Kajahdus 4/2013 by K. Ajahdus

4 Kajahdus. 2013 nro

PÄÄTOIMITTAJA

ULKOASU

Iiris Annala

Anastasia Asikainen

KIRJOITTAJAT Iiris Annala Aapo Hiilamo Heikki Hiilamo Nanne Isokuortti Eeva Järvi Terhi Korkiala Iiro Leino Jyri Liukko Petra Malin Katariina Peltonen Teemu Salmela

TAITTO Iiris Annala PAINO Picaset, Helsinki Painos 150 kpl Julkaisija Stigma ry ja Stydi ry, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat

KUVAT Anastasia Asikainen Gaudeamus ImagePark.piz Nanne Isokuortti Eeva Järvi Little Brown & Company Julia Sand Kukka Suonio Stigma Yhteiskuntapolitiikan alumniyhdistys

TOIMITUKSEN OSOITE Stigma ry/Stydi ry Snellmaninkatu 10 00014 Helsingin yliopisto

kajahdus@gmail.com http://issuu.com/kajahdus http://blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/ http://twitter.com/kajahdus

Kajahdus vastaanottaa HYY:n järjestölehtitukea.

6 7 9 11 13 18 20 22 23 26

Alumnipalsta

Haastateltavana yhteiskuntapolitiikan alumni Ida Mielityinen

Yhteiskuntapolitiikan alumniyhdistys Katariina Peltonen

Enemmän ei ole aina parempi

Aapo Hiilamo

Asunnottomien yö Eeva Järvi

Hey ya'all!

Nanne Isokuortti

Gallup: mikä on parasta pimeydessä?

Anastasia Asikainen & Iiris Annala

Ahneus on ongelma myös kustannusalalla Teemu Salmela

Heikki Hiilamo Kajahduksen haastattelussa Uustietämättömyyden aika

Iiro Leino

Varokaa pimeää! Jyri Liukko

Pääkirjoitus

Valot pois! S

älekaihdinten takana on mustaa. Kuntatalon valaistu lippu näkyy, totta puhuen myös Mannerheimintietä reunustavat katuvalot ja Scandic-hotellin valokyltti. Ei Helsingissä pääse valoja pakoon. Helsingin pimeys ei ole musta, se on harmaa. Olin ehtinyt parikymppiseksi asti, kun näin tähtitaivaan kunnolla ensimmäisen kerran. Seisoin laiturilla tyynen lammen päällä lokakuuyönä ja katsoin taivasta. Se oli niin kirkas ja syvä, että hengästytti. Kun tämä kiire tästä hellittää, menen jonakin iltana keskuspuistoon katsomaan läpitunkematonta pimeyttä. Kävely pimeässä maastossa rauhoittaa. Ajatus ei karkaa vastaamattomiin sähköpostiviesteihin tai siihen, kuinka monta sivua on vielä lukematta tenttiin. Toisaalta pimeässä myös aavistuksen jännittää – ei siksi, että sitä pelkäisi jonkun hyökkäävän puskista, vaan siksi, että täydessä pimeydessä oleminen on urbaanille ihmiselle erikoinen kokemus. Samoin on hiljaisuus. Kokeile joskus olla täyttämättä hiljaista huonetta musiikilla tai televisiolla. Kuullakseen hiljaisuuden maastossa pitäisi matkustaa kauas. Ei kuuluisi moottoritien huminaa eikä lentokoneita, korkeintaan puiden suhinaa. Pää voi kuitenkin täyttyä papatuksesta myös pimeässä hiljaisuudessa. Meillä on lukuisia sosiaalisia sidoksia, jotka vaativat ajastamme osansa. Kilpailun kiristyessä paineet itsensä kehittämiseen leviävät koulunpenkiltä ja työelämästä muille elämänaloille. On vaikea rentoutua, kun informaatiota ja muita reagointia vaativia asioita tulvii ovista ja ikkunoista. Elämä kaupungissa on niin hektistä, että miten ihmiset edes ehtivät panna merkille, että nyt on vähän hämärää? Okei, kaamosväsymys on tieteellinen tosiasia, ja monet kärsivät siitä valtavasti. Itseäni rasittaa enemmän kesä, jolloin nukkumaanmenoaikaan on vielä valoisaa kuin päivällä. Onneksi päivä ei ala pidetä vielä muu-

tamaan viikkoon. Vielä on aikaa ihan vain olla pimeässä. Onneksi se päänsisäinen papatuskin joulutauon myötä vähän vaimenee. Pimeys on lyriikoissa suosittu metafora ja toimiva kuvauksellinen keino. Kaunis laulu pimeydestä on Tove Janssonin sanoittama Höstvisa. ’’Jag märke aldrig förut att mörkret är så stort…’’. Jansson ammensi pimeydestä paljon tuotantoonsa. Hän hyödynsi pimeyttä ja mustuutta kerronnassaan hyvin taitavasti. Pimeys on erityisen suuressa roolissa Muumilaakson marraskuussa (Sent i November, 1971). Kirja kertoo toisilleen vieraista henkilöistä, jotka päätyvät asuttamaan muumitaloa sinä aikana, kun perhe on poissa. Henkilöt eivät osaa kommunikoida toistensa kanssa luontevasti. Pimeys on talon ympärillä tiheää ja hiljaisuus käsin kosketeltavaa. Vuoden pimeimmän ajan Kajahduksessa käsitellään synkkää ilmiötä, asunnottomuutta. Eeva Järvi kertoo lokakuussa järjestetystä asunnottomien yöstä, ja Nanne Isokuortti kuvaa asunnottomuutta Yhdysvalloissa. Teemu Salmela käsittelee kirjojen kustannusbisnestä, joka on kirjailijoiden näkökulmasta ihan pimeää toimintaa. Iiro Leino osoittaa, miten faktan ja fiktion raja on joillekin journalisteille hämärän peitossa. Lisäksi Jyri Liukko, tutkija yhteiskuntapolitiikan oppiaineesta, tarkastelee vakuutuksia keinoina hallita pimeää. Kajahdus on ollut paras juttu, mitä olen opiskelijatoiminnassa tehnyt. Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille. Nyt lähden katsomaan pimeyttä ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Sen vielä halusin sanoa, että ota hyvä ihminen ne jouluvalot pois! Ne on ihan jenkkien juttu ja vievät sitä paitsi sähköä. TEKSTI: Iiris Annala KUVA: Kukka Suonio

Sosiaalitieteiden mustat pisteet Sosiaalitieteissä käsitteet ovat tiukasti sidoksissa sosiaaliseen todellisuuteen. Ne vanhenevat sitä mukaa, kun sosiaalinen todellisuus muuttuu. Ian Hacking puhuu kehävaikutuksesta viitatessaan siihen, kuinka yksilö tullessaan tietoiseksi itseensä kohdistuvasta luokituksesta päätyy muuttamaan käytöstään; kun vaikkapa naispakolainen tulee tietoiseksi tästä luokittelusta, hän voi muuttaa käytöstään tavalla, jonka jälkeen on tarkistettava, keihin naispakolaisilla viitataan. Parempi, ajan hermolla oleva esimerkki voisi olla syrjäytynyt. Yhteiskuntatieteiden suurin musta piste on kenties itse yhteiskunnan käsite. Sen selitysvoima on aikojen saatossa heikentynyt. Sosiologiassa ja yhteiskuntafilosofiassa on iät päivät kiistelty siitä, mikä on yhteiskuntaa koossa pitävä voima, integraatiota ylläpitävä tekijä. Kompleksisten yksilöiden ja pluraalien yhteisöjen maailmassa mikään integraation väline, kuten työnjako, arvot ja normit tai kansallisvaltio, ei yksinään pysty määrittelemään yhteiskuntaa. Jotkut yhteiskuntafilosofit ovatkin ehdottaneet yhteiskunnan kaltaisten makrokäsitteiden hylkäämistä, sillä nämä asettavat ylitsepääsemättömiä esteitä tutkimukselle. Opiskellessani edellä mainittuja asioita marraskuun tiedekuntatentiin koin ajatteluni kehittyneen. Score, yliopisto. TEKSTI: Iiris Annala

Alumnipalsta HAASTATTELIJA: Terhi Korkiala

Tällä kertaa alumnipalsta antaa äänensä sosiaalipolitiikasta valmistuneelle Ida Mielityiselle, joka työskentelee Akavassa koulutuspoliittisena asiantuntijana. Millainen Akava on työpaikkana ja mitä työnkuvaasi kuuluu?

liittyneet koulutuspolitiikkaan. Aloitin koulutusta vastaavat työt täysipäiväisesti jo opiskeluaikana. Tosin vanhempainvapaalta paluun jälkeen olen todenteolla joutunut hakemaan töitä.

