Kajahdus nro 1/17 by Kajahdus

NRO 1/17

Kiitos 2004-2017

KAJAHDUS

PÄÄTOIMITTAJA

ULKOASU

TOIMITUSSIHTEERI

KANNEN KUVA

KIRJOITTAJAT

TAITTO

Jaakko Muilu

Jonna Waddington

Tiina Alanko Annika Eloranta Roope Kaaronen Laura Lagus Jaakko Muilu Maria Ohisalo Roy Sandberg Juho Sarasma Mikki Wasara

KUVAT

Ryan McGuire/Gratisography Iina Saarinen

Iiro Leino/Laura Finander Ryan McGuire/Gratisography Tiina Alanko Laura Finander

PAINO

AM Digipaino / AM Print Oy Painos 200 kpl

JULKAISIJA

Stigma ry ja Stydi ry, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat

TOIMITUKSEN OSOITE

Stigma ry/Stydi ry Unioninkatu 37 00014 Helsingin yliopisto kajahdus@gmail.com Kajahdus sai HYY:n ainejärjestölehtitukea.

ARTIKKELIT Hallitusesittely Stigma

Hallitusesittely Stydi

Valmistumisesta

Hotelli Mirage - ”Ei jumalauta, nyt joku viimein näkee tän”

Harhapeliitta

Päihdepäivät - päihdetyön läpileikkaus

Luokkahyppy akateemiseen maailmaan

Älytön puhelinelämä

PALSTAT Pääkirjoitus

PJ:n palsta

Vieraskynä

Numero 1/17 11.4.2017 Pääkirjoitus

Vielä viimeisen kerran ”Vielä viimeisen kerran” kuului lausahdus, kajahdus alkuvuodesta Uudella ylioppilastalolla Kajahduksen toimituskokouksessa. Toimitus oli juuri päättänyt viimeisen Kajahduksen suuntaviivoista. Olimme päättänet antaa ainejärjestölehdellemme arvonsa mukaiset hautajaiset, jotka se todellakin ansaitsee. Vuosikausien ajan rakas ainejärjestölehtemme Kajahdus on toiminut journalismin ja vapaan sanan järkkymättömänä esitaistelijana. Kajahduksen lukijakunta on aikojen saatossa saanut nauttia niin viiltävistä yhteiskunnallisista analyyseistä, poliittisista pamfleteista, vaihtotarinoista, satiireista, asiantuntijahaastatteluista, aforismeista kuin kevyemmistä humoristisista kirjoituksista. Kajahdus ei ole vain lehti, se ei ole vain sanoja paperilla, lauseita internetissä. Kajahdus on käsite, formaatti, joka on mahdollistanut opiskelijoillemme vapaan ja rajoittamattoman kirjoitusalustan.

Sananvapauden sen puhtaimmassa muodossa. Oikeuden, joka ei todellakaan ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyys. Asian, joka on niin suuri etuoikeus, ettei sitä opi koskaan arvostamaan riittävästi. Toimittajanurasta haaveilevat opiskelijamme ovat päässeet toteuttamaan unelmiaan, kirjoittamisesta kiinnostuneet harjoittelemaan sanojaan. Lehteä on tehty niin päivällä kuin yöllä, baareissa ja kahviloissa, kotona ja Alexandriassa. Iso Pyörä ei ole vain opintouudistus uusine opintokokonaisuuksineen ja kursseineen. Samalla koko järjestökenttä kokee vavahduksia, muutoksia. Kuten myös lehtitoiminta. Sosiaalitieteiden fuusioituessa yhdeksi isoksi oppikokonaisuudeksi aloittaa uusi ainejärjestö Konstruktio toimintansa. Eikä sosiaalista konstruktiota rakenneta ilman sanoja ja lauseita, ilman ihmisten välistä kommunikaa-

tiota ja keskustelua, ilman diskurssia. Helmikuussa joukko nykyisiä lehtitoimijoita kokoontui yhteen pohtimaan sosiaalitieteiden lehtikentän tulevaisuutta. Toimittajat Kajahduksesta sekä Kontakti- ja Status-lehdistä päättivät, että uudelle järjestölle on saatava arvonsa mukainen julkaisu. Syntyi päätös perustaa Konstruktion lehti, joka myöhemmin sai nimekseen Diskurssi. Kehitys ja muutos ovat mielenkiintoisia sanoja. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ne ovat saaneet vahvasti positiivisen latauksen, vaikka perustavanlaatuisesti molemmat neutraaleja ilmauksia ovatkin. Tämä muutos taas on itselleni niin raskas, että se meinaa saada elämänkolhuissa ryvettyneen päätoimittajankin herkistymään. Muutos ja kehitys eivät ole koskaan itseisarvoja. Muutos voi olla hyvä siinä missä huonokin, kehitys voi kulkea oikeaan suuntaan siinä missä vääräänkin. Oppiaineiden, järjestöjen ja lehtien yhdistäminen on valtava muutos. Se on kuitenkin muutos, jonka minä haluan uskoa kääntyvän kaikkien eduksi. Muutos, jonka tekemisessä minä haluan olla mukana. Kehitys, jonka haluan varmistaa liikkuvan oikeaan suuntaan. Sanojen ja lauseiden takaa löytyy aina ihmisiä, kirjoittajien takaa taustajoukkoja. Haluan kiittää kaikkia Kajahduksen tekoon vuosien varrella osallistuneita. Kaikkia päätoimittajia, toimitussihteereitä, kirjoittajia, taittajia, graafikkoja, mainostajien haalijoita sekä

muuten mukana olleita. Sekä kaikkia heitä, jotka ovat toimijoitamme taustalla tukeneet. Te kaikki olette mahdollistaneet opiskelijoillemme etuoikeuden, painetun sanan julkaisemisen. Ilman teitä tätä lehteä ei olisi koskaan syntynyt, näitä numeroita koskaan ilmestynyt. Erityiskiitoksen ansaitsee tämän viimeisen numeron toimitus: Jonna, Laura, Maiju, Roy ja Tiina. Teidän ansiostanne Kajahdus sai arvoisensa päätöksen. Ilman teitä en olisi tähän tehtävään kyennyt. Teidän työnne ja panostuksenne ansiosta yhteiskuntapoliitikot ja sosiaalityöntekijät pääsevät vielä kerran hypistelemään käsissään vasta painotalolta ulos putkahtanutta Kajahdusta. Kaikista suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin lukijoillemme. Vaikka lehden teko ja kirjoittaminen ovat jo itseisarvoja sinänsä, niin tieto siitä, että oma kirjoitus päätyy painettuun julkaisuun lukijakunnan luettavaksi, on yksi kirjailijan hienoimmista kokemuksista. Kiitos siis kaikille teille, jotka olette nähneet Kajahduksen aikanne arvoisiksi. Iloista, aurinkoista, yhteiskunnallista ja journalistista kevättä ja kesää kaikille! Kajahdus kiittää, kuittaa ja jatkaa toimintaansa osana Diskurssia yhdessä muiden sosiaalitieteilijöiden kanssa. Vapaalla ja painetulla sanalla on aina ollut keskeinen rooli oppiaineissamme, ja niin sillä tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Jaakko Muilu Kajahduksen päätoimittaja

PJ:N

PALSTA stigma + stydi Rakkaat stydiläiset ja stigmalaiset Tämä on viimeinen Kajahdus. Ensi syksyn tutkintouudistuksen myötä nykyiset oppiaineet muuttuvat ja myös ainejärjestökenttä uudistuu. Kajahduksen jäädessä historiaan aloittaa toimintansa sosiaalitieteiden uuden opiskelijajärjestön Konstruktion Diskurssi-lehti, joka jatkaa Kajahduksen, Status-lehden ja Kontakti-lehden perinteitä. Stydi ja Stigma ovat meille tärkeitä. Meillä on vahva ajatus, että Konstruktio ja perinteiset ainejärjestöt eivät kilpaile keskenään, vaan tarjoavat eri asioita. Samanaikaisesti voi olla sekä konstruktiolainen että stydiläinen tai stigmalainen. Toivomme kaikkien vanhojenkin opiskelijoiden liittyvän Konstruktion jäseniksi ja osallistuvan uuden järjestön toimintaan.

Vaikka ensi syksynä fuksit eivät enää aloita nykyisissä oppiaineissa ja liittyvät siten todennäköisesti ennemmin Konstruktioon, tämä ei tarkoita nykyisten ainejärjestöjen lakkauttamista. Stigma ja Stydi jatkavat toimintaansa ja etsivät uusia tapoja olla jäsenilleen läsnä. Hallituksista tulee todennäköisesti pienempiä ja toiminta painottuu työelämään ja opintoihin. Vanhoja perinteitä halutaan jatkaa. Meille on tärkeää pitää Stydi ja Stigma elinvoimaisina. Vuoden kuluttua juhlitaan 60-vuotiasta Stigmaa ja kahden vuoden kuluttua 10-vuotiasta Stydiä. Stigma ja Stydi tulevat myös jatkamaan aktiivista yhteistyötään, ja syksylle on suunnitelmissa muun muassa yhteinen ulkomaanmatka mahdollisesti Puolaan. Pysy kuulolla!

Järjestömme ovat olemassa jäseniään pin äärellä. Stigmalaiset ovat puolestaan varten. Järjestön tekevät jäsenet, ei jatkaneet perinteisiä oluttaukojaan hallitus, vaikka hallitus toki muodostaa Marian Helmessä muutaman kerran aktiivisen osan jäsenistöstä. Haluamme lukukaudessa. Oluttauoilla ei ole erityistä luoda ja kehittää sellaista toimintaa, agendaa, vaan ne tarjoavat opiskelijoille jota te jäsenet haluatte. Nykäiskää siksi tilaisuuden viettää yhteistä aikaa ja hallituslaisia hihasta aina, kun teillä on tutustua toisiinsa riippumatta opintojen mielessä jotain selvaiheesta. Sekä Maalaista, jota haluaisitte ”Meille on tärkeää pitää ilmanparannuskaljat järjestöjemme tekeStydi ja Stigma elinvoiettä Oluttauko ovat vän. Tässä numerossa maisina. Vuoden kuluttua avoimia kaikille aineon esitelty molempien juhlitaan 60-vuotiasta järjestöstä ja oppiaijärjestöjen hallitukStigmaa ja kahden vuoden neesta riippumatta. set. Kehen tahansa kuluttua 10-vuotiasta Tervetuloa mukaan! hallituslaiseen voi Stydiä.” olla yhteydessä ideLoppukeväälle on oiden, palautteen tai kehitysehdotusten suunnitteilla paljon muutakin toiminmuodossa. Puheenjohtajina meille on taa. Stigman ja Stydin perinteinen vaptärkeää luoda puitteet, joissa hallituk- pubrunssi järjestetään tänäkin vuonna. sen kaikki jäsenet pystyvät toimimaan Tähän tuo oman mausteensa Uuden tasavertaisisesti ja jäsenistön hyväksi. Ylioppilastalon remontti, jonka vuoksi brunssi järjestetään tänä keväänä jossain Olemme innoissamme tästä vuodesta muualla. Molemmat järjestöt myös ja toiminta on lähtenyt hyvin käyn- approilevat Hesarilla huhtikuussa. Litiin. Yhteistyössä on järjestetty muun säksi Stydi lähtee toukokuussa Turkuun muassa Kelmien sitsit. Stigma ja Stydi ekskursiolle, jonka jälkeen päästään ovat myös molemmat harjoittaneet tutustumaan Turun opiskelijaelämään aktiivista työelämätoimintaa kevään Akateemisen Aurajokilaivuritutkinnon ajan erityisesti ekskursioiden muodossa. muodossa. Approjen, vapun ja muun hulinan vastapainoksi on suunnitValtsikalaisten perinteinen olohuone Ma- teilla myös urheilua ja kulttuuria. rian Helmi on tullut viimeistään kevään aikana tutuksi molemmille järjestöille. Nähdään kevään tapahtumissa! Stydi on aloittanut uuden perinteen, Innolla vuotta odottaen, Maailmaparannuskaljat, jonne kokoonnutaan joka kuukauden neljäntenä Juho Sarasma keskiviikkona kello kuudesta eteenpäin. Stigman puheenjohtaja Maailmanparannuskaljat eli kotoisammin MPK on matalan kynnyksen tapah- Laura Lagus tuma, jossa voi tavata muita stydiläisiä, Stydin puheenjohtaja keskustella henkeviä, saada vertaistukea opintoihin ja nauttia elämästä kaljatuo-

Numero1/17 11.4.2017 Vieraskynä

Unelmoi, yhteiskuntapoliitikko! Yuval Noah Hararin kirja Sapiens, Ihmisen lyhyt historia jätti pohtimaan mahdotonta ja mahdollista. Kirjassa Homo sapiensin keskeisimmäksi menestystekijäksi muihin lajeihin verrattuna Harari nostaa kuvittelemisen taidon, kyvyn ajatella asioita, joita ei fyysisesti ole olemassa. Yhtäältä osakeyhtiö tai vaikkapa kansainväliset ihmisoikeudet ovat ihmisen kuvittelun tuotteita. Yhteiskuntapolitiikkakin on sitä. Vaalikentillä kampanjoidessa kuulee paikoin, että politiikalla ei ole mitään väliä, mikään ei kuitenkaan muutu tai, että asioiden muuttaminen on niin vaikeaa. Tätä turhautumista pystyi aistimaan erityisesti kuntavaalien alla. Helpoksi politiikkaa ei voikaan sanoa, mutta sitä en allekirjoita, että muutos olisi mahdoton. Jokainen asia, jonka ihminen on ensin kuvitellut ja sitten kehittänyt, on jollain

tavoin muutettavissa. Mahdottomasta tulee mahdollista, kun sen uskaltaa unelmoida, kuvitella ja tehdä todeksi. Kirjailija Maria Jotuni on sanonut: "Ellei ole uskoa parempaan maailmaan, ei parempaa maailmaa synnykään." Tähän uskon ja tätä haluan toteuttaa. Olemme usein turhan kiinni rajoissa ja odotuksissa, joita meille tietäen ja tiedostamatta asetetaan, ne rajat estävät meitä ajattelemasta uusin tavoin ja haastamasta vanhaa ja totuttua. Yhdelle raja voi olla se, että ei uskalleta unelmoida vanhempien koulutustasoa paremmasta koulutuksesta tai työstä. Yliopistolle tullessani en tiennyt unelmoida ehkä suuremmasta kuin siitä opiskelupaikasta. Oman kuvitteluni

”Hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa jokainen voi unelmoida isosti.” rajat tulivat kokemusmaailmastani, siinä missä osan opiskelijoista tausta povasi heille vähintään tohtorin tutkintoa. Toiselle raja voi mennä siinä, että omassa elämässä kukaan ei ole koskaan kannustanut heittäytymään johonkin uuteen ja jännittävään − sanonut, että juuri sinua tarvitaan ja juuri sinä olet tärkeä. Mitä enemmän rajojen rikkojia ja haastajia elämässään kohtaa, sitä enemmän uskaltaa myös itse kokeilla boxinsa seiniä ja ajatella sen ulkopuolelta. Näihin

kohtaamisiin kannattaa myös tietoisesti hakeutua. Hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa jokainen voi unelmoida isosti. Teillä opiskelijoilla on käsissänne koulutus, joka avaa ovia mihin vain uskallatte kuvitella. Älkää kuunnelko mitä teidän pitäisi muiden mielestä tehdä, tai mitä te voitte tehdä, vaan unelmoikaa ja tehkää mitä te haluatte. Aristoteles on todennut: ”Kutsumuksesi on siellä missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet.” Tähän on yhteiskuntatieteilijän helppo samaistua. Maria Ohisalo köyhyystutkija Vihreiden varapuheenjohtaja

Hallitusesittely Stigma 1. Miksi lähdit mukaan hallitukseen? 2. Mikä on ollut mielenkiintoisinta tai parasta hallituksessa olemisessa? Juho Sarasma, PJ 1.Ainejärjestötoiminta oli mulle entuudestaan aika tuntematonta, mutta vaikutti siistiltä ja mielenkiintoiselta, joten päätin lähteä hallitukseen mukaan. 2.Parasta on ollut tutustua kaikkiin upeisiin valtsikalaisiin tyyppeihin, ja se palkitseva fiilis, kun saa hommat hoidettua, vaikka välillä on vähän kiire.

Laura Kotiranta, Sihteeri 1. Ainejärjestöissä toimiminen oli minulle uutta, joten halusin päästä tutustumaan siihen. Olin kuullut, että hallitustoiminta on hauskaa, siinä saa uusia kavereita ja pääsee toteuttamaan ideoitaan – kukapa ei haluaisi mukaan sellaiseen toimintaan! 2. Parasta on ehdottomasti ihmiset, joiden kanssa pääsen toimimaan. Hallituksessa olemisessa on myös se hyvä puoli, että tietää kaikista jännittävistä ja mielenkiintoisista tapahtumista jo niiden suunnitteluvaiheessa. Myös sitsien järjestäminen oli hauskaa!

Ulriika Hyry, Kulttuuri- ja yhdenvertaisuusvastaava 1. Halusin olla vaikuttamassa muun muassa yhdenvertaisuusasioihin, sekä tutustua uusiin ihmisiin ja järjestötoimintaan. 2. Uudet tuttavuudet, hyvä meininki ja ainejärjestötoiminnan ihmeellisen maailman avautuminen.

Sini Hyvärinen, Työelämävastaava 1. Mulla ei ollut varsinaisesti aikomusta lähteä mukaan hallitukseen. Tilanne oli kuitenkin se, että mukaan tarvittiin lisää porukkaa ja tarjolla oli mun mielestä mielenkiintoisen kuulosta hommaa, joten aika spontaanisti päätin lähteä mukaan. Ei ole vielä kaduttanut. 2. Mielenkiintoisinta tähän asti on ollut ekskujen järjestäminen. Parasta on sitten taas ollut tutustua hallituksen kautta uusiin ihmisiin ja myös tän työelämävastaavan homman jakaminen ja hoitaminen yhdessä Kaislan kanssa.

Kaisla Sarekoski, Työelämävastaava 1. Päätin lähteä mukaan hallitukseen kun kuulin, että mukaan tarvittaisiin lisää jäseniä. Vaikka päätös oli nopea ja harkitsematon, katunut ei ole tarvinnut päivääkään! 2. Parasta hallituksessa olemisessa on ollut hallituksen hyvän yhteishengen lisäksi se, että on päässyt mukaan kiinnostaviin projekteihin ja ylipäätään vaikuttamaan siihen minkälaisia tapahtumia ainejärjestö jäsenistölleen järjestää.

Aleksander Heikkinen, VPJ 1. Lähdin mukaan hallitukseen, koska halusin ottaa kaiken irti opiskeluvuosistani ja tehdä jotain muutakin kuin olla nokka kiinni kirjassa. Syitä mukaanlähdölle oli monia, mutta päälimmäisenä taisi olla se, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja saa hyödyllistä kokemusta tulevaisuutta varten. 2. Hallituksessa parasta on ollut hyvien tyyppien kanssa asioiden suunnittelu ja toteuttaminen. Esimerkiksi tapahtumien suunnittelu niin virallisissa kuin epävirallisissakin kokouksissa on ollut erittäin mieleenpainuvaa hauskuudellaan ja kauan suunnitellun tapahtuman toteuttaminen erittäin palkitsevaa. Maiju Aho, Suhdevastaava 1. Halusin järjestää stigmalaisille hyviä tapahtumia ja oppia uutta. 2. Uusiin tyyppeihin tutustuminen.

Heta Lampinen, Taloudenhoitaja 1. Koska järjestötoiminnassa pääsee ensinnäkin olemaan osa valtsikan henkeä, joka on äärimmäisen siistiä! Hallituksessa saa järjestää tapahtumia opintoekskuista vappubrunsseihiin ja hengailla superhyvien tyyppien kanssa. Halusin myös taloudenhoitajaksi, koska siinä pestissä pääsen toteuttamaan pedantin tiukkiksen sieluani ja opetella kirjanpidon salat. 2. Tämä on toinen vuoteni Stigman hallituksessa. Stigman hallituksessa pääsee oppimaan tärkeitä työelämätaitoja, sekä tutustuu mielettömiin ihmisiin. Hallitustoiminta on hauskaa hengailua, jossa ihan huomaamatta oppii todella relevantteja taitoja elämästä.

Lotta Virrankari, Opintovastaava 1. Lähdin mukaan hallitukseen viime hetkellä, sillä kukaan muu ei halunnut ryhtyä Stigman opintovastaavaksi. Viime vuoden opintovastaava Rea kehui opintovastaavan pestiä sekä kiinnostavaksi että haastavaksi, joten kiinnostuin toimesta. 2. Olen tykännyt opintovastaavan tehtävästä, sillä saan tiedottaa opintoihin liittyvistä asioista ja järjestää niihin liittyviä tapahtumia. On myös kiinnostavaa kokoustaa sekä laitoksen henkilökunnan että Valtsikan muiden opintovastaavien kanssa. Hallituksessa on myös ollut mukava tutustua muihin hallituslaisiin, joilta saa tuoretta näkökulmaa opintoihin ja muihin asioihin liittyen. Inka-Maria Niemi, Ympäristövastaava 1. Lähdin mukaan toiselle vuodelle Stigmaan, koska arki ilman järjestötoimintaa alkoi joulukuun loppua kohden tuntua aika tylsältä ajatukselta. Yliopisto-opiskelu ilman kokoustamista ja juhlien järkkäämistä saattais oikeesti sisältää aika paljon opiskelua. 2. Hallitustoiminnassa ylivoimaisesti parasta on ihmiset ja yhdessä tekemisen fiilis. Vastuualueitani ovat tänä vuonna urheilu ja ympäristö, ja odotan jo innoissani esimerkiksi kevään tulevaa boulderointiekskua! Erkka Silvennoinen, Tiedottaja ja kv-vastaava 1. Edellisestä vuodesta oli jäänyt sen verran hyvät fiilikset, että pakkohan se oli. Hallituksessa ollessa pääsee tutustumaan mahtaviin ihmisiin myös muista oppiaineista! :) 2. Parasta on yhdessä puuhastelu muiden kanssa! Lisäksi hallituksessa ollessa pysyy hyvin kärryillä yliopistolla tapahtuvista asioista. Peace out.

Hallitusesittely Stydi 1. Miksi lähdit mukaan hallitukseen? 2. Mikä on ollut mielenkiintoisinta/ parasta hallituksessa olemisessa?

Laura Lagus, puheenjohtaja 1.Edellinen vuosi hallituksessa inspiroi jatkamaan. Halusin päästä tekemään Stydistä entistä parempaa, näkyvämpää ja houkuttelevampaa ainejärjestöä. 2.Muut hallituslaiset, joiden kanssa ollaan onnistuttu tekemään vaikka mitä!

Salla Miettunen,varapuheenjohtaja, tilavastaava ja taloudenhoitaja 1. Halusin olla mukana jatkamassa sosiaalityön opiskelijoiden kulttuurin luomista ja järjestämässä sekä muodollisia että vapaamuotoisia tapahtumia opiskelijoillemme. 2. Parasta on ihanat hallituslaiset ja lämmin henki kaikissa tapahtumissamme.

David Amankwaa, taloudenhoitaja 1.Lähdin mukaan ainejärjestötoimintaan mielenkiinnosta. Taloudenhoitajan pesti oli aika suuri yllätys. On kiva olla mukana ainejärjestötoiminnassa! 2.Tähän asti mielenkiintoisinta on ollut taloustaitojen kartuttaminen, ihmisten kohtaaminen ja mahtavat excut erityisesti 3. sektorille!

Jenna Kaukonen, fuksi- ja tutorvastaava 1.Hain hallitukseen, koska halusin mukaan myös ainejärjestötoimintaan. Minulla oli myös ideoita, joita halusin toteuttaa. Erityisesti haluaisin pestini ulkopuolelta kehittää suhteita muiden kaupunkien sosiaalityön opiskelijoihin. Tavoitteena on tietysti aktiivinen Stydi, jolla on tarjota jonkinlaista toimintaa jokaiselle stydiläiselle. 2.Vaikea kysymys. Kivaa on ainakin se, kun näkee muiden keksivän ja toteuttavan hyviä ideoita ja niiden myös onnistuvan käytännössä.

Jenna Huovinen, sihteeri 1.Hain mukaan hallitukseen, koska hallitustoiminta tuo mukavaa vastapainoa opiskelulle sekä koska halusin oppia ainejärjestötoiminnasta lisää! 2.Parasta hallituksessa olemisessa on ollut ehdottomasti yhdessä tekemisen meininki ja se miten monenlaisia asioita on päässyt tekemään jo melko lyhyessäkin ajassa.

Ilona Kaitala, tiedottaja, tasa-arvo-ja ympäristövastaava 1. Halusin lähteä mukaan hallitukseen luomaan Stydistä entistäkin aktiivisempaa ainejärjestöä, joka järjestää monipuolista toimintaa stydiläisille. 2. Muut hallituslaiset, uusien ihmisten tapaaminen ja tietysti kaikki mahtavat tapahtumat joita hallituksen kanssa olemme jo tässä lyhyessä ajassa järjestäneet!

Aili Nyman, praksis-vastaava 1.Olin kiinnostunut erityisesti praksisvastaavan tehtävästä, koska halusin päästä aitiopaikalle seuraamaan käytäntöopintojen suunnittelua ja tutustumaan praksistekijöihin. Halusin myös ylipäänsä puuhailla kaikenlaista sosiaalityön opiskelijoiden hyväksi :) 2.Praksisverkoston kokoukset ovat olleet antoisia, mutta myös oikeastaan kaikki muut hommat mitä olen hallituspestin myötä päätynyt tekemään, kuten Kuppalan siivous poikkitieteellisessä seurassa sekä ruoanlaittotalkoot Stydin ja Stigman sitsejä varten :) Juho Ruti, työelämä- ja alumnivastaava 1.Halusin tutustua myös ainejärjestön hallituksessa toimimiseen, sillä olen aiemmin ollut mukana muunlaisessa opiskelijajärjestötoiminnassa. Lisäksi miulta tuntui löytyvän ylimääräistä aikaa ja energiaa kaikenlaisen kivan ja hyödyllisen kehittämiseen. 2.Parasta on ollut uusien asioiden oppiminen, yhdessä tekeminen ja mahdollisuus tutustua mahtaviin ihmisiin.

Vilma Ristanen, tapahtuma-, kulttuuri- ja urheiluvastaava 1.Hain hallitukseen, koska halusin ainejärjestötoimintaan luomaan entistä aktiivisempaa ja tapahtumarikkaampaa Stydiä, johon kaikkien jäsenien olisi kiva kuulua. Tavoitteenani on tietysti myös luoda mukavaa hallitushenkeä, jossa olisi helppoa ja aikaansaavaa toimia. :) 2.Muut hallituslaiset tottakai, sekä muiden ainejärjestöjen uudet tuttavuudet joihin on saanut tutustua hallituspestin kautta. Katariina Puhakka, varajäsen 1.Minut mukaan tempaisi se, että Stydi vaikutti pippuriselta pieneltä järjestöltä, jolla on kova halu kehittää toimintaa aktiivisemmaksi ja näkyvämmäksi. Totta kai halusin mukaan! 2.Varajäsenenä voi osallistua kokoustamiseen niin paljon kuin haluaa ja pääsee mukaan hääräilemään tapahtumien kulisseihin. Ikimuistoisina ja hauskoina kokemuksina mieleen ovat painuneet muun muassa vuju- ja sitsikokkaukset.

