2008/III by Kandiseura Tiedottaja

3/08

Q-kautinen Lääketieteenkandidaattiseura ry:n tiedotuslehti 3/08

Sisällys Pääkirous 4 Puhiksen palsta 5 Ajankohtaista 6 Syvältä 7 Q-lumisia valtuuskunnasta 8 Äiti Q 10 Alfan aivoituksia 11 Särkynytsydän vai palavarakkaus? 12 Lapsuus katkolla - Turun speksi 13 Susirajan takaa: Tampere 14 Nuori vihainen mies vuodattaa 16 Kolumni: Haluatko menestyä? 17

18 21 24 26 30 31 32 35 36 37 38 39

Dekaani Kontulasta... Euroviisuopas 2008 Jatkosarja: Väestön terveys -essee Tyylipoliisi Muzaq: Rakkauslauluja Toimitus vastaa palautteeseen Vaklaa Kovaa Parhaat pakarat Naisen unelmia Elvytystä Vaasan malliin Q-kauden tyttö Vuosijuhlatunnelmia

Kevätlukukauden viimeinen Q, eli rakkaus-Q, todella räjäyttää pankin - syvältä ja huolella. Asiaa ja asiattomuuksia samassa tiukassa paketissa, voiko tätä enää edes pidellä yksin käsin? Mm. vuosijuhlien parhaat palat, dekaanin skandaalihaastattelu, ajankohtaisasiaa joka suunnalta sekä tietysti juoruja - tällä kertaa nimillä! Ensi syksynä palaamme taas astialle, mutta toukokuussa vielä Q:n hulppea shamppanjapiknik paikassa X, eli tervetuloa vaan toimituskuntaan! Jau!

Toimituskunta Päätoimittaja Pia Isoviita Taittaja Sari Rekunen Toimitussihteeri Jenni Ruohonen Taloudenhoitaja Suvi Syväranta

Painopaikka: Painos:

Eeva Castrén Jenni Elo Henna Heiska Johanna Huida Ilkka Ilonen Lauri Jahkola Riku-Jaakko Koivunen Miia Lehtinen Ilkka Liikanen Markus Lommi

Yliopistopaino, Helsinki 2008 300 kpl

Katariina Mattila Antti Riikonen Hélène Rotkirch Silva Saarinen Veijo Salo Hertta Simola Sonja Sulkava Tiina Tanninen Sari Vähäaho Jouni Wilska

PÄÄKIROUS

JOO JOO!!! Loppukeväästä kaikkia ihmisiä ärsyttävät kaikki asiat. Ei, itse asiassa kaikkia ärsyttää kaikki koko ajan. Onpa ärsyttävää. Kaiken maailman pienen pieniä kiviä pienen pienissä kengissä hiertämässä ja hankaamassa ja pilaamassa jokaista minuuttia, tuntia, päivää… lukukautta. Voi yhyhyhyhhyyy! Ja tämäkin on muka ”rakkausnumero”, vaikka oikeasti rakkaus on naivististen henkiseltä tasoltaan planktonin kaltaisten huuhaaidioottien keksintö, sanonpa vaan, tässä on kyllä jotain muuta nyt sydämellä, kuulkaas! On muuten tosi ärsyttävää, kun tekemiset kasaantuu, ja kaiken maailman tyhjäntoimittajat pyytelevät tekemään lisää sitä ja tätä ja kuormittavat kanssaihmisiä turhuuksillaan, koskeivät itse viitsi selata jaksokirjaa tai opetella käyttämään sitä mukaniin-hankalaa exceliä. Ja tämän lisäksi kyllä rassaa ihan äärimmäisyyksiin asti, kun joku valittaa, ettei sillä ole aikaa mihinkään, että sillä on niin ja niin paljon tekemistä, vaikka se itse kasaa itselleen tekemisiä, jotta se pääsisi korostamaan itseään edes pikkuisen, se lupaa tehdä kaikkia idioottijuttuja joka maailman juhlaan ja tilaisuuteen, joissa kaiken maailman naurettavat sosiaaliset pyrkyrit ja pikku-wannabet dokaavat ja yrittävät tunkea saastaiset sorkkansa joka ikiseen soppaan. Ja on muuten erittäin tekopyhää, ettei jotkut vaan halua osallistua mihinkään yhteiseen toimintaan, kun niillä on muka jotain parempaa tekemistä, niin kuin vaikka nähdä niitä kolmea kaveriaan, jotka niillä tässä maailmassa on, ja syödä niiden kanssa valikoituja juustoja - jotka käytännössä ovat tuohelta maistuvaa alennusjuustoa Stockmannin alhaisimmasta laarista - ja toistella keskenään ”mä en haluu puhuu kellekään muulle kuin teille kolmelle”. Tästä tulikin mieleeni, että oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, miten ärsyttävää on, kun joku tunkee päänsä ihan joka paikkaan, osallistuu joka ikiseen

turhuuksien rovioon, on olevinaan ihan kaikkien kaveri ja on aina kännissä, eihän sellaisilla pummeilla ole mitään perustetta olemassaololleen!!! Toisaalta se on suunnattoman raivostuttavaa, kun joku mukaystävällinen feikkihyvätyyppi on olevinaan suuttumatta mistään ja sietävänsä kaikkea, mutta maltas kun se pääsee kotiin, niin se avaa anonyymin sähköpostiosoitteen ja alkaa avautumaan sieltä käsin, kun ”kiva” imago siitä niin kärsisi, vaikka oikeasti jokainen sokein ja idiooteinkin ihminen tajuaa, miten läpinäkyviä tällaiset haisevat ärsykkeet ovat, niin, heistä se maailman pahuus on lähtöisin! Ja mitä tähän sekametelisoppameleenaan vastaavat ihmiset, joilla on jääräpäisen vanhan vuohipukin kaltainen järkkymätön, ja suoraan sanottuna aivan infantiili, mielipide joka ikiseen asiaan, jotka puhuvat toisten päälle ja ovat aina täysin eri mieltä kuin itse on, ihan vaan ärsyttääkseen. Tiedättekö, näiden ihmisten tehtävä on pelkästään ärsyttää, he ovat siinä suorastaan psykopaattisen taitavia! Varokaa, ne sumusta tulevat hirviöt myrkyttävät mielenne ja saavat teidän päivänne pilalle, kunnes luulette yksinkertaisuudessanne tajuavanne, että olettekin samaa mieltä näiden opportunististen meduusojen kanssa! Ja juuri nämä samat ihmiset omivat mielipiteensä Nyt-liitteen sarjakuvista, rakastavat nykytaidetta ja halveksuvat kaikkea, mikä liikkuu tai hengittää. Voi nyyhky ja kaikki muut ruikutukset, mitä keskitasoinen itsensä lihavaksi tunteva lääkistyttö tai - vielä pahempaa vaaleanpunaisessa pyöreässä huoneessa säilytetty lääkispoika voi suustaan päivän aikana päästää! Ja se on muuten kaikista ärsyttävintä, että joku mukahauska sillitynnyrissä kasvanut landepaukku alkoholisoitunut tyylitön turhake päättää alkaa kirjoittaa jotakin maailman tarpeettominta ”pääkirjoitusta” lehteen jonkun… Hups. Tai siis… ööö... ei mitään, hihih... öö… Taitaa olla pian aika siirtyä kesälomalle… Pirskahtelevaa loppukevättä sekä kesää kaikille, hyvät kollegat, älkää antako leposykkeenne nousta VÄÄRISSÄ paikoissa! ;-) Haleja, Pia

P U H I K S E N PA L S TA

Arjen auringossa Kandiseuran 75-vuotista taivalta on nyt sitten vihdoin juhlistettu asianmukaisesti! Jo läpilaulantasitsit enteilivät onnistunutta vuosijuhlaviikkoa, kun sinnikkäät kandiseuran jäsenet suoriutuivat uuden laulukirja m me Kultaisen Uvulan kaikkien 205 laulun läpilaulannasta kunnialla. Musiikkia oli tarjolla myös loistavassa kulttuuri-illassa, jossa koomikko Pekka Jalava nauratti yleisöä ja Trio Romanovin jazzesitys ei jättänyt ketään kylmäksi. Perinteisessä Vuoden Opettaja –tilaisuudessa preklinikan PBL-tutor Minna Takkunen palkittiin Vuoden Ryhmäopettajana ja dosentti Sture Andersson Lastenklinikalta Vuoden Luennoitsijana. Tilaisuuden loputtua siirryttiinkin suoraan Euphorialle, jossa kandiseuran 75-vuotishistoriikki odotti julkistamistaan. Paikalla oli arkkiatri Risto Pelkosen lisäksi useita entisiä kandiseura-aktiiveja ja tunnelma oli ihanan lämminhenkinen. Saimme kuulla muistoja mm. kandiseuran 25- ja 50-vuotisjuhlista sekä aikoinaan suuren suosion saavuttaneesta kandidaattien tekemästä ’Puoskarin Puutarhassa’ -oopperasta. Tilaisuuden juhlakalusta, 75-vuotishistoriikista mainittakoon, että se on teoksena erittäin onnistunut ja sen luettuaan ei voi kieltää kandiseuran merkitystä lääketieteen opiskelijoille. Vuosien aikana on nimittäin kandien aloitteesta ja voimalla saatu aikaan uskomattoman paljon hyvää! Itse vuosijuhlapäivän ohjelma alkoi cocktailtilaisuudella, jossa ainejärjestöillä ja muilla kutsuvierailla oli mahdollisuus esittää tervehdyksensä kandiseuralle. Onnentoivotusten

ohella saimme mm. eestinkielisen Alias-pelin, 200dB:n voimalla reagoivalla varashälyttimellä varustetun kossupullon sekä pullotettua Aurajoen vettä. Lisäksi kandiseuran puolesta oli lahjoitettu Afrikkaan yhteensä 12 kanaa! Kokkareilta suuntasimme kohti Finlandia-taloa, jossa vuorossa oli arvokkaat juhlat juhlapuheineen, musiikki- ja tanssiesityksineen sekä pukuloistoineen. Lipputankoon oli tänä vuonna nostettu Suomen lipun lisäksi kandiseuran upouusi järjestölippu ja juhlavuonna uudeksi kunniajäseneksi valittiin opetuksen kehittämisen eteen suuren työn tehnyt, 10 vuotta opetusdekaanina toiminut professori Mikko Salaspuro. Pääjuhla päättyi Valkotakkien säestämiin vanhoihin tansseihin ja juhlaväki siirtyi jatkoille, joilla mahtava bändi sekä runsaat tarjoilut takasivat juhlijoiden viihtyvyyden. Itse ainakin nautin juhlan joka ikisestä hetkestä, mukaanlukien seuraavan päivän railakkaista sirkustunnelmista! Kaiken tämän juhlahumun jälkeen on sitten aika askeltaa arkeen. On maksettava laskuja, uusittava mainossopimuksia, pidettävä kertsin kevättalkoot ennen sinne tulevaa lattiaremonttia sekä pohdittava opintoasioita. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, etteivät tällaiset arkisetkaan tehtävät vaikuta yhtään hullummilta istuessani kirkkaan sunnuntaisen iltapäiväauringon loisteessa. Sitä paitsi ilman arkea eivät juhlatkaan maistuisi yhtä makeilta ja koska juhlia on loppukevään osalta luvassa riittämiin, taitaa olla aika ennaltaehkäistä juhlaperäinen hyperglykemia pistämällä töpinäksi! Onneksi se ei ole vaikeaa, kun on kevättä rinnassa ja ehkäpä rakkautta ilmassa... Kevätterveisin, Velina Vangelova Hallituksen pj 5

AJANKOHTAISTA

Vuoden Opettaja -tilaisuus LKS:n 75-vuotisjuhlaviikon keskiviikkona järjestettiin perinteinen Vuoden Opettaja -palkitsemistilaisuus. Tilaisuudessa LKS palkitsi tiedekuntamme opiskelijoiden valitsemat Vuoden Ryhmäopettajan ja Vuoden Luennoitsijan. Ensimmäinen Vuoden Luennoitsija palkittiin jo vuonna 1979, joten perinteelle on kertynyt ikää kunnioitettavat kolmisenkymmentä vuotta. Vuoden Ryhmäopettaja -palkinto on kunnianosoitus hyvälle, opetusta eteenpäin vieneelle opettajalle. Vuoden Luennoitsija -palkinnon puolestaan saa vuosittain henkilö, joka on luennoillaan saanut meidät lääketieteen opiskelijat innostumaan aiheestaan ja sitä kautta jäänyt mieleen karismaattisena ja kannustavana puhujana. Tänä vuonna Vuoden Ryhmäopettajaksi valittiin yksi pidetyimmistä preklinikan PBLtuutoreista, LL Minna Takkunen Biolääketieteen anatomian laitokselta. Hän on loistava opettaja, joka osaa vaatia ja kannustaa oikeassa suhteessa. Erittäin opiskelijamyönteisellä asenteellaan hän auttaa jaksamaan silloinkin, kun lukeminen tuntuu raskaalta ja tentti painaa päälle. Minna Takkusen opetuksissa opiskelijat todella oppivat, eivätkä mitä tahansa, vaan juuri ne tärkeimmät asiat, jotka on olennaista löytää kaiken tietotulvan keskeltä. Vuoden Luennoitsijaksi valittiin Lastenklinikan dosentti Sture Andersson, joka opettaa neonatologiaa viidennellä vuosikurssilla. Hän on ystävällinen ja helposti lähestyttävä persoona, jolta uskaltaa kysyä tyhmiltäkin tuntuvia kysymyksiä. Oma kiinnostus aihepiiriin näkyy hänen antaumuksellisissa luennoissaan ja opetuksissaan. Luennoitsijana hän on lämminhenkinen ja innostava, ja hänelle on tärkeää, että olennaiset asiat tulevat hyvin esille ja jäävät mie-

leen. Tietojen jäämistä mieleen helpottavat myös hänen lukuisat mainiot muistisääntönsä. Vuoden Opettaja -tilaisuudessa jaettiin myös tiedekuntamme palkinnot parhaasta syventävien opintojen tutkielmasta ja parhaasta väitöskirjasta. Tänä vuonna syventävien opintojen palkinnon sai LK Heli Tuovinen, joka on tehnyt tutkielmansa immunologian alalta LT Petteri Arstilan ohjauksessa. Parhaasta väitöskirjasta palkittiin FT Henna Tyynismaa, joka on tehnyt väitöstyönsä professori Anu Wartiovaaran tutkimusryhmässä. Lisäksi Nuorten Lääkärien Yhdistys palkitsi tilaisuudessa vuoden erikoislääkärikouluttajat. Tänä vuonna palkittiin dosentti, kirurgian erikoislääkäri Leena Halme Jorvin sairaalasta, gastrokirurgian erikoislääkäri Petteri Lehtonen Lohjan sairaalasta ja yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Raumavirta-Koivisto Herttoniemen terveysasemalta. Vuoden erikoishammaslääkärikouluttajiksi puolestaan valittiin tutkija, HLT Sirpa Arte HYKS:n Suu- ja leukasairauksien klinikalta ja yliopistonlehtori, HLT Anja Nieminen hammaslääketieteen laitokselta. Lääketieteenkandidaattiseura onnittelee lämpimästi kaikkia palkittuja! Reetta Peltonen