Akava yksi kolmesta palkansaajakeskusjärjestöstä ja edustaa korkeakoulutettuja. Toimin asiantuntijana, ja vastuualueeni on koulutuspolitiikka. Vastaan myös muutamista työvoi- Kerro omista opiskeluajoistasi. Osallistuitko mapolitiikan osa-alueista. Työpaikkana Akava esimerkiksi järjestötoimintaan? tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa yhteiskunnan keskeiseen päätöksente- Aloitin opiskelut yhden välivuoden jälkeen, koon, ja osallistua siihen myös itse. Olen esi- ensin sosiaalityön puolella. Vaihdoin sosiaamerkiksi neuvotellut osia keskitetyistä palk- lipolitiikan puolelle, kun en ollut enää vuokaratkaisuista. Työni on edunvalvontaa ja den jälkeen lainkaan varma, haluanko sosiaakäytännössä se koostuu hyvin monenlaises- lityöntekijäksi. Myöhemmin olen vähän katuta työstä: on ministeriöiden työryhmiä, vir- nut päätöstä, sillä sosiaalityöntekijän kelpoikamiesten ja poliitikkojen tapaamisia, yhteis- suus olisi ollut hyvä lisä työmarkkinoille, muttyötä sidosryhmien kanssa sekä monenlaista ta ei olisi ollut tutkinnon tuomista yleisistä valmistelutyötä Akavan näkemysten kokoa- valmiuksista millään tavalla pois. En opiskemiseksi. luaikana lainkaan tiennyt, mihin työelämässä suuntautuisin, joten luin sitä mikä tuntui Millaisissa työtehtävissä olet aiemmin työsken- kiinnostavalta. nellyt? Onko valmistumisen jälkeinen työnhaku ollut haastavaa? Itse asiassa nykyinen työni on jatkumoa HYY:n luottamustoimesta hallituksessa. Päädyin silloin vastaamaan koulutuspolitiikasta sattumalta neuvottelujen tuloksena ja HYY:ssä karttuneen osaamisen kautta sain myöhemmin työpaikan myös SYL:ssä koulutuspoliittisena sihteerinä. HYY:n ja SYL:n tehtävien välillä ehdin työskennellä muutaman vuoden enemmän opiskelualallani eli tutkijana kriminologian parissa oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa. Sen jälkeen olen työskennellyt yliopistolla hallinnossa opetuksen kehittämisen ja laatujärjestelmän parissa sekä Tekniikan Akateemisissa koulutuspoliittisena asianmiehenä ja yksikönjohtajana. Tutkijatyöpätkää lukuun ottamatta kaikki työt ovat tavalla tai toisella

''Ottakaa opiskelu tosissaan ja erityisesti metodiopinnoista kaikki mahdollinen irti. Vaatikaa hyvää opetusta ja palkitkaa se näkemällä vaivaa opintojen eteen. Todennäköisesti koskaan elämässä ei tule enää vaihetta, jolloin opintoihin voi päätoimisesti ja niin huolettomasti keskittyä. Olin Stigman puheenjohtajana ja sitä ennen toimin jossain muussa tehtävässä hallituksessa, samoin olin silloisessa laitosjohtoryhmässä. Stigma tarjosi hyvän väylän yrittää vaikuttaa laitoksen asioihin, ja järjestimmekin esimerkiksi ekskursioita työpaikoille, joihin oli työllistynyt sosiaalipolitiikan alumneja. Olin

TEKSTI: Katariina Peltonen

Yhteiskuntapolitiikan alumniyhdistys opiskeluaikana myös HYY:n edustajistossa sekä HYY:n hallituksessa. Nyt kun sinulla on jo monipuolista kokemusta työelämästä, mitä olisit toivonut sosiaalipolitiikan opintoihin lisää? Erityisesti nyt kun työura on tuonut itselle paljon tietoa oppimisesta ja korkeakoulutuksen laadusta, niin suhtaudun hyvin kriittisesti opintoihini. Opinnot koostuivat lähes täysin massaluennoista ja tenteistä. Tiedän täysin rajalliset resurssit, mutta suurin este kehittämistyölle olivat välinpitämättömät asenteet ja täydellinen tietämättömyys oppimisesta. Olisin kaivannut opintoihin enemmän työelämäyhteyksiä ja opetusmenetelmiä, jotka auttavat soveltamaan tietoa ja samalla näkemään työelämää. Nyt tiedän, että tällaisia menetelmiä on ja niitä käytetään suurissakin oppilasryhmissä. Yliopistoissa suurin este opetuksen kehittämiselle ovat asenteet sekä tietämättömyys. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää tulevaa työuraansa pohtiville opiskelijoille? Työuralla suuntaa voi vielä vaihtaa, eikä opiskeluaikana tarvitse tietää, mitä haluaa "isona" tehdä. Ottakaa opiskelu tosissaan ja erityisesti metodiopinnoista kaikki mahdollinen irti. Vaatikaa hyvää opetusta ja palkitkaa se näkemällä vaivaa opintojen eteen. Todennäköisesti koskaan elämässä ei tule enää vaihetta, jolloin opintoihin voi päätoimisesti ja niin huolettomasti keskittyä.

Sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikasta valmistuneet opiskelijat perustivat kesäkuussa 2013 yhteiskuntapolitiikan alumniyhdistyksen. Yhdistys on rekisteröity Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan alumnit ry:ksi, mutta toivottavasti myöhemmin yhdistykselle vakiintuu hieman napakampi lempinimi. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia yhdyssiteenä sosiaali-/yhteiskuntapolitiikan alumnien, opiskelijoiden ja oppiaineen välillä. Tavoitteena on, että nämä ryhmät hyötyvät alumniyhdistyksestä yhdessä ja erikseen siten, että eri ryhmien toiveet ja tarpeet tulisivat huomioiduksi. Alumniyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toivon, että yhdistys näyttäytyy opiskelijoille ja oppiaineelle hyödyllisenä resurssina ja kontaktina jo valmistuneisiin entisiin opiskelijoihin. Yhdistys järjestää jäsenilleen työelämävierailuja, illanviettoja, keskustelutilaisuuksia ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Alumnitoiminta on erinomainen väylä ylläpitää kontakteja vanhoihin opiskelutovereihin. Yhdistyksen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Yhdistyksen toiminta ei ole yhtä aktiivista kuin opiskelijajärjestöissä, sillä yleensä jo työelämään siirtyneiden alumnien mahdollisuus panostaa aja l lis est i jär j estötoimint aan on rajallinen. Tavoitteena kuitenkin on, että yhdistyksen järjestämät tapahtumat olisivat kiinnostavia ja yhteiskuntapoliittisesti kohdennettuja. Toivotan myös opiskelijat tervetulleiksi ideoimaan ja osallistumaan alumniyhdistyksen toiminnan suunnitteluun! Alumniyhdistyksen jäseneksi liittyminen on maksutonta. Yhdistyksen jäseneksi liittyminen ei edellytä valmistumista, vaan jäseneksi voivat liittyä myös tutkintoon tähtääviä sosiaali-/yhteiskuntapolitiikan opintoja suorittaneet. Yhdistyksen toimintaan osallistuminen ei myöskään edellytä jäseneksi

liittymistä, vaan kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita eri tapahtumiin. Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus. Seuraavan kerran hallitus valitaan ensi keväänä. Yhdistyksen hallituksessa ovat tällä hetkellä Katariina Peltonen (puheenjohtaja), Henna Hiilamo (varapuheenjohtaja), Laura Kyntölä (sihteeri), Elina Nevalainen (taloudenhoiitaja), Liisa Mäkinen, Maria Heiskanen, Nina Kahma, Janne Lardot, Jenni Henriksson, Julia Lauren ja Anna Huttunen.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Henna Hiilamo, Jenni Henriksson, Laura Kyntölä, Maria Heiskanen, Julia Lauren, Katariina Peltonen, Janne Lardot.

Lisätietoa yhdistyksestä löytyy osoitteesta yhpoalumnit.wordpress.com. Löydät meidät myös Facebookista. Yhdistyksen hallituksen tavoittaa osoitteesta yhpo.alumni@ gmail.com. Toivotan lämpimästi kaikki tervetulleiksi mukaan yhdistyksen toimintaan! Alumniyhdistyksen hallituksen puolesta, Katariina Peltonen

Kirja-arvostelu TEKSTI: Aapo Hiilamo KUVA: Little, Brown & Company

ENEM M Ä N EI OLE A INA PA R E M P I Meillä on vahva käsitys siitä, mitä tarkoittaa olla etuoikeutettu ja mitä ei. Uskomme, että pieni luokkakoko on tae oppimismenestykselle, ja että rikkaat vanhemmat takaavat hyvän lapsuuden. Emme usko lukihäiriön tai vanhemman kuoleman lupaavan hyvää lapsen myöhemmälle elämälle. The New Yorker -lehden toimittaja ja tunnettu tietokirjailija Malcolm Gladwell auttaa pohtimaan ”altavastaajana” olemista ja ”etuoikeutta” uudesta näkökulmasta kirjassaan David & Goliath. Gladwell aloittaa kertaamalla Raamatun tutun tarinan Davidista ja Goljatista. Paimen Daavid päättää haastaa jättiläiskokoisen Goljatin kaksinkamppailuun, ja tyrmää tämän kivilingolla. Päältä katsoen siis aivan tavallinen sankaritarina. Tarina on esimerkkinä monelle, joka ponnistaa heikommista lähtökohdista. Miksi Daavid lähti taisteluun, jonka voittajan piti olla jo selvä? Daavid uskoi itse mahdollisuuteen voittaa; hän oivalsi niin kutsutun Davidin mahdollisuuden. Hänellä ei ollut mitään hävittävää – hän oli mitätön paimen. Taistelun voittajana hän olisi koko kansan sankari. Daavid ymmärsi myös, ettei hänellä olisi mahdollisuuksia, jos taistelu käytäisiin jättiläisen ehdoilla, toisin sanoen lähitaisteluna. Isompaa ei ole mahdollista voittaa isomman ehdoilla. Davidin etuna oli se, että hän katsoi tilannetta ulkopuolelta. Kukaan taistelija ei olisi uskaltanut kokeilla uutta strategiaa tyrmäämiseen. Monien tosielämän altavastaajien menestyksessä nousee samat elementit kuin tarinassa: riskinotto ja ulkopuolisuus. Gladwell kertoo lukihäiriöisestä miehestä, joka sai ensimmäisen alansa työpaikan huijaamalla itsensä ensin samaan taksiin työnantajan kanssa. Sen jälkeen hän valehteli tietävänsä kaiken optioista. Miehelle jäi viikko aikaa lukea optioiden perusoppikirja (hänen lukutahtinsa oli 20 sivua 6 tunnissa). Myö-

