Karhulan Klubitalon Klubilehti nro 1 / 2024

KLUBILEHTI

nro 1/2024

Sisällysluettelo

3. Pääkirjoitus

4-5. Klubin jäsenet kertovat

6. Siivenisku - runo

7. Mutkaisella matkalla insinööriksi

8. Vertaisohjaaja koulutuksesta Mikä on vertaisohjaaja?

9. Shakkiryhmä Naistenryhmä

10-11. Fantastisten hahmojen taidenurkka

12. Tervetuloa kirjaryhmään!

Kirjamessut: kanasalaattia ja julkkiksia

13. Lenkkarit - novelli

14-15. Essee suomalaisesta genrekirjallisuudesta Praedor-villin magian maat

16. Halloween pippalot Frankenstein - Moderni Prometheus

17. Mielenterveysviikko 2023

18-19. Samalla viivalla - haastattelussa Miia Kurttila

Karhulan Klubitalo on matalan kynnyksen jäsenyhteisö täysi-ikäisille henkilöille, joilla on tai on ollut mielenterveyteen liittyviä haasteita.

Et tarvitse lähetettä tai muuta suositusta tullaksesi mukaan toimintaan.

Työpainoitteinen päivä tarjoaa mielekästä tekemistä sekä mahdollisuuden oman päivä- ja viikkorytmin rakentumiseen yhdessä klubitaloyhteisön kanssa

Tekemistä löytyy kaikille ja toiminta pyörii sinun, muiden jäsenten sekä henkilökunnan yhteisestä panoksesta

Yhteisöllisyys on Karhulan Klubitalolla kantavin voima Suunnittelemme toimintaa yhdessä sinun ja muiden kävijöiden kanssa, jokaisen tarpeet huomioiden

Talvinen tervehdys lukijoille!

Karhulan Klubitalon edellisestä lehdestä on kulunut tovi, mutta tänä talvena lehtitoimikunta on kokoontunut aktiivisesti ja tuotosta pitelet parhaimmillaan kädessäsi. Kiitos lehtitoimikunnalle ja kaikille juttuja kirjoittaneille ja lehteä kuvittaneille. Jatkoa lehdellemme tulee, jos innostusta tekemiseen löytyy. Mikäli mm. ideointi, valokuvaus, juttujen kirjoittaminen, ulkoasun ja aiheiden suunnittelu, kuvitus ja taitto kiinnostavat, tervetuloa mukaan porukkaan!

Karhulan Klubitalon tuoreimman jäsenkyselyn tulokset on juuri julkaistu. Jäsenten vastauksista ilmeni mm. että 89 % koki Klubitalon helpottavan yksinäisyyttä, 82 % kokee Klubitalon itselleen merkittäväksi yhteisöksi ja 82 % arvioi Klubitalon edesauttavan omaa toimintakykyä. Vastausten perustella Klubitalotoiminnalla on merkittävä paikkansa jäsenten elämässä. Klubitalo vaatii toimiakseen aktiivisia jäseniä, sekä pitkään mukana olleita, että uusia toimintaan osallistuvia. Jokainen meistä on osalta vaikuttamassa siihen, kuinka saamme uusia jäseniä kiinnittymään toimintaamme. Mielekkään toiminnan rinnalla vähintäänkin yhtä tärkeää on hyvä ja hyväksyvä ilmapiiri. Karhulan Klubitalolla olemme usein saaneet kiitosta hyvästä hengestä ja se onkin tärkein pääomamme, siitä kiitos jäsenistölle ja pidetään siitä kiinni jatkossakin! Laajemmin käymme kyselyn vastauksia läpi kevään aikana yhteisessä kehittämispäivässä.

Karhulan Klubitalolla toimii useita vertaisvetoisia ryhmiä. Jäsenkyselyssä nousi esiin toiveita mm. peliryhmä ja elokuvaryhmä. Olisitko ehkä sinä innokas vetämään näitä ryhmiä vai olisiko sun juttu jokin ihan muun ryhmän ohjaaminen? Huhtikuussa alkaa uusi vertaisohjaajakurssi. Kurssille osallistuminen ei velvoita mihinkään, mutta vertaisohjaajakoulutuksen avulla voit kehittää ryhmänohjaustaitoja, lisätä itsetuntemustasi ja tutustua uusiin ihmisiin. Seuraile ilmoitteluamme.

Ajantasalla Klubitalon toiminasta pysyt, kun otat seurantaan Karhulan Klubitalon Facebook-sivut. Facebook-sivulta tai Klubitalolta paikan päältä löydät ajantasaisen viikko-ohjelman ja tiedot tapahtumista.

Toivotamme mukaan toimintaan nykyiset, uudet ja vanhat tutut. Jos Klubitalon toiminta ei ole sinulle tuttua, niin tervetuloa talolle tutustumaan ja jos taas Klubitalolla käynti on syystä tai toisesta ollut tauolla, niin muistathan, että Klubitalolle olet aina lämpimästi tervetullut aina uudestaan!

Toivottavasti talolla tavataan!

T: Jonna M

Karhulan Klubitalon johtaja

Klubin jäsenet kertovat

EEVA:

“Täällä saa tavata tuttuja. Joistakin on tullut ihan ystäviä vuosien varrella. Tänne on kiva tulla. Kotona joutuisi olemaan aika yksin.”

KARI:

“Saan vertaistukea, kavereita, tekemistä, yhdessäoloa… Tunnen itseni hyödylliseksi, enkä makaa vain kotona. Tykkään käydä - ja jos en tykkäisi, en kävisi. Täällä pysyy pää kasassa. Jos on terveydentilaan liittyviä juttuja, voi puhua ohjaajille ja olo helpottaa. Olen käynyt Klubilla – hitto vieköön – jo kymmenen vuotta ainakin.”

