Juuri 4/13 by Suomen Keskustanuoret

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

“

Kaikki lähtee tietenkin kotoa”. Kuulin fraasin lukuisia kertoja, kun tein taustahaastatteluja syksyn Juureen. Teemana oli tuolloin koulurauha. Kerroimme oppilaiden häiriökäyttäytymisestä, koulukiusaamisesta, opettajien vaikeuksista ja etsimme ongelmiin ratkaisua. Vaihdoin ajatuksia useiden nuorten opettajien kanssa, ja ratkaisujen etsinnät päättyivät aina tuohon ensin mainittuun sitaattiin. Kouluongelmien syyt ovat siis oppilaiden taustoissa. Kodeissa voidaan huonosti. Perheet ovat rikkinäisiä. Lukuisat erilaiset kasvatusneuvot hämmentävät. Vanhemmat ulkoistavat lasten kasvatuksen monta kertaa kunnan tehtäväksi. Kunnallista kädenojennusta tarvitaan. Palkittu perhetyömuoto Imatralla on perheiden rikkoutumista ehkäisevänä mallikelponen. Se tavoittaa perheenjäsenistä jokaisen keskellä arkea: kotona, koulussa ja päiväkodissa. Apu on keskustelujen sijaan käytännönläheistä. Imatran las-

tensuojelumenot ovatkin kääntyneet laskuun, yksi lastenkoti on pystytty lakkauttamaan ja työntekijät siirretty perhetyön ja avohuollon pariin. Toisaalta vanhempienkin on ryhdistäydyttävä. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan kasvatusvaikeudet johtuvat usein

Sinkkonen toivoo paluuta koko kylän kasvatukseen. Puuttumattomuuden kulttuurin täytyy loppua. Näin voitaisiin välttää 8-vuotiaan helsinkiläistytön surman kaltaiset tapahtumat. Maalaisjärjen mestari Sinkkonen korostaa usein sitäkin, ettei kasvattamisesta

viitseliäisyyden puutteesta. Aika lapsen kanssa korvautuu helposti audiovisuaalisilla tuotteilla. Liika meteli ja liikkuvat kuvat aiheuttavat ärsykkeiden ylikuormituksen ja pitelemätöntä aggressiivisuutta. Konsolipelien vastapainoksi tarvittaisiin joutenoloa ja spontaania leikkiä, Sinkkonen toteaa. Paitsi perinteisten ja luovien leikkien, myös yhteisöllisyyden kannattajana

selviä pelkillä positiivisilla tunteilla. On uskallettava sanoa ei ja asettaa rajat. Näin kypsästi ajattelee myös tässä lehdessä tarinansa kertova Saija. Huostaanotetusta Saijasta kasvaa todennäköisesti rakastava ja vastuullinen (sijais)vanhempi.

“

Perheen osana olet siellä, missä sydämesi on, siellä, missä on kotisi. Näin runoillaan Keskustanuorten tuoreessa periaateohjelmassa kodista ja lähimmäisistä. Nuorkeskustalaisessa ajattelussa perheellä monine muotoineen, ydinperheestä yksinhuoltajaperheisiin, uusioperheistä sateenkaariperheisiin, on vankka sija. Perheiden arjessa kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Lapsiperheköyhyys on Suomessa yhtä korkealla kuin 1970-luvulla. 150 000 lasta elää köyhässä perheessä. Näistä kolmasosa on yhden vanhemman perheitä. Huostaanotot ovat parissa kymmenessä vuodessa tuplaantuneet. Tätä taustaa vasten hallituksen ainoa

lapsiperheitä koskeva toimi, aikomus pilkkoa kotihoidontuki tuntuu kornilta. Valtio istuu tasa-arvon varjolla keittiönpöytien ääreen päättämään perheiden valinnoista. Kulut lankeavat kunnille, kun päivähoitopaikkojen tarve kasvaa. Vaikka kotihoidontuen puolitus toteutuisi, ensi isänpäivä tuskin valkenisi tuhansille uusille koti-isille. Monilla työpaikoilla ilmapiiri miesten kotiinjäämiselle on vielä tunkkainen. Asennemuutosta vauhdittamaan tarvitaan myös politiikkaa. Todellinen tasa-arvoteko olisi vanhemmuuden kustannusten tasaus. Lähes 14 000 euron vauvalasku lankeaa edelleen äidin työnantajalle, vaikka lapsi on yhteinen. Äitiysvapaat, sairaspoissaolot

ja sijaisuudet tulevat kalliiksi erityisesti pk-yrittäjille. Kohtuuttoman vauvalaskun vuoksi nuorten naisten urapolku on kivinen: työsuhteita ketjutetaan pätkissä ja palkka pysyy matalana. Uudistusta jarruttavat miesvaltaiset teollisuuden yritykset ja ammattiliitot ovat sukupuolten tasa-arvossa taantumuksen linnakkeita. Perheiden puolestapuhuja keskustaa kaivataan taas edistyksen asialle.

| 3

Jyväskyläläistä Hämäläisen

Jonne on 23-vuotias kauppatie-

Heliä (25) voisi kutsua keskusta-

teiden opiskelija Oulusta. Hän on

nuorten luottotoimittajaksi.

kirjoitellut pienestä asti novelleita

Ensimmäisen jutun Heli kirjoitti

ja pieniä tarinoita ja otti mielen-

NK-lehteeen 17-vuotiaana Kor-

kiinnolla haasteen vastaan päätoi-

son Ankkarockista, mikä oli Helin ensimmäisiä kosketuksia Kes-

mittajan pyytäessä häntä mukaan kirjoittamaan Juureen.

kustanuorten toimintaan. JUURI-lehteen Heli kirjoittaa Kepun

– Lehteen kirjoittaminen on tuonut mukavan luovaa tasapainoa

myytit -palstaa (s.28). – Keskustalaisia kliseitä selvitellessäni olen

yliopiston tieteellisten tekstien tuottamiselle. Tuleva ammatti

oppinut vaikka mitä puolueen historiasta, Heli kertoo.

löytyy varmaan yrittämisen tai markkinoinnin saralta, mutta

Heli on kirjoitusviestinnän opettaja Jyväskylän yliopistossa,

eihän se pahaksi olisi jos luovaa kirjoittamista saisi ammatissakin

freelancer-tekstityöläinen ja koulutukseltaan äidinkielen opet-

jatkaa, Jonne miettii. Tähän numeroon Jonne sai penkoa arkistoja

taja, joten kirjoittamisharrastus on hänelle myös ammatti.

tehdessään teeman esittelyaukeamaa (s.10).

Tiina Rantala

Tiila Maaninka

JUURI - Nuorkeskustalainen aikakau-

Maija Tahkola

silehti

Jonne Maaninka

ISSN 2341-9350

Vesa Ylipelkonen

Punamusta Oy

Päätoimittaja

Mari Mäki

Lehti on painettu ympäristö-

Juhani Ojalehto

Venla Tornberg

ystävälliselle Suomalaiselle

Toimitussihteeri

Henriikka Puolitaival

Kuusankosken paperitehtaan

Minna Rantala

Venla Kaikkonen

UPM Fine paperille.

Tiina Nyyssönen Heli Hämäläinen

Samuel Satomaa

Sami Hänninen

Hannu Savolainen

Virva Leväinen

poliittinen nuorisojärjestö. JUURI on kulttuuri-, mielipide-, ja tiedelehtien liiton jäsen. Seuraava lehti ilmestyy

Silvia Hentilä Elina Kopsa

Keskustanuoret on Suomen suurin

maaliskuussa 2014. Suomen Keskustanuoret Apollonkatu 11 A, 00100 HELSINKI info@keskustanuoret.fi

| 4

Jussi on kotoisin Tyrnävältä, koulutukseltaan yritystalouden agrologi. Hän työskentelee Oulussa Yrityskylä-oppimisympäristössä opastaen kuudesluokkalaisia aktiiviseen kansalaisuuteen. Jussi toimii myös kotikuntansa kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana. Vaikuttamisen palo lähti opiskeluaikana 2009 koulutusohjelmatiimistä, jossa Jussi pääsi puuttumaan koulutuksensa kehityskohtiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön lopetuslistojen aikaan Jussi oli mukana pelastamassa luonnonvara-alan koulutusta Oulussa koulutusalajärjestön kanssa. – Keräsimme nimiä perinteisesti kynä kädessä adressiin kansanedustajilta ja neuvoksilta. Onnistuimme hommassa ja siinä tuli luottamus siihen, että asioihin

Noin kerran kuukaudessa kymmenkunta nuorta ympäri Suomen hyppää junaan kohti yhteistä kokoustilaa, hengittämään yhteistä huoneilmaa. Tyypit istuutuvat pyöreän pöydän ääreen. Tuore puheenjohtaja Säkkinen nostaa haisaappaansa pöydälle, Hanhilahti korjaa ruutupaitansa kauluksia, alikersantti Hänninen suunnittelee seuraavaa twiittiään sillä välin kun Mäki koettaa päästä paikalle missattuaan jo toisen junansa. He pori-

voi vaikuttaa kun laittaa ison pyörän pyörimään, Jussi vinkkaa.

Puoluevalinta ja siinä vaikuttaminen oli selkeä homma. Jussi kuvailee keskustalaisuuden pointiksi sen, että rakennetaan koko Suomen maata kaikkien ehdoilla. Keskusta puolustaa heikoimpia, mutta antaa myös menestyville mahdollisuuden menestyä. Hän kuvailee Keskustaa kokonaisvaltaiseksi puolueeksi, jossa kaikista välitetään. – Kaikkihan ovat oikeasti keskustalaisia, jotkut ovat vain valinneet vahingossa väärin, Jussi kertoo erään ystävänsä kerran tokaisseen. – Pitäisi vielä saada päättämättömät nuoret mukaan, siinä porukassa olisi varmasti pitkäjänteiselle vaihtoehdolle tilaa. Olisi tärkeää edistää ja tarjota nuorille aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia varsinkin koulumaailmassa. Miksi ihmetellään nuorten alhaista äänestysprosenttia, kun esimerkiksi edes kaikkiin korkeakouluihin eivät ole poliittiset nuorisojärjestöt tervetulleita?

