KATARINA VERHO KATARINA VERHO
Sisällysluettelo
Sisällysluettelo
Moro nääs!
Hillervo-hiiri, suloinen kärsimyksen perillinen
Näyteikkunaseikkailu
Logotaistelu
Aivan upea sarjakuva
Aavikon väripilkku: Noah Purifoy Desert Art Museum
Moro nääs!
Nimeni on Katarina Verho, ja olen 22-vuotias paljasjalkainen Tamperelainen, joka päätti tulla opiskelemaan lisää: olen viimeisen vuoden sisustussuunnittelija-opiskelija, ainakin vielä hetken.
Olen aina ollut kiinnostunut mielenkiintoisista yksityiskohdista ja persoonallisista toteutuksista. Olen harrastanut kuvataidetta ja käsitöitä niin kauan kun muisti riittää, ja se on ollut suuri osa elämääni. Olen käynyt taidepainotteisen yläasteen ja kuvataideakatemian, mutta olen aina miettinyt sopivaa tapaa sisällyttää se päivittäiseen tekemiseen tai jopa ammattiin.
Jostain syystä päädyin opiskelemaan leipurikondiittoriksi, ja vaikka se olikin mieluisaa ja koristelu oli se missä olin alalla hyvä, se ei ollut sitä mitä loppujen lopuksi halusin tehdä. Niinpä monen mutkan kautta lähdin tänne amikseen. Ja kohta se on ohi. Mutta ihan hauskaa on ollut!
Tähän lyhyen lyhyeen julkaisuun olen kerännyt muutaman alaan liittyvän projektin ja omia seikkailuitani sarkasmin ja huonon huumorin voimin.
Kuva: HJV
Hillervo-hiiri on aika veikeä, se on totta. Mutta ommeltuani niitä kahden kuukauden ajan, näin ne aina kun suljin silmäni, ja ne alkoivat tulla uniini.
Joulutaloon haluttiin jotain söpöä, mahdollisesti lapsille suunntattua, ja minä onneton otin kopin tästä ja lähdin suunnittelemaan tyynyä.
Unohdin täysin, että mitä enemmän erilaisia ja pieniä osia suunnittelen, sitä enemmän tekemistä minulla tulee olemaan. Kaksi korvaa, neljä tassua, keho, häntä, nenä ja silmät. Seitsemäntoista leikattavaa osaa ja kahdet nappisilmät. Kertaa kaksitoista.
Kaksitoista hiirtä ompelin, ja loppua kohden onneksi sain rekrytoitua muita osaston oppilaita ompelemaan ja kääntämään osasia, ja heille olen ikuisesti kiitollinen. Näistä pehmoisista otuksista tuli niin suosittuja, että niitä tehtiin vielä tapahtuman aikana ja vielä jälkikäteen lisää.
Mutta selvisin!
Kaikesta unettomuudesta ja hyvin traumatisoivasta osien kääntelystä huolimatta projekti oli silti antoisaa. Opin paljon asymmetrisen asian ompelusta, ja vaikka minulla olikin kokemusta pehmoisen asian ompelemisesta, opin paljon esimerkiksi piilo-ompeleesta ja nappien kiinnityksestä. Sain myös itse päättää designin ja materiaalit ja opettajan avustuksella sain Hillervosta veikeän kaverin pötköttämään sohvalle.
Kaikki hyvin?
Itse sain myöhemmin oman Hillervon, ja tällä hetkellä se viettää laatuaikaa sängylläni makoillen. Sanoisin, että mission accomplished!
Näyteikkunaseikkailu
Syksyllä 2024 pääsin työssäoppiin Seinäruusuun, joka sijaitsee Sammonkadulla, lähellä Tampereen keskustaa. Viiden viikon aikana luin noin 800 tapettikirjaa läpi sekä suunnittelin ja toteutin näyteikkunan Sandbergin uuden malliston “Tidlösan” tapeteista näyttönä. Saamani 100€ materiaalibudjetin ja viidentoista mallirullan lisäksi sain vapaat kädet. Haluttiin, että tapetit ovat pääosassa, ja se näkyi myös lopputuloksessa.
Huonekalut, somisteet ja materiaalit tulivat liikkeen omista kätköistä. Mallirullia oli viisitoista ja kuoseja kahdeksan, joissa oli noin metrin pätkä materiaalia. Pinnatuolin ryöstin viereiseltä näyteikkunalta ja loput tulivat komeroista. Lisäksi tilasimme rullan Rafael-nimistä tapettia taustaksi uudessa sävyssä, jonka hinta kuluttajalle on noin 148€. Se olikin ainoa hankinta projektia varten.