TEEMU ( 36):

“Täällä on mukavaa porukkaa. Jos ei jaksa kotona istua, voi tulla tänne. Hirveästi en kyllä jaksa täälläkään touhuta, enimmäkseen tulee olla möllötettyä. Mutta jos vaikka vähän keittiöhommia rupeis...tai tota kahvilaa.”

SAMULI ( 33):

“Klubitalossa mulle tärkeintä on yhteisöllisyys, uudet tuttavuudet ja kiva toiminta. Toiminnan kautta löytää uusia tuttuja ja ystäviä. Ei jumiudu kotiin... vaan jumiutuu klubille... Saa apua ja kannustusta kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Vertaistuki on tärkeä juttu. Hyvä asia on myös, että tämä on päihteetön paikka. Viihtyy, kun ei ole örveltäjiä.”

ERIK (38):

“Olen käynyt Klubilla säännöllisesti vuodesta 2014. Tämä toiminta on osoittautunut minulle hyvin tärkeäksi sairaudesta toipumisen kannalta. Mikäli Klubia ei olisi, kävisi arki aika ankeaksi. Uudelleen sosiaalistumisen kannalta klubitoiminta on ollut minulle hyvin oleellista ja lisäksi sieltä on löytynyt uusia ihmissuhteita. Lisäksi aloittaessani opiskelut uudelleen, olen saanut Klubilta tukea niihin tilan ja työvälineiden muodossa, kotona kun ei oikein jaksa keskittyä tietokonehommiin. Klubi tarjoaa runsaasti mielekästä tekemistä päiviin ja siellä viihtyy oikein hyvin. Päihteettömyys ja turvallinen ympäristö ovat tärkeitä monessakin mielessä. Ja vertaistuki on todella hyvä asia.”

Siivenisku

Tässä hetkessä vain elämä

Siivenisku perhosen

Matka pitkä, kivinen mutta kaunis

Rikki, sirpaleina, mutta ehjä

Hento, mutta myös samalla niin särkyvän painava

Tartun kiinni kauneudesta

Pidän huolta särkyneestä sydämestäni

Kasvatin suojan eteeni

Muurin ympärilleni

Kaiken näkemäni jälkeen

seison täällä vielä pystyssä

Arpia, säröjä, mutta silti hyvä näin

Olen kiitollinen kaikesta

Kaiken näkemäni jälkeen

seison tässä kauniina

Meistä jokainen on tehnyt virheitä, mutta tärkeintä on oppia virheistä

Kun ihminen oppii, hän kasvaa ja vahvistuu

Ilman virheitäni, kuoppiani, säröjäni ja sirpaleitani, en olisi minä

Elämäni matka on tehnyt minusta itseni

Käänsin säröni vahvuudeksi, seison omissa kengissäni

Kenkäni ovat likaiset, täynnä paikkoja ja reikiä, mutta täydelliset jaloissani

Olen täydellinen

- Mira Holmberg

Mutkaisella matkalla insinööriksi

Olin aloittanut Kotkassa Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulussa (Xamk) energiatekniikan opinnot vuonna 2018. Aikaa on nyt kulunut n. viisi vuotta, eikä tutkintoa vieläkään tullut. Tämä johti siihen, että jouduin hakemaan kyseiseen kouluun uudelleen keväällä 2023. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, vaikka pääsykokeet olivatkin tällä kertaa omalla tietokoneella suoritettavia, mikä toi pientä lisähaastetta. Mutta se ei haitannut, kaikki toimi hyvin ja kun pääsin sisään, vanhat suoritukset, joita oli runsaasti, oli mahdollista hyväksilukea, sillä tutkinto pysyi samana.

Tämä kertoo ehkä jotakin siitä, että olen viihtynyt kyseisessä koulutuksessa ja lisäksi aihe jaksaa edelleen kiinnostaa. Lisäksi ennen uutta aloitusta olin jo edellisenä kesänä ollut harjoittelussa koulun projektissa, missä suunniteltiin Kotkan uuden kampuksen energiatekniikan laboratorion laitteita ja harjoituksia niillä. Se oli ihan mielenkiintoista ja puolet harjoittelusta tuli sitä kautta jo suoritettua, vähän myöhässä, mutta kuitenkin.

Muutama kurssi pitäisi vielä suorittaa, saada harjoittelusta loputkin pakettiin ja tehdä opinnäytetyö. Sitten tutkinto olisi tehty. Voinen todeta, että opiskelu kannattaa aina, vaikka sitä ei kovin hyvin kylläkään tueta.

Jos siis mikä tahansa opiskelu kiinnostaa, alemmalla tai ylemmällä tasolla, niin kannattaa mennä ainakin yrittämään.

Sisään on vaikeaa päästä, mutta ulos paljon helpompaa. Ja sitä paitsi koulutus, mikäli se on hyvä, tuo paljon uusia taitoja, sekä runsaasti mahdollisuuksia.

Toki rahoitus on jotenkin järjestettävä.

E. A.

Vertaisohjaajakoulutuksesta

Aloitin syksyllä 2023 vertaisohjaajakoulutuksen Karhulan klubitalolla. Lähtökohtana oli, että halusin lisää varmuutta tekemisiini ja mahdollisesti aloittaakseni lautapeliryhmän pidon.

