Perussuomalaiset

Holtiton velkaantuminen uhkaa tulevaisuuden sukupolvia, ja tilanteeseen on puututtava äkkiä. Ensisilmäyksellä perussuomalaisten diagnoosi ei merkittävästi eroa kokoomuksen linjauksista, mutta tarinasta löytyy olennaisia vivahde-eroja. Tällä kertaa kertomuksen pääosassa ei ole vain nykyinen hallitus, vaan myös valtion kassaa tyhjentävä ilmastoaate. Puolue hakee säästöjä ”maailmanparantamiseen” ja maahanmuuttoon käytettävistä menoista.

Perussuomalaisten sopeutustoimia leimaa kuitenkin epämääräisyys ja tiedon puute. Puolue ei ole esittänyt tarkkaa leikkauslistaa, mutta yleisenä tavoitteena se pyrkisi 2–4 prosentin vuosittaisiin säästöihin kaikilla julkisen hallinnon aloilla. Säästötavoitteen toteutuminen merkitsisi jopa 1,6–3,2 miljardin leikkauksia vuodessa, mikä tekisi perussuomalaisten tasapainotusohjelmasta kaikkein kunnianhimoisimman. Samalla puolue ei kuitenkaan halua leikata peruspalveluista tai sosiaaliturvasta, mikä helposti herättää kysymyksen: mistä säästöt löydetään?

Ilmasto ja maahanmuutto ovat selvästi leikkaustoimien keskiössä. Perussuomalaisten mukaan suurin uhka valtiontaloudelle on yltiöpäinen ilmastopolitiikka, ja suuri uhka vaatii suuria toimenpiteitä: puolue esittää hiilineutraaliustavoitteen lykkäämistä, päästökaupan keskeyttämistä sekä ympäristöministeriön lakkauttamista. Vaaliohjelman mukaan maltillisempi ilmastopolitiikka mahdollistaisi perinteisen teollisuuden kehittämisen sekä laaja-alaisen talouskasvun.

Sopeutustoimet kohdistuisivat myös humanitaariseen maahanmuuttoon. Puolueen mukaan pakolaiskiintiön nollaaminen sekä vastaanotto- ja kotouttamiskuluista leikkaaminen toisi satojen miljoonien säästöt vuodessa. Näiden lisäksi leikkaustoimet kohdistuisivat etenkin kehitysyhteistyöhön; perussuomalaiset esittää huomattavia leikkauksia kehitysapuun, ja puolueen mukaan tukea ei pitäisi edes jakaa alijäämäisestä budjetista.

Perussuomalaisten sopeutussuunnitelma paljastaa sen erikoisen aseman Suomen poliittisessa kentässä. Viime aikoina puolue on arvostellut nykyisen hallituksen velkaantumista kovin sanoin, mikä estää puolueelta liian lepsun suhtautumisen talouden tasapainottamiseen. Toisaalta perussuomalaiset on perinteisesti pyrkinyt profiloitumaan tavallisten ihmisten puolueena, joka huolehtii niin eläkeläisistä kuin huono-osaisista. Tällöin Kokoomuksen ajaman laajan leikkauslistan toteuttaminen on poliittisesti kova pala nieltäväksi. Siispä puolue löytää itsensä mutkikkaasta retorisesta välimaastosta – selvästi demareista oikealla, mutta jatkuvassa jännitteessä Kokoomuksen leikkausinnon kanssa.

Välimaaston ongelma on se, että kilpailevien tavoitteiden (leikkaustalkoot ja hyvinvointivaltion suojelu) välillä tasapainottelu vaatii eräänlaisen budjetti-ihmeen. Puolue suhtautuu nihkeästi niin hyvinvointivaltion leikkauksiin kuin veronkorotuksiin, jolloin säästökohteita jää varsin vähän. Tällöin monien miljardien säästöt on haettava julkishallinnon tehostamisesta sekä perussuomalaisten jo esittämistä kohteista, eli kehitysavusta ja maahanmuutosta. Paremman tiedon puutteessa on kuitenkin hankala arvioida, riittävätkö nämä toimet – jätetään se tulevaisuuden näytettäväksi.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson puhumassa perussuomalaisten vaalitilaisuudessa Narinkkatorilla 15.3. Åkesson antoi tukensa perussuomalaisille ja varoitti suomalaisia seuraamasta “Ruotsin tietä”.

älimaaston ongelma on se, että kilpailevien tavoit teiden välillä tasapainottelu vaatii eräänlaisen budjetti-ihmeen.

Keitä ovat Kumpulan salaperäiset ekonometristit?

Teksti: Otto Muurinen

Aloitin tämän tekstin suunnittelemisen reilusti yli puoli vuotta ennen sen julkaisua. Hahmottelin rakennetta ja jäsentelin suunnitelmiani jutun sisällöstä. Tarkoituksenani oli kirjoittaa informatiivinen artikkeli matemaattisten tieteiden kandiohjelman ekonometrian opintosuunnasta.