''Hän valehteli tietävänsä kaiken optioista. Miehelle jäi viikko aikaa lukea optioiden perusoppikirja. Myöhemmin tämä mies on tullut tunnetuksi investointipankki Goldman Sachsin toimitusjohtajana. hemmin tämä mies on tullut tunnetuksi investointipankki Goldman Sachsin toimitusjohtajana. Sama kuvio toistui nykyään tunnetun elokuvaohjaajan Brian Grazerin nuoruudessa (elokuvia muun muassa Kaunis mieli). Hän suoritti koulun valittamalla jok’ikisestä arvo-

sanasta. Väittely arvosanoista opettajien kans- jaan, että hän keskittyisi yksittäisiin oppilaisa kehittivät neuvottelutaitoja, joista oli myö- siin, hän antaakin oppilailleen saman verran hemmin paljon hyötyä. Kyse ei vain muuta- huomiota kuin suuremmissa luokissa. mista kertomuksesta. On arvioitu, että joka Kysymys on myös ryhmädynamiikasta. kolmas menestynyt yrittäjä on kärsinyt luki- Tarvitsemme ympärillemme tietyn määrän häiriöstä. samanlaisia oppijia kuin itse olemme. KuinPsykologit Robert Bjork ja Elizabeth Bjork ka hirveätä onkaan olla ainoa ’nörtti’ luokalla ovat selittäneet altavastaajien menestystä ter- – tai toisaalla ainoa, jonka tarvitsee kysyä selmillä ”desirable difficulties”. Bjorkit väittävät, vennystä opettajalta! että joskus on hyötyä olla esimerkiksi lukihäiriöinen, jos tuo häiriö auttaa kehittämään Entä vanhempien tulot? Luulisi, että vanhemmuita korvaavia ominaisuuksia. Lukihäiriöis- pien tulot olisivat suorassa yhteydessä lapsen tä kärsivät ovat usein muita parempia kuun- hyvinvointiin. Ongelmia tulee kuitenkin, kun telijoita (lukemisen sijaan keskitytään kuun- lapsi alkaa pyytää erilaisia asioita. Suurituloitelemiseen) tai esiintyjiä (pellen rooliin otta- silta puuttuu mahdollisuus kieltäytyä lapsen minen luokassa). Toisaalta lukihäiriö tuottaa hemmotellusta vetoamalla rahatilanteeseen. monelle itsetunto-ongelmia. Moni häiriöstä Lapselle on asetettava rajoja. Näiden rajojen kärsivä päätyy vankilaan. vetämiseen on joskus liiallinen yltäkylläisyys Kaikissa Gladwellin anekdooteissa nousee haitaksi. esiin ulkopuolisuus, riskinottokyky sekä suoVanhempien tulot, luokkakoko ja moranainen hävyttömyys. Gladwell korostaa ul- ni muu asia noudattaa niin kutsuttua u-käykopuolisuutta ennen kaikkea etuna. rää. U-käyrä on tuttu esimerkiksi alkoholin Vivek Ranadive päättää alkaa valmenta- ja terveyden yhteydestä. Kohtuudessa määrin maan 12-vuotiaan tyttärensä surkeasti menes- nautittuna alkoholilla on terveyteen positiivitynyttä koripallojoukkuetta. Tytöt olivat sar- nen vaikutus. Käytön lisääntyessä terveysvaijan lyhyimpiä ja huonoimpia pallon käsitte- kutukset muuttuvat negatiivisiksi siirryttäeslijöitä. Ranadive ei ollut ikinä pelannut kori- sä u-käyrällä oikealle. U-käyrä tarkoittaa siis palloa. Hänellä oli kokemusta vain kriketis- eräänlaisen optimin olemassaoloa. U-käyrän tä ja jalkapallosta – hän oli syntyperältään in- olemassaolon sivuuttaminen on monien jättialainen. Hän päätti noudattaa kahta periaa- tiläisten ongelma. Goljat oli liian iso, mikä tetta. Ensinnäkin hän päätti valmentaa tyttöjä muuttui hitaudeksi. Enemmän ei ole aina pasamalla tavalla kuin hän johti omaa ohjelmis- rempi. to yritystä – huutamatta. Toinen periaate oli Malcolm Gladwellin Jani Kaaron kolumnoudattaa jalkapallosta lainattua ”full court neja muistuttava tyyli on vertaansa vaille. Tapress”- taktiikkaa. Joka pelissä, koko ajan. rinoiden yhdistäminen psykologiseen, sosioJoukkue myöhemmin voitti sarjan ja Ranadi- logiseen sekä muuhun tieteelliseen tutkimukve on nykyään suuri vaikuttaja nba-sarjassa. seen saa lukijan uskomaan tieteen kauneuGladwell ei tyydy vain tarkastelemaan me- teen. Gladwellin selittää yksilöiden elämänkanismeja, joilla altavastaajat yllättävät. Hän kulun ja ratkaisut enemmän eksogeenisina, tarkastelee myös tekijöitä, jotka kaatavat jätti- ulkoisten tekijöiden muokkaamana, kuin enläisiä. Jättiläisillä Gladwell ei viittaa vain Gol- dogeenisilla eli ”lahjakkuuteen” ja ahkeruujat hahmoon, vaan ennen kaikkea niihin, jot- teen viittaavilla tekijöillä. Kirja auttaa murtaka uskovat määrän voimaan. Uskomme usein, maan virheellisiä arkikäsityksiä ihmiseen eläettä enemmän on parempi. Tämä on väärin. mänkulkuun vaikuttavista tekijöistä. GladwelLuokkakoon luulisi olevan suorassa yhtey- lin kirjan sanoman voi vetää yhteen: kysymys dessä oppimistuloksiin. Mitä pienempi luok- on ennen kaikkea siitä kuinka käytämme jo ka, sitä enemmän opettajalla on aikaa yksittäi- valmiiksi annetut kortit. selle lapselle. Näin ei kuitenkaan ole. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yhteys oppimis- David and Goliath: Underdogs, Misfits, and tuloksien ja luokkakoon väliltä katoaa noin the Art of Battling Giants. Malcolm Gladwell. 20 opillaan kohdalla. Jos oppilaita on vähem- Little, Brown & Company. 305 s. män kuin 20, opettaja alkaa laiskistua. Sen si-

ASUNNOTTOMIEN YÖ

TEKSTI & KUVAT:

Eeva Järvi

sunnottomien yötä vietettiin jälleen 17. lokakuuta. Tällä kertaa Helsingissä oli sijaintina Hakaniemen torin sijaan Vaasanaukio Sörnäisten metroaseman kupeessa eli tuttavallisemmin piritori. Sateisesta ilmasta huolimatta tunnelma torilla oli rauhallisen tyytyväinen. Suomen suurinta sosiaalialan mielenilmausta, kuten tapahtuma itseään kuvaa, oli saapunut tukemaan useita järjestöjä ja kansalaisia. Tapahtumaa järjestää Asunnottomien yön kansalaisliike ja sen koordinointivastuu on Vailla vakinaista asuntoa ry:llä. Tänä vuonna yön teemoina nostettiin esiin erityisesti asunnottomuudesta kärsivien perheiden ja nuorten tilanne. Asunnottomia perheitä on pelkästään Helsingissä 300, mikä on 35 % enemmän kuin viime vuonna. Asunnottomista perheistä yli puolet on maahanmuuttajaperheitä. Asunnottomia nuoria taas on Helsingissä 1100, mikä on melkein tuplasti enemmän kuin vuosi sitten.

Asunnottomien yön tulet syttyivät taas kerran hämärtyvään yöhön, tänä vuonna sytyttäjänä toimi sosiaalineuvos Antti Honkonen. Perinteistä vuodesta 2007 jaettua Hiertävä kivi – tunnustusta ei tässä tapahtumassa tällä kertaa jaettu, mutta ei kiveä ole unohdettukaan; tarkoitus on jakaa tunnustus myöhemmin. Kyseessähän on päättäjien keskuudessa kiertävä ja hiertävä kivi, jonka on tarkoitus muistuttaa asunnottomuusasioista. Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen toiveissa olisi palauttaa kivi aikanaan takaisin luontoon tarpeettomana. Teeman mukaista ohjelmaa oli järjestetty asiasta ja asian vierestä, erityisenä iloisena lisänä tapahtuma-alueella seikkaili lapsia ja lapsenmielisiä viihdyttävä taikuri. Asiantuntijahaastatteluja oli tarjolla niin järjestöiltä kuin kunnalliseltakin puolelta. Tänä vuonna oli panostettu erityisesti nuorten ohjelmaan muun muassa sarjakuvatyöpajalla ja illan päättäneellä Mercedes Bentson konsertilla. Tapahtuman tunnusmerkkinä on perinteisesti ollut hyvin avoin lavapolitiikka. Osa esi11

tyksistä ja puheista saattaa venähtää, jolloin järjestäjien on pakko keskeyttää esitys, jotta ohjelma ei jäisi jälkeen. Lavalle voi nousta myös ex tempore-puhujia ja -esiintyjiä. Tämä perinne ei rikkoontunut tänäkään vuonna, sillä mielipiteitä jaettiin erityisesti päättäjien suuntaan, ja ensimmäinen puhujaa hoputtava järjestyksenvalvoja nähtiin lavalla vasta vartti tapahtuman avauksen jälkeen.

