Page 1

LA

°

A

I EL

Katse Kesä 2016

P

T

JA

O

O

°

K

O

R

A

LI

IN

A

IR

K

R

O

K

PP

°

°

° T U LI TI KK U TE H TA AN

TA

ID

E

°S AM

I

N

KK

Ta m p e r e l a i n e n k u l t t u u r i l e h t i

IL

Ä

°S II RI EN O RA N TA

°S U RF FI LA U TA PA JA

°


Yleisö

DJ Hässäkkä soitti vegaanibrunssilla ravintola 931:ssä, Tampereella 16.4.2016 kuva: Olli pietiläinen

2

KATSE Kesä 2016


Yleisö

6

KATSE Kesä 2016

3


KUVA: NORA HURD

Siiri Enoranta kirjoittaa mm. turpiin ottamisesta. s. 10

Pääkirjoitus

Graffitit luovat kulttuuriperintöä. s. 11–17

KUVA: IRENE STACHON

Renja Nurmi, Art director Irene Stachon, Toimitussihteeri

KUVA: LAURA TALVITIE

Loputtoman pimeä vaellus Suomen talven ja kuvajournalismin toisen vuosikurssin läpi päättyy osaltamme jälleen grande finaleen: Katseen ilmestymiseen. Katsetta taittaessa meitä inspiroi sekalainen soittolista. Kuuntelimme musiikkia aina Olavi Virrasta reggaen kautta meditaatiomusiikkiin. Soittolistan kirjavuus kuvaa hyvin yhteistyötämme ryhmänä: erilaiset näkemykset ja kiinnostuksen kohteet muodostavat sulassa sovussa dynaamisen työskentelyilmapiirin. Dynaamisuutta on myös tämän Katseen juttuaiheissa. Tutustuimme laajalla skaalalla tamperelaisiin kulttuurintekijöihin eri aloilla. Kävimme surffilautapajalla katsomassa kuinka tamperelainen surffilauta valmistuu. Tässä numerossa fantasiakirjailija Siiri Enoranta myös kertoo saavuttaneensa jo suurimman unelmansa. Nörtti ja cool paiskaavat kättä lehtemme sivuilla.

Mitä kuuluu 20-vuotiaalle Fonal Recordsille? s. 9

KATSE KESÄ 2016 Numero 1/2016, 13. vuosikerta ISSN 1795-3642 (painettu) ISSN 1798-8675 (verkkolehti) vastaava päätoimittaja

Anssi Männistö, yliopistonlehtori art director

Renja Nurmi toimitussihteeri

Irene Stachon

4

KATSE Kesä 2016

kirjoittajat, kuvaajat

sisäällys

yhteystiedot

ja taittajat

Taitto: Renja Nurmi

Kuvajournalismin II vsk: Nora Hurd, Ville-Veikko Kaakinen, Renja Nurmi, Laura Okkonen, Olli Pietiläinen, Irene Stachon, Laura Talvitie, Jenni Toivonen

julkaisija

Juvenes Print

TAY / CMT / Katse, Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto, katse@uta.fi, 050 420 1492 www.katse.uta.fi, www.facebook.com/ kuva­journalismi

kiitokset

kuvajournalismin opetus

kansi

Jussi Kiiskilä (Studio Mielikuva)

www.uta.fi/cmt/kuvajournalismi www.kuvajournalismi.fi

Kuva ja taitto: Renja Nurmi

TAY / Viestinnän, median ja teatterin yksikkö painopaikka


Sisällys

K U VA

S A N A

K E H O

Ä Ä N I KUVA: VILLE-VEIKKO KAAKINEN

Seurasimme tamperelaisten surffilautojen valmistumista. s. 6–7

2 4 5 6

YLEISÖ

9

SÄNPÄKKILÄ & FONAL RECORDS

PÄÄKIRJOITUS

Pieni, lämmin ja maanalainen levy-yhtiö.

SISÄLLYSLUETTELO

10

ATELJEE

Lielahdessa valmistuu suomalainen surffilauta.

8

LUETUT

Mitä luettiin viime kesänä Pirkanmaalla?

KIRJAILIJA KOKEE

Siiri Enoranta on jo toteuttanut unelmistaan suurimman.

24

MEDIAN DIGITALISAATIO

Perinteinen printtimedia vai kehittyvä tablettijournalismi?

26

4 ESINETTÄ

Neljä nuorta taiteilijaa esittelee lempivälineensä.

11

27

18

28

URBAANI TILA UHATTUNA

Tulitikkutehtaalla on edessään viimeinen kesä.

PELIALALLA

Pelisuunnittelija Karoliina Korppoo innostuu goottiasuista ja kissoista.

KAUKANA KOTONA

Anni Reenpään kandivideo kertoo maahanmuuttajan kotoutumisesta.

VIDEOTYÖT

Esittelemme kuva­ journalismin opiskelijoiden kandi- ja maisteri­videoita.

