Juuri 2/14 by Suomen Keskustanuoret

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

ari kaveriani päätti kokeilla pienviljelyä. Tosi pien, sillä olemme kaikki hyvin urbaaneja. Miehistä ensimmäinen istutti kerrostalokolmion olohuoneessa perunoita kukkaruukkuun, toinen kylvi porkkanan siemeniä jukurttipurkkiin. Multaa ja vettä sekaan. Miten kävi? Eihän niistä tietenkään mitään tullut. Olen siis kaupunkilainen, mutta sisimmässäni tunnen kuuluvani maalle. Sitä on tosin vähän vaikea vakuuttaa. Vain kerran olen käynyt navetassa, mutta se oli hieno kokemus. Hevosia olen hoitanut vuoden ja se oli jännää, koska pelkäsin niitä melkein koko ajan. Pidän kuitenkin maaseutumiljööstä ja kotimaisesta ruuantuotannosta. Arvostan sitä kovaa työtä, mitä ketjun alkupäässä tehdään ja nostan nuorille talikkomiehille ja –naisille fiktiivistä Hankkijan lippistäni. Totuus ei varmasti ole sitä, mitä Oikeutta eläimille –tyypit antavat ymmärtää. Heihin ei ole luottamista, sillä se maail-

mankuva on kovin mustavalkoinen. Mietin kaupungeissa kumpuavaa maaseutuvihamielisyyttä; resursseja kuluttavaa lihantuotantoa, päästöjä ilmakehään ja Itämereen ja maidon prosessointia sopimattomaksi. Tunnen harmillisen vähän maatalousyrit-

minun kuulemma mieluummin pitäisi kirjoittaa, on sukupolvenvaihdoksen vaikeus. Miettimäni asiat oli kuitenkin selvitettävä, vaikka sitten ruuantuotantomme maineen puhdistamiseksi. Ja puhdistuihan se, vaikka kehittämisenkin varaa on, näin

täjiä tai lähellä heitä olevia. Pääsin kuitenkin vaihtamaan ajatuksia lammas- ja maitotilalla työskennelleiden kanssa. Kun kerroin näkökulmastani, sain kuulla vinoilua, että olen sekaantumassa asioihin, joista en mitään ymmärrä. Maataloutta läheltä nähneiden mielestä sen oikea ongelma on EU-tukien pintaalaperusteisuus, kun se pitäisi olla tuotantoperusteisuus. Toinen seikka, mistä

ajattelen. Entä kaverini, jotka perustivat huonosti menestyneet miniatyyrikasvimaat? Mitä he oikein ajattelivat? En tiedä, mutta ajatus oli varmasti kaunis. Niinkuin tekokin. Maahenkinen.

atkoilla huomaa ulkomaalaisten ottavan aika tyynesti sen, että joutuvat syömään epäpuhdasta ulkomaista ruokaa puhtaan suomalaisen sijasta.’ Näin tviittasi VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen kevään korvilla. Taloustieteilijän mielestä maataloustuet pitäisi lakkauttaa ja ape tuoda sieltä, missä tuottaminen on markkinaehtoisesti kannattavaa. Usein ruokaa ei ymmärretä samanlaiseksi huoltovarmuuden osaksi kuin esimerkiksi energia. Harva suomalainen jättäisi kotinsa lämmön tai sähkön ulkomaisen tuonnin varaan. Yhtä lailla kotimainen ruoantuotanto on tae yhteiskunnan vakaudesta. Puhtaasti kansainvälisen kaupan varassa jokapäiväinen leipä on

epävarma. Viljan hinnan nousu vuonna 2009 oli maailmalla monen kuohunnan taustalla. Lähiruoan arvostus ja erilaiset ruokatrendit superfoodista karppaukseen kertovat, että suuhunpantava kiinnostaa kansalaisia Punavuoresta Posiolle. Ruoan alkuperä on polttava poliittinen kysymys, sekä paikallisesti että globaalisti. Suomessa tuotetulta murkinalta kuluttajalla voi vaatia enemmän. Ketju tilalta pöytään on läpinäkyvä ja vastuullinen – ja työllistää kotimaassa. Keskustanuoret on käynnistänyt laajan vihreän talouden ohjelman laatimisen. Sen osa-alueet ovat energia, clean tech – ja ruoka. Ratkottavana on visaisia kysymyksiä, kuten suhtautumisemme | 2

geenimuunteluun. GMO herättää aiheellisia väristyksiä Monsanton kaltaisten jättien takia, mutta voidaanko maailman ruokapulaa ratkaista ilman tehokkaampaa jalostusta? Linjasta päättää syksyllä kokoontuva liittokokous. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO muuten patistaa meitä rouskuttamaan ötököitä. Hyönteisiä kun on helppo kasvattaa, ne ovat ravinteikkaita ja hiilijalanjälki on pieni. Juuri tekee jälleen pioneerityötä ja esittelee tämän lehden sivuilla parhaat jauhomatoreseptit.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

| 3

uomas Kettunen, 26, on ehkä maailman piristävin ilmestys. Mies juttelee innostuneena hymyssä suin asiasta kuin asiasta. Tuomaksen tarina Keskustanuorissa alkoi poikkeuksellisen nopeasti. Näin se lähti.

21-vuotias Salosta Rovanie-

Liina Hauru on 22-vuotias

melle tiensä löytänyt Noora

sosiologian opiskelija Jyväsky-

kirjoitti Juureen ensimmäistä

lästä. Liinalle kirjoittaminen on

kertaa. Noora opiskelee Rollossa

harrastus, ja kertoo sen kiehtovan

julkisoikeutta ja toimii mm.

myös ammatillisessa mielessä

Keskustaopiskelijoiden Mentori-lehden päätoimittajana. Noora

muodossa tai toisessa. - Olen aikaisemmin kirjoittanut muutamia

on omien sanojensa mukaan ollut aina kova tyttö kirjoittamaan.

lehtijuttuja. Huumorijutun (s. 26) kirjoittaminen sujui rennosti ja

-Kirjoitan milloin mitäkin, runoja, novelleita, artikkeleita ja

kuulin haastateltavilta hauskoja vitsejä. Huumori ei ole kuitenkaan

ikuisuusprojektina kirjaa. Mieluiten kirjoitan pilke silmäkulmas-

pelkkää vitsinkerrontaa, vaan paljon monipuolisempi juttu, Liina

sa!, Noora kertoo. Tähän lehteen Noora kirjoitti Kepun myytit

miettii. - Ihmisten tarinat ovat mielenkiintoisia ja olen ihan kelpo

palstalle Etelän mediasta (s.23).

kuuntelija. Kirjoitan siksi mielelläni ihmisistä, mutta myös monen-

- Myyttiä oli hauska ja haasteellinen kirjoittaa, huumorin ja fak-

laiset muut aiheet ja ilmiöt kiinnostavat, Liina jatkaa.

tan yhdistäminen on nuoralla tanssimista, Noora miettii.

Kuhmolaisella pian valmistuvalla agrologilla oli kova vaikuttamisen halu keväällä 2012. – Keskustalle haettiin uutta puheenjohtajaa ja halusin antaa ääneni suuntaa-antavassa jäsenäänestyksessä. Piiritoimistolla sanottiin, että jäsenmaksun maksamalla saat antaa äänen ja liityt samalla Keskustanuoriin. Tämän jälkeen oli hiljaisempaa. Meni kesä ja sitten tuli kunnallisvaalit. Niissä Tuomas tuli valituksi valtuustoon. – Syksyllä Lyyli Pokela soitti ja kertoi Anttalaisen Tommin aloittavan nuorten toiminnanjohtajana. Tommin kanssa oltiin paljon yhteydessä ja hän pyysi sitten tulemaan Kainuun Keskustanuorten syyskokoukseen, Tuomas muistelee. Syksyisenä iltana Tuomas lähti ajelemaan sadan kilometrin päähän Kajaaniin kohti kokousta. Hän näki kokouspaikan pihalla nuoria tupakalla ja ajatteli, että nämä on varmaan niitä keskustanuoria. Tummiin pukeutunut iso hattupäinen mies ja muut nuoret tulivat kättelemään. – Kokouksessa mietittiin Kainuulle ehdokasta liittohallituskisaan Porin liittokokoukseen. Katseet kääntyivät minuun, uuteen innokkaaseen mieheen

Kuhmosta. Mietin yön yli ja lupasin lähteä kisaan. Poriin Tuomas lähti avoimin mielin tutustuen ihmisiin ja katselemaan meininkiä. Sinä viikonloppuna liittohallituspaikka sitten aukesi. – Olin vain oma itseni, sosiaalinen ja avoin niin tuttuja tuli helposti. Varsinkin kun kenujen tapahtumissa on niin samanhenkistä porukkaa, ja ihmiset sanoivat, että mun kanssa on helppo keskustella, Tuomas tuumaa. Ensimmäisen kerran Tuomas kertoo kuulleensa Keskustanuorista 14–15-vuotiaana trumpettiharkoissa Kuhmossa. – Eräs tyttö lähti harkoista sanoen menevänsä Keskustanuorten kokoukseen. Jos hän olisi silloin haastanut mukaan, olisin tullut kenuihin ehkä jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Nyt Tuomas haluaa varmistaa, että varmasti kysyy jokaista mukaan, kun hän itse lähtee kokouksiin tai tapahtumiin. – Haluan sanoa kaikille, että heittäkää ennakkoluulot pois ja uskaltakaa lähestyä erilaisia tyyppejä. Kaikki ovat arvokkaita ja omanlaisiaan ihmisiä. Tehkää uusia tuttavuuksia ja siinä rytäkässä voi porukkaa haastaa mukaan tapahtumiin tai kokouksiin, Tuomas innostaa. – Toki Kainuu on varmasti helpompi maasto uusien jäsenten hankintaan kuin esimerkiksi pääkaupunkiseutu. Aktiivisella osastolla kuitenkin kaikki on mahdollista. Haluan erityisesti kiittää Kuhmon

Kesähommissa.

aktiiveja, ilman heitä meidän homma ei toimisi näin hyvin. Keskustanuoret ovat vieneet Tuomasta viimeiset puolitoista vuotta. Aikaa on ollut vähän opiskellakin ja tehdä töitä. – Kesät olen ajellut maitoautoa ja saanut katsella suomalaista maalaisidylliä, se on ollut mukavaa hommaa. Musiikkimiehiä hän on myös aina ollut. Tuomas soittaa trumpettia ja toimii Kuhmon Puhallinmusiikin Ystävät ry:n puheenjohtajana. – Halusin antaa kiitokseni nuoruusvuosistani yhdistykselle toimimalla siinä aktiivisesti mukana, ja toki se on kivaakin hommaa. – Vauhti Keskustanuorten toiminnassa osaltani vain kiihtyy. Haluan olla rohkea ja aktiivinen innostaja ja toivon muidenkin tekevän samoin. Keskustanuoret tarvitsevat uusia aktiiveja joka päivä, ja kuka heidät etsii jos emme me itse, Tuomas kysyy.