Koulutus oli mielekästä ja jopa hauskaa, ryhmä oli sopivan pieni ja osallistujat ihan hyviä tyyppejä. Tämä ryhmä tuli hyvin toimeen keskenään ja vaikutti suhteellisen luotettavalta porukalta. Ryhmässä keskusteltiin aika avoimesti, eivätkä kokoontumiskerrat olleet pelkkiä kalvosulkeisia ja PowerPoint- dioja tai hirveitä pinoja Word-dokumentteja. Sekin mikä tätä oli, oli hyvin tiivistä ja hyvin kiteytettyä ja täynnä asiaa.

Tehtävät ja harjoitukset, joita tehtiin, olivat ihan mukavia ja ehkä myös jonkin verran ajatuksia avartavia. Olettaisin, että tästä koulutuksesta saattaa olla hyötyä myös muissa yhteyksissä kuin vain oman ryhmän vedossa, sillä siellä käsiteltiin vuorovaikutusta, ryhmädynamiikkaa, aktiivista kuuntelemista, sosiaalista toimintaa yms. mikä toiminee myös yleisellä tasolla. Ja lisäksi oletan, että tämän ryhmäkoulutuksen jälkeen osaisin muutenkin suhtautua sosiaalisin tilanteisiin paremmin ja varmemmin, sillä ne aiheuttavat ainakin joskus itselleni jännittämistä. Suoriuduin kurssista ihan hyvin.

E.A

Mikä on vertaisohjaaja?

Vertaisohjaaja on ”vertsikka”-koulutuksen läpi käynyt henkilö joka voi suunnitella ja toteuttaa haluamaansa ryhmätoimintaa elämäntilanteensa, voimavarojensa ja omien aikataulujen mukaisesti. Ohjaajat ovat tietysti ryhmätoiminnan taustatukena. Vertaisohjaaja-koulutuksessa opitaan muun muassa omien voimavarojen huomioimista, kehitetään sosiaalisia taitoja, annetaan hyviä vinkkejä ryhmän vetämiseen ja haetaan niitä omia vahvuuksia sekä mahdollisuuksia uusien asioiden oppimiseen. Tärkeintä koulutuksessa on kuitenkin luovuutta tukeva, avoin ja turvallinen ilmapiiri. Vertaisohjaajille järjestetään myös vertsikkakahvit, jolloin vaihdetaan kuulumisia, tutustutaan muihin vertsikoihin ja saadaan tukea muilta vertaisohjaajilta.

Jamppa & Emmi

Karhulan Klubitalolla on jo jonkin aikaa pyörinyt Shakkiryhmä klo 14:00–15:30 keskiviikkoisin. Vetäjänä toimii kovatasoinen shakinpelaaja, joka on joskus myös kilpaillut.

Ryhmään voivat tulla kaikki kiinnostuneet tasosta riippumatta: niin aloittelijat, kuin myös jo jonkin aikaa pelanneet.

Ryhmässä on käsitelty erilaisia pelejä ja usein siellä pelattuja pelejä on myös analysoitu jälkikäteen. Analyysit ovat usein olleet hyödyllisiä, koska niissä on voitu katsoa milloin on mennyt väärin tilanteeseen nähden ja milloin taas on tehty hyviä siirtoja sekä tutkittu, mikä olisi ollut parempi siirto missäkin tilanteessa. Lisäksi, koska ryhmän vakituisissa kävijöissä on hyviä pelaajia, myös aloittelija voi oppia näistä peleistä jotain.

Itse olen ollut mukana kokolailla alusta alkaen ja oma tasoni on noussut jonkin verran. Tosin olin pelannut shakkia harvakseltaan jo aiemmin. Klubitalolta löytyy useita shakkilautoja, joten useita kaksinpelejä on mahdollista pelata yhtä aikaa. On pelattu jopa simultaanishakkia, jolloin vetäjä on pelannut useampaa peliä ryhmäläisiä vastaan yhtäaikaisesti. Se oli ihan kiintoisaa, tosin vetäjä voitti kaikki pelit. Kertoo kyllä jotakin saavutetusta tasosta.

Liian vakavasti ei näitä pelejä ole tarpeellista ottaa, pääasia on että löytyy kiinnostusta ja haluaa oppia. Ryhmässä on käsitelty pelitapoja, pelin luonnetta ja sitäkin on tutkittu, että minkä tyylinen kukin pelaaja on pelissään. Päätyylejä ovat aggressiivinen ja passiivinen pelityyli, sekä niiden erilaiset variaatiot.

Shakkihan sisältää hyökkäystä ja puolustusta vastapuolen pelinappuloita kohtaan.

Kävijöitä toivottaisiin kuitenkin lisää.

E.A.

Naisten ryhmä

Naisten ryhmä kokoontuu joka maanantaina. Olemme aikojen alusta tehneet vaikka ja mitä. Esimerkiksi hama-helmien rakentelua, lenkkeilyä ja levyraateja. Jokainen osallistuja voi myös antaa omia ideoita. Omasta mielestäni kivointa on, juuri se, että olemme kaikki hyvin erilaisia ja tulemme hyvin toimeen keskenään. Olen itse vetänyt ryhmää noin puolisen vuotta. Olen tykännyt, vaikka alussa jännitti.

Eli tervetuloa kaikki naiset! :)

Tiia

Fantastisten hahmojen taidenurkka

Toimituksemme vieraili Taideryhmässä ja suoritti salamahaastattelun. Äänessä ryhmäläiset Joona, Tomi ja vertsikkaohjaaja Lype sekä tähtireportterimme Tiia ja E.A.

- Milloin Taideryhmä on aloittanut?

Lype: Viime syksynä.

- Mistä ryhmä sai alkunsa?

Lype: Ensin toimittiin Oskumediatalon yhteydessä.

- Mitä yleensä teette?