KATSE Kesä 2016

5


Ateljee

jan teilissa i a t e ä Päivöhuone ty no , gui Pin oards b surf mpere Ta

Juho Haimakainen ja Pauli Hakala, surffilautojen rakentajat teksti ja kuvat: v-v kaakinen taitto: laura okkonen

työpajamme on

kuin muumitalo. Kaikki ovat tervetulleita, kunhan tulevat hymyssä suin.

jos emme olisi itse surffareita , hyvä surffilauta on

muodokas ja linjava, epätäydellisyydessään täydellinen.

palkitsevaa on paras fiilis on ,

KATSE Kesä 2016

saada flow päälle ja lauta valmistumaan.

kun tietää itse onnistuneensa ja kohtaa aidosti iloisen asiakkaan.

tärkeintä on

6

emme tekisi surffilautoja.

säilyttää aito intohimo tekemiseen. Ja surffata enemmän.


Ateljee

KATSE Kesä 2016

7


e e k u l e s n a M ä t Tä

tietojenkäsittely: olli pietiläinen taitto: laura okkonen

Luetut

. oissa t s a j r i aan k m n a k Pir Lainatuimmat esällä k n i a dekkarit t t i luok s y t i eh jen k Laino Lainatuimmat matkaoppaat

421

Rooma

393

Barcelona

Lähde: PIKI-tietokanta kesä 5/15-8/15 talvi 11/15-2/16

608

Lainauskuningas Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu

523

392

Budapest

385

Lontoo

Jo Nesbø: Verta lumella, osa I

Seppo Jokinen: Mustat sydämet

502

Seppo Jokinen: Vihan sukua

467

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä

1063

kertomakirjallisuus dekkarit fantasia

kesä 2015

helppolukuinen kertomakirjallisuus

Kaikki lainat 1 123 935 kpl

kuvakirjat sarjakuvat elämäkerrat ja muistelmat sadut muut

talvi 2015-16

Kaikki lainat 1 221 143 kpl

Hiljaisena kesäaikana lainataan eniten kirjoja juhannuksen jälkeisellä viikolla. Luvut sisältävät kaikki lainat, myös uusinnat. 13 000 kpl

10 000 kpl

5000 kpl

1000 kpl toukokuu

8

KATSE Kesä 2016

kesäkuu

heinäkuu

elokuu


Henkilö

Analogiaikuinen Tamperelainen Fonal Records -levy-yhtiö on pysytellyt pinnalla jo 20 vuotta alan kurjasta tilanteesta huolimatta.

Fonal Records

Suuri osa levykaupoista ja pienistä levy-yhtiöistä on kuollut, mutta Fonal pysyttelee sinnikkäästi osana suomalaista ja tamperelaista musiikkikulttuuria. Fonal Records henkilöityy Tampereella vaikuttavaan kuvataiteilijaan ja kulttuurin monitoimimieheen Sami Sänpäkkilään. Hänellä on yksinkertainen resepti pitkään ikään: Kova into ja usko itseen ja ympärillä oleviin ihmisiin sekä tekemiseen. Sänpäkkilä perusti Fonal Recordsin vuonna 1995 julkaistakseen omia projektejaan. Nopeasti mukaan tuli muitakin artisteja ja yhtyeitä, aluksi Sänpäkkilän välittömästä lähipiiristä. Perustamisen aikoihin levy-yhtiöllä ei ollut hänen sanojensa mukaan minkäänlaista tulevaisuutta. Fonal Records on toiminut alusta alkaen harkitsemattomasti omalla painollaan. ”Suin päin suden suuhun sopii parhaiten toiminnan motoksi,” Sänpäkkilä kertoo.

Tampereella oli 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa vilkas musiikkikulttuuri. Undergroundkeikkoja järjestettiin huikeita määriä. Ajan myötä toiminta hiipui ja yleisöt harvenivat. Noiden vuosien jälkeen musiikkikenttä on muuttunut radikaalisti. Levymyynnin romahtaminen on väistämättä vaikuttanut Fonaliinkin. Tämä levyyhtiö kuitenkin perustaa toimintansa muulle kuin rahalle. ”Ideaalit ja intohimot ovat ne, minkä mukaan suunnistetaan eteenpäin,” sanoo Sänpäkkilä. Analogi-aikuiseksi itseään tituleeraavaa Sänpäkkilää ei lämmitä esimerkiksi se, että osa levymyynnistä on siirtynyt nettin. ”Yksi hienoimmista hetkistä on kertoa artisteille, että nyt se levy tuli painosta ja se näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Joka kerta edelleen haistelen painosta tulleen tuotteen tuoreutta.” Tämän vuoden Fonal Records pitää ensimmäistä sapattivuottaan sitten yhtiön perustamisen. Jäämme odottamaan seuraavaa siirtoa.

tamperelainen pienlevy-yhtiö, joka viettää

20. juhlavuottaan. artisteja mm. Risto, Ville Leinonen, Paavoharju

ja Eleanoora Rosenholm. tavoitteena pysyä pienenä, rehellisenä ja uskollisena

itselle ja ystäville.

teksti ja kuva: irene stachon taitto: jenni toivonen

KATSE Kesä 2016

9


Tekijä kokee

Töissä mielikuvitusmaailmassa Otsikko Siiri Enoranta nauraa härskeille jutuille ja haaveilee selkounista.