''Asunnottomia perheitä on pelkästään Helsingissä 300, mikä on 35 % enemmän kuin viime vuonna. Asunnottomista perheistä yli puolet on maahanmuuttajaperheitä. Asunnottomia nuoria taas on Helsingissä 1100, mikä on melkein tuplasti enemmän kuin vuosi sitten. Sosiaalityön opiskelijoiden ainejärjestö on ollut perustamisensa jälkeen joka vuosi mukana Helsingin tapahtumassa. Myös tänä vuonna olimme avustamassa mitä erilaisimmissa tehtävissä. Perinteistä kahvilaa ei tänä vuonna ollut, joten emme päässeet pelastamaan myöhässä olevaa kahvinkeittoa tai kantamaan litrakaupalla vettä pitkin toria. Sa-

moin asunnottomien asiantuntijalausuntoja asunnottomuudesta ei koottu tänä vuonna, joten emme saaneet samanlaista lähikosketusta asunnottomiin kuin viime vuosina. Sen sijaan pääsimme seuraamaan erittäin hienoja dokumentteja ja dokudraamoja asunnottomuudesta, ihmettelemään katoksen alla, missä kaikki poliitikot – joiden odotettiin ilmestyvän paikalle – mahtavat olla sekä nauttimaan maittavasta ilmaisesta pasta-ateriasta ja omenapiirakasta. Itselleni tapahtumasta jäi käteen lapaset, sillä illan kylmetessä alkoivat opiskelijankin sormet palella, joten oli haettava tapahtuman vaatteidenjakopisteeltä tumput. Tapahtuma on yllättävänkin lämminhenkinen ja rauhallinen, vaikka päihteiden ongelmakäyttö kuuluu ja joskus myös näkyy tapahtumassa. Tunteet kuumenevat katon puuttuessa pään päältä. Hieman surullisena jouduin katselemaan monen paikallisen ja ohikulkijan kiirehtivän aukion ohi, kun nämä havaitsivat tapahtuman käsittelevän asunnottomuutta. Uskon kuitenkin, että paikalle löysi myös niitä ihmisiä, jotka eivät aiemmin juurikaan ole kiinnittäneet huomiotaan asunnottomuuteen ja jotka eivät juosseet heti paikalla pakoon tapahtuma-alueelta.

Eräs asia mietitytti osaanottajia: Missä kaikki poliitikot mahtavat olla?

Vaihtaripalsta

TEKSTI & KUVAT: Nanne Isokuortti

Hey ya’all!

''Yhdysvalloissa on pelottavan helppoa päätyä asunnottomaksi.

Vaihtariterveiset Yhdysvaltojen syvästä etelästä, Atlantasta.

aavuin kuumankosteaan Atlantaan, paikallisten lempi-ilmaisun mukaan Hotlantaan, elokuun lopulla. Atlanta sijaitsee Georgian osavaltiossa ja on nimetty etelän pääkaupungiksi. Kuullessani keväällä sijoittuneeni etelävaltioissa sijaitsevaan yksityiseen naisten collegeen, mieleeni välähti uhkakuvia takapajuisesta, kiihkokristillisestä, äärikonservatiivisesta opinahjosta. Kuitenkin saavuttuani paikan päälle, Agnes Scott College osoittautui hyvin pian jopa poikkeuksellisen progressiiviseksi ja avarakatseiseksi collegeksi. Ennen tänne tuloani en ollut myöskään juuri koskaan törmännyt naisten yliopistoihin historiankirjoja lukuun ottamatta. Ajatus naisyhteisöstä herätti hilpeyttä meidän kaikkien vaihto-opiskelijoiden keskuudessa, mutta yllättävän nopeasti tähänkin piirteeseen olemme tottuneet ja viihtyneet oikein hyvin. Yleisesti ottaen, etelä on kaikessa ristiriitaisuudessaan ollut hyvin kiinnostava vaihtokohde. Kokemukseni collegesta kuvastaa mielestäni hyvin Atlantaa itsessään: kaupunki on konservatiivisen etelän liberaali ja muutosorientoinut keskus, jonne useat vapaamieliset ja useiden vähemmistöjen edustajat hakeutuvat. Etelä on ollut niin Martin Luther Kingin ja kansalaisoikeusliikkeen, mutta myös Ku Klux Klanin ja teekutsuliikkeen keskeisiä toiminta-alueita. Alue on myös kuuluisa korkeasta köyhyysprosentistaan, mutta samoin haluttomuudestaan toteuttaa muutoksia sosiaali– ja terveyspolitiikassa. Parhaillaan, Georgian republikaaninen kuvernööri on esimerkiksi yksi Obaman terveysuudistuksen voimakkaimpia vastustajia.

Myös Georgian ja Atlantan väestökeskittymät ovat kuvaavia. Amerikkalainen kämppikseni totesi heti alkuun, että “Georgia on valkoinen osavaltio, mutta Atlanta on musta kaupunki”. Atlantan väestöstä on mustia tai afrikanamerikkalaisia 61.4 %, kun taas valkoihoisia 33.2 % (U.S Cencus Bureau, 2000). Valitettavasti paikalliset ovat kuitenkin tuoneet esiin, että kansalaisoikeusliikkeen työ täällä on vielä kesken. Rotuerottelusta ja Jim Crow-laeista ei ole kulunut vielä kauan aikaa, ja pala tätä surullista historiaa elää vielä etelän arjessa. Mustat ja afrikanamerikkalaiset joutuvat törmäävään rasismiin hyvin usein. Toissaviikolla kämppikseni oli ystävänsä kanssa syömäs-

''Sosiaalityössä on lukuisia universaaleja piirteitä. sä ravintolassa, ja lopetettuaan ruokailunsa viereisen pöydän valkoihoinen asiakas siirsi likaiset astiansa heidän pöytäänsä. Lisäksi väestöryhmien sosioekonominen epätasa-arvo on hälyttävää. Tämä näkyy myös katukuvassa, ja Atlantassa on esimerkiksi harvinaista nähdä paikallisia valkoihoisia metrossa. Myös asuinalueet ovat ensi varsin jakautuneet. Syksyn aikana opintojeni ohella olen suorittanut harjoittelua asunnottomien naisten ja lasten yösuojassa & tukikeskuksessa. Syyskuusta lähtien perheet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, mutta en ole tavannut ainuttakaan valkoihoista asiakasta. 13

Harjoitteluaikani on ollut jännittävää, ja haluan jakaa kuulumisiani etenkin tältä osalta. Yleisesti ottaen, koska julkisia sosiaalipalveluita on Suomeen verrattuna merkittävästi vähemmän tarjolla, useilla yksityisillä järjestöillä ja toimijoilla sekä kirkoilla on tärkeä rooli sosiaalityön toteuttamisessa. Yösuoja toimii pienen kristillistaustaisen kansalaisjärjestön alla. Rahoituksesta johtuen, yösuojan toimintaa pidetään pääasiassa yllä vapaaehtoisvoimin. Ruoka, kodin tarvikkeet ja kaikki irtaimisto ovat lahjoitettuja. Joka ilta vapaaehtoisryhmä tulee kokkaamaan illallisen perheille. Yösuojassa on kaksi vakituista työntekijää, johtaja ja “night host”, joka hoitaa monenlaisia tehtäviä siivouksesta asiakastyöhön, lastenhoidosta vartiointiin. Yösuojan johtaja on koulutukseltaan teologi, mutta tehnyt uransa sosiaalityön kentällä. Asiakkaat ovat pääasiassa yksinhuoltajaäitejä, ja heillä on tavallisesti 3-5 lasta. Yösuoja on auki iltaviidestä aamukahdeksaan, ja tarjoaa keskimäärin viidelle perheelle yöpaikan, aamiaisen ja illallisen sekä mahdollisuuden pyykinpesuun. Vapaaehtoisten määrästä riippuen tarjolla on lastenhoitoapua. Lisäksi yösuoja tarjoaa ohjaus-

ta ja neuvontaa, ja tukee asiakkaita esimerkiksi työn- ja asunnonhaussa. Vähäisen henkilökunnan vuoksi järjestöllä on kuitenkin rajallinen määrä resursseja, eli pääasiassa ohjaus ja neuvonta ovat johtajan vastuulla. Omin sanojensa mukaan hän on samanaikaisesti ”johtaja, auktoriteetti, hengellinen neuvoja, sosiaalityöntekijä ja äitihahmo”. Sosiaalityön opiskelijoista on tavallisesti ollut ohjaustyön suhteen apua, mutta esimerkiksi tänä syksynä minun lisäkseni yösuojassa toimii vain yksi alan harjoittelija kerran kahdessa viikossa. Aukioloaikojen ulkopuolella, lasten ja nuorten odotetaan menevän päiväkotiin tai kouluun, kun taas äitien työskentelevän tai etsivän aktiivisesti työpaikkaa. Osa äideistä osallistuu erilaisiin työkoulutuksiin. Yösuojan tarkoituksena on taata perheille turvallinen asumispaikka, joka tarjoaa mahdollisuuden äideille etsiä töitä ja siten siirtyä itsenäisempään elämiseen. Tällä on kokemukseni mukaan valtava painopiste lähes kaikessa paikallisessa sosiaalityön toiminnassa. Perheet voivat viipyä yösuojassa kuukaudesta noin kolmeen kuukauteen, jonka jälkeen heidän on muutettava pois, oli asuntoa löytynyt tai ei.