Pipsa Lievonen, opinto-, suhde- ja kansainvälisyysvastaava 1. Meidän tuutorit olivat niin mahtavia, että saivat yksinkertaisesti innostettua kaikesta, mitä yliopistolla voi järjestöpuolella ja ylipäätään tehdä. Halusin päästä osaksi antamaan panostani sosiaalityön näkyvyydelle valtsikassa. 2. Kiinnostavinta on ollut se, miten monipuolisiin asioihin pääsee mukaan hallituksessa. On upeaa tavata uusia ihmisiä ja oppia enemmän yliopiston toiminnasta.

Valmistunut ei ole valmis

Valmistuminen on kummallinen käsite. Ennen kaikkea pragmatismistaan tunnettu psykologi-filosofi William James luonnehti aikoinaan elämää ja kognitiota saumattomaksi ”tajunnan virraksi”, jota pyrimme parhaamme mukaan kategorisoimaan. Nähdäkseni valmistumisessa on kyse juuri tästä. Opiskelijaelämä on tajunnan laajentamisen iloa, jota kuvastaa parhaimmillaan saumattomuus, luovuus, vapaus ja kehitys. Siis hiljaisen tiedon kertymän sävyttämää elämää, jota on useimmiten vaikea pukea sanoiksi. Usein minulta kysytään mitä opiskelen, mistä kirjoitan tai mitä teen. Tällöin selkeää vastausta on hankala paikantaa. Tuntuukin, että ainut selkeä asia on se, että ajattelen ja kirjoitan nyt – ainakin omasta mielestäni – paremmin kuin ennen. Joskus tälle kehittymisen jatkumolle kuitenkin lätkäistään leima, kategoria. Viime vuoden kesällä sattui niin, että todistukseeni leimattiin VTM eli valtiotieteiden maisteri. Joskus nämä leimat tuntuvat vapauttavil-

ta, mutta joskus taas vaivaannuttavilta. Itse suhtauduin valmistumiseen lähinnä välietappina. En kokenut, että maisterin paperit toisivat itseisarvoltaan elämääni substanssia tai että olisin nyt jollain perusteellisella ontologisella tasolla ”maisteri”. Tämän sijaan valmistuminen tuntui ikään kuin huojentavalta virstanpylväältä tai eräänlaiselta ankkurilta, jonka turvaamana edelleen kulkisin elämän virran mukana. Välillä, esimerkiksi työnhaussa, ankkuri on hyvä heittää vesille. Tällöin on hyvä todeta – miksei tietyllä varovaisella ylpeydelläkin – olevansa maisteri. Muutoin tätä ankkuria tuntuu olevan turhaa ja jopa raskasta raahata perässään. En arkielämässäni juurikaan miellä itseäni valmistuneeksi, enkä anna ”valtiotieteiden” tutkinnon rajoittaa uteliaisuuttani. En myöskään näe syytä, miksi heittäisin ankkurin pysyvästi vesille. Valmistuminen ei tarkoita sitä, että olisi ihmisenä valmis tai lukittunut yhteen uraan. Valmistumiseen kuului myös tietynlainen haikeus. Opiskeluaika oli luulta-

vasti elämän parasta aikaa. Opiskelun ympärille muodostui ystävyyssuhteita, järjestötoimintaa, harrastuksia ja yhteisöllisyyttä. Vaikka opiskelijaelämän loppuminen ei tuottanutkaan minussa sen erikoisempaa eksistentialistista kriisiä, jätti se jälkeensä kuitenkin jonkinasteisen sosiaalisen tyhjiön – ehkäpä myös ulkopuolisuuden tunteen. Yliopiston kulmilla on erikoista kulkea, kun ei itse kuulu joukkoon. Työelämässä vastaavaa yhteisöllisyyttä on vaikea löytää. Tai ainakin onnekas on hän, joka opiskelijajärjestöihin verrattavan työyhteisön löytää!

Usein kuulee sanottavan, että valmistuminen ei ole elämän loppu, vaan uuden elämän alku. Joskus tämä tuntuu lähinnä eufemismilta sille, että parhaat päiväsi ovat ohitse. Toisinaan siinä on kuitenkin itua. Mielenkiintoisesti kuulin vastikään saman väittämän nykyisen kollegani tohtorijuhlissa. Jos edes tohtorinhatun myötä emme ole valmiita, niin milloin sitten? Tuskinpa milloinkaan. Alan olla William Jamesin kannoilla siinä, että elämän kirjassa ei ole alkuja tai loppuja. Elämä on jatkumoa, jota ei ole mielekästä kategorisoida ehdottomuuksiin. Tutkinnot ovat parhaimmillaan löyhiä viitteitä siitä mitä Valmistumisen jälkeen, tai itse asiassa jo olemme tai mitä teemme. Ankkureita, valmistumista ennen, ryhdyin työnha- jotka helpottavat itsensä toteuttamista. Ja kuun. Sain harjoittelupaikan, joka poiki sellaisina voimme niitä arvostaa. Onnekmyös mielenkiintoisia semme meillä on jatkotehtäviä kuudeksi ”En arkielämässäni juurikaan valtiotieteiden opiskuukaudeksi. Olin miellä itseäni valmistuneeksi, kelijoina vapaus ja enkä anna ”valtiotieteiden” kuitenkin päättänyt kyvyt virrata vesillä, tutkinnon rajoittaa uteliaijo opintojeni alkujoissa voi ajelehtia suuttani.” vaiheessa ryhtyväni jatkuvasti uutuuden jatko-opintoihin, perässä ja ankkusillä pidän tutkimisesta, pohtimisesta roitua myös vieraille vesille. Jos yhden ja kirjoittamisesta, ja koen tällöin neuvon opintoihin antaisin, olisi se tämä: olevani omimmillani. Voikin olla, että opiskelkaa uutta ja outoa, sillä koskaan suhtauduin maisteriksi valmistumiseen emme voi tietää, mihin satamaan päävarauksellisemmin jatko-opintoaikeitte- dymme tai mitä haaveihimme tarttuu. ni vuoksi. Suureksi ilokseni noin puoli Aina uutta oppiva ei ehkä koskaan ole vuotta valmistumisesta löysin itseni valmis, mutta jatkuvasti sitäkin valistusosiaalitieteiden tohtoriohjelmasta toh- neempi ja mukautuvampi. Jatketaan siis torikoulutettavana. Etappi, jonka parissa oppimista, valmistumisen jälkeenkin. vietän seuraavat neljä vuotta. Vaikka jatko-opiskelijana elämä on monilta osin erilaista kuin ennen, on tällöin myös ennennäkemätön vapaus tutkia sitä mi- Roope Kaaronen kä itseään aidosti kiinnostaa. Eittämättä tohtorikoulutettava kuitenkin joskus vaihtaisin yksin tutkijakellarissa viettämäni illan opiskelijabileisiin. Ehkä näinkin uskaltaa vielä tehdä?

Hotelli Mirage “Ei jumalauta, nyt joku viimein näkee tän” Muistan viime marraskuulta aina helmikuun loppuun saakka jokaisen keskustelun, jonka kävin kahvi- ja lounaspöydissä. Se ei johdu siitä, että muistini tai tarkkaavaisuuteni olisi teräksistä vaan siitä, että jokainen nopea rupatteluhetki meni omalta puoleltani samalla tavalla, ja vastaukset olivat aina samaa kauraa. “Mitäs sä oot Mikki tehny?” “Ei tässä, speksiä pukkaa.” “Aa oikeesti? Onks kivaa?” “Joo on, vähä vaa raskasta kun treenataan paljon.” “Aijaa. Ootsä sit saanu luettua?” “Hahahahahahaha, en mä opiskele.” Ja näin oli. Hyvän aikaa toista periodia sekä kolmas periodi paljolti kokonaisuudessaan eivät olleet mitään akatemian juhlaparaatia varmaan yhdenkään speksaajan kohdalla. Mitään riemukasta taiteilijaelämääkään speksi ei kyllä ollut - muistan juhlineeni ennen esitysviikkoa treenikauden aikana kahdesti tai kolmesti siihen “alan tyy-

liin” johon olen valtsikassa oppinut. “Miten tää nyt on sit yhtään tän arvosta?” ajatteli varmasti jokainen työryhmän jäsen Valtsikan Speksissä projektin aikana. Päivät ovat rankkoja, unta ei mahdu vuorokauteen ja ruokavalio muuttuu aterioista eväiksi. Työryhmästä tulee perhe, ei vain siinä merkityksessä, että he ovat läheisiä vaan myös siinä, ettei heitä voi valita, eikä voi päättää hengatako heidän kanssaan vai ei – on pakko treenata. Tässä tulee nyt se mutta: Helmikuussa olin ehtinyt asua nelisen päivää Pop&Jazz-konservatorion Arabia-salissa. Kello läheni seitsemää ja hiiviskelin kulissiin päälläni turkki ja puolisen kiloa meikkiä. Päässä ei pyörinyt vuorosanan vuorosanaa; siellä oli vain ajatus “ei jumalauta, nyt joku viimein näkee tän.” Ja koska kuusi Arabia-salillista näki Hotelli Miragen, kysymys siitä, oliko kaikki sen arvoista, ei ollut enää kysymys tästä maailmasta.

Viimeisen kumarruksen jälkeen ei voinut kuin hymyillä kuin pieni idiootti, kaikki oli tietenkin ollut sen arvoista. Ja nyt kerron miksi (vastoin yleistä harhaluuloa, syy ei ole kropassa virtaavat välittäjäaineet). Ilman porukkaa ei syys-talvesta olisi selvinnyt mitenkään, se on selvä. Jokainen porukka, joka viettää paljon aikaa yhdessä hitsautuu lopulta jollain tavalla yhteen omine dynamiikkoineen, ja speksihenki on kyllä useimmilla opiskelijoilla tiedossa – hyvässä ja pahassa. Valtsikan speksi ei olekaan mitenkään erityinen siksi, että porukka on siellä keskenään hyvää pataa. En usko yhdenkään speksiporukan suhtautuvan projektiinsa kylmästi ja työryhmäänsä etäisen ammattimaisesti – sellainen näkyisi lavallakin. Valtsikan porukasta ja itse asiassa koko projektista tekeekin erityislaatuisen

yksi peruslähtökohta: sosiaalispeksi, eli jokainen saa tehdä juuri mitä tahtoo. Valtsikan speksissä ei ole pääsykokeita, eikä ketään ohjata haluamastaan osasta projektia muualle. Jos haluaa näytellä saa näytellä, jos tanssittaa, tervetuloa tanssitreeneihin – tuottajamieliset tuottavat ja puvustajat puvustavat. Jokaisen taidot riittävät aina johonkin, ja tiukan syynin sijaan jokaisen annetaan haastaa itsensä, mikä on projektin jälkeen kasvattavampi ajatus kuin se, että on selvinnyt rankan näyttökokeen läpi ja ollut parempi kuin ne, joita ei valittu. Tämä ajatus itsensä ylittämisestä vuotaa kaikkialle projektiin. Työmentaliteetti ei koskaan perustu siihen, että speksifuksina täytyy tehdä hanttihommia, jotta pääsee joskus veteraanina parempiin

hommiin, vaan jokainen tekee mitä tahtoo ja ymmärtää oman työpanoksensa merkityksen kokonaisuudelle. Ihan löysin rantein ei kuitenkaan projektiin voi astua: tahti on kova, ja töitä täytyy jokaisen tehdä. Laadukas projekti vaatii aina tekijöiltään valtavan paljon, mutta jokaiselle on annettava mahdollisuus. Siinä on speksin ydin, siksi yleisökin saa mahdollisuuden vaikuttaa tekstiin omstartein. Tekstistä puheen ollen, sosiaalispeksin henkeen ei yksinkertaisesti istu käsikirjoitus, joka antaa parrasvalon parhaille ja asettaa muut taustalle tukemaan isoimpia staroja. Käsikirjoituksetkin laaditaan niin, että takaraivossa on alati ajatus siitä, että rooleja on oltava erilaisille näyttelijöille, mutta näyttelijän arvoa ei mitata lavalla vietetyissä minuuteissa tai vuorosanoissa. Roolituksella on tietysti suuri – anteeksi sanavalinta – rooli siinä, että jokainen näyttelijä saa omalle tasolleen juuri sopivan haastavan ja palkitsevan hahmon, mutta lähtökohtana kirjoitukselle on aina se, että jokaisen roolin näytteleminen on palkitsevaa. Kun jokainen tanssija, näyttelijä, bändin jäsen ja lavastaja pusketaan epämukavuusalueelle haastamaan omia rajojaan,

on ilmapiirin oltava turvallinen. Koska projektin onnistuminen yksinkertaisesti tarvitsee tätä, on sovittava yhteisiä sääntöjä. “Älä mokaa” ei koskaan tule olemaan yksi niistä, päinvastoin mokaaminen on suotavaa, jopa rohkaistua. Jokainen tekee kaikkensa, jotta yhdessä jokainen saa onnistua ja olla parempi kuin koskaan aiemmin – kollektiivin vallitsevana ajatuksena tällainen optimismi luo käsittämätöntä yhteishenkeä. Edellä mainitut sosiaalispeksin elementit vähentävät kateutta esimerkiksi roolituksesta, eikä porukan sisällä synny jakoa esimerkiksi speksikokemuksen mukaan. Paperilla speksiprojektiin lähteminen näyttää aika rankalta. Ja sitä se aivan valehtelematta on. Treenejä on vietävästi, ihmissuhteet kärsivät, opintopisteet ovat kauempana kuin koskaan ja oma jaksaminen horjuu harva se hetki. Siksi se porukka on niin tärkeä. Valtsikan speksissä yhteisö muotoutuu toimintatapojen takia niin hyväksi, ettei niissä lukemattomissa treeneissä ole vain ihanaa ja terapeuttista olla, vaan siellä saa aivan vapaasti myös vituttaa, itkettää ja raivostuttaa. Siltä ei oikein voi välttyä, mutta vaikka usko joskus horjuukin, porukan voimalla jokainen jaksaa Arabia-saliin asti. Ensi-illan kulississa ei ole enää kenellekään epäselvää kannattiko lähteä mukaan opiskelijaelämänsä parhaaseen aikaan mukaan.