Rakastan

Unelmoin

Nykyään melkein kaikkia koiria. Tai jos en rakasta jotakuta koiraa, niin se on hänen omistajansa vika. Rakastan kaksihaaraisten hiusten leikkaamista yksi kerrallaan auringonvalossa. Rakastan sitä, että saan leikkiä työkseni mielikuvitusmaailmoissani ja elää oman elämäni lisäksi henkilöhahmojeni elämät.

Olen toteuttanut unelmistani suurimman, minusta tuli kirjailija.

Vihaan Kookoshiutaleita. Ja sitä, että hallituksemme on tekemässä Suomesta syrjäytyneiden, köyhien ja masentuneiden maata. Vihaan sitä, että kaikki vanhemmat eivät lue lapsilleen.

Viimeksi nauroin Ystäväni kanssa kertoessani hänelle unestani, jossa työnsin avaimeni erääseen hänen ruumiinaukkoonsa. Huumorintajuni on aika likainen ja kamala.

Inspiroidun Potentiaalisesti mistä tahansa näkemästäni tai kokemastani tai siitä mitä en näe tai koe, mutta haluaisin. Alitajunta on jännittävä, arvoituksellinen kaaos.

Haluaisin Osata nähdä selkounia. Ja oman ponin.

Siiri Enoranta, 29 työskentelee vapaana kirjailijana omassa makuuhuoneessaan. kirjoittaa rakkaudesta ja kuolemasta, tur-

piin ottamisesta ja pää edellä hyppäämisestä. asuu Tampereella. valmistunut Humanististen tieteiden kandi-

daatiksi Tampereen yliopistosta 2012. teokset Omenmean vallanhaltija, Nukkuu lapsi viallinen, Gisellen kuolema, Painajaisten lintukoto, Nokkosvallankumous, Surunhauras, Lasinterävä.

10

teksti ja kuva: nora hurd taitto: jenni toivonen

KATSE Kesä 2016


UR B AA NIN Reportaasi

HISTORIA tEKSTI: lAURA TALVITIE kUVAT: JENNI tOIVONEN JA lAURA TALVITIE taITTO: NORA hURD ja irene stachon

Kun autioitunut tehdasalue päästetään elämään omaa elämäänsä ilman ulkoista kontrollia, syntyy paikka, joka on kaikkien eikä kenenkään. Siellä rehottaa urbaanin kaupunkikulttuurin villi länsi, jossa kaikkea on voinut taiteen nimissä ainakin kokeilla. Tutustuimme Tampereen vanhan tulitikkutehtaan alueeseen ennen siellä tapahtunutta vakavaa onnettomuutta. Emme kannusta ketään liikkumaan siellä.

KATSE Kesä 2016

11


Reportaasi

Graffiti itsessään on taiteilijoiden mukaan poliittinen eikä kaipaa väkisin kaivettua sanomaa. Statement voi olla myös se, missä graffiti sijaitsee.

Nenään pelmahtaa huumaava maalin haju astellessamme tuliOppaanamme toimiva Sebastian Schultz kertoo löytätikkutehtaan pihamaan läpi. Jos virittää kuuloaistinsa äärim- neensä tulitikkutehtaan noin viisi vuotta sitten. Tuona aikamilleen, voi kuulla kolinan, joka syntyy spraymaalipurkin ra- na on ehtinyt nähdä monenlaista. Kerran yhden performansvistamisesta. Vanhojen tehdasrakennusten seiniin on valmistu- sin yhteydessä joku tyyppi sytytti päänsä tuleen. Toisaalla jengi massa jälleen uusi kerros urbaania taidetta. hieroi toisiinsa mutaa. Tehtaan ylimmässä kerroksessa järjesTampereen Santalahdessa Pispalan kupeessa sijaitseva tuli- tettiin koe, kuinka kauan normaali taide säilyy koskemattotikkutehtaan alue huomana. kuu historian havinaa. Lyhyt pyörähdys raToiminta tehtaissa on kennusten sisällä kertoo ”Kerran yhden performanssin loppunut jo 1970-luvulomaa tarinaansa. Lattila, mutta alue on sittemoilla lojuu vanhoja lehyhteydessä joku tyyppi sytytti min herännyt uudelleen tiä, airsoft-aseiden ampäänsä tuleen.” henkiin urbaanin yhteimuksia ja kauan sitten söllisyyden keskittymätyhjennettyjä tölkkejä. nä. Tehtaan autioitunut Pihamaalla seisoo hyympäristö on otollinen vaihtoehtoisen kaupunkikulttuurin lättyjä huonekaluja. Yhden rakennuksen nurkassa on sohva muodostumiselle. Raunioituneiden punatiiliseinien suojassa ja sen päällä makuupussi. Näkyvimmän osan alueen elämää on järjestetty niin performansseja ja pop-up taidenäyttelyitä, muodostavat kuitenkin lähes kaiken seinäpinta-alan täyttävät kuvattu hääkuvia ja musiikkivideoita kuin pidetty ulkoilma- graffitit. Vanhimmat maalaukset ovat yli 20 vuotta vanhoja. juhlia ja teknobileitä. Paikalliset nuoret rakensivat tienoolle Vaikka katutaiteen luonteeseen kuuluu tietty spontaanius ja pari vuotta sitten skeittiparkin. muuttuvaisuus, on tänne muotoutunut vuosien saatossa symbioosi, jossa vanha ja uusi katutaide sulautuvat yhteen muodostaen ainutkertaisen palan historiaa.