Liina Hauru Hannu Savolainen

JUURI - Nuorkeskustalainen aikakau-

Annu Saukko

Punamusta Oy

silehti

Elina Lappalainen

Lehti on painettu ympäristö-

ISSN 2341-9350

Päätoimittaja

Jussi Äijälä

ystävälliselle Suomalaiselle

Juhani Ojalehto

Maija Tahkola

Kuusankosken paperitehtaan

Toimitussihteeri

Arttu Koivulahti

UPM Fine paperille.

Minna Rantala

Hilkka Kemppi

TOIMITUS

AVUSTAJAT Unna Juujärvi Onni Kilpeläinen

Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. JUURI on kulttuuri-, mielipide-, ja tiedelehtien liiton jäsen.

Jonne Maaninka Tiila Maaninka Viljami Tervo

Suomen Keskustanuoret Apollonkatu 11 A, 00100 HELSINKI info@keskustanuoret.fi

Noora Hammar

| 4

Seuraava lehti ilmestyy syksyllä 2014.

Keskustanuorilla on käynnissä jäsenhankintakampanja nimeltä Operaatio 1000. Kampanjan tarkoituksena on kerätä uusia jäseniä ennen Oulun liittokokousta tuhannen kappaletta. Jokainen voi osallistua kampanjaan hankkimalla jäseniä ja ansaita jopa ilmaisen

liittokokouksen, sillä jokaisesta hankitusta jäsenestä vähennetään 10% liittokokousmaksusta. Myös paras jäsenhankkijapiiri palkitaan. Jos haluat lähteä mukaan kilpailuun, ei sinun tarvitse muuta kuin alkaa hankkimaan jäseniä ja pitämään kirjaa luku-

| 5

määristä, joka toimitetaan liittokokousilmoittautumisen yhteydessä. Jos sinulla tulee mieleen kysymyksiä operaatiosta tai jotain jäi epäselväksi, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen risto.lahti@keskustanuoret.fi

Kuva: Onni Kilpel채inen

| 6

| 7

Kvartaalin kovimmat -palstalla lehti esittelee politiikan viimeisimm채t villitykset.

| 8

| 9

RUISLEIVÄN KULUTTAJAHINNAN MUODOSTUMINEN 2000 Ruisreikäleipä 2,65e /kg

ILMASTOVAIKUTUKSET

Lanta 1,5%

Yhdysvaltalaistutkimuksessa ruokaketjun kokonaispäästöistä 4 prosenttia aiheutui kuljetuksesta. Kuljetuspäästöjen vähenemisen lisäksi lähiruoan etuja ovat vähäisempi prosessointi ja suurempi sesonkipainotteisuus. Ruoan tuonnilla ympäristöhaittoja siirretään usein jo ennestään ylituotannon ja ilmastonmuutoksen pahimmin rasittamille alueille.

Maaperä 5% MAATALOUDEN PÄÄSTÖT

2007, WorldWatch Institute 2014, Euroopan komissio 2014, Maailman kuvalehti

4,0%

4,9%

Yksi syy kuvien mukaiseen kehitykseen on suomalaisen kaupan vahvuus suhteessa arvoketjun muihin osiin. Kaupan neuvotteluasemaa vahvistaa kaupan keskittyminen kahdelle suurelle ketjulle.

Alv 11,5% Alv 14,5%

Myllyt, leipomot ja logistiikka 53,1%

tutkimuskeskus 2012, Norwegian.com, MTT

Maataloustuottaja

Maatalouden ilmastovaikutukset johtuvat metaanista ja typpioksidista. Maatalouden aiheuttamat päästöt vähenivät vuosien 1990 ja 2006 välisenä aikana 20 prosentilla EU 27 alueella. Maatalouden osuus kokonaispäästöistä on 10 prosenttia.

Suolistokäyminen 3%

Lähteet: Maa- ja elintarviketalouden

RUISLEIVÄN KULUTTAJAHINNAN MUODOSTUMINEN 2010 Ruisreikäleipä 3,52e /kg

Myllyt, leipomot ja logistiikka 49,%

Kauppa 27,5%

Kauppa 35,2%

KANANMUNIEN KULUTTAJAHINNAN MUODOSTUMINEN 2010 Kananmunat 3,00e /kg

KANANMUNIEN KULUTTAJAHINNAN MUODOSTUMINEN 2000 Kananmunat 2,28e /kg

Pakkaamo

10%

Pakkaamo

13,2% Maataloustuottaja

REHUN JA LIHAKILON SUHDE

Teksti: Jonne Maaninka Kuvitus: Unna Juujärvi

10 kiloa rehua tuottaa:

Maataloustuottaja

Kauppa

36,0%

36,4%

29,3%

Maito

Joka viides suomalainen kärsii laktoosi-intoleranssista (Yle 21.2.2013)

jopa 9 kg

HIILIYHDISTEITÄ (KG) RUOKAKILOA KOHTI :

Peruna

3 kg

1 kg naudanlihaa

sianlihaa

heinäsirkkoja

5 kg kanaa

Kana

49,2%

Alv 11,5%

Alv 14,5%

Kauppa

Maidottomien tuotteiden myynti kasvaa kymmenen prosenttia vuodessa (Yle 4.8.2009)

Kala SYITÄ SYÖDÄ ÖTÖKÖITÄ Porsas

Kestävyys

Proteiinitason nostaminen hyönteisissä on 20 kertaa tehokkaampaa kuin naudassa. Hyönteinen kuluttaa tuhat litraa vähemmän vettä. Karja tuhlaa energiaa karvapeitteeseen, luustoon ja ruumiinlämpötilaan.

Katkarapu Voi

Monen vatsa ei kestä kaupan maitoa, mutta raakamaito sopii. (Yle

RAVINNEPÄÄSTÖT

21.2.2013)

Terveellisyys

Juusto

Sadassa grammassa toukkia on 28 grammaa proteiinia, eli enemmän kuin useimmissa kaloissa. Muita hivenaineita: rautaa ja B1 ja B3 –vitamiineja. Se on myös rasvatonta.

Nauta

Maukkaus

Lammas Vasikka Auto 100/km

Muurahainen maistuu ruskistetulta sitruunankuorelta. Heinäsirkka- ja kointoukkapyree maistuu kalakastikkeelta. Mehiläisen toukista saa hyvää makeaa majoneesia ja lehdenleikkaajamuurahaisista makuelämyksen, joka muistuttaa pekonia ja pistaasia. | 10

Suomen kuormituksesta maatalous aiheuttaa 60

Suomen osuus itämeren kuormituksesta kaikista Itämeren maista on 15%

prosenttia fosforista

Suomen kuormituksesta maatalous aiheuttaa 52

prosenttia typestä

Lannoitemäärien vähenemisestä huolimatta kuormitus Itämereen ei ole olennaisesti muuttunut 1990-luvulta tähän päivään.

Muiden Itämeren maiden osuus kuormituksesta on 85% | 11

Teksti: Jussi Äijälä

aatalouden ympäristöhaitat ovat hyvin yleisesti tiedossa. Märehtijöiden tuottama metaani eli biokaasu kiihdyttää ilmastonlämpenemistä 20 kertaa nopeammin kuin hiilidioksidi. Lisäksi lannoitteiden valuminen järviin ja jokiin rehevöittää vesistöjä. Kritiikkiä herättää myös maidon prosessointi. Raakamaidon juonti on yleistynyt ja väitetään, että raakamaitoa voivat juoda myös ihmiset, jotka eivät prosessoitua maitoa pysty käyttämään. Muun muassa näistä asioista sekä suljetun kierron maatilasta (ks. s. 14-15) kysyimme ajatuksia kolmelta tuottajalta.

ollenkaan. Maailman markkinahinta heilahtelee mutta Suomessa maidon hinta on ollut tasainen. Valio on hoitanut markkinat hyvin. Tulevaisuudessa maitokiintiön poistuminen saattaa vaikuttaa hintaan. Mikä on tuottajan vastuu ympäristöstä? Itämeren rehevöitymisestä ja ilmastonmuutoksesta? – Tuottajat noudattavat säännöksiä. Vähän katsoo mihin aikaan ajaa lannan pellolle. Voisiko kauramaito mielestänne korvata normaalin maidon? – En usko että voisi korvata. Lehmän maito on aito luonnontuote. Ainakaan itse en korvaisi oikeaa maitoa kauramaidolla.

Juhani Grönlund Ikä: 20 Paikkakunta: Lohja Maitotilallinen Millainen on tuottajan asema markkinoilla? – Perinteisesti tuottajan asema on ollut sellainen, että kauppa määrää tuotteiden hinnat. Hintaan ei voi vaikuttaa itse, eikä omaa tuotettaan tarvitse markkinoida

Onko maito liian prosessoitua? – Maidon prosessointi on perusteltua. Maidossa on bakteereja, jotka voivat aiheuttaa muun muassa listeriaa. Listeria on niin herkkä säilytykselle. Jotkut laktoosi-intolerantikot voivat kyllä juoda raakamaitoa. Mitä ajattelet suljetusta kierrosta? Olisitko kiinnostunut toteuttamaan samankaltaista toimintaa omalla tilallasi? – Maidon tuotannossa ravinteet ajetaan jo pellolle. Biokaasun voisi kyllä ottaa talteen, jos se olisi taloudellisesti kannattavaa. Varsinkin jos lehmiä olisi enemmän.

| 12

Jaakko Uitto

Tommi Hasu

Ikä: 28 Paikkakunta: Tyrnävä Maitotilallinen

Ikä: 26 Paikkakunta: Kouvola Luomuviljelijä

Millainen on tuottajan asema markkinoilla? – Monet kustannukset ovat nousseet nopeammin kuin maidon hinta. Tuottajahinta saisi olla tietysti parempi, mutta Euroopan hintoihin nähden saa olla tyytyväinen. Suomessa hinta on vakaa lukuun ottamatta pieniä vuodenaikaheilahteluja.

