26
AKTI 2/2019
Julistuksia, keräyksiä ja yhteistyötä: Suomi Tulan alueen valtionarkiston asiakirjoissa Moskovan eteläpuolella sijaitsevan Tulan alueen valtionarkistossa (GATO) säilytetään Suomea koskevia hallinnollisia asiakirjoja, joista vanhimmat ovat 1800-luvun alusta. Arkistosta löytyy tietoja muun muassa rahankeräyksistä, joilla on koottu avustuksia tulipalojen tuhoamien suomalaiskaupunkien asukkaille.
TULAN ALUEEN valtionarkistossa säilytettävät Suomea koskevat asiakirjat eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, sillä 1800-luvulla Tulan kuvernementilla ei ollut Suomeen kovin tiiviitä siteitä. Tästä huolimatta voidaan puhua tietyistä asiakirjaryhmistä, joissa Suomen ja Venäjän suhteet eri tavoilla näkyvät.
Suomi osana Venäjän keisarikuntaa Ensimmäisen ryhmän muodostavat lainsäädännölliset asiakirjat, jotka koskevat Suomen suuriruhtinaskunnan asemaa Venäjän keisarikunnan yhteydessä, kuten Aleksanteri I:n julistukset ja asetukset. Ryhmän asiakirjat ovat 1800-luvun ensimmäiseltä kolmannekselta ja niitä säilytetään kuvernementtien hallintoelinten fondeissa, erityisesti fondeissa 90 (Tulan kuvernöörin kanslia) ja 51 (Tulan kuvernementin hallinto). Näistä asiakirjoista merkittävin on Euroopan valtioille 16.3.1808 annettu julistus, jossa perustellaan Venäjän sodanjulistusta Ruotsille. Sen jatkeena toimi 20.3.1808 annettu manifesti koskien Ruotsille kuuluvan Suomen liittämistä Venäjään ja uskollisuudenvalan vannottamista maan asukkailla. Samaan ryhmään kuuluvat myös asetukset Viipurin kuvernementin nimeämisestä Suomen kuvernementiksi 31.12.1802, leivän tuonnin sallimisesta Suomeen viljakadon takia 23.7.1812 ja ”suhteista Suomen ruhtinaskuntaan” 11.8.1819. Viimeksi mainittu asiakirja määrittelee kuvernementtien paikallishallinnon ja Suomen yhteistoiminnan säännöt. Suomen kanssa saatiin olla tekemisissä ainoastaan ministerien ja erityisosastojen johtajien kautta. Asiakirjassa puhutaan erikseen mahdollisuudesta, että Suomen rajalla sijaitsevat kuvernementit olisivat suoraan yhteydessä Suomen hallintoon. Erittäin mielenkiintoinen on sisäasiainministeriön kiertokirje 30.4.1831. Se koskee veroja maksavien säätyjen oikeutta palkata ”suomenmaalainen asukas” asevelvollisuuden vält-
tämiseksi. Asevelvollisuuden suorittamisesta oli mahdollista sopia ensin meklarin kanssa ja myöhemmin ainoastaan Suomen passivirastossa.
Keräyksiä palojen uhreille Seuraava asiakirjaryhmä kertoo lahjoitusten keräämisestä tulipaloista kärsineille Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaille. Nämä asiakirjat ovat erillisissä arkistoyksiköissä, jotka koskevat lahjoitusten keräämistä. Arkistosta on löydetty ainakin neljä lahjoituskeräystä, ja asiakirjat ovat fondissa 90 (Tulan kuvernöörin kanslia). Lokakuussa 1827 sisäasiainministeriön poliisidepartementista saapui Tulan siviilikuvernöörille kiertokirje, jossa mainittiin elokuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä Turun ”ankarasti palaneen liki perustuksineen.” Asiakirjassa määrättiin perustamaan vapaaehtoinen keräys ”kaupungin asukkaiden auttamiseksi, kutsuen kaikki säädyt osallistumaan tähän ihmisrakkaaseen toimeen”. Kiertokirjettä levitettiin ympäri kuvernementtia ja kuvernöörin kansliaan alkoi saapua raportteja rahankeruusta. Esimerkiksi Tulan porvarisyhdistys lahjoitti valtion assignaatteina 40 ruplaa ja hopeana 25 ruplaa 40 kopeekkaa. Bogoroditskin kaupungin päämies raportoi 2.3.1823 yhteensä 124 ruplan ja viiden kopeekan keruusta. Muistakin piirikunnista saapui vastaavanlaisia raportteja. Hämeenlinnan palo 2.9.1831 poltti suurimman osan kaupungin rakennuksista 12 tunnissa tuhkaksi ja ”yli 1 200 henkeä jäi ilman suojaa ja monet heistä ovat köyhyyteen joutuneet”. Palosta kärsineiden avuksi määrättiin korkealla tasolla avattavaksi vapaaehtoiskeräys. Kiertokirje lähetettiin kuvernementin paikallishallinnolle ja säätyjen itsehallintoelimille rahankeruun järjestämiseksi. Tuloksena esimerkiksi Tulan kauppiasseura päätti 19.7.1833 lahjoittaa 50 ruplaa.