Pääasiassa perheillä ei ole juuri muita kuin taloudellisia vaikeuksia, mikä on lopulta johtanut asunnon menettämiseen. Tämä oli minulle suurimpia yllätyksiä aloittaessani har-

''Viimeisten kuukausien aikana olen nähnyt kahden nelilapsisen perheen joutuvan kadulle, koska perheen äiti ei ole löytänyt töitä määrätyssä ajassa. Olen jonottanut asiakkaan kanssa sosiaalityöntekijän luukulle vartijan ojentaessa minua seisomaan oikealla paikalla jonossa. joittelun. Yhdysvalloissa on pelottavan helppoa päätyä asunnottomaksi. Naisten tarinoissa toistuvat samanlaiset, elämässä kuitenkin tavalliset vastoinkäymiset: työttömyys, ja sitä kautta terveysvakuutuksen menettäminen, avioero ja haasteet perhesuhteissa. Avioliitto on Yhdysvalloissa edelleen suhteellisen merkittävä instituutio taloudellisen turvan kan-

nalta. Useilla asiakkailla on melko vähäinen koulutustausta, mutta esimerkiksi tällä hetkellä viidestä kahdella naisella on college-tutkinto. Työskentelen yösuojassa kahtena iltana viikossa. Olen ollut onnekas, sillä perehdyttämisen jälkeen olen saanut osallistua hyvin monipuolisesti yösuojan toimintaan. Osana harjoitteluani minulla on ollut myös mahdollisuus toteuttaa käytäntötutkimukseni, jossa keskityn asiakkaiden näkemyksiin sosiaalisista verkostoista ja teemaan liittyen yösuojassa pitämästämme ryhmätoiminnasta. Kaiken kaikkeaan suomalaiselle sosiaalityön opiskelijalle harjoittelu on ollut unohtumaton kokemus. Välillä on ollut päiviä, jolloin olen joutunut haukkomaan henkeä törmättyäni eroavaisuuksiin, joihin ei pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa juuri usein törmää. Toisinaan on ollut vaikeaa muistaa, että oleskelen parhaillaan yhdessä maailman rikkaimmassa maassa. Viimeisten kuukausien aikana olen nähnyt kahden nelilapsisen perheen joutuvan kadulle, koska perheen äiti ei ole löytänyt töitä määrätyssä ajassa. Olen jonottanut asiakkaan kanssa täpötäydessä sosiaalitoimistossa (kirjaimelli-

sesti) sosiaalityöntekijän luukulle hakeaksemme “väliaikaista avustusta tarvitseville perheille” vartijan ojentaessa minua seisomaan oikealla paikalla jonossa. Olen hakenut lapsia kirjaston pihalta kun työntekijät ovat heittäneet heidät ulos lasten vietettyä “liian kauan aikaa” kirjastossa julkisten koulujen ollessa loman aikana kiinni. Olen lounastanut, rukoillut ja pohtinut keinoja auttaa asunnottomia paikallisten pastoreiden kanssa (kyllä – voitte vain kuvitella) ja pyrkinyt ymmärtämään, ettei kaikilla hoitoa tarvitsevilla ole mahdollisuutta terveydenhoitoon. Toisaalta sosiaalityössä on lukuisia univer-

''Olin tietoinen sekä perehtynyt amerikkalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään ja sosiaalityöhön jo ennen matkaani, etenkin harjoittelun tekeminen on auttanut minua ymmärtämään mitä nämä asiat todella merkitsevät amerikkalaisille ihmisille – erityisesti heille, joille maa ei ole riittävissä määrin tarjonnut vapautta ja mahdollisuuksia. saaleja piirteitä, ja useat tehtävät ovat olleet minulle entuudestaan tuttuja. Olen kuunnellut ja tukenut, avustanut työnhakuun ja asumiseen liittyvissä kysymyksissä, lastenhoitopaikan etsimisessä kuin myös etuuksien hakemisessa. Amerikkalaisen sosiaaliturvajärjestelmän opetteluun ei mennyt kovinkaan kauan aikaa; yllämainitun vähävaraisten perheiden tuen lisäksi asiakkaiden on pääasiassa mahdollista hakea kansankielellä ruokatarroja (Foodstamps Supplemental Nutrition Assistance Program) ja vähävaraisille perheille suunnattua terveysvakuutusta (Medicaid). Muutamissa tapauksissa asiakkailla on ollut oikeus hakea työttömyyskorvausta tai veteraaneille suunnattua tukea. Yhteen vetäen, vaihtariaikani Yhdysvalloissa on ollut ravistuttava kokemus. Vaikka olin tietoinen sekä perehtynyt amerikkalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään ja sosiaalityöhön jo ennen matkaani, etenkin harjoittelun tekeminen on auttanut minua ymmärtämään mitä nämä asiat todella merkitsevät amerikkalaisille ihmisille – erityisesti heille, joille maa ei ole riittävissä määrin tarjonnut vapautta ja 16

mahdollisuuksia. Ei ole varmaan tarpeellista erikseen mainita, että kokemukset ovat saaneet minut kaipaamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Olisi kuitenkin epäreilua väittää, että amerikkalaiset yleisesti olisivat haluttomia näkemään näitä yhteiskunnan aukkoja tai muuttamaan tilannetta. Jos jotain olen oppinut kursseiltani, niin muutosten läpisaaminen maassa on erityisen hankalaa monimutkaisista historiallisista ja kulttuurisista syistä, mutta myös itse poliittisesta järjestelmästä johtuen. Hyvä esimerkki tästä ovat miljoonat vuonna 2008 muutoksen toivossa äänestäneet amerikkalaiset, joista useat ovat nyt joutuneet pettymään, kun asiat eivät muuttuneetkaan odotusten mukaisesti. Nyt marraskuun lopulla minulla on enää muutama viikko harjoitteluani jäljellä. Tämän jälkeen jätän etelän taakseni ja matkustan toiselle rannikolle, jossa aloitan tammikuussa uuden, nyt kokopäiväisen harjoittelun. Olen vakuuttunut, että lähden San Franciscoon monta kokemusta rikkaampana naisena, ja iloinen, että sain palan niistä kuuluisista mahdollisuuksista ja tilaisuuden hyödyntää näitä kokemuksiani.

ALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLU

Mikä on parast Lähestyimme pimeyttä positiivisesta näkökulmasta. HAASTATTELIJAT: Anastasia Asikainen ja Iiris Annala KUVAT: Anastasia Asikainen

Noora Rajakangas, elintarvike-ekonomia "Tunnelma, joka syntyy jouluvaloista ja kynttilöistä."

Pekka Tapaninen, psykologia "Kynttilät."

Viivi, viestintä "Siihen voi piiloutua.''

Yumin Wang, Finnish language ''More time to spend at home improving oneself."

Di Zhau, Finnish language "Christmas lights in windows during the Christmas time."

Kaarina Sorvali, italialainen filologia "Ei näe ympärilleen."

Tuukka Ryyppö, baltilainen filologia "Kovaa vauhtia pyöräily katuvalojen loistaessa pimeässä kaupungissa.''

Laura Sillanpää, sosiologia "Valot näkyvät paremmin pimeässä."

GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP

ta pimeydessä?

Kolumni TEKSTI: Teemu Salmela KUVA: ImagePark.piz

A HNEUS ON ONGEL M A M YÖS KUSTA NNUSA L A LL A Joku tienaa ja mukavasti! Se ei kuitenkaan ole kirjakauppias tai kirjailija.

ulttuurialasta sanotaan, että sillä ei juuri herroiksi elellä. Kun vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, tarjonta ja sitä kautta kilpailu ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet, ja digitalisoituminen valtaa aloja. Lisänsä tähän tuo talouden heikko suhdanne. On kuitenkin yksi ala, jonka omat käytänteet luovat suuria voittoja hittien osuessa kohdalle: kustannusala. Tarkastellaan ensin kulupuolta. Millaisia kuluja kustantajalle koituu teoksen saattamisesta markkinoille? Kun kirjailija on saanut työnsä kustannustoimittajan avustuksella valmiiksi, teos täytyy ensin painaa. Ei ole salaisuus, että sen voi tehdä nykyisin etelänaapurissamme edullisesti. Ei painaminen Suomessakaan kovin kallista ole. Hintahaitari liikkuu kirjaa kohden kaiketi 2–4 euron välillä. Painamisen jälkeen täytyy hoitaa logistiikka, joka ottaa oman pienen prosentuaalisen osuutensa. Lisäksi tulee markkinointi. Kirjailijoiden tekijänpalkkiot eivät ole päätä huimaavia. Olennaista edellä mainitussa on se, että kustantamo ei yksittäistä teosta julkaistessaan ota minkäänlaista riskiä. Ainoat juoksevat kulut ovat vuokrat, työntekijöiden palkat ja varaston ylläpito. Eipä kai tiloistakaan tarvitse tinkiä. Katsokaa vaikka kustantajien palatseja Bulevardin ympäristössä. Kuitenkin uusien kirjojen keskimääräinen tukkuhinta huitelee usein noin kahdenkymmenen euron