Tomi: Meillä on omat tarinat ja hahmot, joiden pohjalta me tehdään piirroksia.

Joona: Mulla on tavallaan päässä kaikki yksityiskohtineen ja hahmoineen.

Tomi: Joskus ideat tai hahmot muuttuu vuosien varrella.

- Mistä ammennatte ideanne?

Joona: Esimerkiksi animesta ja mangasarjakuvista. Niistä saa hahmoideoita.

- Onko lempparisarjoja?

Joona: Jos joku, niin sellainen kuin One piece. Kirjoitetaan one piece. On sekä animena ja mangana. Kannattaa tutustua.

- Ootteko kuinka kauan piirrelleet ja tehneet taidetta?

Joona: Aloitin jo lapsena, olin kova piirtämään. Täytyy tunnustaa, että olin helvetin surkea. Amatöörin tasoa, surkea periaatteessa. Mutta animea kattomalla ja jatkuvalla yrityksellä kehittynyt ainakin taitavaksi. Ainakin mun oma äiti kehuu näitä. Voitte nähdä mun taidetta vaikka Deviant Art nimiseltä sivustolta.

Tomi: Se on sellanen suosittu nettisivusto, jossa voi jakaa omaa taidetta. Sekä mulla, että Joonalla on oma Devian-art tili. Joona on Deadjool ja minä Suolamato.

- Mikä ryhmässä on parasta?

Joona: Piirtämisen lisäksi voidaan vapaasti keskustella. Tomi yleensä puhuu eniten. Hei Tomi, sain valmiiksi.

Tomi: It´s that kinda gay or is it hermit?

Joona: En vielä tiedä ihan kuinka... Sellainen hassu...tanssija.

- Onko teillä suosikkihahmoja toisiltanne tai itseltänne?

Joona: Jos joku pitäis valita, niin ottaisin tämän. Linkin Park. Nimetty sen bändin mukaan.

- Ootteko kuunnelleet sitä?

Joona: Tottakai. Ne on ihan helvetin hyviä.

Tomi: I don´t know what´s worth fighting for…

- Onko teillä ollut näyttelyitä?

Joona: Ainakin kirjastolla oli yksi ja missä on se tähystystorni. Lype: Haukkavuori.

- Miten kuvailisitte omia tyylejänne?

Joona: No ite kuvailisin itseäni amatööri Manganana eli Manga-artisti. Ehkä tyyli on vähän enempi läntistä. En ole vielä kunnollista sarjakuvaa saanut aikaiseksi, osittain laiskuutta, osin siksi, että nämä mun hahmot on vielä kesken.

- Onko haaveita piirtämisen suhteen?

Joona: Ainakin yksi, vähän kaukaa haettu, mutta ainakin - kiva. Jonakin päivänä mun oma mangani julkaistaan kirjaimellisesti maailmanlaajuisesti ja kirjana. Monilla kielillä: englanniks, japaniks, suomeks… Ongelma on vain siinä, etten tiedä miten se tehdään.

Oletteko olleet tyytyväisiä teidän ryhmänohjaajaanne Lypeen?

Joona: Todella tyytyväisiä.

Lopuksi, haluasitteko te puolestanne kysyä jotain?

Tomi: Got any beer?

Tervetuloa kirjaryhmään!

Karhulan Klubitalolla aloitti jokin aika sitten Kirjaryhmä perjantaisin klo 12:00–13:00. Aloitimme Edgar Allan Poen Kootuilla kertomuksilla, laajalla novellikokoelmalla. Emme saaneet sitä loppuun, mutta itse olen lukenut sen 2-3 kertaa. Toinen kirja oli myös novellikokoelma, Sata laulua tulipunaisesta kukasta Myös se jäi kesken koska se alkoi käydä monen mielestä tylsäksi. Parasta siinä olivat muutamat Decameronen novellit.

Seuraavaksisiirryttiinneliosaiseenkirjasarjaan:JohannaValkaman Metsän ja meren suku -nelikkoon. Tästä luettiin ensimmäinen kirja, mutta kun päästiin sarjan toiseen osaan, todettiin, että tarinat toistavat itseään. Ne etenivät aina samalla kaavalla, vain henkilöt ja sukupolvet vaihtuivat.

Ja sitten löytyi jotakin loistavaa: Stieg Larssonin Millenniumtrilogia. Kyseessä on aivan loistava dekkarisarja, vaikka aiheet ovatkin rankanpuoleisia. Sarjaan on olemassa toinenkin trilogia, jossa seikkailee samoja henkilöitä, kirjoittaja on vain vaihtunut David Lagercrantziksi

Kirjaryhmä etsii hyviä teoksia ja keskustelee niistä, ehdotuksia kirjoista saa vapaasti tehdä. Esim. seuraava kohde saattaa olla George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu–kirjasarja, johon myös Game of Thrones –televisiosarja perustuu. Olen itse ollut mukana ryhmässä alusta saakka ja se on toiminut hyvin

E. A.

Kirjamessut: kanasalaattia ja julkkiksia

Lähdimme ystäväni kanssa lauantaina kohti Helsingin Pasilaa. Ulkona oli hyvin kylmä. Onneksi ei tarvinnut odottaa kauaa bussia. Meitä oli yhteensä noin 40 henkilöä. Matka sujui höpisten kaikesta maan ja taivaan välistä.

Pasilaan päästyämme suunnistimme suoraan kirja puolelle. Ensimmäisestä kojusta löytyi muutama lautapeli. Parhain löytö oli Maija Vilkkumaan elämänkerta. Hieman ärsytti, että odottamani Miki Liukkosen viimeinen kirja oli myyty loppuun. Löysimme myös muutamia kirjoja ja lehtiä. Lautasella messu-alue oli aika pettymys. Kaikki oli jo myyty. Ruoka ja viini- puolella ei myöskään löytynyt mitään.