12

KATSE Kesä 2016


Reportaasi

Sebastian Schultz on vetänyt kolmena vuonna graffitikursseja taidelukiolle. Kysyntää olisi enemmällekin.

Postilaatikot muistuttavat entisistä asukkaista.

Paikka on toiminut ponnahduslautana mm. nykyisille tapahtumanjärjestäjille, dj:ille ja inspiraationa lukuisille artisteille.

KATSE Kesä 2016

13


” Reportaasi

Miljoona eri osapuolta yrittää tehdä tästä oman paikkansa, mutta se ei koskaan onnistu, koska tää on kaikkien paikka. Ja se pointti on just siinä.

– Sebastian Schulz

Tehdasrakennuksen katolta avautuu näkymä Rantatunnelin työmaalle. Sebastian Schultz on huolissaan vapaiden kaupunkitilojen katoamisen vaikutuksista graffititaiteelle. Katse-lehti ei halua kannustaa ketään Talvi 2013/14 22 menemään alueelle, vaan muistuttaa, että siellä voi olla vaarallista.


Reportaasi

KATSE Talvi 2013/14

23


Reportaasi

Tulitikkutehtaan kortteli kuuluu Santalahden alueeseen, jonka asemakaavaa koskeva muutos on ollut vireillä vuodesta 2008 lähtien. Kaupungin pyrkimyksenä on muuttaa tyhjäkäytöllä oleva tehdasalue asuinalueeksi. Rantatunnelin rakennustyöt eivät ole vähentäneet painetta ottaa alue tehokkaampaan käyttöön. Useita vuosia vireillä ollut prosessi nytkähti uudella vaihteella liikkeelle, kun kaavamuutos hyväksyttiin Tampereen kaupunginvaltuustossa joulukuussa 2015. Käsillä on viimeinen vuosi tulitikkutehtaan eloa sellaisena kuin se nykyisellään tunnetaan. Alueen muuttamista asuinalueeksi on perusteltu mm. tehottomalla maankäytöllä. Monet asukkaat kokevat tulitikkutehtaan ympäristön myös turvattomaksi. Tutkimalla kaavamuutokseen liittyviä lausuntoja selviää, että joidenkin elementtien säilyttämistä on haluttu myös puolustaa. Esimerkiksi Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikkö vetosi lausunnossaan graffitien ja urbaanin kulttuurin huomioimisen puolesta kaavamuutosta tehdessä. Ensimmäiset graffitit ilmestyivät kattohuopatehtaana tunnetun rakennuksen seiniin ja raiteiden vierustalla oleviin meluvalleihin yli 20 vuotta sitten. Radan vierellä kulkee nykyisin Skandinavian pisin yhtenäinen graffitiseinä.

16

KATSE Kesä 2016

Jyväskyläläinen Kai Ylinen tutki huhtikuussa 2015 valmistuneessa taidehistorian gradussaan graffiteja ja urbaania kaupunkiperinnettä osana kulttuuriympäristöä ja -perintöä. Tutkimuskohteena oli Tampereen vanhan tulitikkutehtaan miljöö. Tutkimuksen mukaan Santalahden alueelle on sen tavanomaisen kontrollin puuttuessa muodostunut poikkeuksellinen kulttuuriympäristö, jolla on omat arvot ja piirteet. Lyhyet keskustelut tehdasalueella haastateltujen ihmisten kanssa vahvistavat tutkimuksen havaintoja. Yhteisön ja oman paikan merkitys korostuu kaikissa puheissa. Alueesta on muodostunut vapaan kulttuurin kokoontumispaikka. Sinne tullaan tapaamaan muita ihmisiä ja etsimään mielenrauhaa. Siellä eivät päde samat säännöt kuin muussa urbaanissa kaupunkitilassa. Porukkaa tulee ja menee. Toiset pistäytyvät alueella kerran, toiset palaavat kerta toisensa jälkeen uudelleen. Tehtaan ympäristöön tehdään retkiä myös kauempaa. Jokin vapaana rehottavassa autioituneessa kaupunkitilassa viehättää.


”

Reportaasi

Tulitikkutehtaan kaltaisessa urbaanissa tilassa ei siten ole kyse vain tarpeesta toteuttaa omia taiteellisia näkemyksiään lain rajamailla. Vapaa tila herättää henkiin sellaisia kulttuurin ja yhteisöllisyyden muotoja, joiden synty ei muualla ole mahdollista. Kun tällaiset alueet puretaan, ei kulttuuriympäristö pääse kasvamaan koko potentiaaliinsa. Tulitikkutehdas hiljenee lopullisesti tämän vuoden aikana. Se on monen alueella aikaansa viettävän mielestä harmi, sillä vaihtoehtoista tilaa ei ole. Purkamisen vaikutukset katukulttuurin harrastamiseen nähdään myöhemmin.

