, mutta lannistamisen sijaan se karaisi uskoa asiaamme.

KASVUN PAIKKA

taa katsomaan itseään peiliin. Kävi miten kävi, kokemuksesta kuoriutuu ulos vahvempana ja kypsempänä ihmisenä. 3) Aiempi kokemus valtakunnallisen liiton johdossa antaa jo haisun siitä, mitä tuleman pitää. Keskustanuoret on joukkona moniarvoinen ja jäsenistöstä löytyy koko kirjo 15-30 -vuotiaiden elämäntilanteita. Johtamisen haaste on tuoda kunkin ääni kuuluviin, sovittaa mielipiteet yhteet ja johtaa niistä ulospäin selkeä, omaleimainen nuorkeskustan linja.

Elina Lappalainen (26), Keski-Pohjanmaa 1) Keskustanuorten puolella varmastikin mullistavin oli vuoden 2006 Politiikan Akatemia, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla mukaan. Oli eri nuorisojärjestöjen välistä paneelia, mahtavia uusia tuttavuuksia ympäri Suomen ja sainpa ottaa oppia myös Seppo Kääriäiseltä. 2) Uskon puheenjohtajakampanjan tuovan lisää itsevarmuutta. Odotan myös argumentointitaitojeni kehittyvän ja tutustuvani paremmin sekä ehdokkaisiin että muihin keskustanuorten aktiiveihin. Lisäksi odotan oppivani myös vaaleissa toimimista, kuuntelemista, asioiden tiivistämistä, perustelua ja jäsenistön tuntemista. 3) Kentän tuntemus ja asiaosaaminen. Politiikka on aiheena todella laaja ja sen sisältö jatkuvan muutoksen kourissa, joten tietoa on kerättävä ja päivitettävä koko ajan. Keskustelu- ja esiintymistaidot ovat myös tärkeitä.

Sallamaarit Markkanen (24), Pohjois-Savo 1) Piirin puheenjohtajana ja esimiesasemassa toimiminen on ollut minulle suurin kasvun paikka. Kolmen vuoden aikana sain huomata oman esimerkin ja roolin vaikutuksen, innostamisen ja läsnäolon tärkeyden. Myös vastuu henkilöstöstä on ollut korvaamattoman arvokas opetus. 2) Kampanjan odotan ja toivon oikaisevan väärinkäsityksiä, joita minulla - ja niin kuin meillä kaikilla - keskustanuorista on. Jäsenten tapaaminen ja piirien kiertäminen antaa kokonaisvaltaista kuvaa järjestömme tilanteesta ja toiveista. aisiin 3) Asioihin nopeaa reagointia ja tiivistä ilmaisutapaa!

2) Kampanja on tutkimusmatka nuorkeskustalaisen liikkeen tilaan. Se on mahdollisuus luodata mielialoja ja tarkistaa liiton kurssia. Henkilökohtaisesti prässi on todella kova ja pakot-

| 23

kk n Ehdo ustumaa t eella et tu pääs njakiertu patumia a ! ta kamp . Seuraa bookissa e a c s a s uu nF lokak tanuorte s u itsee Kesk s val u o k ko jan Liitto eenjohta sä. h is pu ikkel M . 0 27.1

LIFESTYLE: JÄRJESTÖAKTIIVINA

Teksti: Minna Rantala

Järjestöaktiivikummajaiset Miksi joku jaksaa istua junassa puoli päivää tuhlatakseen viikonloppunsa kokoustamiseen toisella puolella Suomea? Keskustanuorten varapuheenjohataja- ja liittohallitusehdokkaat kertovat, miksi järjestötyö koukuttaa.

arinoita järjestöön mukaan lähtemisestä on useita. Pokelan Ilmarille se oli pizza. – Tarinani kenuissa alkoi hyvin epädramaattisesti. Lähdin kokoukseen, kun isoveli lupaisi ilmaista pizzaa. Sain piiritoimistolta lainaksi Alkion teoksen Ituja, josta matka virallisesti alkoi. Tiimosen Tapio taas käyttää itsestään termiä ”kantakirjakepulainen”. Pohjois-Karjalasta nähtynä Keskustaan mukaan lähteminen oli ainut järkevä vaihtoehto. – Nautin siitä, kun aatteen palo tarttuu reissuilta mukaan. Järjestötyö vie aikaa, mutta nuorena jaksaa, Tapio kiteyttää.