Millainen on tuottajan asema markkinoilla? – Tuottajan asema ei ole kummoinen. Tuottajalle tarjotaan sanelupolitiikkaa, itse ei voi vaikuttaa hintaan eikä arvottaa omaa työtään. Tuottajan arki on heilahtelevaa. Luomutuottajalla on nyt hyvä asema. Hinnat ovat hyvät.

Mikä on tuottajan vastuu ympäristöstä? Itämeren rehevöitymisestä ja ilmastonmuutoksesta? – Nykypäivänä ympäristöasioihin on puututtu enemmän ja enemmän rajoituksilla. Viljelijän kannalta on tympeä lukea tilastoja, kun maatalous on aina korkein kuormittaja. Puhdas luonto on elinehto maataloudelle, joten kyllä me viljelijät pyrimme siihen, että rajoitukset ja suositukset täyttyvät, ja ravinteet tulevat kasvin käyttöön eivätkä valu vesistöihin. Meidän tilallamme karjanlannan lisäksi muita lannoitteita käytetään mahdollisimman vähän.

Käytätkö lannoitteita? Minkälaisia ympäristö vaikutuksia toiminnallasi on? – Käytän luomuhyväksyttyjä eläinperäisiä lannoitteita esimerkiksi lihaluujauhoa. En käytä kemiallisia lannoitteita. Pyrin ympäristöystävällisyyteen.

Voisiko kauramaito mielestänne korvata normaalin maidon? – Kauramaidon ravintoarvot ovat oikeaa maitoa heikommat. Kauramaito on korvike, enkä usko, että sillä voidaan korvata oikeaa maitoa. Maito on terveellistä oikein ja puhtaasti tuotettuna. Onko maito liian prosessoitua? – Ilmeisesti pastöroitu maito ei sovellu kaikille. Monet, joille se ei sovi, pystyvät juomaan raakamaitoa. Suosittelen lämpimästi raakamaitoa niille, joille se sopii. Raakamaitoa uskaltaa juoda, kunhan varmistaa, että tilalla on otettu tarvittavat näytteet ja todettu puhtaaksi. Mitä ajattelet suljetusta kierrosta? Olisitko kiinnostunut toteuttamaan samankaltaista toimintaa omalla tilallasi? - Kyllähän se hieno ele on, että omat jätteet hyödynnetään energiantuotannossa ja pyritään pienentämään kuormitusta. Eletään tietynlaista aikaa, eivätkä entisajan keinot enää toimi. On hyvä, että kehitetään uusia keinoja energiantuotantoon ja pyritään vähentämään ympäristökuormitusta, ettei homma karkaa käsistä. Kaikkeenhan sitä pitää olla valmis, mikä voi olla yhtä aikaa ekologisempaa ja taloudellisesti järkevämpää.

Mikä on tuottajan vastuu ympäristöstä? Itämeren rehevöitymisestä ja ilmastonmuutoksesta? – Tuottajalla on vastuu omasta työstään. Se on tilalle suuri tappio jos tulee valumia ja valuuttaa ravinteet pois. Jos rehellisesti sanotaan, niin Suomen maataloudella ei ole niin isoja vaikutuksia Itämereen. Turhaan syyllistetään suomalaista tuottajaa. Olin harjoittelussa ruotsissa ja tuntui, että siellä saastutetaan enemmän Itämerta kuin Suomessa. Samoin on Virossa ja Venäjällä. Voisitko alkaa viljelemään yksinomaan kauraa kaurajuoman valmistukseen? – En, luomuviljely perustuu viljelykiertoon. Eri vuosina on eri kasvi kasvamassa. Mitä ajattelet suljetusta kierrosta? Olisitko kiinnostunut toteuttamaan samankaltaista toimintaa omalla tilallasi? – Uudet jutut aina kiinnostavat mutta pitää olla taloudellisesti kannattavaa ja ympäristöystävällistä.

| 13

Teksti: Hannu Savolaienn Kuvitus: Unna Juujärvi

ulosteen mukana veteen. Sekä kalanviljely että kasvihuonetuotanto vaativat suuria määriä energiaa, mistä seuraa hiilidioksidipäästöjä.

tyviä ongelmia. Niin sanotussa roskakalahankkeessa pyrittiin kalastajien pyytämistä lahnoista ja muista vähäarvoisista kaloista valmistamaan biokaasua. Fosfori- ja typpipitoinen loppujae voitiin levittää pelloille lannoitteeksi.

Suljetun kierron rakentaminen lähti Sybimarissa liikkeelle ongelmasta, mitä tehdä suurille määrille kalanperkuujätettä. - Suurin oivallus oli yhdistää kalanviljely ja kasvihuonetekniikka bioenergian tuotantoon. Samalla saatiin kaikki sivuvirrat käyttöön, Salminen kertoo. Kalanviljelyaltaiden ravinnepitoinen vesi ohjataan kasvihuonekasvien lannoitteeksi. Kalanviljelyn ja kasvihuoneen biojätteistä tehdään joko biodieseliä tai mädätetään biokaasua. Siitä tuotetaan lämpöä ja sähköä. Biopolttoaineita käyttävän voimalaitoksen hiilidioksidipäästöt ohjataan kasvihuoneisiin kiihdyttämään kasvua ja lämmöntuotanto hyödynnetään kalaaltaiden lämmityksessä. Tila tuottaa kirjolohta ja siikaa Kalakylä-tuotemerkillä, salaatteja ja muita kasvihuonekasveja sekä biodieseliä ja biokaasua. - Kyseessä on testausta ja tuotekehitystä varten rakennettu koelaitos, mutta sillä on mahdollista päästä korkeille tuotantasoille. Meillä on lupa kasvattaa vuosittain 400 tonnia kalaa, toteaa Salminen. Täydellä kapasiteetilla toimiessaan koetila työllistää 10-15 henkeä riippuen siitä, mitä kasvihuoneissa kasvatetaan ja kuinka pitkälle kala halutaan itse jalostaa. Pelkkä kalojen kasvatus vaatii kolmen ihmisen työpanoksen, samoin biokaasulaitoksen toiminta.

uoantuotantoa kritisoidaan usein ympäristöhaitoista. Vaikka asian korjaamiseksi on tehty paljon, elintarvikkeiden tuotantoketju aiheuttaa Suomessa edelleen vesistöjen rehevöitymistä ja kasvihuonekaasupäästöjä. Ympäristövaikutusten ohella maataloutta vaivaa myös matala omavaraisuusaste. Suomi on elintarvikkeiden tuottamisessa tarvittavien panosten suhteen vain 60-prosenttisesti omavarainen. Lämmitykseen, sähköön ja koneiden polttoaineiksi tarvittavan energian lisäksi ruoantuotannossa käytetään lannoitteita, joista etenkin fosfori on vähenevä ja kallistuva raaka-aine. Päästöttömässä ruoantuotannossa voitaisiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ympäristöjalanjälkeä voitaisiin pienentää ja tuontitavaran tarvetta vähentää. Elintarvikkeiksi kasvatetusta sadosta vain 25 prosenttia päätyy lautaselle – lopuista tulee erilaisia sivuvirtoja eli biojätteitä,

joita ei nykyään juurikaan hyödynnetä. Ruoantuotannon tulevaisuutta ovatkin erilaiset suljetun kierron menetelmät, joilla jätteiden hyötykäyttö maksimoidaan ja päästöt minimoidaan.

Suomessa on paljon päästöttömässä ruoantuotannossa tarvittavaa osaamista, ja investointejakin on saatu liikkeelle. Uusikaupunkilaisen Sybimar Oy:n toimitusjohtaja Rami Salminen on painiskellut pitkään kestävän elintarvike- ja energiantuotannon kanssa. Uusimpana ratkaisuna on suljetun kierron konsepti, joka yhdistää kalanviljelyn, kasvihuonekasvatuksen ja bioenergian tuotannon. Perinteisessä kalanviljelyssä ruokinta aiheuttaa ravinnepäästöjä. Osa kalanrehun fosforista ja typestä siirtyy kalojen

Sybimarin pääasiallisena tavoitteena on luoda tuotantokonsepti, jota voidaan monistaa ja rakentaa paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Parhaillaan haetaan sopivia paikkoja, jossa olisi valmista infrastruktuuria, kuten tarpeettomiksi jääneitä altaita. Oleellisin seikka on kuitenkin vedensaanti, vaikka sitä kuluukin vähemmän kuin perinteisessä kalanviljelyssä. Uuden laitoskokonaisuuden investointikustannukset riippuvat tavoiteltavasta mittakaavasta. Salminen pitää 200 tonnin vuosittaista kalamäärää kuitenkin miniminä. Sellainen investointi maksaisi kolmesta miljoonasta eurosta ylöspäin. - Perusinvestoinnit ovat samat kokoluokasta riippumatta. Tuotantoa voi sitten kasvattaa pienillä lisäkustannuksilla, Salminen arvioi. Suljetun kierron konseptin kannattavuuden suurin ongelma on tällä hetkellä Salmisen mukaan fossiilisten polttoaineiden ja kivihiilellä tuotetun sähkön alhainen hinta. Ympäristöystävällinen tuotantotapa on numeroiden valossa vielä monelle liian kallista. - Euro on liian kova konsultti. Mutta eikö tässä pitäisi miettiä myös, millaisia ympäristövaikutuksia ruoantuotannosta aiheutuu?

Sybimarin koelaitoksen tuotantoketju on vähäpäästöinen ja energian suhteen omavarainen. Biokaasulaitoksessa voidaan käyttää raaka-aineena omien sivuvirtojen lisäksi myös erilaisia eläin- ja kasviperäisiä raaka-aineita sekä yhdyskuntien bioojätteitä.