paikkeilla. Joku tienaa ja mukavasti! Se ei kuitenkaan ole kirjakauppias tai kirjailija. Asiakkaalle näkyvä lopputulos on, että kirjat ovat todella kalliita, vaikka kirja-alaa suositaan kymmenen prosentin alennetulla arvonlisäverolla. Kyseessä on seikka, josta esimerkiksi myytävät äänitteet tai elokuvat ovat jääneet paitsi. Lopputulos on se, että kirjojen ostajat karkaavat hintojen perässä Internetiin. Nettikaupan tuloksena kirjamyynti karkaa suurien kansainvälisten yritysten käsiin. Ruohonjuuritasolta lähtevä paikallinen kulttuurielämä kuolee. Kirjojen näkyvyys laskee. Kuka ostaa omakustanteita netistä? Musiikkialan kulupuoli on aivan erilainen. Soittajat, tuottajat ja äänittäjät muodostavat jo melkoisen kulujoukon. Lisäksi studioaika on kallista. Budjetti on keskimäärin kymmenentuhannen euron paikkeilla. Tosin musiikkialan viimeisen kymmenen vuoden alamäessä budjeteista on säästetty. Oletus on kuitenkin useimmiten se, että tappiota tehdään. Vain joka kymmenes äänite tekee voittoa. Ennen kuin äänite on ehtinyt kauppoihin, on siihen investoitu huimia summia rahaa. Jostain syystä takavuosina äänitteitä pidettiin erityisen kalliina. Nykyisin ainoastaan kirjoja pidetään kalliina, ja syystä. Äänitealan entiset pomot ovat nykyisiä kustannusalan pomoja. Hintoja nostetaan joka vuosi riippumatta menekistä. Ääniteala on jo käynyt läpi sen rakennemuutoksen, joka kustannusalalla on väistämättä edessään. Äänitteiden hinnat ovat vuosikausia pysyneet samoina (eli käytännössä laskeneet inflaati-

on kautta) piratismin paineen ja digitalisoitumisen myötä. Äänitealan pomot myös taistelivat vuosikausia yksisilmäisesti digitalisoitumista vastaan ennen kuin tajusivat, että maailma on muuttunut.

''Hintoja nostetaan joka vuosi riippumatta menekistä. Kirjailija Sofi Oksanen on puhunut kirjailijoiden suoranaisesta hyväksikäytöstä. Koska asioista ei puhuta, kirjailijat on helppo saada suostumaan alan yhä röyhkeämmäksi käyviin käytänteisiin, kuten sopimusshoppailuun, jolla ostetaan nuorten lupaavien kirjailijoiden koko tuotanto. Kyseessä on käytäntö, jota aiemmin käytettiin musiikkialalla erittäin laajasti. Musiikkialalla on tavattu jopa kymmenen levyn sopimuksia. Musiikkibisneksen kuuluisimmat hyväksikäyttötarinat löytyvätkin 1970- ja 1980-luvuilta. Nykyisin valveutunutta ja kevyen musiikin historian tuntevaa artistia on hyvin vaikeaa huijata surkeilla rojalteilla, ja ainoat huijattavat löytyvät Idols -kilpailuista. Äänitteen hinta on kahdenkymmenen euron molemmin puolin ja nimikkeitä eksponentiaalisesti enemmän saatavilla. On selvää, että kukaan ei pääse tienaamaan, ennen kuin myynti on korkealla. Suurten levy-yhtiöiden ”loserlinena” pitämää kuuden tuhannen kap-

paleen myyntimäärää harva ylittää. Suomalaista musiikkialaa leimaakin genrestä riippumatta vahva omaehtoisuus sekä vahva eetos itse tekemisen tärkeydestä. Tämä näkyy myös tutkimuksissa, joiden mukaan kuuntelijat arvostavat muusikoiden tekijänoikeuksia. Kukapa ei tukisi itsenäistä ahertajaa? Lopputulos on selvä: musiikkialalta alkaa kuulua jatkossa yhä enemmän hyviä uutisia, kun taas kirja-ala tulee taantumaan kustantajien ahneuden vuoksi.

HELSINGIN YLIOPISTON YHTEISKUNTAPOLITIIKAN TUORE PROFESSORI HEIKKI HIILAMO KAJAHDUKSEN HAASTATTELUSSA HAASTATTELIJA: Iiris Annala

Sosiaalitieteiden laitos sai julkisuutta, kun Hesarin talouden ja politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari huhuili 2000-luvun Pekka Kuusen perään ja ihmetteli, miksei tällaista ole kuulunut sosiaalitieteiden laitokselta. Vastasitte Keijo Rahkosen kanssa, että Kansallisvaltioiden ''suurten ajattelijoiden'' aika on ohi ja että näin ollen uudesta Pekka Kuusesta ei kuulla jatkossakaan, mutta toivoisitte sosiaalitieteilijöille enemmän sananvaltaa yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa. Miten me sosiaalitieteilijät saisimme jalan paremmin niiden ovien väliin, joiden takana päätöksiä tehdään?

tuoton laskeminen on vaikea tehtävä. Paneeliaineistot ja niiden analysointimenetelmät ovat onneksi yleistymässä yhteiskuntapolitiikassa. Näillä taloustieteiltä ja epidemiologialta lainaamillaan välineillä yhteiskuntapolitiikka ottaa tulevaisuuden harppauksia. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten tutkimuslaitosten valtionrahoituksesta leikattiin hallituksen kevään kehysriihessä 30 miljoonaa euroa. Tämä ei ainakaan lisää sosiaalitieteellisen tutkimuksen vaikuttavuutta. Oletko huolissasi näistä säästöistä?

On tärkeää tutkia ja opiskella niitä kysymyk- Olen todella huolissani. Tutkimusrahaa on tosiä, jotka ovat kulloinkin esillä yhteiskunta- sin käytössä Valtioneuvoston kansliassa. Hipoliittisessa päätöksenteossa. Päätöksenteki- mas-prosessi ei tosin anna kovin hyvää kuvaa jät voivat toki vieroksua tutkimuksemme tu- Valtioneuvoston kyvystä tehdä ero sen välillä, loksia siksi, etteivät pidä niistä. Tutkimus voi mikä on tiedettä ja mikä on jotain muuta. Täosoittaa, miten oikeudenmukaisuuden ja ylei- mä voi todella muodostua ongelmaksi. sen edun nimissä toteutettu politiikkaa suosiikin vain pientä eliittiä, kun muut kärsivät. Esi- Mikä on mielestäsi tällä hetkellä tärkein yhteismerkiksi käy väittely tuloerojen hyvinvointi- kuntapoliittinen kysymys, johon sosiaalitieteivaikutuksista. lijöiden tulisi tarttua? Emme voi sanoa mitään relevanttia emmekä yleistä tutkimistamme ilmiöistä, jos emme Yksinkertaisesti kyse on kolmen kestäkykene havaitsemaan ja teoretisoimaan niis- vyyshaasteen yhteensovittamisesta Suomessa sä tapahtuvia muutoksia. Tämä edellyttää yli ja globaalisti: taloudellisesta, sosiaalisesta ja ajan havaintoja samasta tutkimuskohteesta – ekologisesta kestävyydestä. olipa se jonkun maan hyvinvointivaltio tai rakennemuutoksen kourissa kamppaileva kau- Jos sinulla olisi valtaa ajaa läpi yksi sosiaalipopunki, arvioitavana oleva kehittämishanke tai liittinen uudistus, mikä se olisi? politiikkareformi, pitkäaikaistyötön tai huostaan otettu lapsi. Tällä hetkellä keskeisin uudistus olisi tuoda Yhteiskuntapolitiikan tutkimuksessa tun- kaikki kansalaiset samaan avoterveydenhuolnistetaan nykyisin myös se, että julkiset palve- lon järjestelmään. lut ja tulonsiirrot eivät ole vain kustannuksia, vaan myös investointeja. Mutta investointien

Olet ehdottanut, että päivähoitomaksut tulisi sitoa päivittäiseen hoitoaikaan, ja että lyhyempi hoitoaika maksettaisiin perheelle korotettuna kotihoidontukena. Tämä voisi helpottaa pienten lasten vanhempien osa-aikatyön tekemistä. Miltä mielestäsi kuulostavat hallituksen suunnitelmat patistaa kotivanhempia töihin sillä, että lapsen kanssa saisi olla kotona niin kauan, että lapsi on kolme vuotta vain, jos vanhemmat jakavat tämän kotihoidontukeen oikeutetun ajan tasan? Saadaanko tällä enemmän äitejä töihin ja enemmän isiä hoitamaan lapsiaan kotona?

Kysyisin vielä pari kysymystä liittyen tutkintoon. Kumpi on parempi, valmistua nopeasti ja ryhtyä tämän jälkeen työuria pidentämään vai opiskella laaja-alaisesti eri aineita? Oman kokemukseni perusteella suosittelisin nopeaa valmistumista. Laaja-ajaiset ja suppeat yliopistosta hankitut tiedot vanhenevat yhtä lailla. Yliopistotutkinnon tärkein tehtävä oppimisyhteiskunnassa on antaa valmiuksia opiskelun ja opettelun jatkamiselle tutkinnon jälkeen.

Jos saisit lisätä yhteiskuntapolitiikan ja sosiaaItse asiassa ehdotin itse tuota hallituksen teke- lityön tutkintoihin yhden pakollisen kurssin, mää uudistusta viime tammikuussa (HS sun- mikä se olisi? nuntaikynä 20.1.13: Kotihoidon tuki on tulppa). Isien osallistuminen lasten hoitoon li- Johdatus köyhyystutkimukseen. sääntyy koko ajan. Uudistus tukisi tätä kehitystä. Uudistus voisi edistää myös laajemmin palkatun ja palkattoman hoivatyön jakamista puolisoiden kesken.