Elämäntapa Mikä järjestötyössä sitten kiehtoo niin paljon, että sille uhraa suuren osan vapaa-ajasta? – Kiehtovaa siinä on erilaisten ihmisten tapaaminen ja yhteisön mahdollisuus vaikuttaa. Tämä on minulle tarve. Ohessa ehdin harrastella mm. halonhakkuuta, kertoo Jussi Ylitalo. Silvastin Silja ei laske järjestötoiminnassa kulutettuja tunteja. – Matkustamista on paljon, mutta sehän kertoo vain keskustanuorten elinvoimaisuudesta koko Suomessa.

| 24

“Kurjaahan se olisi, jos ei olisi tekemistä.“ Niina Kuuva pitää toimintaa elämäntapana. – On hienon mystistä, kuinka saman arvopohjan omaavat ihmiset yhdistävät osaamisensa sekä haastavat että arvostavat toisiaan, Niina miettii. Panulan Sannakaan ei pidä järjestötoimintaa vapaa-ajan uhraamisena. – Miten mahtavaa on viettää viikonloppu muuttamalla yhteiskuntaa ja tekemällä kansaa onnellisemmaksi!

LIFESTYLE: JÄRJESTÖAKTIIVINA

Sonja Vojnovic puhuu järjestötyöstä intohimona. – Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun tekee sitä mistä tykkää! Tämä on yllätyksellistä ja tapahtuu nyt ja tänään, hän suitsuttaa. – Ei unelmahöttöjä, vaan perustana yhtenäinen järjestötoiminta ja järki. Ja kurjaahan se olisi, jos ei olisi tekemistä, toteaa Kairit Tahvola. – Järjestötyö on hunajaa silloin, kun saadaan yhdessä asioita aikaan. Toki ihmiset ympärillä ihmettelevät ajankäyttöäni, mutta tämä on mun juttuni ja tapani toimia, sanoo Risto Lahti. – Jos tarpeeksi omaatuntoa omaava ihminen näkee maailmassa virheen, velvollisuus on siihen puuttua, Ilmari kiteyttää.

Velvollisuutta ja hunajaa Haastateltavista paistaa läpi innokkuus ja aate. Mukana ei olla oman poliittisen egonsa pönkittämistä varten.

Liittokokous valitsee uuden puheenjohtajiston sekä 5 uutta jäsentä liittohallitukseen Mikkelissä 27.10. Jutussa esiintyvät henkilöt ovat kisaan tähän mennessä ilmoittautuneita.

“Nautin siitä, kun aatteen palo tarttuu reissuilta mukaan.“

| 25

LIFESTYLE: HARRASTUS

Teksti: Jukka Koivula

Nojapyörällä pääsee lujaa!

aapavetinen 17-vuotias kaksoistutkintoa suorittava Onni Laitinen on ollut pienestä pitäen liikunnallinen. Kipinä pyöräilyyn syttyi kolmisen vuotta

sitten. – Kaikilla luokkakavereilla oli mopot, mutta niistä kertyy kustannuksia. Halusin löytää halvemman vaihtoehdon liikkua, Laitinen kertoo. Lyhyemmät matkat taittuvat helposti maastopyörällä, mutta innostuksen kasvaessa pyöräilyreittien pituudet alkoivat kasvaa. – Ensin tutustuin hybridipyöriin, mutta aloin kaivata lisää nopeutta liikkumiseen. Sitten törmäsin sattumalta netissä sellaiseen juttuun kuin nojapyörä. Se herätti heti kiinnostuksen.

3 000 kilometriä vuodessa Kesässä Laitiselle kertyy kilometrejä nojapyörällä noin 2 000 sekä maastopyörällä tuhatkunta. – Nyrkkisääntö on, että alle kymmenen kilometrin matkat ajetaan maastopyörällä. Yleisin pyörälenkki taittuu kotimaisemissa Kirkkojärven ympäri. – Pidempiä reissuja olen tehnyt Ylivieskaan ja Nivalaan. Välillä olen kiertänyt molempien kuntien kautta takaisin Haapavedelle. Kesän 2013 pyöräreissu sijoittui Ahvenanmaalle. – Siellä tuli poljettua ristiin rastiin. Mutta täytyy myöntää, että matka Ahvenanmaalle taittui junalla, Laitinen naurahtaa.

Nojapyörä vei mukanaan Laitinen alkoi etsiä nojapyöriä, ja kun sopiva malli sattui kohdalle, vauhti hurmasi nuorenmiehen. – Kun pyöräilen tavallisella pyörällä tunnissa 20 kilometrin matkan, nojapyörällä etenen samassa ajassa 27 kilometriä. Nojapyörässä pyöräilyasento on huomattavasti tavanomaista enemmän takakenossa. Tämän vuoksi ilmanvastus on pienempi ja toisaalta polkijan paino jakautuu tasaisemmin asennon sekä suuremman istuimen vuoksi. – Nojapyörällä paitsi pääsee kovaa, myös jaksaa polkea pitempään. Suosittelisin nojapyörää kaikille pyöräilystä kiinnostuneille.