Kuukausi sitten Jussi valittiin Keskustanuorten liittohallitukseen suurimmalla

sevat parhaimmillaan tai pahimmillaan kymmenen tuntia, tilaavat pizzat tai väsäävät jättikulhon salaattia. Kaikilla on oma intohimonsa, josta käytetään pitkiäkin puheenvuoroja: tasa-arvoinen avioliittolaki, arktinen alue, järjestön talous.. Tämän jengin nimet on rustattu tarpeeksi monesti äänestyslappuun, jonka seurauksena he saavat tapittaa toistensa naamoja

| 5

äänivyöryllä. Nyt testataan siipien kestävyys, Jussi miettii. Luottamusta ainakin on suotu. Mihin suuntaan järjestöä sitten olisi Jussin mielestä vietävä? – Meidän pitäisi keksiä uusia keinoja aktivoida nuoria. Voisimme oppia muilta järjestöiltä, katsoa mitä muut ovat tehneet onnistuneesti. Ei mitään kämäisten esitteiden jakamista kylmässä tuulessa torilla, Jussi painottaa. Jussi haluaa tehdä järjestöstä myös helposti lähestyttävämmän yhteisön. – Avoimuus ei saa jäädä puhumisen asteelle. Työ liittohallituksessa alkaa tammikuussa. Jussilla on varmasti monta ässää salkussa.

kokouspöydän yli. Nämä tyypit ovat siis järjestön liha, liittohallitus. Voit itse katsella näiden tyyppien naamoja osoitteessa keskustanuoret.fi/liittohallitus. Uudet hallituksen jäsenet, kuten Ylitalo, aloittavat tammikuussa 2014.

laittaa isot pyörät pyörimään.

litalon Jussi (25) on toiminnan mies. Hän liikkuu työpaikalta kokouksiin ja kokouksista tapahtumiin. Jussi on vaikuttaja jo monennessa polvessa. Mukanaan hän kantelee isoisänsä vanhaa salkkua, joka jo aikanaan kulki pitkin Pohjois-Pohjanmaata papan mukana keskustan piirikokouksissa. – Kyllä se aate on lähtenyt jostain vahvemmasta aineesta kuin äidinmaidosta, Jussi naurahtaa.

Isoisänsä laukku kourassaan, Jussi lupaa

Teksti ja kuva: Minna Rantala

Kuva: Samuel Satomaa

aamioitunut tarkka-ampuja kommunikoi partiokaverin kanssa edellisestä laukauksesta. Jääkäriprikaatin varusmiehet harjoittelevat puolustusammuntaa Sarriojärvellä, Lapissa marraskuussa. Harjoituksessa pyritään luomaan todellisuutta vastaava sotatilanne, jotta päästäisiin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ampumaharjoitukset ovat yleensä varusmiesten parhaita muistoja palvelusajalta. Näitä muistoja herätteli Varusmiesliiton inttikuvakampanja facebookissa viikolla 46, jolloin tuhannet Facebookin käyttäjät vaihtoivat profiiliinsa kuvan armeija-ajaltaan. Kuva on otettu marraskuussa 2013.

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| Kvartaalin kovimmat -palstalla lehti esittelee politiikan viimeisimmät villitykset.

Suomen jääkiekkomaajoukkue julkaisi Sotshin olympialaisten pelipaidat. Joka vuosi uusien pelipaitojen valmistaminen kuulostaa äkkiä luonnonvarojen tuhlaukselta, mutta tälläkertaa peliasut kudottiin kestävän kehityksen mukaisesti. Yhden pelipaidan tekemiseen on käytetty 17 muovipulloa. Ihan hyvä, tuumasi kansanliikkeen lätkäspesialisti Mika Hämeenniemi, mutta onkohan paitojen suunnittelijalla tullut virhe, kun hyödyllisempää olisi ollut käyttää tyhjät nuuskapurkit?

Menneen kvartaalin tärkein työ hallitukselle oli ensi vuoden budjetti. Sen lähetekeskustelusta muodostui Sipilän kyselytunti, kun hallituspuolueiden edustajat pyysivät kilvan keskustajohtajalta opastusta mm. TeliaSoneran osakkeiden myyntiin ja osinkoverotukseen. Hallitus on täysin Sipilän talousosaamisen varassa. Vanha sanonta, kysyvä ei tieltä eksy, pitää kutinsa. Viime keväänä Arhinmäki ei kysynyt – ja eksyi. Tielle hänet neuvoi nimenomaan Sipilä.

Maikkarin toimittaja Timo Haapala ei usko salaliittoihin. Se johtuu siitä, että hän uskoo joidenkin muiden, kuten Paavo Väyrysen uskovan salaliittoihin. Haapala ei kysy poliittisilta päättäjiltä niitä tärkeimpiä kysymyksiä, koska hän uskoo, että niitä kysymällä hän näyttäisi salaliittoihin uskovalta. Sen sijaan hän kertoo, miten Paavo Väyrynen harrastaa kulisseissa piileskelevän pimeän ninjajoukon kanssa keskustajohdon ja hallituksen kiristämistä, jonka päämäränä on Väyrysen nostaminen Suomen pääministeriksi ohi vaalien.

Pitkä kuin poliittinen muisti, on sanonta, jota ei ainakaan tänä talvena kannata lanseerata. Keskusta teki mielenkiintoiseksi luonnehditun valinnan eurovaalilistalleen, kun se nimesi ehdokkaaksi tukipakettien ystävän suoraan etelän metian ytimestä, Mikael Pentikäisen. No, keväällä Hesarista kevyellä jalkatyöllä raittiiseen ilmaan ohjattu Pentsu on ammoin toiminut Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana. Aate ei katoa, siitä on näyttöä. Omana opiskelija-aikanaan Jussi Hallaaho vihersi ja Björn Wahlroos mellasti taistolaisena.

On kuntaliitos muutakin kuin pelkkää toiveunta Keskustalle unelmaa on itsenäinen kunta Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä Ellei kuntaministeri haaveitamme estä Perussuomalaiset osaa Keskustaa vain peesaa Sipiläkin joutuu vain Arhinmäkee jeesaa SDP:ltä hukassa on koko työväen aate Kokoomuksella mielessä vain keskittämishaave Sanat: Tuomas Kettunen, Sanna Koski, Annu Saukko ja Kaisa Kulmala

IT-jätti Microsoft ostaa kommunikointipalvelu Skypen. Sitten Microsoftjohtaja Stephen Elop pyrkii matkapuhelinvalmistaja Nokian pääjohtajaksi ja tulee valituksi. Hän vaatii neljännesmiljoonan kuukausipalkkansa lisäksi 19 miljoonan euron bonukset, jos ero tehtävästä koittaa. Diilin saatuaan hän haukkuu uuden työpaikkansa julkisesti. Hän vaihtaa Nokian puhelinten käyttöjärjestelmäksi entisen työnantajansa järjestelmän, Windowsin. Hän irtisanoo 19 000 nokialaista. Lopulta hän myy Nokian puhelimet Microsoftille pilkkahintaan, eroaa Nokiasta kuitaten miljoonien bonukset ja loikkaa ilman karenssia takaisin Microsoftin leipiin. Hänen ylemmyytensä, Reijo Ruokanen, Talouselämän päätoimittaja ja denialisti, ei usko että edellä kuvattu tapahtumaketju on totta. Hän sanoo, ettei salaliittoa ole. Itse asiassa hän on aivan oikeassa. Kuviossa ei ole mitään salaista.

Teksti: Jonne Maaninka Kuvitus: Elina Kopsa

ALKOHOLI Kuukauden tehohoito yhdelle maksaa kahden ehkäisevän työn tekijän vuosipalkan. Alkoholivero tuotti 990

miljoonaa euroa Sijaishuollon kustannukset olivat vuonna 2010 jo 620 miljoonaa euroa. Se vastaa yli 500 euroa jokaista alle 18-vuotiasta kohti. Lastensuojelun asiakasmäärät sekä kustannukset ovat kasvaneet jatkuvasti jo 20 vuotta.

odin ulkopuolelle sijoittamisen kustannukset ovat kymmenkertaiset verrattuna ehkäisevän lastensuojelun palveluiden kustannuksiin. Oikea-aikaisen avun tarjoaminen voi myös vähentää huostaanottoja. Esimerkiksi jos päihde- ja rikoskierteeseen ajautunutta poikaa autetaan lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen erityisnuorisotyön, päihdepsykiatrisen poliklinikan ja koulun yhteistyön avulla, maksaisi se noin 5 500 euroa. Kriisiytynyt tilanne, joka johtaa kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon, nostaa kustannukset moninkertaisiksi. Vuoden sijoituksen jälkeen kustannukset olisivat jo yli 110 000 euroa.

vuonna 2006. Alkoholin haitat maksavat yhteiskunnalle 4 – 7

miljardia.

Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa, kertoo opetusministeriö. Lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti vanhempien koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan. Lisäksi vanhempien terveydelliset ja taloudelliset ongelmat heijastuvat lasten myöhempään hyvinvointiin. Pahoinvointikin periytyy, joskin siihen vaikuttavat lapsuudenkodin lisäksi yhteiskunnan arvot ja asenteet, jotka myös siirtyvät sukupolvelta toiselle. Koska hyvinvointi rakentuu arjessa, on oleellista, että eri kehitysympäristöt kuten päivähoito, koulu ja harrastukset tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia ja vahvistavat suojaavia tekijöitä.

| 10

LASTENSUOJELUN ASIAKASMÄÄRÄT 2007 JA 2011

HUOSTAANOTON KUSTANNUKSET/ VUOSI

2007

2011

2007

2011

2007

Kodin ulkopuolelle sijoitetut: 2011; 17 400 2007; 16 400 Huostassa kaikkiaan: 2011; 10 500 ja 2007; 10 500 Kiireellisesti sijoitettuna: 2011; 3900 ja 2007; 1900 (Avohuollon piirissä 2011 oli 81 500 lasta ja nuorta)

2011

Sijoittaminen sijaisperheeseen 22 000€ Ammatilliseen perhekotiin 60 000€ Laitokseen yli 90 000€

HUOSTAANOTON KUSTANNUKSET / VUOROKAUSI

EHKÄISEVÄN AVUN KUSTANNUKSET/ KÄYNTI

Sijaisperhe 60€ Perhekoti 160€ Laitoshoito 270€

Kouluterveydenhoitaja 55€ Kodinhoitaja 80€ Koulukuraattori 90€ Koulu- tai opiskelupsykologi 100€

Lähteet: THL 2013, THL Tilastoraportti 27.11.2012, Lastensuojelu 2011, Lastensuojelun keskusliitto 2012, Heinonen, Väisänen, Hipp, Kuusikkokuntien lastensuojelun työryhmä 2011, Sisäasiainministeriö, Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista 2003-2012, Taloussanomat 18.4.2011, Yle

Teksti: Hannu Savolainen Kuvitus: Elina Kopsa

un 1960-luvulla perheen emäntä sairastui vakavasti, oli piru merrassa. Jonkun piti syöttää lapset, pestä pyykit ja lypsää pari navetassa märehtivää kurmua. Mies teki töitä ympäri pitäjää pitkiä päiviä. Vanha isoäitikään ei enää selviytynyt kaikesta. Onneksi apu oli lähellä. Kunnallinen kodinhoitaja tuli auttamaan arkiaskareissa useamman kerran viikossa. Hän laittoi ruokaa, puunasi paikat ja katsoi vähän lastenkin perään. Ilman häntä korttitalo olisi romahtanut.