Teksti: Mikki Wasara Kuvat: Iina Saarinen

Talentia tukee opiskelijajäsentensä ammatillista kasvua, tarjoaa vaikuttamisen paikkoja sekä turvaa työhön. Opiskelijajäseniä Talentiassa on jo yli 4000! Liity osaksi oman alasi asiantuntijayhteisöä osoitteessa www.talentia.fi

Harhapeliitta

Koska tämä on Kajahduksen päättäjäisnumero, tahdon toimittaa lehdelle viime töikseni komeamman uhrin kuin koskaan aiemmin. Sitä tarkoitusta varten olen muuttanut maneereitani jossain määrin. Tällä kertaa ohjelmassa on seremoniallinen diplominluovutus. Täten osoitan koko jäljempänä esitetyn kunniakirjan yhdelle aivan erityislaatuiselle ihmisolennolle Suomen poliittisella kentällä. Ja onnekas palkinnonpokkaajahan on kukapa muukaan kuin Äkä-Jussi Päällystö, rakas Hyökkäys-on-paras-Puolustusministerimme! Hän aloitti uransa valtion palkkalistoilla asepalveluksessa teuras-Karjalan prikaatissa, jossa hänet käskytettiin käymispisteeseen. Seuraavaksi Päällystö kävi keräämässä kömmähdyskompetenssia Ups-eerikoulusta. Kun ystävämme lopulta oli niin naatti, ettei häneltä kenttäharjoituksissa lentänyt enää edes naatti, tuli aika jatkaa matkaa. Ennen kuin ponkaisi politiikkaan, Päällystö saavutti vielä ilosotijan Majurin floppiarvon, joka selittääkin hänen ahdasmielistä ajatteluaan. Hänestä tuli 2000-luvun puolella myös sotahistorian overdosentti, mutta oikeuksiinsa Päällystö pääsi vasta Suomen sisäisen vakauden vastaisena desanttina. Hänen militaristisen mellastuksensa mainin-

geissa puoluetoverit rupesivat jopa harkitsemaan nimenmuuttoa Varussuomalaisiksi, jotta myös äänestäjät assosioisivat armeijan heidän agendaansa. Toisaalta myös Suur-Suomalaiset sopisi, sillä Päällystö maahantoisi mieluummin menetetyt Karjalan alueet kuin lainkaan muiden valtioiden kansalaisia. Reservin yliluutnanttina Päällystöä on pelkästään luontevaa pitää varalla perussuomalaisten puheenjohtajapaikalle, vaikka muiden eduskuntaryhmittymien jäsenten on syytä pikemminkin pitää varansa hänen suhteensa. Ei sovi unohtaa, että Päällystö on käynyt kahden rintaman sotaakin, sekä Kansallisen kulttuurin, että valkoisen värisävyn puolesta. Kun saman herran tiedetään työskennelleen muun muassa Vapaussodan Invalidien Muistosäätiölle ja päätoimittaneen Vapaussoturi-lehteä,

ei tarvinne pitkään miettiä, mistä tuo välillä. Irvokkain näyte tästä taipumukyllämainittu valkoinen on peräisin sesta on Suomen härski ja häiriintynyt ja keihin sillä viitataan. Samainen hävittäjähanke, jota Päällystö on ajanut aviisi muuten ilmoittaa ihannoivansa ennemminkin puolustusasianajalle kuin etupäässä suojeluskuntia, jotka eivät -ministerille ominaisella paatoksella. nimestään huolimatta vuosien saatossa Kutsutaanpa nyt leikin, ja paraikaa osoittautuneet miksikään enkeliparviksi, viikoittain esitettävän Star Wars Sagan, sekä niiden sisarjärjestöä Brotta Svärdiä, vuoksi projektia vaikka HX-Wing-kaujoka on kunnostautunut muun muassa paksi. Todellisuudessa nämä siipijakelemalla ansioristejä Natsi-Saksassa. alukset eivät tietenkään ole mitään Tästä inspiroituneena ehdottaisinkin avaruusteknologiaa, vaan vanhentuneita, lehdelle nimenmuutosta Tapaussotu- robotisoimattomia rotiskoja, joiden riksi ja varustaisin sen vielä prefiksillä kohtalo tuskin on yhtään ylevämpi sairas- tai (toiveikkaammin) yksittäis-. kuin suurenmoisten sotalaivojemme, Päällystö on ehtinyt heittää keikkaa Väinämöisen ja Ilmarisen aikoinaan. myös Suomen Sotilas -lehdessä, joka Kuulen jo kukkarossani Lucasin ikään kuin sattumalelokuvista tutun ta jakaa alkukirjain- ”Irvokkain näyte tästä taipu- Wilhelm Screamin lyhenteensä erään muksesta on Suomen härski (linkki tietämättöverrattain tunnetun ja häiriintynyt hävittäjähan- mille https://www. kansalliskaartin ke, jota Päällystö on ajanut youtube.com/watch?kanssa, mutta ei ennemminkin puolustusasi- v=9ua2RWL5big), siinä kaikki. Tämän anajalle kuin -ministerille joka seuraa, kun nämä ohella Päällystön ominaisella paatoksella.” typerryttävän tyyriit raapustuksia on sotilaslentokoneet ollut luettavissa sellaisessakin julkai- tekevät pakkolaskun maanpuolustuskussussa, joka kulkee Sotilasaikakausleh- tannuksiin. Mikäli edellä viitattujen laiden nimellä. Pysähdytäänpä hetkeksi vojen kohtalo mietityttää, ensimmäinen miettimään titteliä. Suomi on nimittäin myytiin Venäjälle ja romutettiin 1960 siirtynyt rauhan aikakaudelle suun- luvulla ja jälkimmäinen upposi miinaan nilleen seitsemänkymmentä vuotta operaatio Pohjatuulessa, joka päättyikin sitten, mutta ilmeisesti tämä seikka ei otsikolleen uskollisesti pinnan alle. ole vielä tarttunut toimituksen tutkaan. Puolustusvoimaantumisen sivussa Päällystö haluaa kasvattaa akuutin puo- Äkä-Jussi on äksyillyt EU:n aserajoituklustustilan taistelujoukkoja, koska hänen sista, koska Suomessa niin kutsuttu ”raumukaansa sodanajan vahvuus ei ole riit- hanomainen” reserviläistoiminta edellyttävä. Todellisuudessa puuttuva vahvuus tää kuulemma yksityisiä harrastushaulipiilee Päällystön linsseissä, mikäli hän koita ja kotikonekivääreitä jo kansallisen kykenee antaman tällaisia lausuntoja, turvallisuudenkin nojalla. Hänen ideolovaikka kaikki kontrolloitu tutkimus- giassaan kaikenlainen väärinkäyttökin tieto puoltaa myönteistä korrelaatiota luultavasti ratkeaa kiväärinkäytöllä, sotilasbudjetin ja rintamakuolleisuuden joten ei muuta kuin pistoolinpiippua

puhaltelemaan rauhanpiipun sijaan. Kun tähän soppaan sotketaan Päällystön kaihomieli Karjalan transplantoimisesta Suomi-neidolle ja kenties jopa aavekipu Petsamosta, sekä kaikki yllä luetellut ennakkovalmistelut, näyttää epätodennäköiseltä, että hän jahtaisi unelmaansa Suur-Suomesta veretöntä väylää. Jollei punainen lanka vielä tästä lähde purkautumaan, lisättäköön, että Päällystö on tähdittänyt ekspertin roolissa Greger Grönqvistin ohjausta ”Tulkoon sota ja veriset vaatteet” (FST5 Huhtikuu 2011) ja kirjoittanut historiikin Heimosodista, jotka käytiin 1918-22. Niissä suomalaiset harhailivat niin kutsuttuina vapaussotureina, mutta eivät onnistuneet edistämään juuri muita riippumattomuuden muotoja kuin

ennenaikaista emansipaatiota elämästä. Niin tai näin, nämä vihjeet eivät tulkinnanvaralla tuhlaile. Eiköhän Äkä-Jussilla ole tulilla suorasukainen uusintaottelu Itä-Karjalasta näin Vienan retkien satavuotisjuhlien aattona? Hävittäjät lienevät luultavasti vasta aseistautumisen alkulämmittelyä, kun Suomi puolustusministerinsä puoskaroimana kilpavarustelee Venäjän kumoon. Parhaillaan Päällystö pohtii presidenttiehdokkuutta. Jos hän tosiaan muuntaa hävittäjänsä yliäänikoneiksi ja katsoo vaalikorttinsa, tässä virutaan sen luokan virtsassa, että vierustoverina Vanhanenkin vaikuttaa varsin vaarattomalta vaihtoehdolta. Roy Sandberg

