KauppaSuomi | viikko 2 / 2018
28
TYÖ JA TALOUS Esa Kemppainen tekee elottomasta elävän oloista
Oikea ilme milleistä kiinni Elottoman tekeminen elävän näköiseksi vaatii eläintentäyttäjältä silmää, kokemusta ja taitoa.
J
anakkalainen Esa Kemppainen luo eläimelle ilmeen ja asennon, jotka olisivat sille luonteenomaisia elävänäkin. – Täyttäjänä minun täytyy tuntea eläimen anatomiaa ja käyttäytymistä. Harrastan itsekin metsästystä ja liikun luonnossa. Esimerkiksi ilveksen silmäluomeen pitää saada millilleen oikea asento. Jos luomi painuu liian alas, ilme muuttuu vihaisesta ystävälliseksi. Tietyssä asennossa eläimen tietyt lihakset esimerkiksi pullistuvat, mikä on otettava huomioon myös täytettäessä eläintä. Kemppainen on täyttänyt eläimiä ammatikseen yli 20 vuotta. Verstaassa on kanalintuja, karhu, susi, kettu, ilves sekä runsaasti lintuja. Ilveksellä Kemppainen voitti pari vuotta sitten hopeaa Riihimäen kansanvälisillä erämessuilla pidetyssä kisoissa. Kemppainen on osallistunut eläintentäyttökilpailuihin, muun muassa pariin EM-kisaan. – Toissavuonna sain laaturuusukkeen mestariluokassa, mihin olin todella tyytyväinen. Suomalaisista täyttäjistä ehkä 10-15 kilpailee. KEMPPAINEN täyttää kaikkia nisäkkäitä, lintuja ja kaloja. Lisäksi hän tekee sarvi-, kallo- ja hammastrofeita. Työssä on tietty rytmi. Elokuun lopulla Kemppaista työllistävät karhut. – Vesilintuja saan täyttävikseni muutaman vuodessa, kanalintuja on aika vähän, koska kannanvaihtelut ovat suuret. Syksyllä tulee hirvenpäi-
tä ja hirvikauden loputtua peurojen täyttö alkaa vilkastua. Keskitalvella tuodaan näätiä. Viime vuosina on alkanut tulla susia, mikä oli ennen hyvin harvinaista. – Euroopassa kaadettuja eläimiä täytän jonkin verran, Afrikasta pyydettyjä en juurikaan täytä, koska kotimaisetkin työt työllistävät riittävästi. Toimitusajat ovat 2-6 kuukautta.
”– Ilveksen silmäluomeen pitää saada millilleen oikea asento. Jos luomi painuu liian alas, ilme muuttuu vihaisesta ystävälliseksi.” KEMPPAINEN hallitsee muottitekniikan, eikä ole sidottu valmiisiin kaupallisiin asentoihin. – Asiakas saa suunnitella paikan, minne hän haluaa täytetyn eläimen. Samalla hänen kannattaa miettiä, missä mielentilassa eläin on. Yritän toteuttaa toiveen. Kemppainen kunnostaa myös vanhoja kokoelmia, joita tulee työn alle esimerkiksi koulujen saneerausten
kautta. Arviontikäynti on ilmainen. – Pölyn saa pyyhityksi, silmän uusituksi ja irronneita pyrstöjä tai siipiä korjatuksi. Suoraa auringonvaloa eläin ei kestä, vaan se haalistuu. Kemppainen myy myös taustalevyjä sarvitrofeille sekä vaihtelevaa varastoa valmiiksi täytettyjä eläimiä. – Pakasteesta löytyy nahkoja, joista voidaan tehdä jokaiselle sopiva täytetty eläin. Ammun itse variksia ja harakoita, joita on varastomyynnissä. KEMPPAINEN on itseoppinut täyttäjä. Luonnontieteellisen alan konservaattorin ammattitutkinnon hän suoritti vuonna 2006. – Olen opiskellut itsenäisesti eläintentäyttöä vuodesta 1980 alkaen ja opiskelu jatkuu aina vaan. Ammattitutkinto on nyt lopetettu, mutta olin ensimmäinen itseoppinut yksityisyrittäjä, joka on sen suorittanut. Hyrynsalmelta kotoisin oleva Kemppainen aloitti täyttäjänä 14-vuotiaana. Ensimmäinen eläin oli närhi. – Veli innostui jostakin alan lehdestä saamillaan ohjeilla täyttämään ensimmäistä lintuaan. Katselin, ettei tuosta tule mitään ja päätin kokeilla itse. Oma jälki ei varmaan ollut sen kummempaa, mutta kipinä täyttämiseen jäi. Puusepän työn ohelle täytin sivutoimena eläimiä. Kun puusepäntyöt alkoivat loppua, ryhdyin tekemään tätä yrittäjänä. Kemppainen kuvaa tietä pitkäksi ja kiviseksi. – Tuohon aikaan ei ollut nettiä,
Esa Kemppaisen täyttämä ilves sai hopeaa Riihimäen Erämessuilla järjestetyssä eläinten täyttökisassa.