LANTAENERGIA

Maito- tai lihatiloille suljetun kierron konsepti olisi kopioitavissa nimenomaan bioenergiantuotannon suhteen. Lantaa voisi kaasuttaa ja tuottaa siten lämpöä ja sähköä. Salmisen mukaan pienet biokaasulaitokset ovat pikemminkin jätteenkäsittely- kuin energiantuotantolaitoksia. Omaan käyttöön tuotetulla bioenergialla voi kuitenkin korvata ostoenergiaa.

Suomessa on noin 65 800 maatilaa.

Suljetun kierron tilalla vesistöön ei pääse fosforia tai typpeä. Kala-altaiden vesi käytetään biokaasulaitoksen laimennukseen tai peltojen kasteluun tai johdetaan kunnalliseen jätevedenpuhdistukseen. Karjataloudessa syntyvällä lannalla voitaisiin teoriassa tuottaa 2400 Gwh - 5200 Gwh

Salminen on aiemminkin ratkonut ravinnepäästöihin liit-

edestä bioenergiaa. Määrä vastaisi noin 0,6-1,3 prosenttia Suomessa käytetystä kokonaisenergiasta.

| 14

Noin neljännekselle eli 16 000 maatilalle riittäisi teoriassa sähköä lannasta.

| 15

Teksti ja kuvat: Tiila Maaninka

hyönteisten hinnat liikkuvat pilvissä. Desilitra pieniä jauhomatoja maksaa viisi euroa. – Olen itse kasvattanut jauhomatoja ruuaksi, mutta valitettavasti kärsivällisyyteni ei riittänyt niiden hoitamiseen. Pitäisi löytää joku, joka kasvattaisi niitä minulle, Johanna miettii. Hyönteisten kotikasvatus onkin tällä hetkellä lähes ehdotonta, jos haluaa ryhtyä täysipäiväiseksi hyönteissyöjäksi. Johanna haaveilee, että 15 vuoden sisällä hyönteisproteiinia voisi ostaa tavallisista ruokakaupoista ja hyönteiset olisivat yleisesti hyväksyttyä ruokaa. Tällä hetkellä tilanne vaikea. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan hyönteisiä ei tulisi valmistaa ihmisravinnoksi. Hyönteiset kuuluvat uuselintarvikelainsäädännön piiriin ja niille vaaditaan EU:n lupa. Ilman pitkää hakuprosessia hyönteisiä ei saa tuoda maahan tai kasvattaa myyntiin. Yksityishenkilö voi ostaa hyönteisiä itselleen, mutta esimerkiksi ravintoloissa hyönteisten valmistaminen ruuaksi on kiellettyä. Ravintola Ötökkäkään ei ole enää voinut pitää hyönteisravintolaansa.

JAUHOMATOTÄYTTEISET LEIVÄT JA KAURAMAITOKAAKAO 1 dl pieniä jauhomatoja (tai 30 jättiläisjauhomatoa, joista on poistettu päät) 1 rkl öljyä 1 valkosipulinkynsi 1 tl paprikaa 1 ml chiliä 1 ml suolaa mieleistä leipää ja levitettä salaatinlehtiä 1 tomaatti

Hyönteiset sisältävät hyvänlaatuisia proteiineja, B-vitamiineja ja mineraaleja jopa enemmän kuin nisäkkäät. Jauhomadot eli jauhopukin toukat ovat hyvin energiapitoisia. Koko energiamäärästä 60% on peräisin rasvasta, jopa 37% proteiinista ja 3% hiilihydraateista. Jauhomadot soveltuvat siis varsin hyvin ravinnoksi. Ne on kaiken lisäksi älyttömän helppo laittaa ruuaksi!

avanomainen ruoka ei riitä maapallon koko ajan lisääntyvälle väestölle. On keksittävä uutta suuhunpantavaa, ja länsimaissa ne ovat hyönteiset. Rohkea rokan syö, uhkarohkea torakan! Itse valitsin siltä väliltä, ja kävin shoppailemassa matoja. On arvioitu, että maapallolla elää 40 000 kiloa hyönteisiä yhtä ihmistä kohti. Suurin osa niistä on ihmisravinnoksi sopivia. Hyönteiset muodostavatkin merkittävän osan ihmisen ravinnosta eri puolilla maailmaa, mutta Euroopassa niitä ei kelpuuteta ruuaksi yhtä laajamittaisesti.

Suomessa asiaan on innostunut Facebook-yhteisö nimeltä Ravintola Ötökkä. Sitä ylläpitää neljä ruokaturvasta ja ruuan tulevaisuudesta kiinnostunutta agronomia. Ryhmä perusti Helsingin Ravintolapäivään hyönteisravintolan ensimmäisen kerran toissavuonna ja se on myös käynyt puhumassa hyönteisravinnosta Aalto-yliopistolla. – Haluamme herättää keskustelua siitä, olisiko hyönteisproteiini yksi mahdollisuus tulevaisuudessa, kun maailman väestö kasvaa ja tarvitsee luonnollisesti myös entistä enemmän ruokaa.

Myös eläinten rehuna hyönteisproteiini olisi hyvä vaihtoehto, kertoo Tuula Lehtonen Ravintola Ötökästä. – Hyönteiskilo kuormittaa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi nauta tai sika. Hyönteisten kasvattaminen synnyttää vähemmän kasvihuonepäästöjä ja tarvitsee vähemmän viljelytilaa.

Päätän kokeilla itse ja suuntaan eläinkauppaan iltapala-aineksia ostamaan. Myyjä ojentaa minulle kaksi pakastusrasiaa. Toisessa on desilitran verran tavallisia jauhomatoja, toisessa kolmisenkymmentä jättiläisjauhomatoa. Pikkuiset mönkivät melko rauhallisina, mutta jättikset vilistävät vauhdilla pitkin purkin pohjaa toistensa lomitse. Pyöräillessäni kohti kotia tuntuu kuin repussa kuhisevat jauhomadot kutittelisivat selkääni. Toivon mielessäni, etteivät ne karkaisi ennen pakkaseen ja pannulle pääsemistä.

kauramaitoa kaakaojauhetta Pidä jauhomatoja pakkasessa noin 15 minuuttia, jotta ne jähmettyvät. Kuullota valkosipuli öljyssä pannulla ja lisää sekaan jauhomadot joko kokonaisina tai pilkottuina. Paista madot keskilämmöllä rapeiksi eli noin 3 minuuttia. Mausta madot esimerkiksi paprikalla, chilillä ja suolalla. Täytä leivät salaatinlehdillä, tomaatilla ja maustetuilla madoilla. Nauti leivät kauramaitoon tehdyllä kaakaolla.

Valmistan jauhomadoista täytettä iltapalaleipiin. Ne laitetaan kohmeisina öljyyn paistumaan. Vaikka madot alkavat olla kypsiä, ruokahaluni ei ole edelleenkään kasvanut. Tarvitsen tukijoukkoja. Kaverit tulevat rohkeasti mukaan maistelemaan, kun kuulevat, mitä olen valmistanut. Kokoonnumme pöydän ääreen ihmettelemään iltapalaamme. Vatsassa on perhosia, vaikka mitään ei ole syöty! En ole ainoa, jolla on ennakkoluuloja edessäni olevasta ateriasta. Madot näyttävät vieläkin eläviltä, mutta samalla herkullisilta suolatikuilta. Ennakkoluulot ja kokemattomuus ovat suurin este hyönteisravinnon yleistymiselle. Ystäväni Karoliina Lämsä tarttuu rohkeasti jättiäisjauhomatoon ja heittää sen suuhun. Itse aloitan pienistä. Maku muistuttaa maissia tai popcornin kuorta ja tuntuu rapealta. Karoliina rouskuttaa jättiksiä paljaaltaan. – Pienet madot ovat selvästi kuivakampia. Isot sen sijaan mehukkaampia ja oikeasti hyvänmakuisia! Voisin syödä uudestaankin. Voi olla, että tarjoan seuraaville vierailleni friteerattuja heinäsirkkoja.

Jyväskyläläistä Johanna Puolitaivalta voi kutsua hyönteissyöjäksi. Hänkin hankkii jauhomadot eläinkaupasta. Siellä | 16

| 17

Karoliina Lämsä maistelee jauhomatoja.

Teksti : Arttu Koivulahti Kuvitus: Unna Juujärvi

uomi ei ole ihanteellisin paikka viljellä maata ja kotimaista ruuantuotantoa olisimme täysin tuontielintarviktuottaa ruokaa. Pohjoisesta sijainnista johtuva lyhyt keiden sekä -raaka-aineiden varassa. Tällöin maailmanmarkTeksti: Vesa Ylipelkonen Kuvitus: Elina Kopsa kasvukausi, alhaiset satotasot ja rajatut tuotantomahdollisukinahintojen heilahtelut aiheuttaisivat ennakoimattomia udet ovat maataloutemme pysyvä kilpailuhaitta. Etäisyydet menoeriä valtiontalouteen. Ilman kotimaista tuotantoa myös ovat pitkiä, ja korkeiden kuljetuskustannusten takia elintarmaamme huoltokyky olisi vakavasti uhattuna kriisitilanteen viketeollisuus on hyvin pitkälle riippuvainen kotimaisesta alsattuessa. kutuotannosta. Maailman väkiluku jatkaa kasvuaan samaan aikaan, kun osassa kehittyvistä valtiosta kärsitään edelleen ruokapulan aiheuttamasta nälänhädästä. Olisiko Suomen tässä tilanteessa vastuullista käydä syömässä muiden eväitä, kun kyky tuotSuomen liittymisestä Euroopan Unionin taa kohtuullisesti omiin tarpeisiin löytyy? jäseneksi, vuodesta 1995, lähtien suomalainKotihoidontuen muutosesitys on herättänyt suuttumusta ja ihmetystä. Muutos jakaien maatalous on ollut osa Unionin yhteistä Eläinten parempi kohtelu ja kohtuullinen lääkitys si kotihoidontuen puoliksi vanhempien kesken siten, että tuen menettäisi kokonaan maatalouspolitiikkaa. Sen yhtenä kesniiltä kuukausilta, toinen vanhempiEläinsuojelulainsäädäntö (isä) ei sitä käytä. Samalla hallitus aikoo keisenä tavoitteena onjoilla turvata maatalous on monelta osin EU-lainsäädäntöä tehdä rajauksia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. halki Euroopan, myös heikommilla tiukempaa, mikä takaa tuotantoeläimille inhimilliset elinolot tuotantoalueilla. Ilman sekä tekee niiden lihasta puhtaampaa kuin Euroopassa kes-