UUST IETÄ M ÄT TÖMY Y DEN A IK A Toimittajien tulisi käyttää journalistista ammattitaitoa erityisesti lähdekritiikin suhteen. Tämä tuntuu olevan täysin hukassa. TEKSTI: Iiro Leino

”Ihan kiven sisältämät mineraalit on ne, jotka vaikuttaa ja sit kun maassa on magneettikenttä niin se on sitten myös kivien kautta läsnä ja sitten myös jos se kivi on kasvanut jossakin tietyssä paikassa jossa on hyvin hoitava energia niin sekin sitten tallentuu siihen kiveen ja kiveen muutenkin tallentuu tavallaan sen kasvun aikana sellainen kiven muisti mitä on tapahtunut maapallossa ja sillä alueella sen kasvun aikana. Kivethän voivat olla siellä maassa satoja, miljoonia tai jopa biljoonia vuosia niin kyllä sinne kaikenlaista tallentuu. Ja sitten kun ajatellaan niin me ihmiset, me ollaan värejä. Ihan jos ajatellaan sisäelimiä myöten, niin meissähän on tosi paljon värejä jotka on myös valon värähtelytaajuuksia, niin meillä on

tämä sama resonanssi kivien kanssa ja mehän ollaan mineraaleja kanssa.” Melko syvällistä teoriaa, eikö olekin? Onko kyseessä ehkä Magneettimedian viimeisin foliopipojuttu vai lainaus jostain Kosmisten Parapäivien juhlapuheenvuorosta? Ei, yllä oleva lainaus on ”kivihoitaja” Sari McGlinnin haastattelusta Yle Puheen Liikuntatunnin 20.11. ohjelmassa ”Kivet hoitavat taskussa, rintsikoissa tai vaikka takan päällä”. Ohjelmakuvauksen mukaan sarja selvittelee, millaista apua vaikkapa enkelihoidoista, sielun kartoituksesta tai kivihoidosta saa. Käytännössä ohjelman sisältö rajoittuu siihen, mitä nämä enkeli- tai kivipuoskarit itse päästetään sanomaan. Kaikkein huikeimmin

toimittajan harkinta oli pettänyt jutun esitte- della lähinnä sepitteellisenä aineistona. Ei voilytekstin kirjoittamisessa, jossa jutun ilmes- da nostaa käsiä ilmaan ja kysyä lukijalta, mityttyä luki suoraan asiatekstinä kivihoitajan tä hän uskoo. Journalistin pitäisi olla vastuusteorioita. Myöhemmin päivällä – mahdolli- sa lukijoilleen siitä, ettei hänen kauttaan levisesti some-kritiikin myötä – oli tekstiin sen- tetä satuja. Huono journalismi on antanut petään muutettu väittämien lähteeksi kivihoita- lottavalla tavalla legitimiteettiä epämääräiselle ja McGlinn (jutussa ei myöhemmin ollut mai- puoskaroinnille. nintaa siitä, että tekstiä oli editoitu). AnnetOngelma ei suinkaan rajoitu vain uskotakoon kuitenkin hieman kunniaa haastatteli- mushoitoihin, sillä usein uskomushoitojen jalle, joka ei kokonaan unohtanut journalistis- kannattajat vastustavat oikeaa lääketiedettä. ta kritiikkiä. Jutun lopussa esitettiin tärkeä ky- Hanna Hyvärinen nosti esiin Journalisti-lehsymys: mistä kivihoitaja oli oppinsa hakenut? den kirjoituksessaan kohdunkaulan HPV-ro”Kuule, mä olen jutellut kotteesta käydyn keskivien kanssa.” kustelun. Iltalehti Kuuntelijaa nau''Hatara journalismi on uutisoi 23. lokakuuta rattaa, mutta valitet- näivettänyt suomalaismedioiden etusivullaan: ”Lääkätavasti tällainen hatari: HPV-rokote henuskottavuutta viime vuosina ra journalismi on näigenvaarallinen”. Uuhuolestuttavasti. Verovaroilla vettänyt suomalaismetisoinnin lähteenä kustannetun Ylen luulisi dioiden uskottavuutta oli käytetty neurologi viime vuosina huolesosaltaan noudattavan Julkisen Nina Bjelogrlic-Laaktuttavasti. Verovaroilla son kirjoitusta. Täsanan neuvoston säätämiä kustannetun Ylen luumä neurologi edusti Journalistin ohjeita. lisi osaltaan noudathömppähoitoja kantavan Julkisen sanan nattavaa Suomen den mukaan "Yleisön on voitava erottaa tosi- Terveysjärjestöä, ei mitään virallista lääketieasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta, teellistä tahoa. ja tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.'' Toimittajien tulisi käyttää journalistista (Journalistin ohjeet 2011: kohdat 11 ja 12). ammattitaitoa erityisesti lähdekritiikin suhKuitenkin kun elokuussa käsiteltiin sisä- teen. Tämä tuntuu olevan täysin hukassa, ja ministeri Päivi Räsäsen ehdotusta rajoittaa us- mieleen tulevat kaksi selitystä ovat molemmat komushoitojen käyttöä, antoi Yle 5. elokuu- aika hirveitä. Joko journalistit ovat ammattita puolustuspuheenvuoron Luonnonlääketie- taidottomia, vailla kykyä kriittiseen ajatteluun teen keskusliitolle. Jutussa keskusliiton pu- tai sitten vain välinpitämättömiä ja antavat heenjohtaja Anna Sofia Nevanlinnan mukaan siksi mille tahansa hömpälle palstatilaa, kostietämättömyys ja pelko ovat kieltohalun taus- ka pyrkimys totuudelliseen kirjoittamiseen ei talla. Näitä näkemyksiä ei missään vaiheessa kiinnosta tarpeeksi. Jälkimmäisestä vaihtoehdostakin on valineuvoston säätämiä Journalistin ohjeita, joikyseenalaistettu. tettavasti viime aikoiHuonoa journalis''Ongelma on, että tässä na esimerkkejä. Tumia on puolusteltu silrun Sanomat julkaisi asetetaan tiede ja järki lä, että toisissa uutisis30. marraskuuta kosamalle viivalle hömpän sa on annettu puheenhu-uutisen otsikolja taikuuden kanssa. vuoroja myös uskola ”Lesbopari aikoo mushoitojen ja puostehdä pojastaan tykarointien vastustajille. Ongelma on kuiten- tön”. Uutisen lähteenä oli oikeistolaisen Daily kin se, että tässä asetetaan tiede ja järki sa- Mail -hömppälehden artikkeli, joka perustui malle viivalle hömpän ja taikuuden kanssa. alusta loppuun väärään tietoon. Oikeasti kyse Journalismissa on hyvä tuoda esille useam- oli tapauksesta, jossa lapsi oli 7-vuotiaasta aspia näkökulmia, mutta näiden näkökulmien ti uhkaillut satuttavansa itseään, ellei hän saa tulisi olla perusteltavia. Niin kauan kuin us- vaihtaa sukupuoltaan. Lapsen vanhemmat eikomushoitojen kannattajilla ei ole todistei- vät olleet suostuneet tähän, koska pitivät lasta hoitojensa toimivuudesta, niitä tulisi koh- taan liian nuorena tekemään tuollaista päätös24

tä. Vanhemmat olivat kuitenkin suostuneet loiden kirjoitettu juttu levisi nopeasti sosiaahormonihoitoon, jossa puberteettia viivästy- lisessa mediassa erinäisten (kokoomus)poliitetään, kunnes lapsi on tarpeeksi vanha teke- tikkojen toimesta, ja kuten arvata saattoi, simään päätöksen itse. Oli kyseisestä hormoni- tä käytettiin siekailematta lähteenä muussa hoidosta mitä mieltä tahansa, on selvää, et- uutisoinnissa. Tatu pääsi lopulta eduskunnan tä Daily Mailin ja Turun Sanomien otsikointi käsittelyynkin, kun Ben Zyskowicz nosti hänet esiin lisäbudjettikeskustelussa ja onnittekertoo aivan päinvastaisesta tilanteesta. Toisella tapaa oli lähdekritiikki hukassa, li Paula Risikkoa ehdotuksesta sosiaaliturvan kun lokakuussa Metropolia AMK:n verkko- vastikkeellistamisesta. Absurdeista kivihoidoista uutisointi ei varjulkaisu Tuimassa esiteltiin 26-vuotias Tatu. Hän eleli mukavasti Helsingin keskustassa eri masti ole kauhean vaarallista. Jos joku uskoo sosiaalituilla, käytrintaliiveihin tungeti tuet pleikkaripetun kiven parantavan leihin ja otti rennos- ''Juttu 1100 euron tuilla elelevästä vaikka sydänsuruja, ti, kun sossu maksoi ei se keneltäkään ole sossupummista jäi elämään. kaiken. Alun perin pois. Journalistien Hutiloiden kirjoitettu juttu jutussa Tatu sai 1100 uskottavuuden kanlevisi nopeasti sosiaalisessa euroa kuukaudessa nalta tilanne on kuimediassa ja kuten arvata saattoi, tenkin huolestuttatoimeentulotukea ja vältteli tahallaan työvampi. Kuten uskositä käytettiin siekailematta tä ja työ- ja elinkeilähteenä muussa uutisoinnissa. mushoitojen käyttö notoimiston kurssevakavien sairauksija. Jutun pahimmat en hoidossa on potiasiavirheet korjattiin. Eräs asiavirhe oli se, et- laalle hengenvaarallista, on journalismille yhtä työllistymistä edistävät kurssit järjestäisi so- tä vaarallista unohtaa asiallinen lähdekritiikki. siaalitoimisto. Kuitenkin juttu 1100 euron tuil- Sen seurauksena maamme valtamedioissa julla elelevästä sossupummista jäi elämään. Jutussa mainitaan, että Tatulle pitäisi vakituisten menojen jälkeen jäädä käteen 400 euroa kuussa. Aikamoinen talousvelho Tatu taitaa olla, jos 400 eurolla kustantaa ruoan, vaatteet, bussikortit ja silti jää reippaasti rahaa hankkia pleikkaripelejä. Kuukaudelle jaettuna tuo tekee nimittäin alle 15 euroa päivässä. Huti-