Jälkirjoitus: Reportaasin teon jälkeen tulitikkutehtaan alueella tapahtui julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kuolemantapaus yhden henkilön pudottua rakennuksen katolta toukokuun lopulla 2016. Alueen omistaja on muistuttanut, että alue ei ole turvallinen, eikä siellä saa liikkua.

Ei kaikkea välttämättä tartte ajatella rahassa. Tämä voi olla jollekin tärkeempi paikka kun ymmärtääkään.

– Anonyymi artisti

KATSE Kesä 2016

17


Päähenkilö

18

KATSE Kesä 2016


K P

Päähenkilö

ISSAIHMINEN ELIOHJAIMESSA Teksti: olli pietiläinen kuvat: renja nurmi ja olli pietiläinen taitto: laura talvitie

Karoliina Korppoo, 31, on tamperelaisen Colossal Order -pelistudion suunnittelija, joka rakastaa pukeutumista ja viettää vapaa-aikansa kirjoittaen kauneusblogia. Goottityylit ja pukeutuminen muovipäällysteisiin asuihin ovat osa hänen identiteettiään. Korppoon viimeisimmän Cities: Skylines -kaupunkisuunnittelupelin menestyksestä päätellen myös pelaajat nauttivat pelisuunnittelijan kädenjäljestä.

KATSE Kesä 2016

19


Päähenkilö

”PELIT OVAT SUUNNITTELUN JA YHTEISTYÖN TULOS” Karoliina Korppoo päätyi pelialalle sattumalta. Ensin häntä kysyttiin pelitestaajaksi. Sen jälkeen hän siirtyi tekemään kaikkia pelisuunnittelun osa-alueita pieneen studioon. Sieltä saatu oppi antoi eväitä työskennellä isommassa studiossa. Kuusi vuotta sitten pelistudio Colossal Orderilla tarvittiin pelisuunnittelijaa kesken jääneeseen isoon projektiin ja Korppoo otti paikan vastaan. Tänä vuonna Cities: Skylines -peli, jossa hän oli pääsuunnittelijana, voitti Suomen parhaan tietokonepelin palkinnon. Korppoo kertoo olevansa ohjaaja ja muiden tekemän työn koordinoija. Kuten pukeutuessaankin, myös peleissä hän saattaa yhdistellä luovasti asioita, vaikkapa kengät kauniiseen mekkoon ja meikkiin. Samalla tavalla Korppoo voi yhdistellä peliä rakentavan koodarin ja graafikon työpanoksia pelin teossa. Pelit ovat suunnittelun ja yhteistyön tulos. Pelisuunnittelijat työskentelevät saavuttaakseen yhteensopivan kokonaisuuden. Jokaisella pelillä on alusta lähtien selvä suunnitelma – mitä siinä tehdään ja kuka sitä pelaa.

Karoliina Korppoo, 31 colossal order -pelistudion suunnittelija. opiskellut informaatiotieteitä Tampereen yli-

opistossa ja visuaalista suunnittelua Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Cities: Skylines -pelin Chirpy-hahmo antaa pelaajille ohjeita.

16

KATSE Kesä 2016

kirjoittaa blogia nimeltä Bones and Lilies.


Päähenkilö

KAROLIINA KORPPOO TÖISSÄ TAMPEREELLA COLOSSAL ORDERIN Karoliina Korppoo töissä TOIMISTOSSA PIENTETampereella Colossal OLLISUUSTALOSSA. Orderin toimistossa Pienteollisuustalossa.

KAUPUNGIT K A S V A V A T JA Y H T E I S Ö T RAKENTAVAT ”Pelinteossa varmistetaan, että kaikki tietävät, mitä ne on tekemässä, sillä muuten 16 ihmistä tekee 16:tta eri peliä”, Korppoo sanoo. ”Mun ykkösjuttu on se, että kirjoitan ohjetekstejä peleihin. Eli mikä tämä peli on, mitä siinä tehdään, mitä siellä voi olla.” Parhaiten Korppoo muistaa peleistään ne kohdat, joita on hiottu kaikkein eniten. Erityisesti kaupunkien rakentamiseen tähtäävistä simulaatioista löytyy useita monimutkaisia asioita, jotka täytyy rakentaa toimivasti ja ymmärrettävästi pelaajan näkyville. Cities: Skylines julkaistiin reilu vuosi sitten. ”Tässä vaiheessa kehitystä me tehdään peliin päivityksiä ja bugikorjauksia”, Korppoo kertoo. Cities: Skylines -pelin ympärille on syntynyt yhteisö, joka kehittäjien ohella rakentaa peliin uusia osia. Pelistä on julkaistu kaksi lisäosaa, jotka toivat vuorokausikierron ja sääilmiöt mukaan simulaatioon. ”Juuri nyt säädän lokalisaatiotiimin kanssa, onko kaikki kieliasiat synkassa”, Korppoo kuvailee. Pelialalla työskenteleminen ei ole perinteisintä toimistotyötä - vai onko? Se on yhdistelmä luovaa työtä sekä tekniikkaa ja aikarajoja. Työ pelialalla liitetään usein yömyöhään jatkuviin työpäiviin. Korppoo kumoaa väitteen ja kertoo, että heillä työskentelystä on tehty säännöllistä ja päivän työt hoidetaan arkisin seitsemän ja puolen tunnin mittaisena.