Nämä tapetit minulla olivat käytössäni.
Hankalin homma koko projektissa oli kattoon kiinnitettävät pyöreät tapettipallot ja tikkaat. Pallot tipahtelivat monta kertaa alas ja korjailin niitä vielä arviointipäivänä. Tikkaat myös rojahti kerran alas, mutta kun ne oli saatu ketjulla kiinni, ne onneksi pysyivät siellä.
Mitä jäi käteen?
Yhden viikon ajan rukkasin projektia, ja hyvä siitä tuli. Vaikka välillä mietin, että mitä oikein edes teen, olen silti tyytyväinen lopputulokseen. Opin paljon esillepanon ja näyteikkunan rakennuksesta ja “nyhjää tyhjästä” -menetelmästä käytännössä. Oikeastaan, minulla on jopa ikävä tätä projektia. Kaikin tavoin hyvä ja opettavainen seikkailu!
Logo-taistelu
Suunnittelin itselleni logon, jonka pointti oli olla monikäyttöinen. En halunnut “kahlita” sitä mihinkään tiettyyn ammattiin tai tarkoitukseen, kun en vielä edes tiedä mihin suuntaan lähden. Halusin vain, että se on luova ja minun näköiseni.
Ensimmäinen ideani oli jonkinlainen sudinveto. Ja vaikka opettaja ei pidäkään ympyrän muotoisista logoista, olin tehnyt päätökseni enkä antanut periksi.
Luonnosteluvaihe oli nopea ja kivuton, mutta luonnoksen saaminen haluamakseni olikin sitten hankalampaa. Halusin logosta värikkään ja persoonallisen, mutta sen saavuttaminen oli säätämistä, ja kun sain sen sellaiseksi mistä pidin, vietyäni sen inDesigniin jouduin vaihtamaan suunnitelmaa: joko värit eivät toimineet tai pikselit olivat käsinkosketeltavia. Joten tyydyin mustaan.
Käyntikortista sain mielestäni ihan söpön, vaikka se onkin aika yleinen malli. Taustalle tein itse vektorigrafiikalla valuvan muodon, se sopi sinne kuin nyrkki silmään. Tekstiä on niin vähän kuin mahdollista ja tietoa on vieläkin vähemmän.
Aivan upea sarjakuva
Taide ja luova ilmaisu on kurssi, jossa saa olla niin luova kuin vain haluaa. Toteemin ja muutaman meemin lisäksi tein sarjakuvastripin, joka on niin upea, että se kuuluu tännekin.
Siinä esiintyy koira. Koira on aivan oikea koira, ja hänen nimensä on Nasu. Ikuistin kyseisen karvakuonon tähän huonosti piirrettyyn strippiin, koska kuvia ei ikinä ole tarpeeksi.
Stripissä ei todellakaan ole minkäänlaista tarinaa takana. Pidän vain piirtämisesstä ja näköjään varjostuksesta ristikkäisviivaustekniikalla.
Joten lukekaa, tai älkää, aivan sama se minulle on.
c: Katarina Verho 3/2025
Aavikon väripilkku Noah Purifoy Desert Art Museum Aavikon väripilkku Noah Purifoy Desert Art Museum
Noah Purifoy (1917-2004) oli taiteilija ja veistäjä, ja ensimmäinen afroamerikkalainen opiskelija
Chouinard-taideinstituutissa, josta hän valmistui vuonna 1956.
Vuonna 1989 hän muutti ystävänsä asuntovaunuun Mojaven autiomaahan ja rakensi elämänsä viimeisin viidentoista vuoden aikana ulkoveistosmuseon Yucca Valleyn autiomaahan.
Kesällä 2019 olimme perheeni kanssa kolmen viikon automatkalla jenkeissä, pääosin Kaliforniassa.
Ensimmäisenä yönä pysähdyimme pienessä, alle 22 000 asukkaan kaupungissa Yucca Valleyssa. Silmät kärähti auringonpaisteesta ja ulkona oli kuuma.
Seuraavana päivänä matkalla pohjoiseen löysimme aavikolta mielenkiinoisen kohteen: värikkään taidepuiston, joka on koottu vanhoista ja kierrätetyistä materiaaleista ja esineistä. Alue oli kuin suuri leikkipuisto, jossa jokaisen nurkan takana oli jotain mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.
Halusin jakaa pienen pilkahduksen väriä muillekin, jotka ovat värien ystäviä.
Kuva: TravelCoterie.com