AJANKOHTAISTA

Vuoden seksikkäin opettaja Q:n jokavuotinen perinne on nimittää tiedekunnastamme keväisin Vuoden Seksikkäin Opettaja, joka julkistetaan rakkausnumerossa. Tänä vuonna ehdotuksia tuli vain muutama, joiden joukosta voittajaksi äänestettiin

ortopedian kliininen opettaja dos. Jari Salo Voittajasta sanottua: - raamikas ja charmikas - isällinen (who’s your daddy?) - Jartsalla on sex appealia - itsevarma ja miehekäs, pelastaa henkiä kylmän rauhallisesti Kuulemma Töölön sairaalan käytävillä saattaa kuulla kandien hyräilevän: “Jartsa tekee mitä tahtoooo, Jartsa on pelimieeees...” Q onnittelee Jaria uudesta tittelistä ja palkitsee hänet jallupullolla kannustaen häntä eteenpäin valitsemallaan polulla!

SYVÄLTÄ

Maksaseminaarissa sanottua: "Suomen suurin uhka ei ole Venäjä, Venäjä, Venäjä, vaan alkoholi, alkoholi, alkoholi. Alkoholi on Suomen suurin sisäinen uhka." Syvältä on Q:n vakituinen palsta, jonka ideana on tuoda julki esimerkiksi muutaman oluen jälkeen pintaan pulpahtavia kuolemattomia ja älyttömän kummallisia ajatuksia.

AJANKOHTAISTA

Q-lumisia valtuuskunnasta Viime kokouksessa pääosassa olivat vuosijuhlat sekä Medixit - varsin oleellisia tapahtumia kumpikin. Vuosijuhlien järjestelyiden ollessa kuumimmillaan kandiseuran emäntä Eeva Castrén esitteli sen hetken tilanteen. Jatkopaikka oli jouduttu viime tingassa vaihtamaan, ja väkeä oli tulossa enemmän kuin koskaan. Tästä syystä näytti siltä, että vuosijuhlabudjettia tulisi joko nostaa tai järjestelyistä tinkiä. Valtuuskunta kävi lyhyen keskustelun aiheesta ja oli yksimielinen siitä, että hakemus lisärahasta oli aiheellinen. Jälkikäteen nähtiinkin, että juhla todella oli hintansa väärti. Pääjuhlan ja jatkojen mahtavaa meininkiä tuskin nähdään uudestaan vähään aikaan, enkä tarkoita sitä, että boolissa olisi ollut metanolia. Medixejä varten käsiteltiin Niko Anttalaisen projektirahahakemus. Bussikuljetusten hinta on noussut viime vuodesta, ja tämä heijastuu kandiseuran kuluihin. Valtuuskunta myöntyi lopulta kohtalaiseen korotukseen rajallisen projektirahabudjetin vuoksi, mutta samalla Medix-lipun hintaa joudutaan nostamaan. Projektirahaa jäi näin vielä jaettavaksi muihinkin hyviin tarkoituksiin, ei kun sitä hakemaan! Muiden asioiden joukossa oli muun muassa Terkon johtokunnan opiskelijajäsenen valinta. Hakemuksia ei kaikkien suureksi yllätykseksi ollut saapunut kovin suurta kasaa, joten suoritettiin pikainen rekrytointi. Kandit ymmärsivät, että oma ääni kannattaa saada kuuluviin päätettäessä, tilataanko lisää vaikeaselkoisia aikakauslehtiä vai raiva-

taanko lukusaleille lisää tilaa ja hommataan hyllymetreittäin kurssikirjoja. Myöhäisherännyt ehdokas Jukka Hietalahti sai valtaisan kannatuksen, jonka veroista ei nähty edes presidentinva a leissa 1978 (Ke kkon e n 259/300). Kandiseuran isäntä Jukka Vanhanen ehdotti uusiksi apuisänniksi Ilkka Vuorimiestä, Pauli Vähämurtoa, Timo Laitista, Eeva Castrénia ja Jan Maurya. Ehdotus hyväksyttiin, ja nämä harteikkaat portsarit heittänevät vielä monet meistä ulos Euphoriasta aamun sarastaessa. Viime vuoden TAV Antti Kyrönlahti esitteli tilinpäätöksen, josta todettiin yhteenvetona, että rahaa tuli ja meni, mutta olisi voinut käydä huonomminkin. Seuralla on rahareikiä kuin aukkoja kandin sivistyksessä. Valtuuskunta ja hallitus pyrkivätkin toisaalta venyttämään senttiä, toisaalta käyttämään rahaa niin, että fiksua toimintaa saataisiin aikaiseksi. Muitakin tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita käsiteltiin, mutta niistä voidaan jaaritella Moksun kahvipaikalla lisää. Risto Tupi, L3

ÄITI Q

Kuka kumppaniksi? Nuoren Vihaisen Miehen (toim. huom.: kts. s. 16) vuodatuksen innoittamana Äiti Q jakaa muutaman pienen neuvon kollegasisarilleen. Eihän kurssitoveri toki ole se ensimmäinen vaihtoehto kumppaniksi, kun tutkimustenkin mukaan (Qallup Q III/06) kandin paras kumppani on teekkari.

Jos Pykälässäkään ei lykästä, ovat seuraavina vuorossa kauppis ja muut yliopistolaiset vapaavalintaisessa järjestyksessä, ehkä kuitenkin poislukien ne varsinaiset filosofit. Myös ammattikorkeakouluissa on paljon kunnon miehiä vain odottamassa sopivaa syöttiä. Jos kaveripiirin kautta ei ole siihen suuntaan yhteyksiä, voi niiden hankkiminen olla kuitenkin hiukan vaikeaa.

Teekkareita voi kalastella Otaniemestä, etenkin Vapun aikaan ne ovat paljon liikkeellä, mutta myös syksyisin on tuo poikamiesten kansoittama Niemi täynnä elämää. Oma teekkari löytyy helposti esimerkiksi kavereiden kavereista tai tutun tutuista, sillä aivan satunnaisesti yrittäminen ei ehkä kannata. Ainakin teekkarin toimintaa kannattaa seurata etäältä jonkin aikaa, ettei aivan niitä toivottomia tapauksia vahingossa joudu katiskaan. Kunnollisia teekkareita onneksi löytyy kuitenkin runsaasti, jokaisella vain on omat pikku omituisuutensa. Taitoa vaatiikin se valinta, mitä omituisuutta jaksaa sietää jopa loppuelämän. Tämän jälkeen vaaditaan vain tarkka virvelin heilautus oikealla vieheellä, ja saalis on sinun.

Vasta viimeisenä kannattaa kumppania alkaa etsiä omalta alalta, saati sitten omalta kurssilta. Vaikka heidän kanssaan tulee vietettyä paljon aikaa ja tiettyjä läheisyyden tunteita saattaa kehittyä, kannattaa todella olla varma tunteistaan, ennen kuin etenee sen pidemmälle. Sama naama alkaa helposti kyllästyttää, jos sitä pitää katsella sekä koulussa että kotona. Ja tietysti eron sattuessa olisi vaikeaa sopeutua olemaan taas vain kurssikavereita. Sitä paitsi, mistä te puhuisitte toisillenne? "Minulle kävi niin ja niin tänään koulussa." - "Niin minullekin." Jos kuitenkin ottaisit edes sen hampaalaisen... Hyvää kesää toivottaa Äiti Q

Jos kuitenkaan laajasta teekkarien valikoimasta ei löydy juuri sinulle sopivaa yksilöä, kannattaa siirtyä toisille apajille, esimerkiksi pykälisteihin. Heillä on paljon juhlia, joihin kandit ovat aina tervetulleita. Jos pesusienimäisyys ei sinua haittaa, löytyy heidän joukostaan kattavat valikoimat, mutta selvänä oikkaria ei juuri tapaa.

Toim.huom.: Äiti Q:n toimittajakollegat kannattavat vahvasti varsinkin naisille myös akateemisten piirien ulkopuolisia henkilöitä, esimerkiksi korskean miehekkäitä putkimiehiä, runollisen lempeitä tyhjäntoimittajia ja seksikkäitä, hallitsemattomia taiteilijoita. Kaikkea pitää kokeilla, paitsi potilaita. Tai no... 10

ALFAN AIVOITUKSIA

Rakkaus popittaa Rakkaus on murhaa (1) ja rakkaus on ruma sana (2). Siitä huolimatta jokainen rakkautta kaipaa ja jokainen siitä unelmoi (3). Mäkin haluun vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi (4). Kuinka rakkaus alkaa (5) ja kuka keksi rakkauden (6)? En tiedä, ei kai kukaan. Rakkauteen liittyy monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. (7) Oli ilta ihanin, kun mä sinut kohtasin (8), ja juuri sinä yönä rannalla vihdoinkin ihan varovasti sun kättäsi kosketin (9). Enkä mä kerro kellekään et tämä ei riitä. Mä tahdon sut kokonaan. Se siitä (10). Siinä kesä meni kolisten ja rakastuttiin (11). Nyt kirkkoon sinut vien kun aamu koittaa (12). Olet juuri sellainen, jota olen toivonut (13). Kun sitten ollaan yhdessä, saatetaan haluta tehdä sitä, missä kaksiselkäinen peto raivoaa tasangolla yön (14). Jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin asia kannattaa esittää kumppanilleen selkeästi ilmoittamalla, että tahdon rakastella sinua (15) tai tiedustelemalla: ”Itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla?” (16) Jos vastaus on myöntävä niin fine. Jälkeenpäin voi sitten muistella, kuinka ihanaa oli meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin (17). Eikä rakkauden tarvitse rajoittua vain miehen ja naisen välille. Sydänystäväksi aikuisen naisen (18) kelpaa varmasti myös toinen nainen. Rakkaus voi kuitenkin olla ongelmallista, jos on poika nimeltä Päivi ja ei tiedä onko Romeo vai Julia (19). Vaikeuksista huolimatta rakkaus voittaa (20), hyväksyivät toiset sen tai eivät. Ne ei tiedä

mitään, ei kuulu tähän tarinaan, joka harvoille luetaan (21). Helvetin hyvin menee (22) mutta silti, miksi arki näyttää tältä, väsyneeltä hedelmältä? (23) Olen usein inhonnut sinua ja tyhmiä päiviä jolloin paiskotaan kamoja (24). Sä vain juot ja katselet vieraisiin pöytiin (25), vaikka rakastan sua enemmän kuin Jumalaa (26). Ehkä ongelma on, että tiedän liiankin hyvin, missä sul on ne rusketusraidat (27). Vaihtelu virkistäisi. Jos sulla on toinen (28), eikö mullakin voisi olla? Harvoin vannotaan jotain muuta kuin ikuista rakkautta. Siihen nähden aika usein koetaan myös hetki, kun rakkaus on kuollut elämän virtaan (29). Niin siinä kävi, että sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta (30) ja ymmärsin etten oo enää sun tyttö (31). Vähemmästäkin itkua pukkaa kuin ajatuksesta, että hän ei oo enää ikinä mun (32). Onneksi aika kulkee, kellot laukkaa (33). Löydän uuden rakkauden ja jälleen katson aurinkoon (34). Kuka näin lauloikaan? Jos et tunnistanut, tarkista alta! 1. Anssi Kela, Rakkaus on murhaa 2. Ismo Alanko, Rakkaus on ruma sana 3. Arto Tamminen, Neljän ruuhka 4. Aleksi Ojala, Rakastaa ja tulla rakastetuksi 5. Tapani Kansa, Kuinka rakkaus alkoi 6. Kaija Koo, Kuka keksi rakkauden 7. Lastenlaulu, Ihme ja kumma 8. Rauli Badding Somerjoki, Paratiisi 9. Maija Vilkkumaa, Hiuksissa hiekkaa 10. PMMP, Niina 11. Freeman, Kaksi lensi yli käenpesän 12. Pepe Willberg, Elämältä kaiken sain 13. Kauko Röyhkä, Lauralle 14. CMX, Kultanaamio 11

15. Pelle Miljoona, Tahdon rakastella sinua 16. Leevi and the Leavings, Itkisitkö onnesta 17. Rauli Badding Somerjoki, Paratiisi 18. Paula Koivuniemi, Aikuinen nainen 19. Leevi and the Leavings, Poika nimeltä Päivi 20. Jippu, Rakkaus voittaa 21. Jenni Vartiainen, Ihmisten edessä 22. PMMP, Rusketusraidat 23. Ismo Alanko, Miksi arki näyttää tältä? 24. Ultra Bra, Savanni nukahtaa 25. Dingo, Levoton tuhkimo 26. Ismo Alanko, Rakkaudesta

27. PMMP, Rusketusraidat 28. Taikapeili, Jos sulla on toinen 29. Jonna Tervomaa, Rakkauden haudalla 30. Ultra Bra, Sinä lähdit pois 31. PMMP, Päiväkoti 32. Maija Vilkkumaa, Liian kauan 33. CMX, Melankolia 34. Virve Rosti, Oon voimissain Sonja Sulkava

RAKKAUS

Särkynytsydän vai palavarakkaus? ”Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitten koko kesänä.” Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää, niinhän neuvoo Äiti Q:kin. Koko värikäs kukkien täyttämä kesähän on vielä edessä. Monet ovat ainakin kuulleet kukkien sanattomasta kielestä, siis siitä, että esimerkiksi ruusujen värillä ja lukumäärällä voi välittää monenlaisia viestejä. Mitäpä jos unohdettaisiin ruusut hetkeksi ja yritetäänkin tulkita, mitä puutarha- ja luonnonkukat todella yrittävät sanoa. Sopiva tilaisuus tulee juhannuksena, jolloin yhdeksälle kukalle annetaan (jälleen kerran) mahdollisuus näyttää tuleva puoliso. Kukkien viestiä voi tietenkin yrittää manipuloida mieleisekseen… Toisikohan tämä vanha juhannustaika tullessaan medisiinarin, jos keräisi ”lääkiskasveja”, kuten elämänlangan, hopeasilmän, isorantasapen, keltamaksaruohon kukinnon, kurjenjalan, kurjenpolven, kurkkuyrtin, tiikerinsilmän ja verenpisaran oksan?

