Sosiaalidemokraatit

Pääministeri Sanna Marinin mukaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisiä virheitä ei tule toistaa. Kun olisi pitänyt elvyttää, budjetteja leikattiin – ja lopputuloksena oli vuosikymmen hidasta kasvua. Sosiaalidemokraattien kertomuksen pääosassa onkin ”vastuullinen sopeutus”: puolueen mukaan taloutta ei sovi vakauttaa vähäosaisilta leikkaamalla, vaan on panostettava työllisyystoimiin. Pääministeripuolue pyrkii 3,5–6 miljardin säästöihin seuraavalla vaalikaudella.

Sosiaalidemokraatit hakevat parin miljardin säästöjä verouudistuksista. Veronkorotukset kohdistuisivat suuriin omaisuuksiin ja pääomaan – esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta aiotaan kiristää. Samalla veropohjaa laajennettaisiin rahoitustoimintaverolla, joka perustuu pankkien ja muiden rahoituslaitosten luomaan arvonlisään. Pääomaan ja varallisuuteen kohdistuvissa verouudistuksissa heijastuvat eittämättä myös tulonjaolliset tavoitteet; puolueen keskeisenä tavoitteena onkin verotuksen progressiivisuuden lisääminen.

Entä leikkaukset? Sosiaalidemokraateiltakin löytyy leikkaushalukkuutta, joskin vain hieman. Retoriikassaan puolue on luvannut suojella hyvinvointivaltiota, ja peruspalveluista leikkaamisen sijaan suurin osa sopeutustoimista kohdistuukin yritystukiin. Puolue aikoo leikata etenkin fossiilitaloudelle kohdistuvia yritystukia, minkä lisäksi säästöjä haetaan julkisen hallinnon tehostamisesta.

Yhteensä menovähennykset toisivat vain alle miljardin säästöissä. Leikkausten vähyys ei kuitenkaan ole erehdys tai unohdus – tässä piileekin sosiaalidemokraattien vaaliohjelman perusidea. Puolue on tehnyt selvän pesäeron leikkauksia vaativaan oppositioon painottamalla maltillista sopeutusta, jossa investointien vauhdittama talouskasvu palauttaa tasapainon. Työllisyystoimien lisäksi ennaltaehkäisevä politiikka on keskeisessä roolissa: esimerkiksi terveydenhuoltoon panostaminen voisi hillitä työkyvyttömyydestä ja mielenterveydestä koituvia pitkän aikavälin kustannuksia. Vastaavasti investoinnit koulutukseen tukisivat Suomen tuottavuutta pitkällä aikavälillä ja siten vahvistaisivat julkista taloutta.

Maltillinen sopeutus tarjoaa poliittisesti parhaan vaihtoehdon julkisen talouden epätasapainoon: työllisyyskasvuun panostamalla hallitus ei joudu valitsemaan kivuliaiden leikkauksien ja kivuliaiden veronkorotusten välillä. Kertomuksena maltillinen sopeutus onkin muita tarinoita selvästi optimistisempi, ja lupaukset vihreän siirtymän tuomista työpaikoista valavat uskoa tulevaisuuden kasvunäkymiin. Demareiden talousohjelma tarjoaakin varteenotettavan haasteen opposition vaihtoehdottomuuspoliitikalle, jossa talouskuri on vääjäämätöntä. Mutta mitä tapahtuu, jos kasvuennusteet eivät toteudukaan? Talousohjelma laskee työllisyyskehityksen varaan, ja konkreettisia sopeutustoimia on verrattain vähän. Lisäksi on muistettava, että työllisyystoimillakin on hintansa, eivätkä ne välttämättä rahoita itseään. Valtaan päästyään puolueella olisikin hurja lista lupauksia lunastettavaksi: miten panostaa koulutukseen, saavuttaa talouskasvua ja samalla tasapainottaa talous? Lista on pitkä, mutta monella äänestäjällä tuntuu olevan uskoa maltillisen sopeutuksen tulevaisuuteen.

Myös pienpuolueet ovat aktiivisesti osallistuneet katutason kampanjointiin.

Äänestyskantaansa pohtiva KTTO:lainen tenttaamassa SDP:n varapuheenjohtajaa Matias Mäkystä.