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ . PROJEKTIKOORDINAATTORI . PROJEKTISIHTEERI . PROJEKTITYÖNTEKIJÄ . PROJEKTIASSISTENTTI . PROJEKTIAVUSTAJA . PROJEKTIJOHTAJA . PROJEKTIVASTAAVA . PROJECT MANAGER . HANKEPÄÄLLIKKÖ . HANKESUUNNITTELIJA . PROJEKTIASIANTUNTIJA . HANKEVASTAAVA . PROJEKTIKEHITTÄJÄ . PROGRAM COORDINATOR . HANKENEUVOJA . PROJEKTINEUVOJA . PROGRAM MANAGER . HANKEASIANTUNTIJA . EU-PROJEKTIKOORDINAATTORI . HANKEVETÄJÄ . PROJECT OFFICER . PROJEKTINJOHTAJA . EU-HANKEKOORDINAATTORI . EU-PROJEKTINEUVOJA . HANKEJOHTAJA . HANKESIHTEERI . ICT-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ . JOHTAJA . TOIMINNANJOHTAJA . KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ . TOIMITUSJOHTAJA . PALVELUPÄÄLLIKKÖ . TALOUSPÄÄLLIKKÖ . KEHITYSPÄÄLLIKKÖ . HALLINTOPÄÄLLIKKÖ . HALLINTOJOHTAJA . TOIMISTOPÄÄLLIKKÖ . KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ . KUNNANJOHTAJA . PÄÄSIHTEERI . MYYNTIPÄÄLLIKKÖ . PÄÄLLIKKÖ . MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ . YHTEYSPÄÄLLIKKÖ . OSASTOPÄÄLLIKKÖ . TALOUSJOHTAJA . MANAGER . KEHITYSJOHTAJA . REHTORI . YKSIKÖN PÄÄLLIKKÖ . TOIMISTONJOHTAJA . HENKILÖSTÖJOHTAJA . KAUPUNGINJOHTAJA . APULAISJOHTAJA . MYYNTIJOHTAJA . PERUSTURVAJOHTAJA . PANKINJOHTAJA . LASKENTAPÄÄLLIKKÖ . TUOTEPÄÄLLIKKÖ . SOSIAALIJOHTAJA . ASIAKASPÄÄLLIKKÖ . ASIAKKUUSPÄÄLIKKÖ . RAHOITUSPÄÄLLIKKÖ . OSASTONJOHTAJA . ALUEPÄÄLLIKKÖ . YKSIKÖN JOHTAJA . OHJELMAPÄÄLLIKKÖ . ALUEJOHTAJA . JÄRJESTÖPÄÄLLIKKÖ . OHJELMAJOHTAJA . SENIOR MANAGER . SIJOITUSJOHTAJA . ASIAKASPALVELUPÄÄLLIKKÖ . RYHMÄPÄÄLLIKKÖ . DIRECTOR . TIETOHALLINTOPÄÄLLIKKÖ . KOULUTUSJOHTAJA . TOIMIALAJOHTAJA . PALVELUESIMIES . KEHITTÄMISJOHTAJA . KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN PÄÄLLIKKÖ . TILASTOPÄÄLLIKKÖ . COMMUNICATIONS MANAGER . SALES MANAGER . PALVELUJOHTAJA . SIVISTYSTOIMENJOHTAJA . RISKIENHALLINTAPÄÄLLIKKÖ . AVOPALVELUNJOHTAJA . BUSINESS MANAGER . ASIAKKUUSJOHTAJA . FINANCIAL MANAGER . TEAM LEADER . TIETOPALVELUPÄÄLLIKKÖ . APULAISTOIMISTONJOHTAJA . ALUEKEHITYSPÄÄLLIKKÖ . ESIMIES . TIETOHALLINTOJOHTAJA . APULAISOSASTOPÄÄLLIKKÖ . KUNTOUTUSPÄÄLLIKKÖ . PRODUCT MANAGER . JÄRJESTELMÄPÄÄLLIKKÖ . AIKUISKOULUTUSPÄÄLLIKKÖ . VICE PRESIDENT . SIJOITUSPÄÄLLIKKÖ . KASSANJOHTAJA . VARATOIMITUSJOHTAJA . DEVELOPMENT MANAGER . SIJOITTAJASUHDEPÄÄLLIKKÖ . APULAISKAUPUNGINJOHTAJA . INTENDENTTI . EDUNVALVONTAJOHTAJA . TIIMINVETÄJÄ . PAIKALLISJOHTAJA . TARKASTUSPÄÄLLIKKÖ . VALMIUSPÄÄLLIKKÖ . VUOROPÄÄLLIKKÖ . SUUNNITTELUJOHTAJA . APULAISTIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ . KORVAUSPÄÄLLIKKÖ . KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN JOHTAJA . OPETUSTOIMENJOHTAJA . RATKAISUPÄÄLLIKKÖ . TEOLLISUUSNEUVOS . OPISKELIJAPALVELUIDEN PÄÄLLIKKÖ . LUOTTOPÄÄLLIKKÖ . PARTNER . YHTEISKUNTASUHDEJOHTAJA . YHTEYSJOHTAJA . ARVIOINTIPÄÄLLIKKÖ . ASSOCIATE EXPERT . HANKINTAPÄÄLLIKKÖ . AIKUISKOULUTUSJOHTAJA . ELINKEINOTOIMENJOHTAJA . ELÄKEKÄSITTELYPÄÄLLIKKÖ . JAOSTOPÄÄLLIKKÖ . JOUKKOLIIKENNEPÄÄLLIKKÖ . JULKAISUPÄÄLLIKKÖ . KASVATUSJOHTAJA . KAUPUNKITUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ . KIINTEISTÖPÄÄLLIKKÖ . KIRJANPITOPÄÄLLIKKÖ . TYÖVOIMANEUVOJA . TYÖVOIMAOHJAAJA . ASIAKASNEUVOJA . ASIAKASSIHTEERI . PALVELUNEUVOJA . ERIKOISTYÖVOIMANEUVOJA . URASUUNNITTELIJA . YRITYSNEUVOJA . YKSILÖVALMENTAJA . REKRYTOINTIKONSULTTI . JOHTAVA TYÖVOIMANEUVOJA . TYÖELÄMÄVALMENTAJA . TYÖVOIMAKONSULTTI . TYÖVOIMAKÄSITTELIJÄ . TIEDOTTAJA . VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ . VIESTINTÄJOHTAJA . VIESTINTÄKONSULTTI . TIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ . TOIMITTAJA . VIESTINNÄN SUUNNITTELIJA . COPYWRITER . PÄÄTOIMITTAJA . TIEDOTUSSIHTEERI . VERKKOTOIMITTAJA . VIESTINTÄASIANTUNTIJA . COMMUNICATIONS SPECIALIST . TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ . VIESTINTÄKOORDINAATTORI . TOIMITUSSIHTEERI . KUSTANNUSTOIMITTAJA . VIESTINTÄSUUNNITTELIJA . VERKKOTIEDOTTAJA . MEDIA-ANALYYTIKKO . ALUETIEDOTTAJA . WEB-TOIMITTAJA . INFORMATION DESIGNER . COMMUNICATIONS DIRECTOR . ERIKOISTOIMITTAJA . LEHDISTÖAVUSTAJA . MEDIASEURAAJA . MEDIASIHTEERI . TIEDOTTAJA-TOIMITTAJA . VIESTINNÄN TUOTTAJA . VIESTINTÄASSISTENTTI . VIESTINTÄMARKKINA-ASIANTUNTIJA . VIESTINTÄVASTAAVA . COMMUNICATIONS OFFICER . CORPORATE COMMUNICATIONS MANAGER . DIRECTOR OF COMMUNICATIONS PUBLIC RELATIONS . EU-ALUETIEDOTTAJA . INFORMATIONSANSVARIG . JULKAISUTOIMITTAJA . HENKILÖSTÖPÄÄLLIKKÖ . HENKILÖSTÖKONSULTTI . HENKILÖSTÖSUUNNITTELIJA . HENKILÖSTÖASIANTUNTIJA . HR-SPECIALIST . TYÖNSUUNNITTELIJA . HR-ASIANTUNTIJA . HR-KONSULTTI . HENKILÖSTÖASSISTENTTI . HR-MANAGER . HENKILÖSTÖSIHTEERI . HENKILÖSTÖNEUVOTTELIJA . HR ASSISTANT . HENKILÖSTÖKOORDINAATTORI . HR-KOORDINAATTORI . HENKILÖSTÖN KEHITTÄJÄ . HR-KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ . HR DIRECTOR . HENKILÖSTÖNKEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ . HENKILÖSTÖPALVELUPÄÄLLIKKÖ . HRD-KONSULTTI . HR-SUUNNITTELIJA . BUSINESS HR . HENKILÖARVIOINTIASSISTENTTI . HENKILÖSTÖASIAINHOITAJA . HENKILÖSTÖN KEHITTÄMISJOHTAJA . HENKILÖSTÖN KEHITYSPÄÄLLIKKÖ . HENKILÖSTÖVASTAAVA . HR ADMINISTRATOR . HR ASSISTENTTI . HR- JA VIESTINTÄASIANTUNTIJA . HR OFFICER . HR PROJEKTIKOORDINAATTORI . HR TRAINEE . HRM ASIANTUNTIJA . HR-PALVELUPÄÄLLIKKÖ . HR-PARTNER . HR-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ . HRS SYSTEMS SPECIALIST . HR-VASTAAVA . HUMAN RESOURCES MANAGER . ASIANTUNTIJA . ERITYISASIANTUNTIJA . KONSULTTI . ANALYYTIKKO . YLIAKTUAARI . KANSANEDUSTAJAN AVUSTAJA . EKONOMISTI . CONTROLLER . INFORMAATIKKO . ASIAMIES . KEHITTÄMISKONSULTTI . NEUVONANTAJA . ERITYISAVUSTAJA . SPESIALISTI . HARJOITTELIJA . VEROASIANTUNTIJA . TEKNOLOGIA-ASIANTUNTIJA . CONSULTANT . ACCOUNT MANAGER . SIJOITUSASIANTUNTIJA . PÄÄEKONOMISTI . ELÄKEASIANTUNTIJA . TIETOASIANTUNTIJA . SALKUNHOITAJA . ERIKOISASIANTUNTIJA . PALVELUASIANTUNTIJA . VEROTARKASTAJA . EDUSKUNTA-AVUSTAJA . EU-ASIANTUNTIJA . SENIOR CONSULTANT . JÄRJESTELMÄASIANTUNTIJA . RATKAISUASIANTUNTIJA . EDUNVALVOJA . VAKUUTUSASIANTUNTIJA . LIIKKEENJOHDON KONSULTTI . JOHTAVA ASIANTUNTIJA . ASSISTANT CONTROLLER . TEKNINEN ASIANTUNTIJA . FINANCE CONTROLLER . AKTUAARI . VALMENNUSKONSULTTI . JUNIORKONSULTTI . KEHITYSYHTEISTYÖN ASSISTENTTI . INFORMATION SPECIALIST . RISKIANALYYTIKKO . TYÖMARKKINA-ASIAMIES . BUSINESS CONTROLLER . CRM-ANALYYTIKKO . JOHTAVA KONSULTTI . EDUNVALVONTASIHTEERI . TIEDEASIANTUNTIJA . SIJOITUSNEUVOJA . RESEARCH-KONSULTTI . TIETOKANTA-ASIANTUNTIJA . EU-AVUSTAJA . TIETOPALVELUASIANTUNTIJA . TALOUSNEUVOJA . PÄÄANALYYTIKKO . DEALER . DATA-ANALYYTIKKO . LAINANHOITAJA . APPLICATION SPECIALIST . RAHOITUSASIANTUNTIJA . YLEINEN EDUNVALVOJA . MUUTOSTURVA-ASIANTUNTIJA . JOHTAVA KEHITTÄMISKONSULTTI . TUOTEKEHITTÄJÄ . ERITYISOHJAAJA . ANALYYSIKEHITTÄJÄ . AVAINASIAKASPÄÄLIKKÖ . CHIEF DEALER . CLIENT MANAGER . CUSTOMER SERVICE ADVISOR . DATA MANAGER . ELINKEINOASIAMIES . ELINKEINOPOLIITTINEN ASIANTUNTIJA . JÄRJESTÖOHJAAJA . KORKEAKOULUHARJOITTELIJA . KOULUTUSVASTAAVA . KULUTTAJAOIKEUSNEUVOJA . LASKENTA-ASIANTUNTIJA . LASKENTAEKONOMI . MARKET SPECIALIST . OHJELMA-ASIANTUNTIJA . PALVELUVASTAAVA . PROGRAMME ANALYST . PROGRAMMER . RAKENNERAHASTOASIANTUNTIJA . RECRUITMENT SPECIALIST . REKRYTOIJA . SENIOR ADVISOR . SENIOR SPECIALIST . SOPIMUSTOIMITSIJA . SOVELLUSASIANTUNTIJA . TALOUSASIANTUNTIJA . TEAM ASSISTANT . TOIMINNANOHJAAJA . TUOTEASIANTUNTIJA . TYÖMARKKINAANALYYTIKKO . VAHINKOASIANTUNTIJA . VARAINHOITAJA . VASTAAVA . VIENTIASSISTENTTI . YRITYSASIANTUNTIJA . YRITYSKONSULTTI . YLITARKASTAJA . TARKASTAJA . NEUVOTTELEVA VIRKAMIES . ULKOASIAINSIHTEERI . SISÄINEN TARKASTAJA . TULLIYLITARKASTAJA . ESITTELIJÄ . NOTAARI . KUNNANSIHTEERI . VEROSIHTEERI . LÄHETYSTÖNEUVOS . KANSANEDUSTAJ APULAISTARKASTAJA . ALKOHOLITARKASTAJA . KAUPALLINEN NEUVOS . MINISTERI . RIKOSTARKASTAJA . VEROVALMISTELIJA . KOULUTUSTARKASTAJA . LAINSÄÄDÄNTÖN

Me tunnemme yhteiskuntaosaajien työelämän. Jos tarvitset tukea, me autamme. Liity jäseneksi. yhteiskunta-ala.fi

. . . .

Ö -

. . -

. . .

N M

. R

T .

JA . NEUVOS .

Päihdepäivät – päihdetyön läpileikkaus Kesäkuussa Helsingin Kulttuuritalo täyttyy päihdealan ammattilaisista, asiantuntijoista, vapaaehtoisista ja opiskelijoista. Kahden päivän ajan puheensorina ja pullakahvin tuoksu täyttävät Aallon suunnitteleman talon salit ja käytävät, kun 800 osallistujaa saa annoksen tietoa omaa työarkea parantamaan. Päihdepäivät on kestänyt hyvin aikaa ja sen brändi tunnetaan usein paremmin kuin sen järjestäjätahot, jotka ovat järjestösektorin fuusiotrendien mukaan vaihtuneet tasaisin väliajoin palaten takaisin ehkäisevän työn kattojärjestölle ja sen ylläpitämälle verkostolle. Päihdepäivät on paljon muutakin kuin pullaa, kahvia ja puheita. Se on myös viesti. Seminaarivalinnat ja puhujapäätökset tukevat jotakin suurempaa tahtotilaa ja ovat tietyn ajanjakson ilmentymiä. Viesti paloitellaan sopiviksi annoksiksi kohderyhmän mukaan; valmiiksi pureksittua viestimille ja suurempia murikoita yhteistyökumppaneille. Aina välillä siirretään katse ruohonjuuritasolle ja etsitään ruohikosta sopivat palat työn varsinaiselle asiakkaalle. Vieraileville ammattilaiselle

ei riitä pulla, heille pitää olla annoskokoisia tiedon energiapatukoita, jotta mielenkiinto ja kiinnostus pysyvät yllä. Sain pyynnön kirjoittaa jotakin omasta työstäni Suomen suurimman päihdealan tapahtuman suunnittelijana ja nivoa tapahtumaa ajankohtaiseen alkoholipoliittiseen keskusteluun. Ajatus tuntui kutkuttavalta, mutta haasteelliselta. Saadakseni lisää pontta ajatuksilleni, luin läpi Päihdepäivien ihan ensimmäisen seminaaritiivistelmän, jonka eräs järjestelmällinen kollegani on itselleen säilönyt. Löysin sieltä monta asiaa, joita päihdealalla on pohdittu pari vuosikymmentä ja jotka ovat ajankohtaisia edelleen, ja päätin tehdä avainasioista koosteen. Vuonna 1994 oli huolena EU, nyt kansainväliset sopimukset Ihan ensimmäisten Päihdepäivien alkupuheessa tuotiin esiin huoli Suomen tulevasta ETA-sopimuksesta ja EU-jäsenyydestä sekä niiden tuomista alkoholin maahantuonnin lievennyksistä. Tapahtuman puheenvuoroissa pelättiin kansainvälisten sopimusten jyräävän kotimaisen

sääntelyn ja haittaavan myynnin rajoittamisen keinovalikoimaa. Yleinen henki oli se, että muutokseen tulisi varautua ennalta, esimerkiksi varmistamalla sosiaali- ja terveysministeriön valvontavastuuta ja uudistamalla alkoholilakia.

tia. Vuoden 2004 alkoholiveron laskun vaikutukset näkyivät pitkään kokonaiskulutuksessa ja tilannetta pyrittiin hillitsemään useilla veronkorotuksilla. Litramäärä laski pysyvästi vasta vuonna 2007.