Vaikka juhannuksen ennustuskimppu ei tekisi kukkien kieltä yhtään helpommin ymmärrettäväksi tai manipulaatio tuottaisi toivottua tulosta, on vielä muutama mahdollisuus jäljellä. Ei haittaa, vaikka juhannustaikojen aika olisikin ollutta ja mennyttä. Pari lajia kertovat viestinsä niin selkeästi, etteivät KL-opinnotkaan saisi niiden vuorovaikutusta enää sujuvammaksi. Särkynytsydän kukkii kesäkuussa ja kuihtuu nopeasti. Palavarakkaus sen sijaan puhkeaa kukkaan vasta heinä-elokuussa. Eikö se ole ihan selkeä merkki, että kannattaa odottaa, mitä loppukesä tuo tullessaan? Jos kasvienhoito ei päivän kuumimpana hetkenä innosta, niin ainahan voi jättää ahkeraliisan huolehtimaan ahkeroinnista ja siirtyä aurinkoon lueskelemaan Salaista puutarhaa. Tiina Tanninen

TURUN SPEKSI

Lapsuus katkolla Olisitko halunnut nähdä kaksimielisen kanimursun ja kaapin, josta kolisevat ulos niin homot kuin luurangotkin? Sitten olisi kannattanut olla 6.4. paikalla Komediateatteri Arenassa, kun Turun lääkiksen Lapsuus katkolla -speksi valtasi lavan.

ri Cavitas glenoidalikseen. Vakavin naamoin ei tainnut yksikään katsoja selvitä Turun kolmituntisesta tykityksestä. Huumori liikkui speksityyliin lähinnä navan alapuolella, takuuvarmasti naurattavissa aiheissa. Myös homohuumoria viljeltiin runsaasti. Mitään mullistavan uutta ei turkulaisilla ollut aiheesta kertoa, mutta etenkin tanssipoikien homoirrottelu oli vallan hilpeä.

Turkulaiset olivat palanneet takaisin ala-asteelle ja sadun maailmaan. Ilkeän rehtorin, pikkuvanhan kaikkitietävän pojan ja osaamattoman koululääkärikandin lisäksi pääsimme näkemään muun muassa monia tuttuja satuhahmoja. Varsinainen speksin pääpari jäi hieman värikkäämpien hahmojen varjoon, mutta ainakin he onnistuivat olemaan söpöjä.

Lapsuus katkolla –speksi oli muutakin kuin vain satu eräästä ala-asteesta ja satumaailmasta. Se näytti mitä juuri lääkisläiset saavat aikaan juuri tänä keväänä. Turkulaisten speksissä oli Helsingin Legendaarisen hyviä munkkeja enemmän viittauksia lääkiselämään. Opiskelusta kertovat laulut ehkä katkoivat juonta, mutta minusta ne olivat silti juuri ne kiinnostavimmat. Ajankohtaisuus ja intertekstuaalisuus laajensivat speksiä teatterin ulkopuolelle. Aiheesta Kanerva ja Tukiainen otettiin todella kaikki irti. Erikoismaininnan haluaisin antaa turkulaisille yleisön huomioimisesta. Helsingin paikkojen lisäksi speksissä mainittiin oma Legendaariset munkit -speksimme. Kiitos tästä Turku!

Helsingin speksiin verrattuna juonen kuljetus oli hieman kömpelöä. Turun valttina olivat kuitenkin mielettömän hauskat omstartit ja tosi vakuuttava bändi. Yleisö oli hyvin mukana ja huusi omstarttien yhteydessä tyylejä, joilla ne piti toteuttaa. Tämä laittoi näyttelijät ja bändin kiperiin tilanteisiin, joista he kyllä selvisivät loistavasti. Improvisointikykyä voi vain ihailla.

Sonja Sulkava

Speksin tanssijat pääsivät niin tangoamaan kuin rokkaamaankin. Välillä nähtiin näyttäviä nostoja. Tanssinumeroista mieleenjäävin oli ehkä hohtavien luurankojen tanssi. Hyvän puvustuksen ansiosta hauska idea oli hauska myös käytännössä.

Toim.huom.: Muistakaa ko. Speksistä se satuhahmoista hauskin, eli fiksu blondi! T: Toimituksen ei-blondit!

Huumori kuuluu speksiin kuin Caput hume13

SUSIRAJAN TAKAA

Kuulumisia Tampereelta saolo lähinnä päässä (poislukien nenä, korvat ja ylähuuli) eikä missään muualla.

Oletko koskaan halunnut tietää, mitä muissa Suomen lääkiksissä tapahtuu? Entä tunnetko tarvetta kertoa näille muille, miten meidän lääkis on paaaaaljon parempi kuin niiden? Q on mukana yhteistiedottamisverkostossa, jossa lääkikset ympäri Suomen lähettävät terveisiä toisilleen. Jos haluat itse osallistua kirjoittamalla jonkun muun lääkiksen lehteen, ota yhteys Piaan: paatoimittaja@kandiseura.fi.

* Hyvä Dr Love, Eräs oman kurssini poika on saanut pääni ihan sekaisin! En pysty enää keskittymään luennoillakaan, kun tuijottelen vain hänen jumalaista takaraivoaan. Obduktioissa on ehkä pahinta. Minut valtaa poikkeuksetta valtaisa halu riipiä suojakaavut pois ja... no niin, tiedäthän. Miten voin päästä tästä yli? En usko, että ihastukseni edes tietää olemassaolostani, koska olen hiljainen ja huomaamaton, enkä uskalla puhua hänelle ollenkaan. Olet viimeinen toivoni, Dr Love. - Huokailua histologiansalissa

Tällä kerralla vuorossa Tampereen terveiset! Rakkauden tohtori tietää vastauksen kaikkien lääkisopiskelijoiden kiperiin kysymyksiin. Tampere tarjoaa nyt muidenkin tiedekuntien opiskelijoille mahdollisuutta kysellä hankalaksi kokemiaan asioita kaikkien alojen asiantuntijalta, Dr. Lovelta.

- Rakas Huokailua histologiansalissa, Et varmasti ole ensimmäinen joka on joutunut huokailemaan histologiansalissa. Etkä viimeinen, kissan ohutsuoli tulee aiheuttamaan väristyksiä vielä monessa sukupolvessa! Obduktio-ongelmaasi auttaa vanha ohje; mitä enemmän keskityt silpomiseen ja suolien selaamiseen, sen helpompaa on olla. Toisekseen, obduktiosalin pöydät eivät ole ainakaan allekirjoittaneen kokemuksen mukaan kaikkein miellyttävimpiä intohimon toteuttamisen alustoja - ainakaan, jos ovat varattuja sillä hetkellä. Ellet siis nauti kylmästä teräksestä (ja lihasta).

* Tiedätkö arvon tohtori, kuinka paljon naisilla (jopa medisiinaritytöillä) menee aikaa ja energiaa puhumattakaan rahasta ERINÄISTEN KARVOJEN HUOLTOON? Osa täytyy nyppiä, osa värjätä, osa leikellä, osa sheivata, osa epiloida, osa kihartaa...! Miksi tämä vaiva? Onko todella niin, että miehiä kiinnostaa niin paljon naisten karvoitus, että siihen käytetty vaiva on sen arvoista?

Suosittelen, että teet tunteesi selväksi hänelle välittömästi - mitä enemmän käytät aikaa asian vatvomiseen, sitä enemmän kärsit. Hyväksi koettu tapa on antaa hänelle selvä vihje tunteistasi, ja koska näemmä koet viehtymystä kudosoppiin, anatomiaan ja viihdyt obduktiosalissa, annan seuraavan vinkin: seuraavassa obduktiossa pihistä vainajan sydän, piilota sisään puhelinnumerosi ja lähetä postissa ihastuksellesi. Jos ni-

- Mitä yleisesti länsimaisen miehen mieltymykseen naisen karvoitusta koskien tulee, voidaan pääsääntöisesti asia määrittää seuraavasti: anatomisen rajan meatus acusticus externus l.dx dorsum nasi - meatus acusticus externus l.sin alapuolella pätee sääntö ”less is more”. Toisin sanoen, miehiä kiinnostaa karvoituksen olemas14

mittäin yllättäen saatkin pakit, ei särkymisen kohteeksi joudukaan oma sydämesi!

- Dear ex.samettisarvi, Leikkaa pois. Päätä itse mikä.

* Dr Love, Olen 22-vuotias miehen alku ja minulla on ongelma. En nimittäin ole ollut vielä tyttöjen kanssa silleen, pussannut olen. Miten saisin tytöt kiinnostumaan minusta? Koitan olla avoin ja kertoa haluni, mutta kaikesta huolimatta joudun turvautumaan aina iltaisin omaan nyrkkiini. - Ruusunnuppu PS. Onko liikaa jos masturboi 3 kertaa päivässä?

* Kiitos hyvästä palstasta, kysymykseni koskee naisia ja rintoja. Miten naiset pystyy olemaan leikkimättä rinnoillaan koko ajan? Varmasti vaati jotain astraalijoogaa kyseinen itsehillintä! Eikö? Olethan itsekin mies tohtori, kerro mitä mieltä olet asiasta. Itse en voi käsittää miten se on mahdollista. - Minulleko rintaimplantit? - Kysymys on ikiaikainen, vailla hyvää vastausta. Mistä tiedät, etteivät naiset yksin ollessaan leiki rinnoillaan? Minä ainakin leikkisin. Mitä rintaimplantteihin sinulle tulee, ajattele asiaa seuraavasti: jos joulu olisi joka päivä, olisiko se enää hauskaa?

- Jestas, sairas olet – itsetyydytys aiheuttaa sokeutta, aknea, karvojen kasvua käsiin ja ennenaikaisen kuoleman! Lopeta ajoissa! Voi olla, että tuollainen käytös on pilannut jo kaikki mahdollisuutesi naisten suhteen. Mutta hanki Toyota Corolla vm. -91, karvanopat, takakonttiin isot stereot ja kasvata viikset, niin eiköhän ala tapahtua! Ainakin Toijalan suunnalla…

Mikäli sinulla on kiperiä kysymyksiä, ota yhteyttä Dr. Loveen Flatuksen (toim. huom.: TLK:n lehti) välityksellä. Lähetä ongelmasi Dr. Lovelle sähköpostiosoitteeseen flatus@uta.fi.