| 18

kimäärin. Sikojen häntien typistäminen sekä siipikarjan nokkien katkaisu on Suomen eläinsuojelulaissa kielletty, mutta esimerkiksi Keski-Euroopassa täysin tavanomaista toimintaa. Suomessa tuotantoeläimille annetaan antibiootteja vain kuudesosa EU:n keskiarvosta. Osassa EU:ta tuotantoeläimille annetaan antibiootteja ennaltaehkäisemään sairastumista. Mikrobilääkkeiden runsas käyttö saa bakteerit muodostamaan vastustuskyvyn näille lääkkeille. Antibioottiresistentit bakteerit voivat myöhemmin levitä ihmisiin elintarvikkeiden välityksellä ja aiheuttaa vakavia sairauksia. Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa artikkelissa todetaan, että jopa 88% Tanskassa teurastettavista sioista kantaa ihmiselle vaarallista MRSA- eli sairaalabakteeria. Sioista ihmisiin levinnyt bakteeri on tiettävästi aiheuttanut maassa ainakin kolmen ihmisen kuoleman.

Kotimaiset elintarvikkeet ovat laadultaan ja tuoteturvallisuudeltaan huippuluokkaa. Maailmanlaajuisesti yksi merkittävimpiä ruokamyrkytyksiä aiheuttavia mikrobeja ovat eri salmonellakannat. Salmonellatilanne maassamme on pitkään jatkuneen kansallisen valvontaohjelman ansiosta erinomainen. Tämä on todettu myös koko EU:n laajuisissa salmonellakartoituksissa sikojen ja siipikarjan osalta. Ohjelman puitteissa maamme on sitoutunut pitämään salmonellatason eläinlajikohtaisesti alle yhdessä prosentissa. Euroopan elintarvikevirasto EFSA:n vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan EU-26 maissa arvioitu salmonellan esiintyvyys broilerin ruhoissa oli 17,3%. Pahin tilanne oli Unkarissa, jossa salmonel-

Tutkimusten mukaan kuluttajien kiinnostus ruuan alkuperää kohtaan on korkea, mistä konkreettisena esimerkkinä on ajankohtainen innostus lähi- ja luomuruokaa kohtaan. Lisäämällä entisestään kotimaisen ruuan markkinointia, siihen

lapositiivisia parvia tutkimuksen mukaan oli yli 90%, Suomessa vastaava luku oli alle yhden prosentin.

Kotimaisten elintarvikkeiden tuotannon kerrannaisvaikutukset ulottuvat maatalouden, jalostuksen sekä kaupan lisäksi käytännössä kaikille muille aloille näiden tuottaessa palveluita ja käydessä kauppaa yhdessä. Vuonna 2012 Elintarviketeollisuus oli sekä tuotannon bruttoarvolla että arvonlisäyksellä mitattuna maamme kolmanneksi suurin teollisuudenala heti kone- ja paperiteollisuuden jälkeen. Samana vuonna maatalouden vaikutus BKT:hen oli 2,0% ja yhdessä elintarviketeollisuuden kanssa ne muodostivat 3,6% maamme bruttokansantuotteesta. Moniportaisella elintarvikeketjulla on myös merkittävä rooli valtiontaloudessa verokertymän sekä maatalouden tukien kautta. Pelkästään ketjun lopputuotteet eli elintarvikkeet kerryttävät 10% arvonlisäveron kokonaiskertymästä.

Maatilatalous on jatkuvasta rakennekehityksestä huolimatta edelleen tärkein yksittäinen maaseutuelinkeino. Suomalainen maatalous työllisti vuonna 2012 suoraan sekä välillisesti muilla aloilla noin 103 000 henkilöä, elintarviketeollisuuden työllistäessä samaan aikaan 39 400 henkeä. Erityisen tärkeä työllistäjä kotimainen elintarvikeketju on maatalouden ydinalueilla Pohjanmaan maakunnissa sekä Pohjois-Savossa. Näiden maakuntien osuus maatalouden työllisistä oli 40%. Etelä-Pohjanmaalla elintarvikeketjusta elantonsa sai jopa 15% kaikista työllisistä. Lähteet: MTT, Evira, Yle.fi, Ruokatiedon Tietohaarukka 2013, Maaseuduntulevaisuus.fi

liittyvää koulutusta sekä Joutsenlippu-, Avainlippu- ja Kotimaiset kasvikset – merkkien tunnettuutta ja brändiarvoa saataisiin kuluttajat ymmärtämään miksi kotimaisuudesta kannattaa maksaa hieman enemmän. Ainoastaan kotimaisen

ruuan kysyntää vahvistamalla pystymme varmistamaan sen, että suomalainen alkutuotanto ja elintarviketeollisuus säilyvät vahvoina ja tuottavat kuluttajille laadukkaita sekä ennen kaikkea hyvänmakuisia elintarvikkeita.

Teksti ja kuvat : HIlkka Kemppi

istä on opettavaiset tutkimusmatkat tehty? Avoimuudesta ja rehellisyydestä, kulttuureista, positiivisuudesta ja aidoista persoonista. Tällä kertaa osallistujat kohdemaasta, Suomesta, Slovakiasta, Sri Lankasta ja Bangladeshista tapasivat Nepalissa Demo Finlandin matkassa ja heittivät kompostiin tulista politiikkaa korruptiolla ja tasa-arvo-ongelmilla maustettuna. Uusi nepalilainen ystäväni tekee ristinmerkin menetettyjen läheistensä muistolle kysyessäni sisällissodasta. Ihmisiä on edelleen kateissa. Hän kuitenkin jatkaa vannottaen demokratiaa ja tasavallan ajatusta. Nepalin kymmenen vuotta kestänyt verinen sisällissota saatiin päätökseen 2006 maolaiskapinallisten ja hallituksen solmittua rauhan. Sodassa sai surmansa yli 17 000 ihmistä ja satoja tuhansia joutui pakenemaan. Nepalin politiikka on edelleen täynnä vanhoja jännitteitä, pysyvää perustuslakia ei ole saatu säädettyä, eikä maalla ole edes toimivaa parlamenttia. Perustuslain suurin kiistakapula ovat etniset rajat. On ehdotettu, että osavaltioiden rajat vedettäisiin etnisten ryhmien mukaan, vastustajat taas pitävät sitä uutena epävakauden lähteenä. Maassa on yli sata etnistä ryhmää. Puolueet pääsivät sopuun pääministeristä vasta 2013. Näkökulmastani kehitystä hidastaa politiikan konsensuspäätösten periaate. Päätöksiä ei saada aikaiseksi niin kauan kun vallanpitäjät hyötyvät konsensushakuisesta ajattelusta. Vaikeimpina ongelmina luokittelen myös poliittisen hierarkian

| 20

ja sensuurin, naisten aseman ja uskonnon soveltaman kastijärjestelmän, jolla tuntuu olevan yhä paljon vaikutusvaltaa. Tapaamiani Nepalilaisia nuoria on turha aliarvioida. He puhuvat rohkeasti ääneen ja kritisoivat maan päätöksentekoa niin Bhairahawan tasa-arvotyöpajassa, nuorisofestivaaleilla Lumbinissa sekä vierailleessamme korruption vastaisessa työryhmäseminaarissa. Kansanedustajien ja nuorten poliitikkojen keskustelu tuntuu välillä kieltä ymmärtämättömästä kiivaalta ja syyttävältä. Se on varmaa, että nuorten uudet maailmankuvat ja rohkea asenne tuovat Nepalin politiikkaan uusia raikkaita näkökulmia. Nepalissa on menossa paljon aktiivista uudistustyötä vaikka rikkaiden verottaminen tai oikeuksista nipistäminen näyttää ja kuulostaa olevan vaikeaa. Vauraus ei jakaudu Nepalissa eriarvoisesti vain kastin, etnisen taustan ja sukupuolen perusteella, vaan köyhyyteen vaikuttavat myös muut seikat: Maaseudun köyhyysaste on yli kolme kertaa suurempi kuin kaupunkien. Euroopassa voimme kuitenkin katsoa kateellisena kansan yhteistä työtä hyvinvoinnin puolesta. Asenteet ovat ihailtavan positiivisia ja tulevaisuutta sekä perustuslakia rakennetaan huolellisesti. Nepalissa on valtava potentiaali ja ymmärrys kehityksen tarpeesta.

| 21

Kepun myytit murtaa tai vahvistaa maalaisliitto-keskustalaisuuteen liittyviä myyttejä. Sarjassa pureudutaan kepeisiin, koviin ja jopa arkoihin aiheisiin.

Parlamenttikausi on lopussa. Kiitos sinulle yhteistyöstä! Tavataan uusien haasteiden parissa! Teksti: Noora Hammar

Hyvästä yhteistyöstä kiittäen, Riikka

“P

erhanan etelän media!” on tuttu manaus keskustalaiselle. Kaiken takana ei ole nainen, vaan etelän media. Monen pahan alku ja juuri. Onko tätä epämääräistä etelän mediaa oikeasti olemassa?

! s o t i i k ä Kyll

Keskustanuoret maksavat postimaksun

jaa Lipposen hallituksen aikana, jolloin ns. etelän puolueet eli kokoomus, vihreät ja sosiaalidemokraatit olivat vallassa ja loivat otollisen pohjan etelän medialle. Esimerkiksi Helsingin sanomien, iltapäivälehdistön ja MTV3:n, vaikutusvalta on vuosi vuodelta lisääntynyt, ja sitä mukaa etelän media on saanut aikaiseksi yhä enemmän harmaita hiuksia keskustalaiseen päähän.

