Äitienpäivälahja

Pirkko Salokaarto

- Ja mikä hitsin esine sinäkin olet! Laiha luikku. Katso nyt vähän meitä muita, mitä sinä täällä teet?

- Minä kuule olen tulityökalu. Olen hitsipilli. Syöksen tulta.

- Ja pah! Mihin sitä tarvitaan? Sinulla ei ole mitään virkaa täällä.

- Minä syöksen tulta kuin lohikäärme. Poltan metallia.

- Vai metallia! Kuule me olemme oikeita tarvekaluja, me sahat. Voimme raivata pusikoita, voimme muotoilla pensaita. Voisimme tehdä vaikka portaat prinsessan torniin noista pihlajista ja haavoista. Ne ovat kuule sitkeitä puita, et sinä niille pärjää. Polttaisit vielä.

- Pihlaja ei tuoreena pala, että älä viitsi.

- Kuulkaahan kaverit! Eikös olisi parasta, että katsottaisiin ketkä meistä mahtuvat isännän työkalupakkiin? Työkalupakki on parasta, se kulkee aina isännän mukana. Me jakoavaimet ja ruuvimeisselit olemme koon mukaan järjestyksessä siellä.

- Älä inise! Minä olen saha, moottorisaha. Parasta mitä isännällä on. Olettekos huo- manneet isännän uudet vaatteet? Isäntä pukeutuu aina minua varten. Sillä on oranssia päällä: turvakengät, polvilta vahvistetut housut ja kypärä. Mitäs sanotte?

- Älä kuule leuhki. Minä hitsipilli olen komein. Naapurin mummokin tuli oikein valokuvaamaan minua. Halusi tyttärensä pojalle tällaisen valmistujaislahjaksi.

- Hitsipilli valmistujaislahjaksi! Onko hullumpaa kuultu?

- Älä kuule hohota! Mummo lähetti kuvan kultasepälle ja seppä teki minusta korun. Kyljessä punaista jaspista ja sinistä spektroliittia. Ai että se oli kaunis. Nyt koru roikkuu nahkanauhassa hitsariksi valmistuneen Eetun kaulassa. Kaikki sen kaverit ovat kateellisia. Niin hieno ja erikoinen lahja!

- Kuulkaapas tätä: Emäntä luki