* Help me Doctor. Vaikka olen seurustellut vasta 1 kk, olen tyttöystäväni kanssa jo harrastanut sukupuoliyhdyntää. Ongelmani koskee ilmavaivojani, sillä tyttöystäväni ei siedä pienintäkään paukuttelua aktin aikana ja olenkin yrittänyt keksiä keinoja ongelmaani, mutta tuloksetta. Mitä voin enää tehdä? Tämä kiusallinen vaiva uhkaa pilata elämäni pisimmän ja tyydyttävimmän ihmissuhteen! - Viinipullonkorkki? - Viinipullonkorkkia elegantimmaksi ratkaisuksi olen havainnut polyuretaanin. Tiedäthän, saman aineen, jota voidaan käyttää rakennustöissä esimerkiksi ikkunoiden tiivistykseen. Ruokalusikallinen noin 5 cm syvyyteen yleensä riittää. Ja ulossaannissa auttaa aika nimittäin pullonkorkkia tiiviimmän tulpan taakse kertyy kyllä parissa vuorokaudessa sellainen paine, ettei tarvita kuin yksi kunnon ponnistus. * Dear dr love, Peniksessäni on karvoja! APUA, mitä teen? - ex.samettisarvi

NVM

Nuori vihainen mies vuodattaa Nuori vihainen mies on jälleen purskahtamaisillaan tukahdutetusta postpuberteettisesta angstista. Medisiinarifeministimilitanttien salaiselta - kovasti Medioman perhekaksiota muistuttavalta - vankileiriltä vasta karanneena NVM tahtoo varoittaa opiskelijaveljiään XX-kromosomivirheisten lääkisopiskelijoiden salaliitosta. Tähän tarkoitukseen hän on kirjoittanut pienen selviytymisoppaan. Tämän lisäksi nuorta miestä huolettavat ja ärsyttävät Yhdysvaltojen ulkopolitiikka, ylikansalliset yhtiöt, viimeisin palkkakuitti sekä ylipäänsä muut ihmiset, mutta yleisön pyynnöstä ja kaikkien helpotukseksi hän pitää niistä tässä numerossa suunsa kiinni. Toivottavasti olet jo aikoja sitten huomannut olevasi oikeasti vaarassa joutua valkotakkisen succubuksen uhriksi. Mikäli et, niin lue seuraava veret seisauttava tositarina. Tarmo (nimi muutettu) kertoo: "Olin pahaa-aavistamattomana viidennen vuosikurssin opiskelijana alfajaisissa ja saatoin naiiviuttani ehkä ottaa muutaman liikaakin. Seuraavana aamuna löysinkin itseni Mediomasta kuntoani hyväksikäyttäneen beetatytön vierestä. Lähes välittömästi tämä loisolio alkoi sisustamaan asuntoani ja valitsemaan vaatteeni. Pian huomasin omaavani myös asuntolainaa ja kotieläimiä." Tarmon kauhunhetket eivät suinkaan loppuneet tähän. ”Naistentautien kurssilla minulle sitten selvisi, että näillä luonnottomilla syöjättärillä on vatsassaan biomekaaninen tehdas, jossa ne voivat valmistaa lisää kopioita itsestään.”,

tulevien elatusmaksujensa suuruutta itkeskelevä Tarmo jatkaa. Mistä sitten tiedät riskisi joutua feministimedisiinarin uhriksi? Hormoniensa ohjaama, verenhimoinen tyttökandi usein peittää todelliset aikeensa ja saattaa houkutella sinut ansaan yksinkertaisesti, muttei hyväntahtoisesti, pyytämällä pahaa-aavistamattoman poikakandin lounaalle. Ei liene kenellekään epäselvää mitä (tai itseasiassa kuka) onkaan pääruokana, jos erehtyy vahingossa lankeamaan tähän ansaan. Muita hyvin tunnettuja ja surullisenkuuluisia juonia ovat esimerkiksi sitsi-, sillis- ja vuosijuhlakutsut jatkoista puhumattakaan. Ei ole myöskään ennenkuulumatonta, että uhri jopa pyydetään osallistumaan vapaaehtoisesti verenluovutukseen. Mitä voit asialle tehdä? Sano rohkeasti ei! Sinun ei tarvitse suostua kandikaverisi orjuuttamaksi. Meilahti on pullollaan täysin kelvollisia hoitajia ja hoitajaopiskelijoita, jottei sinun tarvitse turvautua pysyvästi PMS-oireiseen, liikaa kirjoja lukeneeseen ja vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivään naispuoliseen kurssitoveriisi. Muutamat rohkeimmat toverit ovat myös tyylikkäästi ratkaisseet ongelman siirtymällä veljesrakkauteen. NVM ei voi myöskään riittävästi suositella misantrooppisen elämäntavan ja selibaatin etuja elinikäisen orjuuden välttämisessä. NVM

KOLUMNI

Haluatko menestyä? Elettyäni kohta ensimmäisen lukuvuoden lääkisopiskelijoiden seurassa olen huomannut, että joukkoon mahtuu varsin värikästä porukkaa: jotkut ovat taiteellisesti lahjakkaita, jotkut tutkimuksesta innostuneita, jotkut järjestöaktivisteja, jotkut ovat jo perustaneet perheen, vain esimerkkejä mainitakseni. Kaikkia kuitenkin yhdistää kiinnostus lääketieteeseen ja muiden auttamiseen. Tätä yhteisöllisyyden tunnetta tulisi varjella, koska opiskeluvuosista saa varmasti siten paljon enemmän irti kuin pelkän ammattitaidon. Opinnoistakin suoriutuminen on varmasti helpompaa yhdessä kaverien kanssa. “ You see, there comes a time, when a man has to choose whether he wants a life of happiness or a life of meaning." Näin todettiin eräässä Heroestv-sarjan jaksossa, ja se saikin minut vähän pohtimaan mitä ihminen elämältään haluaa. Moni lääkisopiskelija on varsin lahjakas, mutta myös kunnianhimoinen ja tavoitteellinen. Halu ja pyrkiminen elämässään menestykseen kuuluu varmasti ihmisen luonnollisiin taipumuksiin. Mitä sitten tarkoittaa "menestys"? Länsimaisissa kulttuureissa sana "menestys" tuo helposti mieleen rahan sekä kunniakkaan ja saavutuksellisen uran. Näin menestyneet henkilöt nauttivat muiden arvostusta, mutta tekeekö se heistä onnellisia? Kuinka tärkeää ura kuitenkaan on loppujen lopuksi? Biologisiin taipumuksiin kuuluva "evolutiivinen menestyminen" tarkoittaa sitä, että omat geenit periytyvät jälkipolville mahdollisimman suurella todennäköisyydellä. Tämä toki onnistuu suuremmalla todennäköisyydellä, mikäli omia jälkeläisiä on yhden sijaan kymmenen. Kehitysmaissa lasten tehtävä on toki myös huolehtia vanhemmistaan. Näistä tulisi siis johtopäätös: mitä enemmän lapsia, sitä menestyneempi. Naarasleijonat parittelevat mieluiten komeimman uroksen kanssa, joka siten saa paljon enemmän poikasia kuin suomalaisessa tietoyhteiskunnassa elävä ihminen keskimäärin. Voimme siis todeta, että olemme osittain päässeet yli eräistä primitiivisistä haluistamme, ja että nyky-yhteiskunnassa

uramenestystä ja omaa hyvinvointia pidetään arvossa. Vähäiset lapset hankitaan suhteellisesti korkeassa iässä, emmekä siten ole täysin viidakon lakien armoilla. Ajankohtaisohjelmissa on keskusteltu siitä, heikentääkö lasten hankkiminen naisten ja miesten urakehitystä ja päinvastoin. Vaikuttaa siltä, että naisten kohdalla heikentää, miesten kohdalla ei. Työnantajien kustannuksien tasaaminen eri sukupuolien välillä johtanee tasa-arvoisempaan tilanteeseen. Naisten urakehitysmahdollisuuksien parantumisella viime vuosikymmenien aikana, mikä näkyy esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden osuuden kasvuna, ja hedelmällisyysluvun vähenemisellä näyttäisi olevan yhteys. Suurperheen yhdistäminen uramenestykseen on siis haasteiden takana. Vaikka ihminen haluaisikin luonnostaan menestymisellä osoittaa kyvykkyytensä muulle yhteisölle ja siten saada muilta arvostusta, niin menestymisen tärkein tavoite lienee itsensä toteuttaminen. Se tekee kunkin onnelliseksi yksilöllisellä tavalla, riippuen siitä, minkä itse kokee tärkeäksi. Itseään kun voi toteuttaa lukemattomin eri keinoin, vaikkei se ulkopuolisten silmissä menestyksekkäältä vaikuttaisikaan! Kunkin olisi joskus hyvä pohtia, mikä onkaan itselle kaikkein tärkeintä, ja kuinka paljon on valmis sen eteen uhraamaan. Lääkärikoulu ei varmasti ole niitä helpoimpia. Silti ensimmäinen vuosi on ollut varsin antoisa ja rattoisa. Toki minulla olisi paljon enemmänkin sanottavaa, mutta lopuksi haluaisin vielä korostaa yhteisöllisyyden merkitystä. Tulevina vuosina stressi varmasti kasvaa, mutta näin loistavan porukan luulisi menestyvän hyvin! Riku- Jaakko Koivunen

HAASTATTELU

Dekaani Kontulasta... Q tiedusteli iskuvinkkejä lääkistytöille - kuulemma kannattaa tehdä mies tuntemaan itsensä tarpeelliseksi - toimi ainakin dekaanin kohdalla (Toim. huom.: kts. Äiti Q III/07)). Ensimmäinen lapsi syntyi, kun Kimmo oli vasta 24 - se niistä maanantaitiistaikeskiviikkotorstaibileistä siis, ainakin oletettavasti. ”Kun valmistuin, olin pelkkä katastrofi, insuffisienssin tunne oli täydellinen”, Kimmo kertoi, kun haastattelu hetkeksi kääntyi nuorten lääkärien epäpätevyyteen. Katastrofaalisuudesta huolimatta Kimmon ura kuitenkin urkeni 1.3.2008 tuli täyteen 30 vuotta Meilahden kampuksella pyörimistä, onneksi olkoon! Aluksi Kimmo oli apulaisopettajana, nyttemmin hänet voi bongata propedeutiikan kurssilta tai opettamasta sisätautilääkäreitä. Vuodeosastollakin dekaani pyörähtää silloin tällöin, joten täysin papereiden alle hautautumisesta ei voida puhua… ellei sitten lasketa 20 vuotta jatkunutta tutkimustyötä ja muita Kimmon harrastuksia ja toimia, kuten dekaanina oloa. Mutta mitä dekaani sitten oikein tekee kaikki päivät?

Tällä kertaa Q-kautisen kohtelias skandaalitoimitus otti ja pyysi vuonna 2007 virassaan aloittaneen dekaanimme Kimmo Kontulan oluelle. ”Mielelläni, mutta haastattelu voitaisiin myös tehdä meillä” -vastauksen jälkeen uteliaisuus voitti, ja bissen sijasta päädyimmekin nauttimaan valkoviiniä, pientä suolaista ja Stockmannin Loisto-kahvia dekaanin 7. kerroksen kattohuoneistoon Mikonkadulle. Muutaman tunnin rupeaman jälkeen saimmekin puristettua dekaanista lukukelpoista sepustusta, ja nyt, hyvät lukijat, tarjoilemme dekaanin teille ateriana, joka toivottavasti maistuu myös näin paperilautasilta. Vähän henkilöhistoriaa aperitiiviksi 13.10.1950, raitiovaunujen kolistessa kodikkaasti Naistenklinikan ohitse, työnsi stadin kundi Kimmo Kontula päänsä maailmaan. Varsinainen akateemisen suvun jatkumo tämä ei kuitenkaan vielä ollut, sillä sukujuuriltaan lapsonen oli ekonomiperheestä, ja isovanhemmista löytyi tehdastyöläistä ja räätäliä. Perheessä paitsi ekonomi-sissiluutnantti-isä myös varsinkin äiti korostivat työnteon merkitystä, ja niinpä Kimmo sekä kaksi vanhempaa veljeään valmistuivat juristiksi ja kahdeksi lääkäriksi, Kimmo vuonna -75. Lauttasaaressa elämänsä 24 ensimmäistä vuotta asunut ”pojanviikari” oli tähän mennessä jo tavannut tulevan hammaslääkärivaimonsa pariskunta aloitti opiskelut vuonna -69, mutta lopullinen kolaus kävi Dipolin tansseissa Lakinlaskijaisten aikoihin. ”Olin vähän ujo kaveri silloin. Niin kuin nykyäänkin, oli tuolloin helpompi lähestyä kiinnostavaa naista ’juhlissa’, jos ei opetuksissa ja luennoilla kehdannut.” (Tähän väliin

Pääruokana hieman painavampaa asiaa Tiukassa dekaaninvaalissa Kimmo voitti kollegansa äänin 13-12. ”Minut valittiin vähän niin kuin vahingossa dekaaniksi”, Kimmo kertoo kovin vaatimattomasti. ”Tähän virkaan sisältyy hirveästi formaalisia juhlia. En oikein välitä niistä, en pidä esiintymisestä”, hän paljastaa, ”eikä dekaanina oleminen nyt edes ole erityisen juhlavaa”. Juhlien lisäksi tämä periaatteessa kolmivuotinen virka sisältää paitsi Suomen muiden dekaanien tapaamisia, myös tiedekunnan johtelemista, yliopiston tutkimus- ja opetustyöstä vastaamista ja tiedekunnan kannanottojen alle18

”Epätavallinen dekaani, mutta tavallinen lääkärintallaaja”, kuvailee kirjan takaa pilkistävä ’toivottavasti ikuinen pikkupoika’ itseään. > kirjoittelua. “Otan kantaa suuriin asioihin, esimerkiksi sellaisiin, jotka liittyvät opetuksen uudistamiseen tai tutkimusresursseihin. Mielipidettäni tosin kysytään mitä omituisimmista asioista, esimerkiksi työhuoneiden neliöiden jakamisesta eri henkilöiden välillä”. Työ vaikuttaa varsin monipuoliselta, mutta toivottavasti liiallisesta nimmareiden jakamisesta ei tule jännetupentulehdusta - siksi Q ei kehdannut pyytää dekaanin nimikirjoitusta, vaikka mieli olisi tehnyt. ”Lähden töihin seitsemältä aamulla ja olen illalla kotona kello kahdeksan. Käyn kyllä töissä lauantaisinkin.” Kuulostaa vähän fanaattiselta (vai maistuisiko jollekulle lauantai-PBL?!?). ”Miehillä on taipumusta eräänlaiseen harrastusfanaattisuuteen”, dekaani sanoo, ja kertoo samalla harrastaneensa myös koripalloa fanaattisesti jo vuodesta -65, joten ehkäpä vähintään kuusipäiväinen työviikko sopii Kimmolle kuin nyrkki silmään. Mutta ei tässä vielä kaikki! Tiedekunnan asioiden lisäksi Kimmo on upottanut näppinsä myös muihin suuren luokan asioihin. Kansallisteatterin hallitus ja Suomen Kulttuurirahasto ovat tuttuja paikkoja, eikä kahdeksanvuotinen ESO:n inspehtorin toimi ole vielä lopussa. Näiden lisäksi dekaanimme on kunnostautunut esimerkiksi Duodecimin päätoimittajana 90-luvun alussa sekä myös seuran puheenjohtajana tällä vuosituhannella. ”Jos kohta tekaistut perhejuhlat ja muut muodolliset tilaisuudet voivat olla nihkeitä, niin se on hauskaa, kun Duodecimseuran ’vanhat parrat’ kokoontuvat. Pelaamme pokeria saunahuoneessa ja saatamme valvoa pitkään, sellainen sosiaalisten normien rikkominen on hauskaa.”