Kotisisaresta perhetyön ammattilaiseksi Kodinhoitajien tausta on maatalousyhteiskunnan muutoksessa. Teollistumisen myötä palkkatyö kodin ulkopuolella lisääntyi ja lasten hoitotarve kasvoi. Maaseudun vähävaraisten suurperheiden arkea haluttiin helpottaa kiertävillä kotiapulaisilla. Eturintamassa oli Väestöliitto, joka käynnisti kotisisarten ammattikoulutuksen vuonna 1945. Tarkoituksena oli nostaa kodeissa tehtävän työn laatua ja arvostusta sekä tarjota koulutuksen

kautta monille naisille ammatti. Laki kunnallisista kodinhoitajista säädettiin vuonna 1951. Kodinhoitoapu oli suunnattu vähävaraisille ja monilapsisille perheille, joissa äiti oli synnytyksen, sairauden tai muun syyn vuoksi kykenemätön suoriutumaan kotitöistä. Vuonna 1966 kunnat saivat mahdollisuuden hakea valtionapua kodinhoitajan palkkaamiseen. Köyhille perheille apu oli maksutonta. 1980-luvulla kotipalvelusta tuli osa sosiaalityötä ja myöhemmin osa perhetyötä.

Lama romutti kotipalvelun Suomea 1990-luvulla ravistellut lama jätti jälkensä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Vielä 90-luvun taitteessa työssäkäyvien vanhempien oli mahdollista saada tarvittaessa kunnallista kodinhoitoapua vaikkapa sairaan lapsen hoitamiseen. Samaan aikaan kodinhoitajien koulutus koki muutoksen. Vuonna 1993 sosiaali- ja terveydenhuollon eri alojen peruskoulutus yhdis-

| 12

tettiin lähihoitajakoulutukseksi. Lamavuosista käynnistynyt kehitys on johtanut siihen, että lapsiperheiden kotiapu on käytännössä lakannut useimmissa kunnissa. Palvelut on kohdennettu vanhus- ja vammaiskotitalouksiin. Muutos on ollut hurja. Kun vuonna 1990 lapsiperheistä kotipalvelua sai 8,2 prosenttia, niin kaksikymmentä vuotta myöhemmin määrä on pudonnut vaatimattomaan 1,5 prosenttiin. Vuosittain noin 9 000 perhettä saa kotiapua. Vuonna 1990 luku oli 52 000. Useissa kunnissa kotipalvelun piiriin on päässyt vain lastensuojelun asiakkuuden kautta. Sekään ei ole vielä varmistanut apua. Tänäkin vuonna lastensuojelun asiakkaista ei saanut kotipalvelua 60 kunnassa ja 55 kunnassa se oli vaikeaa järjestää. Samanaikaisesti kotipalvelun alasajon kanssa kuntien lastensuojelun ongelmapalvelujen käyttömäärät ja kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti.

Mallia Kokkolasta Kaikki kunnat eivät ole luopuneet lapsiperheiden kotipalvelusta edes kustannuspaineiden edessä. Esimerkistä käy 47 000 asukkaan Kokkola Keski-Pohjanmaalla. Kunnan on sosiaalihuoltolain mukaan järjestettävä lapsiperheiden kotipalvelua, jonka tavoitteena on auttaa perheitä arjen selviytymisessä. Kokkolan kaupungin palveluesimies Anita Pöyhönen korostaa, että kotipalvelu on parhaimmillaan tehokasta ennaltaehkäisevää työtä.

Lastensuojelun tukitoimena annettu apu on maksutonta. Kysyntää kotipalvelulle on Pöyhösen mukaan enemmän kuin kaupunki pystyy tällä hetkellä tarjoamaan. Ammattitaitoisia kodinhoitajia ja lähihoitajia on ollut tarpeeksi saatavilla. Lapsiperheet eivät ole joutuneet kilpailemaan vanhusten kanssa palvelujen saamisessa, koska 2000-luvun alussa lapsiperheiden kotipalvelu eriytyi Kokkolassa omaksi yksikökseen.

Kuntatalouden synkeät näkymät Kuntaliiton tuoreen selvityksen mukaan yli 43 000 lapsiperheeltä jäi saamatta kotipalvelua vuonna 2012 vuoden 1990 tasoon verrattuna. Mikäli palvelun laajuudessa haluttaisiin palata lamaa edeltäneelle tasolle, kustannukset olisivat 17–57 miljoonaa euroa vuodessa tarjotun avun tasosta riippuen. Kuntien kustannuspaineet ovat kuitenkin valtavat. Lapsiperheiden kotiavun määrän huomattava lisääminen ei vaikuta realistiselta. Päinvastoin, jopa nykytasosta voi olla vaikeuksia pitää kiinni. Perheiden arjen tukemiseksi olisikin mietittävä uudenlaisia konsteja järjestöjen, vertaisryhmien ja erilaisten kerhojen avulla. Myös erilaisia sektoriaitoja pitäisi kaataa sosiaali- ja terveyspuolella. Lasten pahoinvointi ja lapsiperheiden asiat ovat olleet esillä niin mediassa kuin poliitikkojen puheissa taajaan. Ennaltaehkäisevän kotipalvelun tarve on tunnistettu yli puoluerajojen. Silti asiassa on ollut vaikea päästä eteenpäin. Onko kyse rahasta vai arvoista? Kukaan ei haluaisi nipistää mistään tärkeästä, mutta lopulta resurssipäätökset ovat aina arvovalintoja.

– Mielestäni toiminta on myös kustannustehokasta, sillä kun perhe tulee oikea-aikaisesti autetuksi, voidaan välttää perhetilanteiden kriisiytyminen ja siten kalliimmat väliintulot. Kokkolassa apua saa noin 130 perhettä vuodessa. Joillekin perheille riittää muutaman käynnin jakso akuutissa ongelmatilanteessa, toiset tarvitsevat apua pidempään ja säännöllisemmin. – Varhaista tukea olemme tarjonneet perheille, joissa on arjenhallinnassa ja turvallisten rutiinien muodostamisessa pitempiaikaisen työstämisen tarvetta. Kotipalvelu on maksullista, mutta varhaisen tuen taksat on porrastettu perheen tulojen mukaan. | 13

Teksti: Maija Tahkola Kuvitus: Elina Kopsa

inusta ja sisarestani ei huolehdittu biologisten vanhempieni luona. Olimme aliravittuja ja epäsiistejä. Kotiolot eivät olleet missään määrin kunnossa, Saija kertoo. Lastensuojeluilmoituksen tekijää Saija ei ole koskaan saanut tietää, mutta Saijan mukaan viranomaisten päätös sijoittaa tytöt oli oikea. – En tietenkään muista tuosta ajasta biologisilla vanhemmillani, mutta jälkeenpäin ajateltuna huostaanotto oli oikea vaihtoehto. Pahimmillaan aliravitsemus olisi voinut johtaa vaikka kuolemaan. Saijan vanhemmat olivat eroamassa. Arki oli jatkuvaa riitelyä, ja lasten hoitaminen laiminlyötiin. Saija ja hänen siskonsa pääsivät samaan sijaisperheeseen, ja ovat kuuluneet samaan perheeseen siitä asti. – Sijaisperheessä meillä on kaikki mennyt tosi hyvin alusta asti. Lopulta minut adoptoitiinkin tähän perheeseen, hän kiittää.

Huostaanotosta, sijoituksesta ja adoptiosta on aina puhuttu Saijan perheessä avoimesti. Tyttöjen biologiset vanhemmat tulivat vierailulle noin kerran kuukaudessa. Eräänä päivänä, kahvipöytää katettaessa Saija kysyi keitä heille on tulossa.

– Avoimesti ja perusteellisesti on kerrottu, että olemme sijaisperheessä. Toki odotettiin sen verran, että jotain asian päälle ymmärsin. Avoimuus on myös syy, miksei Saija ole koskaan syyttänyt itseään huostaanotosta. – Olen aina ymmärtänyt, ettei ollut minun tai siskoni vika, etteivät biologiset vanhempamme voineet huolehtia meistä.

Myös koulussa opettajat ja koulukaverit ovat osanneet suhtautua Saijan taustaan asiallisesti ja ammattitaitoisesti. – Joskus biologinen isäni meni hakemaan siskoani koulusta, mutta opettajat olivat hereillä ja puuttuivat heti peliin. Saija ei koe, että hän olisi eronnut muista luokkatovereistaan millään tavalla. – Kyllä minulta kysyttiin, miksi minulla on eri sukunimi kuin vanhemmillani, mutta kiusaamista en kokenut.