”Kaikkien kuuluisi liikkua” Laitiselle urheilullisuus on elämänasenne, mutta hän toivoisi muidenkin ikätovereidensa liikkuvan säännöllisesti. – Aika monet viettävät suuren osan ajastaan tietokoneella ja kaikensorttinen liikunta jää tosi vähälle. Monet omat tuttavatkin liikkuvat liian vähän. Pyöräily on Laitisen mielestä oiva tapa liikkua, sillä jokainen jaksaa edetä polkupyörän selässä edes lyhyitä välimatkoja.

Onni Laitinen halusi mopoa halvemman tavan liikkua.

| 26

LIFESTYLE: KÄTEVÄ NUORI

Teksti: Nikla Hyytinen Kuvat: Toni Pajala

Kuumissa höyryissä missä vain

n kesäinen iltapäivä Oulujoen rannassa. Juon kahvia kahden tyytyväisen nikkarin, Aleksi Klasilan ja Martti Lukan kanssa. Amatöörirakentajat ovat saaneet päätökseen vuosia mielessä muhineen projektin: auton perässä vedettävän saunan. Minulla on kunnia kokea yhdet saunan ensimmäisistä löylyistä. Saunan lämpiämistä odottaessa miehet valottavat hieman peräkärrysaunansa taustoja. Urakka on ollut pulmia täynnä, mutta kokeilemalla on selvitty. Lopputulos kohoaa viimeisen palveluksensa antaneen asuntovaunun perustuksilla. Materiaalina käytettiin perisuomalaiseen tapaan puuta. Mobiilisauna muodostuu pienestä pukuhuoneesta sekä tilavasta ja valoisasta löylyosastosta. Rakennelmaa voisi kehua huomiota herättäväksi. Ulkomuoto kielii liikkuvuudesta. Vaunu on linjakas ja varsin pelkistetty. Rakentajat kertovat halunneensa erottua mobiilisaunojen valtavirrasta, jossa pääosaa näyttelevät peräkärry ja sen päälle sijoitettu saunaksi nimetty koppi. Raikas irtiotto on erittäin onnistunut! Vempain on kerännyt katseita liikenteessä. Myös katsastusmiehet ovat tehneet siihen lähempää tuttavuutta. Rekisteriote on saanut lisämerkinnän, joka kertoo, että vaunussa on kiuas. Kiuas lämpenee puulla, ja kylpyvesi piippusäiliössä. Tässä vaiheessa tuo mainittu kiuas käy jo kuumana, joten on

Tyytyväiset nikkarit, Aleksi ja Martti.

aika astua sisään. Vaunuun ei tarvitse houkutella. Ovella vastaan leijuva tuoreen puun huumaava tuoksu ja saunan avoimesta ovesta hohkaava lämpö ovat vastustamaton kutsu käydä peremmälle. Ylälauteelle istuutuessani myös näköaistini herää vastaanottamaan sille tarjottua herkkua: löylyjen ohella voin nauttia koko saunatilan kattavan panoraamakaton tarjoamasta näkymästä. Saunan käyttötarkoitukseen nähden ylimääräisen aistillisen ilotulituksen lisäksi tekijöiltä ei ole unohtunut saunan perimmäinen syy olemassaololleen, eli löylyt. Parhaiten niitä kuvaa kaksi määrettä; pehmeät ja kosteat. Martti ja Aleksi kertovat rakennusvaiheen tarjonneen valtavasti haasteita. Kun valmiita vastauksia ei oikein löytynyt, Näkymää saunasta. monet ratkaisut tehtiin näppituntumalta. Toki neuvoa saatiin yli 20 konsultilta, Aleksi listaa. Kun pääasia on saada hyvät löylyt, miksi tehdä saunan rakentamisesta hankalampaa? Syy selviää, kun siirrymme ulos vilvoittelemaan. Kaksikko on valinnut saunomispaikaksemme rauhallisen Oulujoen rannan. Saunasta jokeen on matkaa vain muutama juoksuaskel. Edessäni voisi avautua mikä tahansa muukin maisema, kuin leppoisaan tahtiin virtaava joki. Liikkumisen vapaus oli voimakas innoittaja saunahankkeessa. Seuraavan hankkeen innoittaja on kysyntä. Jos prototyypillä on kaupallista arvoa, saunoja valmistetaan lisää, Aleksi ja Martti miettivät. | 27

Uusi sarja Kepun myytit murtaa tai vahvistaa maalaisliitto-keskustalaisuuteen liittyviä myyttejä. Sarjassa pureudutaan kepeisiin, koviin ja jopa arkoihin aiheisiin.