KORPPOO EI ITSE OHJELMOI EIKÄ TEE GRAFIIKOITA, VAAN YHDISTELEE MUIDEN TEKEMÄÄ TYÖTÄ. HÄN SUUNNITTELEE PELILLE IDEAN JA RAKENTEEN.

KATSE Kesä 2016

21


Päähenkilö

Vapaa-ajalla Korppoo haluaa olla luova. Hänellä on kotona seitsemän kissaa, joita hän hoivaa yhdessä aviomiehensä kanssa. Blogissaan Korppoo eläytyy asuihin ja meikkeihin.

”Minulla on 300 luomiväriä kotona ja mä leikin niillä, se on ihanaa." Korppoolla on kuvataiteen koulutuksen kautta kiinnostus väreihin ja muotoihin.

300

”minulla on ja mä leikin

22

KATSE Kesä 2016


Päähenkilö

”Olen tosi visuaalinen ihminen. Vapaa-ajalla ompelen ja järjestän goottiklubeja.” Kotona voi järjestää bileitä, kun siltä tuntuu ja ulkomaillekin on kiva päästä. Työ on vaihtelevaa, ja matkustamista on koneella istumiseen nähden juuri sopivasti, ettei työ ala puuduttaa.

Suomessa on jatkuvasti helpompaa olla nainen pelialalla. ”Ihan aluksi piti erikseen sanoa, että teen tätä työkseni. Ihmiset luulivat, että olen jonkun vaimo tai tyttöystävä.” Nainen ei kuitenkaan enää ole pelialalla erikoisuus, toisin kuin viisi vuotta sitten.

luomiväriä kotona niillä”

KATSE Kesä 2016

23


K

4 kysymystä

ahden vaiheilla

Digitalisaatio vaikuttaa yhä enemmän journalismin maailmaan. Onko muutos eteenpän kehittävä virta, vai menetämmekö jotain oleellista teknologian pyörteissä. Kysyimme Paavo Virralta, tablettijulkaisujen asiantuntijalta, ja Pekka Vahvaselta, teknologiaan nihkeästi suhtautuvalta journalistilta, neljä kysymystä journalismin tulevaisuuden näkymistä ja visioita digitalisaatiosta.

PAAVO VIRTA

Valmistui 2014 Tampereen yliopistosta, Master of

Science, Human-Computer Interaction. Yksi Readompalvelun perustajista. Readom on Mediainnovaatio-

kilpailun kahden voittajaryhmän yhteistyönä kehittämä media-alusta.

Median digitalisaatio, uhka vai mahdollisuus? Vahvanen: Median ja ilmaisumuotojen muutokset tuovat aina jotain hyvää ja vievät jotain vanhaa hyvää pois. Sokrates aikanaan murehti kirjallisen kulttuurin nousua, joka rappeutti ihmisen muistia ja tiedon omakohtaisuutta. On pitkälti arvosKATSE Kevät 2016 tuskysymys, miten tähän vastaa. Itse arvostan enemmän niitä asioita, joiden painoarvoa digitalisaatio on viemässä, kuten keskittynyt lukeminen ja syvempi keskustelu, kuin niitä, mitä se on tuomassa, kuten kiinnostavuuden tai mediatuotteiden viihteellisyyden korostuminen. Virta: Ehdottomasti mahdollisuus. Viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen on mahtunut niin innostusta kuin pelkoa ja lamaannustakin. Etenkin aikakauslehdissä ja laatujournalismissa on digipuolella valtavasti mahdollisuuksia. Aikakauslehtisisällöistä on totuttu maksamaan. KATSE Tämän maksupotentiaalin onnistunut siirtäminen digiin saattaisi hyvinkin olla win-win-ratkaisu sekä kuluttajille että kustantajille. Lisäksi digitaalinen juttu tarjoaa parhaimmillaan sellaisen audiovisuaalisen lukukokemuksen, johon printti ei pysty. Onko journalismi muuttumassa digitalisoitumisen vuoksi? Vahvanen: Mediatutkija Marshall McLuhan kirjoitti, että media is the message - eli muoto määrää sisältöä. Kun julkaisualusta muuttuu, muuttuvat myös tekemisen tavat ja se, mikä niin sanotusti toimii. Toimittaja Nicholas Carr puhuu internetistä häirinnän ja keskeytysten teknologiana tai alustana. Siellä korostuu kilpailu lukijan huomiosta kaikilla keinoilla. Virta: Digitalisoituminen muuttaa tavalla tai toisella kaikkia aloja. Osaa nopeammin, osaa hitaammin. Muutos ei ole mustavalkoista. Journalismi voi samaan aikaan kehittyä hyvään suuntaan ja toisaalta myös ”rappeutua”.