Erimielisyydet biologisiin vanhempiin ovat vaikuttaneet Saijan ja hänen biologisten vanhempien väleihin.

| 14

– Viimeksi näin isäni varmaan seitsemän vuotta sitten rippijuhlissani. Enää en ole kuitenkaan heidän kanssaan tekemisissä. Eihän meille sellaista kunnon suhdetta koskaan ehtinyt muodostua, ja he ovat minulle aina olleet vähän vieraita ihmisiä. Tapaamiset olivat osaltani enemmän kohteliaisuutta. Välit eivät kuitenkaan aina olleet mitenkään ongelmattomat. – Tietysti kaikki sellainen ylimääräinen draama on yksi syy tähän hiljaiseloon. Ikäviä ja ongelmallisia tilanteita tapahtui esimerkiksi kaupassa: Saija ja hänen siskonsa törmäsivät sattumalta ostoskeskuksessa biologiseen isäänsä, joka tarttui heihin kiinni. – Onneksi sijaisvanhempamme olivat lähellä, ja tilanne raukesi. Saijan biologinen isä vanhempineen eivät myöskään aina noudattaneet vierailuaikoja. He saattoivat ilmaantua kylään aivan yllättäen. Vaikeammat ajat ja vanhempien harkitsematon käytös ahdistivat ajoittain. – Voin kuitenkin sanoa, että minulla oli oikein hyvä lapsuus ja tunsin aina olevan rakastettu.

Saija on nyt 22-vuotias lähihoitaja. Hän työskentelee ja asuu Ilmajoella. Arjessa tärkeitä ovat tavalliset asiat; työ, harrastukset, kaverit ja perhe. Hänen elämänsä vaikea alku ei aiheuta ongelmia enää. – Nollasin ja aloitin puhtaalta pöydältä reilut kolme vuotta sitten, kun minut sijaisvanhempani adoptoivat minut. Adoptointi ei valitettavasti onnistunut ongelmitta. – Lähestyin alaikäisenä biologisia vanhempiani, mutta he kielsivät silloin adoption. Samaa he yrittivät myös silloin kun olin jo täysi-ikäinen. Käräjäoikeus kuitenkin päätti asian minun toivomallani tavalla.

Julkisuudessa uutisoidaan raaoista perhesurmista, ja karuista lasten hylkäämisistä. Lastensuojelusta leikataan valitettavan usein rahaa ja huostaanotoista puhutaan enemmän. – Kyllähän tuollaiset uutiset saavat miettimään, että mikseivät perheet kouluttaudu tuki- tai sijaisperheeksi. Miksei haluta auttaa lapsia? Saija ymmärtää, ettei kaikkien perheiden tilanne ehkä moista salli, mutta enemmistöllä se varmaan onnistuisi. Huostaanotto ei ole mitenkään yksinkertainen asia. Se on monen tekijän summa, hän pohtii. Saijalle huostaanottokokemus on voimavara. Hän uskoo tulevaisuudessa toimivansa itse sijais- tai tukivanhempana. – Voisin samaistua ja ymmärtää ongelmissa olevaa lasta erittäin hyvin. Kyllähän sellainen tietämys ja ymmärrys erilaisia perheitä ja kohtaloita kohtaan minulla on erilainen kuin joillakin ikäisilläni.

Saijan elämä on oikein mallillaan, ja mitä hän on kuullut, myös hänen biologiset vanhempansa ovat saaneet elämänsä raiteilleen. – Biologisella isälläni on ainakin nykyisin oma perhe. Saija ei ole katkera eikä vihainen. Hän on saanut kasvaa sellaisessa ympäristössä missä on hyvä olla ja jossa hänestä on huolehdittu. – Uskon että lasten kasvatuksen kulmakivet ovat rajat ja rakkaus. Niihin kiteytyy kyllä kaikki olennainen.

| 15

Teksti : Juhani Ojalehto Kuva: Venla Tornberg

Lääkäropiskelija Mikan maailma muuttui kertaheitolla Elmo-pojan astuttua maailmaan.

ika ryömii matolla helistimen, muoviauton ja kankaisen kuvakirjan seassa. Suusta lähtee hilpeitä ääniä, jotka eivät muistuta mitään tunnettua kieltä. Häntä vastassa on Elmo, joka katsoo takaisin silmät sirkeinä, kasvoillaan leveä hymy, ja vastaa yhtä epäselvällä puheella. Mika pyörähtää ympäri ja virnistää. – Kun ukko hymyilee, niin ei voi olla huonolla tuulella! Minulla on ollut pientä kaamosmasista, mutta tässä se unohtuu. Mika Seppälä on 25-vuotias lääkäriopiskelija ja puolivuotiaan Elmon isä. Isyys on hänestä mahtavaa. Hän sieppaa Elmon syliinsä, suukottelee tätä ja heittää ilmaan. Poika nauraa hurmioituneena pudotessaan isänsä käsivarsille.

Mika istuu yliopiston käytävällä poika sylissään. On hänen hoitovuoronsa, kun Katriina-vaimolla on tentti. Katriina opiskelee luokanopettajaksi. Molempien opiskelut sujuvat hyvin, päällekkäisiä läsnäoloja koulussa on ollut vain pari kertaa. Samanaikaisista opinnoista selviää sumplimalla ja lähimpien tuella. – Ystäväperheet naapurissa ja omat vanhemmat auttavat hädässä. Välillä ratkaisuissa saa olla innovatiivinen. Jos jämähtää paikalleen ja ajattelee, ettei lapsen kanssa voi tehdä muuta kuin olla kotona, niin se on turmion tie, Mika toteaa. Katriina saa tentin valmiiksi ja saapuu paikalle. Elmo ojentaa

| 16

heti kätensä äitiään kohti. – On tämä semmoinen äidin poika. Esimerkiksi jos Katsu on illalla menossa, Elmo ei suostu nukahtamaan. Pari kertaa on käynyt niin, ja tulee siinä avuton olo, kun ei voi korvata äitiä. Onhan se ymmärrettävää ja luonnollisestikin näin täytyy olla. Silti tulee äitiä ikävä.

Isällä ja pojalla on toinenkin yhteinen harrastus, lenkkeily. – Juoksen ja työnnän Elmoa vaunuissa samalla. Ukkeli tykkää siitä hulluna! Katsu saa siinä sitten omaa aikaa. Lapsi oppii samalla vanhemmiltaan elämäntyylin. Se voi olla joko aktiivinen tai... sisälläoleskeleva.

Liikunnan ja Elmon hymyn lisäksi Mika voimaa saa toimivasta parisuhteesta. – Pitää kuunnella toista puolin ja toisin ja järjestää yhteistä aikaa. Sen löytäminen ei ole ollut ongelma, koska Elmo nukkuu paljon. Ihan vain kahdestaan ei olla oltukaan. En minä malttaisi tätä mihinkään jättääkään. Perhe nousee punaisen, vuoden 2003 farmari-Corollan kyytiin. Se on hyvä auto opiskelijapariskunnalle. – Taloudellisesti ajatellen meillä menee loistavasti. Lapsi tuo leivän tullessaan, niinkuin sanotaan. Valtio auttaa siinä vähän, Mika hymähtää. Perhe saa asumistukea, lapsilisää ja äitiyspäivärahaa. Opintotuki kuuluu heille myös ja -lainaakin on tullut nostettua. Omalla työllä ansaittua rahaa Mika saa käymällä töissä kaupunginsairaalan apupäivystyksessä pari kertaa kuussa. – Tullakseen toimeen pitää olla kohtuullinen elämäntyyli. Emme ole mitään kulutushysteerikkoja tai riskinottajia. Hankimme vain tarpeellisen.

Yhteiskunta antaa rahallista tukea, mutta merkittävä kädenojennus ovat neuvolapalvelut. Neuvolassa seurataan alle kouluikäisen lapsen kasvua ja tuetaan vanhemmuutta. Kontrollilla havaitaan sairaudet, kehityshäiriöt ja aiheet lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Järjestelmän tasosta kertoo se, että lapsikuolleisuus on Suomessa maailman pienin Japanin ja Hollannin ohella. Seppälöillä on neuvolasta vain hyvää sanottavaa: siihen kannattaa satsata jatkossakin.

Elmon syntymä oli Mikalle, kuten monelle muullekin lapsen saaneelle, elämän isoin juttu. Oman pojan, tuon pienen nyytin, avuttomuus ja suloisuus lumosivat. Kaksi viikkoa syntymästä Mika kulki puolisumussa. Elämän arvot ja mittasuhteet rakentuivat uudelleen. – Sitä tunnetta ei voinut raskausaikanakaan odottaa eikä ymmärtää. Kun Elmo tuli maailmaan, kaikki muu kävi toisarvoiseksi. En tarvinnut mitään muuta kuin oman pikku perheen. Sama olo on osittain vieläkin. Opin suhteuttamaan asioita. Pikkujutut eivät elämää kaada. Esimerkiksi kun Elmo on terve, niin elämä on jo aika hyvin. Sitä vain elää ja hoitaa. Se on niin mukavaa. Lähteet: www.talouselama.fi , www.stm.fi

Seppälät asuvat kerrostalokaksiossa. Asunto on kohtuullisuudessaankin kodikas. Tai ehkä juuri siksi. Seinällä riippuvasta punaisesta ryijystä voi tulla mieleen eräs vaalilause... Katsu lähtee jumppaan, Elmo jää ihmettelemään helistintä ja Mika ryhtyy kattamaan pöytää. – Pyrin siihen, etten kaupassa hirveästi katso, mitä ruokaa ostan, jos jotain tekee mieli. Muuten rahaa ei syydetä mihin sattuu. Kohta Mika päättää pitää tauon ja kävelee pianon ääreen. – Elmo tykkää kuunnella soittoa. Niin, ja tämä piano on saatu koulusta satasella, hän huomauttaa.

| 17

Teksti: Vesa Ylipelkonen Kuvitus: Elina Kopsa

| 18

Kotihoito on iskostunut Suomessa maan tavaksi. Näin siitäkin huolimatta, ettei se ole nykyisessäkään muodossa ollut Pohjoismaisessa vertailussa perheille taloudellisesti kovin kannattavaa. Ruotsissa kotihoidontuki on suuruudeltaan lähellä Suomen luokkaa. Siinä missä yli puolet alle 3-vuotiaista suomalaislapsista hoidetaan kotihoidontuella, on Ruotsin vastaava luku kaksi ja puoli prosenttia. Myös Tanskassa kotihoidontuen käyttöaste on Suomea merkittävästi pienempi, vaikka se on rahallisesti yli kaksinkertainen.