Teksti: Heli Hämäläinen

Kepu pettää aina

os vaaliteltoilla maito loppuu kesken kahvitarjoilun, joku mustaan kahviin tyytymätön on heti leukailemassa, että ”Kepu pettää aina”. Kun keskustalaiset eivät täytä odotuksia, saadaan useimmiten kuulla tämä tokaisu. Mutta mihin se perustuu? Onko Keskusta muita petollisempi puolue? ”Kepu pettää aina” -hokeman teki tunnetuksi Aimo Kairamo, Suomen Sosialidemokraatti -lehden (nyk. Demokraatti) päätoimittaja ja pitkäaikainen kolumnisti. Kairamo (1941–2004) piikitteli ja jopa herjasi keskustalaisia kolumneissaan. Tämä taitava sanankäyttäjä ei kuitenkaan ole yksin vastuussa tokaisun keksimisestä. Sen juuret ovat syvemmällä poliittisessa historiassa.

Maalaisliitto-Keskustan oletettu petturuus perustuu juuri tähän asemaan vasemmiston ja oikeiston välissä. Puolue on historiansa aikana tehnyt lukuisia poliittisia ratkaisuja, joista reunemmalla olevat ovat ottaneet nokkiinsa. Etenkin hallitusten muodostamiset ovat aiheuttaneet närää oppositioon jääneissä tahoissa. Keskusta ei siis ole muita petollisempi puolue – se vain on keskellä. Ja valitettavasti on niin, että kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää.

Keskusta ei ole muita petollisempi puolue se vain on keskellä. Ja valitettavasti on niin, että kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää.

Perinteisesti aatteita ja puolueita on hahmotettu akseleilla vasemmisto–oikeisto ja sosialismi–kapitalismi. Euroopassa ainoastaan liberaalit ovat mahtuneet näitten ääripäitten väliin. Keskustan entisen puoluesihteerin, VTT Pekka Perttulan mukaan Suomi ja Pohjoismaat ovat olleet poikkeus. – Täällä on SDP:n ja Maalaisliiton kesken käyty alusta lähtien kamppailua maaseudun ihmisten poliittisesta identiteetistä. Suuri osa suomalaisista eli sodan jälkeen sekä oman tilansa tuotoilla että kausiluonteisilla palkkatuloilla. Oli tärkeä poliittinen valinta, tunsiko itsensä talonpojaksi vai työläiseksi, Perttula taustoittaa.

Pettämissyytökset lienevät olleet suurimmillaan 1970- ja 1980-luvuilla. Historioitsija Perttulan mukaan Keskustapuolue oli 1970-luvulla kovissa paineissa ja sisäisten kiistojen kourissa. – Hallituksessa sovittuja ratkaisuja ei saatu vietyä puolueessa kivuttomasti läpi. Sovittuun saatettiin joutua palaamaan. Sanonta voi siis juontua tästä, Perttula sanoo. Tokaisua on käytetty runsaasti eri yhteyksissä. Perttulan mukaan se istuu luontevasti tilanteeseen kuin tilanteeseen. – Eräs eduskunnan vahtimestari kertoi, että 1980-luvun alussa snadi ja buli keskustalainen – Markku Kauppinen ja Olavi Martikainen – ottivat eduskunnan edestä taksin, joka oli tilattu Jacob Södermanille (sd). Söderman totesi vahtimestarille tapahtuman todistavan, että Kepu pettää aina, Perttula kertoo.

| 28

MURKINA

Vaccinium myrtillus Teksti ja kuva: Venla Kaikkonen

Syksyssä parasta on mustikat. Parhaimmalta ne maistuvat suoraan metsästä suuhun noukittuna, ilman välikäsiä, vehreän luonnon keskellä. Elämänlaatua parantavat onneksi myös ne tuhannet litrat mustikkaa, jotka sinistä aarretta arvostavat poimivat talteen pakastimiin ja kuivureihin. Metsässä rämmittyihin tunteihin ja mustikkasuihin liittyvät monen parhaimmat – ja toisinaan pahimmat - lapsuusmuistot. Syyttä ei suomalaisia ole kasvatettu mustikan voimalla, sillä jo vanha kansa tunsi mustikan rohtovaikutukset ja terveyshyödyt. Vatsan hyvinvointia edistävänä mustikkaa voi suositella nautittavaksi aina kun mieli tekee jotain aromikasta – muodossa tai toisessa!

