Merkillisiä kapistuksia ja outoja valoilmiöitä Sodankylän taivaalla maaliskuussa 2023?

Esa Turunen

Sodankylän taivaalla voi usein nähdä jättimäisiä ilmapalloja, jotka sopivassa Auringon valaisussa aiheuttavat tarpeettomasti jopa UFO-ilmoituksia. Yleisin UFO-ilmoituksen aihe toki on kuitenkin kirkas Venus-planeetta. Normaalisti Ilmatieteen laitoksen säähavaintopalloja lähetetään kahdesti vuorokaudessa automaattisesti taivaalle. Tällaiset pallot nousevat noin 30 km korkeuteen, laajenevat ilmanpaineen pienetessä korkealla, räjähtävät ja lopulta putoavat maahan. Pallon lastina on pieni kertakäyttöinen laite, joka mittaa perussäätietoja, lämpötilaa, kosteutta ja tuulennopeutta. Silloin tällöin, erikoismittauskampanjoiden aikana lähetetään monimutkaisempia laitteita, jotka putoamisen jälkeen noudetaan takaisin laboratorioon. Laboratoriossa mahdollisesti laitteiden muistiin kerätyt mittaustulokset luetaan ja näytteitä keräävien laitteiden eri korkeuksilta keräämät kaasunäytteet analysoidaan.

Sarja takaisin haettavia stratosfääritutkimuspalloja laukaistiin Sodankylän avaruuskampukselta maaliskuussa 2023. Säämittausten lisäksi pallojen lastina oli otsoniluotaimia ja erilaisia säteilymittareita. Mittauskampanjan tarkoituksena oli selvittää suurienergisten hiukkasten määrää ja kovaa röntgen- ja gammasäteilyä maanpinnalta stratosfääriin, eli 30 km korkeuteen asti. Erityisen mielenkiintoista oli vertailla erilaisten säteilymittareiden toimintaa, koska osa Sodankylän yläpuolella lennätetyistä säteilymittareista on kehitetty avaruusympäristöön avaruustoimintaa ja astronauttien käyttöä varten. Mittauksia koordinoi kansainvälinen tutkijaryhmä tohtori Lauren Blum , Coloradon yliopistosta Boulderista USA:sta, tohtori Michael H. Denton, Space Science Instituutista niinikään Boulderista, tohtori Rigel Kivi Ilmatieteen laitokselta ja professori Pekka Verronen Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriosta. Sodankylän geofysiikan observatoriosta oli lennoilla mukana säteilymittauslaite, jota lennätettiin myös syksyllä 2021 Kiirunasta Ranualle 35 km korkeudessa. Silloin lennollaan hyvin näkynyt talon kokoinen pallo aiheutti paljon havaintoja ympäri Pohjois-Suomea Auringon paistaessa palloon, kun maanpinnalla oli jo pimeää. Kysymyksessä oli ns. nollapainepallo, joka ei räjähdä korkealla, vaan pudotetaan hallitusti laskuvarjolla alas haluttuun paikkaan.

YLE:n uutisvideo tuosta pallosta keräsi ensimmäisen julkistuspäivänään 46 000 katselua. SGO:n tutkijat emeritusjohtaja Esa Turunen, dosentti Thomas Ulich ja väitöskirjatutkija Kenneth Nilsen operoivat laitetta ja iloitsivat sen saamista uusista stratosfäärilennoista. Tällaisia säteilymittauksia itse stratosfäärissä ei kovinkaan paljoa ole tehty näin pohjoisessa. Mittaustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kehitettäessä malleja, joilla arvioidaan jatkuvasti pohjoisnavan yli kulkevien reittilentojen miehistöjen saamaa säteilyannosta.

Mutta tutkimuspalloja paljon merkillisempi valoilmiö nähtiin Sodankylänkin taivaalla maaliskuun 23. päivän iltana 2023. Ohessa on kuvasarja 2,5 min ajalta Samuli Korvasen yrityksen Starlapland Sodankylässä operoimasta live-kamerasta, joka kuvaa taivasta ja revontulia videolle reaaliaikaisesti Sodankylässä ympäri vuorokauden. Kameran kuvaa voi kuka tahansa seurata Youtube-palvelusta. Moni tuona päivänä taivaalle klo 19:25 sattumalta katsonut hieraisi silmiään – mitä ihmettä ovat nuo väripallot, jotka ilmestyvät taivaalle ensin valkoisina ja sitten sinisinä? Ja niitä tulee vain lisää? Kysymyksessä oli Ruotsista Kiirunasta ammuttu tutkimusraketti, josta päästettiin bariumin, litiumin ja trimetyylialumiinin sekoitusta avaruuteen tarkoituksellisesti. Raketissa oli kahdeksan säiliötä, joista kussakin oli 1 kg bariumia. Raketti laukaistiin kun Aurinko oli jo laskenut mutta paistoi vielä yli 100 km korkeuteen. Tuolloin Auringon valo vielä ionisoi bariumia. Kokeen tarkoituksena onkin selvittää kuinka lähiavaruuden sähkömagneettiset kentät ja neutraalituulet käyttäytyvät eri korkeuksilla. Sekä neutraali että ionisoitunut barium hehkuvat voimakkaasti eri väreissä. Tällöin voidaan maanpinnalta taivasta kuvaavien kameroiden verkolla ja tutkamittauksilla seurata bariumpilvien liikkeitä ja näin kartoittaa tuulia ja sähkökenttiä eri korkeuksilla. Sekä tutkimuslaitoksella Institut för Rymdfysik Kiirunassa, että Sodankylän geofysiikan observatoriolla ja myös Ilmatieteen laitoksella useista automaattisesti toimivista kameroista muodostettu optinen havaintoverkko Pohjois-Skandinaviassa. Barium-pilvien liikkeistä saadaan monien kameroiden kuvista muodostetuksi tarkka 3-ulotteinen kuva.

Tietenkin heti herää kysymys siitä kuinka haitallista tällainen avaruuteen vapautettu aine on? Metalliseos on samanlainen kuin ilotulitteissa käytetään. Lopulta yli 100 km korkeuteen vapautetusta määrästä maanpinnalle päätyvää ainetta on 0,01 mikrogrammaa neliömetrille, mikä on täysin merkityksetön ympäristön kokemana päästönä verrattuna mihin tahansa

BROR-rakettikoe Kiirunasta Ruotsista 23.3.2023. Kuva: Samuli Korvanen/ Starlapland, www.starlapland.fi ihmisen maanpinnalla tekemän haitallisia aineita käyttävän toiminnan aiheuttamiin päästöihin.

Tällaisen kokeen tieteellistä merkitystä ei voi aliarvioida. Tutkimusryhmän johtaja Tima Sergienko iloitsee monimutkaisen kokeen onnistumisesta. Revontulten käyttäytymisen ja Maan lähiavaruuden tilan eli avaruussään ymmärtäminen on tärkeää yhä teknistyvälle yhteiskunnallemme, joka luottaa enenevässä määrin avaruusteknologiaan. Meidän on varmistettava satelliittien avulla toteutetun tietoinfrastruktuurin ja sen sovellutuksien, kuten esimerkiksi automaattisen navigaation turvallinen toiminta.