KauppaSuomi | viikko 30 / 2019
33
TYÖ JA TALOUS Anita Jokinen on ainoita hatuntekijöitä Suomessa
Hattu nostaa taas suosiotaan
Aluksi Anita Jokinen harrasti hattuja. Hän ryhtyi hatuntekijäksi, kun hänen tekemänsä tai ostamansa hatut haluttiin suoraan hänen päästä! Anjo Allee -hattutehtaan koneissa on mielenkiintoista tekstiiliteollisuuden historiaa. Ne Anita on ostanut toimintansa lopettaneista hattutehtaista. Ostajien tarpeesta syntyi idea yksilöllisten, käsintehtyjen hattujen ja onta hyllyllistä hattu- päähineiden valmistamista harjoittatukkeja suorastaan py- vasta yritystoiminnasta, ja syntyi idea säyttää astuessa sisään hattubrändistä AnJo Allee. Anita Jokisen hattutehtaaseen Orimattilan Kehräämöllä. Hattutukki on hatun valmistuksessa tai sen muokkaamisessa muottina käytettävä pölkky. Yleensä hattutukki on puuta, mutta se voi olla myös metallia. Jokisen sadoista hattutukeista yksi on metallinen. – Hattutukkini ovat tunnetun turkulaisen hattutehdas Elli Sahlsténin. Kyseisen hattutehtaan lopettaessa toimintansa 1990-luvulla ostin sieltä hattutukit sekä runsaasti hattujen valmistuksessa käytettävää kalustoa. Hattutukkien joukossa on myös Sylvi Kekkosen ja Tellervo Koiviston hattujen valmistuksessa Sahlsténin hattutehtaan käyttämiä tukkeja, en kuitenkaan tiedä, mitä tukkeja heidän hattujensa valmistuksessa on käytetty. Tämän hattutukin päälle on rakennettu elokuvanäyttelijä Regina Linnanheimon hattuja. Valtaosa hattutukeistani on 1920-luvulta, Anita Jokinen esittelee. Hattutukista hattu saa muotonsa, ja myös hatun lierit, kun kuumaksi höyrytetty hattuaihio asetellaan hattutukille ja lieritukille. – Euroopassa hatuntekijät lopet– Hatun design syntyy muodoista, televat toimintaansa osaajien ikäänväristä, koristeista, nauhoista ja teki- nyttyä, eikä uusia pääse syntymään jän tunteista. hattujen halpatuonnin vuoksi. Juuri tässä on mielestäni minun yksilöllisANITA JOKISEN varastossa on tu- ten hattujeni tilaisuus, Anita pohtii. hansia hattuaihioita, niissä satoja värejä. Materiaaleina on muun muassa ENSI ALKUUN Anita Jokinen valmishuopaa, samettihuopaa, olkea sekä ti hattuja Imatralla. Tämän vuoden japanilaista oljen ja niinin yhdistelmää. Kevyet juhlahatut ja hiuskoristeiden tyyliset hatut tehdään esimerkiksi sinamay-luonnonkuidusta, organzasta ja satiinista. – Hattuaihioita ei Suomessa valmisteta enää lainkaan, pääsääntöisesti hatuntekijät käyttävät Keski-Euroopassa ja Italiassa valmistettuja hattuaihioita. Suomessa erinomaisia ja persoonallisia hattuaihioita löytää toimintansa lopettavien vanhojen hatuntekijöiden varastoista, Anita kertoo. Teksti ja kuvat: Reetta Reinman
M
TAMPEREELLA SYNTYNYT, monitaitoinen Anita Jokinen on elämänsä aikana tehnyt monenlaista yritystoimintaa. Hän omistaa myös patentteja ja mallisuojia. Hattuja hän on harrastanut aina, ostanut valmiina ja tehnyt itse. – Kymmenisen vuotta sitten huomasin, että turuilla ja toreilla liikkuessani minulta alettiin ostaa tekemäni ja pitämäni hatut suoraan päästä!
”– Euroopassa hatuntekijät lopettelevat toimintaansa osaajien ikäännyttyä, eikä uusia pääse syntymään hattujen halpatuonnin vuoksi. Juuri tässä on mielestäni minun yksilöllisten hattujeni tilaisuus.”