samaan? ”Elintapani ovat muuten melko hyvät, nukun tarpeeksi ja kolesteroli- ja verenpainearvoni ovat kohdallaan, mutta alkoholinkäyttöni kai lähenee suurkulutusta nykynormien perusteella… ja kyllä, sen saa painaa lehteen”. (Postvuosijuhlaisessa takykardiassa voi silti kyllä todeta, että minkä lääkäri nuorena oppii, sen se myös vanhana varmasti taitaa). ”Lauantaisin töiden jälkeen heittäydyn vaimon, viinilasin ja hyvän kirjan kanssa kirjastohuoneeseen lukemaan ja rentoutumaan.” Vannoutuneena kulttuuristina dekaani onkin painetun median suurkuluttaja: ”Ihmiset elävät kauemmin, kun on sosiaalista pääomaa, kulttuurin harrastaminen lisää terveyttä. Luen melkein koko ajan, vaikka kirja saattaa edetä hitaasti. Suosikkikirjani? Se voisi olla Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä, se kannattaa lukea.” Dekaanin kirjastohuone onkin varsin viihtyisä sivistyksen pesä, ja näköaloissakaan ei ole valittamista, mitä nyt kattohuoneistosta voisikin olettaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta Kontuloiden asunnossa on antiikkihuonekalut, joita kuulemma yhteen aikaan osteltiin aina, kun aviomies oli ”kolttostellut ja tullut myöhään yöllä kotiin” - Q:n laskujen mukaan asunnossa oli

Jälkiruokana pienempiä yksityiskohtia Näin suuri määrä järjestö- ja muuta toimintaa iltakahdeksaan venyvien työpäivien lisäksi herättää kysymyksen, missä välissä dekaanimme sitten nukkuu tai viettää ns. normaalia elämää? Vai onko dekaanin elämä täysin epänormaalia? Ja mikä on hinta, jonka tästä kaikesta joutuu mak19

varsin useita antiikkiesineitä. Nykyään paras tapa miellyttää vaimoa on viedä tämä ulos syömään. Salaisuudeksi jäi, kuinka monena kertana viikossa vaimoa täytyy lepyttää – Kimmo kun ei omien sanojensa mukaan juurikaan siivoa tai tee kotitöitä, hyihyi. ”Kaurapuuron sentään keitän ainakin joka viikonloppuaamu, se on meidän perheessä ollut kauan miesten juttu”.

neessa. ”Hyvän dekaanin ominaisuuksiin tulisi kuulua eräänlainen availabiliteetti, helppo lähestyttävyys”, Kimmo sanailee ja kertoo tekevänsä helposti sinunkauppoja. Ja jotta saamme tähän loppuun edes hieman skandaalinkäryä, Q voi vihjata, että dekaanin tavatessaan kannattaa yrittää udella, mitä hän säilyttää työhuoneessaan. Toimittajamme nimittäin näkivät jotain, mitä ei saa kuulemma missään nimessä painaa lehteen. Sitä pohtiessa alla vielä muutamia kylmiä faktoja dekaanistamme, joka ei välttämättä ole ihan niin yksinkertainen kuin mitä yrittää esittää.

Digestiivinä irtonaisia lauseita Koska ihmiset ovat monimutkaisia biologisia organisaatioita, on heidän täydellinen kuvaamisensa alkeellisin toimittajanlahjoin hyvin hankalaa - tämäkin pikku henkilökuva jäi varmasti hyvin vajaaksi, mutta dekaaniin voi itse kukin käydä tutustumassa Meikun 12. kerroksen työhuo-

Pia Isoviita

FILE

Pukeudutko omalla maullasi? Vaimo vaikuttaa pukeutumiseeni sen verran, että kieltää minua pukeutumasta kuin ’vanha ukko’. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla? Sitkeä, jästipäinen ja oikeudenmukainen. Huonoin puolesi? Joskus liiallinen pikkutarkkuus… sekä leegio muitakin mieleen tulevia huonoja puolia. Paras puolesi? …tätä on hankala keksiä, mutta sanottakoon vaikka aikaansaapuus ja tarvittaessa hyvä keskittymiskyky. Mitä inhoat ja mistä pidät? Inhoan riitaa ja pidän rauhasta. Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut? 8-vuotiaana minulta katkesi henkselit, kun olin luokan edessä lukemassa. Paljastaisitko paheesi Q-kautiselle? Pikkusikarien satunnainen polttelu – mutta aika harvoin. Haluatko kertoa vielä jonkun tiivistelmän ajatusmaailmastasi? Se poikamaisuuden säilyminen… haluaisin olla sellainen vapaa taivaan lintu… ei ihmisen aina tarvitse pyrkiä äärimmäiseen hyödyn maksimointiin tai täydellisyyteen.

Koko nimesi sekä ikäsi? Kimmo Kaleva Kontula, 57 v. Horoskooppisi? Vaaka Perheesi? Vaimo Heljä, sekä kaksi aikuista, jo kotoa muuttanutta tytärtä Neliöt, autot & veneet? 129m2, kuusi vuotta vanha Volkswagen Bora, 15-vuotias soutuvene Vihtijärvellä mökkipahasen rannassa. Harrastuksesi? Koripallo, lukeminen, kaikenlainen kulttuuritoiminta sekä lintujen bongailu kevyessä harrastelumielessä, mm. arkkiatrin kanssa lintulajien talvilaskenta tammikuun ensimmäisenä lauantaina on jokavuotinen perinne… Lempiruoka ja -juoma: Kotiruoka on lempiruokaani… tosin minulla on kampasimpukkaaddiktio; lempijuoma on jokin hyvä täyteläinen uuden maailman punaviini. (Toim. huom.: kts. Pauli Puolakkaisen haastattelu Q III/07) Ihannenaisesi? …on tietysti oma vaimo, ominaisuuksina ymmärtäväisyys, kärsivällisyys ja lempeys - ulkonäko tulee sitten kyytipoikana.” Partavesi? Olen käyttänyt Tabac originalia niin kauan kuin parta on kasvanut.

EUROVIISUT

Euroviisuopas vuodelle 2008 Ohessa lääkiksen gayosaston euroviisusiiven opas tuleviin semifinaaleihin ja finaaliin. Arvostelut on annettu nettivideoiden pohjalta (www.eurovision.tv). Arvioiden yhteydessä ilmoitettu roomalainen numero kertoo todennäköisen menestymisen (I = hyvät mahdollisuudet voittoon - IV = ei ansaitse voittaa). Kappaleet ovat esiintymisjärjestyksessä. Jos viisut eivät kiinnosta, finaali-iltaa saa kummasti piristettyä pienellä juomakilpailulla: aina kun esityksessä tulee modulaatio (nousu sävellajissa korkeammalle), juodaan. Viinavarantojen riittävyyden ja maksan kestävyyden puitteissa voi juoda myös muidenkin sovittujen viisukliseiden, kuten transujen tai antavien kaula-aukkojen, kohdalla.

San Marino debytoi, ja kieli on italia (kts. Sveitsi). Belgia: Ishtar - O Julissi (II) Belgia ei tarjoile ensimmäistä kertaa sanoituksia, joita on nauhoitettu suljetulla osastolla, sillä myös vuoden 2003 viisuehdokas oli mielikuvituskielinen. Nyrjähtänyt kappale yrittää todennäköisesti kuulostaa joltain itäisen Tonavan jokilaakson tuntemattomalta kieleltä, ja napata siinä ohessa pisteitä slaaviosastolta. Onpahan mukavan kepeä esitys kumminkin.

1. semifinaali (ti 20.5., Yle 2 klo 22.00)

Azerbaidžan: Elnur & Samir - Day After Day (III) Edustusvideon enkeliksi pukeutunut 20-vuotias melkein-castrato on gaympi kuin itse viisut. Vapaaajalla hän on hammashoitaja ja parturi-kampaaja. Kaukasuksen öljyvaltion debyytti.

Montenegro: Stefan Filipović - Zauvijek Volim Te (Rakastan sinua ikuisesti, III) Matkailuvideon lopussa he saavat kuin saavatkin toisensa. Ah.

Slovenia: Rebeka Dremelj - Vrag Naj Vzame (Hiiteen vaan, II) Missi laulaa erobiisin, josta kuitenkin puuttuu "se jokin".

Israel: Boaz - The Fire In Your Eyes (I) Israel kokeilee perinteikkäämpää linjaa, ja varsin onnistuneesti. Laulun taustalla on mm. Dana International, vuoden 1998 viisuvoittaja, transseksuaali jumalaisine säärineen. Boaz pitää äänensä lisäksi vatsalihaksensa kuosissa; todistusaineisto löytyy netistä.

Norja: Maria - Hold On Be Strong (II) Miks kukaan ei huoli mua? -kappale, jonka sietäisi sijoittua kohtuullisen hyvin. Puola: Isis Gee - For Life (III) Perhearvoja kunnioittavaa Puolaa edustaa sorja mutta kurvikas hääkuumeinen neito. Vielä kun erottaisi lyriikoistakin jotain.

Viro: Kreisiraadio - Leto Svet (Kesävalo, IV) Ehkä se oli hyvä ajatus kännissä, mutta biisi, jossa hoetaan samaa fraasia useita kertoja kolmella kielellä (mm. huonolla suomella), käy korkeintaan sääliksi. Tämä Virossa huippusuosittu koomikkokolmikko jää Euroopan mittakaavassa sisäpiirin vitsiksi.

Irlanti: Dustin the Turkey - Irelande Douze Pointe (Irlanti 12 pistettä, IV) Tällaista merdeä ei kyllä pitäisi alentua kommentoimaan, mutta menköön. Piereksivä käsinukkekalkkuna irvailee koko instituution pyhimmät alkaen transuista (joita tänä vuonna ei esiinny yhtään) ja Ison-Britannian kommentaattorin tupeesta aina naapuriääniin. Saunan taakse ja täytteeksi luumuhilloa, niin hyvä tulee.

Moldova: Geta Burlacu - A Century Of Love (IV) Moldavian SNT:n tämänvuotinen esitys on taattua kahdeksankymmentäluvun Intervisiotasoa musiikkivideota myöten. Laulajatäti horisee lavalla jotain vahva-aksenttisella englannillaan.

Andorra: Gisela - Casanova (II) 31000 paikalliselta matkailun edistämiskeskukselta tukea saaneessa videossa esiintyy espanjalainen tosi-tv-julkkis ja Car-

San Marino: Miodio - Complice (Rikostoveri, II)

rie Bradshaw -kopio.

sen nöyryyttävän tappion itänaapurilleen kokenut kansankoti valitsi edustajakseen Charlotte Perrellin, joka vielä Nilssonina ollessaan voitti kisan yhdeksän vuotta sitten kappaleellaan Take Me to Your Heaven. Kappale on hyvä, suorastaan ruotsalaiseen tapaan laskelmoidun hyvä. Tuulikoneensa kotiin unohtanut vuoden 1991 viisuvoittaja, mutta tosin 2006 mm. Lordille hävinnyt Carola Häggkvist ei päässytkään duoineen suoraan finaaliin sikäläisessä esikarsinnassa Melodifestivalenissa. Hän sai kuitenkin armonpalana andra chansenin, jossa hän hävisi nolosti kaksinkamppailussa etnopopäijä Nordmanille. Kai se on niin, ettei kuollutta kaakkia saa potkia, joten jätetään Carola-täti rauhaan. Noin 44 % koko Ruotsin väestöstä seurasi vähintään kymmenen minuuttia Melodifestivalenin finaalia. How's that for gay?

Bosnia-Hertsegovina: Laka - Pokušaj (Yritä, III) Tässä agraariaiheisessa kappaleessa rekvisiittana on mm. voikirnu ja elävä kukko, ja koreografian hoitavat pääosin heinäntekijät aitoine työvälineineen. Laulajatädin permis on suoraan 80-luvulta, ja puolivälissä esittäjät saavat hepulin. Armenia: Sirusho - Qele, Qele (Mennään, mennään III) Kele, kele. Alankomaat: Hind - Your Heart Belongs To Me (II) Mukiinmenevää musiikkia, vähän kuten laulajakin. Suomi: Teräsbetoni - Missä Miehet Ratsastaa (II) Käykö poikiemme kohtaloksi eurooppalaisten tietämättömyys raskaan rockin tyylilajien vivahdeeroista? Suurena vaarana on, että Teräsbetonia pidetään Lordin halpiskopiona. (Luojan kiitos tähän ei tarvitse kirjoittaa mitään Kari Tapiosta.)

Turkki: Mor ve Ötesi - Deli (Mielipuoli, II) Mainio turkinkielinen rockkappale, jonka toivoisi menestyvän. Musiikkivideo nimensä mukaisesti hieman viiraava. Laulajapojan brežneveissä on ollut maskeeraajalla nyppimistä. Ukraina: Ani Lorak - Shady Lady (I) Viime vuonna Verka-täti diskopalloineen melkein otti ja voitti Helsingissä, ja tänä vuonna vahinko saatetaan ottaa takaisin kolmen edellisen voitottoman vuoden jälkeen. Kappaleessa on kaikki kohdallaan: näyttävä musiikkivideo täynnä hyvännäköisiä miehiä, tarttuva biisi ja täydellistä englantia hyvällä äänellä vetävä laulajatar, jolla on kohdallaan myös ulkoiset avut (joita on vähintään kaksi). Taiteilijanimi on semipalindromi hänen etunimestään.