24

KATSE Kesä 2016


K 4 kysymystä

Teksti ja kuvat: renja nurmi ja laura okkonen taitto: V-v kaakinen

ahden vaiheilla

Hyvälle tutkivalle journalismille on varmasti aina kysyntää. Esimerkiksi suomalainen Long Play on vienyt tämän äärimmäisyyksiin ja löytänyt paikkansa suomalaisella mediakentällä. Toisaalta klikkijournalismi on pesiytynyt myös sellaisiin julkaisuihin, joilta sitä en ainakaan itse olisi odottanut. Miten julkaisualusta vaikuttaa journalistisen jutun rakentamiseen, vai vaikuttaako ollenkaan?

PEKKA VAHVANEN

Vapaa toimittaja, joka on viime aikoina kirjoittanut pääasiassa Helsingin Sanomiin. Toinen Ylen Perjantai-keskusteluohjelman juontajista. Kuvailee itseään luddiitiksi, joka suhtautuu vastahakoisesti varsinkin tietotekniikkaan.

Vahvanen: Esimerkiksi nettiuutisia kirjoitettaessa usein järkeviä ja ehyitä juttukokonaisuuksia pilkotaan osiin, koska sillä tavalla saadaan enemmän klikkejä. Tämä ei palvele mitenkään lukijan etua. Toisaalta erilaiset interaktiiviset aineistot, kuten grafiikat ja kuvat, lisääntyvät ja monipuolistuvat. Tämä luonnollisesti voi palvella paljonkin lukijoita. Virta: Hyvä journalismi tarvitsee yhtälailla paneutumista ja taustatyötä julkaisualustasta riippumatta. Videon käyttö on alkanut arkipäiväistymään tekstin ja kuvien rinnalla. Digin mahdollisuuksia on silti paljon hyödyntämättä, sillä digitaalinen alusta mahdollistaa uudenlaisen kerronnan. Kysymys kuuluukin, mikä on sopiva yhdistelmä perinteistä ja ns. rikastettua kerrontaa, kuten videoita ja animaatioita? Parhaat kokonaisuudet saadaan varmasti aikaan, kun juttu suunnitellaan alun perin tietylle digitaaliselle alustalle. Kuinka tärkeässä roolissa journalismin kannalta on eri alustojen välinen yhteistyö? Vahvanen: Itse en näe tätä keskeisenä. Toki voi olla eduksi journalismille, jos on enemmän tapoja kertoa. Toisaalta käytännössä monimediaisuus tarkoittaa usein sitä, että sama ihminen kirjoittaa juttua ja tekee videota kiireessä sen sijaan, että tehtäisiin juttu yhteen muotoon ajan kanssa huolellisemmin. Virta: Siirtymävaiheessa tämä voi olla hyvinkin oleellista. Nuoret ovat tottuneita digikäyttäjiä ja heille on luonnollista löytää luettavaa verkosta. Vanhemmilla ihmisillä on kuitenkin vahvat siteet printtiin. Kun printin oheen tulee mahdollisuus päästä käsiksi mielenkiintoiseen lisämateriaaliin digimuodossa, niin kokonaan digiin siirtymisen kynnys madaltuu.

KATSE Kesä 2016

25 27


4 esinettä

Maalaa, kuvaa ja taiteile Neljä tuoretta Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistunutta kuvataiteilijaa esittelee lempityövälineensä. teksti ja kuvat: irene stachon ja nora hurd

sofi häkkinen

”Mehupillit ovat tämänhetkinen suosikkivälineeni. Kun veistoksessa tai vaikka animaatiossa on käytetty pillejä, se tuo teokseen jännittävää tuttuuden tunnetta. Niitä on myös kiva käsitellä ja keksiä erilaisia käyttötapoja. Läpinäkyvyys on hauska lisä!”

sanni weckman

”Luonnoskirja on ammatillinen työväline, joka pakottaa sekä motivoi täyttämään tyhjiä sivuja. Harjoitutan siihen piirtotaitojani. Käytän aina näitä samoja mustakantisia vihkoja. Minulla on niitä ainakin kolmekymmentä. Ne ovat minulla kaapissa, jotta voin aina palata niihin.”

26

KATSE Kesä 2016

taitto: olli pietiläinen

emmi kallio

”Lempityövälineekseni valitsin tämän synteettisen siveltimen. Minulla on siihen vahva tunneside, se on kuin kaveri. Tiedän tasan tarkkaan, miten sivellin toimii ja käyttäytyy, ja millaista jälkeä tulee. Uuden siveltimen kanssa työskentely on aina täysi mysteeri.”

jerker ramberg

”Mukanani kulkee aina pieni filmipokkari. Se on kevyt ja kätevä ja sillä saa hyvälaatuisia kuvia. Opintojeni aikana olen maalannut ja piirtänyt, mutta lopputyökseni tein veistoksen, vaikka minulla ei ollut siitä mitään aikaisempaa kokemusta. Arvostan valokuvaa, joka flirttailee kuvajournalismin kanssa.”