alussa hän muutti Orimattilaan. – Orimattilan Kehräämöstä sain aivan loistavat toimitilat tuotannolle ja varastolle. Tilaa on reilut 350 neliötä, ja myös pakettiautolle lämmin talli. Anita kiertää messuilla ja markkinoilla sekä erilaisissa näyttelyissä Suomessa ja Pohjoismaissa myymässä käsityötä tekemiään hattuja. Niitä saa ostaa myös tehtaanmyymälästä Orimattilasta. Hattujen hintataso on sadan-sadanviidenkymmenen euron tuntumassa, sarjatyönä tehtävien olkihattujen hinnat ovat edullisempia. Hattuja tehdään myös asiakaiden omien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Yksilöllisten mittatilaushattujen määrä on kasvussa. – Tänä kesänä kolme nuorta suomalaisnaista lähti Britanniaan naisten upeista hatuista kuuluisiin Ascotin laukkakilpailuihin. Sain tehdä heille muotoutumaan. Sitten se saa kuivaa sinne kauniit hatut, Anita kertoo. vuorokauden verran. – Uusin hankintani on kuivausANITA JOKISEN hattuateljén ko- kaappi, Anita Jokinen avaa kuivausnekantaan kuuluu monia erilaisia kaapin oven, jossa kuivumassa olevat ompelukoneita sekä saumureita ja hattutukkien päällä olevat hattuaiturkiskone. hiot nököttävät siistissä riveissä. – Minulla on myös lopettaneen Helsingin Hattutehtaan viimeisin KUIVUNUTTA HATTUAIHIOTA ompelukone. muotoillaan ja viimeistellään, omEnnen kuin ompelukoneella om- mellaan hatun reunat ja vuorinauhat. mellaan hattuun vuorinauhaa, on Viimeksi suihkutetaan kovikeainetta, tehty monta työvaihetta. joka on yleensä lakkapohjaista. – Onneksi minulla on tällä hattuEnsin suunnitellaan hatun väri, muoto ja koristeet. tehtaallani erinomainen ilmastointi. Sitten valittu hattuaihio höyrys- Ennen vanhaan puhuttiin ”hulluista tetään höyrykattilan 100-asteisessa hatuntekijöistä”. Kovikeaineena käyhöyryssä ”löysäksi”, jotta sitä voidaan tetyn lakan vuoksi monet olivatkin muotoilla. Höyrykattilasta tulikuu- melkoisessa ”pöllyssä” huonosti ilma, pehmennyt hattuaihio laitetaan mastoiduissa huoneissa, Anita kertoo salamannopeasti hattutukin päälle historiasta.
Loppusilauksensa hatut saavat koristeista, jotka ommellaan hattuihin käsin – kukkia, sulkia, rusetteja, helminauhoja; hattukoristeiden kirjo on moninainen. Aikaa viimeistelyvaiheisiin menee koristeluista riippuen kymmenestä minuutista useisiin tunteihin. – Teen itse koristeita, ja minulla on apuna ammattilainen, 86-vuotias äitini. Mielestäni on tärkeä, että ikäihmisillä on mukavaa, mielekästä puuhaa, toki heidän kuntonsa huomioiden, ja hattukoristeiden tekeminen pitää niveletkin näppärinä. Monen ikäihmisen suurin ongelma on varmaan tekemisen puute, ja siitä seuraavat monet ongelmat, Anita pohtii. Muutoin Anita Jokinen työskentelee käsityöyrityksessään yksin. Ammattitaitoista työvoimaakaan ei ole liiemmin tarjolla. – Meillä toteutuu vanha pohjalainen sanonta: hyvää tehdään, mutta priimaa tuppaa tulemaan! Anita kertoo hattutehtaansa laadun takeeksi. ANITA JOKINEN iloitsee, että suomalaiset naiset ovat taas löytämässä hatut pukeutumiseensa. – Tosin sen olen huomannut, että yksi sukupolvi on hatunkäyttäjänä välistä pois. Monesti minulle tulee asiakkaaksi nuori nainen isoäitinsä kanssa. Isoäitien ja isoisoäitien ikäluokille hattujen käyttö on ollut olennainen osa pukeutumista, neli- kuusikymppiset naiset eivät ole tottuneet hattujen käyttöön, mutta ovat hienosti sitä nyt opettelemassa. Paitsi että asu saa viime silauksen hatulla, niin hatun myötä käyttäjän ryhtikin paranee. Anitan mukaan hattukulttuuri tekee Suomessa vahvaa nousua niin arjessa kuin juhlassa. – Televisiosta tutut 1920-luvun sarjat nostavat hatut hyvin esiin ja vaikuttavat myös ”hattumakuun”. Retroilu ja vintage kasvattavat myös hattujen suosiota, samoin esimerkiksi vanhojen autojen harrastus; itselle ja vieressä istuvalle ladylle hankitaan hattu auton tyylin ja vuosimallin mukaisesti. Hattujen värimaailma on Anitan mukaan ilahduttavan moninainen. Kesällä suosittuja värejä ovat vaaleanpunainen, pinkki, vanha rosa, oranssi, koralli ja kirkas sininen – ja valkoinen hattu kuuluu aina kesään.
SURUHUNNULLA VERHOTTU hattu on Anitan mielestä armollinen naiselle surujuhlaan. Hän rohkaisee viimeistelemään hautajaistyylin hatulla. – Häihin teetetään myös paljon näyttäviä mittatilaushattuja, jotka ovat ilosen värisiä tai hillityjä, riippuen käyttäjästä. Anita Jokisen Anjo Allee hatuista voi tiedustella anjo.allee@gmail.com tai 040-801 0402. • Anita Jokinen ompelee olkihattuun vuorinauhaa. Olkihattujen valmistus on sarjatyötä.