Romania: Nico & Vlad - Pe-o Margine De Lume (Maailman laidalla, II) Il Divo meets Laura Pausini. Tuloksena syntyy italian- ja romaniankielinen sekasikiö, kumminkin ihan nättiä jälkeä. Venäjä: Dima Bilan - Believe (II) Dima-poju palaa esiintymään viisuihin vuoden tauon jälkeen. Viimeksi tuli toinen sija Lordimme jälkeen, mutta tällä kertaa voitto tuskin on niin lähellä - vaikka Venäjänkin sietäisi kisat jossain vaiheessa voittaa, läheltä-piti-osumia on ollut viime vuosina useampikin (2000 ja 2006 toinen sekä 2003 ja 2007 kolmas sija). Edellisellä kerralla nettiin "vuodettiin" varsin rohkeita otoksia laulaja Dimitristä. Ehkä tänä vuonna on luvassa hooseempää kamaa - ja vastavuoroista vetoapua myös gaykansan suunnalta finaalissa. Vedonlyöntiyhtiöiden suosikki.

Liettua: Jeronimas Milius - Nomads In The Night (III) Hurmutukka laulaa kuutamosonaatin. Albania: Olta Boka - Zemrën E Lamë Peng (Panimme peliin sydämemme, III) Tähtönen on 17vuotias.

Islanti: Euroband - This Is My Life (II) Yhdentekevä duo esittää laskelmoidun makuisen tuotoksen.

Sveitsi: Paolo Meneguzzi - Era Stupendo (Se oli ihanaa, I) Vaikka Italia vetäytyi pippaloista 1998, on viime vuosina ollut usein joku italiankielinen edustuskappale viisuissa tyrkyllä. Sveitsin tämänvuotinen versio onkin varsin mukiinmenevä. Kun esitys on saapaskielellä, ja laulajakin on niin ihq, puolet maamme homopopulasta adoptoinee tämän kappaleen suosikikseen (vrt. toissa vuoden Romanian vähemmän ihqua Mihaita ja hänen Torneróaan, silloin vain pari sanaa italiaa kertsissä riitti).

Ruotsi: Charlotte Perrelli - Hero (I) Viimevuoti-

Tšekki: Tereza Kerndlová - Have Some Fun (III)

Kreikka: Kalomira - Secret Combination (I) Kreikalle on tullut tavaksi lähettää esiintymään joko hyvä-äänisen tissiparin tai giorgioksen kainalokarvoineen. Tällä kerralla valittiin A-suunnitelma, ja vähintään kohtalainen menestys on taattu. 2. semifinaali (to 22.5., Yle 2 klo 22.00)

Isot tissit ja minihameen alta pilkottavat valkeat pikkarit eivät homoa hämää: tämä muijahan ei osaa laulaa! Muutenkin Hustler-osastoa.

lokas nainen, III) Revyymeininkiä. Täydet kaksitoista tulee sentään Kreikalta. EJT Makedonia: Tamara, Vrčak & Adrijan - Let Me Love You (III) Räppiä makedonialaisittain.

Valko-Venäjä: Ruslan Alehno - Hasta La Vista (I) Hassua, miten köyhällä diktatuurilla on varaa vääntää kalliinnäköisiä musiikkivideoita. Jos esitys menee nappiin, eikä aksentti puske läpi, menestystä lienee luvassa.

Portugali: Vânia Fernandes - Senhora Do Mar (Negras Águas) (Merten [mustien vesien] rouva, III) Täti laulaa rakastamisen vaikeudesta, kun sulho ui ahventen seassa.

Latvia: Pirates Of The Sea - Wolves Of The Sea (IV) Hi hi heyt ja hi hi hot, this ship won't stay afloat.

Finaalissa suoraan olevat neljä suurinta maksajaa ja isäntämaa (finaali la 24.5., Yle2 klo 22.00)

Kroatia: Kraljevi Ulice & 75 Cents - Romanca (Romanssi, III) "Oi niitä aikoja..." Nostalgisessa pläjäyksessä haikeillaan ja mennään vanhoilla kroaattiratikoilla (ei sellaisella kuutosen sinisellä salamalla kuitenkaan). Videolla eräs pappa myös skrätsää.

Britannia ja Pohjois-Irlanti: Andy Abraham Even If (I) Briteistä tulee jotain hyvää parin viime vuoden tuuban jälkeen: viime vuonna lavalla oli tuhmia lentoemoja ja stuertteja ("Would you like something to suck on for landing, sir?") ja toissa vuonna tyttöjä koulupuvuissa. Kohtuulliset mahdollisuudet voittoon.

Bulgaria: Deep Zone & Balthazar - DJ, Take Me Away (II) Skrätsäystä, beatboxia ja vähän kaikkea sillisalaattina. Saa nähdä, toimiiko.

Saksa: No Angels - Disappear (II) Luulisi Saksanmaalla olevan varaa lähettää euroviisujen virallisille nettisivuille äänenlaadultaan hyvä esikatseluvideo, mutta taso on kuin DDR:n arkiston salakuuntelunauhoituksessa. Kappale itsessään on kuitenkin kohtuullinen.

Tanska: Simon Mathew - All Night Long (I) On jonkinasteinen oikeusmurha, jos Pohjoismaat (poislukien Islanti) menestyvät kehnosti näissä viisuissa. Tanskasta saattaa tulla vahvin ehdokas, mutta kaikki riippuu siitä, riittääkö lavasäteily.

Ranska : Sébastien Tellier - Divine (III) Tämä hämmentävässä musiikkivideossa syntikka taustalla laulava, yhtä lailla hämmentävä partajeesus nostatti pienen äläkän kotimaassaan lähes kokonaan englanninkielisen kappaleen takia.

Georgia: Diana Gurtskaya - Peace Will Come (I) Lähes joka vuosi esitetään joku pasifistinen kappale; usein se aiheuttaa pelkkää myötähäpeää tai tuntuu tekopyhältä. Tällä kertaa sen esittää Venäjän ja Georgian kiistakapulana tunnetussa Abhasian maakunnassa sokeana syntynyt Diana Gurtskaya. Hän on arvostettu sekä kotimaassaan että Venäjällä, missä hän on opiskellut. Hän on saanut kunniamerkit sekä Putinilta että Georgian presidentti Shaakasvililtä, eli ei kaiketi mikään turha täti.

Espanja: Rodolfo Chikilicuatre - Baila El Chiki Chiki (Tanssi chiki-chikiä, IV) On helvetinmoista haaskausta, kun halvalta vitsiltä maistuva biisi pääsee suoraan finaaliin. Syntikkalallatuksen taustalla on sääntöjen takia vesitetty poliittinen irvailu. Lavalla häärii Elvis-peruukkiin sonnustautunut heebo ja pari vosua taustatanssijoina. Laulua on myös englanniksi, mutta sitä ei Erkkikään huomaa.

Unkari: Csézy - Candlelight (II) Taas kaunis kappale heimokansalta, jonka kohtalona on - taas - menestyä keskinkertaisesti.

Serbia: Jelena Tomašević feat. Bora Dugic Oro (II) Kaunis laulu, mutta Balkanin ruutikynnyristä pukkaa aina samaa. Tuskin voittaa, sillä kuulostaa paljon samalta kuin edellisvuoden voittaja, mutta menestyy kuitenkin.

Malta: Morena - Vodka (II) Levottomassa edustuskappaleessa vakoojatätsykkä pakenee pahoja poikia. Hyvä biisi viisuaiheisen juomakilpailun power-play-osioksi: aina kun kuuluu "Na zdarovje!" ("Terveydeksi!", kippis venäjäksi), tulee juoda. Kirkkaiden lantraaminen on suositeltavaa.

Esikatselut Yle 2:lla to 1.5. klo 21.00, to 8.5. klo 21.00 ja to 15.5. klo 21.00.

Kypros: Evdokia Kadi - Femme Fatale (Kohta-

JATKOSARJA

Väestön terveys -essee, part II tyytymättömämpiä ulkonäköönsä. Kummallakin sukupuolella alhainen sosiaalinen asema on yhteydessä lihavuuteen; toisin kuin kuolleisuuden ja sairastavuuden tapauksessa, sosiaaliluokkien väliset erot ovat kuitenkin sekä keskivartalolihavuuden että painoindeksin kohdalla suurempia naisilla kuin miehillä. Tupakointi yleistyi Suomessa 1900luvun alussa ensin yläluokan miesten keskuudessa, minkä jälkeen tapa levisi myös alempien yhteiskuntaluokkien miehiin. Naisten tupakointi alkoi yleistyä vasta 2. maailmansodan jälkeen, ensin ylemmissä ja lopulta myös alemmissa yhteiskuntaluokissa. Tupakoinnin levittyä alhaisempien yhteiskuntaluokkien naisten tavaksi yläluokkaiset miehet alkoivat jo vähitellen luopua tupakanpoltosta. Tämä rakennemalli selittää 1970-luvulta asti vallinneen miesten tupakoinnin vähenemisen ja naisten tupakoinnin yleistymisen. Tupakointi on kuitenkin edelleen yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa, minkä johdosta myös tupakoinnista aiheutuvia terveyshaittoja esiintyy miehillä enemmän. Alkoholinkäyttö on molemmilla sukupuolilla lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana, muutos on kuitenkin ollut selvempää naisten keskuudessa. Naisten ja miesten juomatavat ovat siis lähestyneet toisiaan, mutta erityisesti humalahakuisessa juomisessa näkyy edelleen selvä ero miesten taipumuksena selvästi suurempiin alkoholimääriin.

Q-kautisen voittoputki jatkuu – vaativim-

paankin makuun on hienostuneena lukuelämyksenä tarjolla jälleen kerran jo toinen osa tätä jännittävää, sähköistä ja erotiikalla latautunutta jatkosarjaa ”Väestön terveys –essee”. Edelleen täysin sensuroimaton, täysin lyhentämätön sekä melkein täysin vailla kirjoitusvirheitä! Nauttikaa... kylmänä, kuumana tai kimpassa! Naiset ovat usein hyvin merkittävässä asemassa… …läheistensä ruokatottumusten muodostamisessa. Naiset suosivat miehiä useammin vähärasvaisia juustoja sekä syövät enemmän kasviksia ja hedelmiä. Miehet taas syövät naisia enemmän rasvaisia liharuokia. Vaikka naiset kuluttavat miehiä enemmän makeisia ja suklaata, ovat naisten ruokatottumukset yleensä lähempänä ravintosuosituksia ja näin ollen terveellisempiä kuin miesten. Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia painonhallinnasta. Naiset laihduttavat useammin kuin miehet, ja naisiin kohdistuu myös enemmän sosiaalisia paineita laihduttaa. Naisilla alhaisempi painoindeksi on yhteydessä ulkonäkötyytyväisyyteen ja koettuun sukupuoliseen vetovoimaan, miehillä painoindeksin merkitys sukupuoliselle vetovoimalle on pienempi. Naisille ylipaino aiheuttaa herkästi ulkonäkötyytymättömyyttä, miehistä vain selvästi lihavat ovat muita 24

raudet, raskausaika ja imetys ovat olennaisia terveyspalveluiden käyttöindikaatioita naisille. Puhtaasti biologiset syyt muodostavat kuitenkin vain osan sukupuolten välisistä terveyseroista, biologista sukupuolta (engl. "sex") selvästi tärke-ämpi tekijä on sosiaalinen sukupuoli (engl. "gender"). Yhteiskunnalliset ja kulttuurilliset tekijät vaikuttavat siihen, millaisen roolin sukupuolen edustaja voi yhteisössä valita ja millainen asema hänelle luontevimmin sopii. Valintoja ohjaavat ympäristöstä saadut käyttäytymismallit ja yksilön sukupuolinen identiteetti. Vaikka modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa on pyritty antamaan eri sukupuolten edustajille mahdollisuus toteuttaa yksilöllisen sukupuolisen identiteettinsä taipumuksia mahdollisimman vapaasti, pitävät ohjaavat tekijät ja perinteiset sukupuoliroolit edelleen valtaansa yllä. Naisille on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kantaa sairaan ja heikon roolia sekä raportoida oireitaan lääkärin vastaanotolla. Miesten odotetaan olevan... JATKUU SEURAAVASSA NUMEROSSA!

Terveyspalveluiden käyttö Naiset ovat miehiä aktiivisempia terveyspalveluiden käyttäjiä. Vuoden 1996 väestökyselyssä naiset raportoivat keskimäärin 4,3 lääkärissäkäyntiä vuodessa, miehet vain 3,6. Naiset käyttävät miehiä useammin myös terveydenhoitajan ja muiden hoitoalan ammattilaisten palveluita. Hammashoitopalveluiden käytössä sukupuolierot ovat hyvin selvät, vuonna 1996 naisista kaksi kolmasosaa kävi säännöllisesti hammashoidossa, miehistä vain puolet. Naiset ovat myös miehiä aktiivisempia resepti- ja käsikauppalääkkeiden, sekä vitamiini- ja luontaisvalmisteiden käyttäjiä. Poikkeuksen naisten aktiivisempaan terveyspalveluiden käyttöön tekevät alle 15-vuotiaat pojat ja yli 75-vuotiaat miehet, jotka käyvät lääkärissä ikäisiään naisia useammin. Osittain tämän selittänee nuorten poikien tyttöjä suurempi tapaturma-alttius ja iäkkäiden miesten naisia varhaisempi terveydentilan huononeminen ja kuolleisuus. Mahdollisia syitä sukupuolieroihin

Naapurintyttö ’84 Monet tekijät ovat mukana muodostamassa terveyden sukupuolieroja. Miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin kuuluvat sukupuolten anatomiset ja fysiologiset ominaispiirteet sekä erot lisääntymistoiminnoissa, lisääntymishormonien aineenvaihdunnassa ja immuunivasteessa. Biologisella sukupuolella on monia suoria vaikutuksia terveyteen: Monet yleisimmistä syövistä ovat sukupuoliriippuvaisia johtuen sukupuolten anatomisista ja endokriinisista eroista. Naisten erilainen immuunijärjestelmä lienee olennaisena tekijänä autoimmuunitautien suurempaan esiintyvyyteen naisilla. Lisääntymisterveys on erityisesti naisilla hyvin tärkeä osa elämää, gynekologiset sai-

Toim. huom.: Naapurintyttö ’84 oli jokseenkin pettynyt verrattaisesta inaktiivisuudesta, mitä yhteydenottoihin tulee, ja pyysi toimitusta KOROSTAMAAN, että laadukasta ja sivistynyttä PK-seuraa on edelleen saatavilla, myös patologeille. Pyydä siis tämän kukkasen yhteystiedot toimitukselta, 100% vaitiolo. Kannattaa tosin varustautua hyönteismyrkyin.