Kandit

Unelma maasta ja työstä Kuvajournalistien kandivideoissa näkyi tänä vuonna maahanmuutto. teksti ja kuva: laura talvitie

taitto: olli pietiläinen

Videolla on äänessä tummahiuksinen nainen. Mayra Coelho saapui Suomeen Brasiliasta joulukuussa 2014. Puolentoista minuutin aikana selviää, että Coelhon haaveena on saada Suomesta töitä taideopettajana. Suomenkielen kurssi antaa hyvät lähtökohdat unelman toteutumiselle. Kolmannen vuoden kuvajournalismin opiskelija Anni Reenpää löysi videon aiheen osin siskonsa kautta. Reenpään sisko opettaa maahanmuuttajia Helsingin aikuisopistolla. Suomeen eri syistä muuttavien joukossa on paljon ihmisiä, joilla on erilaisia unelmia. Huolellinen valmistautuminen videon tekoon tapahtui jutustelemalla ennakkoon puhelimessa ja hankkimalla taustatietoja. Myös alustava kuvakäsikirjoitus kohtauksista oli olemassa. ”Paljon täytyi kyllä keksiä vielä lennosta.” Lyhyessäkin videossa on tärkeää tarinankerronnan rytmi. Yhtenä etukäteen annettuna tehtävänä oli tuoda esiin jokin konflikti tai jännite. Coelhon tarinassa se löytyi siitä, mikä Suomeen muuttamisessa on ollut kaikkein vaikeinta. Brasiliassa asuvaa perhettä on jatkuvasti ikävä. Videoiden teolta ei voi journalistisessa työssä nykyisin välttyä. Siksi sen opetusta on lisätty myös kuvajournalismin opintoihin. Reenpäällä oli hieman kokemusta lyhyiden videoiden teosta edellisen kesän harjoittelusta. Video poikkeaa formaattina still-kuvasta ja antaa uusia mahdollisuuksia kuvalliselle ilmaisulle. ”Lyhyessä ajassa voi kertoa kokonaisen tarinan.”

KJL tampereen yliopiston

kuvajournalismin linjan kolmannen vuoden kandiopiskelijat tekevät osana opintojaan lyhyen multimediaesityksen. syksyllä 2015 videotöiden teemana oli maahanmuuttajuuteen liittyvät unelmat. anni reenpään Kaukana kotona kertoo brasilialaisen Mayra Coelhon uuden elämän alusta Suomessa.

KATSE Kesä 2016

27


Videot

Maisterivideot

Visuaalisen journalismin maisteriopiskelijoiden verkkovideoiden teemana keväällä 2015 oli ”Ilo”. Videotyöskentelyä opetti ohjaaja Mikko Keskinen ja tuottajana toimi Anssi Männistö. maiski juntti ja

ville koivisto ja

anna tervahar -

arttu muukko -

tiala : odotin

nen : otteessa

Se, minkä piti syntyä hetkessä, antoi odottaa. Tarina siitä, kun yhdeksästä kuukaudesta tuli kahdeksan vuotta.

Antti Virtavuo on intohimoinen kiipeilijä.

heli blåfield ja

teppo moilanen

riina rinne :

ja jarmo sten -

oodi keholle

mark : oli ilo

Joskus Jounalta kysytään suoraan, onko hän mies vai nainen. Hän nauttii siitä, että voi olemuksellaan rikkoa yhteiskunnan asettamia rajoja.

Marjo Harjulle onnellisuus ei ole tavoite, vaan tapa matkustaa.

Kandien videot Syksyllä 2015 kuvajournalismin kolmannen vuoden kandiopiskelijoiden videoesitysten teemana olivat maahanmuuttajuuteen liittyvät unelmat. Kurssin ohjaava opettaja oli yliopistonlehtori Anssi Männistö ja editoinnin opettaja Petri Männistö (Indime oy). saara tuominen :

usva torkki :

kotimaa

vieras

Teos kertoo suomalaisesta tytöstä suomalaisessa maisemassa, johon hän ei kaikkien mielestä kuulu.

Teos kertoo Zarifesta, jonka synnyinmaa ei ole kotimaa.

sara reijonen :

anni reenpää :

kaukokaipuu

kaukana kotona

Veera on asunut Espanjassa, eikä koe suomalaista kulttuuria omakseen. Hänellä on aina ollut haaveena muuttaa pois Suomesta.

Brasilialainen Mayra Coelho muutti vuosi sitten Suomeen. Hänellä on suomalainen mies ja uusi elämä. Oman lapsuudenkodin jättäminen vaan ei ole niin helppoa.

taitto: laura okkonen

Katse 1/2016, kesä 2016  

Päähenkilö: pelisuunnittelija Karoliina Korppoo. Katse, Tamperelainen kulttuurilehti, julkaisija Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you