Pyrkiikö hallitus muokkaamaan suomalaista yhteiskuntaa vastaamaan paremmin skandinaavisia standardeja? Onko vanhemman (äidin) paikka töissä eikä kotona? Hallituksen puheenvuoroissa kuului hypoteettisen toiveikkaita sävyjä, kun se hahmotteli muutoksen johtavan kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Siinä äidit ja isät jakavat vastuun perhe- ja työelämässä tasan, jolloin naisten eriarvoistava palkkaus tasaantuu pitkässä juoksussa. Esikuvana mahdollisesti toimivassa Ruotsissa naisen ansiot ovat kuitenkin Suomen tapaan viidenneksen miehiä pienemmät. Pääministeri Katainen valotti hallituksen motiiveja suorasanaisemmin toteamalla, että kotihoidontuen muutoksella saadaan työelämään 6000 työntekijää, joista pääosa naisia.

Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n puheenjohtaja Roberta Fabritius ei usko kotihoidontuen muutoksen rohkaisevan isiä nykyistä useammin hoitovapaalle. – Se ei varmasti ole isien tai äitien halusta kiinni, vaan kotihoidontuki on rahallisesti niin pieni, että monessa perheessä kotihoito on jo nyt lähes mahdottomuus. Fabritiuksen mielestä hallitus olisi miettinyt kotihoidontuen nostamista ja isien ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pi-

Jyväskylä otti vuonna 2011 käyttöön järjestelmän, jossa kotona lapsiaan hoitavalle vanhemmalle tarjotaan palvelusetelin ja palvelurahan muodossa kannustimia ottaa hoitoon myös muiden perheiden lapsia. Hoitajan on oltava kaupungin hyväksymä, kuuluttava ennakkoperintärekisteriin ja omattava y-tunnus. Pikainen silmäys Jyväskylän kaupungin nettisivuille osoittaa listattuna olevan

dentämistä tai joustavoittamista, jos se olisi todella halunnut lisätä isien osuutta kotihoidossa. Fabritius pitää hallituksen suunnitelmaa hyökkäyksenä kotiäitiyttä vastaan. Hän uskoo hallituksen tiedostavan hyvin, että muutoksen aiheuttamana entistä harvempi perhe pystyy hoitamaan lapsia kotona kolmeen ikävuoteen saakka. – Perheissä kyllä tiedetään parhaiten, mikä on perheen ja näin myös lapsen kannalta paras hoitomuoto missäkin vaiheessa. Siihen ei pidä puuttua ylhäältä päin.

Myös subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut hallituksen tulilinjalla sen yrittäessä keksiä keinoja kestävyysvajeen kiinni kuromiseksi. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella tarkoitetaan vapautta valita hoitaako alle kolmevuotiaita lapsia kotona vai käyttääkö päivähoitoa. Hallitus aikoo rajata oikeutta siten, että monilapsisen perheen vanhemman ollessa kotihoidontuella tai vanhempainvapaalla, muuttuisi oikeus päivähoitopaikkaan puolipäiväiseksi. Täysipäiväisyyttä pitäisi jatkossa anoa sosiaalisin perustein.

Fabritius pitää hyvänä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta tarkastellaan ja mainitsee lastenhoitajien liittojenkin muistuttavan, että lapsella tulisi olla ennen kaikkea oikeus sisarussuhteiden luomiseen ja vanhempiinsa. – Lähtökohtana tulisi olla lapsen etu. Useat lapsen kehitykseen ja päivähoitoon perehtyneet asiantuntijatkin ovat sitä mieltä, että puolipäiväinen hoito riittää antamaan ne hyvät vaikutukset, joita varhaiskasvatuksella on. Fabritius kuitenkin varoittelee, ettei rajauksesta tulisi seurata hankalaa paperisotaa, kun erityistilanteissa anotaan täysipäiväistä päivähoito-oikeutta.

reilut sata tällaista perhepäivähoitajaa, joista yksi on mies. Fabritius pitää Jyväskylän mallia hyvänä ja kehottaa muitakin kuntia ja kaupunkeja kehittämään perhepäivähoidon olosuhteita taloudellisesti kannattavampaan muotoon. Ainakin Oulu on seurannut esimerkkiä ja ottanut samantyyppisen käytännön kuluvana syksynä.

| 19

– Se kyllä mallissa mietityttää, että miksi jälleen muiden lasten hoitaminen on rahallisesti niin paljon arvokkaampaa kuin omien lasten hoitaminen? On nimittäin niitäkin perheitä, joissa ryhmäkoko täyttyy jo omasta takaa, eikä ole mahdollisuutta ottaa perheen ulkopuolisia lapsia hoitoon, vaikka tahtoa ja intoa löytyisi.

eskustalaisen perhepolitikan rekordiksi ei tällä vuosikymmenellä enää riitä pelkkä kotihoidontuen puolustus ja etuisuuksien euromääräiset korotuslupaukset. Perheet ovat Keskustalle tärkeä kohderyhmä. Yritän hahmottaa, millaisessa maisemassa perhepolitiikkaa pitäisi rakentaa. Ensinnäkin. Isä, äiti ja kaksi lasta -kuvio on yhä olemassa. Kuitenkin yhtä lailla totta ovat yhden vanhemman perheet, maahanmuuttajien perheet ja uusperheet. Avioerolapsena perheiden monimuotoisuuden hyväksyminen on ollut omassa keskustalaisuudessani aina erityisen tärkeää.

Valtaosalla perheistä menee hyvin. Se on mahtava juttu. Perheet saavat yhteiskunnalta monenlaisia etuuksia – lapsilisät ja äitiyspakkaus kruununjalokivinä. Neuvolajärjestelmä pitää huolta äideistä ja vauvoista, kolmas sektori yhdessä seurakuntien kanssa pyörittää kerhotoimintaa leikki-ikäisille. Päivähoitojärjestelmää muokataan parhaillaan hallituksen toimesta – vihdoinkin 40 vuoden jälkeen.

Hyvin pärjäävillä perheillä suuri huoli ja toive yhteiskunnalle ovat lisätunnit vuorokauteen. Moni vanhempi kokee loputonta riittämättömyyttä, huonoa omaatuntoa, päiväkotiin viime minuuteilla juoksemista ennen sulkemisaikaa ja työn sekä perhe-elämän yhteensovittamisen ristipainetta. Väestöliiton tutkimuksenkin mukaan perheet toivovat arkeensa joustavuutta ja enemmän aikaa yhdessä. Aikaa rakastaa ja olla vaan. Pieni, mutta sitäkin surullisempi ryhmä ovat ne perheet, joiden elämään on kasautunut mitä moninaisimpia ongelmia. Taustalla voi olla sukupolvia jatkunut syrjäytymisen ketju. Arki on turvatonta, kuvioissa on päihteitä ja väkivaltaa, vanhemmuus on hukassa ja lapsuus jää lyhyeksi. Tämä joukko tarvitsee paljon tukea niin sosiaalitoimen, varhaiskasvatuksen kuin neuvolapalvelujenkin suunnalta. Surkeinta on, että palvelut ovat täysin pirstoutuneet eikä kukaan oikeastaan johda perheiden palveluverkostoa. Sitten taivastellaan, kun lastensuojelun tilastot ovat kasvu-uralla. Apua tarjotaan monesti liian myöhään ja ennaltaehkäisyyn panostetaan vain puheiden tasolla. Vanhempia pallotellaan luukulta toiselle ja koulussa taas pohditaan, kenelle vastuu lapsesta kuuluu, jos kotiasiat eivät ole kunnossa. Näiden kahden lähestysmistavan varaan rakentaisin keskustalaisen perhepolitiikan ytimen. Tarvitaan keinot työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Annetaan lupaus ajasta yhdessä. Uudistetaan totaalisesti kuntien palvelutarjonta siten, että jollekin kuuluu kokonaisvastuu ja perhe kohdataan aidosti. Sillä vältettäisiin monta onnetonta tarinaa. Olellisinta on, että Keskusta päivittää koko politiikkansa tulevaisuuslähtöiseksi ja katsoo toimiaan lapsen silmin. Mikään ei voi parempi linjausten lähtökohta ja oleellisempi päätöksen peruste kuin lapsen etu. Onnellista loppuvuotta ja valoa pimeään! Annika Saarikko Keskustan varapuheenjohtaja

| 20

Teksti: ja kuvat Venla Kaikkonen

itä saadaan kun sekoitetaan kasveja, vettä ja villalankaa? Kokeilusta se alkoi, vain osana opettajaopintoja. Kahdeksan pataa, kahdeksan erilaista väriä tuottavaa kasvia, villalankavyyhtejä ja villaa, lopputuloksena luonnon värikylläisyyttä. Oululainen Karoliina Liukko vaikuttui: – Innostuin välittömästi. Oli itsestään selvää, että jatkan kokeiluja omalla ajalla. Kasvivärjäys on perinteinen tapa sävyttää tekstiilejä, mutta mielikuva harmaista ja pliisuista sävyistä ei pidä paikkaansa. Värivalikoima on yhtä laaja kuin saatavilla olevat kasvit: sipulinkuorista saadaan keltaisia sävyjä, punasipulista vihreää, tuomenmarja tuo violettia, puunkuorista ruskeita ja indigolla sinisiä sävyjä. Eksoottisemman kuuloisia kasvivärejä kuten punaisia sävyjä tuovaa kokenillia Karoliina on tilannut netin kautta. Sävyjä saadaan aina hempeistä pastellisävyistä voimakkaan kirkkaisiin säätelemällä värjäysaineen ja värjättävän materiaalin suhdetta sekä muuttamalla veden happamuutta eli ph-arvoa. – Jokaisella värjäyskerralla lopputulos on kuitenkin aina hiukan yllätys: Ensimmäistä kertaa keltasipulilla värjätessäni hain ruokakaupasta ison pussin sipulinkuoria, laitoin ne pataan rumanvärisen villalankakerän kanssa ja ajattelin, ettei lanka tästä ainakaan enemmän pilalle voi mennä. Värjätty kerä oli kuitenkin täydellinen WAU! Hehkuvan ruosteenoranssista langasta neulon nyt itselleni pipoa.