Syömässä kävimme Hesessä. Me kaikki söimme kanasalaatin. Aika kului messuilla nopeasti. Näimme myös muutaman julkkiksen, kuten Pelle Miljoonan. Turhaan jännitin reissua. Ehdotin matkanjohtajalle, että pian uusi reissu. Ihmettelin, että miksi porukkaa oli niin vähän. Ainoa jossa joutui odottamaan oli ruuan tilaaminen ja saaminen.

Olen myös ylpeä, että en sortunut herkkuihin. Kotimatka sujui vieläkin nopeammin kuin menomatka. Ostokset eivät melkein mahtuneet kyytiin.

LENKKARIT

Tunti. Se voi olla ikuisuus tai sitten hemmetin pitkä aika. Mutta siihen ei juuri itse voi kovin vaikuttaa. Olin monta kertaa laskenut sekunteja vaihtopenkillä.

Oli myös toinen asia jota inhosin. Mun uudet nauhalenkkarit. Ne olivat lemppariväriset ja tuntuivat hyvältä, mutta ne oli nauhalenkkarit! Olin yrittänyt opetella solmimaan niitä, mutta se ei vain onnistunut. Mun aivoista puuttui kai joku osa. En minä halua vielä olla ”iso poika”. ( Tarralenkkarit olisivat olleet ihan hyvät.)

”Täälläkö sinä vielä olet?”, opettaja kysyi. Nyökkäsin.

”Ei minulla ole aikaa sitoa kaikkien kenkiä. Ne taidot pitäisi opettaa kotona”, opettaja mutisi ja otti kädestäni kiinni. Yritin rimpuilla irti, mutta opettaja oli vahvempi.

”Etkö oikeasti osaa?”, Viljami kysyi liikuntatuntien jälkeen. Katselin vain maata ja potkin pikku kiviä.

”Miten niin et osaa?”

”En hitto tiedä”, huusin kovaan ääneen. Aloin juosta ja kaaduin. Pahanilman lenkkarit! Kuka oli edes keksinyt niin tyhmän jutun kuin nauhat kengissä?

Kotona ei ollut ketään. Silloin keksin: Youtube! Menin suorinta tietä olohuoneeseen ja avasin tietokoneen. Hain kengät ja aloin harjoitella. Kesti ehkä puoli tuntia ennen kuin luovutin. Ei ollut mun juttu, päätin.

Vein lenkkarit takaisin eteiseen kunnes

huomasin: isot (siis todella isot)

TARRAlenkkarit. Kesti hetken

ennen kuin tajusin, että ne olivat iskän kengät. Iskän!

Ja se oli maailman fiksuin ja parhain iskä.

Tiia

Essee suomalaisesta genrekirjallisuudesta

Sanotaan, ettei Suomessa ole aiemmin julkaistu genrekirjallisuutta. Tämä on harhaanjohtavaa, sillä erityisesti n. 100 vuotta sitten, 1920-luvulla, kirjoittajapiiri nimeltään Tulenkantajat kirjoitti ja julkaisi tarinoita, jotka voidaan lukea genrekirjallisuudeksi ja spefiksi eli spekulatiiviseksi fiktioksi. Myös kansalliseepoksemme Kalevala sisältää fantastisia elementtejä, jotka voidaan genrekirjallisuudeksi lukea.

Spefi sisältää hyvin paljon erilaisia genrejä, kirjallisuuden lajeja, kuten kauhua, scifiä, fantasiaa, sekä vaihtoehtohistoriaa ja ehkä maaginen realismikin voidaan tällaiseksi lukea. Mika Waltari, Aino Kallas, Uuno Kailas ja monet muut sata vuotta sitten vaikuttaneet suomalaiskirjailijat ja -runoilijat ovat tuotannossaan käsitelleet marginaalitarinoita. Jopa Zacharias Topeliuksen tuotannossa on ainakin yhden kokoelman verran kauhuelementtejä, samoin Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä esiintyy ainakin yksi kauhutarina, nimeltään Kalvas impi. Ja kansantarinoissahan esiintyy kaikenlaisia kertomuksia.

Noihin aikoihin näitä tarinoita ei kuitenkaan ilmeisesti juuri arvostettu ja sen takia ne ehkä ovat jääneet unohduksiin. Ne ovat kuitenkin kokeneet jonkinlaisen ylösnousemuksen 2010–2020-lukujen spefin nousun aikoihin. Nykyään uusia tämän tyypin tarinoita löytyy runsaasti ja lisää kirjoitetaan koko ajan. Paljon julkaistaan esim. internetin tietyillä sivustoilla ja uusia kokoelmia ilmestyy, samalla kun vanhoja julkaistaan uudelleen. Esim. vuonna 2023 ilmestyi Waltarin Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia uudelleen julkaistuna ja täydennettynä muutamilla muilla Waltarin tuotannon kauhu- ja fantasiatarinoilla. Yllättävääkö?