Toimittajat ovat sitä mieltä, että puheet etelän mediasta ovat vain syyn vierittämistä omasta porukasta muualle. Toimittajien mukaan he ovat yhtä kriittisiä puoluetta kuin puoluetta Vainoamisen lisäksi etelän media näyttää jättävän palstoillaan kohtaan. huomiotta keskustalaiset keskusteluEtelän media on kuitenkin keskustanavaukset ja vaihtoehdot verrattuna verEtelän media alkoi saada laisen silmin piikki lihassa, joka tekee kunnolla jalansijaa Lipposen rattuna etelän puolueisiin. kärpäsestä härkäsen tilaisuuden tullen. Tunnetuin etelän median yksittäinen hallituksen aikana, jolloin ns. uhri on Paavo Väyrynen. Onpa mies Jokaisen keskustalaisen muistissa on etelän puolueet eli kokoomus, keksinyt kokonaan uuden käsitteen lehvielä tuoreena etelän median suurentelemat vaalirahat, tuppeensahatuista laudovihreät ja sosiaalidemokraatit distön aiheuttamalle kiusalle: se on meista puhumattakaan. olivat vallassa ja loivat otollisen diapeliä se. – Mediapelin ilmenemismuoto on tietynpohjan etelän medialle. Nimensä mukaisesti etelän media kooslainen puolueellisuus, joka ei koske vain tuu Etelä-Suomessa ilmestyvistä lehdistä minua, hän luonnehtii. ja sähköisistä tiedotusvälineistä, jotka Jonkin verran kiusaa etelän media etsimällä etsivät keskustasta pahaa sanottavaa. aiheuttaa muillekin kuin keskustalaisille, ainakin perussuoma– Maakuntia ymmärtämätön näkemys on yhtä kuin etelän melaisten kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen mukaan. dia. Etelän media katsoo kolmen sepän horisontista, eikä ym– Etelän media on naapuripellon mullilauma, joka hyppii perässä märrä, eikä välitä ymmärtää, mitä elinehdot voivat olla maakunja mölisee kun kävelen ohi, hän kertoo. nista käsin, tiivistää toimittaja Juha Mauno. On etelän mediassa hyviäkin puolia. Myytti tai ei, se toimii hyEtelän media syntyi sanomalehtien julistautuessa lehti lehdeltä vänä iskulauseena ja se antaa käsitteestä gradun kirjoittaneen puolueettomiksi. Jo Kekkonen näki lasiensa läpi median uhKatariina Porasen mukaan keskustalaisille yhteisen viholkana ja rajoitti sitä. Etelän media alkoi saada kunnolla jalansilisen.

| 23

Kasvun paikka -palstalla kerrotaan nuorkeskustalaisia kasvutarinoita.

Antti kotipiirinsä, Etelä-Pohjanmaan Keskustanuorten, kanssa puoluekokouksessa Rovaniemllä 2012.

Teksti : Maija Tahkola Kuvat: Keskustanuorten arkistot

nsimmäinen keskustan tapahtuma, johon osallistuin, taisi olla joku Ylihärmän kunnallisvaaliohjelman suunnitteluilta. Minut valittiin vaaliohjelman tekoon, koska tarvittiinhan ohjelmassa myös nuorten näkökulmaa. Olin tuolloin 18-vuotias, heti ehdolla kunnallisvaaleissa ja vuosi oli 2004. Keskustassa aloitin siis liittymällä ensin puolueeseen. Opiskeluaikana mukaan tuli Keskustaopiskelijat ja vasta sen jälkeen Keskustanuoret. Olen entisestä Ylihärmästä, nykyiseltä Kauhavalta. Alue on hyvin keskustamyönteistä, mutta en koe, että Keskusta valikoitui puolueekseni sen vuoksi. Myöskään äidinmaidosta tai verenperintönä se ei ole tullut. Perhetaustani on perin keskiluokkainen. Taustaani peilaten voisin ihan hyvin olla kokoomuslainen tai demarikin, mutta keskusta tuntui tuolloin omimmalta. Kun sain ensimmäisiä poliittisia heräämisiäni, tajusin, että keskusta oli ainut puolue, joka aidosti välitti maaseudusta ja siellä asuvis-

ta ihmisistä. 2000-luvun taitteessa maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu näkyi silmiini voimakkaasti. Muistan, että esimerkiksi niihin aikoihin startanneessa Salatuissa elämissä esiintyi hahmo, joka tuli Jyväskylästä. Hänet näytettiin maalaistollona, jolle internetkin on vieras väline. Yksi selittävä tekijä poliittiseen innokkuuteeni on varmasti kiinnostukseni historiaa kohtaan. Luin jo ala-asteella maailmanhistoriaa ja 8-vuotiaana osasin luetella Rooman keisareita pitkät pätkät, taisin olla ehkä jopa vähän outo lapsi. Ajan kanssa aloin ymmärtää, että historia on muodostunut päätösten sarjoina, joku tai jotkut ovat päättäneet tai tehneet jotain, ja siitä taas on seurannut jotain. Ratkaisut ja päätökset ovat synnyttäneet tekoja, jotka ovat ajoittain muuttaneet maailmaa suurestikin. Toinen syy on varmasti ollut sellainen ajautuminen. Olen aina

| 24

ollut asioiden hoitaja ja järjestäjä. Kehityskaareni on ollut nuorisopoliitikolle varsin perinteinen: olin tukioppilas, oppilaskunnan hallituksessa ja pidin nuorten puheenvuoroja erilaisissa tilaisuuksissa. Toimin rahastonhoitajana milloin missäkin, järjestin diskoja ja retkiä. Kunnallisvaalit sitten sattuivat sopivasti siihen vuoteen kun täytin 18. Olin etukäteen päättänyt, että jos Keskusta pyytää, niin lähden ehdokkaaksi. Siitä puoluepolitiikka minulla alkoi.

aikaan, ovat erityisen hienoja. Toki tähän kohta kymmenvuotiseen taipaleeseen mahtuu huonojakin hetkiä. Karvaimmat tappiot ovat olleet vuoden 2011 eduskuntavaalit sekä Rovaniemen puoluekokouksen puheenjohtajakisa, jossa kannattamani Tuomo Puumala ei tullut valituksi. En ole kummastakaan enää harmissani, vaan näen, että molemmat tappiot olivat erittäin opettavaisia. Siinä tilanteessa harmittaa, kun on tehnyt kovasti töitä ja häviää.

Aloittaessani oikeustieteiden opinnot minulla oli selvä suunnitelma: en sekaannu mihinkään järjestöihin, vaan opiskelen kuten kuuluu. Suunnitelma kesti tasan vuoden. Toisena opiskeluvuotena olin ainejärjestöni lehden päätoimittaja, mukana kansainvälisessä opiskelijatoiminnassa ja pian löysin itseni Rovaniemen Keskustaopiskelijoistakin. Päädyin vielä pyrkimään Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajaksi. Sitten se viimeistään oli menoa, ja opiskelusta tuli harrastus.

Kun katselen taaksepäin, ymmärrän, miten ohuella pohjalla on välillä lähdetty olemaan jotain mieltä. En varmasti moneenkaan hommaan ole ollut täysin valmis. En usko, että olisi edes pitänyt olla. Yhä enemmän luotan sanontaan: herra antaa viran, herra antaa järjen. Kyllä kaikki asiat voi hoitaa, kun perehtyy ja tekee töitä. En tiedä, olisinko enää yhtä rohkea ja tarttuisin tilaisuuksiin samalla tavalla. Oikeastaan muistelen vähän ikävoiden sitä yllytyshullua, joka lähti kokeilemaan asioita, kun se tuntui oikealta.

Politiikan parhaita hetkiä on monia: suurimpina tapahtumina varmaankin valintani Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Molemmat kerrat olivat hienoja, ja kovin erilaisia. Erityisesti vuoden 2011 Tahkovuoren liittokokous on tuntunut erityisen hienolta: sain yksimielisen tuen ja luottamuksen tekemälleni työlle. Tunsin aidosti onnistuneeni. Hyviä hetkiä tulee jatkuvasti vastaan: Viimeksi Kauhavan budjetin teko tuntui äärettömän vaikealta ja työläältä. Hallitus istui päiväkausia vääntämässä toimivaa pakettia, mutta lopputulos hyväksyttiin yksimielisesti. Tilanteet, joissa saadaan ratkaisuja

Politiikka on antanut minulle valtavan paljon! En varmasti ole ainut, joka sanoo, että parasta ovat olleet ihmiset ja yhteisöllisyys. Olen saanut tavata lukuisia erilaisia ihmisiä, ja luotan siihen, että monet ihmissuhteet kantavat läpi elämän. Vaikka politiikka on vienyt, ja vie paljon aikaa, en näe, että olisin jäänyt yhtään mistään paitsi. Päin vastoin! Alkuperäinen valmistumissuunnitelma meni uusiksi pariinkin kertaan, mutta ei se olisi pitänyt kuitenkaan. Tekeminen, järjestäminen ja asioiden hoitaminen ovat minulle, ja varmasti kymmenille muillekin keskustalaisille tapa olla. Jos en olisi purkanut tekemisen riemua politiikkaan, olisin varmaan perustanut opiskeluaikana jonkun pikku nakkikioskin tai keksinyt jonkin muun aikaavievän harrastuksen. Eikä politiikanteko ole loppumassa, vaikka pääpaino on siirtynyt takaisin kotiin, EteläPohjanmaalle.

| 25

LIFESTYLE: MATKAILU

Teksti ja kuvat: Elina Havu

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Teksti: Liina Hauru

auru ei suoranaisesti pidennä ikää, mutta keventää arkista oloa ja tekee elämästä nautittavampaa. Hekotus muun muassa laskee verenpainetta, rentouttaa ja virkistää. Fyysiset vaikutukset tosin ovat lyhytkestoisia ja elämän pidentäjinä verrattavissa kuorolauluun ja ahkeraan kirjastossa asiointiin. Nauru tarttuu samalla tavalla kuin haukotus. Ryhmässä ihminen eläytyy vallitsevaan tunnelmaan.