Tekemisen ja kokeilun tuomaa iloa Karoliina haluaisi välittää myös eteenpäin. – Lasten on saatava kokeilla, vaikka opettaja joutuisikin näkemään vähän enemmän vaivaa, perinteisiä kädentaitoja arvostava Karoliina suunnittelee tulevaisuuttaan. Vinkkejä kasvivärjäyskokeiluihin hän kehottaa etsimään netistä harrastajien blogeista sekä useista aiheesta kertovista kirjoista. Idearikkaalla Karoliinalla riittää kokeiltavaa. – Seuraavaksi voisin kokeilla puuhelmien värjäämistä kasviväreillä. Myös jätevärjäys vaikuttaa mielenkiintoiselta. Villalanka suljettuna ilmatiiviiseen astiaan kahvinpurujen kanssa voisi tuottaa mielenkiintoisen lopputuloksen..

Langanvärjäysprosessi on yksinkertainen, mutta tarkkuutta ja aikaa vaativa. Karoliinan käyttämässä kuumavärjäysmetodissa keitetään ensin väriliemi eli vesi ja värjäävä aine, johon sitten lisätään värjättävät langat sekä tarpeen vaatiessa myös puretusaine, joka auttaa väriä tarttumaan paremmin värjättävään aineeseen. Lankojen annetaan hautoa väriliemessä vähintään tunnin ajan. Itse värjättyjen lankojen tuoma ilo korvaa Karoliinalle kuitenkin siihen käytetyn ajan ja vaivan: – Tuntuu henkilökohtaisemmalta neuloa lankoja, joiden värisävyn on itse saanut aikaan. Valmis lanka innoittaa luomaan sitten joitain ainutlaatuista ja yksilöllistä.

Seuraa Karoliinan käsityöharrastusta blogissa unelmalankaa.blogspot.fi. Luonnonmateriaaleilla värjäystä voi opiskella mm. kirjasta Luonnonvärjäys (Anna-Karoliina Tetri, Moreenikustannus 2010)

| 21

Teksti: Minna Rantala Kuvat: Ilkka Ruuska, Tommi Kilpiรถ, Maija Joensuu

| 22

Mistä tunnistaa? Rauhallinen puheenparsi, joka rikkoutuu teatraalisella elehdinnällä. Painiskelee rollohipsteri- ja arkadia-casual-tyylin välimaastossa. Äärimmäisen analyyttinen ja rauhoittava persoona. Visuaalinen, tarkkasilmäinen, sovitteleva, unohtelija. Kokoava ja kohtelias haisaappaissa tallustelija. Jok’ikinen tykkää Teposta, aivan varmasti.

ratkaisuja.

Teppo, mikä ärsyttää? - Välitila. Toinen jalka vielä Rovaniemellä, toinen Helsingissä. Tänäänkään en tiedä minne menen yöksi.

Kerro Teposta: - Diplomaattinen, harkitseva, yllätyksellinen.

Mikä ilahduttaa? - Risto Lahti. Mitä tekisit 20 miljoonalla? - Ostaisin hevosen, antaisin vähän Kiteelle kesälahtelaisiin nuoriin kohdistettuna, ostaisin asunnon, sijoittaisin.

Mikä ilahduttaa? - Uuden edessä oleminen, vaihteleva arki. Saan tehdä hyviä asioita mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Mitä tekisit 20 miljoonalla? - En usko että tarvitsisin sellaisia rahoja. 20 tonnia olisi helpompi handlata. Reissailisin. Kerro Ristosta: - Toiminnan mies, joka toteaa että näin teherähän. Puskee sanoista tekoihin. Luova heittäytyjä. Mistä tunnistaa? Äärimmäisen pohojalaanen, murtehella pointtejansa vahvistava. Innostunut ja innostava. Swäg. Ei jätä mitään kesken. Perusteellinen suunnittelija pilke silmäkulmassa. Puvun alla sikala-asu ja toisinpäin. Pitää huolta Teposta. Ilo. Mikään ei voi olla surullisempaa kuin surullinen Risto. Risto, mikä ärsyttää? - Tentti, jossa kysyttiin vääriä asioita. Olin lukenut vain oikeat asiat. Mikä ilahduttaa? - Huomiset approt kera haalarien. Mistä tunnistaa? Vaivaton esiintyjä. Vahvasti tunteisiin vetoava puhuja. Tarinallinen, aito, pelkäämätön. Päättäväinen kävely, heiluva ponnari. Mie ja sie. Karjala. Nightwish. Innostuu nollasta sataan alle minuutissa. Puheenjohtajakolmikosta Katjasta löytyy eniten miestä. Katja, mikä ärsyttää? - Joensuun viimeisin valtuustokokous. Muut ryhmät eivät olleet valmiita tekemään vaikeita

Mitä tekisit 20 miljoonalla? - Maksaisin kotoväen sikalavelat pois, rakentaisin ranchille lämpökeskuksen, sijoittaisin, korottaisin Unicefille menemää kuukausirahaani. Kerro Katjasta: - Katja on kuin Eino-myrsky. Välillä puhaltaa lujaa ja puut kaatuu, välillä on tyyntä. Katjasta löytyy temperamenttia, poweria ja luonnetta, mitä musta ja Teposta ei. Katja on meistä kolmesta se hurja bensakone, minä ja Säkkinen pienemmällä hyrrääviä diesel-moottoreita.

| 23

Kasvun paikka -palstalla kerrotaan nuorkeskustalaisia kasvutarinoita.

Teksti: Mari Mäki Kuvat: Risto Kuittinen ja Suomenmaa

“

Olen ollut kiinnostunut yhteiskunnasta ja seurannut mediaa pienestä saakka. Vuonna 1998 pääsin peruskoulun parlamenttikurssin kolmen parhaan joukkoon ja sitä kautta mukaan eduskunnan täysistuntoon. Se reissu sytytti kipinän yhteisiin asioihin. Äitini on ollut kotiemäntä ja hoitanut pientilaa, isäni on työskennellyt paperitehtaalla. Kotitilamme loppui, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Sieltä tulee katkeruutta EU:ta kohtaan, mutta nykyään näen unionin hyvänä asiana Suomelle. Yläasteella minua kiusattiin rankasti ärräviastani. Olin tuollon vielä todella lyhyt, vain puolitoistametrinen. Se aiheutti nuoressa pojassa epävarmuutta. Vanhemmat toivoivat, että menisin lukioon ja opiskelisin insinööriksi. Lukioon meninkin, mutta vuoden jälkeen hain vanhemmilta salaa ammattikoulun sähkölinjalle. Amis oli enemmän minua varten. Nautin siitä, kun pääsen tekemään asioita käsilläni. Siellä sain myös käännettyä ärrävian vahvuudekseni ja kasvoin pituuttakin 27 senttiä. Tuntui, että henkinen ja fyysinen kasvu kulkivat silloin käsi kädessä. Onneksi henkinen kasvu ei kuitenkaan loppunut siihen.

Minua oli peloteltu, että kaikki Keskustanuoret ovat korkeakoulutettuja ja amiksena on vaikea päästä mukaan. Tämän ennakko-oletuksen kanssa uskaltauduin kuitenkin paikalle Joensuun Keskustanuorten ja -opiskelijoiden syysstarttiin ja tapasin Mika Hämeenniemen. Siinä tutustuessa ennakkoluulot romuttuivat ja pian löysinkin itseni Pohjois-Karjalan nuorten piirin johtokunnasta. Kalajoen liittokokouksessa vuonna 2009 oli puheenjohtajavaalin ympärillä hirveä hässäkkä. Minut siinä sitten puolivahingossa valittiin liittohallitukseen ja sitä kautta homma alkoi avartua ihan uudella tavalla. Politiikan ymmärrys ja ihmisiltä oppiminen on kasvanut liittohallituksessa ja varapuheenjohtajana valtavasti. Uskallan myös väittää tuntevani suomen jokaisesta kaupungista jonkun, verkosto on valtava. Kolmannen polven paperimiehenä olen joutunut tekemään paljon töitä kirjoittamisen, väittelyn ja asiaosaamisen taitojen kanssa pärjätäkseni politiikassa. Silti merkittävin kasvun paikka on ihmissuhdetaitojen saralla. Aiemmin olin mustavalkoisempi ja puhuin paljon. Nykyään haluan ymmärtää erilaisia mielipiteitä ja argumentteja, ennen kuin muodostan kantani. Iän myötä on tullut enemmän harkitsevuutta ja malttia kuunnella. Varapuheenjohtajakaudellani tuli vastaan muutamia tiukkoja

| 24

paikkoja. Niistä selvittiin, kun pidettiin pää kylmänä. Jos on joku mediamylläkkä menossa, niin ei voi mennä laukomaan mitä sylki suuhun tuo. Ensin täytyy ottaa vähän etäisyyttä ja miettiä mitä sanoo ja sitten pysyä siinä. Elämänoppi, jonka olen itse kantapään kautta oppinut on sitkeys. Elämässä on paljon vastoinkäymisiä, mutta niistä ei pidä katkeroitua vaan kääntää ne vahvuudeksi. Jos pystyy löytämään asiasta positiivisen puolen, niin sillon on jo vahvoilla. Monesti ihmisistä puhutaan pahaa selän takana ja se voi aiheuttaa ennakkoluuloja. Usein olen kuitenkin todennut, että todellisuus osoittautuu kaikeksi muuksi. Siitä olen oppinut, että on parempi heittää ennakkoluulot romukoppaan, tutustua avoimesti ja muodostaa sitten oma mielipide. Politiikassa

Tuore puheenjohtajakolmikko Tahkon liittarissa 2011. Villen kaverina Antti Kurvinen ja Jouni Ovaska.

mukanaolo on avartanut maailmankuvaani valtavasti. Jos en olisi lähtenyt politiikkaan, niin luultavasti tekisin sellua Enossa lopun ikääni. Nyt ajattelen, että minulla voi olla muitakin mahdollisuuksia ja annettavaa myös yhteiskunnallisiin tehtäviin. Olen aidosti huolissani suunnasta, johon Suomi on nyt menossa. Haluan vaikuttaa siihen, että maassamme jokaisella on oikeus asua siellä missä haluaa ja peruspalvelut on saatavilla. Myös isoja kaupunkeja pitää pystyä kehittämään, nämä eivät ole ristiriidassa keskenään. Tämän harrastuksen ansiosta olen löytänyt rinnalleni myös rakkaan. Tapasimme Elinan kanssa Keskustaristeilyllä ja tam-

mikuussa menimme naimisiin. Sillä tavalla katsottuna aika merkittäviä juttuja on tapahtunut elämässäni Keskustanuorten parissa.” Ville Toivanen on toiminut keskustanuorten liittohallituksessa 2010-2011 ja varapuheenjohtajana 2011-2013.