Lisäksi Nysalor-kustannus on julkaissut jo useita vanhoja kauhutarinoita ja muutakin spefiä tai genretarinoita uudelleen ja kokoelmaksi koottuina. Näitä ovat esim. Musta paholainen-, Musta satu- ja Kummituksen käsi- kokoelmat. Topeliukselta on julkaistu Morsian- kokoelma joitakin vuosia sitten, puhumattakaan monista uudemmista kokoelmista. On kiintoisaa, että nimenomaan kauhutarinakokoelmia on julkaistu, vaikka monia muitakin spefitarinoita on olemassa. Tämä julkaisuinto ulottuu myös runouteen. Tulenkantajien runoja on julkaistu uudelleen ja kuinka ollakaan, taas kauhuteemoja. On julkaistu myös dekkareita ja lännentarinoita, sekä vanhoja että uusia, jo unohtuneilta kirjailijoilta, joista tiedetään nykyään enää vain nimimerkit. Ja tällä spefin aallonharjalla on julkaistu ainakin yksi tietokirja aiheeseen liittyen, Juri Numelinin Kuoleman usvaa ja pimeyttä: Suomalaisen kauhukirjallisuuden historia, joka on aika kattava esitys aiheesta. Kyseinen toimittaja on muutenkin keskittynyt tämän tyyppisiin asioihin ja moniin muihin vastaavanlaisiin.

AkseliGallen-Kallela:Sammonpuolustus1896

Nykyisistä kokoelmista Praedor- ja Stephanin koodeksi- kokoelmiin kannattaa tutustua. Ne ovat avoimen maailman tarinoita, joihin jokainen asiasta kiinnostunut voi omaa tuotantoaan tarjota, mutta tiettyjä reunaehtoja on noudatettava. Praedor sisältää fantasiaa, Stephanin koodeksi kauhua, scifiä, fantasiaa ja dekkaria. Viimeksi mainittu on tavallaan suomalainen H. P. Lovecraftin Cthulhu-tarinaperinnettä muistuttava kokonaisuus, mutta kuitenkin omanlaisensa ja omaääninen.

Praedoria taas voisi verrata Robert E. Howardin Conan Barbaari- ja Solomon Kane- tarinamaailmoihin. Näissä on siis tarjolla outoja maailmoja ja olentoja, sekä tarinoita muinaisista mysteereistä ja aarteista. Puhumattakaan omituisista tapahtumista, joita hahmot tarinoissa kohtaavat. Lyhyesti: Suomessa on ainakin sata vuotta kirjoitettu genrekirjallisuutta tai spefiä, jos tätä termiä haluaa käyttää.

E. A.

Praedor-villin magian maat

Praedor-villin magian maat on Erkka Leppäsen toimittama fantasianovellikokoelma, jonka tapahtumat sijoittuvat Petri Hiltusen luomaan Jaconian maailmaan. Tämä teos on ilmeisesti kolmas kokoelma tässä sarjassa, lisäksi sarjaan kuuluu kaksi muuta kertomuskokoelmaa, kolme romaania, liuta sarjakuvia, sekä internetissä luettavissa olevia tarinoita. Tarinat ovat aika perinteisiä miekka ja magia- tarinoita. Kirjoittajat vaihtuvat, mutta tietyt rajat kuuluvat asiaan. Olen itse lukenut aiemmat novellikokoelmat, en tosin kaikkia, ja olen pitänyt jokaisesta tarinasta. Rajoistaan ja tyylistään huolimatta nämä tarinat ovat mielikuvituksellisia ja joskus niistä löytyy oikeita helmiä. Tämä viimeksi lukemani kokoelma sisälsi kuusitoista tarinaa, joista kuusi oli sadan sanan mittaisia raapaleita ja loput kymmenen noin kaksikymmentäsivuisia novelleja. Kirja oli jakaantunut kahteen osaan, Warth ja Borvaria, jotka ovat kaksi keskeistä tapahtumapaikkaa kyseisessä maailmassa. Eräs helmi tässä kokoelmassa oli Warthin neito, omalla tavallaan jopa kaunis tarina. Borvariaosassa jonkin verran puhutteli novelli nimeltään Toisen maailman mies. Lisäksi muutama genrejulkaisu on nostanut tästä kokoelmasta esiin novellin Profetioita maan alta. Raapaleista taas Valkoinen kukka kiinnitti huomiota, kyseessä on eräällä tavalla traaginen ja jotenkin myös aika julma pieni tarina. Lyhyesti sanottuna Praedor-tarinat ovat hyviä suomalaisia fantasiatarinoita näin spefin (spekulatiivisen fiktion) uuden nousun aikana. Ohimennen voisin mainita, että myös Stephanin koodeksitarinoihin kannattaa tutustua, ne ovat avoimen maailman kotimaisia kauhutarinoita, mutta ne hyödyntävät itse asiassa kaikkia genrelajeja sujuvasti.

E. A.

Kirjoittajat:JaakkoAlamikkulajayhdeksänmuuta.Tampere:Vaskikirjat,2023. ToimittanutErkkaLeppänen;JaconianmaailmanonluonutPetriHiltunen

Halloween-pippalot 27.10.2023

Karhulan klubitalolla vietettiin Halloweenia perjantaina 27.10. jo hyvissä ajoin ennen varsinaista juhlaa. Koristeita oli tehty pitkin viikkoa ja tilaisuudessa oli hyvin hämärää. Juhlijat olivat pukeutuneet osa enemmän, osa vähemmän raskaasti ja tyyli oli huipussaan. Ohjelmassa olivat naamiaiset, arpajaiset, ruokailu, kauhulyhytelokuvia ja pakohuonepeli. Viimeksi mainittu oli runsaasti kehuttu, eikä syyttä. Painajainen Elm Streetillä- / Freddy Krueger-aiheinen pakohuonepeli oli aivan loistava, tunnelma oli hyvin rakennettu ja pelihaaste hyvä. Suurin osa yrittäjistä selvisi, mutta ensimmäinen ja viimeinen porukka ei selvinnyt tehtävästä, koska joutui ilmeisesti jokseenkin hakoteille, tai sitten aika loppui kesken. Mutta tämä oli päivän paras ohjelmanumero tarjoilujen lisäksi. Hieno juhla!