Kokonaiskulutus on edelleen indikaatTätä taustaa vasten ei ole yllättävää, tori, jota seurataan tarkasti. Kulutusten että nykyajan päihde- ja terveysjärjestöt käyrät ovat esillä monessa Päihdepäivien suhtautuvat seminaarisalissa, ja mahdolliseen ”Eurooppalainen juomatapa, libe- kävijöille jää varmasTTIP-sopimuk- ralismi, holhous, ravintolaelinkeinon ti mieleen uusin luku seen varovaisuu- kuihtuminen ja alkoholin matkusta- 10,8 litraa (2016). della. Sopimuk- jatuonti olivat väittelyssä käytettyjä Kokonaiskulutus on sen voimaantulo aihepiirejä jo 23 vuotta sitten.” politisoitunut luku, tarkoittaisi sillä sitä käytetään pahimmillaan runsaasti alkoholisitä, että kansainväliset jättiyritykset poliittisessa keskustelussa. Matkustajavoisivat haastaa yksittäisiä valtioita tuonti ja muun tilastoimattoman alkooikeuteen, mikäli niiden lait haittaisivat holinkäytön prosenttiluvut tuovat oman esimerkiksi tupakanmyyntiä. Vetoapua mausteensa keskusteluun. Jokainen sopimusta vastustaviin kannanottoihin tuntee varmaan keskustelun Viron viinaon saatu eurooppalaisten päihde- rallista ja sen tuottamista litramääristä? järjestöjen EUROCARE-koalitiolta, joka on pyrkinyt vaikuttamaan myös Alkoholilaki sekoittaa soppaa EU:ssa käytäviin alkoholikeskusteluihin ja -säädöksiin. Myös yhteistyö Vuonna 2017 kukaan aikaansa seuraava Baltian maiden kanssa on vahvistunut. ei voi välttyä alkoholipoliittiselta keskustelulta. Jokaisella on asiaan mielipide, ja Kokonaiskulutuksen vuoristorata valtakunnan media tuottaa alkoholipoliittisia otsikoita päivittäin. SamankaltaiVuonna 1994 ymmärrettiin laman vaiku- nen tilanne oli vuonna 1994 jolloin alkotus alkoholinkulutukseen. Kokonaisku- holilakia uudistettiin. Mielenkiintoista lutus oli laskenut taantuman myötä 9,8 tässä on se, että argumentit puolesta ja litraan ja vaikka orastavasta talouskas- vastaan ovat yhtenäiset. Eurooppalainen vusta oltiin innoissaan, pelättiin alkoho- juomatapa, liberalismi, holhous, ravinlin myynnin kasvavan. Kun EU jäsenyys tolaelinkeinon kuihtuminen ja alkoholin vapautti myyntiä, huomattiin että pelko matkustajatuonti olivat väittelyssä oli oikeutettua. Vain vuodessa kokonais- käytettyjä aihepiirejä jo 23 vuotta sitten. kulutus nousi lamaa edeltävään aikaan, eivätkä vuoden 1996 kansainvälisen Uutta alkoholipoliittisessa keskustelussa kaupan rajoituksetkaan hidastaneet tah- ja alkoholilain kokonaisuudistuksessa

on pienpanimoiden näkyminen. Pienpanimoiden asia on noussut mukaan alkoholilakikeskusteluun vahvan lobbauksen kautta, jota sen lisäksi on siivittänyt esimerkiksi lähiruokatrendi. Toinen näkyvä keskustelunavaus on byrokratian vähentäminen. Uudessa lakiluonnoksessa byrokratiaa vähennettäisiin esimerkiksi lupakäytännöissä ja jatkoaikahakemuksissa, kun esimerkiksi anniskelun B-oikeuksista luovuttaisiin kokonaan.

olevan SOTE-lain puitteissa ehkäisevä työ jäisi monelta osin kuntien vastuulle, vaikka korjaava työ siirtyykin maakuntiin. Sitä, miten eri toimijat työskentelevät yhdessä ei ole linjattu, mutta terveysjärjestöt ovat esittäneet päihde- ja mielenterveystyön neuvostojen perustamista maakuntiin, sekä ehkäisevään työhön korvamerkittyä rahaa.

Raittiustyöstä ehkäisevään päihdetyöhön

Vaikka näyttää siltä, etteivät päihdetyön huolet ole muuttuneet vuoden 1994 jälkeen, on kuitenkin paljon uutta ilmassa. Nuorten alkoholinkäyttö näyttää olevan laskusuunnassa ja kannabis on arkipäiväisempää kuin 23 vuotta sitten, minkä lisäksi verkon kautta tapahtuma huumekauppa puhututtaa päihdealaa. Korjaavassa työssä kiinnostavaa on lääkkeetön hoito, kokemusasiantuntijoiden palkkaaminen terveyskeskuksiin ja yhteisöllinen avohoito. Työvälineet ovat kehittyneet teknologian myötä tukemaan vertaiskeskusteluja ja ammattilaisten tekemiä mini-interventioita. Näitä kaikkia aiheita nähdään Päihdepäivien ohjelmassa kesällä 2017, minkä lisäksi ohjelmistoon on tuotu myös paljon kansalaisjärjestönäkökulmaa. Päihdepäivät toimii hyvänä peilinä, kun katsotaan päihdealalla tapahtuneita muutoksia. Tapahtuman sadat osallistujat tarttuvat seminaariohjelman tarjontaan oman näkökulmansa siivittämänä; olkoon se sitten korjaavaa työtä, ehkäisevää työtä tai päihdepolitiikkaa. Kerran vuodessa on paikallaan katsoa alaa hiukan laajemmin, kokoontua yhteisten asioiden ääreen ja saada tilannepäivitys omasta alasta. Suunnittelijan

Ehkäisevä työ on ollut kuntien tehtävävalikossa kymmeniä vuosia, mutta työn muoto ja rahoitus on vaihdellut. Resursseja on vähennetty jatkuvasti, mikä näkyi jo ensimmäisillä Päihdepäivillä 1994. Tuon ajan kunnallinen raittiustyö on muuttunut kunnan ehkäiseväksi työksi eikä raittiussihteereitä enää ole. Järjestökentällä vähentyneet varat johtivat fuusioihin ja toiminnan modernisointiin sekä kansalaisten osallisuuden vahvistamiseen. Resurssipula on johtanut siihen, että järjestöjen työ on palveluvalikossa korostunut ja työtä tehdään yhdessä kuntien kanssa. Rinnalle on tuotu myös kokemusasiantuntijuutta, joka on ollut nosteessa koko 2010-luvun. Vuonna 2015 voimaan astunut laki ehkäisevän työn järjestämisestä velvoittaa kunnat perustamaan ehkäisevän työn toimielimen, muttei vaadi työlle nimettyä henkilöä. Kokonaisuus on Aluehallintoviraston vastuulla ja käytännössä kunnissa on ehkäisevän työn yhteyshenkilöitä, jotka melkein poikkeuksetta tekevät myös muuta työtä. Keskustelussa

Onko kaikki kuin ennen?

työksi jää aiheiden paketoiminen niin, että ne pysyvät tuoreina ja että niissä riittää puitavaa myös jatkossa. Kun alkoholilaki, sote-uudistus ja valinnanvapauslaki on tulevaisuudessa mahdollisesti lyöty lukkoon, on Päihdepäivien tulevien

vuosien haasteena tiedottaa uudistusten toimeenpanosta ja vaikutuksista. Annika Eloranta EHYT ry:n koulutussuunnittelija

Päihdepäivät on järjestetty ensimmäisen kerran 1994 ja siitä lähtien tapahtuma on ollut päihdealan järjestöjen erilaisten yhteenliittymien omistuksessa. Järjestöjen vähentyessä ja toimintojen tiivistyessä tapahtuma on siirtynyt edesmenneelle TEKRY:lle ja siitä fuusion jälkeen SOSTE:lle. SOSTE:n siirtyessä yleiseen alan edunvalvontaan tapahtuma siirtyi vastaperustetulle EHYT ry:lle (sekin fuusion tuotos) ja sen luotsaamalle Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostolle. Tällä hetkellä verkoston 45 jäsenjärjestöä suunnittelee ohjelmasisältöjä ja EHYT ry vastaa rakenteista.

Helsingin Kulttuuritalo 6.–7.6.2017 Koomikko Jukka Lindström (Noin viikon uutiset): Komiikka suomalaisessa alkoholikeskustelussa Projektijohtaja Mika Pyykkö (SITRA): Vaikuttavuusinvestoiminen ja ehkäisevä työ Projektikoordinaattori Miina Kajos (A-klinikkasäätiö): Laboratoriomenetelmien käyttö haittoja vähentävässä huumetyössä Hallitusneuvos Ismo Tuominen (STM): Ehkäisevä päihdetyö tulevaisuuden kunnissa ja maakunnissa sekä 115 muuta puheenvuoroa päihdetyöstä

Opiskelijaliput alkaen 50€/päivä Maksuton Open Stage -ohjelma ja messualue Liput 17.5. mennessä www.päihdepäivät.fi

Luokkahyppy akateemiseen maailmaan Teit kovan työn pääsykoekeväänä, ja kesällä saapui ilouutinen opiskelupaikan myöntämisestä. Saavut yliopistolle syksyllä odottavana ja jännittyneenä, etkä meinaa uskoa hyvää tuuriasi. Ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana pakokauhu tavoittaa sinut. Mikä virka on itsensä tohtorikoulutettavaksi esittelevällä naisella? Mikä on promootio? Miksi luennoitsijat ja kanssaopiskelijat viittaavat sen suurempia selittelemättä Bourdieun ja Foucault’n teorioihin? Puhumattakaan kotoperäisistä tutkijoista, joiden sukunimiä vilahtaa oppilaslistoissa epäilyttävän usein. Ensimmäisillä luennoilla tuuperrut muiden älykkäistä ja hyvin argumentoiduista kommenteista. Syksyn mittaan turrut niihin ja pyrit piiloutumaan läppärin tai kaulaliinan taakse. Miten ihmeessä olet päätynyt tänne ja miksi? Ja etenkin – miten nämä asiat tuntuvat olevan muille päivänselviä? Et ole tunteidesi ja kokemustesi kanssa yksin. Kun yhteiskuntapolitiikan opiskelijoiden Stigman Facebook-ryhmään linkitettiin syksyllä Helsingin Sanomien (3.11.2016) haastattelu tutkija Mari Käyhköstä ja akateemisesta ulkopuolisuuden tunteesta, monet tunnistivat artikkelista itsensä. Käyhkö väitteli tohtoriksi Joensuun yliopistosta vuonna 2006, ja on

nostanut esille yhteiskuntaluokan merkitystä tänä päivänä. Luokkien olemassaolo on vaiettu kuoliaaksi, kun kaikkien uskotellaan kuuluvan yhä suuremmaksi käyvään keskiluokkaan. Todellisuudessa sukutausta ja vanhempien yhteiskuntaluokka vaikuttavat voimakkaasti nuorten käsityksiin itsestään ja mahdollisuuksistaan. Laura Kolbe ja Katriina Järvinen julkaisivat vuonna 2007 teoksen Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Kirjassa käydään läpi 70–80–luvulla yliopistomaailmaan siirtyneiden kokemuksia luokkanousuista ja -laskuista. Katriina Järvinen avaa kirjassa matkaansa köyhästä Tampereen työläisperheestä Helsingin yliopistomaailmaan. Järvinen muistelee sosiologian peruskurssia, joka tuntui sanoittavan monet hänen sen hetkiset tunteensa. Luokkaeroista johtuvat käyttäytymismallit tulivat näkyviksi. Käyhkön mukaan luokkaerot tuntuvat myös opiskeluaikana. Kotona saatetaan arvostaa käsin tekemistä ja ruumiillista työtä lukemisen edelle. Vanhemmilla ei ole resursseja tarjota välineitä keskustelutaidon ja argumentoinnin kehittämiseen tai vaikkapa matematiikan ja

kielten opiskeluun. Akateemisia opintoja ei ymmärretä, vaikka niitä ihailtaisiin ja niihin kannustettaisiinkin. Opiskellessa kehittyvät muukin kun ajattelu ja ymmärrys – opiskelija omaksuu myös uudenlaisen elintavan. Sekä Käyhkö että Järvinen puhuvatkin Bourdieun havaitsemasta ”akateemisesta kiilasta”, joka vierottaa kouluttautuneen työväenperheen kasvatin perhepiiristään, mutta ei päästä täysin sisälle akateemiseen maailmaan. Ulkopuolisuuden tunne ilmenee usein epävarmuutena taitojensa tai pystymisensä suhteen. Koulussa erinomaisesti pärjännyt nuori saattaa esimerkkitapausten puutteessa sulkea yliopisto-opinnot kokonaan pois koulutusmahdollisuuk-

sistaan. Mikäli yliopistoon asti päästään, omaa kyvykkyyttään kyseenalaistetaan syyttä, ellei epävarmuuden tunteiden alkuperää tunnisteta. Akateeminen maailma tuntuu etäiseltä ja hierarkkiselta, vaikka olisi yliopiston seinien sisäpuolella. Palataan Stigman Facebook-ryhmässä syntyneeseen keskusteluun. Kokemuksien jakamiseen osallistunut stigmalainen Aino Lipsanen heitti ilmoille ajatuksen mentoroinnista, joka toimisi opiskelijoiden välisenä vertaisohjauksena. Tammikuussa stigmalaisten sähköpostiin kolahti ilmoitus Akateemisesta mentoroinnista, johon etsittiin halukkaita mentoroitavia sekä mentoreja. Mistä oikein on kysymys?