MUSTIKKAVÄLIPALA • 1 dl mustikoita • ½ dl vadelmia • 1 ½ dl luonnonjugurttia • ½ dl maitorahkaa • loraus maitoa • 2tl hunajaa makeutukseksi Annostele ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jotta saat seoksesta juotavaa. Koristele kokonaisilla mustikoilla ja muistele kesää!

| 29

HENTILÄ

Kirjoittaja on maailmankuvaansa rakenteleva tytönhupakko ja seikkailija, joka viihtyy epämukavuusalueella kuten Helsingissä

Koulunäkkiä ja mokkapaloja

oulurauha on taas julistettu. Ei ihan heti uskoisi. Ei ole kovin kauaa tältäkään lukuvuodelta koulunpenkkejä vielä kulutettu, kun jo kodin ja koulun välinen yhteistyö käy tulikuumana. Näillä viikoilla opettajien kuontaloissa alkaa näkyä ohentumisen merkkejä ja koulujen kanslioissa punaisten lappujen lisätilaukset ovat jo vetämässä. Koulurauha on kadotettu ennen kuin sellaista pääsi edes syntymäänkään. Mutta kuka sitä koulurauhaa oikein rikkoo? Perinteisen teorian mukaan ne ovat oppilaiden päät, jotka ovat pölkyllä. Asiasta voi kyllä olla montaa mieltä.

“Kyllähän se pikkutytön yöunet vei, kun tarkastuskierroksen jälkeen tajusi, että se vaaleanpunaisella kirjoitettu Pojat Top 20-lista oli kiinnitetty sinitarralla sisäkanteen. “

Verkkokalvoilleni on syöpynyt luultavasti ikuisiksi ajoiksi se hetki, kun tuijotin silmästä silmään ruokalan lasioveen ilmestynyttä lappua. Lapun sanoma oli, että tästä lähtien kouluruokalassamme vallitsee hiljainen ruokailu. Jos erehtyi päästämään suustaan sanan tai kaksi, niin siinä oli sekunnissa opettaja sähisemässä näkkärinmuruset naamalle. Sanoisin, että nimenomaan se oli se hetki, jolloin ruokarauhasta ei ollut enää tietoakaan. Koulunäkki vetää hiljaiseksi vieläkin.

Tai mitä sanotte opettajien pulpetintarkastuskierroksista? En tiedä onko nykykouluissa enää sellaisia henkilökohtaisia kansipulpetteja, mutta silloin oli, ja niiden siisteyttä pidettiin silmällä. Niitä urkittiin. Ja kyllähän se pikkutytön yöunet vei, kun tarkastuskierroksen jälkeen tajusi, että se vaaleanpunaisella kirjoitettu Pojat Top 20 -lista oli kiinnitetty sinitarralla sisäkanteen. Toinen murheenkryyni on vaikeat vanhemmat. Minun kouluaikanani sain tämän tästä olla kiikuttamassa äidin leipomia piiraita ujona opettajainhuoneen ovesta sisään. Kahvin ja tulosteiden tuoksu leijui ilmassa, opettajat hymyili ja arvosanat nousi kohisten. Kului kymmenen vuotta, ja kuulostaa siltä, että päättötodistukset jaetaan nykyään oppilaiden sijasta opettajille. Iltaisin tehosekoittimet huutaa opettajien kodeissa, ja seuraavana päivänä mokkapalat sujahtaa vaivihkaa oppilaiden reppuihin raivokkaita tiikeriemoja lepyttelemään. Kyllähän sen ymmärtää. Eihän nyt oma lapsi voi olla kiusaaja tai muuten vain huono koulussa. Kun näitä asioita tarkastelee syksyisen tihkusateen ankeassa valossa, on helppo vetää johtopäätöksiä. Koulurauhalle on olemassa erittäin käyttökelpoinen synonyymi. Kesäloma.

| 30

Teksti: Tiina Fiskaali Kuvat: Mira Veteläinen, Merja Veteläinen, Samuli Asmala, Esa Vaarala, Jarmo Valli ja Tiina Fiskaali

IRTI JUURISTA:

Dalmaattien jäljillä

Bimini, fenderi, plotteri. Kun on onnistuneesti saanut siirrettyä itsensä laiturilta purjeveneeseen käymättä välillä raikkaassa kylvyssä satamaaltaassa, huomaa astu-neensa aivan uuteen maailmaan. Maailmaan, jossa on paljon valkoista pintaa, vyyhdittäin erivärisiä ja erivahvuisia köysiä, vettä silmänkantamattomiin sekä lastenlorulta kuulostava kieli.

Leikiksi en tätä silti kutsuisi. Lähtösatama Dubrovnik näyttäytyi kokemattomalle merenkävijälle lukemattomien paattien muodostamana labyrinttina, josta selviäisi naarmuitta väljemmille vesille vain poikkeuksellisella onnenkantamoisella. Taiturimaisin ottein veneemme oli kuitenkin pian ohjattu kohti välkkyvää ulappaa. Kroatian rannikko on kallioinen ja sen edustalla on yli tuhat saarta, joilla on veikeitä nimiä: Lopud, Krk, Mišjak Veli, Olipa.