Journalistin ohjeet Journalistin ohjeet ovat Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksessä vahvistettu kokoelma ohjeita jotka toimivat joukkoviestinnän itsesääntelyn perustana. Niihin on kiteytetty journalistien ja julkaisijoiden näkemys siitä, millaisten eettisten periaatteiden mukaan he haluavat suomalaisen joukkoviestinnän toimivan. Ohjeissa on 35 kohtaa kattaen journalistien ammatillisen aseman, tietojen hankkimisen ja julkaisemisen, haastattelijan ja haastateltavan oikeudet, virheen korjaukset ja omat kannanotot sekä yksityiset ja julkiset asiat. Ohjeet voi lukea journalistiliiton sivuilta http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/ journalistinohjeet/

TEKSTI: Jyri Liukko KUVAT: Julia Sand, Gaudeamus (kirjan kansi)

Varokaa pimeää! Eli kuinka lakkasimme olemasta huolissamme ja opimme rakastamaan riskejä Tasan kymmenen vuotta sitten kirjoitin Ka- varsinkaan liian selkeästi omia tutkimuksellijahduksen edeltäjään Stigmaan (4/2003) ju- sia valintojaan. tun vakuuttamisesta. Olin juuri sopinut tulevan ohjaajani Turo-Kimmo Lehtosen kanssa, Solidaarisuuskone henkihieverissä että tekisin gradun vakuutustoimintaan liittyvistä vastuukysymyksistä. Vakuutus merkitsee pohjimmiltaan kollektiiAihe tuntui aluksi kuolettavan tylsältä. Mi- vista riskien jakamista. Vakuutus on eräänlainua ei kuitenkaan tarvinnut kauan ylipuhua, nen vastuunjakokone, jonka avulla taloudelsillä vakuutuksen mielikuvituksellinen maail- lista yhteisvastuuta voidaan organisoida. Kun ma tempaisi nopeasti mukaansa. Mikä loista- otan henkivakuutuksen kuoleman varalta, on va tutkimusaihe! Sen kautta pystyisi käsittele- hyvin todennäköistä, että maksamani vakuumään lähes kaikkia sosiaali- ja yhteiskuntapo- tusmaksut päätyvät jonkun toisen hyväksi – litiikan ydinkysymyksiä. Juuri tässä oli myös jonkun minua epäonnekkaamman vakuutuksen sudenkuoppa. Loputon tutkimusaihe. senottajan lesken tai lasten toimeentulon turHenkilökohtainen ”vakuutustaisteluni” vaksi. Tämä on eräänlaista sattumasolidaarivenyi vuosikymmenen mittaiseksi ja sai kor- suutta. keimman oikeusasteen päätöksen viime keväänä, kun puolustin vakuuttamisen yhteisToisaalta on myös sellaisia vakuutuksia, kunnallista muutosta käsittelevää väitöskir- joissa ei käytännössä jaeta juuri mitään. Ei risjaani professori Jorma Sipilän teräviä kysy- kiä eikä varsinkaan tuloja. Tällaisia vakuutukmyksiä ja vastaväitteitä pohdiskellen yliopis- sia ovat esimerkiksi yksilölliset eläke- tai siton päärakennuksen pienessä juhlasalissa. joitusvakuutukset, joita yhä useammin verraSipilän kommentit olivat tarkkanäköisiä ja taan mihin tahansa henkilökohtaiseen säästäinspiroivia. Yhden viisaan opetuksen nostan miseen. Niiden tarkoitus voi riskin jakamisen yli muiden, tuleville tutkielman tekijöille har- ja toimeentuloturvan sijaan olla pikemminkin kittavaksi: koskaan ei voi perustella liikaa eikä riskin hyväksikäyttö eli tuoton maksimointiin 26

pyrkivä sijoittaminen. Vakuuttamisen ja vedonlyönnin raja on veteen piirretty. Edes sosiaalivakuutusta ei aina mielletä riskin jakamiseksi sattumasolidaarisuuden hengessä. Tämä koskee etenkin työeläkevakuutusta. Lakisääteisten eläkevakuutusmaksujen ajatellaan olevan vain jokaisen omaa tulevaisuuteen siirrettyä palkkaa, johon tulisi myös sisältyä mahdollisimman vähän tulonjakovaikutuksia eli tulosolidaarisuutta. Tätä mielikuvaa vahvistaa se, että nykyään eläk-

maisuudesta, kun yhtiöt määrittelevät asiakkaidensa vakuutuskelpoisuutta. Olipa kyse markkinaehtoisesta tai lakisääteisestä toimeentuloturvasta, vakuutusteknologiasta valmistettua solidaarisuuskonetta ei koskaan ole viritetty niin, että

’’On keskusteltu siitä, pitäisikö säännellä tiukemmin vakuutusyhtiöiden oikeutta käyttää tietoa vakuutuksenottajien geeniperimästä tai vammaisuudesta, kun yhtiöt määrittelevät asiakkaidensa vakuutuskelpoisuutta. keen suuruuteen vaikuttaa aiempaa enemmän koko oma työura ja maksetut vakuutusmaksut 18-vuotiaasta lähtien. Yksilöllisten riskierojen tasaamista eli riskisolidaarisuutta ei sentään ole sosiaalivakuutuksesta häivytetty. Kaikki maksavat sosiaalivakuutusmaksuja yhtä paljon suhteessa palkkaan riippumatta elintavoista, sairauksista tai geneettisistä alttiuksista. Samalla kiinnostavaa on se, että viime vuosina riskiluokittelua on alettu kyseenalaistaa siellä, missä sitä on pitkään pidetty itsestäänselvyytenä eli vapaaehtoisessa vakuuttamisessa. Esimerkiksi vuonna 2011 Euroopan unionin tuomioistuin kielsi tilastollisiin riskieroihin perustuvan naisten ja miesten erilaisen hinnoittelun kaikessa vakuutustoiminnassa. Toisin kuin vielä viime vuoteen asti, nykyään naiset ja miehet maksavat muun muassa henki- ja liikennevakuutuksistaan saman verran, vaikka miehet kuolevat keskimäärin huomattavasti nuorempina ja aiheuttavat enemmän liikenneonnettomuuksia kuin naiset. Sukupuolen ohella on keskusteltu myös siitä, pitäisikö säännellä tiukemmin vakuutusyhtiöiden oikeutta käyttää tietoa vakuutuksenottajien geeniperimästä tai vam-

''Olipa kyse markkinaehtoisesta tai lakisääteisestä toimeentuloturvasta, vakuutusteknologiasta valmistettua solidaarisuuskonetta ei koskaan ole viritetty niin, että sen solidaarisuusvaikutukset olisivat mahdollisimman tasa-arvoisia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia.

sen solidaarisuusvaikutukset olisivat mahdollisimman tasa-arvoisia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Viime aikoina kone on kuitenkin joissakin tilanteissa alkanut yskiä entistä kuuluvammin. Oikeastaan vakuutusjärjestelmä onkin ainoastaan potentiaalinen solidaarisuuskone. Erilaisten vakuutuksien avulla on mahdollista toteuttaa yhteisvastuuta hyvinkin kattavasti ja uudelleenjakavasti, mutta viime kädessä tämän yhteisvastuun aste on poliittinen päätös.

Tunnelin päässä on pimeys Vakuutus on tärkeä mutta vain yksi monista tulevaisuuteen varautumisen välineistä. Epävarmuuden edessä vetoamme yhä useammin ennakoivaan varovaisuuteen: vakuuttamisen eli taloudellisen riskin hajauttamisen sijaan pitäisikin jättää jokin asia kokonaan tekemättä tai tehdä se varovaisemmin. Epävarmuuden hallinta vakuutuksen avulla ei riitä, jos haittoja ei voi korvata rahalla. Ja kuten Jorma Sipilä huomautti väitöskirjastani kirjoittamassaan arviossa Januksessa, vakuutus voi vähentää varovaisuuden välttämättömyyttä – ja siten jopa lisätä turvattomuutta. Vakuutus mahdollistaa suurten taloudellisten riskien ottamisen, mutta samalla niiden toteutumisen seuraukset voivat olla paljon laajempia kuin vain taloudellisia. Hyvä esimerkki on ydinvoiman vakuuttaminen. Ydinvoimayhtiöiden ottamat vakuutukset vakavan onnettomuuden varalle ovat voimakkaasti alimitoitettuja. Käytännössä valtio – eli me kaikki yhdessä – toimii ydinvoimaloiden riskien lopullisena takaajana sen osalta mihin ydinvoimayhtiöiden vakuutukset ja omat varat eivät riitä. Antaessamme ydinvoimalalle toimiluvan, lupaamme epäsuorasti, että maksamme suurelta osin taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset seuraukset, jos kohtalokas onnettomuus tapahtuisi. Viime kädessä vakuutus on lupaus. Lupauksen lunastajia ovat kaikki vakuutuksenottajat yhdessä, sovitulla osuudella. Jos tämä ei riitä, lunnaiden maksu lankeaa niillekin, jotka kuvittelivat pysyttelevänsä yhteisvastuuringin ulkopuolella.

Arvaa kuka?

Kello neljältä aurinko on laskenut ja ilta kestää aamuun. Jos käy niin kuin pelkään, tämä talvi kestää vuosia. Jos niin kuin toivon, voin sanoa: en edes tajunnut kuinka pimeää oli ennen kuin sytytimme valon. Petra Malin