E. A.

Frankenstein Moderni

Prometheus

Tartuin toisen kerran Mary Shelleyn Frankensteiniin, sillä siitä on tullut uusi suomennos vuonna 2021 ja uusi painos tämän vuoden (2023) lopulla. Suomentaja on Hannu Poutiainen. Teos on edelleen yhtä jylhää kerrontaa kuin aiemminkin, vaikka tekstiä on ehkä vähän virtaviivaistettu ja tiettyä koukeroisuutta vähennetty. Mainitaan nyt heti alkuun, että 1930-luvun filmatisoinnit Boris Karloff pääosassaan jäävät kauas taakse alkuperäisestä tarinasta, joka on aivan omaa luokkaansa. Kuvaus on tyylikästä ja majesteetillista, joskus jopa melodramaattista, mutta aina yhtä upeaa. Ja sen kohtalokas lopputulos on vaikuttava! Teos on alun perin kirjoitettu ennen 1820-lukua, mutta on edelleen yhtä ajankohtainen kuin yli 200 vuotta sitten ja silloinkin siitä tehtiin jo kaksi painosta, alkuperäisen lisäksi toinen 1830luvulla. Victor Frankenstein rakentaa olennon, nimettömäksi jäävän hirviön ja näiden kahden hahmon tragedian täyttämiä edesottamuksia seurataan nopeasti etenevän, n 300 sivun mittaisessa tarinassa. Teos on lyhyesti sanottuna matka loistosta tuhoon itse kunkin hahmon kohdalla, mutta tämä kokonaisuus on kirjoitettu romantiikan tyyliin ylevällä kielellä, joka vetoaa syvästikin tunteisiin. Tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Eurooppaan, mutta muuallakin käydään. Liian suuri kunnianhimo johtaa väistämättömään tuhoon ja kosto roihuaa rajuna kahden päähenkilön välillä. Tarina alkaa Sveitsistä ja suurien vaikeuksien kautta päättyy pohjoiselle napaseudulle, jossa loppunäytös näytellään. Eräs kirjeenvaihto muodostaa tarinan prologin ja epilogin ja niiden välissä kerrotaan tuo jylhä tarina. Vaikka teos onkin lajiltaan kauhua ja tieteiskertomusta, on sen kieli loistavaa ja hyvin vaikuttavaa. Vaikka goottilaisuus ja muu genrekirjallisuus ei innostaisikaan, niin tämän teoksen myötä saattaa mieli muuttua. Tämä teos kannattaa lukea. E.A.

Keuruu:OtavanKirjapainoOy MaryShelley;suomentanutHannuPoutiainen [Helsinki]:BasamBooks [2021]

Mielenterveysviikko 2023

Karhulan klubitalolla vietettiin mielenterveysviikkoa 20.11.–24.11.2023. Avoimessa ryhmässä maanantaina oli lautapelejä ja pelattiin mm. Rummikubia sekä Carcassonnea. Tiistaina oli rentoutusta. Keskiviikkona katsottiin elokuva Gilbert Grape popcornien kera. Torstaina oli tarjolla mielisairaalaan sijoittuva pakohuonepeli, sekä karaoke, ja perjantaina oli levyraati. Maanantain peleihin pääsin osallistumaan. Tiistain rentoutukseen en ehtinyt osallistua muiden juttujen takia. Keskiviikon elokuvaa katsoessa tuli mietittyä, että mitä tässä oikein katsotaan, mutta loppujen lopuksi kyseinen elokuva oli ihan katsottava, jopa jossakin määrin hyvä. Ikävä kyllä shakkiryhmä tuli tällä kertaa jätettyä välistä. Pakohuonepeli oli jälleen loistava, kolmas lajissaan, ja tekijä on koko ajan kehittänyt näitä eteenpäin. Perjantain levyraadissa oli tarjolla mielenterveyteen liittyviä musiikkikappaleita ja voittajaksi selviytyi... Paranoid!

E. A.

Samalla viivalla

Haastattelussa Kakspyn pitkäaikainen toiminnanjohtaja Miia Kurttila, joka jättää tehtävänsä ja suuntaa kohti uusia haasteita.

- Miten luonnehtisit Kakspyn toimintaa sellaiselle, joka ei tiedä asiasta mitään?

Onpas hyvä kysymys

- Mietin sitä pitkään.

On aika paljon puhuttu viestinnästä ja siitä, että on hienoa, että ihmiset ovat löytäneet mukaan toimintaan ja saaneet itselleen jotain tarkoituksenmukaista ja mielekästä. Silti täytyy pitää mielessä, että on paljon ihmisiä, jotka hyötyisivät ja tarvitsisivat tämän kaltaista toimintaa

- Eli hyötyisivät paljon, mutta eivät löydä.

Juuri näin. Esimerkiksi monialaisesta työelämäpalveluista olen työntekijöiltä kuullut, että mielenterveyden haasteet ovat asiakkailla yleisiä, mutta apua ei ole saatavilla kovinkaan helposti. Yhtälailla opinnoissa mielenterveyden haasteet näkyvät. Meidän julkinen järjestelmä ei pysty auttamaan riittävästi Voi olla, että on hoitokontakti, mutta tapaamisia aika harvoin. Silloin ihminen siinä arjen haasteidensa kanssa on aika yksin.

- Mielenterveysongelmatkin aika lailla lisääntyneet?