| 25

Teksti: Henriikka Puolitaival Kuvat: Venla Kaikkonen

aloittelen hedelmät huolellisesti pieniksi palasiksi. Leikkuulaudalla on ananasta, omenaa, banaania, persikkaa ja päärynää. Olen kokeilemassa jotain uutta, josta olen pitkään haaveillut. Laitan hedelmäpalat kuivuriin ja jään innoissani odottamaan lopputulosta. Muutama vuosi sitten olin täysin kyllästynyt syömään vaelluksilla kaupan aina samalta maistuvia kuivamuonia. Pohdin, miten saisin säilyvää ja omatekoista perusruokaa reissuun mukaan. Kuivaaminen kuulosti hankalalta ja työläältä, mutta ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Niinpä hankin suomalaisen Sopu-kuivurin ja yllätyin työn helppoudesta. Ruoka-aineet tulee vain puhdistaa, paloitella ja laittaa kuivuriin. Raaka-aineesta riippuen kuivaaminen kestää parista tunnista muutamaan vuorokauteen. Kuivaaminen onnistuu kuivurin lisäksi uunissa tai esimerkiksi lämmitetyn leivinuunin päällä. Hedelmien kuivaus valmistuu parissa tunnissa. Kun puraisen ensimmäisen kerran itsekuivattua, rapeaa ananasta, tunnen onnistuneeni. Sen raikkaus, kirpeys ja makeus irtoaa ja täyttää hitaasti koko suun. Nam! Syöty ruoka vaikuttaa meihin sekä fyysisesti että henkisesti, joten haluan panostaa ruoan laatuun. Olen myös aina ollut kiinnostunut puhtaista ja käsittelemättömistä perusruoista.

10 dl 1 dl 2 dl 1 dl 1 dl 3 rkl

Haluan hyödyntää luonnon antimia ja Suomessa meillä on siihen hyvä mahdollisuus. Keväällä luonnosta löytyy paljon kuivattavaa. Mustaherukan, vadelman ja mustikan lehdet muuttuvat kuivattuna teeksi. Nokkosen lehtiä voi kuivattuna käyttää vaikka keiton tai lättyjen valmistamiseen. Luonnonyrtit ovat superfoodia, joilla saa monipuolistettua makumaailmaa. Syksyllä täytin kuivurin marjoilla ja kotomaisilla omenilla. Marjat kuivuvat hyvin pieniksi, mutta ne maistuvat sitäkin enemmän. Mustikkaa on maukasta käyttää kuivattuna ja hienonnettuna esimerkiksi maustamattoman jugurtin seassa. Omenat sopivat loistavasti antamaan raikkautta itse tehtyyn mysliin. Vaellukselle kuivurin avulla saa monipuolista ruokaa. Lihat, vihannekset ja kasvikset säilyvät, mahtuvat pieneen tilaan ja ovat kevyitä kantaa kuivaamisen jälkeen. On suuri nautinto tunturissa syödä hedelmiä välipaloiksi ja keitellä itse maustamaa jauhelihaa pastan kaveriksi. Hyvä ruoka mahtavissa maisemissa saa arjen unohtumaan ja onnellisen hymyn huulille! Kuivatessa innostun koko ajan uusista mahdollisuuksista, mauista ja luonnosta. Ensi vuonna aionkin lisätä kuivattaviin tuotteisiin sienet ja koivun lehdet.

kaurahiutaleita murskattuja pähkinöitä kuorittuja auringonkukansiemeniä pellavansiemeniä ruokaöljyä hunajaa

Paistamisen jälkeen 3-5 dl kuivattuja hedelmiä, marjoja tai siemeniä 1. Sekoita kaurahiutaleet, pähkinät ja siemenet keskenään. Kuumenna öljy kattilassa hunajan kera ja sekoita kuiviin aineisiin. 2. Levitä mysli pellille ja paahda uunissa 175-asteessa noin 15 min. Sekoita mysliä välillä ja varo polttamasta. 3. Ota mysli uunista ja sekoita sekaan loput aineet. Nauti!

| 27

Uusi sarja Kepun myytit murtaa tai vahvistaa maalaisliitto-keskustalaisuuteen liittyviä myyttejä. Sarjassa pureudutaan kepeisiin, koviin ja jopa arkoihin aiheisiin.

Teksti: Heli Hämäläinen

ksi varmasti omalaatuisimmista keskustalaisista kansanhuveista on tupailta. Tupailloissa kokoonnutaan jonkun kotiin kuulemaan puheita, keskustelemaan ja nauttimaan kahvipöydän antimista. Huhujen perusteella tupaillan pitopaikka valikoituu sen mukaan, minkä talon emäntä leipoo maistuvimmat pullat. Vaikuttaa melko perifeeriseltä. Tupailtoja harrastetaan kuitenkin myös pääkaupunkiseudulla, todistaa Silja Silvasti Uudenmaan Keskustanuorista. – Uudenmaan ja Helsingin Keskustanuoret järjestävät yhteisiä tupailtoja kuukausittain. Tutustumme johonkin yritykseen tai järjestöön tai kuulemme alustajaa. Illan päätteeksi keskustelemme illan teemasta ja vietämme aikaa yhdessä.

kuinka kahvitarjoilu toteutetaan virtuaalisesti. Sitä odotellessa Keskustan verkkokauppaan voisi ottaa myyntiin 2000-luvun puolivälin suositun varainkeruutuotteen Tupailtakahvin. Silja Silvastin kokemukset virtuaalitupailloista ja etenkin chatistä ovat myönteiset. – Erityisesti vaalien alla on mukavaa, kun pääsee seuraamaan ajankohtaista debattia kotoa käsin helposti ja mukavasti.

Virtuaalitupailtoja esitetään joka kuukauden ensimmäinen tiistai. Tupailtoja voit seurata osoitteesta virtuaalitupailta.fi.

– Varsinkin pääkaupunkiseudulla sana tupailta saattaa herättää hilpeyttä vierautensa takia. Toisaalta tupailtojen esiinmarssi voisi kiillottaa Keskustanuorten haarniskaa itseironisena ja omat juurensa tunnustavana liikkeenä, Silvasti pohtii. Jotain tällaista taisivat ajatella nekin, jotka vuosi sitten aloittivat Keskustan virtuaaliset tupaillat. Niissä keskustalaiset ja muut henkilöt keskustelevat ajankohtaisista poliittisista asioista. Kuka tahansa voi seurata virtuaalitupailtaa netin välityksellä ja osallistua keskusteluun chatissä.

Virtuaalisten tupailtojen avoimuutta ovat kehuneet etenkin ”politiikan viihdekäyttäjät”, jopa kokoomuslaiset. Heitä löytyi linjoilta runsaasti Keskustanuorten Mikkelin liittokokouksen suorasta tupailtalähetyksestä. Hersyvän chat-emännän Annika Saarikon johtamaa kokousta ja etenkin sen jännittävää puheenjohtajavaalia seurasi netitse pitkälti toistasataa katsojaa ulkomaita myöten.

Poliittiset toimijat janoavat siis (kahvin lisäksi) yhteisöllisyyttä ja mielipiteitten vaihtamisen mahdollisuutta. – Perinteisessä tupaillassa parasta on yhdessäolo ystävien kanssa, mutta näkisin, että virtuaalitupaillassa on omanlaistaan yhteisöllisyyttä, Silvasti sanoo. Silvastin mukaan virtuaalitupaillan kaltainen uudenlainen yhdessäolo voi auttaa pitämään puolueen toimintaa vireänä koko maassa.

Muuten hyvä, mutta kahvitarjoilun joutuu hoitamaan itse – ainakin niin pitkään, kunnes puheenjohtaja Juha Sipilä keksii,

| 28

Teksti ja kuva: Tiila Maaninka

Aamupalan on sanottu olevan päivän tärkein ateria. Se käynnistää kehon ja aivojen toiminnan. Kiire kuitenkin yllättää liian usein, ja nopeasti valmistuva aamupala helpottaa. The Good Morning – blogin kirjoittaja Kaisa Merelä on laatinut reseptin suosittuihin ja varsin terveellisiin banaanipannukakkuihin. Niitä on erittäin helppo ja nopea valmistaa kiireisenäkin arkiaamuna. Banaanipannukakkujen ravintoarvo on hyvä. Se kattaa viidesosan normaalista päivittäisestä energiansaantisuosituksesta, joten se riittää täytteineen mainiosti aamupalaksi. Tällainen terveellinen aamupala auttaa jaksamaan hyvin heti aamusta lähtien: aineenvaihdunta käynnistyy hyvissä ajoin, kylläisyyden tunne ja kehon energiataso säilyvät riittävän kauan.

Riko kananmuna kulhoon. Muussaa banaani haarukalla ja sekoita se kananmunan joukkoon. Lisää muut ainekset ja sekoita. Paista taikinasta pannulla joko yksi iso tai muutama pienempi pannukakku. Lisää valmiin pannukakun päälle esimerkiksi jogurttia, marjoja, hedelmäsosetta ja kanelia. Nauti kahvin tai tuoremehun kanssa! Kuvassa pannukakun päällä on maustamatonta jogurttia, banaanilohkoja, suomalaisia vadelmia ja hentoja siirappiraitoja.

| 29

Kirjoittaja on maailmankuvaansa rakenteleva tytönhupakko ja seikkailija, joka viihtyy epämukavuusalueella kuten Helsingissä

imeys on laskeutunut. Ja ilmoja pitelee. Pohjolassa alkaa olla yhtä kylmä kuin pimeäkin. Itse asiassa täällä on jo niin pimeää, ettei sitä enää edes näe. Viimeisten ruskanrippeiden kadottua huomaa, miten kaikki mustenee silmissä. Jos jonkun suomalaisen vaatevarastossa on joskus ollut jotain väriä, niin ei ole enää. Miksi pukeutua väreihin, kun niitä ei kuitenkaan näe?