Mikä sitten saa meidät nauramaan? Harvemmin ainakaan koululaisvitsit, vaikka niitä olisi kasattu tuhat yksiin kansiin. Huumori ei ole pelkkää vitsien kertomista, toteaa psykologian tohtori Paavo Kerkkänen, joka on yksi Suomen harvoista huumorin tutkijoista. Parhaissa vitseissä on jotain odottamatonta, ne etenevät toisin kuin voisi olettaa. Lopulta kuitenkin vain pieni osa huumorista syntyy vitsinomaisista jutuista. – Vitsit ovat vain säilykeruokaa. Paras huumori syntyy käsillä olevassa hetkessä ja käyttää taitavasti hyväkseen tilannetta ja läsnäolijoiden jakamia kokemuksia.

”Miten saa poliitikon aktiiviseksi? Antamalla hänelle paperin, jonka kummallakin puolella lukee käännä.” Tällaisia vitsejä on kerrottu jokaisesta poliitikosta. Parempia ovat vitsit, jotka kuvaavat hyväntahtoisesti kohteena olevan henkilön luonnetta. – Erityisen hyvää huumorintajua osoittaa hän, joka pystyy nauramaan itselleen. Tällaista henkilöä myös arvostetaan. Hyvä tapa hauskuuttaa on kertoa itselle sattuneista kommelluksista. Paraskin tarina voi kuitenkin lässähtää, jos sitä ei osaa kertoa hyvin, Kerkkänen huomauttaa.

– Lopulta kuulija määrittelee missä menee huumorin ja pilkan raja. Esimerkiksi penkkaripäivänä opettaja saattaa joutua puremaan hammasta. Iloisessakin hupilaulussa saattaa olla piilotettuna tilkkanen katkeruutta, Kerkkänen sanoo.

Huumori on pohjimmiltaan sosiaalinen ilmiö. Yhdessä nauraminen vahvistaa yhteenkuuluvuutta. – Esimerkiksi puolueen sisäisessä vitsailussa erottaudutaan muista ryhmistä ja tehdään ne huumorin avulla vähemmän pelottaviksi saattamalla ne naurunalaisiksi ja kuvaamalla huumorin kohde hiukan yksinkertaisena, kuvaa Kerkkänen. Huumori on myös kulttuurinen ilmiö; eri maissa, puolueissa tai ammattiryhmissä nauretaan erilaisille asioille. – Uusi tulija on tavallaan koeajalla ennen kuin pääsee sisään ryhmän omaan huumoriin. Aluksi on viisainta vain vienosti hymyillä. Mistään ryhmästä ei kannata heti aluksi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä huumorin perusteella, neuvoo Kerkkänen.

Parhaimmillaan huumori luo positiivista ryhmähenkeä ja auttaa jopa ongelmanratkaisussa. – Satuin kerran Alivaltiosihteereiden kanssa samaan ravintolaan, jossa he olivat suunnittelemassa uutta jaksoaan. Palaveri oli paljolti vitsin heittoa, mutta kyllä siinä joku valmis juttukin syntyi samalla. Huumori rikkoo tavanomaisen ajattelun rajat ja vapauttaa ihmiset sanomaan ääneen uudenlaisia ajatuksia, sanoo Kerkkänen. Huumori voi siis synnyttää vaikka niitä paljon kaivattuja innovaatioita.

Huumori voidaan jakaa kahteen lajiin. Koomisen huumorin tarkoitus on naurattaa, mutta satiirista huumoria voidaan käyttää keinona asettaa toinen naurunalaiseksi osoittamalla kuinka tyhmä, epämoraalinen tai taitamaton hän on. – Huumori on vallatonta meininkiä. Hyvä huumorintaju tarkoittaa sitä, että pystyy pidättäytymään leikinlaskusta, joka voidaan kokea loukkaavana. Kaikista näkyvistä tai vallassa olevista henkilöistä vitsaillaan. Osa vitseistä myös unohtuu, kun aikaa kuluu. – Virolaisesta oli Kyllikki-vitsejä, Kekkonen kävi ihmisten puheissa usein Lapissa ja Ahti Karjalaisesta on tankerojuttuja, muistelee Kerkkänen. Sillä on väliä, onko vitsin kohde itse paikalla. Itsestä kerrotut tai yleisellä tasolla liikkuvat jutut ovat turvallisia, koska niistä ei voi kukaan toinen loukkaantua.

| 26

| 27

LIFESTYLE: HARRASTUS

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

LIFESTYLE: HARRASTUS

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Teksti: Liina Hauru ja Juhani Ojalehto

”Yrittää liittyä puolueeseen: On jo jäsen!” ”Kevyttä small-talkia Keskustanuorten tapahtumassa: Meneeks teidän maidot Valiolle?” ”Kokousajankohdat määräytyvät navettatöiden mukaan.” ”Kotikuntasi on kunta, jossa minkään muun puolueen ehdokas ei edes kampanjoi.” ”Mistä entisestä kunnasta olet kotoisin?” ”Vihreiden edustaja leveilee internetpaneelissa tehdyn gallupin tuloksella. Tajuat: äänestäjilläsi ei ole edes internet-yhteyttä” ”Absurdit tilanteet sairaalassa: poissuljetaan keuhkoveritulppa” ”Tänään mun keskustalaisuus horju, kun jouduin ohittamaan kaksikymmentä matelevaa traktoria matkalla työhaastatteluun” ”Aletaan olla niin korvessa, että kohta on pakko tulla vastaan joku kepunuori” ”Hengaa vapaa-aikanaan keski-ikäisten setien kanssa osuuspankin kerhohuoneessa” Sipilä on toiminut hallituksen neuvonantajana esimerkiksi sote-sotkussa.

eski-Suomen piirin toiminnanjohtaja Pauliina Maukonen-Kärkkäinen kokoaa keskustalaista kaskukirjaa. Edellinen vastaava on 1960-luvulta. Tarkoituksena on tallettaa myös tuoreempia keskustalaisia kaskuja ja vitsejä ja saada kirjasta piirin varainhankintatuote. - Keskustalainen huumori on politiikan tilannekomiikkaa sekä tunnettuja poliittisia henkilöitä rakkaudella ja pienellä ilkikurisella silmänpilkkeellä parodioivaa hyväntahtoista huumoria. Keskustassa nauretaan omalle maalaisuudelle ja kansanliikkeen suurelle jäsenmäärälle. Vitsien valossa poliitikoille sattuu ja tapahtuu normaalia enemmän ja tästä syntyy myös hauskoja väärinymmärryksiä. - Lähes kaikki henkilöihin liittyvät vitsit koskevat miehiä, mikä kertonee siitä, että politiikan maailma on edelleen kovin miehinen. Politiikan maailma on myös julkinen, henkilöiden perheellä tai kodilla ei ole tapana vitsailla. Poliittiset vitsit ovat myös korrekteja eli niissä ei ole tehty pilaa kenenkään ulkonäöstä vaan enemmänkin tavasta toimia politiikassa, henkilöiden ajamista asioista ja hauskoista luonteenpiirteistä. Esimerkkeinä Maukonen-Kärkkäinen mainitsee Lauri Oinosen susipolitiikan ja tavan tervehtiä sama henkilö useampaan kertaan. Toiminnanjohtajaa ihmetyttää, miksi legendaarisesta

jyväskyläläisestä poliitikosta Mauri Pekkarisesta ei ole tullut yhtään vitsiä ja arvelee sen johtuvan Pekkarisen vahvasti asiallisesti persoonasta. Keskisuomalainen kansanedustaja Anne Kalmari on tähän mennessä ainoa nainen, josta kerrotut vitsit ovat päätyneet Maukonen-Kärkkäiselle asti. Paikallisuuden hän toivoo näkyvän vahvasti uudessa kaskukirjassa. Vitsejä on kerätty erityisesti jäsenistöltä ja niitä on tähän mennessä koossa noin sata. Kaskukirjan kokoajan oma huumori on brittiläistä kuivaa huumoria ja hän pyrkii käyttämään hyödykseen tilannekomiikkaa. Huumori on myös keino selvitä politiikan rankasta arjesta. - Vastuullisesti politiikkaan suhtautuvat keskustalaiset osaavat nauraa itselleen ja puolueelleen. Kyky nauraa itselle on lahja, Maukonen-Kärkkäinen toteaa.

Paavo Väyrysen ja koomikko Stan Saanilan joukkue sai kiperän tehtävän, kun heiltä kysyttiin: Kuka sauraavista henkilöistä ei kuulu joukkoon ja miksi: Muammar Gaddafi, Che Guevara, Antti Tuisku ja Vladimir Putin. Kului tuskin hetkeäkään, kun Väyryen sanoi: – Stan, minä luulen, että tiedän tämän! Heistä Putin on ainoa, joka on tavannut minut, hän sanoi itsevarmasti. Juontaja Baba Lybeck kysyy Paavolta, onko hän usein Venäjällä vierailtuaan joutunut antamaan ja samaan poskisuudelmia tervehtiessä. – Ulkonäköni on suojellut minua niiltä.

Taru Tujunen, Mikael Jungner ja Jarmo Korhonen olivat marjametsässä. Junger poimi koriinsa punaisia puolukoita ja Tujunen sinisiä mustikoita, mutta Korhosen kori oli täynnä muurahaisia. – Miksi ihmeessä sinä keräät muurahaisia, ihmettelivät Tujunen ja Junger. – Näistä tehdään jäseniä, myhäili Korhonen.

Lopuksi Maukonen-Kärkkäinen jakaa Timo Laaniselta saamansa vitsin, jonka tämä taas oli kuullut kuntavaalikiertueella syksyllä 2012. - Mistä tietää, että keskustalla ei ole hätää tulevaisuudessa? Oletteko nähneet ne tuhannet valkoiset munat pitkin peltoja ympäri Suomen? Ne ovat kuoriutumattomia keskustalaisia.

“Menen kotiin. Asun muistaakseni Tuusulassa. #elämä” “Tästä mitään tule. Palaan Suomeen. #Strasbourg” “Päädyin turvesuolle Keski-Viroon. Voiko enää huonommin mennä?” “Piti tämäkin vielä nähdä: Sonnivasikka, joka sai nimekseen Kaikkonen.”

| 28

Tiukan tilanteen sankari Kaikkonen.