Muutama saari tuhannesta tarjosi viikon aikana tukikohdan auringon paistamille ja tuulen armahtamille purjehtijoille. Saarilla – ainakin kassajonossa – pääsi myös tutustumaan dalmatialaiseen elämänfilosofiaan, josta olen kuullut käytettävän nimeä pomalo. Siinä yhdistyvät katsantokannasta riippuen viehättäväksi tai tuskastuttavaksi kokonaisuudeksi hitaus ja ehkä huomenna -aate. Viikko vesillä – yhtä pomaloa sekin. En yhtään ihmettele, miksi veneenvuokraussatama oli niin täynnä. Kirjoittaja purjehti ystävineen vuokraveneellä Adrianmerellä.

KULTTYYRIA

Teksti: Kaisa Kulmala

Talkootanssit

alkootanssit on Erkki Kivijärven vuonna 1930 kirjoittama ja Ilmari Hannikaisen säveltämä Aino Acktélle omistettu laulunäytelmä, jonka kantaesitys nähtiin samana vuonna Savonlinnan Oopperajuhlilla. Näytelmä on perinteisen suomalaisromanttinen teos, jonka kantavina voimina toimivat vahvat soololauluosuudet, helppotajuisesti ja mukaansatempaavasti eteenpäin soljuva juoni sekä tietysti rakkaus, joka lopulta voittaa kaikki esteet.

Teksti: Tiina Nyyssönen

Näytelmä kertoo päivästä Isonmäen tilalla, jolloin heinätyöt on saatu tehtyä ja talojen palvelusväkikin pääsee illalla järjestettäviin kesätansseihin. Ilmassa on muutenkin suurta odotuksen tuntua: tilan insinööripoika Pentti on pitkän ajan jälkeen tulossa kotiin. Eniten Penttiä odottaa piikatyttö Marjatta - Pentin suuri, mutta kielletty rakkaus - sekä Pentin äiti, tilan emäntä, joka tahtoisi

naittaa poikansa pappilan tyttärelle. Lisäväriä tarinaan tuovat paikalle saapuvat tukkilaiset, Isonmäen tyttäreen silmänsä iskenyt tukkilaispäällikkö Heikura etunenässä, kulkukauppias Imppa suurine salaisuuksineen sekä juonitteleva ennustajaeukko LottaLeena. Monien kieroilujen, hullaantumisten, itkujen, naurujen ja kerta kaikkiaan upeiden laulutulkintojen jälkeen tarina saa arvoisensa päätöksen. Päätähuumaavien loppuaplodien pauhatessa yleisölle kumartavista näyttelijöistä leveimmin taisi hymyillä teatteriesitykselle Pohjanrannan tiluksiaan lainannut Väyrysen Paavo. Näyttelijädebyyttinsä tilan isäntänä Väyrynen hoiti itselleen ominaisesti kunnialla, turhia jännittämättä. Paavon laulusuoritusta jäin tosin kaipaamaan, vaikka toden nimissä myönnettävä onkin, että vakuuttava, tarinaa rauhoittavasti

jäsentävä puherooli oli juuri Väyrysen näköinen. Ohjaus: Hanna Littow Laulunätelmää Talkootanssit esitettin Pohjanrannassa kesällä 2013.

Mitä kuuluu demokratialle?

ähän haluaa vastata Suomen Akatemian tutkijatohtori Hanna Kuuselan ja tietokirjailija Matti Ylösen puheenvuorokirja konsulttidemokratiasta. Kuuselan ja Ylösen mukaan Suomen on vallannut konsulttidemokratia. Se on metafora käytännöille, joiden välityksellä valtaa siirtyy yksityiselle sektorille – tahoille, joita ei ole valittu demokraattisesti. Konsulteista on tullut osa suomalaisen politiikan ja virkamiestyön arkipäivää. Konsulteilta tilataan selvityksiä poliittisten päätösten tueksi, he siis hahmottelevat tulevaisuuden toimintamalleja tilauksesta ja rahaa vastaan. Kirjan mukaan konsulttidemokratiassa poliittista päätöksentekoa ohjaa intressiryhmien ja parlamentaaristen voimasuhteiden lisäksi konsulttien

yhteistyö poliitikkojen ja virkamiesten kanssa. Konsulttien käyttö tulee kalliiksi: joissakin hankkeissa konsulttien käyttö on maksanut niin paljon, että samalla rahalla olisi voinut palkata pari asiantuntijaa useiksi vuosiksi. Konsultteihin tukeutuminen on myös vaarallista organisaation tiedon ja osaamisen kannalta kannalta: mitä tapahtuu organisaation hiljaiselle tiedolle, kun asiantuntijuutta ulkoistetaan? Tuleeko valtiosta asiantuntijuuden ulkoistusten myötä tyhmä? Vaikka kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen, jättää se ilmaan myös pohdittavaa: olisiko politiikka ja virkamiestyö jotenkin puhtaampaa ja parempaa ilman konsultteja? Missä konsultit ovat onnistuneet?

| 32

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen: Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton. Gaudeamus 2013. 183 s.

| 33

SARJAKUVA

MAAKUNNASTA KAJAHTAA

SIlja Silvasti ja Sanna Koski levähtävät kesken Bundestagin kierroksen.