On totta, että ikkunanruudun läpi kun kurkistaa, niin suomalainen maisema pimeimpään vuodenaikaan on perin juurin lannistava. Eihän sitäkään edes näe. Totta on sekin, että tähän aikaan vuodesta ulkona on lähes aina ihan petollisen kylmä, joskus myös märkä ja paljon väsyttäviä naamoja. Kotimaasta käsin talvea tai sen vaikutuksia on paha lähteä skippaamaan. Mutta voisimme tehdä muumit! Täydellinen vintille

Menepä talvisen arki-iltapäivän ruuhkatunteina bussipysäkille. Pysäkin ympäristössä vallitsee jokin pimeän keskittymä. Ja se jokin liikkuu. Lukuisat hahmottomat hahmot törröttävät paikoillaan mahdollisimman huomaamattomina. Kaamos on ehkä yleisin suomalaisen tarjoama syy, seuraus tai selitys. Kodit jäävät siivoamatta, ystävät tapaamatta ja jumpat pumppaamatta, koska on niin pimeää. Väsymys ei ole enää normaali ihmiselämään kuuluva tuntemus, vaan se on jotain todella pelottavaa. Siinä missä Pohjola alkaa peittyä lumeen, ovat kesäaamujen herätykset peittyneet paksuun kultakerrokseen. Eikun hetkinen. Kelaan hieman taaksepäin. On kesäkuun kuulas aamu, ja kello pärähtää soimaan kuuden jälkimainingeissa. Jossain lehdon uumenissa lammen pinta kyllä kimmeltää kultaisessa aurinkokylvyssä, mutta se ei liity töihin heräävän aamutodellisuuteen mitenkään. Ei, vaan kyllä kesätyöläistäkin väsyttää, potuttaa ja kaduttaa, että pitikin riekkua myöhään.

vetäytyminen nenänpäätä kutittelevia auringonsäteitä odottelemaan ei ehkä ihmiseltä onnistu, koska, no - talviuniyritykset kaatuisivat viimeistään ensimmäiseen pissahätään. Sen sijaan kevennetty versio talviunesta sisältää toistuvan vuodevaatevaraston tyhjentämisen keskelle lattiaa, kavereiden kutsumisen koolle, ja siinä illankähmässä yhdessä hupatellen hankitun kuumien juomien yliannostuksen, jonka hoitaminen käymälän puolella ei pääse muodostumaan ongelmaksi. Ja vau! Ylivalottunut ja saturoitunut talvipesä häivyttää ulkona olevan pimeyden!

| 30

Teksti ja kuvat: Tiina Rantala

“Alue on aina ollut arveluttava, jopa slummimainen asuinpaikka.” Tällaisia lausahduksia pursuaa blogeissa ja keskustelupalstoilla Barcelonan ravalista. Kun hieman yli vuosi sitten muutin tänne, en tiennyt alueesta mitään, mutta rakastuin paikkaan saman tien. Arkkitehtuuri, ihmiset ja tunnelma tekivät alueesta omalaatuisen ja upean. Raval on täydellinen vastakohtien viidakko.

Turisteja ja paikallisia pelotellaan ravalin turvattomuudesta. Itse en ole ikinä tuntenut oloani turvattomaksi, vaikka kotikatuni on prostituoitujen suosiossa. El raval on yksi Barcelonan vanhimmista alueista, mutta ei pysynyt mukana muun kaupungin kehittyessä. Niinpä alueen suosio kasvoi maahanmuuttajien keskuudessa. Vasta 80–90-lukujen vaihteessa kaupunki aloitti alueen kehittämisen. Työ on ollut vahvaa mutta hidasta, sillä talouskriisin takia varoja on jouduttu vähentämään.

Astuessasi pois turistien täyttämältä ramblalta MACBA:n aukiolle löydät niin nuoria kuin vanhoja, skeittareita, hipstereitä ja kodittomia. Ravalissa yhdistyvät sadat eri kansalaisuudet ja kulttuurit. Silti Katalonian itsenäisyyskampanjoinnista ei pääse eroon. Kirjoittaja asuu Barcelonassa, työskentelee englannin opettajana ja koettaa opiskella siinä sivussa.

Teksti: Tiina Nyyssönen

nsimmäinen ajatus kirjan lukemisen jälkeen: VAU, tällaisia kirjoja haluan lisää!

Teksti: Sami Hännunen

Ne jotka jäävät on kertomus Fridasta, hänen isästään Raimosta sekä isoisästään Pojusta. Ja monesta muustakin, mutta suurimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi muodostuu tämän kolmikon kamppailut siitä, lähteäkö vai jäädä. Toiset menevät rikki lähtemällä, toiset jäämällä, eikä Frida tiedä, kumpaan ryhmään hän kuuluu. Taustalla soi Leonard Cohen, jonka lauluihin kirja rakentuu voimakkaasti. Lukiessa on pakko hyräillä itsekin Cohenia. Ne jotka jäävät on kirja, jota haluaa lukea ahmimalla, mutta jota toisaalta haluaa

ikko Alatalon tuore levy ”Maailma tarvii duunaria” on miehen julkaisemien Kantri-levyjen kolmas osa. Palava intohimo country-musiikkiin, kansanomaisemmin kantri, sai alkunsa, kun Alatalo pääsi nuoruusvuosinaan kesälomalle Texasiin. Mikko tietää Kantrin olevan isoille levy-yhtiöille lähinnä vitsi, ja hän kertoo asiasta avoimesti levyn johdannossa. Hän tietää kuitenkin Kantrimusiikilla olevan oma kuuntelijakuntansa. Ennen kaikkea kantrimusiikki on hänelle tärkeä,vaikkakin kallis harrastus. Maalima tarvii duunaria -albumilla on iso tukku vierailevia solisteja ja yhtyeitä säestämässä. Solisteihin lukeutuu mm. Simo Silmu ja Matti Esko. Säestävinä yhtyeinä kuullaan esimerkiksi Jussi Syren & Groundbreakers sekä Pispala Cowboys. Levylle on haettu tarkoituksenmukaisesti monenlaisia americana

lukea hitaasti, jotta tarina ei vain loppuisi. Lahjakas esikoiskirjailija Tua Harno on vuonna 1984 syntynyt, päähenkilönsä Fridan lailla oikeustieteen maisteri ja dramaturgiopiskelija. Vuonna 2012 hän voitti Pentti Saarikoski -kilpailun tämän kirjan käsikirjoituksella. En ihmettele. Tua Harno: Ne jotka Otava. s. 269 Arvostelija: Tiina Nyyssönen

jäävät.

tyylilajeja aina kantrirockista ja western swingistä bluegrassiin. Mikon intohimo americanaa kohtaan todellakin kuuluu kokonaisuudesta. Teemoitus on helposti kuultavissa kappaleiden sanoituksista. Ne käsittelevät Alatalolle tuttuja rakkautta, lapsuutta, mennyttä aikaa ja synnyinkotia. Myös poliittista viestiä on levyltä löydettävissä. Levyn aloitusraita kantaa nimeä Duunari, joka nostaa esiin tavallisen työläisen arvon yhteiskunnalle. Myös markkintalouden ikävät puolet ja kouluampumiset käydään läpi. En olisi uskonut kuulevani kouluampumisesta kertovaa kappaletta sovitettuna rautalankakitaralla varustettuun kantrirockiin, mutta Mikko voi tehdä senkin tyylikkäästi. Kaiken kaikkiaan levy on oiva läpileikkaus Kantrista ja americana tyylilajeista | 32

ja toimii western- / country-diggareille. Teos myös on ensikertalaiselle hyvä sisäänajo kantrin maailmaan. Mikko Alatalo: Kantri 3 – Maailma tarvii duunaria, 2013

Teksti: Virva Leväinen Kuvat: Minna Rantala

Oli hieno hetki, kun kuulin liittohallituksen päätöksen: Liittari 2013 pidettäisiin Mikkelissä! Siis Etelä-Savossa, ihan oikeasti. Olin innoissani. Muilla eteläsavolaisilla nuorilla oli samat fiilikset. Meidän piiri on aika pieni, jos jäsenmäärää tai pinta-alaa katsoo. Siksi liittokokouksen saaminen ja järjestäminen oli meille erittäin suuri asia. Ja millainen liittokokous olikaan tulossa! Toki jo hakuvaiheessa oli tiedossa, että kyseessä on kokous, joka valitsee puheenjohtajan. Aavistustakaan ei ollut siitä, kuinka tiukka kisa viiden hienon ehdokkaan välille olisi tulossa, kun Antti Kurvinen ei enää pyrkinyt jatkokaudelle. Jännitys omassa piirissä nousi liittarin lähestyessä ja olimme innoissamme sekä järjestelyistä että kokouksen sisällöstä.

Liittokokouksen järjestelyissä oli monenlaista puuhaa. Eniten aikaa kului suunnitteluun ja ideointiin. Vain osa erilaisista vaihtoehdoista ja suunnitelmista loppupeleissä toteutui, mutta tämä kuuluu tapahtumajärjestelyn luonteeseen. Iltaohjelma kuuluu perinteisesti järjestävän piirin vastuulle. Vaalin takia ohjelma kuitenkin eli koko ajan. Kun esimerkiksi iltaohjelmaan sisältyi puheenjohtaja- ja varapuheenjohtajaehdokkaiden paneeli, ei muille ohjelmanumeroille ollut juuri aikaa. Suunnittelun lisäksi teimme paljon käytännön työtä. Talkoilimme iloisissa tunnelmissa muun muassa liittarikasseja pakaten. Tätä ennen olimme tietenkin hankkineet itse kassit ja niiden eteläsa| 34

volaisen sisällön.Pyrimme tuomaan esille lähialueen tuotteita. kokouspäivien ruokailuissa Kasarminassa oli salaattipöydässä huomioitu lähituotteet ja iltaohjelman koristelutkin olivat suoraan eteläsavolaisesta metsästä. Kekkosen haarikan palkitut saivat matkaansa mikkeliläistä Korteniemen hunajaa ja kokouksen puheenjohtajia muistettiin kangasniemeläisen Vavesaaren tilan tuotteilla. Liittokokouksesta on vierähtänyt tovi. Etelä-Savon keskustanuoret oli iloinen saadessaan järjestää vuoden 2013 liittokokouksen, toivottavasti myös vieraat viihtyivät Mikkelissä. Ja saa meille toistekin tulla! Etelä-Savon Keskustanuoret

Keskustanuoret on läsnä myös facebookissa!

/keskustanuoret

| 35

! s o t i i k Kyll채

Keskustanuoret maksavat postimaksun