Alkuperäinen ajatukseni oli päästä siihen mielenmaisemaan, joka opintosuunnassa vallitsee. Olin sopinut jo ensimmäiset haastattelut ja suunnitellut tapaamista ohjelman vastuuhenkilön kanssa. Vain käytännön työ puuttui. Edessäni oli yksi iso mutta. Mitään mielenmai-

En kaivanut virallisia tilastoja havaintojeni tueksi, mutta ekonometrian opiskelijoiden joukko vaikutti hyvin harvalukuiselta. Silloin tällöin syksyn mittaan paljastui joku uusista tuttavuuksistani kuuluvan tähän joukkoon, mutta pystyn silti laskemaan heidät yhden käden sormilla. Helposti.

Lähtökohtaani ei helpottanut se, ettei kukaan heistä tuntunut tuntevan kuin yksittäisiä muita saman päätöksen tehneitä opiskelijoita.

Mikä ekonometrian opintosuunta?

Matemaattisten

tieteiden kandiohjelmassa

Kumpulan kampuksella opiskelija valitsee neljän eri opintosuunnan välillä: (puhdas) matematiikka, tilastotiede, tietojenkäsittelyteoria ja ekonometria. Yhteistä näille on matematiikan aineopintojen pakollisuus ja vaatimus matematiikan lisäkurssien opiskelusta, mutta muuten painotus on opintosuuntien välillä hyvin erilainen.

Yksi tutkintorakenteen leimaavimmista ominaispiirteistä on sen tiukkuus – pitäydyttäessä tyypillisessä kanditutkinnon laajuudessa 180 opintopisteessä vapaavalintaisille opinnoille jää sijaa noin muutaman opintopisteen verran. Enimmillään hieman yli kymmenen. Opintosuunnan esittely syksyllä fukseille alkoikin markkinoinnillisesti täydellisesti lauseella: ”Tässä ei ole valinnaisuutta.”

Vaikea kuvitella kenenkään päätyvän noiden sanojen myötä valitsemaan ekonometrian opintosuuntaa. Tuntuukin, että linjan pienehkö opiskelijamäärä johtuu pitkälti siitä, ettei sen olemassaoloa tunneta – jo se, että Helsingin yliopistossa voi opiskella taloustiedettä tuntuu olevan monelle yllätys.

Uskon, että vaatii todellista perehtymistä ja paneutumista tietää jo opiskelemaan hakiessa, että haluaa aloittaa nimenomaan ekonometrian opinnot matemaattisten tieteiden kandiohjelmassa. Tämä siksi, että ne taloustieteestä kiinnostuneet ohjautunevat ennemmin esimerkiksi taloustieteen kandiohjelmaan.

Mikä olennaisinta tutkintorakenteessa?

Monesti olen pohtinut sitä, millä tavalla suorittaisin nykyiset opintoni, jos aloittaisin ne uudestaan alusta. Samassa yhteydessä olen vertaillut opintosuunnitelmaamme ekonometrian opintosuunnan mallilukujärjestykseen.

Ensimmäinen olennainen ero on taloustieteen perusteissa. Meillä fuksisyksynä aloitetaan peruskurssilla, joka antaa osaltaan suuntaa tuleville opinnoille. Sen sijaan ekonometrian opintosuunnassa tätä kurssia ei käydä, vaan ensimmäinen kosketus taloustieteen opintoihin on toisena syksynä alkavat mikron kurssit. Samalla yleiskuva tulevista opinnoista jäänee alussa ohueksi ja yksipuoliseksi, mikä voi määrittää kiinnostusta opintoihin.

Edellisellä on kääntöpuolensa, josta voin myöntää olevani hieman kateellinen – yleisellä tasolla asia ei ole monelle kovin merkittävä.

Ekonometrian opiskelijat suorittavat tilastotieteen kursseja jo ensimmäisestä syksystä alkaen, mikä mahdollistaa aihepiirin opinnoissa etenemisen pidemmälle kandivaiheen aikana. Ainakaan oma uskallukseni pienenä ja ujona fuksina ei olisi riittänyt alkaa soveltaa niin paljoa oman opintosuunnitelmani kanssa, että olisin tehnyt tilastotieteitä ja todennäköisyyslaskentaa.

Muita mainitsemisen arvoisia eroja en näe. Kummastakin vaihtoehdosta loogisin askel eteenpäin on taloustieteen maisteriohjelmaan. Toisessa polku on ennalta tiukemmin viitoitettu, toisessa voi etsiä enemmän omia kiinnostuksenkohteita valinnaisten opintojen kautta. Tärkeää onkin huomata, että taloustieteen kandiohjelman rakenne mahdollistaa oikeastaan täysin saman rakenteen suorittamisen kuin ekonometrian opintosuunnassa.