Niin, vai ovatko? Ehkä ihmiset myös enemmän tunnistaa ja tiedostaa ne, koska mielenterveysasioista puhutaan paljon. Mutta siihen mitä kertoisin Kakspystä, niin kertoisin sen, että olemme organisaatio, jossa matalalla kynnyksellä voi saada apua, tukea, tietoa, juuri mitä siihen omaan tilanteeseensa tarvitsee. On opintoihin ja työelämään tähtäävää tukea. Meillä on perhetyötä, myös läheisille. Ja tukea tilanteessa, jossa on alkanut ilmetä jonkinlaista oireilua, mutta ei ihan vielä tiedä mihin pitäisi lähteä hakeutumaan. Matalalla kynnyksellä voi tulla kohtaamispaikkaan, vaikka Klubitalolle. Siellä on ihmisiä, jotka auttavat selvittämään minkälaista tukea ja apua voisi saada omaan tilanteeseensa Yksinäisyys on haaste meidän yhteiskunnassa ja se sairastuttaa. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja kontakteja ja siinä me voidaan olla tärkeä toimija - ja ollaankin - ja siitä meidän pitäisi viestiä: yhteisöllisyydestä, osallisuudesta, sellaisesta yhdessä tekemisen mahdollisuudesta Kakspyssä.

- Minkälaisia ohjeita antaisit tänne hakeutuville?

Kaikkein tärkein ohje on varmaan se, että ottaisi rohkeasti yhteyttä. Ja meidän työntekijöille, ettei koskaan sanottaisi: tää ei ole oikea paikka. Vaan kuunneltaisiin sitä ihmistä, joka ottaa yhteyttä ja lähdettäisiin yhdessä selvittelemään asiaa. Koska aika usein ihminen, joka hakeutuu palveluun, on miettinyt pitkään uskaltaisiko ottaa kontaktia ja vihdoinkin kun sen askeleen ottaa, niin ei saisi käydä niin, että vastaus onkin, että tää ei välttämättä ole sulle.

- Se on kriittinen paikka.

Se on tosi kriittinen paikka. Jäänyt mieleen vuosien takaa, kun yks mies kertoi, että

hän oli kahdeksan kertaa käynyt oven takana, muttei uskaltanut tulla sisään. Kunnes sitten yks päivä... Merkityksellinen hetki. Silloin kun saadaan jonkinlainen kontakti ihmiseen, me huolehditaan siitä, että ihminen kokee, että tuossa on toinen ihminen minua varten ja valmis kuuntelemaan minua.

- Miten olet itse päätynyt Kakspyn töihin?

Opiskelin kätilöksi, oli vuosi 1999, harjoittelujakso mielenterveystyöhön liittyen ja menin Karhulan Klubitalolle harjoitteluun. Kakspy oli silloin vielä ihan uusi, työntekijöitä oli tasan viisi. Ensimmäinen päivä on jäänyt mieleen. Leikkasin sinä päivänä erään jäsenen hiukset, sain sellaisen kunniatehtävän.

- Okei!

Se oli muistaakseni kahdeksan viikon jakso. Huomasin, että tällaista työtä haluan tehdä. Se yhteisöllisyyden ja tasavertaisuuden kokemus oli tosi vahva. Näin miten kanssaihmisiä kohdeltiin, ei ollut sellaista hierarkiaa, eikä tarvetta jaotella ihmisiä parempiin ja huonompiin, vaan kaikki olivat samalla viivalla. Se oli tosi merkityksellistä. Siitä jäin sitten kesätöihin. Tein opinnot loppuun ja kun valmistuin minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa Kakspy:ssä. Eli sellaista reittiä.

- Miltä näyttää Kakspyn tulevaisuus?

Kakspyn tulevaisuus näyttää hyvältä. Kun puhutaan mielenterveydestä ja sen hoitamisesta, ajattelen niin - ja aika moni muukin ajattelee – että mikään määrä psykoterapeutteja, psykologeja ja sairaanhoitajia ei pysty ratkaisemaan tätä mielenterveyden haastetta, ei pelkästään Suomessa, vaan koko Euroopassa, ehkä maailmanlaajuisesti. Eli meidän pitää muuttaa koko ajatteluamme ja tapaa olla yhdessä. Koulussa, työpaikoilla ja yhteiskuntana. Meidän pitää palata tai vahvistaa sitä…

- yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä. Parhaiten me pärjätään, kun ollaan kanssaihmisiä toisillemme ja tuetaan toinen toistamme. Lääketiede auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta usein on niin, että mielenterveysongelmat heijastelevat arkielämään ja siellä voi tulla erilaisia haasteita kuinka olla toisten ihmisten kanssa. Sitä ei lääketieteellisin keinoin pystytä ratkaisemaan. Vaan se vaatii sitä, että ollaan ihmisten kanssa, tehdään yhdessä asioita, hyväksytään toisemme. Siksi ajattelen, että Kakspyllä on erittäin loistava tulevaisuus, koska se yhteisöllisyys on kantava voima täällä ja se on tulevaisuuden yhteiskunnankin kantava voima.

- Kiitos. Tähän on hyvä lopettaa haastattelumme ja samalla tämä lehtemme ensimmäinen numero.

Klubitalo kiittää Miiaa kaikista näistä vuosista. Bon voyage ja Buenos Aires!

KARHULAN KLUBITALON AUKIOLOAJAT

MA

TI - TO PE

Yhteystiedot

Koulukatu 10, 48100 Kotka

klubitalo.karhula@kakspy.com

puh. 040 710 3260

Karhulan Klubitalo, Kotka

karhulanklubitalo

kakspy.com

8:00 - 18:00

8:00 - 15:30

8:00 - 14:00