TYYLIPOLIISI

Muotia vuosijuhlista ja sillikseltä Vuosijuhlat olivat tänä vuonna niin loisteliaat, että tyylipoliisi olisi vallan nääntynyt kaikkien maininnanarvoisten pukujen kuvailemiseen. Niinpä valintakriteerinä paparazzin toimittamille kuville käytettiinkin seuraavaa teemaa: yhdistä oikea kuvapari! Mukana on hämäyksen vuoksi yksi pariton, jonka näyttävä asu vaatii estradille pääsyä.

E,F: Miehet olivat tässä vaiheessa varsin komeita, mutta frakkien alla pullistelevat muskelit pääsivät oikeuksiinsa vasta silliksellä.

A, B, C, D: Naisten iltapuvuissa nähtiin tänä vuonna kiitettävästi värejä, jotka eivät köyhässä Q-kautisessa pääse minkäänlaiseen loistoon (Toim. huom.: Katso kuvakooste s. 39!). Etiketin mukainen juhlakampaus kruunasi näidenkin neitojen tyylin. G,H 26

I: Ilta alkoi sivistyneesti…

3: Jonkunhan pitää hoitaa puhtaanapito, sirkuksessakin. Lattialta löytyi useampikin aamupala… farkkuhaalari on sekoitus trendikkäitä kasari- ja grungetyyliä.

1: Jotkut alkoivat muistuttaa silliksellä enemmän tai vähemmän luolamiestä. 2: Toisilla taantuminen ei näkynyt päällepäin. Tyylikäs ja loppuun mietitty asukokonaisuus silinteristä saappaisiin. >

5, 6: Hyvin, hyvin vihainen Nasse-setä on kaapannut kainaloonsa viattoman pikku marakatin. Nassen merihenkinen päähine on muuten muotia tänäkin kesänä.

J, K: Kevään viimeisintä huutoa oleva goottityyli oli jo aistittavissa muutamassa juhlapuvussa. 4: Goottihenkeä ei sen trendikkyydestä huolimatta kannata viedä näin pitkälle, ainakaan sairaalaympäristössä. >

D, L

(edelliseltä sivulta) 7: ”Kattokaa, miten korkeelle mä nostan kokispulloo”, voimamies uhosi. Mutta paljonkohan nousee penkistä? Kokouimapuku on rohkean miehen valinta rannalle ensi kesänä.

8 ja 9: Apinankesyttäjää tarvittiin keskimääräisiä bileitä kipeämmin. Etnisyys on edelleen pinnalla, ihastuttava paita on muisto Afrikasta. Muotitoimitus

Ruutua ja pilkkua saa yhdistellä nyt vapaasti. Kuosit tuovat eloa arkipukeutumiseen, eikä silti tarvitse pelätä näyttävänsä pelleltä.

Muotivisan ratkaisu: A=2, B=10, C=3, D=6, E=7, F=11, G=8, H=9, I=1, J=4, K= ei after-kuvaa, L=5

MUZAQ

Rakkauslauluja uskomista. Jos yön sankari(tar) onnistuu tavoittamaan hitusenkaan sitä rappioituvaa, mutta vielä hetken siloposkista, viskin katkuista farkkuliivi + takatukka -henkistä charmia, jota tämä kappale edellyttää, on suosio taattu.

Kevät on lemmen aikaa. Ilmat lämpenevät, vaatetus kevenee ja jatkoille mentäessä aamu jo sarastaa. Musatoimituksellakin on kevättä rinnassa, joten seuraavassa valitsemamme top 5 aamuyöllä kerrostalon (erit. Medioma 1-2) ikkunan alla tukevassa humalassa esitettävät rakkauslaulut.

Whitney Houston - I will always love you Kappale on edellistä hieman paremmin naisäänelle sopiva variaatio samasta teemasta. Kertosäettä ennen kannattaa vetää syvään henkeä, sillä kukapa toivoisi, että ilma loppuisi kesken kliimaksisten pitkien äänten.

Kate Bush - Wuthering Heights Ensimmäinen kappale, jolla saa musatoimituksenkin androgyynien henkilöiden polvet notkahtelemaan on luonnollisesti Kate Bushin 18vuotiaana samannimisen romaanin pohjalta kynäilemä Wuthering Heights. Kappale menee kovaa ja korkealta, joten tavoittelemasi uros havahtuu viimeistään kun Medioman ikkunat resonoivat.

Janos Valmunen - Bussipysäkillä Tätä kappaletta suositellaan öisen jallutenorin viimeiseksi oljenkorreksi. Mm. Radio Helsingin Paskalistan ykköspaikalla pitkään keikkunut veisu ei varmasti sulata kenenkään sydäntä vaan saa pikemminkin sapen kiehumaan. Jos aikaisemmat kappaleet eivät ole saaneet serenadin kohdetta nolostumaan riittävästi korjatakseen sinut sisätiloihin, niin tämä riipaiseva rakkauslaulu sen kyllä tekee, ellei poliisi ehdi ensin.

Aimee Mann - Save Me Toisenlaista näkökulmaa ylevään aiheeseemme edustaa Aimee Mannin hivenen melankolinen Save Me. Sopii loistavasti myös syksyiseen, toivottomaan rakkaudenkaipuuseen valuvien rännien edustalle. Käypä valinta etenkin hieman ujommille tytöille, mutta myös niille, joiden viskin madaltama ääni ei enää myöhäisestä esitysajankohdasta johtuen riitä aivan korkeimpiin säveliin. Haittapuolena toki muistettava, että liian matalalta humistu kappale ei varmasti kiinnitä sisällä oleskelevan lääkispojan tai -tytön huomiota, kiitos Medioman loistavan äänieristyksen.

Huom! Yöllisellä serenadilla on monta mahdollista lopputulosta. Jos et saa minkäänlaista reaktiota aikaiseksi, et luultavasti ole laulanut riittävän lujaa, ja on syytä aloittaa ohjelma alusta. On myös syytä muistaa, että vaikket pääsisikään toivotun henkilön vällyjen väliin, niin myös spontaani jatkokutsu, uudet tuttavuudet ja erinäiset ikkunasta heitetyt käyttöesineet ovat aina bonusta.

Bon Jovi - Always Musatoimitus 90-luku ei ole koskaan ollut poissa muodista, ainakaan jos karaokebaarien suosikkilistoihin on 30

POSTIA

Anonyymit palautteet - toimitus vastaa Mjaa... ensimmäisenä meillä on tässä tällainen ”Jo ennestään supermalli” -nimimerkin taakse kätkeytyvä henkilö, ja hänen palautteensa kuuluu seuraavasti:

maan enää mitään missään välissä. Joten jätetään jellyttely toistaiseksi sinne teidän päähänne. No niin, ja sitten meillä on vielä tässä tämä viimeinen… Tällainen nimimerkki ”Avautuja Avautuja”, joka muuten, mielenkiintoisena yksityiskohtana, avasi uuden sähköpostiosoitteen avautuja@luukku.com (meillä on sitä varten anonyymi nettilomake, by the way)... ja hän sanoo seuraavasti:

“Vituttaa jo nää Q-kautisen sähköpostien huijausotsikot. Olis kaikkien edun mukaista jos otsikosta näkis mitä viesti koskee. Ovelasti kiersitte päätoimittajalle tekemäni spämmisuodattimen tiedottajan kautta eli myönnän tappioni mutta toivon että tää olis jo tässä. Kun ei niitä viestejä kukaan huijatuksi tullut kuitenkaan loppuun asti lue, eli koko homma on loppujenlopuksi pelkkää kiusantekoa.”

“Hei, eikö voisi rajoittaa tuota q-kautis postittelua. Noin 3 meiliä per päivä tulee. Ei voi hyväksyä, eikä kiinnosta. Kiitos ja anteeksi.”

Hmm, me täällä toimituksen kanssa kyllä nyt hiukan mietitään, mahdatko sinä siellä olla mikään oikea supermalli. Tosin ehkä oletkin, koska hehän eivät ole mitään älyn jättiläisiä. Jos sinulla on jotain meidän lehteämme vastaan, tulisitko keskustelemaan pihalle siitä kanssamme? Jos et uskalla (eihän supermallit oikeasti uskalla), niin toivotamme sinulle tosi kaunista kevättä ja toivomme, että vastedes pidät silmäsi kiinni, kun luet sähköpostejasi. Että näin.

Varsin kohtelias meili, ettemme sanoisi… Tuo kiitos ja anteeksi on muistaakseni ollut jonkun medisiinarin sähköposteissa allekirjoituksena… ettemme vain muistaisi väärin, kenellä… no, ehkä taustalla on joku paljon happamampi ihminen. Tähän viestiin lähetimmekin jo vastauksen, kopiona Spiritus Maximuksen sähköpostilistalle, koska sinne oli mennyt kopio tästäkin meilistä… mielenkiintoista, eikö totta. Mutta tosiaan, viagraposteja tulee niin paljon enemmän, että jos muutama pikku viesti toisinaan ärsyttää noin kovasti, herää kysymys, miksi nämä ”grow your male power” jutut eivät ärsytä nimimerkkiä Avautuja Avautuja… Njoo, ehkä ne tulevat tarpeeseen? Sori, ei se ole Q:n vika, jos jollakulla ei seiso. Mutta saat anteeksi, kun kerran nätisti pyydät.

Ja seuraavaksi on tällainen toinen henkilö… joo… Tällainen kuin ”Antti Avokas avautuu”, ja hänen ilmoituksensa on seuraava: “Mielestämme q-kautisen jotkut jutut ovat niin kuivia, että suosittelemme toimitusta käyttämään osan budjetistaan KY-jellyn ostamiseen. Uskomme että siitä olisi teille hyötyä!”

Q kuittaa ja kiittää palautteesta, kiitos :) Jaa, no tämäkin oli omassa sarjassaan aika jännä juttu… Jos toimitus ostaisi tarpeisiinsa vielä lisää KY-jellyä, emme pystyisi saatikka ehtisi kirjoitta31

VAKLAA KOVAA

VK vuosijuhlaviikolla JA MEILLÄ KAIKILLA OOLII NII-IN MUUKAAVAAA... 4.4. oli melkein kuusipäiväisen speksikiertueen jälkeen hyvä mennä juomaan elämänsä naamat LKS:n laulukirjan läpilaulantasitsit olivat vähän tavallista pienemmät, mutta sitäkin kosteammat. Juotavaa oli ostettu enemmän kuin vuosijuhliin yhteensä ja meno sen mukaista. Kuten tästä alkuillasta otetusta kuvasta näkyy, juhlijat olivat väsyneitä, mutta onnellisia. Toistaiseksi tunnistamattomaksi jäänyt pianonsoittaja kertoi lähteiden mukaan muistavansa vain ensimmäisen puolikkaan kirjan läpilaulannasta - todistajien sanoin hän kuitenkin soitti ja lauloi jokaisen kappaleen virheettä. KAKKUA KAIKELLE KANSALLE 9.4. pidettiin vuosijuhlaviikon makein tapahtuma eli vuoden opetushenkilöiden palkitsemistilaisuus Syöpäklinikan luentosalissa. Oviaukosta yhytimme kakkoskurssin opiskelijoita, jotka kakunkiille silmissä odottivat tilaisuuden alkua. “On mielenkiintoista kuulla, kuka on paras opetta-

ja... ja samalla voin lukea tenttiin", paljasti Marko (oik.), L2. Saman kurssin Marjo puolestaan myönsi häpeillen, etteivät paikalletulomotiivit olleet kehuttavat. "Kakku ja kahvihan ne minut tänne toi..." (niin kuin myös Q:n toimittajan). Jukka, L2, oli myös kahvitauolla, mutta valtuuskunnan varajäsenyys oikeutti kakunsyöntiin hyvällä omallatunnolla.