”Tarkoituksena oli rakentaa vuosikurssien välisiä solidaarisuuden siltoja opiskelijayhteisön sisälle” Sähköpostikutsun takana oli neljä idearikasta ja aikaansaavaa yhteiskuntapolitiikan opiskelijaa, Katri Korhonen, Aino Lipsanen, Silja Uusikangas ja Lotta Virrankari. Akateeminen mentorointi – konsepti on tänä keväänä pilottikierroksellaan. Konseptin synnystä, toiminnasta ja tulevaisuudesta Kajahdukselle kertovat sen perustajat. Miten Akateeminen mentorointi sai alkunsa? Idea syntyi Stigman Facebook-ryhmässä käydyissä keskusteluissa, jota käytiin Siljan linkittämän artikkelin herättä-

mistä ajatuksista. Aino heitti ilmoille ajatuksen akateemisesta mentoroinnista, jossa opintojen aikana karttunutta yliopistomaailman hiljaista tietoa voisi systemaattisemmin siirtää vanhemmilta opiskelijoilta nuoremmille – olivatpa kyseessä sitten pohdinnat yhteiskuntapolitiikasta akateemisena oppiaineena, teorian luonteesta sosiaalitieteissä, toisiaan tukevista sivuainevalinnoista tai yliopistomaailman konventioista ja perinteistä. Idea syntyi siis luokkaeroihin pohjaavista keskusteluista, mutta fokus oli jo alusta alkaen paljon laajempi: tarkoituksena

oli rakentaa vuosikurssien välisiä solidaarisuuden siltoja opiskelijayhteisön sisälle, jottei jokaisen tarvitsisi yksin keksiä pyörää uudestaan. Silja ja Aino kutsuivat avoimesti kaikki kiinnostuneet mukaan työstämään ideaa, jolloin Katri ja Lotta löytyivät mukaan. Jo ensimmäisen kahvittelun päätteeksi päätettiin testata kehitysmielessä ideaa käytännössä yhteiskuntapolitiikan opiskelijoille suunnatulla yhden lukukauden pilotilla. Tällä hetkellä akateeminen mentorointi toimii siis täysin opiskelijalta opiskelijalle -periaatteella, mutta kenties tulevaisuudessa mentorointi vakiintuu osaksi laitosten tai opiskelijajärjestöjen toimintaa. Onko tarve akateemiselle vertaisohjaukselle noussut esiin aiemmin? Idea oli meille kaikille uusi, emmekä olleet kuulleet vastaavista malleista aiemmin. Koimme, että tämän tyyppinen verkostoituminen olisi tuonut paljon lisäarvoa etenkin opintojen alussa – ideaa ohjasikin ajatus siitä, mitä olisimme itse toivoneet olleen tarjolla aloittaessamme opinnot. Miten mentorointi käytännössä toimii? Suunnittelimme aluksi yhdessä mentoroinnin aikajänteen ja rakenteen ja teimme tältä pohjalta hakulomakkeen, jossa pyysimme sekä mentoreita että aktoreita reflektoimaan mentorointiin liittyviä odotuksiaan ja tarpeitaan. Haku oli nopea ja tehokas, ja saimme iloksemme sopivassa suhteessa hakemuksia aktoreilta ja mentoreilta. Parien muodostaminen sujui siten helposti, ja pyrimme yhdistämään toisilleen sopivat parit taustojen ja kunkin osallistujan mentoroin-

nille asettamien tavoitteiden mukaan. Tapasimme helmikuun alussa yhdessä parien kanssa aloitustapaamisessa. Kävimme läpi konseptin sisältöä sekä aikataulua, ja pohdimme yhdessä osallistujien motiiveja lähteä mentorointiin mukaan. Aloitustapaamisen jälkeen parit laativat tarjoamamme pohjan avulla omaehtoiset mentorointisuunnitelmat, joissa hahmoteltiin alustava tapaamisten aikataulu, tapaamisten sisältö ja mentoroinnin yleiset tavoitteet. Tässä mielessä mentoroinnin luonne on pitkälti kiinni osallistujista itsestään, ja parien suunnitelmissa näkyykin paljon eroja esimerkiksi suunnitelmien yksityiskohtaisuudessa. Asetimme tavoitteeksi, että parit tapaisivat toisiaan itselleen sopivalla aikataululla koko kevätlukukauden ajan. Yksi pareistamme on kuitenkin sitoutunut mentorointiin jo lähtökohtaisesti vuodeksi, mikä on mielestämme huippuhienoa! Koska kyseessä on nopeasti käytäntöön tuotu pilotti, palautteen ja kehitysehdotusten kerääminen on meille hyvin tärkeää. Järjestämme toukokuun lopulla yhdessä kaikkien osallistujien kanssa päätöskahvit, joilla jutellaan yhdessä pilotin onnistumisista ja kehityskohteista. Tällaisen vapaamuotoisen keskustelun lisäksi keräämme väli- ja loppuarvioinnit, jotta voimme tietää tarkemmin mentoroinnin toteutumisesta. Vaikka aktori ja mentori laativat itse tavoitteensa ja toimivat yhdessä, yksilöllisen palautteen avulla saamme helpommin tietoon myös mahdollisia ongelmakohtia - mentoroinnin onnistumisessa on viime kädessä paljon kyse esimerkiksi henkilökemioista.

Kuinka paljon osallistujia saatiin mukaan eri opintovaiheista? Entä muista Valtsikan pääaineista? Osallistujia on kaikilta asteilta, painottuen kuitenkin jatko-opiskelijoihin. Osallistujia haettiin pilottivaiheessa vain yhteiskuntapolitiikasta, sillä päätimme testata palveluaihiota pienellä porukalla. Mitä muita kun ei-akateemisesta taustasta kumpuavia epävarmuuksia mentoroinnin avulla voidaan työstää? Akateeminen mentorointi ei ole suunniteltu pelkästään ei-akateemisen taustansa kanssa kipuilevalle, joten mikä tahansa opintoihin ja yliopistoelämään liittyvä askarruttava kysymys on hyvä syy tulla mukaan akateemiseen mentorointiin. Yleisesti ottaen moni kokee

tiedeyhteisön liian kaukaisena asiana etenkin opiskelujen alussa, mikä voi lannistaa kunnianhimoisia tavoitteita. Toinen tukea vaativa asia on jatko-opiskelujen aloittaminen, etenkin jos jatko-opinnot tekee eri yliopistossa kuin on aiemmin opiskellut ja jos aiemmista opinnoista on kulunut jo tovi. Vaikka opiskelija pitäisikin yliopisto-opiskelujen itsenäisestä rytmistä, hän saattaa tarvita tukea esimerkiksi opiskelutekniikoihin ja muihin käytännön asioihin. Millaisen vastaanoton mentorointi sai? Facebookissa käyty keskustelu on ollut kiinnostunutta, ja yleisestikin ihmiset tuntuvat kokevan akateemisen mentoroinnin tärkeänä. Tähän mennessä olemme saaneet innostunutta

palautetta osallistujilta, joskin vasta tulevat väli- ja loppuarvioinnit tuovat yksityiskohtaisempaa palautetta. Mitä olette suunnitelleet tulevaisuuden varalle? Aloitimme hankkeen puhtaasti kokeiluna, joten emme ole tehneet vielä pitkälle meneviä suunnitelmia. Siksi pilottia ei toistaiseksi ole esitelty laajasti yhteiskuntapolitiikan ulkopuolella. Koostamme projektista loppupalautteineen raportin, jonka pohjalta puntaroimme, jatketaan-

ko konseptin kehittelyä eteenpäin ja missä muodossa. Jos jatkoon päädytään, yksi hyvä mahdollisuus on esitellä idea koko valtsikan laajuiseksi tai ehdottaa tätä esimerkiksi uudelle sosiaalitieteilijöiden ainejärjestölle. Pilotti on nyt puolivälissä, joten vielä on aikaista tehdä johtopäätöksiä. Tähän asti saamiemme kommenttien pohjalta vaikuttaa kuitenkin siltä, että idealle on kysyntää – etenkin tohtoriopiskelijoiden parissa kiinnostus on suurta!

Haastateltavana Jutta Kaivola, toisen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija ja akateemisen mentoroinnin aktori. Miksi lähdit mukaan Akateemiseen mentorointiin? Hain akateemiseen mentorointiin ennen kaikkea siksi, että saisin vahvistettua omaa akateemista identiteettiäni. Kandiopintojen loputtomalta tuntuvassa putkessa oli hankala nähdä, millaisia mahdollisuuksia koulutuksella on minulle tarjota ja miten tavoitteet on konkreettisesti mahdollista saavuttaa. Lähipiirissäni ei myöskään ole vanhoja valtsikalaisia, joten akateeminen mentorointi tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Mitä olet mentoroinnista saanut? Millaisia tapaamiset ovat? Omalla kohdallani mentori on antanut neuvoja muun muassa opiskelijavaihtoasioissa ja harjoittelupaikkojen ja -tuen hakemisessa sekä tsempannut, kun deadlinet ja tentit ovat stressanneet. Kandivaiheen opiskelijana olen puolestani kertonut, mihin suuntaan opinnot ovat menneet ja miten niitä voisi kehittää. Tapaamiset ovat vapaamuotoisia ja mentorointiparit sopivat keskenään, kuinka usein tapaavat. Mitä kehitysideoita sinulle on syntynyt mentoroinnin suhteen? Mentorointi on ollut kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Tulevaisuudessa mentoroinnista voisi tehdä valinnaisen, muutaman opintopisteen kurssin. Mentorointiohjelma perustuu vapaaehtoisuudelle, joten oma aktiivisuus on tärkeää.

Tiina Alanko

Saatteeksi

Kajahduksen lukijat ovat tottuneet näkemään minulta voimakkaita yhteiskunnallisia kannanottoja. Myös tällä kertaa otan tietyllä tapaa kantaa yhteiskunnan tilaan. Mutten tiukasti saatikka hyökkäävästi. Ei, tällä kertaa minä avaan teille päiväkirjani sivut yhden viikon kohdalta. Viikon, jonka elin ilman älypuhelinta. Kerron teille tarinan omista tuntemuksistani, omista fiiliksistäni. Koska tarinoita ei voi olla maailmassa koskaan liikaa, fiiliksistä ei voi ikinä puhua turhan paljon.

Älytön puhelinelämä Ground zero Oksettaa ja ahdistaa. Huomenna alkaa viikko ilman älypuhelinta, viikko ilman käteni jatketta. Jo Facebookissa asian julkaiseminen oli riittävän vaikeaa, vaikken tosin täysin ymmärrä miksi. Ihan kuin minun pitäisi hakea älypuhelimettomuudelleni hyväksyntä kaikilta. Pomolta, sukulaisilta, kavereilta. Ihan kuin tekisin tämän heidän takiaan. Kyllähän tämä pelottaa ja tärisyttää. Vai onkohan se vain neljän päivän putki, joka onnistuneesti tänään katkaistiin? Minunhan kuuluisi olla tyyni ja rauhallinen. Nyt vihdoin pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni, edes osittaisen irtaantumisen somesta, riippuvuuden katkaisemisen, – enkä nyt puhu alkoholista - itsensä tutkiskelun.

Riippuvuushan se todella on. Kylmää hikeä meinaa pukata jo tässä vaiheessa. Oireet ovat täysin verrattavissa tupakkalakon aattoon. Jännittää ja hirvittää. Kuumottaa ja hikoiluttaa. Korvaavia hoitotuotteita pohditaan ja keinoja etsitään. Jäänkö kaikesta paitsi? Muut sopivat ryhmächateissa tapaamisia, kun minä odottelen tekstiviestejä, joita ei lopulta tule kuin äidiltäni. Eikä aina edes sieltä. Miksi edes haluan irtaannuttaa itseni sosiaalisten kontaktien verkosta? Maailman laajimmasta tietokannasta, arkielämän helpottajasta? Ei mutta oikeasti. Miksi ajattelen asiaa negaatioiden kautta? Miksi mietin, mistä kaikesta jään älypuhelimettomana paitsi, kun älypuhelimen kanssa meinaan kävellä koko elämän ohi. Miksen ajattele kaikkia mahdollisuuksia, uusia aistikokemuksia ja oivalluksia, joita elämä

ilman älypuhelinta tarjoaa. Sim-kortti on vaihdettu, Samsung laitettu kaappiin piiloon. Pöydällä mötköttelee nostalgisesti Nokia 3310. Hymy hiipii huulilleni, eiköhän tästä sittenkin hyvä tule. Alea iacta est, arpa on heitetty. Nyt ei auta muuta kuin elää ja kokea, tuntea ja kirjoittaa. Maanantai Maanantai ei muuksi muutu, vaikka voissa paistaisi. Tämä maanantai tosin muuttui. Vointi oli paha, fyysinen kunto huono, kuten niin kovin usein muutenkin. Onnellisen tiedottoman nukkumisen katkaisee nokialaisen piippaus. Yhtä hauskaa maanantaiherätystä ei olekaan pitkään aikaan tullut. Nostalgia ylittää väsymyksen, kiinnostus ahdistuksen. Viikonloppuinen voitelu selkeästi onnistui. Ylitsevuotavien tuntemuksien ja yhteiskunnallisten analyysien sijasta törmäsin ensimmäiseksi idealistille epätavalliseen pragmaattisuuteen – käytännön ongelmiin. Oli osattava jo aamusta varautua päivään. Katsoa ja merkitä ylös seminaarisalin sijainti, lukea sähköpostit, tarkistaa päivän ohjelma. Näitä ei enää voisi matkan varrella tarkistaa. Asunnosta poistuessani koen suurta euforiaa, vapautta ja nautinnollisuutta. Jo senkin takia, että alistin itseni uuden kokemiselle, uskalsin poistua tavallisista arkirutiineista.