Terveisiä Berliinin vaalihumusta! Elokuinen lauantaiaamu, kello on 05.20. Helsinki-Vantaan terminaalissa 2. Hermostunut matkanjohtaja jännittää, ovatko kaikki ajoissa paikalla. Jännitys oli turhaa, ja ryhmä pysyi kaikki kolme päivää hienosti tiukassa aikataulussa, johon kuului mm. suurlähetystövierailu, museoita, Berliinin muuria ja ulkomaankirjeenvaihtajan tapaamista. Saksassa järjestetään sunnuntaina 22.9. parlamenttivaalit, joten ne muotoutuivat matkamme kantavaksi teemaksi. Vierailut aloitimme Saksan parlamentista Bundestagista. Toisin kuin eduskunnasta, Bundestagin täysistunnoista ei niin vain olla pois, koska äänestyksestä poissaolijalle napsahtaa 100 euron sakko. Edustajia on oppaan mukaan

Vasemmalta: Silja Silvasti, Antti Grönlund, Sanna Koski, Marica Österman, Tuomas Paasonen ja Teemu Kelkka.

tuotu äänestyssaliin jopa sairaalasängyissä painamaan nappia. Tapasimme Lymec:n ja IRLFY:n jäsenjärjestö Junge Liberalen aktiiveja kampanjahulinan keskellä. Heidän emopuolueensa FDP:n (Freie Demokratische Partei) kannatuksesta näytti jo kuukautta ennen vaaleja sulaneen noin puolet neljän vuoden takaiseen verrattuna, mutta vaihtelu on heidän mukaansa Saksassa normaalia. Vaalikampanjoinnissa likaiset keinot ovat sallittuja, ja ehdokkaiden mustamaalaus tavallista. Junge Liberalen kampanjaryhmän kimppuun hyökättiin kadulla juuri ennen kuin tapasimme heidät, mutta kukaan ei tehnyt siitä numeroa, että yhdellä oli silmä turvoksissa ja toisella mustelmia hyökkääjien jäljiltä. Vaaliasetelma Saksassa näytti stabiililta ja tylsältäkin. Liittokansleri Merkelin huimaa johtoa ei uhannut mikään, ja hän porskutti kaikkien gallupien kärjessä. Ylen Berliinin kirjeenvaihtaja Tytti Sulander arvioi illallisemme lomassa, että ihmeitä saa tapah| 34

tua, ellei Merkeliä valita kolmannelle kaudelle. Saksan taloudellinen menestys henkilöityy tällä hetkellä liittokansleriin, eikä demarien Peer Steinbrückistä ole varteenotettavaksi haastajaksi. Toisaalta suomalaiset vaalikampanjat vaikuttavat saksalaisten rinnalla mielenkiintoisemmilta ja värikkäämmiltä, mikä oli nähtävissä esimerkiksi kadunvarsien vaalijulisteissa, jotka olivat yksitoikkoisia ja mitäänsanomattomia. Uudenmaan Keskustanuoret ei ollut elokuussa suinkaan ensimmäistä kertaa omalla kansainvälisellä reissulla. Vuoden 2009 joulukuussa matkustimme YK:n Ilmastokokouksen aikaan Kööpenhaminaan vastaavanlaiselle matkalle. Piirien omat opintomatkat ovat kansainvälisyyskasvatusta parhaimmillaan. Yleisin ihmettelyn aihe on ollut, että kuinka pääsimme kaikkiin paikkoihin ja miten saimme vierailut järjestymään. Ohjelman koostaminen toki vaati kymmenien ja taas kymmenien sähköpostien lähettämistä ja asioiden selvittämistä, mutta lopputulos palkitsi erityisesti osallistujat: kolmeen päivään saatiin mahdutettua monipuolinen ja opettavainen ohjelma.