Luentosalin ovella päivystivät sivistyneessä päiväkännissä kandiseura-aktiivit isäntä Jukka L2 sekä kiinteistövastaava Marko, L1, jotka käyttäytyivät huonosti ja v-uilivat toimittajalle - mikä tosin oli odotettavissakin kyseiset herrat tuntien :-) (PS. Mun ääntä ette kyllä saa seuraavissa vaaleissa!!!) Luentosalissa tilaisuuden alkamista odottelevat L3-kurssilaiset Risto ja Lauri keskustelivat vuoden opettaja -kisan tiukkuudesta ja tasaisuudesta: "Paras voittaa, Michael was faster today." Tämän lisäksi Risto aikoo bongata muutaman vekkulin vanhan sedän, "koska ne ovat niin kivoja". Tilaisuuden juonsi hallituksen pj Velina (vas), L4, ja kukituksessa avusti pääsihteeri Elina, L2. Oikealla juuri Vuoden Ryhmäopettaja -palkinnon saanut Minna Takkunen. Mainion vuoden luennon jälkeen yhytimme kakun kimpusta Minnan, joka oli iloisen yllättynyt vuoden ryhmäopettaja -palkinnostaan. Miltä nyt tuntuu? "Todella hyvältä, kiitos! Tämä antaa minulle paljon potkua sekä iloa ja aurinkoa elämääni! Opettajan on vaikea saada palautetta opiskelijoilta. PBL:ssä on toki vielä parantamisen varaa, aion tulevaisuudessa pyrkiä vielä parempaan. Terveisiä opiskelijoille! Toivottavasti hyvä yhteistyö jatkuu vielä senkin jälkeen, kun olette valmistuneet!" Kun Syöpäklinikalta oli kakku loppunut, oli aika poistua. Ovelta yhytimme Hennin, L3, joka kertoi heränneensä kesken päiväunien vuoden ope -tilaisuuteen. "Kannatti herätä, kakkua sai ja oli innostavaa nähdä innostuneita luennoitsijoita. En halua kommentoida enempää." Hyvä, muuten tästä jutusta tuleekin liian pitkä! ONNEKSI VUOSIJUHLAT OVAT VAIN KERRAN VUODESSA Mutta ei se silti tähän lopu. Kandiseuran 75vuotisvuosijuhlat järjestettiin 12.-15.4. (huhujen mukaan jotkut henkilöt toipuivat vasta muutaman päivän kuluttua juhlista). Maija, Aleksi ja Antta olivat jatkoilla vielä kello kuuden paikkeilla, mutta toimitus ei jostain syystä muista pätkääkään, mitä he ovat sanoneet, eikä kuvakaan ole oikein tarkka. Hauskaa oli, sen mitä muistamme! 33

Sillis järjestettiin tänä vuonna Furuvikin huvilalla Laajasalossa (friikki)sirkus teemalla. Darrapainajaisten aiheesta ei syntynyt pulaa.

Harmi, jos et ollut siellä, sillä siellä oli todella hauskaa, pizza ja "appelsiinimehu" eivät loppuneet kesken ja oikeita sirkustaiteilijoitakin oli paikalla. Bongasimme myös huvilan läheiseltä ponttoonilta paikallisen kylähullun, joten päivä oli täydellinen.

Iltapäivällä yhytimme L1-kurssin Aijan, jonka nenä vähän putoili ja punoitti, mutta kuulemma se ei menoa haitannut. "Tänään tähtään täydelliseen pään sekoittamiseen - munakkaalla" L1-kurssin Johanna "eli siis pelle!" valitteli pekonin kesken loppumista - "tosin sen voi korvata nakilla ja majoneesilla, meillä on täällä paljon makkaraa, wuhuuu!!!” Kun meno alkoi hiipua, oli aika siirtyä Mediomalle, josta pahimmat alkoholistit lähtivät vielä Onnelaan laulamaan karaokea. Tästä lisää juorupalstalla!

RAKKAUS

Parhaat pakarat Rakkauden nimeen Qkautisen telaketjufeministitoimitus (3 kpl) kävi läpsimässä miehiä pepuille ja kourimassakin hiukan. "Aiomme jatkaa tämänkin jälkeen tätä puolisatunnaistettua kopelointitutkimusta, mutta tässä ensi käden tietoa siitä, millä kurssilla ne parhaat pakarat pomppivat". Alla ensimmäiset inspektio-palpaatio-perkussio-tulokset.

kaan karvoihin. Treenattujen pakaroiden ja järjen yhdistelmä on tosi korea. Arvosana: 9 1/2 L4: Varsin mitäänsanomattomia, todella pieniä pakaroita. Toimintakoneisto lienee kunnossa, mutta ei käytössä. Housut saisivat istua paremmin. Arvosana: 8 1/2 L5: Hyvin karvaista tavaraa, mutta tosi kovia ja timmejä - toisaalta myös löysän läskipyllyn näkeminen tai kokeminen ei ole harvinaista. Joukossa muutama briljantti. Housumaku on kohdallaan. Arvosana: 9

L 1 /H 1 : Paka ra t ovat keskimäärin hyviä, mutta pakaroiden päällä oleva pää on toisinaan aika hömppä. Nuoret pojat jaksaa vielä treenata. Housut tuovat kivasti pepun esiin. Arvosana: 9+

L6: Yliaktiivisia pikkupyllyjä ja jättipyllyjä. Treenauksesta huolimatta. Karvattomuus vaihtelee. Pakaroiden esiintuontia voisi vähän rajoittaa, housut vähän liian tiukkoja. Arvosana: 9+

L2/H2: Pakarat ovat vähän lepsahtaneita, mutta suuret persoonallisuudet eivät tarvitse niin paljon salillakäyntiä kuin vielä epävarmat alfat. Housutkin istuvat huonosti. Plussaa karvattomuudesta. Funktiossa ei myöskään ole valittamista, toimintafrekvenssikin on kiitettävä. Arvosana: 8 1/2

Nimim. Leenu, Liinu ja Tiinu Huom. Jos haluat, että pakaroitasi arvioidaan puolueettomasti, ilmoitathan siitä osoitteeseen q-kautinen@helsinki.fi - sovitaan heti aika!

L3: Erittäin topakoita pakaroita, mutta hyötykäytöstä ei voi puhua. Hienoinen villa sopii joillekuille, vaikkemme yleensä katso35

NAISEN UNELMIA

Reginan julkaisemattomilta sivuilta dahdin, ja ällistyneinä nähdessään yllättäen edessään toistasataa kiloa naisen lihaa puristumassa niukan esiliinan liepeiden piilosta, alokkaat tottelivat ja vajosivat polviasentoon. Entisestään ihmetystä ja huudahtelua kiihdyttäen otin suuren soppakauhan käteeni ja aloin kauhoa paksua, mausteista hernekeittoa ällistyksestä avoimiksi jääneisiin nuoriin suihin. ”Syökää pienet vatsat pullolleen!”, kiljuin riemusta ja riettaasti virnistellen kumosin valtavalla kalullani monta kymmentä litraa lämmintä soppaa kiihtyvällä tahdilla nuorten miesten suihin, kasvoille ja rinnuksille, mihin se viipymättä alkoi kuivua vihreäksi tahnaksi. Päästin tyhjän keittokattilan putoamaan betonilattialle äänekkäästi rämähtäen, mutta metallin kalahtelukaan ei saanut peitettyä suustani purkautuvaa voimakasta voihkintaa. Kroppani värähteli kiivaasti hetken aikaa, mutta pian olin taas valmiina toimintaan. ”Nyt on teidän vuoronne”, sain vaivoin sanottua nautinnon yhteen puristamien huulieni välistä. Varusmiehet katsoivat hetken toisiaan, ja sanaton yhteisymmärrys näytti kulkevan katseiden välissä. Naurahdellen ja hymyillen kävivät he kuin yhtenä miehenä hakemassa kylmävarastosta laatikkokaupalla tuoreita vihanneksia, kokonaisia savustettuja sianpotkia sekä ämpäritolkulla sinappia ja maitojauhetta ynnä muita syntisiä herkkuja. Kärsimättömyyteni kasvoi ruokaa katsellessani suorastaan kolossaalisiin mittoihin, ja minun täytyi estää itseäni huutamasta nautinnosta. ”Täältä pesee!”, huusivat alokkaat päästen itse asiaan. Välittömästi suuhuni tunkeutui peräjälkeen neljä siskonmakkaraa yhden pojista kaataessa perään auringonkukkaöljyä pullosta liukkauden varmistamiseksi. Vielä toimettomana olevat pojat tarttuivat suuriin majoneesipurkkeihin ja suihkuttivat niistä päälleni tuota herkul-

Keittäjä ja varusmiehet Päivät varuskunnan teollisuuskeittiössä toistivat toisiaan, ja vaikka viikottaisella ruokalistalla ei peräti kahtena päivänä esiintynyt nakkikastiketta tai herkullista maksastroganoffia, ei työ tuottanut minulle enää samaa äidillistä lintuemon tunnetta kuin aikaisemmin. Olinhan tyydyttänyt nuorten poikien gastronomisia haluja joka ikinen päivä, joten kaltaiseni kokenut viisikymppinen, kohjujen ja selluliitin kaunistama, reheväksikin kehuttu ammattilainen joutui etsimään uusia kokemuksia muuten täyttymykselliseen arkeensa. Pian olisi kuitenkin yksi työpäivistäni yhtä nautinnon ja kylläisyyden sinfoniaa… Tuona haaveideni täyttymysten päivänä värähdin pelkästä ajatuksesta saada muonituskeskukseen ryhmä uunituoreita varusmiehiä nauttimaan antimistani. Aamun tunnit kuluivat piinaavan hitaasti, ja valmistuvan ruoan tuoksu ympärilläni lisäsi haaveiluani ja loputonta nälän sammuttamisen poltetta sisälläni. Olin suorastaan tukehtua iloon, kun kuulin miesjoukon tulevan nälkäisinä hakemaan täytenä pursuilevia pannujani, minne lie metsän siimekseen. Lyhyen odotukseni päätteeksi minua lähestyi yhdeksän kaljuksi ajeltua, iältään parinkymmenen molemmin puolin olevaa nuorukaista. Kahdella kasvoi satunnaisia karvoja ylähuulessaan. Otin heidät vastaan pukeutuneena perinteiseen laitoskeittäjän valkoiseen työtakkiin, ja johdatin heidät syvemmälle teollisuuskeittiön uumeniin. Eivätpä pojat varmaankaan osanneet odottaa, mitä tuleman piti. Päästyämme ruokavaraston luo yllätin pahaa-aavistamattomat nuoret miehet repäisemällä yhdellä pullanleipojan voimakkaalla kädenliikkeellä valkoisen takin yltäni ja tartuin viereisellä pöydällä seisovaan suureen kattilaan. ”Maahan pojat!”, huu36

lista mahlaansa. Seuraavien unohtumattomien hetkien aikana kehoni värähteli lakkaamatta nautinnon ja täyttymyksen kourissa suuhuni tunkeuduttua katkeamattomana virtana kilotolkulla kokonaisia retiisejä, pakastebroileria, näkkileipää, mämmiä, kermaa, voita, hilloa, paistia, silavaa, kuumaa mehua ja mannaa. Valkokastike ja sinappi sekoittuivat ihollani riettaasti litiseväksi massaksi, kun löysä ihoni läiskyi vasten liian lähelle uskaltautuvia nuorukaisia. Silmäkulmastani näin, että kimpussani häärivien varusmiesten lisäksi ennen toimettomina sivusta seuranneet ahtoivat nyt toistensa suihin porkkanoita, kalakukkoja, jauhelihaperunasoselaatikkoa, risottoa, paistorasvaa ja kuminaa. Juuri kun ajattelin, ettei leukani kestäisi enää enempää venytystä, vahvin pojista alkoi työntää suuhuni kokonaista savustettua, monta kiloa painavaa kalkkunarullaa. Toinen poika vierelläni lisäili pelokas ilme kasvoillaan rutkasti

margariinia verkotetun ihanuuden päälle. Valtavan lihakimpaleen tunkeutuessa suuhuni huudahdin kivusta sen raastaessa suupielteni kipeytyvää eryteemaa, mutta myös autuaasta nautinnosta. Kun olin niellyt monta kymmentä senttiä tuota jumalaista sauvaa, tunsin, kuinka kehoni kiihtyvä värähtely kasvoi yhtäjaksoiseksi kouristukseksi, ja silloin henkimaailman ravitsemuksen mansikkamarenki syöksyi luokseni ja lävisti minut kylläisyyden tunteella. Nopeasti kumoutui kehoillemme litratolkulla munanvalkuaista, ketsuppia, kurkkusalaattia, kotikaljaa, maitoa, rahkaa ja lientä kaikkien huutaessa kurkku suorana nautinnosta. Lysähdimme voipuneina lattialle huokausten ja voihkimisen saattelemina hedelmäsalaatin levitessä hiljalleen pitkin lattiaa. ”Kyllä läski miehen tiellä pitää”, ajattelin, ja käänsin ajatukseni kohti tulevia seikkailujani muonittajana. Ronski-Riitta

QMMALLISTA

Elvytystä Vaasan malliin vytystä!!” Tarina ei valitettavasti kerro, mitä tapahtui sen jälkeen kun lääkärille valkeni totuus tilanteesta.

Sisätautiharjoittelussa Vaasan keskussairaalassa olivat kahvihuonekeskustelut aika ajoin varsin lennokkaita. Tässä kaksi tarinaa parhaimmasta päästä.

2. Osastolla oli tapahtunut exitus. Vainaja päätettiin siirtää lääkärin kansliaan odottamaan noutoa. Ruumis peitettiin ja päälle asetettiin kukat. Osastolle konsultoimaan tullut neurologi käväisi kansliassa ja näki ruumiin. Hetken päästä tuli elvytystilanne. Vainaja siirrettiin pois lääkärin kansliasta ja elvytys otettiin sinne. Samainen neurologi tuli takaisin kansliaan ja elvytyksen nähtyään tokaisi: ”Teettekös te asiat täällä hieman väärässä järjestyksessä?”

1. Osastolla oli tullut elvytystilanne. Puoliautomaattiset puhuvat deffat eivät vielä tuolloin olleet arkipäivää. Ja kuinkas sitten kävikään? Elvytystä johti kokenut vanhempi mieslääkäri. Yhtäkkiä jostain kuului ”iskua suositellaan, iskua suositellaan”. Tästäkös arvonsa tunteva lääkäri suuttui:” Kuka täällä puhuu? Minä johdan tätä elvytystä!” Ääni ei hiljentynyt, vaan jatkoi: “iskua suositellaan, iskua suositellaan, irti potilaasta”. ”Kuka kehtaa puhua täällä? Minä johdan tätä el37

Q-KAUDEN TYTTÖ

Vuo sijuh latu

nnel mia