Page 49

Doktriinianalyysin perusteella havaittiin selkeää muutosta sekä uhkakuva- että voimankäytön normistossa mutta myös normatiivisessa suhtautumisessa strategiseen kulttuuriin. Ensimmäisiin kahteen doktriiniin varsinkin akateeminen alakulttuuri oli voimakas vaikuttaja, kun taas viimeisessä korostui sotilaallisen ja poliittisten käytänteiden alakulttuurien löytämä tasapaino. Doktriinia käytettiinkin strategisen kulttuurin muuttamiseen vuosina 2002 ja 2012, mutta vuonna 2016 palattiin kulttuurin säilyttämiseen ja korostetaan kulttuurin kansallisia erityispiirteitä, vakautta ja muuttumattomuutta. Ruotsissa pyrittiinkin tietoisesti muuttamaan strategista kulttuuria osana laajaa puolustusreformia. Muutoksista huolimatta yksi muuttumaton piirre korostuu edelleen ruotsalaisessa strategisessa kulttuurissa: muutosvalmius ja kokonaisvaltaisten muutosten nopea toimeenpano. Ruotsin valtion strategisen kulttuurin ytimessä näyttääkin edelleen olevan taipumus, turvallisuusympäristön muutosten arvioiden perusteella, tehdä nopeita ja laajoja turvallisuus- ja puolustuspoliittisia muutoksia kansallisten intressien puolustamiseksi.

Tulevaisuuden mahdollisuudet

asein. Voimankäyttönormisto on muuttunut edeltävästä doktriinista ja tehnyt osittaisen u-käännöksen. Voimaa katsotaan käytettävän etusijaisesti kotimaan puolustamiseksi niillä alueilla, joita uhataan tai joihin hyökätään. Kansallisia suorituskykyjä käytetään sodan häviämisen estämiseksi, mutta sodan voittamiseen tarvitaan kansainvälisten kumppaneiden tukea. Kansainvälisiä operaatioita tulee edelleen toimeenpanna ja niihin osallistua, mutta painopiste on siirtynyt kotimaahan.

Doktriinin muutoksesta

Sotilasstrategisen doktriinin merkitys on muuttunut asteittain vuosien 2002, 2012 ja 2016 välillä. Ensimmäinen doktriini toi esiin tarpeen muuttaa ruotsalaista strategista kulttuuria. Yhtenä välineenä pidettiin doktriinien muuttamista, mutta yksi tärkeimmistä työka-

luista oli upseerikoulutuksen akateemisuuden lisääminen. Akateeminen alakulttuuri löi läpi, ja vastauksena tulevaisuuden haasteisiin oli koulutustason korottaminen. Vastaavasti toinen doktriini vuodelta 2012 korosti doktriinin asemaa strategisen kulttuurin muutosta edistävänä työkaluna. Todetut muutokset turvallisuusympäristössä piti kodifioida doktriinissa ja näin edesauttaa kulttuurimuutosta. Näiden kahden vastakohta on vuoden 2016 doktriinissa, jossa suhde strategiseen kulttuurin on perinteisempi kuin aikaisemmissa. Doktriinissa todetaan strategisen kulttuurin olemassaolo, mutta se tuodaan esille varsin muuttumattomana taustatekijänä. Doktriinin käyttötarkoitus onkin toimia johdon tahdon ilmaisun välineenä eikä pyrkiä vaikuttamaan kulttuuritekijöihin. 47

Strategisen kulttuurin tutkimuksella voidaan ymmärtää sekä oman valtion että muiden valtioiden toimintaa. Monikansalliset organisaatiot, kuten Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni ja Nato, ovat myös oivia tutkimuskohteita, sillä niissäkin muodostuu normistoja ja strategista kulttuuria. Muiden toimijoiden tutkiminen ja strategisen kulttuurin entistä parempi ymmärrys voi esimerkiksi puolustusyhteistyössä olla erityisen arvokasta ja mahdollistaa entistäkin tehokkaampaa yhteistyötä tulevaisuudessa. Toisaalta vastaavaa ja ehkä jopa suurempaa hyötyä saa myös tutkimalla itseään. Minkälainen on tämän päivän suomalainen strateginen kulttuuri, ja tiedämmekö siitä riittävästi? Tunne itsesi, yhteistyökumppanisi ja vastustajasi, niin voittosi ei ole vaarassa. Yleisesikuntamajuri Oscar Lassenius palvelee strategian opettajana Maan­ puolustuskorkeakoulun sotataidon lai­ toksessa ja opiskelee sotatieteiden toh­ torikoulutusohjelmassa.

Kylkirauta 3/2021


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.