vaan kaikki tieto oli hankittava kirjoista ja muista lähteistä. Ensimmäiset työni olivat jälkikäteen ajatellen suorastaan hirveitä, jossain vaiheessa ne menivät keskuslämmityskattilaan. Nykyisin Eläintieteellinen keskusmuseo järjestää eläintentäyttökursseja aika ajoin. – Muutenkin ammatin opetteleminen on tullut helpommaksi, koska netin kautta voi opetella tekniikoita ja muita taitoja. Nuoria on onneksi hakeutunut alalle viime vuosina. ELÄIMIÄ tuovat täytettäväksi niin metsästäjät kuin joskus myös tavalliset kulkijat. – Monesti kyseessä on auton kanssa kolaroinut eläin tai vaikkapa ikkunaan törmännyt lintu. Petolinnuille ja ylipäätään rauhoitetuille lajeille yksityinen henkilö saa hyvin harvoin lupaa täyttämiselle. Kemppainen ohjeistaa, että eläin tulisi lähettää kokonaisena, eikä sitä tarvitse suolistaa. – Sovittaessa voin ottaa eläimestä tai kalasta nahan ja asiakas saa lihan. Aikanaan täytettäviksi tarkoitetut eläimet suositeltiin pakastettavaksi ja käärittäväksi sanomalehteen. Pa-
kastus on edelleen tarpeen, mutta Kemppainen kehottaa käärimään eläimen tiukasti muoviin. – Tiukassa muovissa eläin ei kuivu, mikä helpottaa täyttämistä. Mitä paksumpi muovi, sen paremmin se pitää kosteutta. HIRVI- JA PEURATROFEIDEN suhteen Kemppainen kehottaa jättämään pelivaraa. – Etenkin peuran kaulassa kaikki viillot näkyvät, koska karva on monivärinen. Jos kaulaan tehdään viilto se näkyy yleensä saumana. Nahka pitäisi katkaista reilusti etujalkojen takaa ja jättää mielummin liikaa nahkaa kuin liian vähän. Jos nahkaa on liian vähän trofee jää lyhyeksi, eikä sille täyttäjä voi oikein mitään. Joskus täytetty eläin saattaa hieman yllättää asiakkaan koollaan. – Esimerkiksi hirven pää on aika iso. Joskus pariskunta on tullut noutamaan päätä ja vaimon ilmeistä on voinut aavistaa, että koko on hänet yllättänyt! •
Rauhoitetuille lajille lupa ympäristökeskukselta
L
uonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen kasvi- tai eläinlajien tuonnin, viennin, myymisen ja vaihtamisen. Täytetyn, rauhoitetun eläimen hallussapitoon tulee hankkia lupa Suomen ympäristökeskukselta. Luonnonsuojelulain piiriin kuuluvat lähes kaikki maan linnut riistalajeja ja joitakin muita lintulajeja lukuunot-
T
tamatta. Näitä niin sanottuja vahinkolintuja ovat harakka, varis, korppi, kesykyyhky, räkättirastas sekä harmaa- ja merilokki. Lain mukaan kuollutta, rauhoitettua lajia ei saa ottaa haltuun ilman ympäristökeskuksen lupaa. Hallussapitolupa tulee olla, koska täyttäjät eivät ilman sitä suostu täyttämään eläimiä •
ämä juttu on julkaistu Karprint Oy:n kustantamassa Ase&Erä-lehdessä numerossa 8-2017 ja julkaistaan nyt KauppaSuomessa Karprint Oy:n luvalla.
Esa Kemppainen kampaa hirven karvat ojennukseen.