JUUREVAT KAUTTA MAAN

TULEVIA TAPAHTUMIA Politiikan akatemia – Kansainvälisyys 28.–29.9. Liittokokous 26.–27.10. Politiikan akatemia - Arvot ja aatteet 16.-17.7. Politiikan akatemia - Koulutus 7.-8.12. Tarkista Vaikuttaja2020 -koulutukset sivuilta: www.vaikuttaja2020.fi

Piirien yhteystiedot: SUOMEN KESKUSTANUORET RY

HÄMEEN KESKUSTANUORET

KYMENLAAKSON KESKUSTANUORET

POHJOIS-SAVON KESKUSTANUORET

Apollonkatu 11 a

Hämeenkatu 9 A 5 krs.,15110 Lahti

Kivimiehenkatu 7 as 12

Suokatu 31, 70110 Kuopio

00100 Helsinki

puh: 040 418 1150

45100 Kouvola

puh: 017 369 9601, 044 369 9601

info@keskustanuoret.fi

hame@keskustanuoret.fi

puh: 05-3752174, 040 831 8972

fax: 017 369 9611

fax: 05-3752530

pohjois-savo@keskustanuoret.fi

www.keskustanuoret.fi

ETELÄ-KARJALAN KESKUSTANUORET

ITÄ-SAVON KESKUSTANUORET

kymenlaakso@keskustanuoret.fi

Tottinkatu 15, 57130 Savonlinna

LAPIN KESKUSTANUORET

SATAKUNNAN KESKUSTANUORET

Valtakatu 54

puh: 015-5311 45

Kansankatu 12 A 4

Itäpuisto 9, 28100 Pori

53100 Lappeenranta

gsm: 050 347 3556

96100 Rovaniemi

puh: 044 0336 588

puh: 044 3122 982

fax: 015-5355 373

puh: 040 579 2056

fax: 02-6335599

fax: 05-4156 105

ita-savo@keskustanuoret.fi

fax: 016-313358

satakunta@keskustanuoret.fi

etela-karjala@keskustanuoret.fi

ETELÄ-POHJANMAAN KESKUSTANUORET

lappi@keskustanuoret.fi

KAINUUN KESKUSTANUORET

UUDENMAAN KESKUSTANUORET

Kauppakatu 26 A / 2. krs

PIRKANMAAN KESKUSTANUORET

Keskuskatu 11 a

87100 Kajaani

Näsilinnankatu 23 A 1

00100 Helsinki

60100 Seinäjoki

puh: 040 8289 147

33210 Tampere

puh: 044 7514 363

gsm: 045 878 6300

fax: 08-6121 148

puh: 045 1274 794

uusimaa@keskustanuoret.fi

fax: 06-2233 330

kainuu@keskustanuoret.fi

pirkanmaa@keskustanuoret.fi

KESKI-POHJANMAAN KESKUSTANUORET

POHJOIS-KARJALAN KESKUSTANUORET

Isokatu 2, 67100 Kokkola

Siltakatu 22

20100 Turku

Porrassalmenkatu 33

puh: 040 7769 338

80100 Joensuu

gsm: 044 5322 332

50100 Mikkeli

fax: 06-8314 993

puh: 044 3122 982

puh: 02-2322 332

puh: 044 369 9601

keski-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

pohjois-karjala@keskustanuoret.fi

fax: 02-2312 036

KESKI-SUOMEN KESKUSTANUORET

POHJOIS-POHJANMAAN KESKUSTANUORET

etela-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

ETELÄ-SAVON KESKUSTANUORET

etela-savo@keskustanuoret.fi

HELSINGIN KESKUSTANUORET

Apollonkatu 11 a

VARSINAIS-SUOMEN KESKUSTANUORET Linnankatu 21 B 35

varsinais-suomi@keskustanuoret.fi

Cygnaeuksenkatu 12 B 16

Koulukatu 31 A 2

Apollonkatu 11 a

40100 Jyväskylä

90100 Oulu

00100 Helsinki

puh: 014 214 997, 040 7210 636

puh: 08-5711740, 040 591 9006

puh: 044 5144 361

fax: 014-214 448

fax: 08-5711790

helsinki@keskustanuoret.fi

keski-suomi@keskustanuoret.fi

pohjois-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

| 35

Keskustanuoret on läsnä myös facebookissa!

/keskustanuoret

keskustanuoret.fi/liittokokous

! s o t i i k Kyllä

Keskustanuoret maksavat

Haluan tietoa Keskustanuorista

postimaksun

Haluan liittyä jäseneksi Keskustanuoriin Haluan ilmaisen näytenumeron Keskustanuorten Juuri -lehdestä Nimi: Lähiosoite Postinumero ja postitoimipaikka Sähköposti Syntymävuosi Keskustanuoret Allekirjoitus

Tunnus 5005576

Voit täyttää lomakkeen myös osoitteessa www.keskustanuoret.fi

00003 Vastauslähetys