Sporapysäkille päästyäni törmään ensimmäiseen kognitiiviseen konstruktiooni. Sporaa odotellessa kännykkää pitäisi ehdottomasti räplätä, kavereille viestitellä. Pelkkä seisoskelu ja ympäristön katselu tuottaa Parkinsonin taudille tyyppisiä pakkoliikkeitä. Käyttäytymisnormeja toisensa perään. Sporassa istuessa puhelinta pitäisi ehdottomasti käyttää. Käsi nykii housujen oikean etutaskun kohdalle ja takaisin puuskaan. Uudelleen ja uudelleen. Sporassa matkatessa tai bussia odotellessa älypuhelimen käytön vielä itselleni normaalisti suon ja hyväksyn, mutta kävellessä sen pakonomainen, patologinen hypistely menee jo sairauden puolelle. Mutta silti, matkalla sporapysäkiltä yliopiston päärakennukselle pakonomaiset käsien liikkeet jatkuvat. Koen jopa pientä ahdistusta, samanlaista arkirutiinien järkkymistä kuin kauas kotimaasta matkustavat kokevat. Samanlaista järkytystä, kun stressaantunut suomalainen kokee Thaimaan relaxoituneen saaren riippumatossa reissun ensimetreillä. Mitä minä nyt teen, kun en voi käyttää googlea ja internetiä? Miten täytän nämä tyhjät hetket, tyhjiönomaiset tilat? Vastaushan on naurettavan helppo. Sporassa kaivan repussani lukemattomana lojuneen Voima-lehden, jonka lukemiselle ei – yllättäen, yllättäen – ollut koskaan jäänyt aikaa. Kävellessä tarkkailen ympäristöä. Teen pieniä havaintoja ihmisistä, heidän

ilmeistään ja olemuksestaan. Tarkkailen ihmisten habitusta ja ulkoista käytöstä. Katselen kaikkia asioita, joihin en koskaan aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota. Seminaarissa tunnen pienoista ylpeyttä, kun olen tahallani unohtanut – todellisuudessa en myöskään muistanut miten 3310 laitetaan äänettömälle – puhelimesta äänet päälle ja vanha kunnon tekstarin piippaus valtaa salin. Nyt sitten herätetään kunnolla hämmennystä. Story of my life. Paluumatkalla päätän kaivaa nokialaiseni taskusta vastatakseni siihen tulleeseen viestiin. Jälleen ylpeys valtaa minut. Nyt retroillaan ja kunnolla. Nyt ylpeillään ja tosissaan. Tajuan nokialaisesta tulleen minulle statussymbolin ja imagonpönkittäjän. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Minun piti kokeilla miltä tuntuu elää ilman älypuhelinta. Ei kokeilla miltä tuntuu pönkittää omaa egoaan vanhan nokialaisen avulla.

valot vain valoja valojen joukossa. En enää ole kiinnostunut mistään ulkopuolisesta. Kaipaan vain älypuhelintani ja sen kaveripiiriin yhdistävää vaikutusta. Haluan rupatella ystävieni kanssa. Vaihtaa kuulumisia ja lukea facebook-päivityksiä. Haluan lukea artikkeleita ja googlailla sivistyssanoja. Kaipaan kaikkia niitä älypuhelimessa arvostamiani ominaisuuksia. Vai onkohan se vain synkkä ja pimeä Espoo, joka ahdistaa? Luojan kiitos, etten enää asu täällä. Ei, Espoossa käväisy ei voi yksin tarjota tätä ahdistusta. Haluaisin hypistellä älypuhelinta. Tuntea sen sormieni välissä. Näppäillä näyttöä ja kosketella sen ihanaa pintaa. Haluan käyttää sitä niin paljon, että huomaan jopa pitäväni oikeaa kättäni samaisessa asennossa, jossa sitä pidän puhelimen siinä ollessa. Voi luoja, onko tämä riippuvuus todella näin rankka?

Syyllisyyden tunnossa laitan puhelimen taskuuni. On palattava perusasioiden äärelle. Kirjaimellisesti.

Tiistai Edelleenkin heikko olo. En kai ole tulossa vanhaksi?

Illalla on sukulaisen synttärit pimeässä Espoon Karakalliossa. Ruoka on hyvää ja viini laadukasta. Saan kyydin Leppävaaran asemalle ja jään odottamaan bussia. Jälleen tyhjyys valtaa minut. Mutta tällä kertaa tyhjyys on erilaista. Enää uudet havainnot eivät vaikuta mielenkiintoiselta. Enää niiden havainnoiminen ei tunnu mielekkäältä. Bussipysäkin ihmiset ovat ”vain” ihmisiä muiden joukossa, aseman

Lähden yliopistolle larppaamaan tulevaisuuden johtajaa ja allekirjoittamaan Yhteiskunta-alan Korkeakoulutettujen lehtitukisopimuksen. Älypuhelimettomuus ahdistaa edelleen, mutta lasikatto on rikottu ja pahimmasta päästy yli. Ainakin niin toivon. Riippuvuuden katkaisuhoidolle tyypilliset takapakit ovat tosin luultavasti vielä edessä.

Mutta ei, ero on kuin yöllä ja päivällä eiliseen verrattuna. Eilen olin suurten tunteiden vallassa, elämänmullistusten houreissa. Päänsisäinen taistelu on poissa ja levollisuus vallannut mielen. Huomaan yhä aika ajoin etsiväni ja kaipaavani puhelinta, mutten enää pakonomaisesti. Järki on korvannut tunteen. Rationaalisena länsimaalaisena yliopisto-opiskelijana onnistuin positivistisesti korvaamaan samsungin puutoksesta seuranneet emotionaaliset kriisit järkeilyllä. Haluan edelleen älypuhelimeni, mutta haluan sen puhtaasti pragmaattisista syistä. Tarvitsen uutismaailmaa kartuttaakseni tietopankkiani. Haluan lukea artikkeleita ja blogeja. Haluan googlata outoja ja tuntemattomia sanoja, etsiä netistä

nerokkaita aforismeja, leikitteleviä allegorioita. Nerokkaiden aforismien sijaan taidankin joutua kohtaamaan kommunikaation sekä oman tietämättömyyden paljastamisen pelon. Nyt ei auta muuta kuin kysyä kaverilta, jos ei tiedä. Ja sekös vasta kauheaa onkin. Keskiviikko Opiskelupäivä, ainakin nimellisesti. Kirjastolle piti raahautua, mutta enhän minä koskaan niin pitkälle päässyt. Kotona istumisen syyllisyydentunto ei tosin tällä kertaa kategorisoidu vain tehottomiin työtunteihin, vaan empiirisen kokeiluni näivettymiseen. Kotona käytän tietokonetta, älypuhelimen korviketta. Aivan sama onko minulla täällä Nokia vai Samsung. Mitä järkeä tässäkin taas on?

Saan luettua Göran Therbornin tappa- ja voisin harkita tekeväni tästä ammatin. vasta eriarvoisuudesta tarvittavat luvut. Hienoa, nyt individualistiseen oman Kello käy ja joudun palaamaan takaisin elämän ahdistukseen yhdistyi myös reaalimaailmaan. Muistan katsoneeni maailmantuska. Jotain on keksittävä, tapaamispaikan ja -ajan oikein. Vai siispä masokistina ja kykenemättömänä katsoinko sittenkään? Enää sitä ei voi tiedostamaan oman tarkistaa. Toisaalta, ”Pitkällä sillalla pysähdyn etuni otan yöpöymiksi minun pitäisi? ihastelemaan maisemia ja dältä käteen kesken Kyllä joku soittaa, ympäristöä, fiilistelemään jääneen Sartren Injos minua ei näy kevättä. Onneksi ei ole hon. Jälleen huono tapaamispaikalla. Muvalinta. Olemas- älypuhelinta pilaamassa tätä rehtimisen sijaan voin hetkeä.” saolo on paha tila. asemoitua steissin kiviTorstai patsaiden eteen odotVaalikokouspäivä. Tänään valitaan tamaan muita, keskittyen aurinkoon Konstruktiolle ensimmäinen, historial- sekä sosiologisiin havaintoihin. linen hallitus. Opiskelen aamupäivän, kunnes suuntaan lounaan kautta ta- Perjantai paamaan muita kokouksen järjestäjiä Voi Kristuksen vittu. Ihan oikeasti, viini- ja ruokaostosten merkeissä. onneksi tosin vain kuvainnollisesti. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta, lämpötila lähentelee kaksinumeroisia lukuja. Asetan aurinkolasit silmilleni ja lähden hitaasti kävelemään Kalliosta kohti yliopistoa. Läppärinkin jätin kotiin, sitä ei tänään tarvita. Ensimmäinen päivä totaalisessa pimennossa, totaalisessa ihanuudessa. Pitkällä sillalla pysähdyn ihastelemaan maisemia ja ympäristöä, fiilistelemään kevättä. Onneksi ei ole älypuhelinta pilaamassa tätä hetkeä. Aika ja paikka ovat täydellisiä, miljöö on kaunis. Huomaan leikkiväni suurta taiteilijaa tai mahtavaa filosofia. Päästän mielikuvitukseni laukalle ja annan hetken viedä. Tätä jos saisi enemmän, tästä jos voisi nauttia päivittäin. Hetki on niin kaunis, että jopa minä, sosialistinen työnpakoili-

Herään ystäväni luota puoli yhdeltä. Aamujatkot kestivät seitsemään. Onneksi alkoholia on edelleen veressä, niin eiliset toilailut vielä naurattavat. Kävelen infernaalisessa humalan ja krapulan välimuodossa kohti kotia. En tiedä onko kyseessä vain tämän myrkytystilan aiheuttama autenttisuus vai todellinen muutos ajattelutottumuksissani, mutta minulle ei ole koko aamupäivän aikana juolahtanut mieleenikään älypuhelimen käytön mahdollisuuden puuttuminen. Toisaalta minulle jo kaupassakäynti tuotti niin suurta hankaluutta, etten taida olla riittävän tiedostavassa tilassa arvioimaan omia tuntemuksiani. Kotona kaikki jysähtää ja luova darra muuttuu koko kehon vapinaksi ja oksennusrefleksin jatkuvaksi torjun-

naksi. Stoalainen elämänasenne on koetuksella. Kaverinkin kanssa olin sopinut meneväni kahville. Onneksi kahvi vaihtuu nopeasti pizzaan ja keho saa jotain ravintoa halvan etanolin päälle.

Illan tullen istun kotona kaksi puhelinta kädessäni. Välissä on lähes 20 vuotta teknologista kehitystä, elämäntapojen muutosta.

Huomenna vaihdan sim-korttien paikkaa ja kytken itseni taas vankasti sosiaaliseen mediaan. Bipolaarisuus valtaa minut. Olo on kuin katkaisuhoidon jäljiltä. Miksi pitää taas aloittaa, kun on juuri päässyt riippuvuudesta eroon? Noh, ensimmäinen tekee pahaa, mutta kyllähän ”Uusien ihmisten luokse käve- siihen taas tottuu.

Hyvä puoli kaikessa sentään on, ettei älypuhelimen käyttö enää edes käväise mielessäni. Huono puoli se, etten tiedä olisinko oloiltani edes kykeneväinen lukemaan puhelimen näytöllä olevaa pientä tekstiä.

Lauantai ly paljaana itsenään ilman Onneksi ei sentään älypuhelimen suojaavaa kahden päivän kankÄlypuhelin on helpotkusta. Itse asiassa vaikutusta oli jopa yllättävän tanut elämääni, mutta hankalaa.” olo on lauantaiksi myös paradoksaaepätavallisen hyvä. lisesti köyhdyttänyt Ihan hirvittää oma krapulattomuuteni. sitä. Se on saanut minut unohtamaan ne Ei kai minusta vain ole tulossa jär- todelliset elämän rikkaudet: kanssaihmikevää, terveyttä ajattelevaa toimijaa? set, ympäristön ja hetkeen keskittymisen. Mitenköhän sitä päivän käyttäisi? Sosiaaliseen mediaan en ainakaan aio sitä hukata. Sunnuntai Aikuistunut olen, selkeästi. Jätin jatkot ja underground technobileet väliin, vaikka utelias mieleni halasi jo puhtaasti journalistillisista seikoista hypätä taxin kyytiin. Ilta oli jännittävä uusien ihmisten tapaamisen takia. Mutta vielä jännittävämpää siitä teki älypuhelimen puutos. Uusien ihmisten luokse kävely paljaana itsenään ilman älypuhelimen suojaavaa vaikutusta oli jopa yllättävän hankalaa. Mieleni teki esittää viestiin vastaavaa ihmistä ja näin piiloutua ensitapaamisen kosketukselta. Nyt sitä vaihtoehtoa ei ollut, ja hyvä niin.

Varhaislapsuuden psykiatrian dosentti Marjukka Pajulon (HS mielipide 21.3) sanoin: ”Teknologian kehittäminen on ollut suomalaisen osaamisen ylpeyden aihe. Olemme nyt kriittisessä kohdassa. Ratkaisevin askel olisi kääntyä toiseen suuntaan: tiedon ja tekniikan kekseliääseen hyödyntämiseen siten, että se lisääkin kiinnostusta juuri tähän ympärillä olevaan oikeaan todellisuuteen, toisen ihmisen mieleen ja kokemukseen, vielä jäljellä oleviin luonnonihmeisiin ja niiden suojelemiseen. Se on mahdollista. Kunpa satavuotias Suomi voisi olla sellaisen kaukonäköisyyden ja innovaation edelläkävijä!” Jaakko Muilu