Matti Vanhasen puhelin soi. Vanhanen vastaa: – Matti Vanhanen. Soittaja on vanhempi rouva maakunnasta, joka kysyy: – Saanko puhua pääministerin kanssa? – Minä en ole pääministeri, Vanhanen sanoo ja sulkee puhelimen. Hetken kuluttua puhelin soi taas, Vanhanen painaa vihreää luuria ja esiteltyään itsensä kuulee saman naisäänen: – Saanko puhua pääministerin kanssa? – Ette saa, koska minä en ole pääministeri, Vanhanen vastaa ja painaa punaista luuria. On tovin taas hiljaista, mutta kohta Vanhasen puhelin jälleen soi. Vanhanen sanoo puhelimeen kireällä äänellä: – Matti Vanhanen! Maakunnan vanhempi rouva on jälleen asialla. – Saanko puhua pääministerin kanssa? – Kuulkaa nyt hyvä rouva! Minä en ole Suomen enkä minkään muunkaan maan pääministeri! Ettekö te nyt ymmärrä sitä? – Kyllä minä ymmärrän, mutta haluan kuulla sen yhä uudelleen ja uudelleen. | 29

Sarja esittelee Keskustanuorten lehtiä 60 vuoden takaa.

Jutut kerätty Kyntäjän numeroista 4-6/1954

Halusin opiskella yliopistossa, mutta en kuitenkaan Suomessa. En ole kokenut itseäni varsin suomalaiseksi aikoihin, joten päätin toteuttaa unelmani ja muutin Uuteen-Seelantiin. Päätös oli minulle paras mahdollinen valinta. Kiwit, kuten uusi-seelantilaiset itseään kutsuvat, ovat rentoa kansaa, eikä sopeutuminen tuottanut hankaluuksia sillä kulttuurilliset erot ovat pieniä.

Ulkomailta saapuneita on paljon ja kaikki sopeutuvat elämään yhdessä. Suurin osa tulee Aasiasta. Itse asun pääkaupungissa Wellingtonissa, joka on mitä parahin valinta. Kaupungissa on noin 400000 asukasta, mutta kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Mäkisen maaston johdosta kunto kohoaa väkisin. Luonto on tärkeässä roolissa, eikä sen kauneutta ja uskomattomuutta pääse pakoon. Sanonta kuuluukin “is this heaven, or just New Zealand?”.

Victoria University of Wellington, missä opiskelen, on korkeatasoinen yliopisto, jolla on yhteyksiä ympäri maailmaa, eikä Euroopasta, Aasiasta ja Amerikoista saapuvia vaihto-oppilaita voi välttää. Täällä vimeistään huomaa kuinka samanlaisia ihmiset ovat syntymäasta riippumatta.

| 30

Teksti: Elina Lappalainen Kuva: Sanna Uusivirta

eskustan puoluekokousta ja Kaustisen festareita ei juuri erottaisi toisistaan, ellei festareilta puuttuisi politiikka. Yhtäläisyyksiä löytyy kansallispukuun pukeutuneista ihmisistä ja juurevuudesta niin väen paljouteen kuin erilaisiin musiikkiesityksiin rockista kansanmusiikkiin, virsiin ja iskelmään. Molemmat tapahtumat alkavat hieman rauhallisemmin ja mahdollisuudella osallistua jumalanpalvelukseen. Festareiden kävijämäärät ovat vaihdelleet valtavasti. Ensimmäisen vuoden tavoite oli 6 000 henkeä, mutta paikalle kokoontui kolminkertainen määrä vieraita. Nykyisin kävijämäärät pyörivät sadan tuhannen kieppeillä. Festivaalit ovat musiikin ystävälle kokemus, jota ei tulisi jättää väliin. Jos haluat ilmaiseksi sisään, liity talkooväkeen! Keskustalaisen yhdessä tekemisen, yrit-

Teksti: Annu Saukko

imo Soini sanoo kirjoittaneensa kirjansa Peruspomo kahdesta syystä. Ensinnäkin hän on halunnut kertoa miksi ja miten Perussuomalaisista on tullut merkittävä puolue. Toinen syy on henkilökohtainen, hän haluaa kertoa mitä perussuomalaisten johtaminen on vaatinut ja miltä se on tuntunut. Omien sanojensa mukaan hän on nähnyt ja kokenut sekä politiikan taivaan että helvetin. Kolmanneksi voisi todeta, että hän on kirjoittanut kirjan osoittaakseen että hänen käsissään Perussuomalaiset on valmis ja kelvollinen hallituspuolueeksi. Sen lisäksi että kirja on kuvaus puolueen kasvusta yhdeksi suurista, Peruspomo on vahvasti maineenhallintaoperaatio. Kirjansa kautta Soini pyrkii viestittämään, ettei hyväksy julkisuudessa olleita puolueväen töppäilyjä ja painottaa että puolueen jokainen kansanedustaja tietää, missä raja kulkee ja rajan määrittelee viime kädessä hän itse, hallituskel-

täjyyden ja sivistyksenkin näkökulmasta se on suositeltava tapa tutustua paikalliseen elämään ja perinteiseen kulttuur itapahtumaan. Toinen vaihtoehto osallistua on pyrkiä esiintyjäksi. Itse olen kerran ollut päätähtenäkin – ainakin melkein. Soitin yläaste- ja lukioaikana puhallinorkesterissa tuubaa. Osallistuimme kilpailuihin ja teimme edustusmatkoja ulkomaille saakka. Eräänä vuonna esiinnyimme Kaustisen festareilla päälavalla. Tosin emme illalla vaan aamupäivällä.. emmekä lauantaina, vaan päätöskonsertissa jumalanpalveluksen jälkeen sunnuntaina.

poisuuden takuumies. Neljäntenä syynä kirjoittaa kirja, alkaa lukijalle välittyä Soinin oma profiilinnosto. Soini osoittaa vahvasti, että puolueessa on vain yksi pomo, hän itse. Puolue elää hänestä. Soini on kirjoittanut suorapuheisen kirjan, jonka arvasi kiinnostavan. Hän nostaa niminä esiin omia henkilökohtaisia suosikkejaan puolueväestä. Kuvatessaan puolueen nousua rätkii hän sivussa myös armotta omiaan, niin harmia aiheuttaneita kansanedustajia kuin ”seitsemän äänen varavaltuutettuja”. Omat saavat kirjassa kovemman kohtelun kuin muut, mikä toki voi olla viisasta, jos tähtäin on hallitusneuvotteluissa. Keskustasta hän tyytyy toteamaan että puolue pärjää kyllä, sekä Sipilällä että ilman. Suurin selittävä tekijä Keskustan nosteelle Soinin mukaan on se, että hallitus on kerta kaikkiaan niin huono. Soini on taitava kynänkäyttäjä ja suorapuheisuus viehättää lukijaansa. Kirjan henkilökohtainen, rehellinen ja | 32

Tunnelma oli korkealla ja aplodit raikuivat, hiki virtasi tumman sinisen paidan, mustien housujen ja vihreän kravatin muodostamassa orkesteriasussa. Muutamia kansallispukuun pukeutuneita lapsia tanssi musiikin tahtiin festarialueella ja fiilis tuskin poikkesi suuresti muista megatähdistä, jotka lavalla esiintyivät. Kansantajuista musiikkia koko kropan täydeltä, suosittelen! Kaustinen folk music festival järjestetään 7.-13.7.2014

avoin ote pitää lukijan mukanaan alusta loppuun. Peruspomo on syytä lukea, kuuluipa puolueen ja sen puheenjohtajan tukijoihin tai ei, onhan tosiasia, että Perussuomalaisten tarina on vertaansa vailla suomalaisessa poliittisessa historiassa. Timo Soini: Peruspomo, WSOY, 2014

Jylhät kansallismaisemat sekä Pielinen ihmetyttivät tekivät vaikutuksen. Koli on valittu vuoden 2013 retkikohteeksi.

Teksti: Katja Asikainen Kuvat: Outi Hännikäinen

ohjois-Karjalan Keskustanuoret viettivät toukokuisen lauantaipäivän seikkaillen Kolin kansallispuiston maisemissa. Ajatus retkestä syntyi alkutalven suunnitteluillassa, joskin asiaa oli pohdiskeltu jo aiemminkin epävirallisemmissa yhteyksissä. Aamun aluksi kokoonnuttiin yhdessä matkailutila Paimentuvalle, jossa Markus Kallieksen johdolla aloitettiin kevyellä tutustumisella varmajalkaisiin islanninhevosiin, kuultiin lyhyt kertomus yrityksen taipaleesta ja lopulta jaettiin porukka kahtia siten että osa retkeili Kolin maastossa patikoiden, osa ratsain. Vaikka harvemmalta löytyi rat-

sastuskokemusta, sujui retki silti ilman kommelluksia ja hevosen selässä istuttiin kuin vanhat tekijät. - Ratsastus on mukava tapa päästä nauttimaan luonnosta hieman erilaisesta näkökulmasta yhdessä eläinten kanssa, opas Markus tuumaili. Kohta jo joukko islanninhevosia viiletti töltäten pitkin Karjalan kunnaita keväisen auringon helliessä ratsastajien nenänpäitä. Ratsastusreitti kulki kansallispuiston läheisessä maastossa, sillä itse kansallispuistossa hevosilla ei saa kulkea. Parin tunnin seikkailun jälkeen palattiin Paimentuvan pihapiiriin ja vedettiin hetki

| 34

henkeä mehun ja makkaran merkeissä. Iloisista ilmeistä ja hyväntuulisista nuorista saattoi päätellä että retki oli kaikin puolin onnistunut ja odotusten arvoinen. Pohjois-Karjalassa seuraava retki on jo suunnitteilla kesäkuun alussa, jolloin lähdetään Ilomantsiin tutustumaan vanhaan kaivosperinteeseen Möhköön, nautitaan perinteisen karjalaisen pitopöydän antimista sekä tutustutaan Suomen vanhimpaan viinitilaan. Pohjois-Karjalan Keskustanuoret toivottavat retkilleen tervetulleiksi kaikki kiinnostuneet!

/keskustanuoret

| 35

ELINA

OVASKA

ILMARI

POKELA

SEURAA ILMOITTELUA facebook.com/keskustanuoret